perjantai 30. maaliskuuta 2018

Osa 136 Shania matkaa Lahteen ja hypnoosiin

18.3.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 6 kuukautta, 2 päivää.

Pari päivää Shanian ensimmäisen terapiasession jälkeen on sunnuntai ja hän on lähdössä Aidan kanssa reissuun. Aida saapuu.

Aida: Shania, mitä helvettiä? Luulin, että olemme lähdössä Lahteen huonekaluostoksille ja kyläilemään ystäviesi luokse!
Shania: No hei vaan sinullekin! Ja niinhän me olemmekin. Kuinka niin?

Aida: Sinä olet pynttäytynyt ihan kuin Pinkissimon keikalle, kitara vaan puuttuu! Ja minulla on tällaiset arkiretkut ylläni! Minähän en lähde tällaisena mihinkään!

Shania: No älä nyt viitsi! Näytät aina hyvältä.
Aida: Asian laita on kuule nyt niin, että sinun on lainattava minulle vaatteitasi! Eikä mitään pinkkiä, kiitos.
Shania: Voi tavaton sentään.. Ei minulla ole muuta kuin pinkkiä! No, yhdessä mekossa on punaista, mutta siinäkin on pinkkiä. Pinkin lisäksi minulla on ainoastaan mustaa, valkoista ja metallin sävyisiä vaatteita.
Aida: No niin! Eli lainaa minulle joku ylilyhyt musta minihame! Tämä toppini on ihan ookoo. Ja joku näyttävä kaulakoru!

Shania kaivaa esille pari mustaa minihametta ja Aida sovittaa niitä.

Aida: No niin, jo alkoi lyyti kirjoittaa! Ei tämä hame silti ole niin lyhyt kuin itselläsi on nyt, mutta saa kelvata. Ja tämä kaukakoru on tosi hyvä! Hopeinen vyökin menettelee.
Shania: Minkä ihmeen takia haluat hillua ylilyhyessä hameessa?
Aida: No tiedä ketä komistuksia siellä Adalian huonekaluliikkeessä tulee vastaan.
Shania: Huooh... Sinä senkin tiikeri se et sitten ikinä pääse raidoistasi! Mehän olemme menossa ostamaan huonekaluja sinun ja tulevan avopuolisosi Millan uuteen asuntoon! Hittojako sinä miehiä enää luurailet?! No, lähdetään nyt, Zet-juna Lahteen lähtee pian!

Junassa Shania muistelee hänen ja Robertan ystävyyttä ja yhteisiä muistoja. Milanon matkakin putkahtaa mieleen.

Tuntia myöhemmin Shania ja Aida pääsevät perille Robertan ja Jiamein uuteen kartanoon. Heidän yrityksensä Adalian Asunto välitti kyseisen kartanon eräälle varakkaalle rouvalle ja Jiamei sisusti jo kartanoa. Yhtäkkiä rouva päättikin myydä kartanon ja nyt Roberta ja Jiamei asuvat siinä itse.

Shania: Moi! Kylläpäs teillä on valtava asunto!
Roberta: Ihanaa, löysitte perille! Ja nyt meillä todellakin on tilaa asua leveästi, hahah!
Jiamei: Moikka! Vähä vielä remppa kesken, kuten seinästä näkyy.
Aida: Hei vaan, kaunottaret.

Roberta: Oi minun täytyy oikein halata teitä!

Niin kovasti kuin Shaniaa kiinnostaisi kiertää jokainen kartanon huone, siitäkin huolimatta, että monen huoneen sisustus on yhä kesken, päättävät he lähteä ensin käymään huonekaluliikkeessä.
Hetken kuluttua Aida silmäilee jo kalusteita uuteen asuntoonsa, jonka suurlähettiläs-isänsä Takashi Murakami hänelle ja kumppanilleen osti. Isä luonnollisestikaan ei tiedä, että tytär on muuttamassa asuntoon naisen kanssa!

Aida: Hmm... Ajattelin jotakin erittäin tyylikästä...

Aida: Ooh miten upea antiikkikaappi! Tämän minä haluan!
Myyjä: Sen saattekin nyt erittäin edulliseen hintaan, ainoastaan 1500 euroa.
Jiamei: Kaappi oli sillä hienostorouvalla kartanossa, mä sen sille valitsin. Nyt se on takas täällä ja sä saat sen noin halvalla, ku se on tavallaan käytetty.

Shania: Eikö sinun pitäisi ottaa siitä kuva ja lähettää Millalle? Hän voisi sanoa oman mielipiteensä asiasta.
Aida: Isäni ostama talo; minä siis päätän kaikesta, mitä sinne tulee. Milloin saan sen Dollywoodiin?
Myyjä: Nopealla rahdilla jo ensi viikolla.

Myyjä esittelee Aidalle seuraavaksi sohvia.

Myyjä: Eikö tunnukin lähes kuninkaalliselta istua? Nyt ainoastaan 899 euroa.
Aida: Aah! Tämän minä otan!
Jiamei: Se sopii erittäin hyvin yhteen tuon antiikkikaapin kanssa.
Shania: Siitä vaan...

Myyjä yrittää saada myös Shanian ostamaan jotakin.

Myyjä: Tämä on Jonathan Adlerin suunnittelema design-sohva. Pöytälamppu on samaa sarjaa.
Shania: Mutta kun minä juuri uusin olohuoneeni. Hävitin sieltä nimenomaan kaiken pinkin värin pois... Jos vaihdan pinkin takaisin, olisin ehdottomasti kiinnostunut tästä. Olen nimittäin unelmoinut kyseisestä sohvasta ja kieltämättä lampustakin monta vuotta.

Yhtäkkiä paikallinen kylähullu Antero Veräjälampi on ilmestynyt erääseen liikkeen sängyistä! Roberta ja Jiamei järkyttyvät kovasti.

Roberta: Antero! Mitä ihmettä sinä täällä teet?!
Antero: Menitte naimisiin minun paatillani ja minähän se kapteenina itse vihin teidät. Tulisitte nyt vähän meikäpoikaa lämmittelemään tähän sänkyyn.

Jiamei: Ei, vaan nyt sä häivyt ja vähän äkkiä! Ellet sit tullut ostaan meidän liikkeestä jotakin, ja siihen en usko.
Antero: Minkä takia te lesbot olette aina niin kiukkuisia? Tai kyllähän me kaikki vastauksen tiedämme. Teillä on puute miehen mulk...
Roberta: HÄIVY!!!!!!

Antero poistuu surkeana ja Roberta ja Jiamei istuutuvat sängylle nolostuneina. Asiakkaat näkivät ja kuulivat koko episodin ja pariskuntaa hävettää. Samalla kaverukset Tomi ja Tommi tulevat liikkeeseen.

Jiamei ihmettelee, miten nopeasti Aidan into mööpeleihin vaihtuu kiinnostukseen miehistä.

Aida laittaa jo lirkutteluvaihteen silmään, mutta pettyy kuunnellessaan miesten puheita. He ovat kaiketi homoja!

Tomi: Emme me mahdu siihen ikivanhaan sänkyyn, meidän on löydettävä täältä leveämpi.
Tommi: Mua ei kyl haittaa, vaik me oltais päällekkäin siin vanhas sängys...

Roberta menee Shanian viereen istumaan kysyäkseen ystävänsä vointia.

Roberta: Kerroit Aidan järjestäneen sinut terapiaan. Miten siellä meni?
Shania: No, tajusin todellakin tarvitsevani terapiaa! Ensi perjantai minua jännittää, koska silloin tohtori Lindfors aikoo hypnotisoida minut, josko pääsisin sinne toiseen maailmaan, josta olen kertonut.
Roberta: Ai sinne, missä unissasi tapaat Caitlinin? Ihan kamalaa, että Caitlin on ollut jo yli puoli vuotta kateissa.

Kun Aida on tehnyt kaikki ostoksensa ja sopinut huonekalujen toimituksesta Dollywoodiin, lähtevät tytöt takaisin Robertan ja Jiamein kartanolle. Roberta esittelee Shanialle huoneita, mutta Aidaa ei moinen kiinnosta. Hän jää istuskelemaan keskeneräiseen olohuoneeseen Jiamein kanssa.

Aida: Meillä onkin paljon yhteistä! Molemmat kotoisin Aasiasta ja bi-seksuaaleja.
Jiamei: Hmm... Voi kai sen tolleenki ajatella..

Samalla Shania ihastelee pariskunnan kartanoa.

Roberta: Halusimme erillisen huoneen, jossa voi laittautua.
Shania: Oi miten ihana! Ja seinätapetti on täydellistä! Jiamei on kyllä loistava sisustaja. Firmallanne taitaa mennä nyt hyvin?
Roberta: Kyllä menee. Adalian Asunnon valttikortti on monipuolisuus. Välitämme edelleen valmiita talopaketteja tavallisen kiinteistönvälityksen lisäksi, Jiamein sisustussuunnittelijan palvelut ovat erittäin kysyttyjä ja sitten meillä on vielä tämä huonekalupuoti pienenä lisäbisneksenä.

Shania: Todella viihtyisä kylppärikin!

Roberta: Ja tässä on makkarimme!
Shania: Aivan ihana tuo peilipöytä!
Roberta: Tuli muuten mieleen, että tyhjensimme Jiamein kanssa hieman vaatekomeroita kun muutimme tähän. Säästimme ihan sinua varten pinkkejä vaatteita, josko haluaisit ostaa. Saisit todella halvalla.
Shania: No ilman muuta!

Kartanokierroksen jälkeen vieraille keitetään kahvit ja nostetaan kakku pöytään.

Roberta: Shania, kerro sitten miten se hypnoosi meni. Minua kiinnostaa ihan älyttömästi moinen.
Aida: Niin minuakin. Ja haluaisin Shanian mukaan sinne psykiatrille, mutta hän haluaa mennä yksin! Silloin kun hommasin Caitlinin psykiatrille, olin joka kerta sessiossa mukana.
Shania: No minä nyt vaan haluan mennä sinne yksin. Ja kerron kyllä, jos pääsen sinne pelottavaan rajamaailmaan siinä hypnoosissa.
Jiamei: Hui! Mä en uskaltais mitään tuollasta.

Shania: Katsotaanko kohta niitä vaatteita, joita teillä oli minulle varattuna?
Jiamei: Vaikka heti!

Tyttönelikko kollaa vaatteita niin innoissaan, että aika kuluu kuin siivillä. Shania ostaa Robertalta ja Jiameilta ihania vaatteita, joita on joskus kadehtinut heidän yllään. Aidan tyyliin pariskunnalla ei ole tällä kertaa mitään kaupan. Yhtäkkiä iskee hoppu! Shania ja Aida yrittävät kiirehtiä Dollywoodiin menevään Zet-junaan. Vaikka Shanialla on painava vaatepussi mukanaan, tyttöjen on juostava Lahden aseman rappuja ylös ja alas ja he onnistuvat pääsemään junaan viime sekunneilla.
Jonkin aikaa matkattuaan, pysähtyy Zet-juna jonnekin Haarajoen tienoille, mutta syytä pysähtymiseen ei kuuluteta matkustajille.

Shania: No mitä hittoa nyt?
Aida: Minähän sanoin, että tullaan autolla. Silloin ei tarvi odotella tietämättöminä jossain hevon kuusessa.
Shania: Sinä ja sinun autosi! Minä yritän elää vihreästi!
Aida: Hyvä on. Seuraavan kerran kun lähdemme reissuun, jää sinä vihreänä seisomaan laukkuinesi, kun minä kurvaan matkaan äispän pikku timantilla eli Pinksulla. Vihreänä kateudesta siis!
Shania: Sinä se sitten taidat rakastaa sitä "Pinksuasi"! Vai että vallan timantti! Ohhoijaa...

Koska juna näyttää vaan junnaavan paikallaan, päättää Shania alkaa esitellä vaateostoksiaan Aidalle junan käytävällä.

Shania: Katso nyt näitäkin pinkkejä mekkoja! Ihan mielettömiä! Ja tämä pantterimekko; mekossa oleva kissan kuva ja metallin hohtoinen pinkki tekevät siitä täydellisen!
Aida: Hienojahan nuo ovat. Tuota pantterimekkoa jopa minä voisin käyttää.

Shania: Ja katso, Roberta raaski luopua tästä neuleestaan! Ihan uskomattoman ihana! Ja katso tätä pinkkiä kukkakorua!
Aida: Juu, hienoja nekin. Mutta huomasin juuri erään as...

Shania: Mutta katso tätä!
Aida: No johan minä näin kun sovitit tuota takkia heidän luonaan yllesi!
Shania: No joo joo, mutta katso silti, miten MIELETTÖMÄN upea!! Ihan kuin tämä olisi tehty minulle!
Aida: Juu, tosi kiva juttu sinulle. Laita ne vaatteet nyt pois, en jaksa päivitellä enää niiden "mahtavuutta" ja "loistokkuutta".

Shania istuutuu loukkaantuneena takaisin penkille.

Shania: Mitä? Oletko kateellinen, kun minulle oli näin paljon täydellisiä vaatteita, mutta sinulle ei ollut mitään? He olivat pistäneet nämä pinkit vaatteet minua varten sivuun jo muuttaessaan! Eivät he voineet tietää, että seuraavan kerran kun tapaamme, minulla on ystävä mukanani!
Aida: Vai että vallan kateellinen olisin noista käytetyistä retkuista, jotka ovat vielä pikku lapsille tarkoitettua väriä? No huh huh, Shania. Tässä on kuule vähän muuta nyt mielessä kuin kateus...

Shania: No, mitä muuta?
Aida: Oletko pannut merkille, ettei meidän käsilaukkuja näy tässä missään?
Shania: Miten niin, tottak... MITÄH?! Missä minun musta käsilaukkuni on?!
Aida: Sanoppa se! Ja jos keksit vastauksen, kerro samalla, missä minun punainen laukkuni on!
Shania: Ei helvetti!

Shania: Siinä kiireessä laukkumme jäivät varmasti Robertan ja Jiamein kotiin! Minun täytyy äkkiä soittaa Robertalle!
Aida: No milläs soitat, kun puhelimesi on siellä laukussa?

Kerrankin julkisuudesta on hyötyä. Pinkissimon superfani Sanni sattuu istumaan tyttöjen edessä ystävänsä Iinan kanssa ja tunnistaa idolinsa äänen.

Sanni: Hei Shania! Kuulin, et teillä on ongelma. Voitte lainata mun luurii!

Shania soittaa Robertalle, joka vastaa kotoaan.

Roberta: Ei hätää, Shania, täällä teidän laukkunne ovat turvassa. Ne löytyivät tästä lattialta, kun kiireessä lähditte. Voin lähettää ne teille heti! Ai, vaan lompakot ja luurit? No sekin sopii. Laitan laukut tulemaan sitten Aidan huonekalutoimituksen mukana!

Shania on erittäin kiitollinen Sannille puhelimen lainasta ja kirjoittaa tytölle nimmarinsa.

Shania: Oi suuri kiitos luurin lainasta! Meille tuli jo paniikki!
Sanni: No se nyt ei ollu mitään verrattuna tähän nimmariin! Ronsku ja Mandy kuolee kateuteen!
Shania: Ja kas, junakin nytkähti taas liikkeelle!
Aida: Ja rakkaan autoni kyydissä olisimme jo kotona ja kaikki omaisuus tallella, kun ei olisi tarvinut kiirehtiä mihinkään julkiseen kulkuvälineeseen...

23.3.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 6 kuukautta, 7 päivää.

Koittaa seuraava perjantai ja Shania pääsee toiselle terapiakäynnilleen tohtori Lindforsin praktiikalle. Hän ei malta odottaa hypnoosia. Tohtori kutsuu Shanian huoneeseensa.

Tessa: No hei taas, Shania. Mitenkäs viikkosi on sujunut?
Shania: Kuin tulisilla hiilillä! Olen vaan odottanut sitä hypnoosijuttua!

Tessa: Ole hyvä, käy vaan istumaan. Etkö haluaisi ensin jutella hieman kanssani?
Shania: No jutellaan vaikka huomiseen asti sen hypnoosin jälkeen. Kunhan vaan mitenkään voisimme aloittaa sillä?!
Tessa: No, hyvä on. Mutta en voi taata, että hypnoosi onnistuu. Jos potilas on vastaanottavaisessa tilassa ja uskoo hypnoosiin, se usein onnistuu. Mutta siltikään et välttämättä pääse siihen tilaan, mitä nyt aiomme yrittää. Mutta olen valmis tähän, koska haluat tätä niin kovasti.

Tessa Lindfors on ollut koko päivän hieman huolissaan. Perjantain vakiopotilas Elaine Jäykkä ei nimittäin saapunut aamulla terapiaansa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun nainen jätti tulematta. Tessaa harmittaa, ettei hän voi udella Shanialta mahdollisia Elainen kuulumisia. Shania voisi tajuta, että myös siskopuolensa käy Tessan vastaanotolla.

Tessa: No, ota niin rento asento siinä kuin vaan on mahdollista.
Shania: Miten?
Tessa: Niin, että sinusta tuntuu, että olet rentona. Mikään ei paina selkää, lihaksesi eivät ole jännittyneet ja niin pois päin.
Shania: Juu, tämä tuntuu hyvältä.
Tessa: Anna käsiesi laskeutua rennosti syliisi, kämmenet alas päin.

Tessa: Nyt sinun täytyy ajatella kadonnutta siskoasi. Keskitä kaikki ajatuksesi ainoastaan häneen, ei mihinkään muuhun. Kuvittele hänen kasvonsa, hänen hymynsä ja olemuksensa niin tarkasti kuin pystyt. Kun olet valmis, alan laskea kymmenestä alas päin. Kun sanon "yksi" olet täysin rentoutunut ja ajattelet vaan siskoasi. Sitten minä kyselen sinulta tiettyjä kysymyksiä. Kun sanon sanan "herää" olet täysin hereillä taas.
Shania: No, olen valmis! Aloitetaan jo!
Tessa: Sinun on rentouduttava lisää. Hengitä rauhallisesti sisään nenän kautta, sitten uloshengitä hitaasti suun kautta. Toista tätä niin kauan, kunnes et enää jännitä tilannetta. Minä huomaan kyllä, milloin olet valmis. Silloin minä aloitan ja matkaat rauhallisesti syvälle mieleesi.

Shania luulee olevansa valmis, mutta Tessa kehottaa häntä jatkamaan rauhallista hengittelyä.

Tessa: Nyt sinä olet valmis. Sulje silmäsi ja kuuntele ääntäni. Älä anna minkään viedä ajatuksiasi muualle. Minä alan nyt laskemaan. Kymmenen. Yhdeksän. Kahdeksan. Tunnet, kuinka kätesi alkavat tuntua raskailta sylissäsi. Seitsemän. Kuusi. Viisi. Et enää tunne istuvasi missään tuolissa, olosi on niin raukea. Neljä. Kolme. Kaksi. Yksi. Nyt koet olevasi täysin rento. Sinä heräät vasta, kun sanon sinulle sanan "herää".

Tessa: Shania, miten sinä voit?
Shania: Hyvin, kiitos.
Tessa: Mitä sinä näet ympärilläsi?
Shania: En mitään. Mustaa. Jotain.. Erotan jotain puita..
Tessa: Onko Caitlin siellä kanssasi?
Shania: Ei.
Tessa: Näet puita. Oletko puistossa?
Shania: En. Mutta nyt minä kuulen Caitlinin.

Shania seisoo hiljaisuuden keskellä outojen koivujen luona. Puut eivät näytä oikeilta puilta, vaan ovat ikään kuin maalattuja. Silloin Shania tietää olevansa oikeassa paikassa; kadonneiden ja polultaan eksyneiden valtakunnassa, pimeyden maailmassa.

Hän kuulee kaksi eri ääntä. Toinen kuuluu Tessalle ja tuntuu kaikuvan kaikkialla. Toinen ääni on Caitlinin. Ja se ääni tulee selvästi tietystä suunnasta, jonne Shania lähtee rientämään.

Shania: Caitlin?
Caitlin: Shaaniiaa... Shaaniiaa...
Shania: Caitlin! Olen tulossa!!!
Tessa: Keskity vaan löytämään Caitlin.

Yhtäkkiä Shania on oikeassa, talvisessa metsässä, mutta hän ei tunne kylmyyttä.

Caitlin: Shaaniiaa....
Shania: Caitlin!!! Minä tulen! Täällä ei vaan ole mitään polkuja!

Shania seuraa Caitlinin heikkoa huutoa ja erään koivun takaa hän löytää jotakin järkyttävää.

Caitlin: Shaniah...
Shania: CAITLIN! Mitä sinulle on tapahtunut?!
Caitlin: Kiitos, että tulit. Olen jo niin heikko, etten saa sinuun enää yhteyttä kun nukut. Rohkeasti vaan, nosta minut ylös.

Shania lysähtää siskonsa viereen lumihankeen. Tai sen, mitä siskosta enää on jäljellä.

Shania: Eikä! Caitlin, mitä sinulle on tapahtunut?!
Caitlin: Menetin ensin raajani, sitten torsoni. Aikani alkaa olla lopussa...

Caitlin: Sinun tulee löytää Oraakkeli viimeistä kertaa. Hän antaa sinulle viimeisen vihjeen. Jos et ratkaise vihjettä, emme luultavasti näe enää koskaan.

Shania on täysin lamaantunut pidellessään siskonsa päätä varoen käsissään ja tuijottaessaan hänen anoviin, mutta väsyneisiin silmiinsä.

Shania: Voi kun ne Oraakkelin vihjeet ovat niin omituisia! Olisipa Oraakkeli tänään edes ihmishahmoinen! Sellaiselle on niin paljon helpompi puhua. Oi miksi sinä et itse pysty opastamaan minua enempää?
Caitlin: Kuten olen kertonut: minä en ole laatinut tämän maailman sääntöjä. Sisko rakas, mene jo, tämä ei ole mikään tavallinen metsä.

Shania: No eipä tietenkään ole, sen olen jo näillä reissuillani oppinut!
Caitlin: Koska kello lyö kohta yksi, sinun on mentävä. Metsä alkaa pian muuttaa muotoaan ja silloin voit eksyä tänne ikuisuudeksi!
Shania: Mitäh..? Mitä tuo kamala ääni on?!
Caitlin: Katso, puut alkavat jo taipua. Tämä on Pääperömetsä, kiirehdi sisko rakas!

Shania tajuaa omituisen taikametsän voivan tuhota hänet, sillä äsken kuulunut ääni oli järisyttävä, ihan kuin ikivanhat puut todellakin alkaisivat revetä juuristaan. Mutta hän ei halua jättää siskoaan tuonne kamalaan metsään.

Caitlin: Laske pääni tuon ison puun juurelle ja riennä! Oraakkeli odottaa sinua koukeroisen puun luona.
Shania: Eih, minä en kestä tätä enää, MINÄ EN KESTÄ!!!
Tessa: Shania, mikä sinulle tuli?

Shania: En pysty tähän enää! Tulen hulluksi!
Tessa: Shania, koetko olevasi hädässä siellä? Haluatko, että herätän sinut?!
Shania: Älä vaan herätä! Kyllä minä pärjään!

Shania lähtee rämpimään Caitlinin osoittamaan suuntaan täysin suunniltaan.

Shania: Ei täällä pääse kunnolla liikkumaan ja kaikki näyttää samalta! Miten minä ikinä voin löytää Oraakkelin?

Silloin kello lyö yksi ja omituinen metsä alkaa vaikeroida. Shania kuulee valtavien juurten repeytyvän irti jäisen maan rajusta otteesta ja ikiroudan kahleista. Hän kuulee puiden jo kaatuvan rymisten jossain takanaan. Hänen ympärillään koivut alkavat taipua naristen ja välillä ääni muistuttaa epätoivoista itkua.

Shania: Voi apua, nyt minun on juostava, jotta pääsen turvaan täältä kauhujen paikasta!

Shania ehtii juuri ja juuri turvaan. Valtavan kokoinen puu kaatua rymähtää ihan hänen taakseen, kiskaisten irti muutamia hiuksia hänen päästään.

Shania: Iiiiik!!!! Huh! Se oli lähellä! Jos olisin ollut sekunninkin hitaampi, olisin nyt tuon puun alla! Apua, en pysy pystyssä kengilläni näillä liukkailla rungoilla. Miksi minulle laitettiin korkokengät jalkaan tällaiseen paikkaan?!

Tessa: Shania, sinä hikoilet erittäin paljon, vaikeroit ja huudat välillä apua. Tarvitsetko apua minulta?
Shania: En tarvitse, minä selviän tästä kyllä! Minä lupasin siskolleni pelastaa hänet.
Tessa: Hyvä on. Mutta kohta minun on herätettävä sinut. Matka voi olla aivoillesi liikaa.

Shania kiirehtii minkä ehtii. Hän pelkää Tessan herättävän hänet hypnoosista hetkenä minä hyvänsä. Silloin Shania huomaakin pelottavan metsän kadonneen yhtäkkiä ympäriltään. Hän näkee koukeroisen puun, jonka vieressä kököttää jokin kummallinen olio.

Shania: Hyvää päivää. Satutko sinä... otus tietämään, mistä löydän Oraakkelin?
Oraakkeli: Vai että otus! Etkö ole pääperöitä ennen kohdannut? Tai no, kuinka olisitkaan, meidän asuinpaikkamme sijaitsee niin kaukana galaksistanne. Minä olen etsimäsi.
Shania: Oi suokaa anteeksi, herra... Vaiko rouva Oraakkeli, minä...
Oraakkeli: Me pääperöt olemme ihmisten sanoin androgyynejä elämänmuotoja. Lisääntymismenetelmämme selittäminen ihmiselle veisi teidän ajassanne suunnilleen kymmenen vuotta. Se tuskin oli kysymyksesi minulle?
Shania: Oi anteeksi, ei todellakaan ollut!

Shania: Mutta... Universumissa siis ON muutakin elämää, kuin vaan maassa?

Shania: Anteeksi, taas minä eksyin aiheesta! Kuinka voin löytää rakkaan Caitlinin? Oi auta minua, arvon Pääperö-Oraakkeli kaukaiselta galaxilta!
Oraakkeli: Jos todella haluat löytää Caitlinin, kuuntele viimeinen vihjeeni tarkkaan. Sinun on matkattava minuutesi ytimeen. Sinne, missä olemuksesi ja sielusi ovat saaneet alkunsa. Ei ainoastaan sinussa, vaan jo ennen sinua ja aikaasi.

Shania: Minuuteni? Sielun alkulähde? Ennen minua? Mitä ihmettä?!

Shania: Hei, mitä tarkoitit sillä että... Älä mene! Odota! EIKÄ!!! Ei voi olla totta!!!! Taas Oraakkeli ehti muuttua energiaksi ja häipyä!!!

Tessa: Shania, nyt tämä saa riittää. Herää!

Shania: Oi tohtori, se oli aivan uskomatonta! Minä todella löysin siskoni!
Tessa: Minun teki useaan otteeseen mieli herättää sinut. Tuskasi näytti niin kokonaisvaltaiselta.
Shania: Hyvä ettet herättänyt aiemmin, minä ehdin tavata Oraakkelin!

Shania: Sain viimeisen vihjeen, jota minun täytyy miettiä tarkkaan. Ärsyttää vaan, että ne vihjeet ovat niin epämääräisiä! Ja et ikinä usko, mitä sain kuulla?! Muuallakin kuin maassa on elämää! Ja Caitlin-parasta oli enää pelkkä pää jäljellä! Oi tavaton sentään, minun on nyt yhdistettävä kaikki kolme saamaani vihjettä ja selvitettävä hänen olinpaikkansa!

Tessa: Pääasia, että löysit etsimäsi. Hypnoosi onnistui siis täydellisesti.
Shania: Oi kiitos tohtori, KIITOS! Minä lähden nyt miettimään näitä asioita, nähdään viikon päästä jälleen!
Tessa: No, viikon päästä on pitkäperjantai, mutta nähkäämme sis kahden viikon kuluttua.
Shania: Niin teemme. Kiitos vielä kerran! Autoit minua ehkä pelastamaan siskoni hengen!
Tessa: Kuten olen sanonut, teen vaan työtäni.

30.3.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 6 kuukautta, 14 päivää.

On pääsiäisen pitkäperjantai ja Shania on kutsunut luokseen Aidan ja tämän tuoreen avovaimon Millan.

Shania: Kivaa, että tulitte. Tilasin jokaiselle Pitopalvelu Vilkkeestä kustomoidut leivokset kunkin maun mukaan. Ottakaahan siitä mehua!

Milla: Kiitos muuten kutsusta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun menemme pariskuntana vierailulle.

Shania: Miten yhteiselonne on alkanut sujumaan uudessa kodissanne?

Aida: No, rakkautta meillä kyllä riittää, mutta on tässä ollut vaikeuksiakin. Isäni soittelee jatkuvasti Tokiosta ja haluaa nähdä kuvan uudesta kumppanistani.
Milla: Ja minun kuvaani sille miehelle ei voi lähettää.

Shania: No lähetä jonkun ihan random miehen kuva. Ehkä joskus myöhemmin uskallat kertoa totuuden.
Aida: Ehkäpä... No, jokos olet löytänyt tiesi sielusi syvimpään olemukseen? Vai miten se Oraakkeli nyt sanoikaan?
Shania: No olen minä sitä pohtinut, mutta en saa siihen oikein mitään tolkkua.
Milla: Harmi, että se ihme Oraakkeli puhuu tuollaisia tulkinnanvaraisia juttuja. Olisi kertonut jotakin selkeää!

Aida: Shania hei, pikkuhoususi näkyvät!
Milla: Ole nyt Aida hiljaa...

Shania: Herran jestas! Olisit sanonut aiemmin!
Aida: No täytyyhän tässä jotakin hupia olla. Odotin, että huomaatko itse lainkaan.

Shania ystävineen toivottaa kaikille lukijoille RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!

to be continued...
  
Tarinassa mukana: Lahti, Adalia (Adalian Asunto, huonekaluliike ja kartano) & Roberta, Jiamei, liikkeen myyjä, Antero sekä liikkeen asiakkaat
  Adalian PhotoCollage ja kuva Robertasta
Ninnin Fashionistas 63 Platinum Pop (curvy), Fashionistas 54 Tutu Cool (petite), Made to Move/Moxie Teenz-hybridi ja halpis-nukke
Pääperö on lapsena keksimäni taruolento ja sinisen pehmopääperön ompeli minulle serkkupoika Antti aikoinaan ;)

8 kommenttia:

  1. Kiitos vierailusta! Luurit ja laukut saatte pian takaisin :)

    Kunpa hypnoosi auttaisi...

    VastaaPoista
  2. Alkaakohan tohtori (ja lukija!) jo epäillä Shanian mielenterveyttä, kun Oraakkelin vihjeitä vain riittää, mutta mitään vaikutusta todelliseen maailmaan niillä ei tunnu olevan. Vai joko Caitlin sittenkin pian löytyisi!

    Tuo on kyllä niin ihana tuo sinipinkki mekko, joka Shanialla oli päällään vastaanotolla. Oli kiva nähdä Robertan ja Jiamein koti, ja huonekaluliike oli tosi hieno. X.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Xara! Kiitos kommentista, joka muuttaa nyt hieman juonta. Kaikki (lähes) alkavat epäillä, onko Shania järjissään noiden rajamaailmojensa kanssa vai onko vaan seonnut Caitlinin katoamisen takia. Kuten aiemmin todettu; lukijoiden kommentit muokkaavat jatkuvasti juonta ;)
      Ninni

      Poista
  3. Todella jännittävää! Minä ihan luulin, että Shania valaistuisi jotenkin pikkuhousuistaan tuossa lopussa, että niistä löytyisi joku vihje syvimpään minuuteen, mutta se olikin vain vahinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä tässä stoorissa tiedä, mikä on sattumaa ja mikä suuri valaistumisen hetki :D
      Ninni

      Poista
  4. Naurattaa tuo Louhin kommentti Shanian valaistumisesta pikkuhousujen avulla! :-D Joo, ja kyllä mullekin tuli mieleen, että Shania varmaan vaikuttaa ihan sekolta monille hahmoille. Ystävät ovat ymmärtäneet tähän asti, mutta ehkä se on niiltä lähinnä kohteliaisuutta, eivätkä ole vielä kovasti huolissaan. Shania parka. Se varmaan joutuu kohta jonkin sortin parantolaan. Mikähän Elainen sai jäämään pois terapiasta?

    Juna oli hienosti toteutettu, mutta mulla heräsi kysymys, että miten Shania ja Aida maksoivat matkansa? Vai unohtivatko senkin? Niillä oli siinä tapauksessa hyvä tuuri, että lipuntarkastaja ei tullut. ;-)

    Shanian hypnoosireissu metsään oli hyvin mystinen. Siinä oli pelottava tunnelma! Hätkähdin ihan kun Caitlinin pää ilmestyi. Luulin, että Caitlin olisi lumessa upoksissa, ja Shania kaivaisi sen esiin. Mutta sieltä tuli pelkkä pää. Hrr! :-O

    Nauratti se Oraakkelin kommentti lajinsa lisääntymismenetelmän selittämisestä ihmisille. :-D Shania muuten toimi aika vaarallisesti kun kysyi Oraakkelilta, että onko maapallon ulkopuolellakin elämää, koska Oraakkelihan olisi voinut pitää SITÄ Shanian kysymyksenä ja vastata vain siihen, eikä siihen mitä Shania oikeasti halusi kysyä! ;-)

    Jännä nähdä mitä tästä seuraa ja käykö niin, että sitten kun Shania oikeasti hoksaa miten löytää Caitlinin, niin uskooko Shaniaa enää kukaan.

    -Aurora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti lisätä siihen junakohtaukseen Aidan paniikki, että mitä tehdään jos lipuntarkastaja tulee (ja ainahan se tulee) Mutta se nyt jäi vahingossa pois, eli tytöt pääsivät kotiin selittämällä, että laukut jäivät ystävän luo ja tarkastaja oli leppoisa mies tällä kertaa. Aidan lirkuttelu auttoi asiaa :D
      Ninni

      Poista
  5. Olipas hienoja huonekaluja uuteen asuntoon,tosi jännittävä matka Shanialla hypnoosissa,mutta järkyttävää että Caitlinin vain pää jäljellä.Ihana se pääperöoraakkeli,mutta kammottava pääperömetsä.

    VastaaPoista