tiistai 31. maaliskuuta 2020

Osa 187 Maaliskuu, jona maailma pysähtyi

-Tämä jakso on omistettu kaikille koronaviruksen aiheuttamaan tautiin menehtyneille, sekä heidän läheisilleen kautta maailman-

Maaliskuu 2020. 23. päivä.

Katja Jäykkä: Ja täti meni Jenkkiin, mummi lensi Taivaaseen.. Miten se biisi meni, mitä faija aina kuuntelee? Mä vähä sanotin sitä ite uusiks! Lumi teki enkelin eteiseen... Nii, mun piti kertoo teille siit koronasta, se on hiljentäny yli puol maailmaa! Jengi on ihan paniikis kaikkial ja mun mallifrendienkään ei tarvi päiväkoteihin, koska ne on kii. Mut samalla on ihan paskaa, ku mallitoimistoki on kii... Ja nyt me ei saada enää leikkiikkään yhes, kaikki joutuu vaan oleen omas himassaan.
 

Mut eka tuli tost lumesta mieleen yks juttu.
Nii, mä oon siis Katja 7 vee ja Suomes ei oo ikinä ollu tällast talvee! Mä oon kuullu ku aikuiset on puhunu, et tällast ei oo ollu ikinä! On jo maaliskuun loppu ja lumen pitäs alkaa hiljaa sulaan, paitti et sitä ei oo! Sitä sato mun kuolleen tädin kuoleman vuosipäivänä niinku joka kerta sillon 6.12, mut sen jälkeen sitä on satanu tyyliin neljä kertaa ja sillonki se on kestäny jotain neljä päivää. 
Jenna sanoo tietävänsä, et se johtuu ilman muutosta. Mut koska mä meen jo kouluun ens syksynä, mä tiedän, et se johtuu ilmaSTOn muutoKSEsta!!!
Se mun kuollu täti Shawna, ni mä en oikeen muista sitä, ku mä olin niin pieni sillon ku se kuoli. Se kuoli samana vuonna ku mä synnyin. Mut mä muistan sairaalan hajun, aina ku me mentiin kattoon sitä.
Mut nyt ku tuli puhe muutoksesta tai oikeestaan muutosta ja kuolemisesta, ni mä aloin yks päivä miettii, et Dollywoodist pääsee pois vaan jommal kummal tavalla. Siis muuttaa pois tai kuolee. No, tietty ne jutut sattu mun perhees perättäisinä päivinä...
Miten se faijan lempparibiisi meni ku mä muutin sitä...? Katja näki sillalta kuinka tyhjää, kaikki oli alhaalla jossakin. Mutsi sano jengi vaan himassaan nyhjää, korona on saanu ne sekaisin. Katja itki hetken ja katsoi taakseen, autiona silhuetti Dollywoodin. Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen, naamat oli mustii ku Aaronkin. No, mä mietin tota biisii vähä myöhemmin lisää!
Mut siis Aaron ja Sinead-täti päätti nyt sit muuttaa sinne Jenkkiin asumaan. Niitten oli tarkotus lentää sinne New Yorkiin perjantaina 20.3. ja niille järkättiin läksiäiset päivää ennen, siis torstaina.
Ne läksiäiset oli meidän ukin ja mummopuolen Jacquelinen luona, joka on ihan sairaan pieni kämppä. Kaikki me Sinead-tädin läheiset oltiin siel ja sit tietty sen miehen Aaronin perhe, eli Williamsit. Isaac ei tullu, ku mun lempi-täti Shania ei enää oo sen tyttökaveri. Mut melkeen kaikki muut tuli, esim mutsin Olivia-serkku, joka oottaa vauvaa! Mut mä kerron nyt vaan nopeesti, mitä olkkarin puolella tapahtu, kattokaa ku me penskat oltiin siel suurin osa ajasta. Eipä tiietty sillon vielä, et jokaisen ois kantsinu pysyy himassaan...

Sinead: Tämä ei voi sattua nyt! Ei meille! Mitä järkeä näissä läksiäisissäkin on, koska emme pääse huomenna lähtemään?!
Aaron: No on tämä kieltämättä yhtä helvettiä tämä korona-homma. Trump kielsi jo viikko sitten kaikki lennot Euroopasta Jenkkeihin. Ainakin kuukaudeksi. Saa nähdä, milloin pääsemme uuteen kotimaahamme ja Jerry-sedän luo...
Sonja: No, eihän tälle mitään voi. Sekä Finnair että AGA ovat peruneet lentonsa Jenkkeihin, joten ette te sinne nyt pääse. Mutta nautitaan nyt Aaron teidän ja meidän perheen seurasta, koska nämä läksiäiset päätettiin järjestää silloin, kun luulimme koronan pysyvän siellä Kiinassa.

Jerome: Ajatelkaa, tähän mennessä jopa Vantaalla on kaksikymmentäkaksi sairastunutta. Montako Dollywoodissa olikaan?
Jonathan: Taitaa olla viimeisimmän uutisen mukaan kolmekymmentä. Varmaan nyt jo enemmän.
Sharonda: Ja Suomen rajatkin menivät kiinni tänä aamuna, oh Dear God, help us...
Jacqueline: Mekään emme saisi olla täällä tällä tavoin. Ihmisten kokoontumisia kehotettiin välttämään, niin emmeköhän me järjestä läksiäiset lapsi-raukoillemme, jotka eivät tämän epidemian vuoksi pääse vielä edes muuttamaan!
Jonathan: No, onneksi kukaan meistä ei ole käynyt Kiinassa tai Italiassa viime aikoina. Eli tuskin meidän tarvitsee pelätä tartuntaa tällä tutulla porukalla. Kiitän joka päivä Luojaa siitä, että äitini ehti palata Minnesotaan Caitlinin lasten synttäreillä pyörähdettyään.
Elaine: Nii, ja onneks siel Minnesodas ei kai oo sitä koronaa mis Granny Steph asuu. Mut Nykis sen sijaan on! Ja sinne nää kaks on muuttamas!

Katja: Me muksut hengailtiin olkkaris, ku mummopuolella on se magee parvisänky. Sielt ylhäältä kuuli kaikki aikuisten jutut ja siel me hihitettiin mun pikkusystereiden ja Daniel-serkun kaa. Meidän eno Pikku Junnu oli ainoo, joka mieluummin kiusas Sineadin kissaa Dioria ku jakso pyörii siel katon rajas. Ku Shania tuli keittiöst olkkariin mä huomasin, et Aaronin faija katto sitä vähä jännästi. Ja tädin ilmeest näki, et se oli jotenki vaivaantunu, ku Jerome ei enää ollukkaan sen tuleva appiukko. Nyt se oli sille vaan systerin appiukko. Vaik Jeromen ois salettiin tehny mieli kovistella tätii, et miks se petti sillee Isaacia, ni silti se yritti jutella niitä näitä.

Jerome: Kröhöm... Mitenkäs se korona on vaikuttanut Pinkki-missioon? Vai mikä se teidän tyttöbändinne olikaan?
Shania: Pinkissimo... No, minähän erosin koko yhtyeestä. Mutta lupasin esiintyä levyjulkkarikeikalla, jonka piti olla ensi kuussa. Mutta kuten kaikki tapahtumat, on myös levyjulkkarit siirretty hamaan tulevaisuuteen.
Jerome: Jaaha, jaaha. Ajatella, että Euroviisutkin ehkä järjestetään niin, että jokainen maa lähettää television kautta kisakappaleensa kansan äänestettäväksi!
Shania: Onpas melkoista...

Katja: Shania-tätii vaivas ihan HIRVEESTI ku se ootti sen sen uusimman kundin soittoo, mut sitä ei vaan tullu. Shania-täti on aivan yli-ihana! Eikä siks ku se on ollu huippumalli. Onhan mun kummitäti Elluki ollu, mut silti mä oon aina digannu eniten Shaniast. Se on mun mielest aina niiiiiin tyylikäs! Ja se oli tyyliin ainut aikuinen, joka viitti tulla jutteleen meille pennuillekki!

Katja: Shania, tuu taas käymään täs!
Shania: Oi, teitä minä tulinkin katsomaan. Keittiössä on niin paljon porukkaa, ettei siellä voi hengittää. Ja pakko myöntää; Senjalla on niin ihana hame, että kuolen kohta kateuteen!
Katja: Hahaa! Toi on yks sun cooleimmist sanonnoist! Me oltiin kerran yhen meikkikuvausjutskan jälkeen pizzalla mallifrendien kaa, ni mä otin tosi paskan pizzan ku en osanu sillon viel lukee niin hyvin ku nyt jo. Sitä pizzalistaa siis. Ni sit ku frendit brassaili ku niil oli huippupizzat ja ne kysy et haluunko mä maistaa niitten, ni mä vaan söin sitä omaa paskaani ja sanoin ettei se kaksist oo, ja et kadehdin ku niil on nii hyvät pizzat. Ne meni ihan hiljaseks! Ne ihan hämmenty tai jotain!
Shania: Hihih, kieltämättä tuo ON hyvä sanonta, joka yleensä saa "brassailijat" hiljaisiksi.

Katja: Mutsi oli ihan hiton tärkeenä koko illan. Se sen ja sen frendin kirjottama kirja oli siin olohuoneen pöydäl, jos joku halus katella sitä. Se on jakanu niit kirjoi kaikille tutuille. Kai mä sen joskus luen, mut en mä viel osaa kokonaista kirjaa lukee! Mä tajuun kyl sen Kaappaus Tuntemattomaan, mikä sen kirjan nimi on. Tietty mä luen sen kirjan ku siin kerrotaan paljo mustaki! Mun biologinen faija Jaakkimahan sieppas mutsin ja halus vaan perustaa sen kaa perheen. Se ois hakenu mut sit jälkeen päin. Ja sit ku se ei saanukkaan mutsii, se ois silti halunu mut! Vaik se joutu vankilaan, se pyys sen frendinsä Teron hakeen mut, et se näkis mua välil linnas. En mä todellakaan vihaa mun oikeeta faijaa, kyl mä sillee ymmärrän sitä. Siis ku kaikki muut pitää sitä kauheena roistona ja sillee. Mut se vaan haluis olla faija ainoolle muksulleen. Kukapa ei haluis näin upeeta likkaa tytökseen? No, paskan jauhanta sikseen, mutsi siis oli tärkeenä sen kirjansa takii.

Sharonda: Kävin juomassa toisen kupin kahvia, oli niin hyvää. Kuule onko se pitkä mies keittiössä sen ysäväsi veli, jonka kanssa kirjoitit tuon kirjasi? Sain sellaisen käsityksen.
Caitlin: Ai Dick vai? Joo se on meidän Minnesotan serkun Olivian kaa kimpas ja ne saa muksun kohta. Mut joo, Mildredin isobroidi se on. Joko sä oot ehtiny lukee meidän mestariteoksen?
Sharonda: Oi, en ole vielä ehtinyt, annoit sen minulle vasta tänään.
Caitlin: Ai nii joo, tietty. Hitto et ärsyttää, et kirjajulkkarit siirty tän typerän viruksen takii! Ne piti olla ihan huhtikuun alus ja meitsi kelas laittaa Chanelin mekon päälle sinne. Mut nyt tää hiton korina pilaa mun ja Mildredin kuuluisuuden ja kaikki!

Katja: Sinead-täti vaan höpötti jostain koulujutuista ku mä yritin mennä jutskaan sille.

Sinead: Siis minä luulin että siellä olisi vaan New York Universityn School of Law Washington Streetillä. Oikeutta opiskelee muistaakseni vajaa 1400 oppilasta. Olin yhteydessä siihen dekaani Morrisoniin. Mutta NYU:n lisäksi Nykissä voi opiskella lakia vaikka missä!
Sonja: Eikös siellä ole niitä yksityisiä laitoksiakin?
Aaron: Otin selvää, niin löysin juuri sellaisen itsenäisen oikeustieteen oppilaitoksen nimeltä New York Law School, joka on ihan keskustassa, Broadwaylla!
Shania: No kumpaankaan ei ole hurja matka Brooklynista.
Sinead: No arvaa; kun olin soittanut sille NYLS:n dekaanille, Anthony Crowellille, hän kertoi, että myös Brooklynissa on oppilaitos! Brooklyn Law School. Olen nyt ollut dekaani Cahilliin yhteydessä ja sovin tapaamisenkin ensi kuun alkuun!
Shania: Ja nyt et pääsekään tapaamiseen...
Aaron: Ei hän olisi päässyt muutenkaan, sillä yliopistot on suljettu. Kaikki opiskelevat etänä.

Jacqueline: Vaikka minua harmittaakin, että tyttäremme muuttaa niin kauas, niin ainakin hän on pitkästä aikaa innostunut viemään opintonsa loppuun!
Jonathan: Olen Sineadista kovin ylpeä. Se Brooklyn Law School on erittäin arvostettu opinahjo, on usein rankattu parhaiden lakioppilaitosten joukkoon.
Jacqueline: Minäkin menin oitis lukemaan netistä. Sieltä on valmistunut tunnettuja senaattoreitakin. Kyllä hänen kannattaa se laitos valita.
Elaine: Nii pääseeks se sinne noin vaan ku on päässy aikanaan Dollywoodin Yliopistoon?
Jonathan: Yhdysvalloissa raha merkitsee näissä asioissa. Sinead pääsi loistavilla arvosanoilla ja tentillä tänne meidän yliopistoon. Esimerkiksi sen NYU:n vuosikustannukset ovat reilut 50 000 dollaria, eli kyllä Sinead pääsisi sinne vaikkei olisi läpäissyt Suomen vaativaa pääsykoetta niin hienosti. Ja minähän maksan tyttäreni opinnot enemmän kuin mielelläni!

Katja: Lopulta ne lopetti tylsät koulujutut ja rahast puhumisen. Me päästiin Jennan kaa tädin luo.

Sinead: Voi teitä pikkuisia... Kyllä minä tulen sitten usein käymään täällä. Ja tietysti te tulette New Yorkiin.
Katja: Joo! Kai me mennään Minnesotaanki kattoon isomummii?
Jenna: Joo mennäänhän, mennään! Mä haluun nähä Granny Stephin kans!
Sonja: Tehdään sellainen ison porukan matka. Lähdetään koko ukkinne puolen suku ja Aaronin perhe.
Katja: Mieletön idea Sonja-täti! Lähetään KAIKKI!

Katja: Daniel ja Junnu kuiskutteli parvisängyl jotain ja niit nauratti kovasti. En mä tiiä mitä ne kaks juoni.

Katja: Mua ärsytti, ku Ellu-täti alko puhuun siitä mutsin kirjast! Sit se pääs taas tärkeileen!

Elaine: Caitlin, onks toi tos pöydäl se mun kirja?
Caitlin: Ei ku meitsihän anto sen sun käteen. Siis tietty rustasin eka nimmarin siihen. Kattokaa, sillee tällaset superkirjailijat tekee, jos ne ojentaa teoksensa jollekki tärkeelle tyypille kuten systerilleen ja frendilleen. Sä tuikkasit sen laukkuus!
Shania: Joka on tuulikaapissa. Hei soiko puhelimeni?!
Caitlin: No ei soi! Unoha se Simon ny hetkeks ku nääthän sä, ettei sitä innosta soitella ny. Ala lukeen sitä meitsin kirjaa! Mä toin sen sulle melkeen suoraa painost!

Sharonda: Halusin vaan sanoa, että ilman muuta mekin Jeromen kanssa osallistumme Sineadin lukukausimaksuihin. Olen niin ylpeä ihanasta miniästäni! Ja olen kuule tyytyväinen, että palasitte Jonathanin kanssa takaisin yhteen. Mutta ettehän te näin pieneen asuntoon aio jäädä, vaikka tämä ydinkeskustassa onkin?
Jacqueline: Kiitoksia teille, Sinead ja Aaron pärjäävät varmasti hienosti Amerikassa. Minä ja Jonathan asumme ainakin hetken aikaa tässä pikku asunnossani. Tiedä vaikka hankkisimme joku päivä uuden Simmonsin residenssin jostakin! No, tuskin nyt sentään. Lapset olivat silloin pieniä ja heitä oli neljä. Nyt emme tarvitse mitään jättikartanoa. Toki haluan enemmän tilaa kuin tässä on.

Katja: Oli tosi kurjaa, et Shania-täti halus sit lähtee jo himaan. Se ei kai pystyny keskittyyn ku siihen, et soittiko se sen uus kundi sen luuriin vai ei. Tai jotain.

Jacqueline: Miten niin Jerome katsoo sinua vihaisesti? Ei todellakaan katso! Minä sen sijaan olen sinulle vihainen kun aiheutit moisen nettikohun niillä typerillä tempuillasi.
Shania: Muista, että MINÄ olen edelleen sinulle vihainen siitä, miten joutavan syyn vuoksi olet hylännyt mummin. Jos tätä typerää koronaa ei olisi, lähtisin Sineadin ja Aaronin mukaan Nykiin ja lentäisin sieltä länteen mummi-parkaa katsomaan. Ihan sama, vaikka hän luulee minua milloin sinuksi, milloin Monicaksi. Minä lähden nyt kotiin, nähdään myöhemmin.
Katja: Shania, älä lähe vielä! 

Katja: No, Shania-täti lähti sit ja mä en jaksa nyt kertoo niist läksiäisist enempää. Me lähettiin sit ku Jennalle tuli paska olo siit väen paljoudest. Shania meni himaansa ja tuijotti luuriinsa, josko se Simon soittais, mut sille soittiki sen bestis Nichelle. Se kiva nainen, joka asuu Japanis. Sil oli aika paskaa kerrottavaa.

Shania: Oi soittaisit nyt komea Simon... Hui! Videopuhelu! Äh, se onkin Nichelle. No moi Nichelle! Miten se mesepuhelu tähän luuriin tuli, vaikka minulla on konekin tuossa auki?
Nichelle: Mistä minä tiedän! Mitä sinne kuuluu? Tänne ei kovin hyvää.

Shania: No mitäs tänne, Sineadin ja Aaronin läksiäisistä juuri tulin. Vaikka eiväthän he koronan takia pääse lentämään New Yorkiin ainakaan kuukauteen. Ja odotan edelleen yhteydenottoa Simonilta... Mitäs sinne sitten kuuluu, jos ei hyvää?
Nichelle: No anopillani todettiin koronan aiheuttama covid-tauti!
Shania: MITÄH?! Voi Emiko-parkaa! Onko hän kovinkin sairas? 
Nichelle: Hän on sairaalassa ja koko perheemme kotikaranteenissa. Miehensä kun on suurlähettiläs ja tapaa paljon eri maiden poliitikkoja ja ties ketä, niin Takashilta hän tartunnan sai. Appiukolla ei siis ole oireita, mutta hän kantaa virusta.

Nichelle: Nyt tytöt haluavat tulla moikkaamaan sinua, käännän ruudun heitä kohti.
Shania: Oi, rakas kummityttöni Saga ja pikku Minako! Heii tyttö-kullat, Shania täällä!
Saga: Hei täti. Meillä on tylsää vaan kotona. Mummi on sairas.
Shania: Oi äitinne kertoi juuri siitä. Miten kurjaa. 

Shania: Mitenkäs Saga pikkusiskosi, joko hän kävelee?
Saga: Ei se osaa. Se pitää minusta kiinni. Eikä se puhukkaan vielä. Minä puhuin 1-vuotiaana!
Shania: No tokihan minä sen muistan! Olitte Suomessa käymässä ja teillä oli äitisi kanssa punaiset vaatteet yllänne. Oi että minä niin ikävöin teitä! Ja nyt en edes pääsisi sinne, vaikka haluaisin.
Saga: Ihan tyhmä sairaus!

Nichelle: Joo Minako on kehittynyt paljon hitaammin kuin isosiskonsa. Mutta ihan normaalisti kuitenkin.
Shania: No ei tullut hetkeksikään mieleeni, että hän olisi jotenkin epänormaali! Mitenkäs sinun työsi nyt kun jouduit karanteeniin?
Nichelle: Ei yhtään mitään vaikutusta. Täällä on suljettu kaikki koulut, joten en edes pääsisi opettamaan.

Shania: No en olisi uskonut vähän aikaa sitten, että tämä kirottu korona sattuisi jollekin läheiselleni! Onneksi Emiko on perusterve nainen, kyllä hän selviää.
Nichelle: Ilman muuta, emme edes ajattele muita vaihtoehtoja! Miten se sinun bändisi, erositko tosiaan lopullisesti siitä?
Shania: No todellakin! Käyn rämpyttämässä kitaraa viimeisen kerran sitten kun tämä pandemia joskus loppuu ja levyjulkkarikeikka toteutuu. Sitten ajattelin tiedustella siltä ystävältäni Faithilta, josko hän perustaisi kanssani duon. Minä soittaisin rakasta viuluani ja Faith laulaisi.
Nichelle: Kuulostaa hienolta suunnitelmalta! Hyvä, että lähdit siitä vulgääristä teinibändistä.
Shania: Oi, Saga hymyilee niin kamalan suloisesti. Sagaa, mikä sinua naurattaa? Oi haluaisin vaan ihailla tyttöjäsi loppuillan!

Nichelle: Jaahas, taisi tulla Minakolle kakka.
Shania: Hahah, sitä Saga varmaan siellä naureskeli.
Nichelle: Täytyypä lähteä siis hommiin tästä. Mutta että sellaista meillä täällä. Japani on vielä suhteellisen turvallinen matkailumaana, mutta mitä sillä on väliä, kun et pääsisi luoksemme Suomesta.
Shania: No en niin, kun rajat ulkomaailmaan ovat kiinni. Ja te olette karanteenissa vieläpä.
Nichelle: No niin, olehan varovainen siellä, ettet sairastu itse. Kannattaa pysytellä vaan kotona. Siis jos se mitenkään on mahdollista. Soitellaan taas huomenna!
Shania: Tehdään niin. Voimia teille! Hei hei Saga! Hei hei Minako!
Saga: Hei hei täti!

Katja: Se korona vaikeutti Shania-tädinki elämää. Siit se sai kohta kuulla pomoltaan. Sen pomo Roberta oli ihan paniikis ku sen vaimo ja yht.. Onks se yhtiökumppani...? No kuiteski, se Jiamei oli juuttunu koronan takia Espanjaan.

Jiamei todellakin oli työmatkalla Malagassa ja joutui odottamaan, että Suomen ulkoministeriö järjestäisi hänet Suomeen suunnitteilla olevilla kotiutuslennoilla. Mutta Jiameilla ei ollut hätää, vaikka lämpötila olikin alle kaksikymmentä astetta. Auringossa kyllä tarkeni!

Välillä Jiamei siemaili drinkkejä rantakivillä.

Välillä nainen loikkasi kalliolta Välimereen polskimaan.

Katja: Joo se Roberta oli Lahdes ihan surkeena ku sai mailii, et Jiamei ei vieläkään päässy himaan.

Roberta: Eikä! Rakas kultani on siellä vankina! Toivottavasti hänellä ei ole kovin kurjaa. Oh, mikä viesti tämä nyt on...? Eikä! Minun on mentävä korona-testiin, koska olin jokin aika sitten Jenkeissä työmatkalla! En kestä tätä hiton koronaa!

Katja: No sit Roberta luki viel niitä Shania-tädin somejuttui ja masentu tosi paljo.

Roberta: Tämä Shanian sekoilukin vielä! Yrityksemme maine kärsii hänen sekoiluistaan. Aargghh!!! Minun täytynee soittaa Shanialle videopuhelu... Järkihän tässä lähtee.

Katja: Shania-täti oli just lopettanu videopuhelun Nichellen kaa ku sen läppäriin tuli videopuhelu sen pomolta.

Shania: Oi, videopuhelu taas! Joko se nyt olisi Simon?! Äh, se onkin Roberta... Hei Roberta! Mitäs Lahteen kuuluu?
Roberta: Erittäin huonoa. Ensinnäkin Jiamei on Malagassa jumissa, eikä ole varmaa, minä päivänä hän pääsee lentämään kotiin. Toisekseen joudun korona-testiin, sillä olin jokin aika sitten Jenkeissä. Kolmas asia koskee niitä sinun nettisekoilujasi. Tai siis ethän sinä netissä sekoillut, vaan tosielämässä. Mutta sinusta kirjoitetaan ihan kaameita juttuja. Sanon nyt suoraan, että olen takiasi huolissani Adalian Asunto Oy:n puolesta.
Shania: No jaaha, tulipas sinulta asiaa. Ja paljon!

Shania: Jos olet niin huolissasi, anna potkut! Erosin jo Pinkissimostakin, joten voin ihan hyvin aloittaa täysin uuden elämän. Simonkaan ei ota yhteyttä, joten siinä meni sekin unelmien komistus!
Roberta: No äläs nyt viitsi. En minä mitään potkuja anna. Olet ollut pian vuoden meillä töissä ja osoittanut olevasi erittäin pätevä työntekijä. Oli minulla työasiaakin. Nyt koronan takia kaikki asuntoesittelyt, kiinteistöalan messut sun muut on peruttu, joten emme voi tehdä paljoakaan. Sisustusliikekin suljetaan pian, sillä kohta saavat olla avoinna ainoastaan kaupat, joiden tuotteet ovat ihmisille välttämättömiä. Voimme tehdä rahaa vaan myymällä talopaketteja netissä, mutta tiedät, kuinka harvoin joku ostaa kokonaisen omakotitalon! Viime aikoina olemme saaneet tuottoa lähinnä kiinteistönvälityksestä ja sinä olet hoitanut varmaan eniten niitä. Onnistuneesti.
Shania: Niin? Mitä me siis nyt teemme? Sen lisäksi, että kauppaamme valmistaloja? Se on vieläpä sinun alaasi, mitä minulle jää?

Roberta: No lähinnä kaiken moinen taustatyö. Ajattelin, että mehän voisimme myös julkaista pienen mainoslehtisen. Nyt kun on aikaa, kun juuri muuta ei voi tehdä.
Shania: No miksi ihmeessä? Siihenhän vaan menee rahaa! Ei kukaan mieti uuden asunnon hankintaa nyt kun maailmanloppu on meneillään!
Roberta: No sen takia se mainoslehtinen julkaistaisiinkin vasta sitten, kun tämä koronakausi on ohi. Kun kaikki palaa taas normaaliksi.
Shania: JOS palaa...
Roberta: Kyllä se palaa, usko vaan. Ei tämä virus ole loppumme. Mutta jospa sinä tekisit siihen lehtiseen sellaisen kivan artikkelin, jossa kerrottaisiin uudisrakentamisesta vanhojen asuinalueiden välittömässä läheisyydessä? Sopisiko sinulle sellainen homma? 
Shania: Ai, lehtijutun kirjoittaminen olisi kyllä kiva homma. Sopii ilman muuta, anna vaan tarkemmat ohjeet.
Roberta: Kiertelet vähän siellä pk-seudulla ja etsit vastarakennettuja taloja. Ja ei väliä, ovatko kerrostaloja, rivitaloja vai omakotitaloja. Kunhan siinä lähellä on vanhojakin asumuksia. Siis ihan sotien jälkeisiä rintamamiestaloja tai vanhempiakin. Ja sitten otat kuvia, joissa nämä upouudet ja ikivanhat asuintalot näkyvät samassa maisemassa. Ja kuvien perusteella kirjoitat lyhyesti siitä, kuinka moderni ja antiikki sopivat yhteen myös asuinrakennuksista puhuttaessa. Jiamei katsos kirjoittaa artikkelin sisustamisesta samalla teemalla.
Shania: No tuohan onkin ihan kiva työkeikka vaihtelun vuoksi! Alan tehdä sitä heti viikonloppuna. Mutta nyt minun on tehtävä jotakin muuta kuin vaan istua tässä, pakarani ovat ihan tunnottomat. Hui! Meinasin kaatua kun nousin seisomaan.
Roberta: Ole nyt varovainen siellä. Mutta kiva juttu. Eikä artikkelilla todellakaan ole kiire. Hei sitten!
Shania: Hei hei! Huh, ihan tähtiä näkyy päässä kun nousin ylös niin nopeasti.

Katja: Tää juttu on ollu jo viikko sit maanantaina, eli 16.3. 244 koronatartuntaa. Nyt ku tost on viikko aikaa, tartuntoi on jo 700!!! Mut nyt mä joudun kertoon teille, mitä viime perjantaina tapahtu. Siis 20.3. Se oli mun kaamein aamu ikinä! Mulla on kaks mummii, mun lempi-mummi Hellu, joka siis on faijan mutsi ja sit mutsin mutsi ei oo niin kiva ja faija sanoo sitä Tuiteri-Tuijaks. Se on aina kännis ja tosi nolo. Mut nyt mä kerron siit kaameest jutust.

Katja: Mä oon tottunu herään aika myöhään, jos ei tarvi nousta mihinkään. Mut aina jos mä herään aikasin, ni mä herään siihen, ku Hellu-mummi puuhaa jotain. Se saattaa lukee raamattuu ääneen, rukoilla isosti et päivä menis ookoo tai sit se vaan tekee kotihommii ja hyräilee jotain. Mut perjantaina mä nukuin pitkään, ku mummin touhut ei herättäny mua. Mä heräsin joskus ysin tai kymmenen jälkeen mutsin huutoon.

Caitlin: Jaakkooo!!!! Apuaa!!!! Hellu ei herää!!!! Sä oot parasiitti ammatiltas, tee jotain!!!

Katja: Faija ehti huutaa keittiöst et:"No anna äitini nukkua. Enkä ole parasiitti vaan para... " Olikohan se paramedik.. paramedic...? No joku tollanen. No se ajaa ambulanssii niinku tiiätte. Ni sit yhtäkkii kaikki alko juoksennella alushoususillaan ympäri taloo, siis niinku ihan kaikki! Paitsi mä, jolla oli Hellu-mummin tekemä yöpaita päällä, oikeen sellanen pitkä niinku ennen vanhaan. Sellanen mitä mummi itekki käyttää. No faija sit rymisti sinne mummin huoneeseen.

Jaakko: Äiti, mikä on hätänä? ÄITI?! Voi helvetti! Pulssia ei tunnu!

Katja: Mä menin hitaasti sinne huoneeseen. Mä näin heti, et mummi oli kuollu. Sen silmät näytti ihan oudoilta. Mutsi ja faija huus nii lujaa, et mä en muista siit sanaakaan. Mä vaan seisoin ja katoin mummii siin sängys.

Katja: Mä menin istuun siihen sängyn reunalle. Mummin sängyn vieres oli illalta jääny hopeetarjotin, jossa oli sen teekuppi ja muut jutut joita se aina laittaa siihen. Mummi makas siin ja sen kädes oli raamattu.

Caitlin: Miten tää voi olla totta?! Hellu vaa yski ja vähä valitti jotain räkätautii! Meitsi ei kestä tätä!
Jaakko: Äitini on mennyt, rakas äitini on mennyt!
Katja: Meniks mummi Taivaaseen?
Jaakko: No e.. Juu! Mummi meni Taivaaseen. Hän pääsi nyt Jumalansa luo. Mutta ei, en kestä tätä, ihan liian aikaisin!!!

Katja: Mä kosketin mummii, sen käsi oli ihan jääkylmä! Se käsi, jossa se piti sitä raamattua.

Katja: Hyvästi Hellu-mummi. Hyvää matkaa.

Katja: No sit mun pikkusysterit säntäs sinne. Jenna oli ihan vauhkona niinku meidän poni Manta ja Jonna käänty het ku se näki mummin, eikä halunu kattoo sitä. Ja taas kaikki huus ja juoksi pikkuhousuissaan!

Jenna: Mikä mummilla on?!
Caitlin: Likat hei, älkää tulko tänne!!! Jonna, mee takas sänkyys!

Katja: Sit ku kaikki oli hiffannu mikä se meininki oli, kaikki vaan itki. Mutsi yritti lohduttaa Jennaa, mut Jonna tietty halus olla yksin ja itki kaappii vasten.

Caitlin: Hellu-mummi on ny paljo makeemmas mestas, se on osa Jumalan valoo.
Jenna: Miks mummi joutu pois? Äiti MIKS?!
Caitlin: Faijanne kelas et sen täyty olla sydänkohtuus.

Katja: Mä menin kattoon mummin yöpöytää, ni siin oli se mutsin ja sen sen frendin uus kirja. Eka mulle tuli mieleen, et jos mummi sai sen sydänkohtauksen ku luki sitä mutsin kirjaa! Mä en ihmettelis, ku tietää mutsin jutut...

Katja: Hei kattokaa, mummil on kaks kirjaa. Se on varmaan lukenu näit vuorotellen. Tää mutsin kirja ja sen kädes oleva raamattu.
Jaakko: No niin näyttää olevan. Tule nyt Katja-kulta pois sieltä, tule iskän syliin.

Katja: Pikkusysterit itki ja mutsi oli ihan ding dong. Se katteli Hellu-mummin huonees olevii kuvii ihan zombina.

Caitlin: Meitsi ei oo ennen hiffannu, et Hellu on säilyttäny meitsin katoamisilmotuksen tos seinäl...

Katja: Faija oli ihan sekasin kans ja se meinas, et mummi täytyy peittää sil sen peitol. Mut mä halusin viel kerran olla mummin lähel, vaik mä tajusin, et se ei ollu enää siin.

Caitlin: Katja! Tuu ny pois siit! Peitetään Hellun naama!
Katja: Eiku mä haluun maata sen kaa hetken.
Jaakko: Ei ei, kyllä nyt maistuisi konjakkiryyppy!

Katja: Se oli ihan kaamee päivä. Sen takii mä muistelen sitä faijan lempibiisii... Ja täti meni Jenkkiin, mummi lensi Taivaaseen. Ja pappikin saa kahvia juodaksee'e'e'een. Ja faija oli kännissä, näin sen itkeneen. Lunta ei ollu tekeen enkelii eteiseen... No, toi loppujuttu ei oikee sopinu... Mut siit tuli mieleen, et koko Euroviisut on ny peruttu! Ja kaikki lätkän MM-kisat ja muut jutskat...

Mut sit ku mummi oli jo viety pois, ni mun vanhemmille ilmotettiin ihan älytön juttu. Mummi ei ollukkaan kuollu mihinkään sydän-juttuun, vaan sil oli ollu se korona-tauti!!! Se oli eka ihminen, joka Suomes kuoli siihen. Ja tietty me jouduttiin kotikaranteeniin sit koko perhe. Ja sit mutsilta ja faijalta oli kysytty, onks ne ollu kenen kaa tekemisis viime aikoina, ni mutsi oli sanonu, et faija on ollu duunis ambulanssii ajamas. No ne, mä en tarkkaan tiiä ketä "ne" on, kelas, et faija on voinu saaha tartunnan duunissaan. Se meni ihan hajalle. Sit viel Jenna alko yskiin ja se testattiin, ni silt löyty kans se korona. Se on ny sairaalas ja me ei saaha mennä kattoon sitä. Sitä varmaan pelottaa tosi paljo... Faijallaki on se virus, mut sil ei oo mitään oireita.
Mummin kuolemast ilmotettiin lehessäki, siin puhutaan et kuollu oli tosi vanha. Hellu-mummi oli jotain 70 ja jotain. Mun isomummi on oikeesti vanha, tyyliin sata!!! Granny Steph siis.

Katja: No mutsi joutu sit soitteleen kaikille niillekki, jotka oli meidän kaa Sineadin ja Aaronin läksiäisis, ku mummi oli sairaana himas sillon. Kaikki me Jäykät, Simmonsit ja Williamsit jouduttiin tietty kotikaranteeniin ja testeihin siis. Ja mun eno Junior oli siel Senjansa kaa, ni senki perhe eli Westmannit on ny karanteenis. Sama juttu mutsin Olivia-serkun ja sen äijän Dickin kaa. Sen Dickin perhe Petersit joutu kans kokee saman paskan. Eniten mua säälittää Olivia, ku se oottaa vauvaa.
Mut mä kerron nyt, miten mun lempitäti Shania sai kuulla tost hommast. Se oli Aidalla sillon ku mutsi soitti paniikis.

Shania on mennyt perjantaina Aidan luo, sillä Aida haluaa luopua asunnon pinkistä väristä, jota eksänsä Milla sinne halusi.

Aida: Siis en voi uskoa, että äidilläni on se helvetin korona!!! Tiedän, miksi näin kävi... Me Gunnarin kanssa vitsailimme taudista, joka todellisuudessa on hyvin vakava asia, ei mikään vitsi todellakaan! Tämä siitä mustasta huumorista nyt oli seurauksena... Niin, otatko nuo pinkit sohvat?
Shania: No minä en mitään Ikea-kamaa huoli! Äläkä nyt ihmeessä syytä itseäsi Emikon sairastumisesta! Äitinne paranee ihan varmasti! Mutta laita nuo sohvasi varastoon kuitenkin, jos joku päivä muutankin mieleni. Mutta sinä siis meinasit ajaa puuhun kun menit Gunnarin luo kännissä?! Unohda se korona nyt hetkeksi ja kerro siitä lisää.
Aida: No, minä olin vaan hieman huppelissa ja peruutinkin siihen puuhun. Ei käynyt kuinkaan, Pinksun takapuskuriin tuli pieni jälki. Ei muuta kerrottavaa. Vanhempani vaan pyörivät mielessäni...
Shania: No voi jestas sentään kuitenkin! Et saa ajaa, jos olet juonut pisaraakaan! Ja sano minun sanoneen, koko korona on kohta historiaa. Keksivät jonkun rokotteen varmasti.

Aida: Maailmanlopun meininki tämä on... Näin lapsena kaksi unta, joissa maailmanloppu tuli vuonna 2020. Tosin kummassakin unessa syttyi kolmas maailmansota, mutta kyllä unet silti saavat miettimään... No kai sinä otat edes nämä pinkit sohvatyynyt?
Shania: Ai, näistäkin aiot luopua? Tottahan toki nämä minulle kelpaavat!

Katja: Shania oli vaan venannu et se sen uus kundi soittais, ni se innostu, ku sen luuri soi just ku Aida oli kasanu ne tyynyt yhteen mestaan.

Shania: Luurini soi! Numero on tuntematon! Olisikohan se nyt...
Aida: Simon! Laita kaiuttimelle!

Katja: Täti kävi vuos sitte eri mallitoimistoi läpi ku ne oli saanu Aidan kaa potkut Dramaticilta. Yks toimisto lupas sille jotain hommii, mut se johtaja Michelle oli sanonu, et eka soitto voi tulla vasta puolen vuoden päästä. No nyt siit oli maaliskuus kulunu jo tasan vuosi ja Shania oli unohtanu jo koko jutun!

Shania: Shania Simmons...
Michelle: Hyvää päivää, täällä soittelee Michelle Brandt.
Shania: Öö... Kuka?
Michelle: Anteeksi, LOOK-Mallitoimistosta. Kävit meillä taannoin mallin hommia kyselemässä.
Shania: Ai tosiaan! Öh, hyvää päivää teillekin!
Michelle: Lähdin soittelemaan sinulle, koska nyt olisi tarjolla eräs mainoskeikka. Oletko edelleen kiinnostunut?
Shania: No totta ihmeessä olen! Oi milloin se on?!
Michelle: No, se olisi ollut toukokuun alussa, mutta tämän maailmanlaajuisen tilanteen vuoksi ajankohtaa ei voi vielä varmistaa. Mutta mikäli olet kiinnostunut, soittelen sinulle uudelleen, kun pandemiasta selvitään!
Shania: Oi aivan ihanaa! Oi kiitos erittäin paljon!
Michelle: Hei sitten.
Shania: Hei hei. Soittakaa ihan milloin vaan! Vaikka yöllä!
Aida: No ohhoh!

Katja: Shania ja Aida alko hyppiin ja pomppiin riemusta puhelun jälkeen.

Aida: Vihdoinkin jotakin kivoja uutisia!!
Shania: Pääsen tekemään unelmieni työtä; olemaan malli! Jipii!!!

Katja: Mut heti perään Shanian luuri soi taas.

Shania: Apua, miten säikähdin! Onkohan se lopultakin Sim... ei, Caitlin soittaa.
Aida: Haha, on perjantai-ilta. Hän on tietysti umpikännissä. Laitahan sekin puhelu kaiuttimelle, niin voimme yhdessä nauraa Caitlinin kännijutuille. Oi enpä olisi muutama minuutti sitten uskonut, että pari puhelua voivat saada mielen niin kovasti piristymään!

Shania: No moi sisko-kulta! Mitäs kuuluu? Aidakin kuulee puheesi!
Caitlin: Nyt äkkii, nyt on paniikki! Karenssiin!
Shania: Mistä sinä puhut..?
Caitlin: Meitsi joutu karenssiin!!! 
Shania: Mutta ethän sinä ole ollut töissäkään!
Caitlin: No mitä hittoo se tähän korinaan liittyy??!! Meitsin rakas anoppi delas siihen, se löyty aamul kuolleena! Ja ny Jennalki on korina! Ja kaikki Simmonsit, Williamsit ja perheisiin liittyvät tyypit korinatestiin ja äkkii karenssiin himaan!!!

Shania: Ei hyvä Jumala, tarkoitatko sinä... Onko kyse viruksesta?
Caitlin: No eiku kusest ja paskast! No tietty viruksest! 
Shania: Ja Helenako KUOLI koronaan?! Et kai sinä nyt vaan ole humalassa ja...
Caitlin: Täst on känni kaukana! Kaikki siel meidän systerin läksiäisis altistu sille ku meitsi tuli likkojen kaa sinne ja nyt kaikki siel olleet äkkii korinatestiin ja himaan karenssiin!
Aida: Hei Caitlin! Ei herran jestas, onko anoppisi todella kuollut?!
Caitlin: Sata kertaakse pitää teille tolloille selittää??!! ON KUOLLU!!! Just siihen korinaan! Käske Aida Shania hittoo sielt, ennen ku säki altistut sille!!!
Aida: No se on myöhäistä jo! Jos Shanialla on virus, olen jo ehtinyt saada tartunnan. Karenssilla tarkoitat varmaan karanteenia? Oletteko siis kotona nyt?
Caitlin: No eiku juoksen tuol tartuttamas jengii!! KAIKKI, jotka on ollu meitsin perheen kaa tekemisis viime aikoina joutuu ny testiin ja sit karens.. karan... mikä vittu se ny olikaan. Karavaaniin!!!
Shania: Oi Caitlin, olemme todella pahoillamme Helenan puolesta! Yritä nyt olla hätiköimättä liikaa siellä, selvitämme tilanteen yhdessä. Voi apua, nyt se korona iski koko sukuun!!! Anteeksi Aida, että tulin tänne, en tiennyt!!! Caitlin-rakas, toivottavasti pikku-Jenna parantuu!!!
Caitlin: Meitsin pitää soittaa jo seuraavalle, moi moi!!!
Shania ja Aida: Moi moi rakas!

Katja: Aida ei pelänny yhtään. Mutsi on kertonu, et se on kokenu nii paljo kaikkee, ettei se hetkaha ihan pienist. Shania-täti oli ihan paniikis ja pyyteli anteeks Aidalta. Mut ei se ollu Shanian syy. Mistä se ois voinu tietää, et tää maailmanlopun virus iski koko sukuun Jäykän perheen takii!!!

Aida: Usko nyt jo, Shania! Et ole tehnyt mitään väärää. Kuulit vasta itsekin asiasta ja voi olla, ettet edes kanna koko virusta. Joten mene vaan pikaisesti moiseen testiin, äläkä minusta huolehdi. Minä huolehdin äitini sairastumisesta senkin edestä.

Maaliskuu 2020. 31. päivä.

Katja: Nyt on taas kulunu yli viikko ja Suomes on todettu koronatapauksii jo 1384! Ihan sairas meno! 26. päivä koko Uudenmaan rajat pantiin kii, eli täält ei päästäis etes minnekään vaik haluttais... Hellu-mummille pidettiin vaan omas perhees, siis mä, Jonna ja mutsi pieni tilaisuus, jossa me muisteltii sitä. Mut sen jälkee Jenna on parantunu ja päässy sairaalast! Faija on nyt siel ja arvatkaa kuka varmaan lähtee seuraavaks? No mä ite! Mä oon kantanu sitä paska-virusta jo jonku aikaa ja nyt on alkanu tuntuu kuumeiselta ja sellast. Tietty mä toivon, etten mä joudu sairaalaan asti! Et saisin olla vaan himas. Tosin faijan lisäks mun kummitäti Ellu makaa Model Muse Memorialis aika huonona koronan takii... Ehkä mä pääsisin näkee niitä siel... No, en tiiä. Mut kuiteski; tällast tää ny on. Jengi kykkii vaan himas, tekee etätöitä ja koulut ja kaikki on kii kesään asti! Dollywoodin ydinkeskusta on nii autio, et muutama lehti vaa lentää tuules. Et sellanen maaliskuu! Mutsi huutaa tuol, et mun pitää mennä nukkun... Hei, mä hoksasin just ikkunasta, et NYT siel sit sataa lunta!!!


Jos ei tule maailmanloppua, tarina jatkuu!

Tarinassa mukana: 
HS Metron artikkelit 3 viikon ajalta maaliskuussa 2020
Viittauksia kappaleeseen Hector: Lumi teki enkelin eteiseen

TaruinenAave & Nichelle ja Saga
Adalian kuvat Robertasta ja Jiameista
Avan Elaine vierailulla