Osa 253 Silky Streetin pääsiäistervehdys

Maaliskuussa lunta on vielä paljon. Pohjanmaalla Cindy Townissa on täysin talvista, kun taas Etelä-Suomessa Dollywoodissa ja Trolliwoodissa alkaa näyttää keväiseltä. 

Pääsiäistä vietetään kuun lopussa. Lankalauantaina Dollywoodissa Shanian ystävä Nicola Virta on toimistollaan. Hänen ystävänsä Malin on Xara'silla kahvittelemassa. Nainen on yrityksen uusi tapahtumanjärjestäjä, valokuvaaja sekä someinfluensseri.

Nicola: Nyt meillä alkaa olla kevään ja kesän ohjelma valmiina! Olen pitkästä aikaa tyytyväinen yrityksen tilanteeseen.

Malin: Aiommeko tosiaan järjestää myös ne festarit kesällä?

Nicola: Kyllä! Regina on tehnyt kovasti töitä sen eteen, että Live at Xara tekee paluun! Tulit täydelliseen aikaan meille töihin, saat jatkaa siitä mihin assarini jäi. 

Malin: Minulla tosiaan on ne omat verkostoni, joita voin täällä hyödyntää. Pinkissimo esiintyy vapun tienoilla! Olen järjestänyt miltei kaiken valmiiksi. Oi miten ihania karkkeja sain pääsiäismunasta!

Nicola: Aivan loistavaa työtä! Meinasitko myös järjestää niin, että Pinkissimo aloittaisi elokuussa Suomen kiertueen? Mutta mikä ihme meitä vaivaa? Minkä takia mietimme työasioita pääsiäisenäkin?

Nicolan ystävä Johanna astelee Xara'sille tuoden mukanaan Lucyn.

Johanna: Hei! Me tulimme hieman etuajassa. Tässä on nainen, josta kerroin. Lucy on arvostettu koirankasvattaja.

Lucy: Hei, olen Lucy Lee! 

Nicola on tyytyväinen Johannan löydettyä Lucyn.

Nicola: Oh, suuri kiitos sinulle, ystävä rakas! En malta odottaa uutta pentua.

Johanna: Lucy on todellakin kasvattajien parhaimmistoa.

Kaikki muut paitsi Nicola käyvät istumaan ja Nicola tarjoilee heille kahvia. Yrityksen asiat ovat hyvin ja arkea ilahduttamaan on tulossa uusi koiranpentu. 

Lucy: Olet varmasti kuullutkin "Lucy Lee Lassiesta"? Pennut syntyvät pian, huhtikuun alussa.

Malin: Oi, minäkin haluaisin lemmikin.

Nicola: Aivan ihanaa! Minkä ikäisenä pentu luovutetaan?

Lucy: Kahdeksan viikon ikäisenä. Voit tietysti tulla katsomaan pentua, kun se on syntynyt. Tai milloin tahansa.

Johanna: Toivottavasti syntyy enemmän kuin yksi pentu. Siis sen takia, että pennulla olisi sisaruksia.

Lucy kertoo, että tulossa on kaksi tai kolme pentua. Malin innostuu koirasta tosissaan.

Malin: Minä taidan tulla katsomaan niitä pentuja myös, vai onko ne kaikki jo varattu?

Lucy: Tule ihmeessä katsomaan sinäkin, ainoastaan Nicola on varannut pennun tällä hetkellä. 

Johanna: Minäkin taidan tulla! Katsomaan siis.. vaan...

Nicola: Voi minun puhelimeni soi, siellä on eräs ystäväni Shania. Olin ihan unohtaa koko sovitun puhelun!

Hieman ennen puhelua Cindy Townissa Shania on Donnan kanssa Merin luona pääsiäistä viettämässä. Päinvastoin kuin Nicola tekisi, on Donna hankkinut uuden koiran, joka on pentutehtaalta lähtöisin. Puolitoista vuotiaan kodinvaihtaja-spanielin hän on nimennyt Armaniksi. Koira on Shaniasta kiinnostunut.

Shania: Tuo olento tuijottaa minua taas! Donna, kutsu se sinne!

Donna: Joo, jos sä suostut kertoon, mikä se botox-juttu oikeesti on!

Meri: Meinaakko sää oikiasti laittaa naamahas jotaki hermomyrkkyä?!

Shania: Minä en kerro teille mitään! Sittenpähän näette. Sanon vain sen, että minun on oltava Simonin takia täydellinen. Hän ansaitsee vain parasta! Armani, häivy siitä!

Donna: Mä oon siis ihan varma, et sä oot jääny koukkuun kauneusleikkauksiin! Kohta gimma varmaan poistattaa alimmat kylkiluut!

Shania: Ole jo hiljaa! Minä haluan olla maailman kaunein viulisti ja Simonin puoliso. Aarggh! Pois sylistäni, likainen otus!

Donna ottaa loukkaantuneena koiran syliinsä.

Meri: Ei tämä koira oo yhtään likanen. Luulekko sää Shania tosisahan, että Simon tykkää sinusta enemmän jos sää oot niinkö muovinukke?

Shania: No... No pitäähän sitä olla kaunis.. jos on sellainen mies. Ja jos palaan julkisuuteen viulistina.

Donna: Kuka jaksaa kuunnella jotain vitun viulun vingutusta?! Soita mieluummin skittaa!

Meri: Mää kyllä tykkään siittä viulu-hommasta. Sää soitat tosi mahtavasti sitä. Eikö sun pitänny soittaa sille Xara'sin naiselle nyt? Justihin siittä viulun soitosta?

Shania pomppaa ylös sohvalta.

Shania: Hyvä että muistutit! Nicola varmasti odottaa jo että soitan. Missä kännykkäni on?

Meri: Varmasti eteisesä käsilaukusa.

Shania hakee kännykkänsä eteisestä ja soittaa Nicolalle. Donna käy sohvalle makoilemaan.

Shania: Voi apua, minun piti soittaa jo puoli tuntia sitten! 

Donna: Ohhoijaa... Hitto mua väsyttää... Älä sit kilju siihen luuriin, mä otan päikkärit.

Shania: Juu juu, en kilju. Haloo?! Onko siellä Nicola?

Shania: Haloo?! Nicola, kuuletko minua? Shania täällä!

Nicola: No kuulenhan minä! Mitäs sinulle kuuluu?

Shania: Oi minulle kuuluu todella hyvää! Aion alkaa jälleen soittamaan viulua. Mutta tällä kertaa ihan sooloartistina, minulla on taiteilijanimikin selvillä!

Nicola: No ohhoh! Sehän on hienoa. Anna kun arvaan, aiot pyytää minua manageriksesi? Hahah!

Shania: Öö... Niin, kyllä minä vähän sellaista ajattelin kysyä... Sinä kun olet alan paras ja...

Nicola: Hihih, no tottakai minä suostun! Ystävä rakas, alan mielelläni manageriksi. Mikäs se taiteilijanimesi tulee olemaan?

Shania: Oh, kiitos! Oi kiitos, Nicola! Nimi on pelkistetty "Shania and Violin".

Shanian ja Nicolan iloinen puhelu ei häiritse nukkuvaa Donnaa. Hän näkee unta, jossa hänellä ja Shanialla on valtava Barbie-pääsiäismuna. 

Shania: Minä toivon, että se on täynnä barbeja!

Donna: Mä haluun lisää koirii!

Yhtäkkiä pääsiäismuna on auki, ja suklaan sisältä hyppää esiin pieni violetti koira. Perässä seuraa ajokoiran pentu läähättäen.

Donna: Iiiiiiiih!!! Lisää koiriiii!!!

Shania ja Meri säikähtävät, kun Donna yhtäkkiä herää kiljuen.

Donna: Lisää koirii!!! Lisää!!!

Shania: Iiiik! Mitä helvettiä sinä huudat?! Olen puhelimessa!

Armani: Vuh!?

Meri: Sää et ota enää yhtään koiraa!

Donna: Täh..?

 

Simonin elämään kuuluu lähinnä sairastelua; hänellä oli ensin kaksi pitkää flunssaa peräkkäin, ja sitten iski vielä norovirus, joka tarttui Simoniin lääkärikäynnillä. Nyt Simon on viimein viruksista vapaa ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen, ja hän on kutsunut Victorian ja Aidan pääsiäiskahveille. Victoria on ottanut kahviinsa maitoa, kun taas Aida ja Simon juovat omansa mustana. Kuten tavallista, notkuu Simonin kahvipöytä kaikenlaisista herkuista. Pöydässä on marenkeja, macaroneja, pääsiäismunaan tehtyä juustokakkua, ranskalaisia choux à la créme -tuulihattuja, sekä rubysuklaasta käsin tehtyjä pääsiäispupuja. Ja tietysti myös värikkäitä sokerilla päällystettyjä suklaamunia! 

 

Victoria on erityisen ihastunut pieniin suklaatäytteisiin muniin ja kahmaiseekin koko kulhon itselleen, mikä ärsyttää Simonia.

Victoria: Mums, mums, nams, maiskis…

Simon: Victoria! Jätä niitä nyt vä’än Aidallekin. Onko sinyn aina pakko olla noin ’elvetin a’ne?

Aida: Voi, minun puolestani Vic saa syödä vaikka ne kaikki. Onhan tuossa vaikka mitä muita herkkuja. 

 

Simon: Kyse onkin periaatteesta! Minä tein ne teille kymmällekin… Ja nyt hän kaataa niitä so’valle! Mikä porcelet!

Victoria: Äh! Älä viitti aina diivailla! Ihan ku maailma kaatuis siihen, että sohvalle tippuu vähän suklaata… Hups! Ja jää pikkuinen tahra. Mutta siis ihan oma vikas, kun et tajunnu antaa meille pikku lautasia näitä nameja varten, ja lautasliinatkin unohdit! Niin vähän pakko oli sitten ottaa koko kulho.

Simon: Pössy keksii kyllä aina tekosyitä, joilla syyttää myitä. Huoh...

Victoria: No jäkä jäkä jäkäti jäk! On siinä meillä isäntä, kun jää lautasliinat ja lautaset antamatta, niin siinäpähän sitten jäkätät!

Aida: Öh, eihän nyt kaikkea voi muistaa. Kun hänellä on se aivovammakin, niin…

Victoria: No kyllä toi on ihan aina ollu tollanen huolimaton tonttu, ei sitä aivovammaa nyt kaiken syyks voi laittaa. Ja herra täydellinen aikoo vielä kahvilaa pyörittää, hah! Sen kun joskus näkis, että miten se mahtaa sujua. 

 

Victorian leikkimielinen kiusoittelu uhkaa saman tien polttaa Simonin päreet. 

 

Simon: No minä ’aen teille ne läytäset ja liinat, kyn olen niin ’yönö isäntä myyten!

Victoria: No älä nyt leikistä suutu! Et mene nyt mihinkään kompuroimaan kun istut alas ja juot sen kahvis. Saat vielä uuden vamman kun housutki puristaa niin, että pökräät kohta. Pakkoko sun onkin aina pitää noin kireitä pöksyjä?

Simon: Sinä se et tiedä myödistä mitään! No, sinä ’älysit ne liinat ja sitten et ’älyäkään? Äläkä levittele niitä myniä!

Victoria: Simon ja sen munat, hahhaa! Pöksyt ratkee niin kyllä munat leviää! Hahahaa!

Aida: Huoh… Minä kuulkaas haen ne lautaset ja lautasliinat, kun olen valmiiksi tässä lähinnä keittiötäkin.

Simon: Nelikymppisenä vielä noin lapsellinen… Vic syöpöttelee niin, että on varmaan ménopause jo alkamassa, on’an työ jo i’an van’yskin…

Victoria: Siis MITÄ sä sanoit?!

Aida: Äääh... 

 

Aida menee avokeittiön puolelle, ja sillä aikaa sohvalla oleva kiusoittelu muuttuu tappeluksi. 

 

Victoria: Vai mä muka vanhus?! Annas tänne ne lasit! Mistä sä oikeen aina löydätkin kaikkein mauttomimmat kuteet ja asusteet?

Simon: ’Elvetti! Lopeta työ!

Victoria: ANNA!

Simon: Enkä! 

Victoria: Hahhahaa! Sainpas! Kyllä mä sulle edelleen pystyn antamaan sakinhivutusta, vaikka tällainen hauras vanhus oonkin!

Simon: Ai ’elvetti! 

 

Aida tulee takaisin lautasten ja lautasliinojen kera, eikä tapahtunut ole jäänyt häneltä huomiotta.

Aida: Voi luoja! Mikä tappelu täällä on menossa heti kun käänsin selkäni?

Victoria: Häh? En mä ainakaan oo mitään tapellu. Ihan rauhassa oon tässä istunu. Simon vaan halus vähän halailla tota vehkakasviaan, mikä lie sen nimi sitten ollukki…

Simon: Adèle.

Victoria: Eääh, kun sen lajin nimeä mä tarkotin! Mutta tonttu kun nimeää kaikki kasvinsakin ihmisten nimillä, niin…

Simon: Ja sinä tapat ne kaikki aina kyn niitä on sinyllä ’oidossa, kyn et osaa ottaa vastyytä mistään!

Victoria: No mitäs karkasit Pariisiin ja jätit ne mulle vuodeks. Kai niille tuli ikävä sua ja ne kuoli raastavaan tuskaansa, heh…

Simon: En minä ollyt Pariisissa vyöttä!

Victoria: As good as. Yhdeksän kuukautta ainakin. Shaniakin karkas sillä aikaa Cindy Towniin, kun ei tienny tuutko takas ollenkaan. Pöh!

Simon: Että ke’taat py’yä siitä kyn et edes tiedä miksi minä olin siellä niin pitkään!

Victoria: Jäkä jäkä! Sulla niitä helvetin hyviä syitä riittää! Lue mitä mun paita sanoo!

Aida: NYT SE RIITA POIKKI! Te taannutte ihan kakaroiksi toistenne seurassa. 

Kaikki istuvat sohvalle ja juovat kahvia hetken hiljaisuudessa hieman jäätävissä tunnelmissa.

Victoria: Pyh.

Simon: Äläkä sitten läikyt… 

Aida: Äpäpäpä! Puhutaanpas vaihteeksi jostain kivasta asiasta. Hmmm… Tuota… Öh... Kevätkin on tulossa ihan kohinalla! Kiva kun se flunssakausi on väistynyt ja ulkona alkaa olla lämmintä, niin siellä uskaltaa taas liikkua kunnolla ilman pelkoa liukastumisesta tai vilustumisesta.

Simon: Kyllä… Oli kyllä päskätäyti se norovirys. Yäk! Onneksi tei’in ei tarttynyt. Ei ole ikinä ollyt niin päskä olo. No, ainakaan sen viimevyötisen sairaalareissyn lisäksi. Vaikka oksentely loppyi ensimmäisenä vyörökäytenä, niin 'yimäsi koko ajan eikä mikään maistynyt miltään, ja vielä kolmantena yönä minystä tyntyi, että kyölen. Aloin jo miettiä, mikä kaikki jäisi kesken jos yllättäen kyölisin. Ei ole edes testamenttiä! Ja sitten minä näin sen seyräyksenä yntä, että kyölin...

Victoria: Onpas kiva ja positiivinen aihe…

Aida: Victoria!

Victoria: Öh, no joo. No kerro nyt Simon, millainen se uni oli? Mäkin oon nähny vaikka mitä kahjoja unia, että huh vaan! 

 

Simon: No, minä leijyin jonnekin taivaalle, ja siellä oli paljon sielyjä! Ne olivat pystyasennossa paikallaan, kaikki melkein samassa tasossa. Niillä oli päällä valkoiset kaavyt. Taivas oli kirkas ja siellä oli paljon pastellivärejä… Todella käynistä, ja jotenkin ’yvin räy’ällinen tynnelmä. Ei pelottanyt ollenkaan, ja tyntyi, että ’älysin jäädä sinne…

Aida: No huh sentään! Onneksi et jäänyt!

Victoria: No mitä sit?

Simon: Kyylyi sellainen ääni… Tai ei kyylynyt varsinaisesti, myttä tynsin miten joky sanoi minylle, että ei ole vielä minyn aikani, että en voi jäädä sinne. Ja se oli ’yvin öytöä, koska minä näin työn ynen pätkissä, niin että välillä olin ’ereillä ja sitten palasin takaisin yneen, koska ’älysin nä’dä mitä seyrääväksi tapa’tyy. Lopyltä minä aloin vajota alas sieltä taivaalta...

Victoria: Ja sit sä painuit helvettiin? Kö?

Simon: No… Laskeydyin ’itaasti sellaiseen vaaleansiniseen maailmaan. Käsitin, että se oli jonkinlainen välitila. Siellä ei ollyt mitään… Vä’än kyin jotain pilvimäisiä pensaita vain. Ei i’misiä eikä mitään myytä. Ja sitten siinä ynessä minä menin äitini lyö ja kerroin hänelle mitä oli tapa’tynyt, myttä häntä ei kiinnostanyt ollenkaan, hän vain py’yi omiaan.

Aida: Oi, onpa mielenkiintoista… Kyllä minua ainakin kiinnostaa. Mitä sitten tapahtui?

Simon: Sitten minä näin toista yntä, jossa olin mykä jossain naisten karatétynnillä, ja olisi pitänyt pykeä päälle collant... Mikä se on? Sellainen, mikä on ballettitanssijalla? Leotard englanniksi? 

Aida: Trikoot. Tsihih!

Simon: Niin! Ja niistä oli oikein te’ty kynnön lyettelö, jossa niitä oli vaikka millaisia… Kaikki olivat tosin liian paljastavia minyn mäkyyni, hyi ’elvetti! Mietin, että oliko se karatétynti vai myötinäytös.

Victoria: Hahhahaa! No toi kuulostaa enemmän sun tyyliseltä!

Simon: Sitten minä ’eräsin. Ja soitin äidille ja kerroin hänelle oikeasti siitä ynestä, missä kyölin… Häntä kiinnostikin todellisyydessä sen verran, että hän käski minyn kirjoittaa se yni ylös, ja niin minä tein. 

Victoria: No kyl oli pimeetä! Antakaas kun mä kerron yhden mun kahjoimmista unista, kerta sille tielle mentiin…
Aida: No kerrohan!

Victoria: No kun mä seukkasin kerran erään espanjalaisen Enriquen kanssa, joka oli ihan HITON hyvä sängyssä! Siis niin hyvä, et AH! Se ties JUST mistä napeista painaa ja miten kovaa ja milloin! Hihihi! Mä sain siltä ihan tajuttomasti orkkuja!

Simon: Öh, sinyn piti kertoa siitä ynestä…

Aida: Ei kun tämähän on mielenkiintoista myöskin! Hahhaa!

Victoria: No, tuli sit bänät sen äijän kaa kun se oli vähän lapsellinen, niin ku toi kultsipuppeli tossa…

Simon: Ääh!

Aida: Victoria! Pysytään nyt asiassa!

Victoria: No sehän ei estänyt mua fantasioimasta niinku jälkeenpäin. Yhtenä yönä näin sit sellaista unta, että rakastelin sen Enriquen kans, ja se oli siis niin amazeballs, et… Hahaa! Taas mä puhun niistä munista. Hihi!

Aida: Tsihih!

Simon: Yh…

Victoria: No sen rakastelun päätteeks katoin sitä äijää tarkemmin, ja sillä oli Gunnarin naama!

Aida: Hui kauhistus!

Simon: Yäk!

Victoria: No älkää! Enhän mä oo koskaan tuntenu mitään sellaista Gunnaria kohtaan, niin et voi hitto kun sen piti pilata ihana uni! Ja anteeks kun mainitsin nyt koko äijän, kun eihän teistä kumpikaan halua sitä ajatella. 

 

Simon: Siinä olet kyllä oikeassa. Eikä varsinkaan työssä y’teydessä… Yhhyh!

Aida: Aivan. Unohdetaan koko Gunnar.

Victoria: No entäs sä sitten, Aida? Kerro joku mehevä uni! Mikä on kaikkein pimein ja karmaisevin uni minkä sä muistat nähnees? Siis sellainen niistä, jossa ei oo Gunnaria. Hehheh!

Aida: Tuotaa… Voi apua, vaikken minä sitä nähnyt, niin selvä ykkönenhän on se Shanian kokema Rajamaailman juttu… missä kuulemma sekstailin Gunnarin kanssa pöydän alla… ja Vicin kanssa… ja Caitlinin! Ja Shania oli Simonin kanssa pöydän päällä. Ja Shania puukotti Simonin. Mutta enhän minä nyt siitä voi kertoa… Kumpikaan noista ei edes tiedä Rajamaailmasta. Vai muistaakohan Simon Shanian maininneen sen silloin uudenvuoden aattona puhelussa? Ei varmaan, Simonhan oli ihan kännissä.

Victoria: No? Kerro joku pimee ja messevä seksiuni! Niitähän sulla varmaan riittää!

Simon: Yäh. Ei mitään seksiyntä. 

 

Yhtäkkiä Victoria kääntyy Simoniin ja päästää Aidan pälkähästä. 

 

Victoria: Sul on kuule herra sepalus auki!

Simon: Mitäh? Eikä ole!

Victoria: Tollasena kun patsastelet kaiken maailman kissanristiäisissä, niin ei mikään ihme, että sekä naiset että miehet kuolaa sua! Sillä ihme Aimillakin on vieläkin merkattuna Faceen, et se on sun kans avoimessa parisuhteessa! Koskas sä aiot hyväksyä sen? Heheh! Entä mitä tapahtuu, jos sä hyväksytkin sen? Katoaako sun parisuhdestatus Shanian kans, vai tuleeko susta kaksinnaija? Hahhahaa! Testaapa ihan huvikseks!

Simon: ’Aista, Vic, pitkä ja me’evä päskä!

Aida: Voi luoja, taas se alkaa…

Victoria: Taasko se kultsipuppeli suuttuu… Hehheh! Vähän pakko haistaa ku sieltä päin tuulee!

Simon: No ainakin minyllä on tyylitäjyä! Kyn taas sinä kyljet ryppyisissä ja pölyisissä van’oissa pierypöksyissä ja typerissä t-paidoissa, jotka kertovat kaiken ajatysmaailmastasi jo ennen kyin avaat sen ison tyrpäsi, i’an kyin työlläisen van’an pikkyisen myörinkäppänän tyyliin kyylyy. ’Aenko sinylle pharmaciesta into… incontinencevaippoja, ettei mene kyset ’öysyyn seyräävän kerran kyn fantasioit Gunnarista? 

Victoria tempaisee pöydältä suklaapupun ja…

Victoria: NYT SE POJU TUKKII TURPANSA TAI LÄTTY LÄTISEE JA MUNAT MURSKAANTUU!

Simon: Äpyä! Älä-kä läi-ky-tä sitä kah… Ohm! 

Aida: Huoh! Nuo kaksi kyllä tuovat toisistaan sen pahimman esiin… 

 

Lopuksi otetaan etälaukaisimen avustamia yhteiskuvia hieman väkinäisin hymyin. Simon laittaa käden varmuuden vuoksi sepaluksensa eteen. Victoria on valmiina tukkimaan Simonin suun suklaamunilla ja Aida Victorian suun tuulihatulla heti kuvausten jälkeen… 

 

 To be continued...

 

 

Tarinassa mukana:  

 

Xara & Nicola, Malin, Johanna ja Lucy

Marianne & Simon, Victoria ja Aida

 

 

Silky Streetin väeltä ja tarinankertojilta kaikille lukijoille oikein hyvää pääsiäistä!

Osa 252 Kaksitoista vuotta kasvua (14.3.2024)

Silky Street täyttää tänään 12 vuotta. Kaikki alkoi 14.3.2012 näin: 

Tämä on tarina Silky Streetistä ja sen asukkaista. Päähenkilömme ovat huippumalliystävykset Nichelle MacFarlane (omistaja TaruinenAave) ja Shania Simmons (omistaja Ninni-doll). Tytöt asuvat kämppiksinä vaaleassa kolmikerroksisessa talossa osoitteessa Silky Street 80.  

 

Paljon on ehtinyt tapahtua; Shania ja Nichelle olivat parikymppisinä melko turhamaisia. Nichelle on aina ollut se järjen ääni, kun taas Shania on haihatellut menemään. Shania ja Nichelle kotonaan keväällä 2012.

Nichelle: Laitanko saappaat vai avokkaat? Kummat näistä on paremmat? Onko tukka hyvin?
Shania: Laita avokkaat, minäkin laitan. Ja kyllä kultaseni, tukka on hyvin, kuten aina.

Shanian ja Nichellen läheiset ystävät Aida sekä Shanian siskopuoli Caitlin ovat olleet tyttöjen elämässä tiiviisti viimeiset 12 vuotta. Mutta alussa ihmissuhteissa oli parantamisen varaa...

Kesällä 2012 Shania ja Nichelle järkyttyivät, sillä ryypiskelevät tytöt Aida ja Caitlin muuttivat heidän naapuriin, osoitteeseen Silky Street 78.

Aida: Enkö muistanut kertoa, että Caitlin muuttaa kämppiksekseni, saattekin kaksi uutta naapuria! Olisi tyhmää maksaa vuokraa noin isosta talosta yksin enkä minä niin paljoa tilaa tarvitse muutenkaan.
Nichelle: Sepä kertakaikkisen mukavasti ajateltu...

Mitä kaikkea tyttönelikolle on tapahtunut? Ovatko he oppineet virheistään ja hulluista seikkailuistaan? Varsinaiset sankarimme Shania ja Nichelle kehittyivät ja muuttuivat vuosien myötä. Nichelle kasvoi nuoresta mallitytöstä vastuulliseksi perheenäidiksi. Shania puolestaan on deittaillut jos jonkin sortin sankareita, ja on nyt kaukosuhteessa unelmiensa miehen Simonin kanssa. Hän on edelleen malli. Mutta onko Shania kasvanut? Ilman muuta. Mutta onko kasvu ollut myös henkistä? 

Tähän väliin sopii saman tyyppinen pohdinta vuosien takaa, vuodelta 2018. Aida näyttää samalta, mutta Caitlin on saanut lisäkiloja. Shanian ja Nichellen hiustyyli on muuttunut ja Nichelle on saanut esikoisensa Sagan. Tässä sitaatti syksyltä 2018 ja sijaintina taas Shanian olohuone:

Miten tälle tyttönelikolle tulevaisuudessa käy? Heille, jotka ovat tosi ystäviä keskenään.
Mahtaako Nichellen tuleva lapsi näyttää afroamerikkalaiselta, aasialaiselta vaiko heidän sekoitukseltaan?
Saako Caitlin lopullisesti perheensä kuntoon; selviääkö Jaakko alkoholismistaan ja joutuuko Jaakkima vastuuseen hirmuteoistaan?
Kuka mahtaa olla Shanian todellinen rakkaus lähitulevaisuudessa: tylsä mutta turvallinen Aki vai pitkä ja komea Simon? Entä uskaltaakohan Isaac Williams vielä pyytää Shaniaa treffeille?
Selviääkö Aida sisäisestä kamppailustaan unohtaa rakkautensa kohde Gunnar? Jos selviääkin, onko se mahdollista ilman, että Aida haluaa satuttaa itseään fyysisesti?

Siirrytään tämän vuoden maaliskuuhun. On kuun toinen päivä.

Shania: Voi Taivas, täytän tänä vuonna jo 33! Ihan uskomatonta.

 

Shanian ystävä Donna marssii sisään koiransa kanssa.

 

Donna: Mitä vittuu, ooksä jo nii vanha? Tai niin oon mäki, mä täytän ens viikol 29.

Shania: Olen minä jo vanha! Yäk! Onneksi sitä ei näe mistään... Älä anna Vuittonin tulla nuolemaan jalkojani.

 

Shania: Ajattele, minulla on ollut 16 miestä! Mutta Simon, hän on se kuudestoista ja saa luvan olla viimeinen. En malta odottaa, että työkiireet päättyvät ja pääsen hänen luokseen.

Donna: Hyvä sun on puhuu duunikiireist ku mä ite oon työtön! 

Shania: No etsi uusi työ! Ilman muuta olet työtön, kun Vikun mallitoimisto kaatui siinä samalla, kun mies joutui vankilaan murhattuaan vaimojaan saadakseen henkivakuutusrahat. No nyt päästit koirasi nuolemaan kinttujani!

Donna: No käske ite sen piskin painuu muualle! OMG!

 

Donna: En mä pääse sinne Sugar Slutsille malliks, mä oon yrittäny sata kertaa!

 

Shania yrittää komentaa Vuittonia, jolloin koira loikkaa neidin syliin.

Shania: No hae jotakin muuta kuin mallin töitä! Minä olen ollut monessa mallitoimistossa; vuosia Dramaattisella, sitten LOOK-nimisessä firmassa, jota kautta päädyin Dirty LOOK:iin ja tänne Cindy Towniin. Kun pulju kaatui, kun se Connor ja Michelle olivatkin rikollisia, menin Vikun toimistoon. Ja nyt olen Sugar Slutsilla, Luojan kiitos! Onneksi ehdin irtisanoutua, ennen kuin Vikun Villit Kuviot kaatui. Mutta olen minä muitakin töitä tehnyt! Olin Adalian Asunto Oy:ssä kiinteistönvälittäjänä jonkin aikaa. Niin, ja kahdessa eri bändissä olen soittanut. Glamour Bonsaissa viulua ja Pinkissimossa kitaraa.

Shania nousee sohvalta päästäkseen koirasta eroon.

 

Donna: En mä osaa mitään kitaraa rämpyttää enkä haluu jotain vitun kämppii myydä jengille!

Shania: Oi, nyt kun tuli puhe musiikista, minä haluaisin taas soittaa viulua... Joo! Niin minä teen, ja ihan vain itsekseni, ei mitään bändiä! Donna, kuuntele!

Donna: Joo joo, sä osaat kaikkee ja sä oot julkkis ja plaa plaa!

 

Shania laittaa kahvin kiehumaan ja Donna ottaa Vuittonin syliinsä.

Shania: Tuon nämä piparit jo pöytään. Äläkä päästä sitä elukkaa pöydälle!

Donna: No en tod! Mitä mun piti ny kuunnella sun viulun rämpytyksestä?

Shania: Ei viulua rämpytetä! Toki siinäkin on kielet, kuten kitarassa... Hmm... Mietin taiteilijanimeä itselleni, sitä sinun pitää kuunnella.

Donna: Nii?

Shania: Viulun kielet... Olisiko Shania ja Sievät Kielet?

Donna: Hahaa! Joo, jos sä duunaat ilmotusta seuranhakupalveluun, heehhehee!

 

Shania heittelee ilmoille ehdotuksia taiteilijanimestään, eikä Donna voi kuin nauraa.

 

Donna: Ai "Play With My Strings"?!

Shania: Niin, sen play-sanan voisi käsittää sekä soittamisella taikka leikittelyllä?

Donna: No VIELÄ hullumpi nimi ku se äskeinen, kelaa ny: "Leikittele mun stringeillä"! Haahhahaaa!!!

Shania: Typerys! Stringit eivät ole mikään strings englanniksi, vaan thongs!

Donna: O-ouu... Ny mun piski nappas sen keksilautasen...

 

Shania: Sen nimen pitäisi viitata myös minuun... Mielellään ulkonäkööni... Instrument of Model!

Donna: Heehhehee, kuulostaa jonku sairaalavehkeen mallikappaleelta! Hiihhii!

Shania: Entäs... Nipple and The Fiddle?!

Donna: Mä delaan nauruun! Hohohoo! Et sä voi tissejäs siinä mainostaa! Hahahahahaaa!!!

Shania: Lakkaa nauramasta! Nimi ei voi olla joku tylsä Shania and Violin! Hmm... Tai miksei voi?! Sehän se nimi ON! Shania and Violin!

 

Shanian siskopuoli Caitlin oli nuorempana höperö juoppo, ja tuli sitten raskaaksi nykyisen aviomiehensä Jaakon veljelle Jaakkimalle. Jaakko tiesi, ettei Jaakkimalla ollut tunteita Caitlinia kohtaan, joten hän kosi jalosti Caitlinia. Esikoinen Katja syntyi kesken hääseremonian vuoden 2013 helmikuussa. Päivälleen vuosi siitä Caitlin ja Jaakko saivat kaksostytöt Jonnan ja Jennan. Caitlin on siis vastuullinen perheenäiti, joka sai maistaa julkisuuttakin, sillä hän kirjoitti kirjan nimeltä Kaappaus tuntemattomaan ystävänsä Mildredin kanssa.

Siirrytään jälleen tähän vuoteen ja kuluvaan kuuhun. 8.3. perjantaina Caitlin löhöää kotisohvallaan Dollywoodissa.

 

Caitlin: Ei hitsin pimpulat meitsii väsyttää, mä oon ihan niinku loppu... Miten voi täyttää syksyl vasta 36 ja olla yhtä väsyny ku joku ikäloppu haaksi?! Ei hitto, miks luuri soi just ny?! Meitsi ei jaksais nousta vastaan...

 

Caitlin vääntäytyy ylös sohvalta ja tarttuu kännykkäänsä.

Caitlin: Haloo! Kuka siel meitsii riivaa?

Shania: No hei, minä täällä! Tarkoitukseni ei kyllä ole riivata...

Caitlin: Ai puolsysteri! Hellureijaa! Sori, meitsi on ihan sairaan poikki.

 

Shania kekkaloi asuntonsa parvekkeella minimekossa, alitajuisesti toivoen, että paparazzi-Ninni, alakerran Shane tai joku random ukkeli stalkkaisi häntä.

 

Shania: Mikä sinua sisko rakas taas väsyttää? Minä ajattelin soittaa ja kysyä tyttäriesi synttäreistä. Nehän olivat viime kuun lopussa. Samoin kuin hääpäivänne. Onnea muuten sen johdosta! Onkos 11. hääpäivä silkkihäät? 

Caitlin: Ei mitään hajuu, olkoon vaik paskapaperihäät! Ja just ne meitsin likat meitsii väsyttää! 

Shania: No kerro nyt tarkemmin, minä huolestun voinnistasi, jos puhut epämääräisiä.

Caitlin: No kelaa ny Katjaa vaik; likka täytti 11 jo, se menee ens syksynä kutos luokalle! 

Shania: No niinhän se aika rientää. Onko Katja muuttunut taas hankalaksi? 

Caitlin: No ei se sillee niinku oo... Meitsii vaan pistää vihaks ku likka ois nii lahjallinen ja kaik jutskat menee hukkaan! Se likka osaa soittaa pianoo, puhuu enkkuu yhtä hyvin ku sä ja sais duunaa mallin hommii aina ku haluu ja vaik mitä, ni se vaan hengaa frendiensä kaa ja tuijottaa luurii!

 

Shania: No sehän on sitä nykypäivän nuorison puuhaa. Kyllä on muuten hullua, kuinka nuorten kulttuuri on muuttunut! Ennen ihailtiin jotakin bändiä ja tytöt pyörtyilivät keikoilla! Idoli-lehden uutta numeroa odotettiin kioskin edessä ja sitten lehdestä liimattiin jättikokoinen juliste seinälle, ja julisteessa olevia poikabändin jäseniä tuijotettiin haltioituneena. Nykyään kaikki on toisin!

Caitlin: Juu, tosi jutska muuten! Nykyään nuoret vaan diggaa väkivallast ja kiusaa toisiaan somes!

 

Shania: Se on todella järkyttävää, kuinka nuorison muuttuneesta kulttuurista ei juurikaan puhuta?

Caitlin: Ei meitsi tajuu, kai jengii ei kiinnosta. Mut Jonnast meitsin piti kertoo, se pääsee sairaalast himaan! Sil ei oo se kysta-jutska vaan joku autoon liittyvä vaiva, et sen lihakset surkastuu tai jotain,

Shania: Voi tyttö-parkaa! En ymmärtänyt tuosta selityksestäsi mitään, mutta Jonnahan on syntymästään saakka ollut erityistarpeita vaativa lapsi. Mutta mahtava uutinen, että Jonna pääsee kotiin!

Caitlin: Juu arvaa vaan onks tää ollu raskas prosekti, ku Jaakko duunaa talon sillee et rullatuolil pääsee kulkee ja kauhee paperisota ja vaik mitä muuta...

 

Shania: Voi sisko rakas, minä uskon kyllä, että teillä on raskasta. Tulen pian käymään kun tulen Dollywoodiin ja Trolliwoodiin. Kerro tyttärillesi terveisiä! Ja Jaakolle myös!

Caitlin: Juu meitsi kertoo. Mä lähen ny paskalle, täytyy toivoo ettei oo sellane pökäle ku aamul lopsahti pyttyyn, et koko vessanpytyn paskanen vesi roisku meitsin pimppiin!

Shania: Mitäh?! Kuinka niin voi käydä?!

Caitlin: No melkee aina meitsil käy sillee, siks meitsi tunkee eka pytyn täyteen paskapapruu ja puttaa sit pökäleen. Mut meitsi menee ny, huruluiksista! 

Shania: Öh... En ole ikinä moista kokenut! Onneksi! Mutta hei vaan, ja hyvää naistenpäivää!

 

Caitlin sulkee puhelimen ja jää ihmeissään pohtimaan asiaa.

Caitlin: On tuo meitsin puolsysteri melkonen RINSSESSA, jos se paskoo jotain kanin papanoit, ni eihän sellaset lätkäytä paskavettä perseeseen... No, onhan Shania muutenki ihan outo hienohelma.

 

 Caitlin lähtee vessaan, mutta esikoistyttö Katja on eteisessä äitiään vastassa.

Katja: Mutsi, heitä viiskybää! 

Caitlin: TAAS?! Vastahan meitsi anto sulle fyrkkaa! Meehän ny siitä, pitää päästä paskalle!

Katja: Eiku mä tarviin uudet farkut kevääks! Jossun mutsi anto sille jo massii!

Caitlin: Kuules likka, ny ei tipu senttiikään. Ja sä et hengaa sen Jossun possen kaa koko päivää ostarilla!

Katja: Haista vittu! Mä pyydän sit faijalta!

Caitlin: Jaakko ei anna sulle latin latia. No ny meitsilt plörähti kuirut pöksyyn, kiitti hitosti, tyttö kulta...

 

Paljain varpain koko maailman kiertänyt Aida on ollut vuosien varrella tunnettu lukuisista suhteistaan sekä miesten että naisten kanssa. Valtaosa onkin ollut joutavia yhden yön juttuja. Kaikki tietävät, että tämä Japanista kotoisin oleva suurlähettilään tytär on kuitenkin rakastanut yhtä miestä sekä yhtä naista oikeasti. Oliko sen miehen rakastaminen suuri virhe? Mutta mitä jos Aida onkin salaa rakastanut toistakin miestä? Ja mitä jos hän rakastaa tätä vieläkin?

11.3. on maanantai ja Shania on tulossa töistä. Sugar Slutsilla on ollut palaveri huhtikuun lehden kuvista, ja luvassa on jatkuvaa työtä työn perään. Lomasta ei ole tietoakaan. Shania ikävöi Aidaa ja päättää soittaa hänelle. 

Shania: No hei! Mitäs puuhaat?

Aida: No hei Shania! Niisk! Mitäs tässä. Kävin juuri Simonilla, ja olen kotiin menossa, tässä parkkiksen jäätiköllä toikkaroimassa. Täällä Dollywoodissa on siis vieläkin paljon lunta ja jäätä!

Shania: No arvaa vaan onko täällä lunta! Etenkin jäätä. No, mitäs se Simon? Minulla on niin kamala ikävä häntä, että kuolen kohta!

Aida: No, Simon on taas kipeänä. Flunssassa siis. Hänellä kun kesti jo flunssa reilut kaksi viikkoa, niin sinä aikana Vic kävi hänen luonaan ja ehti hänkin saada sen flunssan. Sitten Simon parantui, mutta vain viikoksi, koska Vic toi flunssan takaisin hänelle! Nyt se on tarttunut sitten minuunkin, eikä tästä köhimisestä ja niiskuttamisesta meinaa tulla loppua sitten millään!

Shania: Voi teitä raukkoja, voisinpa olla nyt siellä teitä hoitamassa... Minkä ihmeen takia olet ulkona flunssassa? 

Ja vielä pahempaa: mitä jos se Aidan nykyään rakastama mies on varattu? Ja kaiken lisäksi yhdelle hänen parhaista ystävistään? Aidan mieli tuntuu pakostikin antavan Shanialle luvan etsiä uutta rakkautta, vaikka hyvänä ystävänä hän ei tietenkään voi sitä ääneen sanoa.

Aida: Pakkohan minun oli taas käydä Simonin puolesta kaupassa... Köhhöh! Anteeksi. Simon ei sitten ole vieläkään suostunut menemään sinne kolonoskopiaan. Ehkä sinä saisit hänet puhuttua ympäri, kun vain pääsisit tänne. Minä olen onnistunut monessa asiassa, mutta en siinä. Minua pelottaa jo valmiiksi se oikeudenkäyntikin… Että mitä se tekee Simonille, jos Gunnar ei saakaan tuomiota. Se paskiainen pitäytyy kannassaan, että Simon muka kaatui kännissä. Ja että hän oli aggressiivinen riidanhaastaja, Gunnarin muka yrittäessä vain auttaa… Huoh…

Shania: Että se sika kehtaa! Heti kun mallikeikoiltani ehdin, tulen sinne pitkäksi aikaa. Ja minä varmasti saan Simonin sinne tähystykseen. Ja voin vannoa senkin, että käyn pamauttamassa Gunnaria turpaan! Oletko päässyt täysin yli siitä limanuljaskasta? En ainakaan voi kuvitella, että haikailisit enää sen törkyturvan perään!

Aida: No en todellakaan haikaile! Mutta et sinä voi häntä turpaan lyödä, sehän pilaisi kaiken kun Gunnar saisi ihan luvan kanssa ruikuttaa olevansa uhri. Aaargh! Pistää kyllä niin vihaksi mokoma idiootti.

Shania: Totta, totta... Arvaas mitä?! Minä alan jälleen soittamaan viulua! Öh, niin tuota-a... Kerro vaan Gunnarista lisää.

Aida: Sinun täytyy kohdella Simonia hyvin. Hän ansaitsee onnea kaiken sen jälkeen mitä hän on käynyt läpi. Niin nyt kuin… No, sinun olisi hyvä tulla tänne ja pian, jos TODELLA olet sitä mieltä, että hän on sinulle se oikea. Ja JOS jostain syystä muuttaisitkin mielesi, niin kerro se hänelle pian. Että älä vain puutteessasi haksahda johonkin väärään mieheen taas siellä Cindy Townissa. Se olisi pahinta, mitä voisit Simonille tehdä, vaikka teillä onkin se avoin suhde, sillä hän tarvitsee sinua juuri nyt. 

Shania ei ymmärrä Aidan puheita. Ihan kuin hän olisi jotenkin poissa tolaltaan, sillä hän neuvoo Shaniaa aivan itsestäänselvästä asiasta. Shania laittaa Aidan sekavat selostukset flunssan piikkiin.

Shania: No ilman muuta minä tulen! Ja miksi helvetissä minä jonkin random juopon täältä nyt iskisin? Pöh sinun kanssasi!

Aida: Ai, anteeksi. Olin ihan ajatuksissani... Sinä alat soittaa taas viulua? No sehän on upea asia! Gunnarista minä sanon sen verran, että minä olen katunut Millan jättämistä Gunnarin takia. Milla oli hyvä ihminen, mutta turhaanpa minä enää häntä mietin, kun se juna on nyt iäksi mennyt.

Shania: Kuka sen tietää? Milla voi haikailla perääsi vaikka tälläkin hetkellä.

Aida: No, tuskinpa sentään. Mutta siis ihan kokemuksesta sinua neuvon, että älä ainakaan huonompaan vaihda, niin kuin minä tein.

Shania: No sinulla sitä kokemusta kyllä on, kun sängystä toiseen olet vuosien saatossa hyppinyt. Eli kyllä minä uskon sinua tässä asiassa, voit olla siitä varma.

Aida: Niinpä... Ajattele nyt, minä tuhlasin melkein kymmenen vuotta elämästäni siihen itsekkääseen paskiaiseen. En toki ollut virallisesti yhdessä Gunnarin kanssa kuin vajaan viiden vuoden ajan, mutta lähes kymmenen vuoden ajan hän täytti ajatukseni… Ja aivan turhaan! Osoittautui mokoma ihan toisenlaiseksi kuin millaiseksi hänet kuvittelin. Näin jälkeenpäin on tullut mieleen, että merkit olivat ilmassa jo vuosia. Se miten ylimielisesti hän kohteli kaikkia, ja erityisesti miten hän puhui Simonista… Hohhoijaa. Sitten lopultahan minä kyllästyin ja petin Gunnaria.

Shania: Ja minä pölhö vieläpä luulin, että Simonin kanssa petit, hahah! Oi anteeksi tuo naurahdus! Ei liity Gunnarin paskiaiseen lainkaan. Se on kyllä kovin pitkä aika, kymmenen vuotta... Voi kamalaa. Olen niin pahoillani puolestasi, ystävä rakas. Turhaan sinä mietit mitään ilmassa olleita merkkejä miehen todellisesta luonteesta, sillä niinhän se on, että rakkaus ON sokea.

Aida: Köh! Anteeksi. Niinhän se on… Helposti sitä miettii vain niitä toisen hyviä ominaisuuksia ja jättää huonot huomiotta. Minä petin Gunnaria silloin loppuvuodesta 2022, pari viikkoa ennen kuin siitä synttäreilläsi lyhyesti mainitsin.

Shania: Niin... Minä en kyllä muista paljoakaan siitä sinun pettämisestäsi... Kerro jotakin. Älä nyt loukkaannu, mutta tiedänkö minä, kuka se oli? Kerroitko sen silloin kun kerroit pettäneesi? Milla vai?!

Aida: No… Öh… En minä kertonut muuta kuin että olin pettänyt Gunnaria. Olisinhan minä kertonut sinulle silloin enemmänkin, mutta sinulla oli muitakin vieraita, niin se sitten jotenkin jäi…

Shania: Keitä juhlissani oli?

Aida: Caitlin ja niitä sinun silloisia työkavereitasi, en muista tarkkaan. Ja se kauhea Christian! Se meni siis niin, että olin puunannut keittiötäni koko päivän, ja sitten Gunnar tuli vierailulle. En ehtinyt kuin selkäni kääntää, kun Gunnar oli jo länttäissyt prätkänsä moottorin keskelle ruokapöytää ja jotenkin ehtinyt sotkea tiskialtaankin moottoriöljyllä! Riitahan siitä syntyi. Minä sitten riipaisin kaulastani Gunnarin antaman nuottiavainkorun, jota silloin aina pidin, ja lähdin baariin. Sillä hetkellä ajattelin vain, että halusin vain jutella jonkun järkevän oloisen kanssa drinkin ääressä. Muistat varmaan sen Nahele Keawen Vicin halloween-bileistä? Katin ystävän?

 

Shania: Minä vain siitä syystä kysyin, koska en muista kovinkaan hyvin koko juttua... Ai joo, ne juhlat, joissa te olitte Caitlinin kanssa, silloinen idioottiukkoni Christian ja Connorin myötä kaatuneen Dirty-LOOK:n Elsa ja Tiana!

Aida: Niinhän se oli... En minä muista kaikkia niitä sinun työkavereitasi, kun heitä on niin paljon, ja tuo aika on muutenkin minulle ihan sumussa...

Shania: No muistan minä Nahelen! Sellainen komistus ei niin vain unohdu! Ai sinä menit hänen kanssaan sänkyyn! No ohhoh!

Aida: Eääh, ei se ollut Nahele! Olisikin ollut...

Shania: Nii-in?

Aida: Nahele oli kyllä siellä baarissa… ja hän puhuikin ihan järkeviä, siis elämästä ylipäätään. Kertoi bisneksistään sekä perheestään. Hänen veljensä Jasonin kanssa minulla, tuota, oli pieni hellä hetki Club Camnerissa vuoden 2016 synttäribileissäsi. Hän muistui elävästi mieleeni Nahelen puheista… En todellakaan halunnut jutella Gunnarista! No, päädyin sitten tanssilattialle Nahelen mennessä hakemaan lisää juotavaa, ja kas kummaa, kun käsipuolessani oli jo eräs toinen ”herrasmies”. Hänen kanssaan sitten lähdin hänen kotiinsa niin tuhannen tuiskeessa…

Shania: No!? Kerro jo KUKA se oli! 

Aida: Öh, jätkällä oli makkarissaan jättimäinen valotaulu, jossa luki ”let’s make out”, eli ”sekstaillaan”. Hänen petivaatteidensa räikeät kuviot vain vilisivät silmissäni, kun vaatteet lensivät lattialle. Se hieltä haiseva jätkä teki kolme työntöä, ja se oli siinä. Ja kaikeksi kauheudeksi ne hänen puheensa… 

 

Billy: Vittu mä oon kova, siis vittu mä oon kova! Niiku siis sen sanan kaikis merkitysis… Ei ku mite se sanotaa? Merkityksis, joo! Nyt kyl lävähtää lasti sun toosaan nii et naapuris kajahtaa! Hei, mähä oon kova räppäriki, kato ku toi rimmas! Ou jee! Tää viikinki panee nii et gorillatki huutaa kateudest! Uga-uga-uga! Ou jeeee! 

Aida osaa toistaa yhden illan juttunsa höpinät Shanialle sellaisinaan, sillä ne eivät hevillä unohdu, eikä myöskään se "mitä helvettiä?" -tunne, joka Aidalla silloin oli koko tapahtumasta. Shaniakin miettii hetken suu auki ennen kuin pystyy järkytykseltään puhumaan.

 

Shania: Älä nyt vaan sano, että olit sängyssä sen sekopäisen siilitukan kanssa?! Se Bill vai mikä hän nyt onkaan, sellainen blondi!

Aida: Billy Laine, jonka myöskin kohtasimme Vicin bileissä. Voi. A-pu-a. Miten nolo jätkä! Huoh… Minua hävetti niin… että olin pettänyt rakastani, eikä seksi ollut edes hyvää. Enää en kadu, että petin Gunnaria, mutta olisihan se saanut edes tapahtua jonkun järkevän kanssa. En tietenkään jäänyt hänen luokseen yöksi, vaan karkasin heti sen onnettoman sähellyksen jälkeen ja jätin idiootin ruikuttamaan perääni. Onneksi minulla oli ehkäisy kunnossa, hyhhyh...

Shania: Voi Taivas! Kuinka sinä sen ihme tyypin matkaan lähdit? Ai niin, umpikännissä, tietysti.

Aida: No tietysti, en nyt sentään selvänä! Mutta olen kyllä sen jälkeen järkiintynyt. Minä olen kuule päättänyt lopettaa irtosuhteet tykkänään! Jatkossa tutustun ensin ihmiseen, ja vasta sitten rakastun, ja vasta sen jälkeen RAKASTELEN. En enää sekstaile satunnaisesti. Gunnarin jälkeen minä olen hoidellut itseni ihan itse, ja muuta en kaipaakaan tällä hetkellä. Hassua kyllä, minä tajusin tämän vasta Simonin tragedian myötä…

Shania: Mutta tuohan kuulostaa järkevältä. Olet selkeästi kasvanut henkisesti. Voi minä en saa mielestäni sitä hullua blondia hetkuttamassa itseään päälläsi, YÄK! Se urvelo yritti minuakin, ja olin vieläpä elämäni ensimmäistä kertaa humalassa, joten... Huh! Hyvä ettei mitään tapahtunut. Mutta olen pahoillani puolestasi. Siis että ajauduit Billyn seuraan sinä iltana…

Aida: Äh, minä ajattelen sitä hetkeä nykyään elämäni noloimpana ja samalla huvittavimpana hetkenä. Sen kamalampaa ei kuule seksi voi olla! Hihihi!

Shania: No sen minä uskon, hahahaha!

Aida: Mutta siis, katsos kun Simonin auttaminen ei ole fyysisesti rasittavaa; lähinnä häntä pitää muistutella syömisestä ja juomisesta, ja käyn tosiaan yhä hänen puolestaan kaupassa, koska hän saattaa lähteä toikkaroimaan väärään suuntaan ja eksyä kauppamatkallakin. Köh! Anteeksi. Eikä häntä voi mitenkään päästää tänne jäätikölle luistelemaan, löisi vielä päänsä uudestaan. Hänen kävelynsäkin on vielä huteraa fysioterapiasta huolimatta.

Shania: Olen sinulle erittäin kiitollinen, että autat Simonia, ystävä rakas.

Aida: Niin, hän on tarvinnut apuani viime aikoina hyvin paljon, ja tuntuu kuin olisin löytänyt hänen kauttaan kutsumukseni näin 36 vuoden kypsässä iässä. Tarkoitan, että pidän auttamisesta. Jos ja kun Simon toivottavasti toipuu vielä niin, että pystyy pyörittämään arkeaan ilman apua, niin minä voisin jatkaa jonkun toisen henkilökohtaisena avustajana, ja siis ammattimaisesti. Simonin taidekursseilla kuulemma kävi pyörätuolissa istuva nuori nainen nimeltä Saffi, joka oli halvaantunut jaloistaan auto-onnettomuudessa. Se Vicin uusin basisti Lyydia työskenteli aiemmin Saffin henkilökohtaisena avustajana. Ehkä minä voisin jatkossa auttaa jotakin Saffin tai Simonin kaltaista ihan työkseni? 

 

Shania: Voi tuohan olisi aivan loistava idea! Mutta eihän sinun tarvitse tehdä palkkatyötä. Olethan suurlähettilään tytär.

Aida: Eihän minun tarvitse. Mutta ajattele, että minä voisinkin jatkossa tienata ihan itse rahani, eikä tarvitsisi enää elää vanhempieni rahastolla! Eihän siinä avustustyössä tietysti huikeita summia tienaisi, mutta se mielihyvä mikä siitä tulisi, niin ah! Se olisi kaiken vaivan arvoista. Ihan kuin Simoninkin auttaminen on vaivan arvoista. Hänen toipumisensa on hidasta, mutta hänen muistinsa on jo parantunut jonkin verran siitä, millainen se oli aluksi. Ja lisäksi hän kiittelee minua vuolaasti joka kerta kun käyn siellä, vaikka viipyisin vain hetken seurana.

Shania: Niin... En edes voi kuvitella, kuinka palkitsevaa tuollainen auttaminen on... Varmaan se sopisi mainiosti kaltaisellesi ihmiselle, joka haluaa tehdä hyvää. Varsinkin, kun on itse hyväosainen, niin voida jakaa sitä muillekin. Heille, jotka todella tarvitsevat apua ja tukea… 

Aida: Aivan! Se on todella palkitsevaa! Sinäkin voisit tehdä jotain hoitotyötä sitten kun vääjäämättä nuo mallintyösi joskus loppuvat, hih!

Shania: Minä kuule sinulle hoidot näytän! Hehhehehhee!

Aida: Öh, niin... Jotenkin minusta tuntuu, että tarkoitit nyt jotain muuta kuin minä... Minusta kyllä tuntuu kuin olisin viimeinkin löytänyt merkityksen elämälleni! Minulla ja minun teoillani on MERKITYSTÄ. Ajattele nyt, miten mahtavaa! Lasken tässä jäistä mäkeä, eikä haittaa yhtään! Hihhei! Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen olevani aidosti ONNELLINEN.

Shania: Olen todella onnellinen puolestasi, oikeasti, TODELLA onnellinen. Mutta nyt minun täytyy lopettaa, lupaa olla varovainen mäkiä laskiessasi!

Aida: Tietysti! Hei sitten! Hiiiiiih! 

Nichellen henkinen kasvu tapahtui ehkä aikaisemmin kuin ystävillään. Hän löysi elämänsä miehen, Aidan isoveljen Ichiron, jonka kanssa perusti perheen.  Aviopari asuu nykyään kahden tyttärensä Sagan ja Minakon kanssa Tokiossa. Koska Nichellen vanhemmat ovat Suomessa, tuli Nichelle perheineen viime keväänä vuodeksi Dollywoodiin. Sekä Nichelle että Ichiro ovat opettajia, ja löysivät heti opettajan sijaisuudet Dollywoodista. Esikoinen Saga Adriana on Shanian kummityttö, kun taas kuopus Minako Valerie sai kummitädikseen Aidan.

14.3.2024 on torstai ja Nichelle perheineen on vierailemassa Cindy Townissa Shanian luona. He ovat vain läpikulkumatkalla, sillä varsinainen määränpää on Lapissa.

Nichelle: Oli kerrassaan loistava idea ostaa yhteinen mökki Repojoelta!

Shania: Niin oli, tai huvilahan se on, siellä kun on sähköt ja vesikin.

Minako: Lähde mukaan, Shania!

Nichellen kuopus Minako on täyttänyt jo 5 vuotta tammikuussa.

Minako: Mikset sinä lähde meidän kanssa? Mentäisiin sinne suurelle vuorelle!

Nichelle: Kuules nyt, Shania-tädillä on niin paljon töitä, ettei hän pääse mukaamme. Ja ei siellä sentään mitään vuorta ole. Isäsi sanoi, että siinä mökin lähellä on polku jollekin vaaralle. Muuten maasto on kuulemma jänkää.

Saga: Onhan se suuri vuori jos se on vaarallinen!

Shania: Saga-kulta, vaara tarkoittaa myös korkeaa mäkeä. Se ei ihan ole vuoren korkuinen, mutta isompi kuin mäki. Minä lähden sinne huvilalle vaikka Simonin kanssa! 

Nichelle: No kunhan nyt ensiksi tapaisit koko Simonin! Sinä se vaan suunnittelet ja haaveilet ja sitten olet surkeana, kun niin ei tapahdukaan. Shania, sinun täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen elämässäsi. Et voi vain unelmoida ja samalla säntäillä minne sattuu. Kuten se, että olit kuukauden Dollywoodissa, etkä käynyt Simonin luona.

Shania: No sinäkö itse teet kaiken aina täydellisesti? Oletko olevinasi viisas koska olet jo täyttänyt 33 vuotta?!

Nichelle: Shania ei! Taas sinä käsitit väärin ja otit itseesi. Tästä minä juuri olen sinulle puhunut. 

Shania: Minä en tarvitse mitään neuvoja elämääni!

Nichelle: Sinäkö et halua asettua aloillesi ja perustaa perhettä Simonin kanssa? Pyllistelet mieluummin miestenlehden keskiaukeamalla?

Minako: Saga kuuletko?! Shania on pyllistänyt! Hiihhihii!

Shania: No kun minä... Se työ on minulle niin kovin tärkeätä. Poseeraaminen on osa minua! Etkö muista, kun meinasin saada slaagin kun saimme potkut Dramaattiselta? En minä olisi pystynyt ryhtymään opettajaksi ja... Niin... Olet oikeassa. Minun pitäisi ehkä kasvaa ulos tästä mallin elämästä. Ehkä olen koukussa poseeraamiseen?!

Saga: Shania-täti on loukussa!

Nichelle: Niin taitaa olla. No, ei tästä sen enempää. Mutta lupaa miettiä asioita. 

Shania: No hyvä on, hyvä on. Aina sinä olet ollut minua järkevämpi. Samoin Aida, ainakin nykyään, kuten hänen meiningistään kerroin.

Nichelle: Toisten auttamisesta saa tavattoman hyvän olon, olen onnellinen Aidan puolesta. Minä saan saman tunteen opettajana, kun koen saavuttaneeni tavoitteeni jonkun oppilaan kanssa.

Shania: Minä taidan olla meistä neljästä ainut, joka saa hyvän olon silloin, kun joku ihailee minua... Tai kadehtii...

Nichelle: Juuri sitä olen yrittänyt päähäsi takoa! Caitlinkin on nykyään huolehtiva perheenäiti, jonka yhdellä lapsella on vieläpä erityistarpeita. 

Shania: No kyllä minä sen tiedän! Jonna pääsee pian sentään kotiin, ettei Caitlinin ja Jaakon tarvitse olla sairaalassa tytön luona. Totta kai hän on huolehtiva äiti, vieläpä todella hyvä äiti.

Keskustelu loppuu, kun Ichiro tulee takaisin. Hän on käynyt allekirjoittamassa paperit, joten Lapissa sijaitseva huvila on nyt Nichellen perheen, Jäykän perheen, Aidan sekä Shanian ikioma lepopaikka.

Ichiro: No niin, jokos lähdetään tutustumaan uuteen huvilaan? Ajomatka on monta tuntia.

Nichelle: Mahtavaa viettää viikko keskellä metsää ennen kuin palaamme Japaniin!

Shania: Voi kuinka ikävä minulle tulee teitä! Ottakaa paljon kuvia siitä huvilasta! Haluan nähdä, millainen luksuslukaali minulla on! Öh... Tai siis MEILLÄ kaikilla...

Shania pitelee kummityttöään sylissään haikeana.

Shania: Voi kultaa, sinäkin täytät syksyllä 7 vuotta! Ja minun pikkuveljeni täyttää ensi kuussa jo 8, voi kamalaa! Saga, koitahan syödä kunnolla, että kasvat isoksi tytöksi!

Saga: Minä syön vaikka kokonaisen leivän, kunhan pääsee mökille!

Nichellen perhe lähtee ja Shania kokeilee huvikseen eri mekkoja ylleen. Yhtäkkiä hän kulkee peilin ohi ja katsoo naista kehysten sisällä. Hän astuu lähemmäs peiliä, miltei koskettaa sitä. Shaniaa tuijottaa turhamainen blondi nenälävistyksineen, tekoripsineen, hiuspidennyksineen ja silikonirintoineen. Sillä hetkellä Shania tajuaa, että ystäviensä henkinen kasvu on ollut huimaa. Miten hänen itsensä täytyy kasvaa? Ottaa täytettä huuliin!

Eli Shanialla on kasvanut EGO ja TISSIT!

to be continued.... and HAPPY BIRTHDAY TO SILKY STREET!

Tarinassa mukana: Marianne ja Billy, TaruisenAaveen Nichelle ja Ichiro, uusi Minako=Chelsea, Aidan kuvat ja teksti by Marianne