Osa 262 Shania & Simon: Arvostus, arvostelu, arvokas ja arvoitus

 

On tiistai-iltapäivä 9.7.  Simon on saanut mekkofiaskon selvitettyä ja kalliin tilauksensa peruttua. Shania on viettänyt Simonin seurassa jo kolme levotonta yötä ja yhtä monta ihanaa päivää. Shania ei tosin ole kertonut Simonille miten levottomasti tämä on öisin käyttäytynyt. Shania ei halua valittaa mistään, sillä hän on kuin paratiisissa. Pariskunta on keittiössä aikeenaan nauttia Simonin juuri uunista ottamasta pitsasta, jonka tämä jakaa neljään osaan. Shania istuu veitsi ja haarukka pystyssä, valmiina kuin jossain komediafilmissä.

Shania: Oi miten ihana tuoksu!

Simon: Eikö olekin? Ja nyö crémini-sienet korvaavat li'an todella 'yvin.

Shania: Oi ilman sinun upeita paistoksiasi en ikinä olisi saanut tietää, ettei lihaa tarvitse missään!

Simon: En laittanyt ananasta, kyn en ollyt varma tykkäätkö sinä siitä pizzassa... Tykkäätkö sinä siitä?

Shania: Kyllä minä pidän siitä. Sinäkö et?

Simon: Kyllä... Myttä kyn en täjynnyt kysyä sinyltä! Äh, seyräävällä kerralla sitten.

Shania: Oi minulle kelpaa ihan kaikki, ei tarvitse kysyä mistään aineksista.

Simon: Sinyä on niin 'elppo miellyttää. Hihih! 

 

Simon laittaa Shanian lautaselle puolet pitsasta ja jää tuijottamaan Shaniaa.

Shania: Oi miten ihanan näköistäkin! Kiitos, kulta!

Simon: Ole 'yvä!

Shania: Istu nyt itsekin pian syömään, niin pääsee maistamaan, hihii! 

 

Simon istuu alas.

Simon: Ei sinyn tarvitse odotella minyä.
Shania: Hihih, se on tapana, normaalisti. Mutta minä maistan nyt! 

Simon tuijottaa Shaniaa niin liikkumatta, ettei melkein uskalla hengittääkään kun odottaa Shanian reaktiota leivokseensa.

 

Simon: No?

Shania: Mmmm.... täyd... TÄYDELLISTÄ! 

 

Simon päästää ilmoille ison helpotuksen huokauksen, ja silloin Shanian kännykkä piippaa. 

 

Simon: Ja nyt minäkin yskällän syödä, kyn koekaniini 'yväksyy. Hihih!

Shania: Luulitko oikeasti, etten pitäisi TÄSTÄ?! Hihihi! 

 

Simon kohauttaa olkiaan ja käy kiinni pitsanpalaansa.  Shaniaa ärsyttää, että hänen pitää katsoa puhelintaan kesken syönnin.

Shania: Äh, minun äitini varmasti taas kyselee, milloin menen heidän luokseen.

Simon: Minä en oikein... mmm... en myistä mitä Aida sanoi meille siitä naimisiinmenosta... 

 

Samalla Shania ottaa kännykän toiseen käteensä ja syö oikealla kädellä haarukalla. Simon vaikenee ja jää katsomaan Shaniaa.

 

Shania: Odota, rakas. Tämä on taas äitini, kuten arvasin. Hän ei kestä sitä, että olen etelässä, ilman että hän tietää missä! Kun minähän en ole vielä kertonut vanhemmilleni meistä. Haluan tehdä sen kasvotusten. Äiti kyselee taas kerran, missä olen ja milloin menen, huooh... Mutta Aidasta kysyit, niin tuli mieleen, että hänestä minun pitikin puhua.

Simon: Ai? Kai sinyn pitää sitten käydä äitisi lyönä jossain vai'eessa. Tällä viikollako jo?

Shania: No, ehkä minä menen ensi viikolla vasta... Minä haluan kertoa heille kihlauksestamme ensin yksin. Caitlin on tehnyt kuten pyysin, eikä ole kertonut isällemme, huh! Haluan esitellä sinut vanhemmilleni vasta sitten, kun olen ensin kertonut meistä.

Simon: Minkä verran sinyn van’empasi tietävät minystä? Vai eivätkö… mitään…

 

Shania: Isäni ei tiedä mitään, sillä aiemmat mieheni ovat olleet sellaisia kelmejä, ettei hän halua nähdä enää ainuttakaan, hahah... Äitini tietää, että olen tosissani rakastunut. Ja olen puhunut sinusta hänelle. Luulen siis, että äitini arvaa, että olen täällä sinun luonasi. Mutta hän ei ole sanonut siitä mitään, inttää vaan, milloin tulen. 

 

Simon nyökkää. 

Simon: Okei... 

 

Shania mättää pitsaa haarukalla suuhunsa siihen tyyliin, että sitä melkein tippuu pöydälle, ja katsoo sitten Simonia naurahtaen.

Shania: Öh... Anteeksi, että syön tällä tavalla rahvaanomaisesti, hih!

Simon: Ei se mitään.

Shania: En mieti vanhempiani nyt, mutta sen sijaan minua hämmästyttää Aida. Sinähän kysyitkin hänestä äsken.

Simon: Ei kyn yksi toinen jytty...

Shania: Niin? Anna tulla vaan. Oi viimeinen pala, olisin voinut syödä kokonaisen pitsan, hih!

Simon: Tyli mieleen siitä kyn Aida sanoi jotain siitä naimisiinmenosta... Se ei se oikeasti vaadi mitään i’meellisyyksiä... Oliko se liian pieni? Tässä, ota minyltä lopyt. 

 

Simon länttäisee Shanian lautaselle neljäsosapalan pitsaa. 

 

Shania: Oh, ei sinun tarvitse! Simon, anna olla, tsihih! Kiitos, hih!

Simon: Eäh, ota se! Minyllä ei ole oikein ryökä'älyä… Enkä e'tinyt vielä koskea työ'ön.

Shania: Juu otan, otan, kiitos kulta. Voi Aida selitti kirkoista ja uskonnoista ummet ja lammet, se kuulosti minusta todella oudolta. Minä todellakin toimin kuten molempien parhaaksi on, sitten kun sen aika tulee... Häämme siis... Oi minä en vieläkään saata uskoa, että olen menossa naimisiin! Ja elämäni rakkauden kanssa vieläpä.

Simon: Myttä sinyn ei tarvitse kääntyä katolilaiseksi, että me voimme mennä naimisiin. Me voimme mennä naimisiin katolisessa tai lyteriläisessä kirkossa. Me tarvitsemme ainoastaan lyvän piispalta naimisiinmenolle. Enkä minä keksi, miksi sitä lypää ei tylisi. 

 

Shania: No sitä minäkin ajattelin! Ei mitään vaikeata sähellystä, kuten Aida sanoi. Aidan paasaus kuulosti jotenkin katkeralta. Ja hän oli lähettänyt seuraavana yönä yli 10 tekstiviestiä minulle, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Hän oli selvästi ollut vahvassa humalassa! Ja sunnuntaiaamupäivän jälkeen hän ei ole lähettänyt ainuttakaan viestiä, eikä ole vastannut minun lähettämiini viesteihinkään. Onkohan Aida kunnossa?

Simon: Paitsi e’kä jos piispa tietäisi miten paljon syntiä minä teen… Ai mitä? 

Shania: Mitä muka? Mitä syntiä? Niin, Aida oli lähetellyt känniviestejä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä aamuun saakka. Ja nyt ei yhtäkkiä vastaa enää mihinkään.

Simon: Ai 'ymälässä? No, Aida tekee sitten yräkällä syntiä. Myttä mitä yyttä siinä on? Kyllä hän on varmasti... kynnössä. 

 

Shania: Tiedä häntä... Pitänee käydä hänen luonaan samalla kun käyn vanhemmillani.

Simon: Siis kyn jyöpyminen on syntiä. Alko'olia saa jyödä, myttä jyöpyä ei saa... katolisen yskönnön mykään.

Shania: No se on kyllä täysin totta. Juopuminen ei sopinut minullekaan, kun sitä muutaman kerran tuli kokeiltua. Muistat varmaan sen ensimmäisen humalani...? Voi hirvitys… 

 

Simon nojaa tuolin selkänojaan. Hän ei oikein jaksa nyt kuunnella Shaniaa, sillä hänen keskittymiskykynsä herpaantuu helposti aivovamman myötä. 

 

Simon: Sekin on kyylemmä syntiä, että me olemme samassa sängyssä, vaikka emme edes ’arrasta seksiä. Ja seksifantasiat ovat syntiä myös. Voisin vaikka vannoa, että elämästä näyttiminen millä tavalla ta’ansa on syntiä, ainakin jos minyn isältäni kysytään… Öh, minä olen kyllä te’nyt syntiä aivan yräkällä koko elämäni. Myttä ei kerrota piispalle! Hihih!

Shania: No minä olisin varmasti kelvannut Piispalle siihen asti kunnes täytin 24! Minähän säilytin neitsyyteni niin pitkään. Mutta sen jälkeen kyllä olen tehnyt syntiä... Eikä tosiaan kerrota, hihii!

Simon: Sinyn van’empasi eivät kyllä ila’dy kyn kyylevät, että sinyn ki’lattysi on ka’desti potkyt saanyt työtön ja vammainen vailla tyleväisyydensyynnitelmiä oleva epäonnistynyt liikemies, jonka kanssa ei voi ’ankkia lapsia eikä te’dä oikein mitään myytäkään, joka ei pääse yksin ovesta ylös eksymättä ja joka jöytyy pian oikeyteen nolattavaksi koko Syömen edessä. 

 

Shania: Voi eivät he ole sellaisia! Ihan päinvastoin. Vanhemmilleni on tärkeintä, että saan miehen, joka välittää minusta aidosti. Mies, joka ei petä, ei tee rikoksia, on luonani ja rakastaa minua. Voi sinä olet juuri sellainen mies, jota he minulle toivovat.

Simon: Ei. He katsovat minyä kerran ja ajattelevat, että minä olen sellainen…

Shania: En vain uskalla viedä sinua heti näytille, sillä eräänkin kerran kävi pikku vahinko, kun vein uuden miehen vanhempieni luo. Se oli se Connor, joka paljastui rikolliseksi myöhemmin, se kulttiukko. Isäni ei edes huomannut koko äijää, sillä hän sieppasi innoissaan minut syliinsä ja kumautti samalla vahingossa Connoria turpaan! Äijä kaatui suorilta jaloiltaan lattialle! Tsihihih! Se oli kyllä hänelle ihan oikein. Eivätkä he katso. Ja JOS katsovat, niin äkkiäpä huomaavat olevansa väärässä!

Simon: Fou. Idiot. Imbécile. Bête. Crétin. 

 

Shania: Mitä?

Simon: ’Ylly. Idiot. Typerys. Peto, eli vaarallinen. Ääliö. Sellaisena kaikki pitävät minyä. Nyt vielä enemmän kyin ennen.

Shania: Mitä ihmettä sinä puhut? Me teemme oikeasti kaikkemme, että Gunnaria pidetään sellaisena, ei sinua!

Simon: Yseimmät lyylevät aivomammaa älymammaksi, myttä ei se ole. Minä myistän kaiken mitä olen oppinyt, vaikka kaikki yydet asiat eivät meinaa pysyä mielessä ja niitä van’oja tietoja on välillä vaikea kaivaa esiin. Minä en ole ty’mä; minä tiedän kyllä itsekin, että en ole mikään kovin ’yvä saalis. Ei sinyn tarvitse yskötellä van’emmillesi mitään myytä. Tai itsellesikään. Jos teet niin, niin siitä seyrää vain pettymystä.

Shania: Höpsistä! Olet minulle oma rakkain ja arvokkain saaliini! 

 

Simon: Minä en tienaa mitään ja ty’lään säästöni tyr’yyksiin. Ostin ’etken mielijo’teesta sinylle kasan kalliita mekkoja, jotka eivät e’kä edes olisi sopineet sinylle. Onneksi sentään sain peryttyä sen tiläyksen. Kaikki ra’at menevät jo työttämättömään kahvilaan ja i’an normaaliin elämiseen. Mikä kylttiykkö? Ketä sinyn isäsi löi? Äh, en'än minä voi sinyn van'empiasi tavata...

Shania: Unohda raha-asiat, vanhempani ovat varakkaita. Äh, puhuin vaan siitä exästäni Connorista, jota isäni löi vahingossa. Ei ole mitään kiirettä tavata heitä, esittelen sinut sitten kun olet siihen valmis. Tietysti! Sitä paitsi minun nykyinen palkkani elättäisi vaikka viisihenkisen perheen, hihih! Eikä näillä näkymin ole potkuja tulossa. 

 

Simon: Oliko se sama mies, joka lä'etti minylle sen kamalan viestin sinyn nimissäsi?

Shania: Juuri hän!

Simon: Ääh... Joky rikollinen?

Shania: Hän jäi kiinni rahanpesusta. Samalla se mallitoimisto meni tietysti nurin, koska oli vaan peitefirma. Se Dirty LOOK, johon hän minut palkkasi.

Simon: Kamala nimi lämmitoimistolle.

Shania: Mal-li. Mal-litoimisto. Häiritseekö sinua kulta, että korjaan sanojasi? Teen sen siis puhtaasta rakkaudesta ja halusta auttaa sinua. 

 

Simon: Eh... En minä edes täjynnyt mitä sanoin. Mitä minä sanoin?

Shania: Lammi, sinun aivosi kääntävät anagrammeja sanoista. Minä rakastan sitäkin sinussa. Sillä pienet persoonalliset viat tekevät toisesta ihmisestä täydellisen.

Simon: Ai? Ei minyä 'aittaa, että sinä korjaat. Minä py'yn i'an päskää välillä enkä edes täjyä sitä.

Shania: Oi et sinä mitään paskaa puhu! Ja minähän sanoin, että rakastan puhettasi, ihan tuollaisena.

Simon: Eh... Jos sinä sanot niin. 

 

Shania: Korjaanhan minä aina siskonikin puheita, kun hän puhuu ihan järjettömiä. Ja siitä huolimatta rakastan Caitlinia juuri sellaisena, kuin hän on.

Simon: Niin... Kyn sinä olit ’yölissäsi siitä Aidasta… Tietysti häntä ’armittaa se oikeydenkäynnin lykkääntyminen. Hänkin ’älysi sen äkkiä pois alta.

Shania: Niin, olisiko hän sen takia tarttunut pulloon ja lähetellyt minulle viestejä pitkin yötä? Paljon mahdollista muuten!

Simon: Lyylen, että on, jos hän sinyn mielestäsi on tarttynyt sii'en pyllöön. Ja lisäksi, hänellä ei varmaan ole nyt mitään tekemistä. Kyn hänellä oli tapana käydä täällä joka päivä äyttämässä minyä, hän jopa aikoi aloittaa ’enkilöko’taisen ävystäjän opinnot nyt syksyllä, ensi kyyssä… Hän on kai yksinäinen. Sinyn pitäisi käydä hänen lyönään ja vakyyttää hänet siitä, että kaikki järjestyy. Ja minä voin lä’ettää hänelle nyt tekstiviestin ja kertoa, että en ole ynö’tänyt häntä. 

 

Simon ottaa puhelimensa ja värkkää sitä hetken poistaen muutaman vanhan viestin, sitten hän alkaa kirjoittaa uutta.

Shania: Voi Aidan täytyy ymmärtää myös se, että MINÄ olen nyt täällä. Mutta kyllä hänen kannattaa lähteä opiskelemaan, sillä hänhän voi auttaa monia muita ihmisiä, kun sinua ei tarvitse enää hoitaa. Etkä tietenkään ole unohtanut häntä! Hän on myös minun rakas ystäväni. 

 

Simon näyttää Shanialle kirjoittamansa viestin.

 

”Oletko kunnossa? En ole unohtanut sinua. Me selviämme tästä yhdessä. Shania lähettää terveisiä. XXX Simon”

Simon: Mitä sanot? 

 

Shania: Tuo on hyvä! Lähetä vain! Kun minä ensi viikolla menen Dollywoodiin vanhemmillani käymään, käyn samalla myös Aidan luona.

Simon: No niin, sinne meni. Se on 'yvä idea... Oh, py'elimeni soi. 

Shania: Joko Aida vastaa?

 

Simon vastaa puhelimeensa niin hämmentyneenä, ettei edes huomaa luurin olevan kädessään nurinpäin.

 

Simon: Allô? Hei… On. Syyttäjänvirastosta.

Shania: Eikä! Apua!

Simon: Anteeksi kyinkä? Myttä… Entä se minyn läysyntöni poliisille? Ja Aida Murakamin läysyntö? Ja lääkärin läysyntö? Ettekö te ollenkaan ota ’yömiöön, että...

Shania nousee ylös ja kuuntelee puhelua kauhun vallassa Simonin vieressä seisten. Simon tuijottaa pöytää puhelua kuunnellessaan. 

 

Simon: Se oli silloin kyn… Niin, minyt erotettiin Vic Milovin bändistä sen takia, myttä… Tiedän kyllä, että hän olisi voinyt nostaa ’erjäyskanteen minyä vastaan... myttä ei kuitenkään te’nyt niin, myyten hänen omia toimiaan olisi tytkitty. Minä sain vain potkyt. 

Shania: Mitä ihmettä sieltä nyt halutaan?

Simon: Ymmärrän. Oh mon Dieu...

Simon lopettaa puhelun ja alkaa nyyhkyttää.

Simon: Sniff! Nyyh!

Shania laittaa huolestuneena käden rakkaansa olkapäälle. 

 

Shania: Simon?! Mitä he sanoivat? Kerro minulle, kerro!

Simon: Jyyri tällä se neyrölögi pelotteli minyä… Niisk! Gunnar on jo aiemmin vedonnyt itsepyölystykseen… väittänyt, että minä mykä kävin hänen päälleen ja hänen oli pakko tönäistä sen takia. Myttä nyt hän väittää lisäksi, että minyllä oli anévrisme… sellainen valtimon pyllistymä, joka repesi kyn minä käädyin. Ja että sain aivovamman sen takia. Kyn itse rie’yin kännissä ja hän yritti vain äyttää ja soitti ambulancen ja kaikkea… 

 

Shania: Voi helvetin helvetti! Aidahan todistaa, että Gunnar löi sinua, ja ettet sinä käynyt hänen päälleen missään vaiheessa! Vai yritti se ihmisen kuvatus vain AUTTAA!? Jos voisin, auttaisin sen raakalaisen ambulanssiin HETI! Ja siinä kunnossa, ettei ambulanssin tarvitsisi laittaa sireenejä huutamaan sairaalaan ajaessaan, grrr...

Simon: Ei Aidan todistys äytä mitään, kyn Gunnar väittää, että hän on katkera ex. Eivätkä ne ota ‘yömiöön sitä, että Gunnar tyli y’käilemään minyä ja Aidaa ja vaati meitä myyttämään läysyntöjämme. Sille ei ole todisteita. Gunnar on edelleen syytettynä vain normaalista pa’oinpitelystä, vaikka minä sain pysyvät vammat ja lääkärin läysyntö tykee sitä… Syyttäjä ‘älyää työmiön Gunnarille, ja törkeästä pa’oinpitelystä syyttäminen ei välttämättä menisi läpi oikeydessä, siksi sitä ei myytetä. Oikeydenkäynti lykättiin siis tyr’än takia, koska minyn myyttynyt tilanteeni ei vaikyttänyt sii’en mitenkään. Ja lisäksi… Nyyh!

Shania: Ei ole todellista! Niin, mitä vielä?! 

 

Simon: Ja lisäksi Gunnarin tiimi aikoo kaivaa kaiken päskän minyn menneisyydestäni. He tietävät miten minä sain potkyt Vicin bändistä. Silloin vyöden 2020 älyssä minä ‘yysin Vicin levy-y’tiön pomolle kokoyksessä, koska sitä ennen hän oli… hän oli a’distellyt minyä ‘ississä… Ja nyt ne aikovat käyttää sitä minyä vastaan; maalaavat minystä kyvän aggressiivisena jyöppönä. Syyttäjä ke’otti minyä ‘ankkimaan asianajajan. Ne eivät syytä minyä mistään VIELÄ... myttä Gunnarilla on niin va’va pyölystystiimi, että minä ‘äviän jos jätän sen jytyn vain syyttäjälle… Minä jöydyn ko’ta itse sinne syytetyn lenkille ja sitten ne ‘eittävät minyt vankilaan. Niisk! 

Shania: Rakas, älä itke! Minä en kestä! Caitlin kertoi, että Mildredin tuore käly Aura Laitakuoma on loistava asianajaja, joka oli sanonut häissä, että haluaisi puolustaa sinua oikeudessa. Hän on kuullut tapauksesta jostakin.

Simon: Sinä saat… Nyyh! Saat taas yyden rikollisen poikaystävän! Yhyyyy!

Shania: Ei pidä paikkaansa! Lisäksi isäni tuntee Dollywoodin parhaat lakimiehet niiltä ajoilta, kun oli Avantguardsin toimitusjohtaja. Hän saa sinut ulos tuosta pulasta! 

 

Kyyneleet putoilevat pöytäliinalle kun Simon nojaa pöytään käsi otsallaan. 

 

Simon: Minä olen kyylemmä oikeytetty ilmaiseen lakiävystäjään... Myttä en tiedä onko se tarpeeksi. Sniff! 

Shania kietoo oikean kätensä Simonin vyötärölle ja puristaa lujasti. Shanian silmiin kihoavat myös kyyneleet. 

 

Shania: Nyyh... Rakas, juurihan minä kerroin, miten loistavan lakitiimin saat puolellesi, nyyh… 

 

Simon kääntyy katsomaan Shaniaa silmät täynnä kyyneliä.

 

Simon: Ei ole varaa mi'inkään palkattyyn... Se ty'jä kahvila vie jo kaiken... Nyyh!

Shania: Ja Aida sanoi aiemmin, että hänen isänsä saa pulasta kenet hyvänsä, sillä hän on sentään suurlähettiläs, jolla on upea lakimiestiimi... Sniff... Oh rakas, minä, perheeni, varmasti Aidan rikas perhe ja ties ketkä muut kustantavat kyllä kaiken, oi Simon, usko minua, yhyy! Ja ilman muuta minä autan sinua kahvilan avaamisessa, me teemme sen kaiken yhdessä, usko minua, joohan? Simon? Yyhyyy!

Simon: En minä voi elää teidän siivellänne. Myyten en ikinä saa itse mitään aikaiseksi. Nyyh...

Shania: Rakkaus on sellaista! Perhe merkitsee sitä! Että toista autetaan vaikka perikatoon ja vararikkoon asti! Oi raha ei merkitse mitään! Ja kuinka suuria summia SINÄ olet käyttänyt minun koruihini, remonttiini ja jopa näihin rintaimplantteihini... Olisi siis minun vuoroni. 

 

Simon ottaa Shanian kädestä kiinni ja vähitellen kietoo kätensä Shanian ympärille, nyyhkyttäen tämän selkää vasten niin, että kyyneleet putoilevat Shanian selkää pitkin. 

 

Shania: Anna tulla vaan... Nyyh... Päästä kaikki tuska ulos, olen tässä… Yhyyy… Simon, rakkaani. Kyllä kaikki järjestyy. Minä olen siitä ihan varma.

Simon: Kiitos, mon amour. 

 

Simon puristaa Shaniaa lujempaa ja itkee hiljaa. 

On seuraava aamuyö. Simon on selällään täydessä unessa. Peitto on taas jalkopäässä. Shania on nukkunut koko yön levottomasti ja nähnyt outoja unia. 

 

Hän makaa selällään Simonin vieressä ja hengittää raskaasti.

 

Yhtäkkiä Shania näkee edessään kasvot, eivätkä mitkä tahansa kasvot! Ne ovat pupun kasvot, Simonin pinkin koristepupun, joka toljottaa Shaniaa huoneenjakajan tolpalla kököttäen. Shania ei ensin ymmärrä, mikä muu muovipupussa on outoa. Sitten hän tajuaa sen: pupulla on oikean kanin silmät! Lisäksi Simonin taulusta hohkaa siihen outo, sokaisevan kirkas valo. Olento avaa suunsa, ja sen ääni on vahva sen kokoon nähden.

 

"Shania, minä olen Oraakkeli. Nyt sinä olet kuunnellut neuvojani ja lopettanut turhamaisuudet, kuten huulitäytteen. Ja sinä olet kuunnellut ja tukenut Simonia epäitsekkäästi. Rajamaailman henget ovat tyytyväisiä ja te saatte olla yhdessä. Sinä vain et saa kertoa Simonille sanaakaan Rajamaailmasta. Et ennen kuin annan luvan. Muista tämä. Annan sinulle nyt myös enteen, joka sinun on pidettävä mielessäsi ja toimittava sen mukaisesti. Muuten se ei toteudu. Näit äskettäin kirkkaan valon silloin, kun olisi pitänyt olla pimeää. Sinä olit tässä huoneessa ainut, joka sen valon näki. Sinä olet näkevä sen ensin myös tulevaisuudessa. Kohtele hyvin ihmistä, jota rakastat. Jos niin teet, on hän tuova sinulle jotain tummaa. Vaikka tumma on tuo asia, on se kuitenkin valo. Siitä on tuleva kallein aarteesi, jota vaalia haluat ja suojella hengelläsi. Jos väärin teet rakkaallesi, olet jäävä ilman valoa ikuisesti. Muista pahoitella Annikalle, kun et ollut juhlissa." 

Shania avaa silmänsä ja loikkaa istumaan. Hän on aivan hiestä märkä ja lähestulkoon huohottaa. 

 

Shania: Oraakkeli? Rajamaailma? Huh! Mitä ihmettä hän tarkoitti valolla ja tummalla? Ja mitkä Annikan juhlat? Mutta olen sentään tehnyt asioita oikeinkin... Kuinka minä ylipäätään Oraakkelin pystyin näkemään, meillähän on unisieppari sängyn yllä...?

 

Shania huomaa, että unisieppari on kadonnut huoneenjakajan tolpan päältä. Huoneessa on sen verran valoa, että Shania näkee unisiepparin pudonneen sängyn ja vitriinin rakoon.

Shania: Ei voi olla totta! Ei ihmekään että näin Oraakkelin, sillä Simonin unisieppari on pudonnut lattialle! Vieläpä tuonne pieneen rakoon, josta en varmasti olisi sitä löytänyt, ellen olisi varta vasten alkanut etsiskellä sitä.

 

Shanian aamutakki oli tolpalla. Shania tajuaa huitaisseensa unisiepparin vahingossa itse lattialle aamutakin tolppaan ripustaessaan. Nyt Shania laittaa unisiepparin takaisin paikalleen ja siirtää aamutakkinsa muualle.

Shania: Siinä pysyt nyt tiukasti roikkumassa! Voi kamala jos olisin päätynyt varsinaiseen Rajamaailmaan seikkailemaan oman mokani takia, ja niin olisi helposti voinut käydä. Eikä Simon olisi saanut minua aamulla hereille millään! Voi kerrankin vuosia sitten minä olin nukkunut monta päivää, ja silloinen poikaystäväni Isaac oli ollut ihan paniikissa. 

 

Pinkki koristepupu on siirtynyt itsekseen takaisin paikalleen vitriinin päällä olevalle silinterin lierille. Se on taas yhtä eloton kuin ennenkin, vailla kaiken näkeviä silmiä.

Shania menee takaisin sänkyyn, potkii peiton kauemmas ja nukahtaa pian.

 

Jonkin ajan kuluttua hän herää maaten kyljellään kohti Simonia, peitto jalkojensa välissä. Simon nukkuu liikahtamatta, yksi käsi vatsan päällä ja toinen koukussa tyynyllä. Shania on ihan Simonia lähellä, melkein kiinni tässä. Shania katsoo Simonin pitkiä, tummia ja tuuheita silmäripsiä ja toivoo, että itselläänkin olisi sellaiset luonnostaan.

 

Shania tuntee jotakin omituista alapäässään. Hän ei ole tuntenut sellaista aikoihin, ei ainakaan noin vahvasti. Shania ajattelee nähneenä juuri seksiunta, jota ei muista. Shania puristaa reisiään yhteen, jolloin jalkojen väliin mystisesti pyörinyt peitto lisää tuota tunnetta, joka nipistelee ja kutittelee Shanian alapäässä. Shania katsoo nukkuvaa Simonia. Mies on komea kuin kreikkalainen patsas siinä paikallaan maatessaan. Shania laskee varovaisesti toisen kätensä alapäätään kohti ja koskettaa itseään sieltä. 

 

Simon alkaa höpistä unissaan. 

 

Simon: Laitetaanko pakettiin vai syöttekö tässä, mademoiselle? 

Shania kuuntelee miehen aksenttia, ja se kuulostaa yllättävän seksikkäältä. 

 

Simon: Minyllä on kaksitoista varvasta ja kolme nänniä. 

 

Shania naurahtaa, muttei voi mitään tuntemuksilleen. Hän liu'uttaa kätensä kunnolla pikkuhousujensa alle ja tuntee häpyhuulensa. Shania on aivan märkä!

Simon: Mmmm! Ne maistyvät ’yviltä.

Shania ei voi kuin voihkaista hiljaa, hän kuvittelee Simonin puhuvan hänelle. 

Sitten Simon on ihan hiljaa. Shania liikuttaa kättään hieman samalla Simonia tuijottaen. Hän ehtii juuri ja juuri tuntea klitoriksensa, kun hän alkaa tahattomasti kouristella. Shania katsoo Simonin vartaloa ja huomaa, että tällä on erektio, mikä näkyy selvästi ohuiden alushousujen alta. Shania tuntee jo muutenkin räjähtävänsä, sillä ei ole edes masturboinut aikoihin. Sen lisäksi Simonin kalu sojottaa vahvana pystyssä kuin jykevä miekka – siis Shanian kuvitelmissa, sillä oikeasti Simonin ihonmyötäiset alushousut rajoittavat aika tehokkaasti teltan pystytystä. Se ei kuitenkaan Shanian haaveilua estä, varsinkaan kun Simonin huulet ovat houkuttelevasti hieman raollaan. 

Simon: Mmmm... 

 

Shania tekee muutaman liikkeen lantiollaan ja syöksyy suutelemaan nukkuvaa Simonia. Shania kokee niin massiivisen orgasmin, että tuntuu kuin jättimäiset aallot olisivat menneet hänen ylitseen. Ensin aallot olisivat vetäytyneet rannalta, sitten vesimassat olisivat purkautuneet kaiken tuhoavaksi tsunamiksi. Shania laukeaa käsi housuissaan Simonin alahuulta näykkiessään. 

 

Shania: Oih, oih, Simonh, aah, aaghh, ngghhhhhh! Aaaarhhh! 

 

Simon: Khhh-khykä olet?

Shania: Oh... Huh... Ooooh... 

 

Shania mätkähtää naamalleen pää Simonin kainalossa. 

 

Simon: Mystä… Mystä olento. Näetkö sinä kaiken?

Shania: Minä... näen tähtiä...

Simon: MITÄ?! 

 

Shania mumisee päättömiä ja nostaa päätään. Vaaleat hiukset ovat sekaisin ja hän yrittää keskittää katseensa Simoniin.

 

Shania: Mmm... Maailman seksikkäin... Minäh, miten...? Mmmh...

 

Äkkiä Simon avaa silmänsä ja hyppää istumaan. Shanian tukka heilahtaa vauhdilla Simonin päältä Shanian naamalle. 

Shania: Mitäh...? 

 

Simon katsahtaa jalkoväliinsä ja sitten taakseen Shaniaan päin. Shanialla on niin raukea olo, että hän on sammumaisillaan pian takaisin unten maailmaan. 

 

Simon: Oh putain de merde... 

Simon lähtee vauhdilla pois huoneesta. 

 

Shania nostaa päätään ihmeissään.

 

Shania: Si-Simon...? 

 

Shania on sängyssä istuallaan ja ihmettelee minne mies katosi. Samalla hän tuntee yhä pieniä jälkijäristyksiä alapäässään ja hieroo reisiään yhteen. Shania kuulee oven lukon äänen, muttei tiedä onko Simon mennyt kylpyhuoneeseen vai jopa ulos asti.

 

Shania: Voi kamala mitä minä tein! Tajusiko Simon? Miksi hän säntäsi pois? 

 

Pian Shania kuulee suihkusta tulevan veden virtauksen. Silloin Shanian tajuntaan iskee kunnolla, miten vakava hänen tekonsa voi olla.

 

Shania: Minä taisin pilata nyt kaiken! Oi miksi menin suutelemaan Simonia hänen tietämättään? Voi kamala, olenkohan tehnyt nyt jotakin todella väärää? Mitä jos nukkuvan ihmisen suutelu on pelkkää hyväksikäyttöä? Sitä se varmasti onkin! Ja minä vielä koskettelin itseäni, tuijotin Simonia ja läähätin kuin mikä tahansa pervo hullu! Voi järkytys, kuinka minä pystyn kertomaan Simonille asiasta? Ajattelin sekunnin murto-osan ajan, että tuollainen toiminta voisi olla jopa ratkaisu suhteemme seksiasioihin, siis että minä voisin kosketella itseäni samalla kun ihailisin vieressäni olevaa miestäni. Että kenties Simon hyväksyisi sellaisen, tietysti vain minua miellyttääkseen, mutta hyväksyisi kuitenkin. Tietysti siten, että hän olisi hereillä! Ja mietin hetken, että mitä jos Simon pitäisi siitä itsekin, ainakin jonkin ajan kuluttua... Siis siitä, kuinka hän soisi minulle nautinnon tuolla tavalla... Että kenties hän alkaisi hieman avautumaan itsekin, tutustuisi omaan seksuaalisuuteensa ja lopulta me ehkä masturboisimme vierekkäin...

 

Hetken päästä suihkun ääni loppuu. Shania istuu sängyssä jännittyneenä. 

 

Simon tulee takaisin pimeään huoneeseen päällään puhtaat vaatteet. Shania lätkähtää nopeasti selälleen ja esittää kuorsaavansa hiljaa. Simon seisoo hetken ajan sängynpäädyssä ja katsoo Shaniaa. Sydän takoo Shanian rinnassa. Mitä nyt tapahtuu? 

 

Simon ryömii sänkyyn ja asettuu mahalleen niin lähelle seinää kuin pystyy, kuin olisi taas pakenemassa sängynrakoon. Simon vetää peiton päälleen. Hänen puhdas t-paitansa on märkä selästä. Shania vilkaisee nopeasti Simonia ja sulkee heti silmänsä. 

 

Shania: Kuinka edes julkesin pohtia moisia, kun Simon suuttuu minulle lopullisesti! Minä olen varmasti käyttänyt häntä vain hyväkseni! Voi apua, tiedä vaikka olen syyllistynyt peräti rikokseen!?! Niin se varmasti on, eihän teossani ole mitään järkeä kun sitä ajattelee nyt jälkikäteen. Voi olenkohan tuhonnut ihanan parisuhteemme? Miten minä edes otan sellaisen puheeksi? Äh, enhän minä voi... ainakaan nyt heti. Voi apua, hän ei halua edes katsoa minua!

 

Shania pelkää, että Simon on hänelle aamulla vihainen, eikä saa unen päästä kiinni sitten millään. Pienen hetken päästä Simon kuitenkin nousee vähän ja vetää peittoa myös Shanian päälle. Silloin Shania tuntee olonsa hieman rauhallisemmaksi. Simon kaivautuu takaisin sinne turvalliselle sängyn reunalle, jossa tuntuu viihtyvän joka yö. 

 

Shania makaa selällään ja yrittää olla ihan hievahtamatta. Hän on välillä hiljaa, välillä rohisee hiljaa, kuin kuorsaisi. Hän yrittää salaa vilkuilla Simonia ja sulkee silmänsä heti kun kuulee miehen suunnasta pienenkin pihauksen tai tuntee patjalla tämän liikkeen. Sitten Shania keksii, millä tavalla Simon ei epäilisi hänen kajonneen tähän yön aikana tahallaan: Shania päättää puhua muka unissaan!

Shania: Nämnämnämnäm... Kaksi sinistä seepraa... Söpöjä mutta liian lihavia. Pidetäänkö niitä vapaana, vai saavatko ne lentää vain häkissään...? Nämnäm... Krooh… Pyyh... Ananaksia... Piiitkä koipisia ja nopeita juoksemaan... Juokseeko ananas lujempaa kuin gepardi...? Krooh... Pyyh... 

 

Simon kääntyy katsomaan Shaniaa hämmentyneenä. Shania kuulee lakanan ja peiton kahinan sängyssä ja tajuaa Simonin katsovan häntä. Shania päättää sanoa vielä lopuksi jotakin, mikä ei taatusti kuulosta seksiltä: 

 

Shania: Mmm... Nuo pöytäliinat saavat lähteä... Hyi! Minä inhoan kahdeksanjalkaisia tyynyliinoja... ja pöytäliinoja... krooh... JA kaikkia muita pikku elukoita... Pyyh... Ei hän tainnut huomata mitään, Luojan kiitos.

Simon hymähtää hiljaa. 

Simon: Mon Dieu, mon amour... 

Simon jää selälleen makaamaan tukka ja selkä märkänä ja vetää peiton leukaansa asti, sitten hän sulkee silmänsä ja levittelee vähän kiharoitaan pois takaraivonsa alta samalla helpotuksesta huokaisten. 

 

Simon: Ei hän onneksi huomannut mitään. 

Shanian oli tarkoitus mennä Dollywoodiin seuraavalla viikolla, mutta hän viihtyy Simonin luona niin hyvin, että lähtee bussilla kohti vanhaa kotikaupunkiaan vasta 18.7. joka on torstai. 

Shania ei tiedä miten kertoisi yllätyskihloistaan ja Simonista vanhemmilleen. Hän on saapunut Simmonsien kotiin, ja istuu etupihan pienellä patiolla miettiessään.

Shania: Voi äitini varmasti halkeaa riemusta, kun kuulee että olen kihloissa! Mutta miten saan isäni vakuuttuneeksi siitä, että Simon on todellakin kunnon mies?

Shania säikähtää kuullessaan äitinsä kovan äänen.

 

Jacqueline: SHANIA ANGELICA SIMMONS! Siinä sinä viimein olet. Kas kummaa, että olet lähtenyt liikkeelle vaatteet ylläsi!

Shania: Ä-äiti...? Mitä ihmettä sinä puhut?

Shania suorastaan pomppaa ylös tuolista. Hän on ihan ihmeissään äitinsä "tervehdyksensä". Myös hänen isänsä säntää paikalle.

 

Jacqueline: Varmasti tajuat mistä puhun! Kuinka sinä voit tehdä tuollaista?

Jonathan: Nyt meidän neiti meni liian pitkälle!

Shania: Minä ymmärrän että te olette vihaisia kun tulen vasta nyt käymään, ja kun näköjään olette kuulleet uutiset jostain muualta, mutta minä tulin nyt kertomaan teille...

Shania luulee, että isä ja äiti ovat kuulleet kihlauksesta jonkin törkymedian kautta ja ovat nyt raivoissaan, kun tytär ei itse ole kertonut heti Mildredin häiden jälkeen, että kosi poikaystäväänsä hääjuhlissa.

Shania: Äiti, antakaa nyt kun kerron! Minulle on tapahtunut ihan älyttömästi kaikkea, ja haluan itse selittää teille mitä häissä tapahtui ja kuinka olen viettänyt...

Jacqueline: Viettänyt olet, todellakin! Ja ilman rihman kiertämää! Oletko tyrkyttänyt varustustasi kameroille koko tämän ajan, kun olet Etelä-Suomessa ollut?! Ihan samalla tavalla kuin siellä häissäkin? Niin, minä näin ne kuvat kun keikistelit rinnat paljaana KIRKOSSA! Ja jonkun sutenöörin näköisen miehen vieressä, käyttää nyt aurinkolaseja kirkossa, pah! Hän lienee uusi pomosi! Serkkusi näytti kuvat kovin nolona. 

 

Shania on niin hämmentynyt ja lähes shokissa vanhempiensa hyökkäyksen takia, ettei tiedä mitä pitäisi sanoa. Kaiken lisäksi äitinsä on arvostellut Shanian rakasta Simonia törkeästi sutenööriin verraten!

Shania: Mistä ihmeen serkusta sinä puhut? Onko minua muka kuvattu kirkossa?

Jonathan: Älä esitä tyhmää! Äitisi puhuu veljentyttärestäni Oliviasta, jonka kälyn häät ne olivat! Sinä häpäisit koko Simmonsien suvun siellä! Ja koko ajan olet valehdellut meille kamalasta työstäsi, joka on samaa hinkkien heiluttelua kameroille ja irstaille äijille!

Shania: Mi-mi-mitää-äh...?

Jacqueline: Yritit kaunistella työtäsi puhumalla "glamour-mallin" töistä. Minun aikanani glamour tarkoitti eleganssia: röyhelöitä, pitsiä ja kimallusta. 

Jonathan: Niin juuri, luulimme äitisi kanssa sinun poseeraavan ylellisyyttä pursuavissa kauneuskuvissa, joissa iltapukusi säihkyisi glitteristä ja hiuksesi olisi koristeltu timanteilla. Mutta sinä puhuitkin täyttä roskaa: olet alasti pyllistelevä PORNOMALLI, jota perverssit miehet läähättäen tuijottavat! Kuinka sinä kehtasit tehdä perheellesi näin?!

Jacqueline ja Jonathan palaavat sisälle taloon ja isä lyö oven perässään kiinni niin että se pamahtaa. Shania jää typertyneenä pihalle seisomaan. 

Shania: Jaahas, sellainen vierailu vanhemmille... Mitä helvettiä he yhtäkkiä jostain työstäni mesoavat?! Olen kyllä koko ajan luullut, että he tietävät mitä glamour-mallin työ tarkoittaa. Pyh, omaa syytään etteivät nyt saaneetkaan kuulla minusta ja Simonista, sillä minähän en tänne jää! En varmasti mene heidän perässään sisään kuuntelemaan lisää haukkuja! Lähden käymään siellä Aidan luona nyt sitten...

Shania käy Aidan ovella, mutta sekin vierailu jää lyhyeksi. Aida ei ole kotona. Ainakaan hän ei avaa oveaan. Koska Shanian suunnitelmana oli viettää pari yötä vanhemmillaan, päättää hän sen sijaan vierailla siskopuolensa Caitlinin luona, koska Caitlin toivottaa hänet heti puhelimessa tervetulleeksi. Näin ollen Shania tekee onnistuneen visiitin Jäykän perheen kotiin ja yöpyykin siellä. 

Seuraavana päivänä Shania lähtee takaisin Trolliwoodiin Simonin luo, mutta menee ensin tapaamaan isosiskoaan Annikaa, joka on hänelle vihainen jostakin. Shania ei voi ymmärtää, mistä sisko on suuttunut. Shania hämmentyy peräti enemmän kuin vanhempiensa edessä, kun kuulee Annikan asian.

Annika: Suvaitsit sitten saapua tähän tapaamiseen edes!

Shania: Hei Annika! Tietysti minä tulin, itsehän sanoit puhelimessa, että meidän on selvitettävä välimme. Ja olisin tullut muutenkin, olethan perhettäni. 

Annika: Se ei kuitenkaan saanut sinua tulemaan viime syksynä niihin halloween-juhliin, joihin sinut kutsuin! Olisit edes ilmoittanut ettet pääse!

Shania ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, mistä nyt tuulee. Hän muistaa paremmin kuin hyvin viime syksyn naamiaiset Cindy Townissa. Hän muistaa olleensa väsynyt, tunteneensa outoja väristyksiä selkäpiissään pitkin iltaa sekä kummastelleensa juhlavieraiden omituisia katoamisia tuon tuosta. 

Shania: Mitä ihmettä? Dollywoodilaiset ystäväsi Eva ja Elina tunsivat jonkun Sandran Cindy Townista, joka järjesti halloween-bileet. Sinä kutsuit minutkin juhliin, sain tuoda ystävänikin mukanani! Ja minä otin Donnan ja Sofian mukaan. Miksi sinä siis puhut tuollaisia järjettömiä?

Annika: Joo kyllä ne ystäväsi olivat bileissä! Mutta sinä ET! Yritin soittaa sinulle ennen bileitä, enkä saanut sinua kiinni, joten ajattelin ettet tulekaan, ja juuri niin siinä kävi. Mutta olisit edes vaivautunut ilmoittamaan minulle, että et jaksa lähteä! 

Shania mykistyy hetkeksi täysin ja Annika lähtee vihaisena kävelemään.

Shania: Mutta kun minähän OLIN siellä! Sinä esitit kokkia, toinen ystäväsi huippu-urheilijaa ja toinen taitoluistelijaa! Niin, minä olin pukeutunut Baywatchin Pamela Andersoniksi. Annika rakas, odota!

Annika: No helppoa sinun oli kysyä niiltä bileissä olleilta ystäviltäsi, että mitä minä ja ystäväni esitimme! Ketään Pamela Andersonia siellä ei ollut, älä edes viitsi puhua roskaa!

Shania: Älä mene! Enkä minä valehtele! Bileiden emäntä esitti kissaa! Muistan sen niin hyvin, sillä kaksi vierasta oli pukeutunut kissaksi!

Annika pysähtyy.

Annika: Tarkoitat sitä Batmanin Kissanaista. No, hänenkin asustaan olet kuullut Sofialta, ja kuka se toinen ystäväsi olikaan, jolle alkoholi maistui... Donna!

Shania astelee isosiskonsa eteen ja kiertää kätensä tämän ympärille.

Shania: Ei minun tarvinnut udella ystäviltäni tietoja, sillä minä olin itse mukana. Usko nyt jo. Etkö sinä muista ainuttakaan keskustelumme siellä? Sinä esimerkiksi kysyit minulta mietinkö koko ajan sitä, oliko Aida ihastunut Simoniin tai toisinpäin. 

Annika: Olen kysynyt sitä sinulta puhelimessa.

Shania: Öh... Miten saan sinut uskomaan...? En muuten tarkoittanut äsken sitä lyhyttukkaista Batmanin Kissanaista, vaan sitä hymyilevää kissaa, joka seisoi tarjoilupöydän luona.

Annika: No tuossa sen nyt näkee, että unissasi olet ollut halloween-juhlissa; siellä ei todellakaan ollut sellaista vierasta. 

Shania: Entäpä... Oliko siellä toista taitoluistelijaa ystäväsi lisäksi?!

Annika: Eipä ollut kaksoisolentoa Elinallakaan, kuten ei toista kissaa Sandran lisäksi. 

Shania: Entäs neljä naista, joista kukin esitti yhtä elementtiä?!

Annikaa alkaa hiljalleen jo naurattaa koko juhlafiasko. 

Annika: Ei ollut ketään sellaisiakaan, hahah! Unessasi on voinut ollakin! Niin, sinä siis oikeasti NUKUIT bileiden ohi. Donna kertoi, että hän oli mennyt hakemaan sinua juhliin, mutta olit nukkunut niin sikeästi, ettei hän ollut saanut sinua hereille. Sofia nauroi, että ilmeisesti ikkunasta tullut tuuli oli heittänyt naamasi päälle sänkysi yllä olleen unisiepparin.

Sillä hetkellä Shania tajuaa kaiken. Kun hän äskettäin sai kuulla, ettei juhlissa ollut hymyilevää kissaa, muisti hän keskeisen asian juhlista: hymyilevä kissahan oli Rajamaailman Oraakkeli! Ja Oraakkeli kertoi Shanialle viime syksyn juhlissa, miten tuuli oli pudottanut unisiepparin, ja siitä syystä Shania koki kyseiset naamiaiset sillä tavalla. Shania ikään kuin oli juhlissa, mutta koki ne Rajamaailman välityksellä, eli yhdellä tietoisuutensa tasolla. Ei siis mikään ihme, että ainoastaan Shania näki kuolleita ihmisiä vieraiden joukossa ja koki kaikkia mystisiä tuntemuksia. 

Shania: Hihihi, aivan niin, unta minä varmasti olen vain nähnyt!

Annika: No se nyt on päivänselvä juttu. Mutta minä kaipasin sinulta jo silloin syksyllä anteeksipyynt...

Shania: Apua! Minne nenäkoruni tippui?!

Annika: Hui!

Annika pelästyy ensin, sillä hän olettaa kyseessä olevan Simonin siskolleen ostama superkallis timanttikoru. Mutta tällä kertaa Shanian nenästä on pudonnut vain tavallinen kultainen rengas. Siskokset tuijottavat hetken maata ja pian Shania löytää korun.

Shania: Katso nyt, tässä se on!

Annika: Hyvä että löytyi näin nopeesti. 

Shania: Kiitos että autoit etsimään tätä...

Annika: Ilman muuta, olethan sinä perhettä!

Shania: Heheh, minä ansaitsin tuon.

Shania: Voi anteeksi ihan älyttömästi siitä, etten ilmoittanut viime syksynä sinulle, etten jaksakaan lähteä bileisiin!

Annika: Annettu anteeksi!

Shania: Ja voi kuinka kamalan pahoillani olen, etten bileiden jälkeen pyytänyt anteeksi sitä kun en tullut!

Annika: Annettu anteeksi! On se harmi että nukuit juhlien ohi.

Shania: Noo... pääasia, että pääsin mukaan bileisiin pääni kautta...

Siskokset halaavat toisiaan pitkään ja hartaasti.

Shania kertoi Simonin luokse palattuaan, että tapasi vanhempansa vain pikaisesti, eivätkä he olleet sellaisella tuulella, että Shania olisi voinut kertoa kihlauksesta. Aidakaan ei ollut avannut ovea, tai ei ollut kotona. Isosiskonsa kanssa Shania sen sijaan kertoi saaneensa typerän väärinkäsityksen selvitettyä, mutta oli päättänyt kertoa Annikallekin kihlauksesta hieman myöhemmin, kun tilanne perheessä olisi otollinen. Caitlinin luona onneksi oli ollut mukavaa, ja Caitlin oli lähettänyt Simonille rakkaita terveisiä. Kesä on sen jälkeen kulunut Shanialla ja Simonilla onnellisesti; he ovat lukeneet yhdessä kirjoja, pelanneet lautapelejä, tehneet ruokaa, ulkoilleet käsi kädessä kesästä ja toisistaan nauttien ja hassutellen... Simon on pukenut nallelleen Shanian paidankin ihan huvin vuoksi.

 

Shania ja Simon ovat harrastaneet kaikkea mitä pariskunnat yleensä harrastavat. Siis kaikkea muuta paitsi seksiä. Shania huomasi pian, ettei Simon tajunnut mitä Shania teki tämän vieressä ja osittain päälläkin heidän neljäntenä yhteisenä yönään. Shania ei ole uskaltanut asiasta puhua. Itse asiassa Shania on yrittänyt unohtaa koko asian, niin kuin sitä ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Ja hän on ehdottomasti pitänyt huolen, ettei sitä tapahtuisi uudestaan. Simon ei ole koskaan sanonut Shanialle, mitä tämä saa tai ei saa hänen sängyssään tehdä. Mutta silti Shaniaa arveluttaa, menikö hän liian pitkälle suudellessaan nukkuvaa Simonia... Aidastakaan ei ole ollut mitään kuuntelu- tai neuvonta-apua, sillä Aida on lähetellyt Shanialle vain lyhyitä viestejä, ja niinkin silloin kun Shania on ensin ottanut yhteyttä. Simon ei ole puhunut Aidasta mitään pitkään aikaan, eikä Aida ole vieraillut tämän luona sen jälkeen kun lähti sieltä ovet paukkuen. Shania ei edelleenkään ymmärrä ystävänsä kylmäkiskoisuutta itseään ja Simonia kohtaan. Erään päivän iltana elokuun lopulla Shania istuskelee suihkunraikkaana sängyn reunalla aamutakki yllään ja kampa kädessään. 

 

Shania ei tiedä mitä kummaa Oraakkeli enteellään tarkoitti, tai onko Oraakkeli nyt vihainen Shanian teosta. Shania ei halua tietää. Hän on pitänyt huolta siitä, että Simonin unisieppari on tiukasti tolpan päässä kiinni, ja pinkin muovipupun taas Shania on teljennyt visusti vitriiniin – ihan kuin se muka estäisi Oraakkelin ilmaantumista! Hänhän voi ottaa minkä muodon tahansa. Mutta Shania minimoi riskejä sen verran kuin pystyy.

 

Simon tulee makuuhuoneeseen ja alkaa riisua päällysvaatteitaan. Hän riisuu t-paitansa vaihtaakseen sen toppiin ja ottaa shortsitkin pois. Simon piilotteli tatuointiaan pitkään, mutta sen Shanialle näytettyään hän ei ole enää turhaan peitellyt naiselta ylävartaloaan. Shania ei voi olla ihastelematta Simonin lihaksia ja silkkistä ihoa joka kerta kun näkee ne, vaikka yrittääkin parhaansa mukaan pysyä kasassa ajatustensa ja himojensa kanssa. 

 

Shania: Simon on kyllä koko universumin seksikkäin olento... Hän on muuten laihtunut aika paljon, mutta siitä huolimatta hän on upeampi kuin kukaan muu. Oi kuinka virkistävää oli! Tässä istuessa muuten huomaa, millä puolella minä täällä nukun... Tässä lattialla on asusteitani, läppäri, kännykkä ja Luoja ties mitä sälää, anteeksi.

Simon: Hihih! Ei se 'aittaa mitään. On mykävää, etten minä ole ainyt, joka täällä sotkee.

Shania: Hihih, voi apua, sinä olet ihan samanlainen kuin minä! Kännykästä muuten tuli mieleeni tärkeä asia… 

 

Simon istahtaa Shanian viereen sänkyyn. 

 

Simon: Niin?

Shania: Se minun kerrostalohuoneistoni Cindy Townissa, siis sen kerrostalon julkisivuremontti... Senhän piti kestää heinä- ja elokuu. Tänään isännöitsijä Ämpäri soitti ja kertoi, että remppa venyy ainakin kolmella viikolla!

Simon: Mitä? Mitä se sitten tarkoittaa?

Shania: No, se tarkoittaa... aika paljonkin... Minä kun en halua asua sellaisessa kämpässä, jonka ympärillä on muovipressu, ettei parvekettakaan voi käyttää. Ja kun minä olen viihtynyt täällä Trolliwoodissa niin hyvin, siis sinun luonasi, tarkoitan... 

 

Simon: Sinä 'älyät jäädä tänne?!

Shania: Kirottua! Hahah! Sinä näytät tuntevan minut jo aika hyvin… Minä haluaisin jäädä, ja minä saisinkin jäädä.

Simon: No totta kai sinä jäät tänne! Siis... se olisi minylle syyri kynniä pitää sinyt vielä täällä... niin käyän kyin 'älyät viipyä.

Shania: Ihanko totta?! Voi, sinä olet liian ihana ollaksesi olemassa, hahah! Minä soitin Debbielle jo siis, pomolleni Debbie Collierille. Kerroin asiasta ja hän sanoi heti, että voisin pitää vielä kolmannen kuukauden lomaa. Joten täällä minä olisin... Täällä minä OLEN nyt siis syyskuunkin! Ihanaa! 

 

Simon ojentaa molemmat kätensä Shanialle halausta varten. 

 

Simon: Tyle tänne!

Shania: Minä tulen, hihii! Eihän kolme viikkoa ole kokonainen syyskuu, mutta minä haluaisin olla kuun loppuun, sillä meillä on silloin juhlittavaa!

Simon: Tietysti, meillä on kaksi jy'län ai'etta. 

 

Shania: Oh Simon! Sinun kahvilasi! Oi avajaisista tulee ikimuistoiset! 

 

Shania puristaa Simonia niin lujaa, että pelästyy hetkeksi. 

 

Shania: Voi enhän minä vain satuta?

Simon: Et satytä. Tämä tyntyy 'yvältä. 

 

Shania irrottautuu halauksesta niin, että näkee Simonin kunnolla, kun puhuu tälle. 

 

Shania: Hii! Minä en täytä mitään pyöreitä, eli synttäreitäni ei tarvitse juhlia, kunhan kahvila saa ansaitsemansa juhlat!

Simon: Sinyä pitää aina jy'liä. Ja ne ovat sinyn ensimmäiset synttärisi, joilla minä saan olla mykänä älystä asti. 

 

Simon on vähän pettynyt halauksen loppumiseen, sillä olisi mielellään jäänyt vielä pidemmäksi aikaa Shanian syleilyyn. 

 

Shania: No, totta! Siis se, että minua pitää AINA juhlia, tsihihihihih! No ei, tietysti se jälkimmäinen syy! 

 

Shania ottaa Simonin uudestaan tiukkaan halaukseen. Simon rutistaa Shaniaa silmät kiinni ja tuntee miten paitansa kastuu Shanian märistä hiuksista, mutta se ei haittaa häntä pätkääkään. 

 

Simon: Anteeksi, minä taisin takytä sinyn tykkääsi...

Shania: Sillä ei ole mitään väliä, pääasia että olet siinä. 

 

Tällä kertaa Simon irtautuu ensin halauksesta.

 

Simon: Saisinko minä... Saisinko minä selvittää sen? Sinyn tykkäsi? Siis kammata sen?

Shania: Voi se olisi enemmän kuin ihanaa! Eikä tarvitse olla sitten varovainen.

 

Simon istuu sängyllä polvet levällään ja laittaa eteensä kaksi tyynyä; yhden Shanialle istuimeksi ja toisen selkänojaksi. Hän osoittaa paikkaa edessään. 

 

Simon: Isty alas, työ'ön lattialle. Niin, minä ajattelin repiä sitä samalla tavalla kyin silloin kerran Vicin 'alloween-bileissä. Hihih! No ei... Kyllä minä osaan olla myös 'ellä. 

 

Shania siirtyy oitis istumaan Simonin osoittamaan paikkaan ja tuntee siinä olonsa niin turvalliseksi. Simon ottaa kamman käteensä, mutta aluksi vain silittelee Shanian tukkaa miettiessään miten sen asettelisi kampaamista varten.

 

Shania: Hihih, sen kun revit vaan yhtä lujaa, silloin halloween-bileissä minulla oli vielä pidennykset hiuksissa, nyt ne ovat ihan luomut! 

 

Simon laittaa Shanian hiukset varovasti polvensa päälle ja alkaa kammata hellällä otteella, latvoista aloittaen. 

 

Simon: Sinyllä on niin i'anan silkkinen tykkä...

Shania: Vaikka se ei enää sisällä tekokuitua?

Simon: Sellaisena se jyyri on paras. Se ei varmasti vaadi pyllöittäin öljyjä pysyäkseen selvänä? Minyllä pitää aina olla jotain kemikaalia tykässä, tai myyten 'erään lampaan villat päässäni.

Shania: Oi, ei se vaadi hoitoainetta enempää. Hmm... Nyt muistan, että se oululainen Kite, joka pidennykseni teki alun alkujaan silloin 2016, ei käyttänyt muuta kuin aitoa hiusta pidennyksissä! 

 

Simon: Minyn on pitänyt aina kysyä...

Shania: Kysy vaan!

Simon: Onko sinyn tykässäsi aito väri, vai värjäätkö sinä? Aika 'arvoin aikyisellä on näin vaalea tykkä. Myttä sinyllä ei näy ikinä jyyrikasvyä? Hmmm...

Shania: Hahah, ihan aito väri se on. Sitä ei moni tiedä, sillä minä halusin joskus alle parikymppisenä kampauksen, johon kuului etuhiukset ja tummempia raitoja hiuksiin. Kun sitten kyllästyin niihin tummiin osiin, jouduin vaalentamaan hiukseni saadakseni ne yksivärisiksi. Joistain vanhoista kuvista erottaa, miten hiukseni ovat kellertävät blondauksen jälkeen. Niin, nyt ne ovat ihan sen väriset kuin niiden kuuluukin. On siis aito väri, oi mitä pöljää minä selitän vanhoista tyyleistäni!

Simon: Ai? Ei se 'aittaa, että sinä selität, se on mielenkiintoista! 

 

Shania: Hehheh! Sinä saat toki kysyä ihan mitä tahansa! Oi, tuntuu kuin olisin kampaajalla!

Simon: Sinä olet kyin Rapunzel vaalean ja pitkän tykkäsi kanssa... Hihih!

Shania: Tsihihih! No en sentään!

Simon: Kyllä sinä olet kyin joky satyjen prinsessa. Hihih! Siitä myistyikin mieleeni yksi jytty...

Shania: Itse olet satujen prinssi, tsih!

Simon: Minäkö? Nääh, käykänä siitä! Minyllä meni aika käyän myistää yksi jytty, myttä työllä sängyn alla on sinylle jotain.

Shania: Hui! 

 

Shania kurkkii pelokkaana alas eri suunnille. 

 

Shania: Mikä siellä siis on?

Simon: Työllä oikealla pyölelläsi, sellainen pieni la'japaketti.

Shania: Huh! Lahja? Minulle? Oi älä edes kysy miksi pelästyin, minä niin uppouduin mielessäni niihin satujen prinsseihin ja prinsessoihin, ja aina ne prinssit pelastavat prinsessan joltakin hirviöltä! Juuri sillä hetkellä sinä sanoit, että sängyn alla on jotakin, hahaha! 

 

Shania kurottaa melko syvälle sängyn alle ja löytää kuin löytääkin sieltä lahjapaketin, jonka päällä hän on tietämättään nukkunut jo viikkojen ajan.

 

Shania pitelee pakettia käsissään kuin kalleinta aarretta. Siinä lukee: ”Hyvää joulua Shanialle!”

 

Shania: Sinä olet hankkinut minulle tämän jouluksi! Oih kulta!

Simon: Niin, se on sinyn viimevyötinen jöylyla'jasi! Kyn sinä'än meinasit tyllä tänne jo viime jöylynä. Enkä minä sitten myyttänyt sen terve'dystä, kyn sinyn tylösi lykkääntyi aina enkä tiennyt milloin oikeasti pääsisit tänne. Älä pelkää, ei siellä mitään peikkoa ole... Myttä 'älyätkö sinä säästää sen jöylyksi vai avata nyt? Jos säästät jöylyksi, niin sittenpä minä säästyn ostamasta sinylle mitään täksi jöylyksi! Hihi!

Shania: Oi minä olen siitä vieläkin niin pahoillani... meidän molempien puolesta, sillä halusin vain silloinkin luoksesi. Hähää, älä yritä yhtään! Minä haluan avata tämän HETI! Hihih!

Simon: Tyr'ä miettiä enää menneitä. On vain tässä ja nyt. No, avaa se sitten. 

 

Shania repii lahjan auki kuin pikkulapsi; innokkaasti ja välittämättä siitä, millaiseksi silpuksi lahjapaperi menee.

 

Hän pitelee paketista ilmestyvää nukkea käsissään. Samalla Simon silittelee Shanian olkapäätä.

 

Simon: Ajattelin, että se myistyttäisi sinyä minystä.

Shania: Oih Simon... Sinä olet ostanut minulle nuken! Ja tämä on vieläpä... Siitäkö syystä sanoit, että olen kuin Rapunzel?

Simon: Myttä en tiedä keräiletkö sinä edes työlläisiä...

 

Shanian kasvot loistavat ihastuksesta – sekä lahjaa, että kihlattunsa huomaavaisuutta kohtaan. Shania tuntee, miten paljon Simon arvostaa häntä. Shanian aiemmat poikaystävät ovat aina yrittäneet voittaa hänen rakkautensa suurilla eleillä, kuten viemällä hänet ravintolaan. Tai viemällä hänet orgioihin. Tai jossain tapauksessa näyttämällä hänelle lähietäisyydeltä, miten pommi räjähtää! Tai eräässäkin tapauksessa tappamalla hänen takiaan! Mutta Simon osoittaa rakkautensa ja arvostuksena pienillä eleillä, jotka ovat henkilökohtaisia, vain Shaniaa varten tarkkaan mietittyjä; tekemällä neidolle ruokaa, laittamalla peiton tämän päälle, kampaamalla tämän tukan, tai antamalla tälle halvan nuken ihan vain siksi, koska arvelee Shanian pitävän sellaisesta. Joka päivä Simon myös halailee ja suukottelee Shaniaa hellästi, ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Onhan Simon tietysti ostanut Shanialle myös kalliita koruja ja melkein mekkojakin sekä laittanut huimia summia suoraan tämän tilille, mutta enimmäkseen hän näyttää Shanialle rakkautensa ja arvostuksensa näillä pienillä arkipäivän eleillä. Ja juuri niitä Shania arvostaa kaikkein eniten. 

 

Shania: Oi tämä on ihanin lahja iäisyyksiin! En ikinä unohda tätä! KIITOS! 

Shania puristaa ensin nukkea kädessään, sitten hän hyppää halaamaan Simonia itku kurkussa. Shania puristaa Simonia niin, että tämä hädin tuskin saa henkeä. 

 

Simon: Sinyn tykkäsi toi mieleen Rapunzelin ja sitten myistin työn kyykäisiä... ei kyn kyykäysiä sängyn alla 'ome'tyneen nyken, hih!

Shania: Oih kuinka romanttista! Jos minä olen sinun Rapunzelisi, niin tottahan toki sinä olet hänen miehensä!

Simon: Aih… Sinä tykkäät siis siitä?

Shania: Simon, minä rakastan tätä!

Simon: Oh, no se on 'yvä. Excellent.

Syyskuun 26. päivä on Shanian 33-vuotissyntymäpäivä. Shania ja Simon ovat iltapäivällä kävelemässä Trolliwoodin kaduilla käsikynkässä. He ovat juuri käyneet ruokakaupassa ja sitä ennen jossain muussakin putiikissa tai parissa. Simonilla on kaulassaan pitsinauhaan laittamansa Eiffel-tornia kuvaava riipus, jonka hän sai Shanialta melkein neljä vuotta sitten ennen Pariisiin lähtöään, muistoksi Shaniasta. Shania pitää siitä, miten suurella ylpeydellä Simon kantaa hänen antamaansa korua. Se on vain yksi niistä monista pienistä asioista, joista Shania huomaa miten paljon Simon häntä arvostaa. Shania haluaa tehdä Simonille vastapalveluksia niin paljon kuin pystyy, ja yksi niistä asioista on sen varmistaminen, että Simon saa viimeinkin tälle tärkeän kahvilan avattua. Shania onkin auttanut Simonia tämän kahvilaan liittyvissä asioissa, ja kahvilan on nyt määrä viimein avautua parin päivän päästä. Siellä juhlittaisiin ystävien kesken myös niin Shanian syntymäpäiviä, kuin heinäkuussa tapahtunutta kihlaustakin.

Shania: Ihanaa, että täällä etelässä on vielä näin lämmin, vaikka on jo syyskuu. Cindy Townissa on kuulemma jo yöt kylmiä.

Simon: Todellako? No, minyllä on aina lämmintä sinyn seyrässäsi.

Shania: Voi minä en voi sanoa, että samoin, vaikka haluaisinkin, sillä sinä tunnet minut ja surkeat valheeni! Minä jäädyn useimmiten minihameessani, hih! 

 

Simon hymyilee Shanialle lämpimästi ja saa Shanialta takaisin vielä leveämmän hymyn. 

 

Simon: Onko sinyllä nyt kylmä?

Shania: Ei yhtään, täällä Trolliwoodissa tarkenee vielä erittäin hyvin.

Simon: Niin, vielä vä'än aikaa.

 

Simon laittaa käsivartensa Shanian olalle. Shanian vasemmassa nimettömässä kimaltelee parinkymmenen tonnin platinainen timanttisormus, ja neito on onnensa kukkuloilla.

Shania: Oi kuinka ihastuttava kihlasormukseni on! Sama minne yritän kääntää pääni, huomaan silmäileväni aina vain sormusta nimettömässäni!

Simon: Se näyttää 'yvältä sinyllä, mon amour.

Shania: Timantti on kerrassaan häikäisevä, ja vaikka sinun tapoihisi kuuluu ostaa rakkaallesi pelkkää säihkettä, ei tämän olisi kuitenkaan niin paljon tarvinnut maksaa… 

 

Simon väläyttää Shanialle lämpimän ja leveän hymyn, joka tulee suoraan sydämestä.

Simon: Sinä ansaitset vain parasta. Ja on se samalla myös 'yvitys siitä kyn minä jöydyin perymään sen mekkotiläyksen. Jonakin päivänä minä vielä ostan sinylle ypeän 'ääpyvyn. Sellaisen, joka loistaa kilpaa sinyn kanssasi.

Shania: Minä uskon sen, mutta minä suostun kanssasi vihille vaikka kaasoni vanhassa paidassa, hahah! Niin, mikäli Victoria suostuu kaasokseni. Ja tarkoitan nyt sitä "I'm with Stupid ja nuoli" -paitaa, hiihhii! 

Shania yrittää hymyillä Simonille kauniisti, mutta ei voi olla hohottamatta typerälle vitsilleen Victorian paidasta, jolloin hymy jää vain leveäksi, viis siitä kauneudesta. Simon katsoo Shaniaa hämillään. Vasta hetken päästä hänellä välähtää.

Simon: Mitäh? Ai... että minä olen se ty'mä?

Shania: No hö! Kukas muukaan? Luuletko, että minä suostuisin siihen hääpäivänäni?! Hihih! 

 

Shania huomaa sillä sekunnilla Simonin vakavan ilmeen ja tuntee punan leviävän kasvoilleen. 

Shania: Simon rakas, se oli siis vitsi! Minä huomaan, ettet tajunnut ja tuollainen vitsi oli minulta täysin ajattelematonta, aliarvostettua ja… 

 

Simon: No jos sinä syöstyisit pitämään niin rymää paitaa, jonka Vic on vieläpä löytänyt kirppytorilta, ja se on varmaan täynnä kirppyjäkin... niin sinä se ty'mä olisit, oikea bimbo!

Shania: En voi väittää vastaan, hahhahaa!

Simon: Myttä sinyn onneksesi minä tykkään bimboista, hihih!

Shania: Olin juuri lisäämässä, että bimboksi minua on useinkin tavattu kutsua, hehhee, taitaa siis olla jotakin perääkin, hihii! 

 

Simon kaivaa kassistaan kortin. 

Simon: Tässä bimbolle tällainen jytty, jonka minä askartelin y'tenä iltana. Ettet saisi syntymäpäiväla'jaksi pelkkää käsiläykkyä, joka on sinylle liian pynäinen, ja ki'lasormystä, jota pidät liian kalliina. Tässä siis sinylle 'alpa kortti! Hihihi!

 

Shania ilahtuu kortista ikihyviksi.

Shania: Oi kiitos rakas kultani! Itse tehty kortti vieläpä, mikään ei voisi olla mieluisampaa!

 

Shania lukee kortin toisen puolen.

Shania: "Ihanaa 33-vuotissyntymäpäivää sinulle Shania, mon amour. XXX Simon." Voi tämä on aivan täydellinen! Laitan tämän keskelle keittiön pöytää!

Simon: 'Ienoa, että tykkäät siitä. Ja niinpä sitten y'den jytyn pyydän sinyltä palkaksi... 

Shania: Oi ihan MITÄ TAHANSA!

Simon: Anna pysy, oi pikky bimboni.  

Simon muikistelee suutaan Shanialle. Shania tuijottaa Simonia syvälle silmiin ja hymyilee miehen muikisteluille.

Shania: Tsih! Sinun kanssasi on niin helppo olla, keksit aina jotakin naurun aihetta, hihih. Oi täältä saat kunnon pusun! 

Ja Shania suutelee Simonia niin, että jalka menee koukkuun kuin romanttisen hömppäelokuvan päähenkilöllä, ja kauppakassinsa plötsähtää rapaiseen katuun. Myös Simon menettää otteensa ostoksistaan kun hän kietoo kätensä Shanian selän taakse ja antaa suutelun viedä hänet mennessään jonnekin satumaahan, jossa prinssit ja prinsessat asuvat vailla huolen häivää. Tai jos joskus vaikkapa lohikäärme sattuisikin häiritsemään rakastuneen parin auvoista yhteiseloa, niin se on nopeasti ikuisen rakkauden voimalla kukistettu. Niin… Onhan? 

 

Tämä lohikäärme sattuu olemaan japanilainen. Ja se on loukattuna erittäin kiukkuista ja katkeraa sorttia. Aida tuijottaa pariskuntaa kasvoillaan ilme kuin sarjamurhaajalla.

Aida: Kuinka Simon kehtaa?! Hän lupasi vaihtaa tuon blondin minuun! Ja kuinka Shanialla on pokkaa?! Ensin on teillä tietymättömillä naimassa ties ketä, kun miehensä kaipaa tukea, ja nyt kun mies voi paremmin, hyppelee kuin vanhojen Suomi-filmien "Irja" oman "Jalmarinsa" rinnalla naama tekovirneessä! Ja sormuskin muka, pah! Ja pussailevat keskellä tietä kuin näyttelisivät pääosaa Hollywoodin uusimmassa teineille suunnatussa romanttisessa pläjäyksessä, joka paljastuisikin Teksasin moottorisahamurhaajan jatko-osaksi, pyh ja pah! 

 

Simon keksii Shanian syntymäpäivälle vielä yhden yllätyksen; pariskunta koristelee keittiön spontaania kuvaussessiota varten ja virittää Simonin kameran etälaukaisimen. Sitten Shania ja Simon poseeraavat kuin täysin hunningolla olisivat!

Simon: Oi tätä elämää! C'est la vie! Miten käyän me vielä jaksamme tätä? Etkö sinä ole jo kyllästynyt näi'in jatkyviin tappelyi'in? Vai mitä... vaimoke?

Shania: Kuules ukon retale, en jaksa enää tapella. Kaulimeni on jo enemmän kolhuilla kuin kallosi.

Simon: Minäkään en jaksa enää mokomaa rasittavaa tekemistä. Lasketaan siis aseemme ja levätään! Jyystöraastin onkin jo kylynyt aivan sileäksi, kyn olen sinyn takapyöltäsi sillä niin raastanyt... ja piiskännyt.

Shania: Kas kun et jyystänyt... Voi apua, mitä minä oikein kuvittelen?! Nyt Shania, lakkaa jo ajattelemasta seksiä! Joo, jos vaikka leipoisimme näillä kaulimilla jotakin pullaa? Sen sijaan, että kaulimme toistemme päitä.

Simon: Leivotaan pylliä monta pellillistä ja syödään itsemme täyteen niin että poksa'damme! Annatko minylle anteeksi kaikki pa'at tekoni? Myös sen, miten välillä ynö'dän pöntön kannen äyki? Tai sen, kyn jöydyt onkimaan syi'kyn viemäristä karvojani? Tai sen, miten syödätinpyssit jäävät lojymään tiskialtaan viereen sen sijaan, että löytäisivät tiensä roskikseen? Tai sen, kyn en myistä varoittaa sinyä vessassa 'äisevästä päskästä, saati sitten myistä avata ikkynää? 

Shania: No kaipa minä annan. Mutta sitten sinunkin on annettava minulle anteeksi se, että kuorsaan öisin, ja se, että meikkejäni ja korujani lojuu kaikkialla. Ja etenkin se, että en osaa laittaa mitään ruokaa tuolla kaulimellani. Vai onko kaulin edes tarkoitettu ruuan laittoa varten? Tekeekö se vain pullaa...?

Simon: Oi kiitoksia, mon amour! Räkästettyni! Käylin käy moneen käyttöön, myttä paras se on kaikenlaiseen leipomiseen. Minä opetan sinylle kaikki sen käyttötarkoitykset! Minäkin annan sinylle kaiken anteeksi ja jätän siis 'yömiöttä myyn myässä sen, miten sinä levittelet tavaroitasi kaikkialle niin, että minä olen vä'ällä kompastyä korkokenkiisi joka päivä, ja sen, miten sinä porsastelet ryökäpöydässä ja jopa pitelet 'äärykkää väärässä, eli oikeassa kädessä. Olkaamme siis onnellisia, nyt ja ikyisesti. Aamen.

Shania: Aamen!

Simon: Minä en kyllä ysein sano "aamen". Siitäkin on ystävästi... ei kyn syvästi yskönnöllinen isäni saanyt minyä arvostella, kyn olen kyylemmä niin täysin rappiolla, että häntä aivan pyörryttää...

Shania: Hihihi, niin minäkin. Olkaamme sitten yhdessä rappiolla!

To be continued...