Osa 261 Shania & Simon: Kahden naisen loukussa

Ennen kuin Silky Streetissä siirrytään hiljalleen nykyaikaan, katsotaan vielä miten Shanian ja Simonin ensimmäisen yhteisen vuorokauden toinen puolisko heinäkuun alussa meni. Onnistuiko Shania piristämään masentunutta Simonia ja olemaan tälle tukena vaikeana aikana? Valitsiko Simon todella Shanian? Entä mitä teki Aida petyttyään Simonin käytökseen?

Trolliwoodin valaissut outo iltavalo alkaa vähitellen kadota ja jättää jälkeensä yön varjot. Simon ei ole tottunut nukkumaan kyljellään, saati sitten jonkun toisen vieressä. Hänen oikea kätensä on jäänyt Shanian alle puristuksiin, ja se tuntuu epämukavalta, mutta Simon ei uskalla liikkua ja häiritä Shaniaa. Simon on niin väsynyt, että nukahtaa kuitenkin vaikka on huonossa asennossa. Shaniasta puolestaan tuntuu mukavalta Simonin sylissä ollessaan, ja hän nukahtaa tyytyväisenä.

 

Joskus reilun tunnin päästä Shania kuitenkin herää, kun Simon alkaa höpistä unissaan. 

 

Simon: Chocolat ou vanille? Oui, la fraise est l’une de nos saveurs les plus populaires.

Shania: Ymh... Täh...?

Simon: Pieni on kolme eyröä ja iso neljä.

Shania: Oi, Simon näkee unia kahvilastaan, kuinka suloista! 

 

Shania hihittää hiljaa ja yrittää kuunnella Simonin unta. Sitten Shania huomaa, että jokin kova painaa hänen takapuoltaan; Simonilla on yöllinen erektio. Hän on siis ainakin siltä osin terve nuori mies. Shania kuiskuttelee hiljaa itselleen.

 

Shania: Uuh! Jopas! Öh, mitenhän minä tässä makaan, uskallanko painautua lähemmäksi häntä? Minun oma suklaa-vaniljakultani, tsihih!

Simon: Et voilà! 

 

Shania jähmettyy hetkeksi niille sijoilleen ja kuuntelee Simonin unista muminaa. Hänen tekee mielensä painautua lujaa miestä vasten, mutta hän ei uskalla. 

 

Simon: Avec plaisir.

Shania: Minä tunnen Simonin... kalun… Hihihih! Olenkohan miehen yöllinen vanilja? Raukka ei edes tajua, että minä tunnen SEN! Voi apua, tsihih!

Simon: Nä’dään taas...

Shania: Juu, nähdään vaan! Tsihihihih!

 

Simon ei herää Shanian kuiskailuun eikä mihinkään muuhunkaan. Hän on oman ranskan ja suomen sekaisen myyntipuheensa jälkeen ihan hiljaa ja tuhisee vain. Shania kääntää varoen päätään nähdäkseen Simonin. Asento ei mahdollista sitä kunnolla, joten Shania alkaa silittää Simonin kättä hiljaa.

Shania: Oi oma rakkaani, hänen ihonsa tuntuu niin... no, aika hikiseltä, mutta täällähän on todella kuuma. En voi vieläkään ymmärtää, että minä oikeasti olen tässä! Simonin vieressä, aivan kiinni hänessä... Onkohan tämä unta? Onkohan tämä jokin Rajamaailman pila?! Vai onko tämä totta?!

 

Hetken päästä Simon nykäisee Shanian alla olevaa kättään voimakkaasti, mutta ei saa sitä pois. Simon kääntyy selälleen niin, että käsi jää Shanian alle. Shania pelästyy ja ajattelee, että Simonin kyynärhermo voi puristua hänen allaan ja osa kädestä mennä tunnottomaksi. Simonilta on hävinnyt erektio kääntymisen aikana. Hän jää retkottamaan selällään kuin kuollut. 

Shania nousee varoen puoliksi istumaan ja tarttuu kevyesti miehen käteen ja nostaa sen ylös. Käsi tuntuu aivan vetelältä ja painavalta. Shania ähkii aikansa ja saa lopulta Simonin oikean käden pois altaan ja asetettua sen Simonin vatsalle.

Shania: Nyt Simonin on hyvä olla, eikä hänen kätensä mene tunnottomaksi, saati sitten tule hermovaurio minun takiani, huh! 

 

Shania tuntee janon kurkussaan, muttei halua nousta juomaan. Hän laskeutuu jälleen maate, kääntyy toiselle kyljelleen, vetää polvet koukkuun ja jää sikiöasennossa Simonin vierelle. Shania asettaa varoen oikean kätensä Simonin rinnan päälle ja tuntee, kuinka Simonin syke on kova siihen nähden, että mies on unessa. Shania katsoo hetken Simonia, joka hengittää välillä kiivaasti, on välillä ihan äänetön ja taas kuuluu tuhinaa. Sitten Shania laskee hitaasti omaa kättään Simonin rinnalta kohti tämän vatsaa ja lopuksi asettaa kätensä Simonin käden päälle.

 

Shania: Oh miten silkkinen hänen ihonsa on... Tämä on ihan epätodellista...

 

Simon makaa hetken paikallaan, mutta sitten hänen päänsä alkaa liikkua levottomasti puolelta toiselle, vaikka silmät ovat kiinni. Simon puristaa kulmakarvojaan yhteen, mutta ei avaa silmiään.

Shania: Mahtaako hän nähdä nyt painajaisia? Pitäisikö minun herättää hänet?

Simon lakkaa kuitenkin liikkumasta aivan yhtäkkiä ja on aivan hiljaa. Shania ei henno herättää tätä vaan jää tämän viereen makaamaan, kunnes vähitellen vaipuu itsekin uneen. Yö on kuitenkin levoton; Shania heräilee vähän väliä, kun Simon pyörähtää johonkin suuntaan. 

 

Aamu koittaa viimein. Vaikka Shania on välillä nukkunut huonosti, sillä hikinen Simon on pyörinyt vieressä pitäen Shanian unen pinnallisena, on hän kuitenkin aamuyöstä nukkunut syvempää unta. Shania herää varttia vaille yhdeksän selältään. Hän tuijottaa kattoa ja miettii hetken, missä oikein on.

Shania: Mitä ihmettä? Missä minä olen? Oi miten ihanaa unta minä näinkään; siinä minä ja Simon olimme yhdessä, minä muka kosin häntä, tsihii! 

Kun Shania muistaa olevansa oikeasti Simonin luona, hän suorastaan pomppaa istumaan sängyssä ja katsoo Simoniin päin. Shania pelästyy, sillä Simon on pyörinyt unissaan miltei lattialle! Simon on mahallaan ja melkein tippunut sängyn ja seinän väliseen rakoon, naama kiinni seinässä ja käsikin kadonnut jonnekin. Peitto on Simonin alavartalon päällä. Simon on jossain vaiheessa yötä vetänyt sitä päälleen, ja Shaniankin päälle.

Shania: Se kaikki olikin totta! Oi minä olen maailman onnellisin olento tällä hetkellä... Mutta rakkaani on aivan ihme asennossa. Mitä minä teen?!

Shania nousee polvilleen ja konttaa lähemmäs Simonia. Hän haroo sekaisia hiuksiaan alitajuisesti, jotta näyttäisi siedettävämmältä.

Shania: Voi apua, miten ihmeessä Simon on tuonne rakoon onnistunut saamaan itsensä?

Shania koskettaa Simonia kyljestä.

Shania: Kulta, herää. Sinä olet pahassa asennossa. 

 

Simon ei herää. Hän on sikeässä unessa; hän hengittää todella hitaasti ja tuntuu melkein kuin olisi koomassa. Shania ei haluaisi herättää Simonia, sillä hän haluaa rauhassa keittää aamukahvin miehelle ja yllättää tämän kulinaarisilla taidoillaan. Mutta Simon on niin surkeassa asennossa, että mahtaako pian saada henkeäkään? Shania konttaa polvillaan ihan kiinni Simoniin ja ravistaa tätä.

Shania: Simon! Herää kulta! Simon! 

 

Ravistukseen Simon herää – ainakin melkein. 

 

Simon: Queee?

Shania: Kulta, minä tässä! Oi sinun on pakko nousta ylös sieltä, olet ihan sängyn ja seinän välissä!

Simon: Je ne peux pas encore me réveiller, maman...

Shania: Simon? Mitä sinä sanoit?

Simon: Ne m'embête pas, maman...

Shania: En ole äitisi, Shania tässä, oma kultasi! 

 

Äkkiä Simon kääntyy selälleen ja avaa silmänsä.

Simon: Mitä?!
Shania: Kultani!

Shania ottaa Simonia hellästi olkapäistä kiinni ja painautuu kohti tätä.

Simon: Shania? Mitä shinnä teet... täällä? 

 

Shania muiskauttaa Simonin huulille nopean aamusuukon ennen kuin mies ehtii reagoida koko juttuun!

MUISKIS!

Shania: Minä olen täällä, sinun vieressäsi! Oi miten romanttista: Simon ei myöskään ollut uskoa tätä todeksi, onhan tämä kuin ihanaa unta...

 

Simon on vielä ihan tokkurassa, silmät raollaan. 

 

Shania: Kulta, lepää vain vielä siinä. Minä käyn keittämässä meille kahvit! Tsihihih! Nuku vaikka, näe vaikka unta suklaasta ja vaniljasta!

Simon: Näenkö minä... yntä? 

 

Shania konttaa ylös sängystä ja katsoo Simonia hymyillen.

Shania: Näet sinä, unta vaniljaisesta tyttöystävästäsi!
Simon: Bonne nuit...

Simon sulkee silmänsä ja jatkaa uniaan. 

 

Shania on hakenut vaatehuoneesta aamutakkinsa ja poiminut olohuoneen lattialta sinne unohtuneen ruusukimpun sekä Simonin kännykän. Shania on laittanut lievästi nuutuneet kukat maljakkoon keittiön pöydälle ja Simonin kännykän niiden viereen. Shania huomaa, miten Simonin äänettömällä oleva kännykkä väläyttää valoa vähän väliä, eli joku yrittää tavoitella Simonia. 

Shania: Se voi olla jotakin tärkeää... Vaikka Simonin neurologi! Ei kun ääh, eiväthän lääkärit sunnuntaiaamuna soittele.

Shania katselee hymyillen ympäri keittiötä. Huonekasvitkin vaikuttavat nuutuneilta, joten ensi töikseen Shania ottaa kastelukannuun vettä ja kastelee kasveja; Simonia tuskin sellainen haittaa. Shania miettii, mitä kivaa Simonille keksisi. 

 

Shania: Hii! Oi miltä tuntuu olla täällä rakkaani luona! Haluan, että Simon ilahtuu herätessään. Kukat ovat maljakossa, Simonin kännykkä siististi siinä vieressä ja nyt… Mitäs minä nyt tekisin? Simonilla ei näytä olevan mikroa eikä tiskikonetta... Mutta kaipa tässä ilmankin selvitään! Hän ei ilmeisesti perusta valmisruoista, ja eipä yksi ihminen oikeastaan tiskikonettakaan tarvitse. Oi, tässähän on pari herttaköynnösvehkaa ja kilpipiilea! Ihanaa, miten meillä on rakkaus kasveihinkin yhteistä. Yksi niistä monista yhteisistä asioista, tsihih!

 

Shania löytää Simonin kirkuvankeltaisesta jääkaapista jotakin vegaanista kermaa, jonka hän vatkaa käsin ja laittaa pieneen kulhoon. Kananmunia ei tietenkään Simonin kaapista löydy. Shania katselee hyllyltä vegaanisten ruokien kokkauskirjoja ja löytää sieltä jopa vohvelikirjan. Lisäksi hänen silmänsä osuu kaapin päällä olevaan vohvelirautaan. 

Shania: Voi, minä valmistan Simonille vohveleita aamiaiseksi! Hän varmasti ilahtuu siitä. Tai ainakin toivottavasti. 

 

Kello on jo puoli yksitoista, kun Shania on saanut aamuhommansa ja vohvelinpaistonsa valmiiksi. Shania on kattanut pöydän mahdollisimman hiljaa, mutta lautasista on kuitenkin lähtenyt kilinää. Shania seisoo pöydän ääressä, kun Simon tulee makuuhuoneen ovesta suoraan keittiöön. Simonilla on päällään musta pitsinen naisten aamutakkinsa, jonka hän on solminut vyötärölleen satiininauhalla. Simon pysähtyy tuijottamaan Shaniaa hämmentyneenä.

Shania: Simon! Hyvää huomenta, rakas!
Simon: Sinä… Sinä olet oikeasti täällä?

Shania katsoo Simonia leveästi hymyillen.

Shania: No tietysti minä olen täällä. En olisi missään muualla, en mistään hinnasta! 

 

Simon on aika räjähtäneen näköinen; aamutakki repsottaa niin, että tatuointi vilkkuu, ja kiharat sojottavat joka suuntaan. 

 

Shania: Taisit nukkua aika levottomasti? Ethän nähnyt painajaisia? Yhdessä välissä sinä ainakin puhuit unissasi, hih. Myit kahvilassasi jollekin jotakin jäätelöä tai vastaavaa. Oi se oli varmasti kiva uni!

Simon: Ööh... Pelkkiä painajaisia minä näin. Joky sysi oli jyyri syömässä minyä ja sitten... minä ’eräsin ja näin sinyt ja ajattelin, että me olemme naimisissa ja jossain rinnakkaistodellisyydessä… Ja sitten aloin miettiä, mitä eilen oikein tapa’tyi… Me olimme kirkossa ja jonkyn ’äissä… Mildred ja se joky… Äh, en minä myistä hänen nimeään. Mitä sitten tapa’tyi?

Shania: Oi kulta rakas! Istu kanssani pöytään, aamiainen jäähtyy. Minä kerron mitä tapahtui, ei mitään pahaa ainakaan. 

 

Simon istuu pöydän ääreen kalpeana kuin zombi. Shania ei saa katsettaan irti miehestä.

 

Shania: Voi Luoja, miten upealta hän näyttää jo heti aamutuimaan... Niin kuulas iho... Hän on kaunis kuin nukke!

Simon: Anteeksi, minä olen i’an kräpylässä. Se ei ole kyllä mitään yyttä. Minä olen pysyvästi kräpylässä. Myisti palailee pienissä pätkissä. 

Shania astelee Simonin Smeg-merkkisen vintagetyylisen kahvinkeittimen luo ja naurahtaa. 

Shania: Olet ihan kuin Uuno Turhapuro, hihih! Minä kaadan meille kahvia. Jos nyt sain tuon ihme laitteen toimimaan... Kaikki Simonin kodinkoneet näyttävät olevan Smegiä tai muuta huippukallista ja monimutkaista tietysti, kuten asiaan kuuluu! Minäkin haluaisin samanlaisia, mutta laitteet eivat sovi keittiöni tyyliin.

Simon: Kykä? 

 

Shanialla on kahvikupit edessään. Simon istuu paikallaan ja tuijottaa Shaniaa hämmentyneenä. 

Shania: Sellainen fiktiivinen hahmo, joka yhdessä elokuvassa menetti muistinsa ja seuraavassa se palaili pätkittäin. Otatko sokeria?

Simon: En... Ei sokeria, kiitos. Myttä työtä kermaa voisin ottaa vä'än sii'en... Minä en jyö aina kahvia mystänä.

Shania: Hyvä idea! Otan sitä omaanikin. En minäkään juo aina mustana, tsihih! Kas tässä kahvisi kermalla, ole hyvä!

 

Shania saa juuri annettua Simonille tämän kahvin kun hän peruuttaa paikalleen hiukset heilahtaen ja oma kahvikuppinsa kädessään, jolloin Shanian kupista läikähtää hieman kahvia lattialle.

Shania: Oh ajattele, me olemme KIHLOISSA! Ja siitä huolimatta emme vielä tiedä, kuinka toinen juo kahvinsa, hihii… Siis yleensä. Poikkeuksia tietysti saa ja pitää teh-dääääh! No nyt minä jo sotkin! 

 

Simon: Mitä? Ki'loissa? Mekö? 

Shania laittaa kuppinsa pöydälle, ottaa kaapin päällä olevasta talouspaperirullasta paperia ja kyykistyy putsaamaan lattiaa niin, että pyllistelee kohti Simonia. Simon kurkkii Shanian hommia pöydän takaa.

Simon: Mitä helvettiä hän nyt tekee?

Shania: Niin! Me juuri! Hihii, ihanaa etten ole meistä se ainut, joka on tilanteesta hämillään ja luulee koko touhua uneksi!

 

Shania ei pyllistele Simonille tarkoituksella, kunhan keskittyy saamaan kahvin pois lattialta. Simon kuitenkin jämähtää tuijottamaan Shanian takapuolta. 

 

Simon: Minä taisin jyödä enemmän kyin lyylin... 

 

Shania: Et sinä niin paljon juonut, en minäkään. Mutta sinulla on se aivovamma, et muista kaikkea sen takia. Aih, tukkani tarttui kiinni johonkin!

 

Shania nousee ylös lattialta ja istahtaa pöydän ääreen epähuomiossa likainen talouspaperiarkki kädessään. Simon seuraa Shanian jokaista liikettä tiiviisti katseellaan. Samalla Simonin maha jo kurisee tyhjyyttään.

 

Shania: No niin, josko tämä nyt onnistuisi! Oh Simon tuijottaa minua niin tarkkaan, että varmasti minä kaadan kohta kuppini tai huiskaisen mansikat lattialle...

Simon: Minyn pitäisi tarjota sinylle... ööh, kavia... Ei kyn kadia... Äh, kahvia! Minä olen 'yönö isäntä.

Shania: Pah! MINÄ olisin huono morsian, ellen tarjoaisi sinulle kahvia, tsihih! 

 

MOURRR!

Shania: Niin, me todellakin olimme Vertin ja Mildredin häissä eilen, ja minä uskaltauduin kosimaan sinua. Sinä olit ensin hämilläsi, mutta vastasit myöntävästi, hihih!
Simon: Ai niinkö?
Shania: Niin se meni. Käy nyt kiinni vohveleihin, kuulen miten vatsasi mouruaa.
Simon: Sinä... teit vo'veleita?

 

Simon on yllättynyt, että Shania osaa tehdä mitään ruokaa, sillä neito ei ole aiemmin vaikuttanut miltään kodin hengettäreltä muuten kuin että tykkää kasveista ja sisustamisesta. Tai ainakaan Simon ei sitä puolta Shaniasta kovin hyvin tunne. Vielä yllättyneempi Simon on siitä, että Shania on onnistunut tekemään vegaanista ruokaa.

Shania: Sinua varten, kyllä. Minä en mikään huippukokki ole, mutta onnistuin saamaan vohveleista sopivan rapeita. Tosin ensimmäisestä tuli hieman liian rapsakka... Itse asiassa miltei musta, ja heitin sen roskiin, hahah!

Simon katsoo Shaniaa hymyillen. 

 

Simon: Hihih! Voi helvetti, kyllä me taisimme mennä eilen kihloihin, vaikka en muista kaikkia yksityiskohtia... Mutta ei se haittaa, että minä olen kihloissa Shanian kanssa. Ei haittaa pätkääkään.

Shania: Ja rypsiöljyä onnistuin sotkemaan tuohon sivupöydälle, joten ei ollut mikään ihme, että äsken läikytin kahviakin lattialle, heh. 

 

Simon ottaa lautaselleen vohvelin ja siihen Shanian vatkaamaa vegaanista kermaa sekä mansikoita.

Simon: Eää! Ei se mitään. Maistetaan sitten sitä vo'velia...

Simon pureskelee vohvelia hiljaa, jonnekin katonrajaan vakavana katsoen. Shania katsoo Simonin jokaista liikettä ihaillen ja hymyillen. Hän ei malta edes ottaa vohvelia itselleen, hän vain tuijottaa miestä pää kallellaan.

Shania: Noo? Maistuuko? Voi apua jos paistokseni ovat ihan hirvittäviä, eikä miesparka uskalla sanoa totuutta.

 

Simon nielaisee ja pitelee suutaan pahoinvoivan näköisenä. 

 

Shania: Mitä nyt?!

Simon: Anteek-shi... Hihihihii!

Shania: Ota kahvihörppy, jos vohvelin reuna oli liian kovaa!

Simon repeää kunnolla nauramaan.

Simon: HIHIHIHII! 

 

Shania on säikähtänyt, että on aiheuttanut paistoksillaan rakkaalleen haavan kurkkuun tai vastaavaa, eikä voi ymmärtää miksi mies nyt nauraa. Shania katsoo Simonia ihmeissään, oma annoksensa vielä koskemattomana.

 

Simon: Se on excellente! Mikset sinä syö mitään? Hihihii!
Shania: Ai? Onko...?
Simon: Lyyletkö sinä, että se on niin pa'aa? Et itse yskällä syödä mitään? Myttä minä kelpaan kyllä koekappaleeksi! Hihihiii!
Shania: No ei, kun minä pelästyin, että sähläsin TAAS ja satutit suusi vohvelilla! Hahah! Kyllä minä itsekin syön nyt. Mutta sinulla ei siis ole hätää ja ne maistuvat siedettäviltä?
Simon: Shania, vo'veleita on 'ankala pilata. Se taikina on niin yksinkertainen, jopa vegaanisena. Reynä maistyy vä'än palaneelta, myttä ei se 'aittaa mitään.  

Shania: Voi ei! No niinpä maistuu! Ääh, minä halusin näistä täydellisiä, plääh...

 

Simon: Ei se 'aittaa. Ja kahviakin sinä osaat keittää.

Shania: Voi sinulle se taikina on varmasti yhtä helppoa kuin minulle kameralle poseeraaminen. Mutta sinä oletkin superleipuri, hihii! Ai osaan? No hyvä.

Simon: Kyllä minä pidän sinyt, e'dottomasti! Hihih!

Shania: Pidät minut? Hihhihihii!

Simon: Kyllä. Hihihi! Tämä ratkaisi sen asian. Aiemmin olin vä'än ka'den vai'eilla. 

 

Shania: Oi minä niin toivoinkin, että pitäisit minut. Siitä syystä tein näitä palaneita käkkyröitä aamiaiseksi, hahahaha! Voi apua, minä tukehdun tähän kun naurattaa niin, hihhih… Umh... 

 

Simon kurottaa pöydän yli silittämään Shanian kättä. 

 

Simon: Älä nyt tyke'dy, mon amour. 

 

Shania vilkaisee Simonia huvittuneena ja yskäisee. 

 

Shania: En, en minä, hihih... Köh!

Simon: Jos sinä kyölet nyt, niin miten minä pystyn opettamaan sinylle, miten vo’velit paistetaan niin, etteivät ne pala? Se’än on se kaikkein tärkein syy sille, miksi minä pidän sinyt. Hihih! 

 

Shania: Hih, en minä... Köh! En kuole, en… Köh! Tsihihih!

Simon: No 'yvä, koska toinen syy on pienempi ja yksinkertaisempi: minä räkästän sinyä. Enkä tiedä mitä tekisin ilman sinyä.

Shania: Oi minäkin rakastan sinua, ihan hirvittävän paljon. 

 

Shania tuijottaa Simonia syvälle silmiin ja hymyilee. Simonin ilme puolestaan muuttuu vakavammaksi, suorastaan melankoliseksi. 

 

Simon: Pidätkö sinäkin minyt? ’Yölimättä kaikista minyn pyytteistäni? Vaikka viime yönä ei tapa’tynyt mitään? Minä en myistä kaikkea kynnöllä eiliseltä, myttä sen myistän, että mitään ei tapa’tynyt… Ja minä sanoinkin sinylle, että mitään ei e’kä koskaan voi tapa’tyä. Siis… kröhöm… seksiä. Sinä sanoit, että se on sinylle ok, myttä onko se todella? Ja mikä syy sinyllä sitten on pitää minyt? Tai räkästää minyä?

Shania: Minä kerroin sinulle eilen myös sen, että olen muuttunut. Olen ajatellut asioita erittäin tarkasti, ja tajunnut, että seksi on vain olematon murto-osa parisuhdetta. Ja se kaikki muu suhteessa; kuten esimerkiksi tämä palaneiden vohveleiden paistaminen toiselle, hih, kaikki tällaiset pikku asiat. Ne ovat se valtaosa suhdetta. Ja kaikkea tällaista minä haluan, enkä kenenkään muun kanssa, kuin sinun kanssasi.

Simon: Niin, ne ovat 'ienoja asioita, myttä... 

 

Shania: Se, että sain nukkua vierelläsi, pitää kiinni kädestäsi, olla lähellä... Se oli OIKEASTI tuhat ker... ei vaan miljoona kertaa parempaa kuin mikään kokemani seksi. Minä vannon sen. Niin, ne ovat hienoja asioita. Minkä ihmeen takia en haluaisi kanssasi niitä?

Simon: Myttä entä lapset? Sinä 'älysit niitä. Ja minä en myistä, vastasitko sinä minylle siitä asiasta. Se on kyitenkin erillinen asia kaikesta myystä. Ja minyn kanssani sinä et todennäköisesti voi ikinä saada biologique lapsia... Niin eikö se vaivaa sinyä?

Shania: Tuota-aa... Ei. Se ei vaivaa minua. Olen pohtinut sitäkin asiaa paljon.

Simon: Tai et voi saada mitään lapsia, koska minä en jaksaisi 'oitaa sellaisia. 

 

Shania: Luodaan ihan OMA maailmamme! Ostetaan vaikka hevosia! En kaipaa punaista tupaa, valkoista puuaitaa, kahta lasta miehen kanssa ja koiria tai kissoja. Minä haluan luoda kanssasi ihan omanlaisen tulevaisuuden yhdessä. Jos et pidä hevosista, ostetaan vaikka kanoja!

Simon: Minä 'älysin lapsia myös. Se oli silloin viime vyönnä... ennen kyin Gunnar pilasi minyn elämäni. En 'älyä, että sinä jäät paitsi asioista minyn takiani.

Shania: Tai yäk, kanat ovat pelottavia. Simon, juurihan minä sanoin, etten tarvitse sellaista.

Simon: Miten niin minä en pitäisi 'evosista? Minä'än kävin ratsastamassa Trolliwoodin Viisi kaviota -tallilla! Siis silloin ennen… 

 

Shania: Oi! Sitäkään minä en tiennyt sinusta. Minä haluan vain olla kanssasi, tutustua sinuun niin hyvin kuin vain toiseen voi tutustua, jos annat minun tutustua. Unohda ne lapset!

Simon: Olen kai minä maininnyt sen joskys... Nyt minä en kyllä pysyisi enää 'evosen selässä.

Shania: Voi anna hyvä mies itsellesi aikaa! Sinä kuule pystyt vaikka mihin, ihan kaikessa rauhassa. 

 

Shania pyörittää lautasellaan viimeistä vohvelinpalaa ja katsoo Simonia kaihoisa ilme kasvoillaan. Hän haluaa niin kovasti saada miehen ymmärtämään, että suhde onnistuu kyllä, jos vain rakkautta on. 

 

Simon: En minä taida pystyä... Silloin kyn minä kävin siellä neyrölögillä, niin sinä kysyit miten se meni, ja minä sanoin jotain: "'Yvin meni", eikö totta?

Shania: Niin?

Simon: Niin, se ei ollyt totta.

Shania: Ai? Yhteen aikaan Aida selitti minulle puhelimessa kaikki epikriisisi, mutta nyt hän tuskin vastaa puheluihini. Siis kun olen soittanut kotoani. Eli nyt en tiedä, miten neurologilla meni.

 

Simon: Kaikki meni niin pieleen kyin ma'dollista. Se neyrölögi kertoi minylle käy'ytarinan kaikesta mikä minyssä on vialla. Se on vaikea aivovamma, Shania. Ei keskivaikea, vaan vaikea. Sen takia minä törmäilen seiniin ja minä nojailin sinyyn eilen koko päivän, etten käätyisi.

Shania: Voi rakas, en tuomitse sinua siitä, ettet kertonut. Minä ymmärrän. Pääasia, että kerrot minulle tuosta nyt.

Simon: Minyt oli aiemmin alidiagnosoity. Se oli se neyrölögi, joka leikkasi minyt ja diagnosoi minyt älyksi väärin, koska oli niin kiireinen tai jotain sellaista.

Shania: Kuinka törkeää! 

 

Shania näkee mielessään itsensä juoksevan valkoisilla sairaalan käytävillä etsimässä tuota halpamaista, muka kiireistä neurologia. Ja hän näkee kuinka löytää lääkärin ja repii tämän hiuksista odotushuoneen lattialle, ja potilaat katsovat. Kaikki hurraavat Shanialle. Shania havahtuu Simonin puheeseen.

Simon: No, sille ei voi mitään... Minä en vain parane enää tämän enempää.

Shania: Ö-öh... Niin, sille me emme voi kai mitään. Mitään muuta kuin odottaa, siis. Mitä se muuttaa muka suhteessamme?

Simon: Eilen oli 'yvä päivä, koska en nykä'tänyt sinne kirkkoon. Tänään on jo nyt niin pa'a väsymys, että taitaa tyllä 'yönä... 'yönö päivä.

Shania: Kuule antaa tulla! Minä olen tässä ottamassa sen vastaan. Kun se soittaa ovikelloa, minä potkaisen sitä palleille!

Simon: Minkä?

Shania: Sen huonon päivän.

Simon: Ai... Myttä jos sinä et jaksa potkaista sitä ylös jonakin päivänä. Silloin kaikki myyttyy. Ai 'elvetti! Siitä 'yönöstä päivästä py'yen...

Shania: Oh, ei tuo mitään. Tässä sinulle paperia!

Simon: Kiitos.

 

Pöydälle kaatunutta kahvia on lentänyt Simonin aamutakin helmallekin, ja siitä se valuu myös lattialle.

Simon yrittää pyyhkiä kahvia pois pöytäliinalta muuta sotkua huomaamatta. Häneltä on jäänyt ateria kesken. Shaniakaan ei saa Simonista huolestuneena syötyä vohveliaan loppuun, vaan pyörittelee vain palaa lautasellaan.

 

Shania: Mitä olinkaan sanomassa? Niin, silloin kaikki muuttuu, kyllä. Olet aivan oikeassa. Sellaisena päivänä me kutsumme sen Huonon päivän sisään ja vietämme sen yhdessä. Oli sitten väsymystä, pahaa oloa, vaikka riitaakin, me otamme yhdessä sen Huonon päivänkin vastaan. 

 

Simon: Siitä oikeydenkäynnistäkin on tylössä brutale. En i'mettelisi, jos sinä siinä vai'eessa kyllästyisit.
Shania: Kyllästyisin? Mihin? Miksi ihmeessä hän ajattelee koko ajan, että kyllästyisin?

Simon: Voi päskä. Sitä kahvia on joka paikassa... No tä'än vaikka sinä voisit kyllästyä. Minyllä ei pysy tavarat käsissä niin kyin ennen.

Shania: Oh...

Silloin Shania havahtuu kunnolla siihen mitä on juuri tapahtunut ja miten se Simoniin vaikuttaa. Shania ryntää Simonin luokse puhdas talouspaperi kädessään, ottaa tätä kädestä kiinni, ja toisella kädellä alkaa siistiä tämän aamutakkia yhtä suurella innolla ja ilolla kuin opetuslapsi pesi Jeesuksen jalkoja. Simon on tilanteesta niin häkeltynyt ja häpeissään, ettei hetkeen saa sanaa suustaan vaan pitelee vain tuskaisena otsaansa. Sitten hän avaa suunsa pöytää katsoen.

Simon: Ja kaikkeen myy'ynkin... minyyn tietysti. Kyn kaikki sanovat minyä jyöpöksi, joka 'yökkäsi Gunnarin päälle ja käätyi kännissä.

Shania: Mitä ihmeen merkitystä sillä minulle on, mitä MUUT sanovat?! Miten minä voisin "kyllästyä" sinuun sillä hetkellä, kun elämässäsi on kamala tragedia? Silloinhan minä olen tukenasi jos mahdollistakaan, niin vielä enemmän kuin tavallisesti.

 

Simon katsoo murheellisena Shaniaa otsaansa hieroen.

 

Simon: Sinä et jaksanyt edes eilen kyynnellä, kyn minä kerroin, että Gunnar kävi työllä lä'imetsässä y'käilemässä minyä ja Aidaa.

Shania: Mitä ihmettä sinä puhut...? Nyt kun mainitsit sen, niin sinähän todellakin puhuit siitä! Mitä ihmettä minä sitten sanoin? Eilen siis! Hui, minäkään en näköjään muista kaikkea. Voi meillä on niin paljon yhteistä. Kerro uudestaan, anteeksi...

Simon: Sinä taisit myistyttää Aidaa miten paljon kello oli, ja että Aidan oli aika lä'teä. Ja sitten hän lä'ti.

 

Shania nousee lattialta ja kävelee keittiötason luo pidellen kättä kasvoillaan. Häntä hävettää ja suututtaa niin, että tekisi mieli tarttua omaan kurkkuunsa ja kuristaa sitä. Kuinka hän on keskittynyt tuollaiseen? 

 

Simon: Ei siinä jyyri mitään kertomista ole. Me kävimme poliisiasemalla kertomassa siitä, myttä kyn ei ole todisteita, niin se on vain seinä seinää vastaan.

Shania: Anteeksi, oikeasti, anna anteeksi… 

 

Shania pyörähtää ympäri ja jää nojaamaan keittiötasoon molemmilla käsillään.

Simon: Sellainen fiasco siitä oikeydenkäynnistä on tylössä.
Shania: Me taistelemme. Loppuun saakka.

Shania nyyhkäisee kerran. 

 

Simon: Ja sitten minä saan paniikkiko'täyksen, niin kyin siellä metsässä sain... Ja kaikki näyrävät minylle. 

 

Shania: Helvetin kirottu raakalainen! Se Gunnar saa kyllä minulta turpaansa!  

 

Shania osoittaa itseään.

 

Shania: Ja kukaan, Simon, ei KUKAAN naura sinulle, tai saavat vastata siitä minulle!

Simon: Ne näyrävät sinylle myös, koska sinä olet minyn kanssani.

Shania: Saapa nähdä, kuka nauraa viimeiseksi! Minä kyllä...

Simon: Ja sitten sinä jöydyt vankilaan kyn lyöt Gunnaria tyrpään, sille kyllä löytyy todistajia. Nyyh!

 

Shania lopettaa äkkiä paasaamisensa ja vaikenee pieneksi hetkeksi henkeä vetääkseen ja rauhoittuakseen. 

 

Shania: Simon, mitä sinä siitä nauramisesta äsken...? Siis että nauravat koska saat taas paniikkikohtauksen, kuten metsässä?! Aiheuttiko se ihmisen kuvatus sinulle niin pahan olon siellä?! 

 

Simon tuijottaa hetken ajan hiljaa pöytää. Lopulta hän nyökkää. 

 

Simon: Sellaista ei ollyt vyösiin... En edes myistä koska viimeksi. Ja nyt sitten... minä en pystynyt estämään sitä. 

 

Shania astelee Simonin luo, laskee toisen kätensä tämän olalle ja tuijottaa miestä kysyvästi. Simon puolestaan ei pysty häpeältään katsomaan Shaniaan.

 

Simon: Se oli kamalan noloa, vielä kyn Aida näki sen.

Shania: Voi kulta rakas, eihän paniikkikohtausta voi estää. Minä en kestä sitä, että sinulle tuli niin kamala olo sen Gunnarin takia. Oi Simon... Minä tiedän miltä se tuntuu, ihan naurua myöten.

Simon: Tiedätkö?

Shania: Sain kerran catwalkilla sellaisen kohtauksen ja koko designer-kansa näki kun lyyhistyin lavalle ja osoittelivat ja nauroivat kun pakenin ilman, että sain edes henkeä.

Simon: Ai? Minä en tiennyt työtä. Olen pa'oillani. 

 

Shanian omakohtainen kokemus paniikkikohtauksesta helpottaa Simonin oloa sen verran, että hän kääntyy katsomaan Shaniaa.

Shania: Myöhemmin sain vielä pomoltani huutia siitä, kun esittelin sen mekon niin huonosti! Vaikka minä luulin silloin, että minä kuolen.

Simon: Se todella tyntyy siltä kyin ei saisi 'enkeä. I'an ty'mää, kyn ei sii'en kyitenkään kyöle. Myttä se tyntyy todelliselta siinä 'etkessä.

Shania: Nyt ei ole kyse minusta, äläkä pyytele anteeksi. Mistä sinä voisit tietää, nythän me vasta todellisesti tutustumme. Nyt on kyse sinun kohtauksestasi, ja siitä riivatun Gunnarista.

Simon: Niin... No, minä en jaksa enää ajatella Gunnaria ja millainen hän on. Eniten vaivaa se, ettei hän ota mitään vastyytä teostaan. Myttä sille minä en voi mitään. Minä olen miettinyt pääni rikki myös sitä, mitä niin kamalaa minä tein tai sanoin, että sain Gunnarin lyömään minyä. Hän taisi olla mystäsykkäinen Aidasta. Vaikka siis... meidän välillämme ei tietenkään tapa'tynyt y'tään mitään. 

 

Shaniakin rentoutuu hieman ja istahtaa Simonin viereen.

Shania: Minäkin yritän olla ajattelematta sitä kamalaa olentoa, sillä tavoin sinäkin pystyt siihen. Ei auta kuin odottaa oikeudenkäyntiä, toivoa parasta ja pelätä pahinta suuren taistelun kera, että saisit oikeutta.

Simon: Niin kai.

Shania: No minähän silloin luulin myös, että olitte Aidan kanssa pettäneet minua. Ja se perustui suurelta osin siihen, että Aida on sellainen seksipeto. Se nainen ei oikeasti kestä päivääkään ilman seksiä, ja jos ei saa sitä, hän pettää puolisoaan sitä saadakseen, pyh! Gunnar kyllä tiesi Aidan seksitarpeet ja alhaisen kynnyksen pettämiseen, sillä hänhän itse on kokenut ne! Aida heilasteli yhtä aikaa Gunnaria ja Millaakin. Eli Aidan puuhat taatusti antoivat Gunnarille aihetta mustasukkaisuuteen. Sinä, rakas kultani, jouduit kärsimään sitten muiden takia.

Simon: Aida sanoi pettäneensä Gunnaria jonkyn kanssa... Myttä se oli tapa'tynyt joskys vyöttä ennen kyn hän kertoi minylle siitä viime syksynä. Ai, hän on pettänyt ennenkin? 

 

Shaniaa ärsyttää Aidan nykyiset läheiset välit Simonin kanssa, joten hän mielellään hieman mustamaalaisi Aidaa Simonin silmissä. Mutta Shania ei halua puhua tämän pettämisistä enempää, tai joutuisi selittelemään sitä, että itsekin on kerran pettänyt, ja kaiken lisäksi orgioita järjestäneen pervo-Tommin kanssa, silloin kun seurusteli tyhmän mutta hyväntahtoisen Jarnon kanssa. Shania on tietysti pettänyt sen kerran jälkeen toistekin; Isaacia vuoden 2020 alun kolmiodraamansa, tai pikemminkin neliödraamansa aikana, kun sekaantui samalla kertaa Brandoniin ja Sebastianiin. Shanialle tuo oli kuitenkin Sen Oikean etsintää, joka lopulta osoittautui Simoniksi tämän ottaessa yhteyttä juuri oikeaan aikaan Shanian istuessa lasten sisäleikkipaikan pöntöllä asioillaan ja miettiessä taas yhtä väärää miesvalintaa. 

 

Shania: On hän pettänyt... Mutta puhutaan siitä joku toinen kerta, Aida on kuitenkin rakas ystäväni.

Simon: Niin... Öh, minylle hän on sanonyt, että hän kestää 'yvin ilman seksiä... No, se ei ole minyn asiani.

Shania: Vai sellaista hän on väittänyt... No, ei pidä paikkaansa. Mutta se on Aidan asia... 

 

Simon huomaa kännykkänsä pöydällä, kun siinä välähtää valo. 

 

Simon: Mit... Mitä minyn kännykkäni tekee työssä?

Shania: Me olimme jättäneet nuo kukat sekä kännykkäsi lattialle eilen! Laitoin ne aamulla pöydälle.

Simon lukee viimeisimmän viestinsä Aidalta:

”NO?! Mikä ihme kestää?!”

Simon: Onpa monta viestiä... Öh, onnittelyitä ki'läyksestä. Voi luoja, pitäisi vastata jotain Aidalle… Mutta mitä kummaa minä vastaan?

Shania: Ai? Missä välissä me siitä kerroimme? Ja kenelle? Voi apua, en todellakaan muista kaikkea, hahah!

Simon: Siis... siellä 'äissä i'miset näkivät tietysti. Vic kyväsi meitä. Etkö sinä myistä? Ja hän on kamala lörpöttelijä, niin sen takia minä sanoin hänelle, ettei saa vielä laittaa mitään siitä someen. 

Shania pomppaa ylös tuolilta.

Shania: Ai tosiaankin! Minun on käytävä vessassa. Haen samalla kännykkäni ja katson, kuinka monta onnittelua siihen on tullut. Hetki vain, kultani.

Simon: Shania, odota! Älä sinäkään laita mitään siitä someen. Myyten Charlie kertoo minyn äidilleni, ja äiti lentää tänne. Minä 'älyän olla nyt räy'ässä sinyn kanssasi, okei?

Shania: Öö... En siis vielä muuta Facen parisuhdestatusta? Hyvä on, kyllä se minulle sopii. Tietysti.

Simon: Älä laita mitään sinne.

Shania: Miksi? 

 

Shania seisoo keittiön kaapin vieressä jo poistumassa, vain pää kääntyneenä kohti Simonia, joka katsoo sähköpostiaan.

Simon: Mitä 'elvettiä...?

Shania: Miksi en saa laittaa vessanpyttyyn mitään? Onko se nyt tukossa?!

Simon: Kyitti jostain vaatekäypästä eiliseltä... jo'on minä maksoin 64 tonnia?! 

 

Shanian pasmat sekoittuvat parisuhdestatuksista, vessanpytystä, jonne ei saa laittaa mitään, sekä kymppitonnien mekoista. Hän jää seisomaan paikalleen kysyvän näköisenä jalat ristissä. 

 

Simon: Mistä pytystä sinä py'yt? Ei se ole tykössä. Minyn korttini kyllä ko'ta on.

Shania: Mutta sinähän sanoit, etten saa laittaa sinne mitään...?

Simon: Ostinko minä eilen sinylle kasan mekkoja? Piti ostaa vain pari rekillistä, myttä ne möivät minylle koko varaston liiketiloineen? Aih...

Shania: Ja mistä ihmeen rahoista nyt puhut? 

 

Simon: Aijaijaijai! Ei minyllä ole varaa tä'än! Lyylin, että ne maksoivat myytämän satasen kappale, myttä ne maksoivat tonneja!

Shania: E-ei voi olla todellista! Haahhahahaa! Oi minä pissaan kohta housuun! Voi kamala, soitetaan sinne äkkiä ja perutaan ne, hiihhihihii! Oi kuinka hullua, minä en kestä! Soitetaan sinne liikkeeseen, mutta ensin minä käyn vessassa!

Simon: Minä soitan sinne nyt 'eti. Mene sinä sinne vessaan. Pitäisi kyllä itsekin käydä ennen kuin menee housuun... Ja miksi helvetissä hän kyselee minulta onko pönttö tukossa, kun on itse siinä viimeksi istunut?!

 

Simon saa pettymyksekseen huomata, ettei liikkeessä kukaan vastaa puhelimeen sunnuntaina. Simon käy vessassa aamuasioillaan Shanian poistuttua sieltä hetkeksi. Sitten hän lampsii kännykkä kädessään makuuhuoneeseen päällään yhä vain aamutakki alushousujen lisäksi. Simon on myös unohtanut eilisillalta sormeensa sormuksen ja korvaansa renkaan. Shania puolestaan kuuluu menneen taas suihkuun. Simonkin kaipaisi kipeästi suihkua, mutta ei millään jaksa ajatella sitä. Ja Aidallekin pitäisi soittaa! Simon saa siihen nyt tilaisuuden, kun Shania ei ole hetkeen kuuloetäisyydellä. Mies on ärtynyt kuin perseelle ammuttu karhu. 

Simon: 22 viestiä, Aida! 22 viestiä, ja kaikki ennen pyöltäpäivää! En edes jaksa lykeä niitä kaikkia. Sinä tiedät, että minä normaalisti nykyn vielä tä’än aikaan. Minä tynsin kerran erään naisen, joka ei malttanyt odottaa vastäystäni lainkaan vaan lä’etti minylle kymmenittäin viestejä ’eti kyn en reagöinyt. Se ei päättynyt ’yvin. Tiedät varmasti ketä minä tarkoitan. Et kai sinä ’älyä olla samanlainen nainen? 

 

Aida on niin rakastunut Simoniin, että on tähän samaistuakseen hankkinut jopa samanlaisen Le Chat Noir -julisteen kuin tällä on keittiössään. Nyt Aida on puhelimessa kärsimättömän näköisenä, hän kun on kuvitellut Simonin soittavan hänelle iloisena. Aida on kuvitellut itsestään jo suuria, sillä hän on AINA saanut haluamansa. Ja useimmiten hän on saanut sen heti kun hän on sen halunnut. Ei tällä kertaa.

Aida: Simon?! Mitä helvettiä? Tietysti minä olen yrittänyt tavoittaa sinua, sillä lupasit ilmoittaa, kun olet jutellut Shanian kanssa! Teillä on ollut yli 15 tuntia aikaa jutella, joten miten on? Ja vertaat minua siihen naiseen?!

Simon: No sinä vannoit antavasi minylle aikaa! Ja minä 'eräsin vasta!

Aida: Etkö muista, minä vaadin vastausta NYT! Olitpa sitten hereillä tai täysin unessa.

Simon: Eli sinä et tee kyten lypäsit?!

Aida: Minä olen kyllästynyt olemaan se, joka odottaa ja odottaa. Tuntuu, kuin olisin tässä suhteessa "se toinen nainen", ja minä en pysty sellaiseen. Minä rakastan sinua ehdoitta. Rakastatko sinä minua?

 

Simon: "Voin odottaa vaikka kymmenen vyöttä", sinä sanoit. Etkä anna minylle edes y'tä vyörökäyttä.

Aida: No, pahoittelen sitä. Mutta elämä on mitä on; asiat ovat nyt muuttuneet, enkä minä jaksa enää odottaa. Sanoitko sinä Shanialle, että suhteenne on ohi? Minä haluan tietää, Simon… Minusta tuntui eilen, ettet edes huomannut minua, kun Shania tuli. Olin ihan näkymätön sinulle sen jälkeen.

Simon: Ööh... Minä räkästän kyllä sinyä...

Aida: Niin, mutta?

Simon: Olen pa'oillani, että sinystä tyntyi siltä. 

 

Aidasta kuulostaa, että Simon ei aio sanoa sitä, mitä Aida niin kovasti haluaa. Hänen sydämensä jyskyttää kun Simonin puhe kuulostaa kiertelevältä. Miksi hän ei sano suoraan, että jätti Shanian? Miksi Simon puhuu ympäripyöreitä? 

Aida: Ai SINÄ olet pahoillasi siitä, miltä MINUSTA tuntui?! Sinun pitäisi pahoitella OMAA käytöstäsi, eikä sitä, miltä MINUSTA tuntui!!! Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Simon: Myttä kyn... en minä pysty jättämään Shaniaa. Hän 'älyää minyn kanssani naimisiin. Kykään ei ole ikinä 'älynnyt minyn kanssani naimisiin. Ja hän on tosissaan siitä asiasta. Ja hän tykkää My Little Poneista ja jopa minyn 'yönöstä tavastani syydellä häntä! Ja hän 'älyää 'ankkia 'evosia minyn kanssani! Anteeksi, ei olisi pitänyt sanoa työtä y'tä jyttyä...

Aida: Mitä vittua?! Oletteko suudelleetkin?! 

 

Simon: Myttä minä räkästän y'ä sinyä. Ja minä räkästän Shaniaa myös. Äh. Tämä on kamala sotky… Niin, no... Niin me teimme.

Aida: Minäkin pidän My Little Ponyista, mitä hittoa sinä meinaat?! Ai rakastat molempia?!

Simon: Niin... Ja minä olen pa'oillani oman käytökseni takia myös.

 

Aida ei ole tottunut jäämään kakkoseksi KENELLEKÄÄN. Hän tosin itse on aiheuttanut useita tilanteita, joissa kaksi ihmistä on taistellut hänen huomiostaan ja hänellä on ollut valta valita heistä se toinen. Hän on jättänyt useita toiseksi naiseksi tai kolmanneksi mieheksi. Mutta ikinä hän itse ei ole joutunut taistelemaan, saati sitten häviämään. Aida kihisee mustasukkaisuudesta ja tuntee itsensä varsinaiseksi kärttyisäksi mustaksi kissaksi, joka on valmis teroittamaan kyntensä ja iskemään niillä kiinni viholliseen. Aida tuntee sellaista kiukkua, kuin olisi tullut petetyksi, mutta samaan aikaan hän haluaa sanoa Simonille: 

Aida: Minä rakastan sinua niin paljon, että voin elää kanssasi niin, että myös Shania kuuluu siihen pakettiin. Minä olen hyvin avoin tällaisissa asioissa ja voin yrittää sellaista... Jos siis sinä tahdot. Entäpä Shania...? 

 

Simon: Myttä jos me olemme re'ellisiä, niin sinä olet nymphomane. Ja sinä tiedät miten minä sy'täydyn seksiin. Me py'yimme eilen pitkään Shanian kanssa... ja tänä aamynäkin. Hän ei kaipaa seksiä ollenkaan. Ei ikinä eikä ollenkaan... Häh? Mitä sinä sanoit?

Aida: Se bimbo valehtelee!

Simon: Vale'telee? Mistä asiasta?

Aida: A-anteeksi... Siis, niin... Minä en usko, että Shania voi elää ilman seksiä. Sehän olisi ihan kamalaa, kun ympärillä on rakkaat ja ihanan näköiset ihmiset!

Simon: Kamalaa? Nyt minä en ymmärrä. Mitä sinä tarkoitat? Siis sinyn mielestäsi sellainen on kamalaa? 

 

Aida on yrittänyt parhaansa saadakseen Shanian vaikuttamaan seksiriippuvaiselta valehtelijalta, mutta on onnistunut vain paljastamaan, ettei itse pystyisi elämään ilman seksiä. Aida sanoo nyt ajatuksensa suoraan, koska kuulee kyllä kumman Simon on valinnut. 

 

Aida: Öh... Niin, olla ilman seksiä... Helvetti sentään Simon, minua panettaa tälläkin hetkellä! Uskallan sanoa sen. Voin ajaa sinne vaikka nyt ja hypätä teidän molempien kanssa sänkyyn! 

 

Simon ei tiedä mitä sanoa. Hänen naamansa lehahtaa punaiseksi, ja hän vilkuilee ovelle päin Shanian varalta. 

Simon: Ööh...

Aida: Shania lässyttää kaikesta läheisyydestä ja henkisistä yhteyksistä joita koetaan ilman seksiä. Minä en usko sellaisiin pätkääkään!

Simon: Et sinä voi py'yä työlläisiä minylle. Emmekä me voi py'yä pitkään. Shania on vain kylpy'yöneessä. Tai vaate'yöneessä. Enkä minä ole py'ynyt hänelle mitään sinystä tai... meidän väleistämme. 

 

Aida: Evoluutioteorian mukaan me lisäännymme, Jumala käskee meitä täyttämään maan jälkeläisillä! Meidän on tarkoitus harrastaa seksiä, tai me jeskamandeer kuolemme sukupuuttoon! Simon?! Nyt sinä kuuntelet!

Simon: Mitä sitten? Minä en kyitenkään voi saada lapsia. Ja se jo'tyy siitä mitä sinyn poikaystäväsi teki minylle!

Aida: Sinä puhut MINULLE tuolla tavalla?! Etkö enää muista kuka olen? Se, joka on ollut vierelläsi kaikki nämä kuukaudet! Sinä unohdat minut HETI kun se blondi tulee taloon! Niin se vain on. Turhaan me tätä puhelua jatkamme, pitäkää hauskaa! Naikaa vaikka telepaattisesti päidenne sisällä tai olkaa ilman! Heippa! 

 

Simon on täysin hämmentynyt. Hänelle rakas ihminen, kaiken ymmärtävä Aida on aivan yhtäkkiä muuttunut vaativaksi nymfomaaniksi, joka himoitsee Simonia niin kovasti, että suostuu himoissaan sänkyyn jopa Shanian kanssa samaan aikaan; sen saman Shanian, jota Aida haukkuu valehtelijaksi, vaikka on olevinaan tämänkin hyvä ystävä. Simon ei ymmärrä tuollaista käytöstä. Simon tuntee itsensä petetyksi Aidan toimesta, ja samalla hän tuntee itsensä petturiksi; hän on pettänyt sekä Aidaa että Shaniaa.

Simon: Anteeksi. Se ei ollyt sinyn syytäsi mitä Gunnar teki. Enkä minä ole ynö'tänyt sinyä. Käykänä siitä. Minä en vain tiedä mitä te'dä... Sano minylle mitä sinä 'älyät minyn tekevän. En ikinä 'älynnyt löykätä sinyä tällä tavalla. Myttä minä en 'älyä löykätä Shaniaakaan. Aargh! Pää 'ajoaa tässä. Mitä minä teen? 

 

Aida: Minä sanon mitä teet: OTA MOLEMMAT tai pysy sinkkuna kokonaan! 

 

Simon ei haluaisi loukata Aidaa enempää saati sitten menettää tätä ja tämän tarjoamaa rakkautta ja ymmärrystä, mutta juuri nyt häntä ärsyttää mokoma takertuva nainen niin paljon, ettei hän kestä puhua tämän kanssa yhtään enempää. Simon tuntee tukkaansa repiessään ahdistuksen myös fyysisenä kipuna, jonka hän haluaa saada loppumaan ja pian. Hän tuntee olevansa loukussa näiden kahden naisen välillä, eikä keksi kuin yhden ratkaisun.

 

Simon: No 'yvä on sitten, minä OTAN MOLEMMAT! 

 

Aida: Hyvä! Niin sitä pitää! Nyt tulee yrjö, huöööörlhhh!!! 

 

Aida lopettaa puhelun ja oksentaa tukkaansa. Aida on istunut koko yön ja aamun kotonaan ryypiskellen ja asioita miettien. Hän on rypenyt urakalla itsesäälissä ja lähetellyt Simonille kasan känniviestejä. 

 

Simon ei tosin ole lukenut läheskään kaikkia Aidan viestejä, eikä tajua tämän olleen kännissä puhelun aikana.

Simon: 'Ienoa. 'Elvetin 'ienoa!

Simon sulkee puhelimensa voimalla ja paiskaa sen vihaisena sänkyyn. 

 

Shania astelee makuuhuoneeseen minihame yllään, Simonin ostama nenäkoru nenässään ja hiukset nutturalla. Hän katsoo Simonia ihmeissään. 

 

Simon: Shania? 

Shania: Kulta, mitä sinä teet?

Simon: Miten käyän sinä olet seissyt siinä?

Shania: Kuinka niin? En yhtään, tulin juuri. Miksi heitit kännykkäsi sänkyyn? Ei kai vain joku paparazzi ole juoruillut meistä jotakin kamalaa? 

 

Simon: Ööh... Ei kai. Ei kyn se oli se vaatekäyppä. Ehehe! Ne eivät vastaa, ja myistin jyyri, että nyt'än on synnyntäi. Pitää yrittää 'yömennä yydestään.

Shania: Aijaa, hahah! On se ihme juttu, että siellä tuolla tavalla sählättiin. Se oli varmasti se Patricia, joka teki hieman lähempääkin tuttavuutta, hih!

Simon: Se taisi olla minyn omaa syytäni... Koko sotky on minyn syytäni. 

 

Shania: No mutta eihän se niin vaarallinen juttu ole! Tuskin ne viikonloppuna siirtävät koko varastonsa nimiisi! Unohdetaan koko mekkokauppa, luetaan vaikka jotakin Brontëa yhdessä!

Simon: Shania taisi ottaa tosissaan, kun sanoin ostaneeni koko varaston liiketiloineen, vaikka ostin vain epähuomiossa muutaman liian kalliin mekon... No, antaa olla. Selvitän sen huomenna. Minyn lempikirjani on Jane Eyre! Mikä on sinyn lempikirjasi?

Shania: Ei ole todellista! Mr. Rochester, minä tässä: Jane Eyre, hihii! 

 

Simon menee kaivelemaan kirjojaan pieneltä sängyn vierellä olevalta hyllyköltä. Shania istuu sängylle sievästi, käsi suun edessä hihitellen.

Simon: Missäkö'än se nyt on...

Shania: Kotiopettajatar istuu tähän sängylle odottamaan Mr. Rochesteria, hii!

Simon: Niin, työtä... Se ei ole täällä... Äh! Minä olen lainannyt sen Vicille!

Shania: Ota vaikka Humiseva Harju, ei sillä ole väliä. Kunhan olemme yhdessä.

Simon: Joskys pyöli vyöttä sitten jo. Vic on 'idas lykijä eikä hän päläytä mitään ellei niitä vaadi takaisin.

Shania: Hyvä tietää! Minä en siis lainaa Vicille kirjojani, hahah! 

 

Simon: Älä todellakaan tee sitä... No... minyllä on tässä englanninkieliset Pride and Prejudice ja Emma.

Shania: Ihanaa!

Simon: Ja Northanger Abbey on... jossain. Otetaanko Emma? Minä tykkään miten hän sotkeytyy kaikkien asioi'in ja on pilata oman elämänsä siinä samalla. Hihih!

Shania: Otetaan vaan! Laitetaanko tyynyjä sängynpäätyyn ja nojataan niitä vasten?

Simon: Laitetaan. Odotas… 

 

Simon kasaa kaikki tyynyt ja pehmolelut seinää vasten sängynpäätyyn. Shania yrittää muotoilla tyynyjen ja pehmolelujen pinosta kivasti nojattavan; hän tarttuu yhteen isoon nalleen ja ihailee sitä hetken. 

 

Shania: En vieläkään voi uskoa, että me olemme näin samanlaisia. Minunkin sängyssäni on tällaisia isoja leluja.

 

Samalla Simon kurkottaa kohti vitriiniä ja pariskunta kolauttaa otsansa yhteen. 

 

Shania: AUTS!

Simon: Aih! 

 

Simon asettuu seinän puolelle sänkyä kirja kädessään ja päätään pidellen. Samalla Shania röhnöttää kontallaan sängyn toisella puolella iso nalle vasemmassa kädessään ja oikea käsi otsallaan, joka on vasten Simonin polvea.

Simon: Anteeksi!

Shania: Hihihi! Anteeksi! Voi meille tulee varmasti valaiseva lukuhetki, kun löimme viisaat päämme yhteen! Hihihih!

Simon: Niin, nyt me olemme valaita... valaistyneitä. Annatko työn lasivitriinin toiselta tasolta minylle sellaiset chromen sävyiset lasit, s'il te plaît? 

 

Shania kurottautuu kohti vitriiniä. 

 

Shania: Odota kun löydän ne!

Simon: Ne ovat minyn lykylasini. Piti ’ankkia sellaiset, koska Gunnar täräytti minyltä aivojen lisäksi silmän päskäksi. Minyn elämäni kyn on y’tä jy’lää… 

 

Shania: Tässä! Nämä sopivat sinulle, kuten kaikki maailman lasit. Ei mietitä nyt sitä Gunnaria. Vietetään sunnuntaita, joka on meille yhtä juhlaa.

Simon: Niin. Kiitos. 

 

Simon laittaa lasit päähänsä ja levittää oikean kätensä Shaniaa varten. Shania asettuu Simonin kainaloon. 

 

Shania: Voi miten hyvältä ja turvalliselta tässä tuntuu! Olen juuri siinä paikassa, missä koko universumi haluaa minun olevan, hih! No niin, luetko sinä ääneen vai luemmeko yhdessä hiljaa?

Simon: Jos me lyömme... ei kyn lyämme... Ei, miten se sanotaan? Y'dessä 'iljaa ja se joka on viimeisenä valmis... vai ensin valmis? Sanoo kyn käännetään sivyä?

Shania: Luemme. Ja se sopii mainiosti. 

 

Simon: Voitko sinä ysköä tätä: optikon mielestä minyn näkövammani on pelkkä ’yvä jytty, se kyn kyylemmä todistaa, että minä sain Gunnarilta tyrpääni.

Simon katsoo Shaniaa vakavalla naamalla. Hänen naamalleen ehtii ilmestyä virne, joka häviää Shanian vastauksen myötä. 

 

Shania: Suostuuko optikko todistamaan virallisesti?

Simon: En minä tiedä. Äh, ei se mitään todista mistään lyönnistä. Se todistaa vain, että minä sain jotain naamalleni. Sinä pilasit tämän! Sen piti olla 'äyskä jytty... jollain kierolla tavalla.

Shania: Oi kulta, minä tajusin sen sillä hetkellä kun sanoin sen!

Simon: Etkä täjynnyt! Älä vale'tele!

Shania: Me löimme ilmeisesti sitten pöljät päämme yhteen äsken, hih!

Simon: Hihihi!

Shania: No en tajunnutkaan, hihii, en minä osaa valehdella!

Simon: Siksi minä räkästänkin sinyä... Siis se on vain yksi niistä miljoonasta syystä. 

 

Shania: Sinä näet silmistäni, jos puhun puuta heinää, hihih!

Simon pussaa Shaniaa nopeasti huulille. 

 

MUISK!

Shania: Oh! 

 

Simon: Minä näen kaiken sinyn silmistäsi...

Shania: Minä rakastan sinua myös sen takia. Kukaan ei ole ennen sanonut noin, ei kukaan. 

 

Simon pussaa Shaniaa uudestaan, tällä kertaa hitaammin ja hellemmin.

 

Shania: Hih, minä olen nyt kuin Austenin kirjan päähenkilö! Hihii... 

 

Simon pussaa Shaniaa kolmannen kerran, hyyyvin hitaasti. Simon ottaa samalla lasinsa pois ja painaa Shaniaa sänkyä vasten, tullen vähän tämän päällekin. Shania suutelee Simonia ja hihittelee samalla. Hän ottaa Simonin kiharoista kiinni ja pyörittelee niitä sormissaan leikitellen. 

 

Simon jatkaa Shanian intohimoista suutelua. Simon suutelee Shanian huulia, poskia ja kaulaakin… Häneltä on unohtunut kirjan lukeminen kokonaan. 

Shania: Oh, Simon, olet TODELLAKIN ihana suutelemaan... Mmm… mmuttah... odota! Entäs se kirjan lukeminen? Hihihihi! 

 

Simon nousee ylös ja siirtyy Shanian viereen. Hänellä on tukka ihan takussa ja aamutakki solmussa. Shania ei uskalla heittäytyä Simonin suudelmien vietäväksi, sillä siinä voisi käydä huonosti. Tai ei varsinaisesti "huonosti", mutta joka tapauksessa ei-toivotusti.

Simon: Ai niin... Missä me olimme?

Shania katsoo Simonia hymyillen. Simon puolestaan katsoo oikeaa kättään. 

 

Shania: Thornfieldin kartanossa? Oih en minä muista enää, hihii!

Simon: Onko minyllä ollyt tämä sormys sormessa eilisestä asti? Ja korvakorykin jäi... Yleensä minä kyllä otan ne pois yöksi. 

 

Shania: Taitaa olla. Sinä voisit mennä tämän lukuhetken päätteeksi suihkuun. Kultaseni, tämä on vain pieni ehdotus, ei kehotus, hii!

Simon: Äh, minä ajattelin jyyri sitä samaa! Pitäisi mennä syi'kyyn, myttä en millään jaksa. Sinä olet niin i'anan raikas. Joten kai meidän piti vä'än pyssäillä sen kynniäksi?

Shania: Ilman muuta piti, tsihih! Oi tule tänne, minä rakastan jokaista hikipisaraasikin! 

 

Simon laittaa lasit takaisin päähänsä ja ottaa Shanian taas kainaloonsa ja kirjan käteen. Shaniakin ottaa kirjasta kiinni kannatellakseen sitä puoliksi, kun Simonin toinen käsi on hänelle varattuna.

 

Simon: Et sinä 'älyä kyitenkään yysintää viime yöstä, kyn minä pyörin 'ikisenä sinyn vieressäsi. Kyllä minyn on pakko mennä ko'ta sinne syi'kyyn.

Shania: Ihan miten itse haluat ja jaksat. Ihan tosissaan.

Simon: Sain minä sentään 'ampaat pestyä, niin sinyn ei onneksi tarvinnyt 'aistella minyn pa'aa 'engitystäni.

Shania: Oi sinä tuoksut aivan huumaavalta! Hengityksesi siis. Ja muuten hieman... huimaaval... No ei! Hiki ei oikeasti haittaa, hihii!

Simon: Hihih! Sinä oikeasti olet aivan syrkeä vale'telija. 

Shania: Niin olen, hahhahhahaa!

Simon: Syrkeä vale'telemaan siis. 

 

Shania: Totta! Sinä näet sen. Vain sinä!

Simon: Niin, minä näen kaiken. Hihi! Mennään nyt 'etkeksi sinne kartanoon... Missä kartanossa Emma Woodhouse äsyy?

Shania: Hartfieldissä! Vai oliko se?

Simon: Niin täällä sanotaan toisella sivyllä, kyn minä vä'än lynttäsin. 

 

Shania: Oi minulla menee ihan sekaisin kaikki hahmot ja kartanot, hihii!

Simon: No, aloitetaan älystä, niin sitten tiedämme varmasti.

Shania: Kuvitellaan siis itsemme Hartfieldin kartanoon.

Simon: Niin, me olemme siellä... ja kaikki alkaa aivan älystä.

Shania: Lue ensimmäinen lause ääneen! 

 

Simon ottaa kätensä pois Shanian olkapäiltä ja laskeutuu alemmas, laittaen päänsä Shanian olkapäälle. Shania on tällaisesta yhtäkkisestä asennonvaihdosta hieman hämmentynyt, sillä ei ymmärrä mitä Simon nyt taas aikoo.

 

Shania: Kulta? Ei kai hän vain taas aio suudella minua... ja jostain vielä kaulaa alempaa? Huhhuh!

Simon: ”Emma Woodhouse, 'andsome, clever, and rich, with a comfortable 'ome and 'appy disposition...” Aina niillä on disposition!

Shania: Tietysti on, hihih! Huh, ei sentään. Hän otti vain mukavamman asennon. Miten söpöä!

 

Simon: ”Seemed to unite some of the best blessings of existence; and 'ad lived nearly twenty-one years in the world with very little to distress or vex her.” No tietenkin. Laiska päskä.

Shania: Hahahahaa!

Simon: Sinyn vyörösi.

Shania: Laita se lähemmäksi! 

 

Simon antaa kirjan Shanialle, ja tämä alkaa lukea ääneen siitä mihin Simon jäi. 

 

Shania: ”She was the youngest of the two daughters of a most affectionate, indulgent father; and had, in consequence of her sister's marriage, been mistress of his house from a very early period.”

Simon: Mitä minä sanoin; laiska, 'emmotelty, pikky päskä…

Shania: ”Her mother had died too long ago for her to have more than an indistinct remembrance of her caresses; and her place had been supplied by an excellent woman as governess, who had fallen little short of a mother in affection. Sixteen years had…” Kultaseni, luenko vielä hetken? Vai haluatko sinä vuorostasi lukea? Äänesi on niin rauhoittava ja ihana. Simon? Kulta? 

 

Shania katsahtaa alas kirjasta ja huomaa, että Simonilla on silmät kiinni; tämä on nukahtanut. Shania ottaa varovasti Simonilta lasit pois, laittaa ne vitriinin päälle ja rentoutuu Simon sylissään.

 

Shania: Oi, nuku vain. Minä rakastan sinua niin paljon. 

Shaniakin painaa päänsä alas ja naamansa kiinni Simonin kiharoihin, pitkästä aikaa onnellisena. Hän sulkee silmänsä hymyillen.

 

Shania: Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tsihih!  

 

To be continued...