Osa 260 Shania & Simon: Tutkimusmatkalla

 

Vaikka oikeasti syksy on jo tullut, niin Silky Streetissä palataan nyt parin jakson ajaksi helteisen heinäkuun ensimmäiseen viikonloppuun ja katsotaan mitä tapahtui Mildredin ja Vertin hääjuhlien jälkeen, kun tonnien arvoisen nenäkorunsa hukannut ja huomionhakuisesti paljastavaan asuun pukeutunut Shania heittäytyi dramaattisesti lattialle ja kosi Simonia kaiken kansan edessä. Shanian toiminta sai ristiriitaisen vastaanoton; osa rakasti sitä ja osa vihasi. Taisi peräti mennä niin, että suurin osa vihasi sitä, etenkin lehdistön repostelun jälkeen. Nicolan ohjelmatoimisto Xara's sai sotkusta paljon huonoa julkisuutta, vaikka tämän assistentti Regina muuta uskottelikin. Victoria ihastui Shanian spontaaniuteen ja oli innoissaan, sillä hänestä hörhöt kuuluvat yhteen ja tämän olisi pitänyt tapahtua jo kauan sitten. Aida puolestaan seurasi tilannetta järkyttyneenä, sillä oli vain odottanut milloin Simon kertoisi Shanialle, että "se on loppy nyt" ja julkistaisi suhteensa Aidan kanssa. 

 

Mutta entäs tämä byronilainen sankari sitten itse? No, Simon jäi toljottamaan Shaniaa silmät selällään eikä osannut muuta sanoa kuin miten "elvetin noloa" Shanian käytös oli. Ja mikä mahtoi olla Shanian reaktio tähän nolouteen? Hänen Kuninkaallisen Pöyhkeytensä, Arvon Draamakuningar Shanian tuntien eipä tietenkään mikään muu kuin...

 

Shania: Oi minua ei haittaa lainkaan! Olkoon vain noloa, minä olen valmis kestämään vaikka ikuista häpeää teostani, jos vain saan sinut! Ja minä lupaan kestää KAIKEN! Olen tukenasi aivovammasi takia, syön vaikka loppuikäni valmistamiasi vegaanipöperöitä! Ja minä siedän kaikkia kummallisia ystäviäsi, jopa niitä taidekursseiltasi perääsi lähteneitä naisia, niitä haikailevia hupakoita! Ja vaikka Aimia ja hänen omituista miestään sohvallasi, kunhan vain olet minun! Ja ilman muuta minä odotan, että olet valmis petipuuhiin, minä elän selibaatissa vaikka kuolemaani saakka, kunhan vain olet mieheni! 

 

Simon repeää nauruun.

 

Simon: Hihihi! Oi Shania… Minä ajattelin, että jos me tanssisimme sitä sinyn vaakabamboasi ja käätyisimme ’ääparin päälle, niin se olisi noloa. Myttä me emme tanssineet sitä, joten sinä laitoit sitten vielä paremmaksi! MIKÄÄN ei voi olla y’tä noloa kyin tämä! Minä räkästän tätä! Minä räkästän sinyä! Että sinä olet valmis nolaamaan itsesi kaikkien edessä minyn takiani… Se on ’ylvätöntä! Magnifique! Hihihii! 

Simon kiepsahtaa Shanian kaulaan.

Simon: Tyle tänne!

Shania: Oh Simon! Minäkin rakastan sinua, yli kaiken! Ja nolaisin itseni takiasi vaikka koko maailman nähden! Mutta-a... Jos tämä kerran on sinusta ihanaa... Niin kuinka sinä minulle vastaat...? Suostutko kosintaani, rakas...? 

 

Simon pussaa Shaniaa poskelle halatessaan tätä tiukasti.

 

Simon: Ööh... Kyllä, kyllä! Ta’don! Totta kai! Kyinkä minä voisin kieltäytyä tämän jälkeen?! Tietysti minä syöstyn!

Shania: Oh Simon, oma ihana kultani! Minäh... Nyyh... Minä en voi kuin itkeä onnesta, yhyy!

Simon: Kai sinä annat minylle sen verisen sydämesi tarjottimella, joka on te’ty vä’intään ’opeasta? Hihihii!

Shania: Oi vaikka kaikkine verisuoninensa! Ja tarjotin on ehdottomasti platinaa! Nyyh... Tsihii!

Simon: Niin romantiste... romanttista! Hihihi! 

 

Tuore kihlapari ei enää muuta juhlaväkeä huomaakaan. Victoria on kuitenkin niin innoissaan Shanian ja Simonin kihlauksesta, että haluaa saman tien ottaa parista muutamia kuvia somea varten. Ja tietysti Shania ja Simon luontaisina poseeraajina suostuvat yhteiskuviin! Mutta Simonilla on kuitenkin eräs pyyntö Victorialle: hän ei halua kuvia tai tietoa kihlauksesta someen vielä, ei ennen kuin hän ja Shania ovat valmiita postaamaan asiasta itse. Tietysti paparazzit saattavat ja todennäköisesti postaavatkin juorunsa someen, mutta Simonilla on syynsä toivoa, ettei niitä näy hänen tai Shanian profiileissa.

Yllättäen Shanian nenäkoru löytyy kuvausession aikana lattialta; Victoria on lähes tallata sen päälle! Korulla on Shanialle vielä paljon suurempi arvo kuin mitä voi rahassa mitata, sillä hän sai sen Simonilta. Joten Shania on onnensa kukkuloilla saadessaan korun ehjänä takaisin ja näkymään myös osassa kuvista.

Shania ja Simon hymyilevät leveästi viimeisessä kuvassa. Heistä tuntuu kuin kaikki menneisyyden murheet ja väärinkäsitykset olisi pois pyyhitty. Nyt on aika avata uusi sivu elämässä!

 

Shania ja Simon lähtevät juhlista aika pian kosinnan jälkeen, koska eivät halua varastaa liikaa huomiota itselleen. He nauttivat vain hetken häätarjoiluista, ja sitten Aida lähtee mukaan saattajaksi, koska Simonista ei sellaiseksi ole hahmotusongelmiensa takia, eikä Shania vielä tunne reittiä Simonin asunnolle. Lisäksi porukka on liikkeellä Aidan pinkillä kuplalla nimeltä Pinksu, joka on niin täynnä Shanian matkatavaroita, ettei sekaan meinaa mahtua. Shania, Simon ja Aida ovat kuitenkin onnistuneet kulkemaan Aidan täydellä pikkuautolla vaatekaupan, kirkon ja hääpaikan välillä ja ovat nyt viimein saapuneet Simonin kotiin Trolliwoodissa.

 

Heti ensimmäiseksi Shania ihastelee Simonin olohuoneessa olevia tauluja ja kuvia. Simonilla on muun muassa kopio brittiläisen prerafaeliittiseen suuntaukseen kuuluneen taidemaalari John William Waterhousen vuoden 1896 Hylas and the Nymphs -teoksesta. Sen vieressä on jonkun Shanialle tuntemattoman taiteilijan tussipiirrosversio Pienestä Merenneidosta löytämässä merenpohjasta prinssipatsaan.

 

Shania: Voi en osaa sanoin kuvailla, miltä tuntuu olla viimein täällä! En ole ikinä käynyt täällä, mutta tuntuu kuin olisin tullut KOTIIN! Oh kuinka kodikas koti sinulla on, kultani! Kuinka kauniita tauluja, niissä on ihania merenneitoja! Hii! 

 

Simon: Tykkäätkö sinäkin merenneidoista? Minä räkästän niitä!

Shania: Oi pidän, minä rakastan sekä merenneitoja että keijukaisia! Olen pukeutunut halloweeninakin kaksi kertaa keijuksi ja niin ikään kaksi kertaa merenneidoksi, tsihih! 

 

Simon tulee Shanian viereen ja laittaa käden tämän olkapäälle. Simon tiiraa tarkkaan Shanian asua, suorastaan nuolee sitä katseellaan. 

Simon: Sinä myistytät minyä merenneidosta työssä äsyssä. E'kä se ei olekaan niin kamala kyin miltä se älyksi näytti... 

Shania: Oih, hänen kätensä tuntuu niin lämpimältä... Niin turvalliselta...

 

Myös Aida huomaa Simonin intensiivisen katseen, joka on suunnattu ainoastaan Shaniaan, tämän typerään mekkoon ja pian ulos pullahtaviin suloihin. 

 

Aida: Shania, olet pukeutunut halloweenina ainakin kaksi kertaa noita-akaksikin ja jopa piruksi!
Shania: Öh... Niin, mitä siitä? Mitähän Aida tuolla tarkoitti? Hällä väliä, Simon katsoo minua niin ihastuneena, etten välitä muusta!

Aidan tekisi mieli kiljua, että Shania ei ole mitään muuta kuin pelkkä noita, joka yrittää lumota Simonin.

Aida: Tämä ei voi olla muuta kuin pahaa unta... Olenko minä kaikkine irtosuhteineni ollut NIIN paha, että minua rankaistaan näin? No, kai noitaa ja tulevaa "Vaimoni on noitaa" pitää onnitella… Kröhöm! Minun kai täytyy sitten onnitella teitä… Kröhöm! 

Shaniasta Aidan katse näyttää oudon tympeältä. Ihan kuin ystävän sanat olisivat teräviä veitsiä, jotka Aida viskoisi kohti Shaniaa kuin veitsenheittäjä. Aidan sanat näyttävät vaikuttavan Simoniinkin, sillä tämä irrottaa otteensa Shaniasta, josta rakkaansa hellä kosketus tuntui hyvältä.

Simon: Öö... Kiitos, Aida.
Shania: Kiitos, ystävä rakas...
Aida: Mitenkäs te meinaatte sen naimisiinmenon niin kuin käytännössä hoitaa, kun kuulutte eri kirkkokuntiin? Onkos Shania valmis vaihtamaan katolilaisuuteen ja palvomaan pyhimyksiä? Entä oletkos valmis laulamaan Neitsyt Marian kunniaksi viisituntisessa seremoniassa ja istua pönöttämään alttarilla polvillasi paavin saarnatessa synneistäsi? Ja pitäähän sinun tietenkin myös tunnustaa syntejäsi kopissa useita viikkoja ennen vihkimistä! Ja muista myös opetella se järjestys, missä ristinmerkki tehdään roomalaiskatolisessa uskonnossa! Jos menee jotain pieleen, niin joudut aloittamaan koko litanian alusta, mutta sinulla varmasti riittää kärsivällisyys vaikka mihin! 

 

Jopa Shania tietää, että Aida liioittelee vahvasti. Ihan kuin katolisen kirkon ylimmällä hengellisellä johtajalla olisi aikaa ja energiaa saati sitten velvollisuus hääriä vihkimässä kaikkia maailman kirkkokuntansa jäseniä! Ja sitä paitsi boheemi Simon ei edes vaikuta noudattavan kaikkia uskontonsa sääntöjä kovin tarkkaan. Shania ei esimerkiksi ensinäkemältä ole huomannut Simonin asunnossa ainuttakaan ikonin kuvaa tai edes ristiä. Aida puhuu Shanialle kovin tylysti, mutta syytä tälle ystävänsä erikoiselle käytökselle Shania ei ymmärrä.

 

Shania: Öh... Mitä ihmettä sinä puhut, Aida? Minulle tuollaiset seikat eivät merkitse mitään! Oi minä käännyn vaikka hinduksi Simonin takia ja palvon Ganeshaa. Tuollaiset ovat pikku seikkoja, kun rakastaa toista.
Simon: Öh... Emme me ole miettineet vielä mitään yksityisko'tia. Eikä tarvitse miettiä vielä pitkään aikaan. Emme'än me voi mennä vielä naimisiin, kyn pitää ensin päästä eroon siitä oikeysjytystä... Ja kerroinko minä jo, Shania, miten siinä kävi? Kyn siis sain eilen py'elyn sieltä syyttäjänvirastosta.
Shania: Oi et ole kertonut! Emmehän me ole ehtineet vaihtaa kunnolla edes kuulumisia!

Aida mutisee itsekseen niin hiljaa, etteivät Shania ja Simon kuule häntä.

Aida: Ei sanota toiselle kuin hei taas ja polvistutaan kosimaan… Pah! 

Simon: No, se oikeydenkäynti lykkääntyy jonnekin ensi vyöteen... Kyn Gunnar oli otetty yydestään kyylystelyyn ja... No, ei sinyä varmaan sellainen kiinnosta.
Shania: ENSI vuoteen?! Ei voi olla totta! Toivoin niin kovasti, että pääsisit jo eroon koko Gunnarista ja voisit jatkaa elämääsi. Ja tietenkin minua kiinnostaa, kerro heti kaikki!
Simon: No niin minäkin 'älysin päästä siitä jytystä eroon, myttä se nyt kävi näin... Gunnar kävi täällä y'käilemässä meitä, minyä ja Aidaa... Työllä lä'imetsässä siis. Ja me kerroimme poliisille siitä. Sille ei tietenkään ole mitään todisteita, myttä on vielä yksi toinen jytty...
Aida: Simon tarvitsi tukeani TODELLA paljon silloin, etkä sinä luonnollisestikaan ollut täällä... 

Shaniaa ärsyttää Aidan huomauttelu siitä, ettei hän ole ollut paikalla aiemmin. Ihan kuin Aida vihjailisi, ettei Shaniasta muka ole ollut Simonille lainkaan apua. Simon tuijottelee ujosti lattiaa kädet selän takana, kuin pikkupoika, joka on tehnyt jotain tuhmaa ja yrittää miettiä miten siitä selviäisi samalla kun äiti on jo valmiiksi vihainen ja huutaa kinaamaan tulleelle naapurin tädille, jolle se tuhmuus hyvällä todennäköisyydellä on tehty. Shanialta menee kuitenkin Simonin elekieli täysin ohi; Shania polkaisee jalkaa lattiaan ja keskeyttää Aidan horinat.

Shania: Kellohan on jo yli kahdeksan! Ja Dollywoodiin on matkaa. Eikös Aida sinun pitäisi hypätä Pinksuun ja lähteä köröttelemään kotiisi?
Simon: Kello on tosiaan jo aika paljon. Työtä… 

 

Silloin Shania huomaa Simonin ponit kaapin päällä ja ryntää innoissaan niiden luo.

Shania: Oi! Vasta nyt minä näen nuo My Little Ponysi. Oh kuinka ihania! Minulla ei taida olla ainuttakaan samaa. Minähän kerään niitä myös. Ja muistinko aiemmin kertoa, että minulla on Barbie-kokoelmassani useita merenneitoja? Hihih!
Simon: Öö... Et? Enkä minä tiennyt, että sinäkin keräilet My Little Ponyja. Se'än on magnifique!
Shania: Oi me näköjään sovimme yhteen paremmin kuin tajusinkaan!
Simon: Siltä vaikyttää! Hihi! Saat katsoa niitä tarkemminkin. Vaikka ottaa käteenkin. Hihih! 

Sillä aikaa Aida kerää lattialta Shanian vahingossa sohvapöydältä polkaisullaan pudottamat kotilot ja mietiskelee turhautuneena tilannettaan.

Aida: Ohhoijaa... Ota nyt saman tien suoraan suuhun sitten... Plääh… Kehtaakin Shania tulla tänne käyttäytymään kuin paikan omistaja sen jälkeen, kun MINÄ olen pitänyt Simonista huolta kuukausien ajan! Pudottelee vielä lattialle Simonin huolella maalaamia hauraita koristeitakin. Grrr… Vitun ämmä ei kyllä välitä Simonista samalla tavalla kuin minä, rakastamisesta puhumattakaan! 

 

Sekä Shania että Simon näyttävät unohtaneen Aidan tyystin. Aida on miltei suunniltaan järkytyksestä, raivosta ja pettymyksestä ja lähtee pois enemmän kuin mieluusti. Sitä ennen hän kuitenkin tarttuu Simonin käsivarteen vetäen tämän vaivihkaa kauemmas Shaniasta, ja kuiskaa tälle tärkeän asian.

Aida: Simon, olet näköjään merenneitosi löytänyt. "Suuri kiitos" tästä upeasta päivästä, jota olen vain odottanut. Aamusta iltaan. Mikäli kaikelta hullaannukseltasi ja hihitykseltäsi muistat, aioit jättää Shanian ja valita minut. Mutta heti kun näit rakkaan merenneitosi, et sitten muuta nähnytkään. Tai muita. JOS haluat jotakin polyamorista, niin moiseen en enää tässä iässä suostu. Mutta minä olen kaikesta huolimatta yhä tässä. Haluan vastauksesi HETI huomisaamuna. Jos siis haluat minut yhä, se on vielä mahdollista. Mietihän tarkkaan. Ja bonne nuit!
Simon: Öh... Minä kerron ’änelle ’yömennä, okei? Ellei hän e’di kyllästyä i’an itse. Pysytään syynnitelmässä. 

 

Aida paiskaa oven kiinni mennessään ja Simon jää hämillään seisomaan keskelle olohuonetta. Oven isku saa muuten liikkumattoman Simonin silmät räpsähtämään ja herättää hänet samalla haavemaailmastaan. Hän ymmärtää vasta nyt ensimmäistä kertaa koko päivän aikana, millaisen sotkun onkaan saanut aikaiseksi. Simon rakastaa kumpaakin naista, eikä haluaisi loukata kumpaakaan. Hän haluaa MOLEMMAT. Mutta hän tietää, ettei sellainen ole mahdollista. Eihän? Simon ei halunnut tulla näiden naisten ystävyyden väliin, mutta hän on juuri siinä välissä. Toinen naisista loukkaantuu joka tapauksessa, tai ehkä molemmat. Todennäköisesti molemmat. Rakasta Aidaa Simon on jo onnistunut loukkaamaan, ja on vain ajan kysymys, milloin sama tapahtuu rakkaalle Shanialle, ellei Simon keksi ratkaisua ongelmaansa ja pian.

Simon: Mitä helvettiä minä nyt teen? Aida haluaa heti vastauksen… eikä minulla sellaista ole. 

Shania haluaa niin kovasti vaihtaa rennomman asun ylleen ja on niin tympiintynyt Aidan outoihin kommentteihin, ettei häntä edes haittaa, vaikka kuulee vain ulko-oven pamahduksen eikä ehdi sanoa Aidalle mitään. Shania on täysin lumoutunut Simonista ja tämän kauniista, värejä tulvillaan olevasta kodista. Hän ottaa kaapin päältä pinkin ponin.

Shania: Ooh, tämähän on ensimmäisen sukupolven Cotton Candy! Pitääpä aivan ihastella sitä lähemmin. 

 

Shania vie taas Simonin huomion jutuillaan ja viehkeällä olemuksellaan, kun tulee viereen poni käsissään.

Shania: Ohhoh, lähtipäs Aida kiireellä! No, minä haluaisin vaihtaa rennomman asun ylleni, nämä merenneitoliehukkeet kyllästyttävät jo, hihih!
Simon: Ai nytkö jo? Öh... No, sinyllä on koko vaate'yöne käytössäsi, laitoin läykkysi jo sinne.
Shania: Oi missä sinulla on suihku? Kaipaisin kovasti virkistystä tämän hellepäivän päätteeksi. Etenkin nämä pitsisukkikset ovat hiostavat.
Simon: Oi, kylpy'yöne on vaate'yönettä vastapäätä. Saat olla täällä kyin kotonasi.
Shania: Oi kiitos kulta! Ja todellakin, häät on nyt juhlittu, joten haluan eroon tästä hiertävästä asusta. On niin tavattoman kuumakin! Ja vaikka nyt juhlitaankin kihlausta, en jaksa enää keikistellä laahukseni kera, tsihih!
Simon: Kyymä täällä tosiaan on… 

 

Aida hyppää Pinksuunsa ja lähtee ärtyneenä köröttelemään kohti Dollywoodia. Aida ajaa niin lujaa, että renkaat vain vinkuvat!

Shania menee suihkuun, ja Simon alkaa riisua yltään hiostavia vaatteita; hän ottaa pois takin, rusetin, sukat ja kengät. Hän taittelee pinkit sukkansa siististi sohvan reunalle ja avaa pari nappia paidastaan. Simon on ristiriitaisissa tunnelmissa; hän haluaa pitää Aidan, ja toisaalta hän haluaa Shanian. Mutta hän on varma, että Shania kyllä kyllästyy häneen jo ensimmäisen vuorokauden aikana kun tajuaa miten huonossa kunnossa Simon on ja miten tylsää Shanialla on hänen seurassaan. Hän istahtaa näpyttelemään tekstiviestiä Aidalle.

Et kai sinä suuttunut? Mitä sinä halusit minun tekevän? Sanovan hänelle suoraan ”ei” ja nöyryyttävän häntä kaikkien edessä? Pilaavan Mildredin ja hänen miehensä häät? Vai pitikö minun kertoa se nyt ja lähettää Shania täältä itkien yöhön? Minä kerron hänelle huomenna. Sanoin jo sinulle, että kerron sen hänelle kasvotusten ja mahdollisimman hellästi. Onko se ok sinulle? Ehkä minun ei tarvitse edes kertoa sitä, jos hän vaikka huomaa itsekin, ettei hän kestä minua ja lähteminen on parempi. Hän menee tietysti ensin Dollywoodiin perheensä luo ja sitten sieltä kotiin. Mutta ei nyt yöllä. Älä pelkää; en mainitse sinua sanallakaan. Tämä ei vaikuta sinun ja Shanian väleihin lainkaan. Minähän lupasin sinulle, että en tulisi teidän kahden väliin. Ja sinä lupasit minulle, että jaksat odottaa. Rakastan sinua. XXX Simon 

Shania on viettänyt suihkun ja vaatehuoneen välillä jo kokonaisen tunnin. Simon on sinä aikana tiirannut ahkerasti luuriaan Aidan vastauksen varalta, eikä sellaista ole tullut. Simon on sitten lähtenyt hakemaan keittiöstä samppanjapullon ja pari lasia itseään ja Shaniaa varten. Hän katselee hermostuneena vaatehuoneen suuntaan, sillä sinne Shania viimeksi pyyhe päällään livahti. 

 

Simon: Kohta hän tulee tänne jotkin pitsiset seksihepeneet päällään viereen kiehnäämään… Ja sitten minun pitäisi ”suorittaa”. Miten minä muka pystyn siihen? Ja sama pitäisi kai tehdä Aidankin kanssa, jotta hän leppyisi. Minä olen niin kamalasti Aidalle velkaa… hengestäni jo aluksi, ja sitten kaikesta avusta mitä hän on sen jälkeen minulle tarjonnut. Pitäähän se velka jotenkin maksaa takaisin, ja Aidalla on jo rahaa, joten keksin vain yhden tavan. Vai olisiko se sitten pettämistä? Ja kumman pettämistä? Voi paska, ei tästä selvänä selviä. Tulisipa Shania äkkiä, niin voisin jo avata tuon pullon...

 

Shania palaa olohuoneeseen puoli kymmenen maissa yllään löysä t-paita ja mikroshortsit, jalat paljaana, ilman nenäkorua ja silmälasit päässään. Shania ei löytänyt tavarakasansa joukosta hiustenkuivaajaansa eikä kehtaa kysyä Simonilta sellaisesta, joten hän tulee tukka märkänä pyyhe olallaan. Ehkä se ei ole niin paha; ainakin märkä tukka vilvoittaa näin kuumalla ilmalla ja pitää olon raikkaana pidempään.

Shania: Oih, kyllä oli ihanaa käydä suihkussa! Sinun kylppärisi on kerrassaan valloittava. Pahoittelen, etttä minulla kesti niin pitkään; tein nopean kuorinnan kasvoihin ja voitelin melkein koko kroppani kosteusvoiteella. Ihanaa saada myös piilolinssit, nenäkoru ja napakorukin pois! 

 

Simon istuu yhä sohvalla ja viittilöi Shaniaa mitään sanomatta luokseen. 

 

Shanian arkinen asu tuntuu hyvältä, vaikkei erikoiselta näytäkään. Hän istahtaa niin reunalle sohvaa kuin vain pystyy ja katsoo kihlattuaan silmälasien läpi. Simon kaataa samppanjaa laseihin Shaniaa katsellen.

Shania: Mitähän Simon mahtaa ajatella minusta tällaisena...? Näin tavallisena, peräti tylsänä!? Voi apua, olisiko sittenkin pitänyt laittaa pitsihepeneet, kuten olisin vielä vuosi sitten tehnyt? Mitä, jos Simon odotti minun astuvan ovesta joku seksiasu ylläni, ja nyt hän pettyi?!
Simon: Siinä hän nyt on… ilman seksihepeniä? No, kohta hän käy joka tapauksessa kimppuun. Ai helvetti! Eihän minulla edes ole sellaisia ehkäisyjuttuja… kondomeja. Mistä niitä edes hankitaan? Apteekista varmaan saa? Ja jostain baarin vessasta, mutta en pääse nyt kumpaankaan. Ja niitä on montaa merkkiä, niin mistä minä edes tiedän mikä on sopiva? Toisaalta, Cécile sanoi joskus, että nainen hoitaa ehkäisyn, jos ei halua lapsia, ja Shania ei halua niitä ennen avioliittoa. Vaikuttaa vähän epäreilulta... mutta se asia on varmasti Shanialla hoidossa. Ai niin, enhän minä edes voi saada lapsia enää, niin ihan sama se kai on. Ja Shanialta minä en varmasti saa seksitautia niin kuin sain Cécileltä klamydian ja HPV:n palvelusteni palkaksi. Se oli ihan kamalaa! 

 

Shania: Simon, muistatko sen videopuhelun vuosia sitten, kun kävit kesken kaiken pesemässä meikkisi pois ja paljastit minulle kasvosi ilman mitään maaleja? Minä teen nyt saman. Tällainen minä olen, nyt näet todellisen Shanian.
Simon: Myistän... Meidän pitää py’yä. Me olemme siis nyt ki’loissa, ja… Otetaan tietysti drinkki sille!
Shania: Meille kahdelle! Tsihih!

Simon taputtaa sohvaa kevyesti.

Simon: Niin. Tyle nyt tänne. Parasta hoitaa se inhotus pois alta mahdollisimman nopeasti, niin pääsen sitten nukkumaan.

Shaniaa arveluttaa Simonin pyyntö. Hän ei halua tunkea liian lähelle miestä, jottei tämä tunne oloaan vaivautuneeksi. Shania siirtyy hieman lähemmäs Simonia, mutta ei kosketusetäisyydelle.

Shania: Tietysti minä tulen. Voi miten minun nyt pitäisi olla tässä? Olenko liian kaukana? Mitähän Simon aikoo...?

 

Simon ojentaa Shanialle täyden lasillisen kuohuviiniä. 

 

Sitten Simon kilauttaa lasiansa Shanian lasiin. Shania katsoo kauhuissaan miten huolettomasti Simon käsittelee lasiaan; kääntää sen melkein vaakatasoon, eikä lasista silti läiky mitään! Shania taas joutuu pitämään omastaan kaksin käsin kiinni, jotta saa sen pidettyä edes suunnilleen suorassa. Shania ei missään nimessä halua sotkea Simonin hienoa sohvaa tai mattoja.

Simon: Santé!
Shania: Chanel... Chantee! 

Simon ottaa kulauksen ja katsoo sitten Shaniaa tiiviisti. Shania maistaa viiniä vain vähän. Shania toivoo, että Simon ei olisi pettynyt häntä katsoessaan. Ilman meikkiä, rillit päässä ja hiukset märkänä. Simon hymyilee Shanialle, mutta ei sano mitään. Shania saa vastauksen mietteisiinsä Simonin syvästä katseesta, autuaasta hymystä ja miehen koko olemuksesta. Kyllä Simon taitaa hyväksyä Shanian sellaisena, kuin hän on au naturel.

Shania: Mistä sinä haluat puhua?
Simon: I’anaa, miten sinä yrität py’yä ranskaa minyn mielikseni… vaikka se menee aina pieleen. Sinä yrität silti aina yydestään. Hihih!
Shania: Toivottavasti minä todistin sinulle tänään siellä hääjuhlissa, että teen mitä tahansa sinun vuoksesi. 

Simon nojaa sohvan selkänojaan Shanialle hymyillen. Hänen ajatuksensa eivät kuitenkaan täysin vastaa ilmettään.

Simon: Pitikö meidän py’yä jostain? Hmm… En minä myistä.
Shania: Haha, luultavasti meistä. Meidän suhteestamme.
Simon: Ai niin, kyllä! Sinä sanoit, että kestät mitä ta’ansa. Ja sinä py’yit minylle ’yvin käyniisti. Kykään ei ole ikinä ennen py’ynyt minylle noin. Minä en pidä mitään siitä itsestäänselvyytenä. Myttä… tarkoititko sinä sitä kaikkea todella?
Shania: Tarkoitin. Ja tunteeni ovat todellisuudessa niin syviä, etten edes kykene pukemaan kaikkea sanoiksi. Kunpa osaisinkin, hihih!
Simon: Joky voisi ajatella, että tämä oli vain sellainen… jylkisyystemppy? Kosit minyä toisten ’äissä, saat kaiken ’yömiön itsellesi. Ja se mekko, se olisi yksinkin vienyt kaikkien ’yömiön! Ja sitten työ kosinta vielä päälle, niin varmistat sillä, ettei kykään varmasti ynö’dä sinyä. 

Simon tuijottaa Shaniaa niin tiiviisti, että läikyttää epähuomiossa viiniä sohvalleen, suoraan kännykkänsä päälle. Hän nousee äkkiä ylös heiluttelemaan luuriaan Shaniasta pois katsoen.

Simon: Äh, pitikin sotkea...
Shania: Mitäpä sinulle kertoo se, jos sanon, että tämä päivä olisi ollut täydellinen, jos juhlapaikassa ei olisi ollut ketään muita kuin me kaksi? Vain sinä ja minä. Päivä oli täydellinen näinkin, mutta minä en edes huomannut niitä häävieraita, näin vain sinut.
Simon: Myttä jos me olemme re’ellisiä, niin sitä’än sinä teet. Vedät ’yömiön itseesi missä sitten oletkin ja mitä teetkin. Vai sanotko sinä nyt, että se olisi epätyypillistä sinylle? 

Simon kääntyy taas katsomaan Shaniaa, mutta hymy on hävinnyt hänen kasvoiltaan.

Simon: Anteeksi. Minyä ärsyttää y'ä se oikeysjytty, kyn se ei ole menossa o'i missään lä'ityleväisyydessä. En saisi pyrkää sitä ärsytystä sinyyn. Ynö'dä koko jytty. Niin minä ainakin ajattelin te'dä. 

Simon ottaa taas kulauksen samppanjaa ja katsoo poispäin Shaniasta. Shania puolestaan laittaa lasinsa sohvapöydälle. Hän ei pysty keskittymään juomiseen, kun Simon vaikuttaa olevan harmissaan Shanian käytöksen ja ehkä koko heidän yhteisen tulevaisuutensa suhteen. On selityksen aika.

Shania: Minun täytyy myöntää, että olet oikeassa suhteeni; olen käyttäytynyt julkisuudenhakuisesti ja tehnyt pinnallisia asioita. Mutta minä olen muuttunut. Suurin osa siitä on sinun ansiotasi, sillä rakkautesi minua kohtaan, ja etenkin kärsivällisyytesi, ovat saaneet minut ajattelemaan. Osasyy muutokseeni on aivan toisaalla, se on hieman mystinen juttu, ja kerron sinulle siitä vielä kaiken. Jonakin päivänä tulet kuulemaan tietoisuutemme toisesta tasosta: Rajamaailmasta. Mutta se on niin pitkä juttu, ettei siitä nyt sen enempää. Minä todellakin jouduin pohtimaan elämääni tarkoin. Päätin lopulta tehdä eräänlaisen kompromissin; vaikka päätin lopettaa kaikki pinnalliset hullutukset kuten huulitäytteet, jota miltei tyhmänä aioin ottaa, voisin silti jatkaa työtäni mallina. Ja sen työn rinnalla, minä voisin olla se aito Shania, joka minä oikeasti olen. Se tyttö, joka eli melko suojattua elämää vielä 10 vuotta sitten. Minähän säästin neitsyyttänikin siihen asti, kunnes olin 24-vuotias! Ja alkoholia join ensimmäisen kerran halloweenina 2020, siellä Victorian bileissä. Minä haluan olla jälleen se sama suojattua elämää elänyt tyttö, mutta vain aikuisempi versio hänestä! 

Simon vain nyökkää ja tuijottaa lasiaan. Shania ei ole varma onko Simon vihainen, vai näyttääkö tämä vain siltä paksujen ja kaarevien kulmakarvojensa sekä hiljaisen olemuksensa takia.

Shania: Vaikka minulla on silarit, tekoripset ja sen sellaista, se on ikään kuin rooli. Se ei ole todellinen Shania. Aito Shania nauttii elämästä soittaessaan viulua, ratsastaessaan hevosella... lumilautaillessaan! Hihih! Niin... ja sinua rakastaessaan.
Simon: Kyyntele.
Shania: Anteeksi, totta kai minä kuuntelen.
Simon: Mitä sinä kyylet nyt?
Shania: Aivoissasi raivoavan myrskyn. Olen pahoillani, että pälätän tässä näin. Et varmasti usko, että olen muuttunut... 

 

Äkkiä Simon väläyttää Shanialle lämpimän hymyn.

Simon: Hihi! Eiii, Shania! Et kyyle mitään! Me olemme tavanneet aiemmin viisi kertaa, ja tämä on kyydes kerta. Tämä on myös ensimmäisen kerta, kyn me olemme täysin ka'destaan, ilman että on vä'intään känninen kyörsäävä Vic viereisessä 'yöneessä.
Shania: Kuudes kerta?
Simon: Niin minä laskin... Menikö se väärin?
Shania: Öh... ei kai. Minusta vain tuntuu, kuin olisimme olleet pitkäänkin yhdessä... Tai yhteydessä... Kai se vain tuntuu siltä.
Simon: Mitä sinä olet aina 'älynnyt te'dä sitten kyn me olisimme aivan ka'destaan? 

 

Shania on niin hermostunut, että alkaa haroa hiuksiaan. Nyt olisi vastattava oikein, ettei Simon pelästy ja pidä Shaniaa muutokseen kykenemättömänä tyrkkynä.

Shania: Öh... Minun on oltava sinulle nyt kaikesta rehellinen... Silloin alussa... Kun soittelimme niitä videopuheluita ja sellaista... Niin, minä halusin silloin suudella sinua. Ja minä halusin kanssasi seksiä. Mutta nyt, minä ajattelen aivan eri tavalla.
Simon: Sinä et 'älyä syydellä minyä enää?
Shania: Oi apua, hihihih! Ilman muuta minä haluan suudella sinua! Vaikka heti! Puhuin nyt seksistä. 

Simon pyörittelee lasiaan kädestä toiseen ja tuijottaa Shaniaa tiiviisti. Shania ottaa lasin taas käteensä, aikeissa siemaista siitä vähän hermojaan tyynnytelläkseen. 

 

Shania ei ehdi juoda mitään, sillä Simon nojautuu Shaniaan päin ja pussaa tätä yllättäen huulille, ihan nopeasti, ja perääntyy aivan yhtä äkkiä. 

 

Shania tuntee lämpimän kohahduksen rinnassaan. Se tunne on hyvä, Shania haluaa tuntea niin uudestaan. Hän lähestyy Simonia hitaasti. Simon jää tuijottamaan Shaniaa lasi kädessä, aivan liikkumatta. 

 

Shania laittaa lasinsa pöydälle; nyt on myöhäistä juoda tai puhua, Shanian on toimittava! Joten hän lähestyy edelleen Simonia, joka liikkuu myös sen verran, että ottaa aurinkolasinsa pois, hyyyvin hitaasti. Kaikki tuntuu tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä. Shania katsoo Simonia syvälle silmiin. Hänen tekisi mieli ottaa vielä yksi siemaus lasista, kuin rohkaisuksi, mutta hän voi katsoa ainoastaan Simonia. Hän ei voi edes ajatella mitään muuta kuin rakastaan. Hän liikkuu hitaasti kohti Simonia, ja sulkee lopulta silmänsä. 

Simonkin laittaa viinilasinsa pois, ja aurinkolasit myös. Simon nojautuu hieman Shaniaan päin. Shaniasta huokuu raikas yhdistelmä laventelia, mimosaa sekä jotakin kamomillan tapaista kukkaa. Simon muistaakin Shanian maininneen jotain kosteusvoiteesta, jonka tämä oli levittänyt melkein koko vartalolleen. Simon imppaa Shanian tuoksua huumaantuneena.

Simon ottaa Shanian sormista varovasti kiinni ja vetää tämän kämmentä omaansa. Hän nojautuu vielä vähän lisää Shaniaan päin. Shania on niin lähellä, että tämän ihana tuoksu vain voimistuu. Shanian sormet tuntuvat pieniltä ja hennoilta, ja Simon sivelee niitä varovasti omillaan. Simon keskittää kaikki aistinsa Shaniaan ja unohtaa koko muun maailman. Simon pitää Shaniaa kädestä kiinni, mutta ei muuten uskalla liikahtaakaan, katsoo vain Shaniaa, joka tulee koko ajan lähemmäs.

Shanian sydän alkaa lyödä lujempaa. Nainen tuntee sydämen lyönnit korvissaan outona huminana. Kaikki muu kaikkoaa jonnekin, kuin usvaan. Koko muu maailma katoaa ympäriltä. Shania lähestyy Simonia silmät kiinni todella hitaasti, mutta ei uskalla koskea tähän. Simonin käsi on niin lämmin ja iso, niin voimakkaan ja turvallisen tuntoinen. Shania värähtää hieman, kun miehen sormet kulkevat pitkin hänen sormiaan. Shaniaa kutittaa hetken, sitten hän tuntee taas kosketuksen voimistuvan hieman ja ajattelee, että hänen pieni kalpea kätensä on ollut vajavainen ilman Simonin herkkää, mutta silti määrätietoista kosketusta.

Shania avaa silmänsä hetkeksi. Simon on ihan hänen edessään, ihan lähellä. Niin lähellä, että heidän nenänsä hipaisevat toisiaan. Shania sulkee jälleen silmänsä ja painautuu kohti unelmiensa miestä, kohti kihlattuaan. Simon sulkee silmänsä ja raottaa hiukan huuliaan, hapuillen niillä kohti Shaniaa. 

Shania kääntää hieman päätään ja kurkistaa nopeasti Simonin silmiä, sitten huulia. Hän tuntee koko vartalossaan lämmön, miltei kuumuuden, kun hänen huulensa tavoittavat Simonin raollaan olevat huulet. Shania koskettaa huulia ensin varovasti, kuin tunnustellen. Sitten hän painaa huulensa vasten Simonin huulia ja sulkee silmänsä. Shania näkee tähtiä! Tai mitä lie hopean värisiä pilkkuja ne ovatkaan. Hän ottaa hitaasti kätensä Simonin kädestä ja koskettaa miehen tummia kiharoita, sitten hän laittaa kätensä Simonin takaraivolle ja työntää tätä kevyesti eteenpäin, itseään vasten. Shania suutelee Simonia intohimoisesti, mutta samalla varovaisen hellästi. 

 

Ja Simon vastaa suudelmaan; hän ottaa kiinni Shanian niskasta hikisellä kädellään samalla kun tunnustelee Shanian huulia hitaasti omillaan, kuin tutkimusmatkalla olisi. Simon on juuri löytämässä jotain itselleen uutta, kuin uuden maailman, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Shania ottaa varovasti Simonin paidasta kiinni, jotta ei kaatuisi taaksepäin Simonin työntäessä tätä huulillaan; Simon suutelee Shaniaa nyt vähän voimakkaammin, mutta perääntyy välillä ikään kuin vauhtia ottaakseen, ja lähtee sitten tutkimaan uutta kohtaa Shanian huulista. Shanian huulet tuntuvatkin olevan Simonille kuin loputon matka aarrekätkölle. Simon ei tosin ole varma, haluaako hän edes löytää moista aarretta; hän nauttii niin paljon matkasta, ettei määränpäällä ole niin väliä. 

 

Simon liu’uttaa kättään Shanian kosteiden hiusten päällä ja vahingossa hieman vetää ja takkuunnuttaa tämän tukkaa. Shania ei siitä välitä. Shaniakin nauttii tästä matkasta enemmän kuin mistään muusta aiemmin. Hän haluaa tuntea Simonin läpikotaisin; niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hänenkin kätensä liikkuu Simonin tukkaa pitkin, ja se on osa Shanian tutkimusmatkaa. Hän haluaa tuntea jokaisen pienen yksityiskohdan elämänsä rakkauden vartalossa, toki Simonin rajojen niin salliessa. Päästä on hyvä aloittaa, sillä Simon on jo sanattomasti osoittanut, että siihen Shanialla on lupa koskea. Shanian käsi eksyy Simonin vasemman korvan päälle ja tuntee siellä tavallista lyhyempää hiusta ja sen alla jotain erikoista. 

 

Shania: Oi kuinka onnellinen olen... Hmm... Mikähän Simonilla on tässä...? 

 

Simon säpsähtää Shanian kosketusta ja perääntyy äkkiä. Simonin sydän hakkaa niin kuin se haluaisi hypätä rinnasta ulos. Hän jäätyy paikalleen ja katsoo Shaniasta poispäin. Shania tietää, että on tehnyt virheen. Sen vakavuudesta hän ei kuitenkaan ole varma.

Shania: Rakas, satutinko sinua?!

Simon: E-et... Kaikki on 'yvin. Lisää viiniä? 

 

Simon juo lasinsa tyhjäksi ja kaataa lisää itselleen, tarjoaa sitten Shaniallekin, vaikka Shanian lasi on lähes täynnä. Simon ei huomaa edes sitä, että kännykkänsä on suutelun tuoksinnassa lentänyt lattialle.

 

Shania: Sinä selvästi pelästyit äsken. Ei kiitos, minulla on vielä viiniä. Kosketinko sitä kohtaa, jonka satutit siinä... siinä kun kaaduit...? Oh anteeksi rakas kultani! 

 

Simonin kädet vapisevat, ja hän ottaa Shanian kädestä kiinni. Shania puristaa Simonin kättä molemmilla käsillään. 

 

Simon: Öh... Niin se oli. Ei se mitään. Mi'in me jäimme?

Shania: Simon, puhu minulle siitä. Minä näen, että sinä tarvitset sitä. Oi ole niin kiltti. 

 

Simon: Tätä minä tarvitsen…

Simon painaa huulensa taas kiinni Shanian huuliin.

Shania: Mmh... Simon! 

 

Shania ei haluaisi mitään muuta maailmassa kuin suudella Simonia, mutta hän vetäytyy miehestä kauemmas. 

 

Simon: Mit...?

Shania: Simon rakas, kanssasi suuteleminen oli parasta, mitä minä muistan minulle KOSKAAN tapahtuneen. Siis jotakin aivan mieletöntä, sanoinkuvaamattoman upeaa. Ja me voimme jatkaa sitä, jos haluat. Sillä minä ainakin haluan, ja aiemmin en olisi muuta nyt ajatellutkaan. Mutta kuten sanoin, olen muuttunut. Minä haluan tietää, mitä sinä ajattelit kun koskin tuohon... arpeen. Kertoisit minulle! 

 

Simonin hakkaava sydän tuntuu olevan vain yhden lyönnin päässä paniikkikohtauksesta, ja hän yrittää hillitä itseään ajattelemalla siten kuin paniikkikohtausta estämällä; konkreettisia, ympärillä olevia asioita, kuten tuoleja, pöytiä, maton kuvioita ja sellaista. Se vain ei täysin toimi. Simon pystyy ajattelemaan vain Shaniaan liittyviä asioita. 

 

Shania: Simon, miksi tuijotat lattiaa?

Simon: Matto… on kuin silkkiä. Hänen tukkansa on kuin silkkiä… Miten se voikin olla niin sileä? Huulet kuin satiinia, paljon hienompaa kuin karhea puunrunko. Hihih! Mutta miksi hän haluaa puhua minulle siitä paskasta? 

 

Shania pelästyy, että pilaa koko ihanan illan uteluillaan ja istuu hiljaa. Hän tuijottaa Simonia värähtämättä.

Simon: Se on y'dentekevää. Aivan merkityksetöntä.
Shania: Jos se olisi sinulle niin merkityksetöntä, sinä tuskin reagoisit noin.
Simon: Siis... tarkoitin sitä mitä minä ajattelen. Se on merkityksetöntä. Se on merkityksellistä vain silloin kyn se sisältää sinyt. Äh, ei tästä tyle mitään.

Simon laittaa lasinsa pois, ja hänen kätensä vapisee niin, että lähes täysi lasi on vähällä tipahtaa lattialle. 

 

Shanian sydän jättää lyönnin välistä ja hiki kihoaa hänen otsalleen. 

 

Shania: Nyt minä todellakin pilasin kaiken! "Ei tästä tule mitään"?! Simon tarkoittaa meidän suhdettamme! Oi miksi minä olen muuttunut, kun ei se näytä mitään parempaa tuovan mukanaan? Olisin vain ollut entinen tyhmä itseni ja pitänyt silmäni kiinni ja huuleni raollaan! Ja ennen kaikkea turpani kiinni! Mutta ei, minun piti pilata elämäni kaunein kohtaus kyselemällä rakkaaltani tyhmiä, ja nyt meidän suhteemme on pilalla! 

 

Kyyneleet ilmestyvät Simonin silmäkulmiin ja alkavat heti valua hänen poskiaan pitkin. 

 

Simon: Kaikki mitä minä teen on liian vä’än tai liian ’yönöä, ei sillä väliä miten kovasti minä yritän. Sniff! Se ei ole tarpeeksi. Tämä ei ole tarpeeksi! 

 

Shania: Mikä on vähän ja huonoa? Mikä ei ole tarpeeksi? Oi mistä sinä oikein puhut?

Simon: Minä en pääse edes älkyyn. Minä en vain kii’oty työlläisestä. Etkä sinäkään, koska minä en osaa… Minä en osaa olla normaali. Anteeksi. Ei sinyn tarvitse sokerikyörryttää tällaista päskää, sanoa, että se oli mykä jotain ’yvää… Koska me molemmat tiedämme, ettei se ollyt. Nyyh! Jätätkö sinä nyt minyt? Älä jätä minyä! Minä voin yrittää vielä yydestään ja olla parempi! Shania, mon amour, älä jätä minyä! 

Simon heittäytyy dramaattisesti Shanian kaulaan. Shania on niin ällistynyt ja hämillään, että saa alkuun aikaiseksi vain onnettomalta kuulostavan ähkäisyn.

Shania: Ägh... Voi Simon, se mitä minä sanoin äsken, oli täysin totta, joka sana! Sinä osaat suudella kerrassaan ihanasti! Kukaan ei IKINÄ ole suudellut minua noin, ja minulla niitä poikaystäviä on piisannut. Se on aina ollut sellaista, että olen tuntenut tukehtuvani tai mies on pyöritellyt kieltään kieleni ympärillä, mikä on ällöttävää. Ja sinä sitten, sinä, jota minä olen odottanut, jota minä olen kaivannut, sinä suutelit minua niin lempeän sensuellisti, niin pehmeästi, ensin hieman kuin kiusoitellen, sitten niin uskomattoman upeasti, että minä ihan häkellyin! Minä vannon puhuvani totta. Simon, suudelmamme oli unohtumaton! Se oli täydellinen! Ja vaikka se olisi ollut kamala, mitä se ei siis TODELLAKAAN ollut, niin en minä jättäisi sinua! Miksi ihmeessä minä niin tekisin, nyt kun viimein olet siinä?! Oi minä pelkäsin, että sinä jätät minut, koska aloin kysellä tuosta arvesta päässäsi niin väärällä hetkellä! Oh, rakas nyt sinä hieman satutat minua, e-en vvoik... khunnollah... engittääh... Tsihih! Mhut… taheisseh… haittaah...

 

Simon: Anteeksi! Öh…

Simon perääntyy hämillään.

Simon: Sinä... Sinä tykkäsit siitä? Siitä syytelystä?

Shania: Hahahah! Oi sinä olet aivan ihana! Tule takaisin! Totta helvetissä pidin, minähän rakastin sitä, hihihi! 

 

Simon syöksähtää takaisin Shanian syliin. Shania tuntee niin suurta onnellisuutta, että haluaisi vain nauraa. 

 

Simon: Oi, mon amour... Myttä, myttä…

Shania: Hihihii, nii-in? 

 

Simon: Eikö kieli jyyri kyyly tynkeä toisen kyrkkyyn ja nyöleskellä toisen syytä sisältä? Koska niin minä lyylin... Myttä minystä sellainen on ällöttävää, joten minä en te'nyt niin.

Shania: Oi enhän minä tiedä miten se pitäisi tehdä, mutta siitä minä vähät välitän, sillä SINÄ suutelit minua niin kauniisti, etten ole kokenut mitään sellaista koko elämässäni.

Simon: Okei... Se on... Se on 'yvä. 

 

Simon päästää ulos niin syvän helpotuksen huokauksen, että Shaniakin tuntee sen Simonin rinnan läpi.

 

Shania: Oi minä en halua liikkua tästä ikinä mihinkään, haluan tuntea Simonin hengityksen rintaani vasten, hänen sydämensä takovan itseäni vasten. Minun on niin hyvä olla tässä, älä päästä minusta koskaan irti.

Simon: En päästä. Jos sinä näin 'älyät, niin minä toteytän sinyn ta'tosi. Ainakin... työtä, ööh...

Shania: Oi Simon, mitä sinä itse haluat? Ollaan ihan hetki näin, joohan? 

Simon: En minä pysty... Tämä on nyt tietysti kamalan noloa, myttä… minyllä on kamala kysi’ätä. Pitää mennä! Myttä minä tylen takaisin i'an ko’ta!

Shania: Hahhahhahaa! Niin minullakin on! Pissaan kohta housuun! 

Simon nousee äkkiä ylös ja lähtee vauhdilla kävelemään, mutta väärään suuntaan. Hän törmää suoraan sohvan takana olevaan seinään. 

 

Simon: Aaaa! 

Shania pomppaa ylös sohvalta, ja Simon pitelee naamaansa. 

 

Shania: Simon! Mitä sinä nyt?! Sattuiko sinuun?! 

 

Shania ryntää miehen luo ja kääntää tämän kasvot kohti itseään. 

 

Shania: Oi kuinka sinä tuolla tavalla...? Eihän sattunut pahasti?

Simon: Ei mitään 'ätää. Vä'än vain meni nenä lyttyyn. Mi'in syyntään minä nyt...? Ai työnne.

Shania: Mennään yhdessä! Sinä saat mennä ensin, hihihi!

Simon: Okei... Hihih! 

 

Simon laittaa vessaan mennessään oven visusti lukkoon, ja Shania jää oven taakse odottelemaan vuoroaan. Simon menee vessasta päästyään makuuhuoneeseen vaihtamaan lakanoita. Hän lauleskelee samalla iloisena Edith Piafin Non, je ne regrette rieniä. Simon ei ole mikään ammattilaulaja, joten normaalisti hän laulaa vain suihkussa tai muuten yksin ollessaan. Simon olettaa Shanian viipyvän taas pitkään vessassa.

Non, rien de rien

Non, je ne regrette rien

Ni le bien, qu'on m'a fait

Ni le mal, tout ça m'est bien égal

Non, rien de rien

Non, je ne regrette rien

C'est payé, balayé, oublié

Je me fous du passé 

 

Shania kuitenkin ilmaantuu Simonin selän taakse kesken tämän lauleskelun. Hän on jo ehtinyt vaihtaa yöasun päälleen, kammata tukkansa kuivaksi ja hoitaa muutkin iltahommat. Erikoisen myöhäinen ilta-aurinko paistaa sisään huoneen ikkunoista ja valaisee kaiken sisällä kuin iso lamppu olisi päällä. Shania seisoo valossa kylpevää kihlattuaan ihastellen ihan paikoillaan. Simon näyttää pyörittelevän peittoa pussilakanan sisällä joka suuntaan pitkän aikaa, vaikka se on jo kunnolla sinne aseteltu. Miehen ääni on ihanan matala, ja Shania voisi vain kuunnella hänen lauluaan, sillä Simon laulaa todella hyvin. Shaniaa jännittää. 

 

Avec mes souvenirs

J'ai allumé le feu

Mes chagrins, mes plaisirs

Je n'ai plus besoin d'eux

Balayer les amours... 

 

Shania: Kultaseni, sinä laulat ihanasti, tsih! Kuule... Missä minä nukun? Ethän vain vaihda lakanoita minua varten? Totta kai sinä nukut sängyssäsi ja minä sohvalla tai lattialla... 

 

Simon yllättyy niin löytäessään Shanian selkänsä takaa, että melkein hyppää ilmaan säikähdyksestä. Simonilla on vieläkin yllään juhlapuku ja jopa meikit naamassaan. 

 

Simon: Ööh... So'valla? Lattialla?

Shania: Niin... Koska et kai sinä halua, että olemme yhdessä sängyssä näin pian? Siis vaikka tietysti vain nukumme... Öh...

 

Simon: Miksei? Sinä 'älyät nykkyä so'valla? Ei siinä ma'dy nykkymään. Minä nykyn aina olo'yöneen lattialla silloin kyn äitini tylee vierailylle. 'Älyätkö sinä, että minä nykyn lattialla?

Shania: Oi apua en, en tietenkään! Totta kai minä haluan nukkua kanssasi samassa sängyssä! Minä vain ajattelin, että se tuntuisi sinusta epämukavalta, sillä mehän tavallaan vasta nyt olemme yhdessä. Vaikka olemme olleetkin parisuhteessa jonkin aikaa ja nyt peräti kihloissa. 

 

Simon seisoo paikallaan suu auki Shaniaa tuijottaen. Hetken ajan hänestä tuntuu kuin kaikki sanat olisivat häneltä kateissa, ja hänen ajatuksensa pyörivät ympyrää. 

 

Simon: Öö... Ei se tynny epämykävältä. Odota 'etki, minä käyn pesemässä nämä meikit ja 'ampaat pois naamasta. Siis ei 'ampaat pois naamasta... Öh, anteeksi! 

 

Shania muistaa, että Simon kävi aiemmin niin pikaisesti vessassa, ettei tosiaan varmasti ehtinyt iltahommiaan tehdä. Shania tuntee pientä syyllisyyttä siitä, että Simonin piti kiirehtiä pois vessasta neidon vessahädän tieltä. Shania katselee nyt ihastuksissaan Simonin makuuhuonetta. 

 

Shania: Oi, My Little Ponyja täälläkin! Hänellä on miltei samanlainen vitriini kuin minulla olohuoneessa! 

Shania astelee vitriinin luo ja katselee sen sisältöä. 

 

Shania: Oi, hänellä on tuolla korujaan, niin upeita! Oi kuinka minä rakastan hänessä sitäkin, että hän käyttää koruja, meikkiä ja näyttäytyy aina muutenkin niin laittautuneena! 

 

Seuraavaksi Shania istuutuu varovasti sängyn reunalle.

Shania: Oi kuinka tuo pinkki lämpöpatteri on ihana! Minäkin haluan tuollaisen. Onpa ulkona vielä valoisaa, vaikka kello on jo paljon! Huh! Hmm... Mitäs tuossa sitten on...? Kirjoja!

Shania ottaa pari kirjaa käteensä ja kääntelee niitä.

Shania: Oi Simon lukee samanlaisia kirjoja kuin minä: Jane Austenia, Brontën sisaruksia ja kaikkea romanttista! 

 

Shania laittaa kirjat pois ja Simon tulee takaisin pöllämystyneen näköisenä, vieläkin epätietoisena siitä, mitä tehdä. Hän jää seisomaan sanattomana sängyn viereen Shaniaa katsellen. Simonilla on yhä samat vaatteet, mutta meikit hän on pessyt pois, ja tukastaan hän on poistanut pinnit, joten se on levällään vähän joka suuntaan. 

 

Shania: Oh Simon, meillä on enemmän yhteistä kuin osasin ikinä kuvitella! Sinä luet samoja kirjojakin kuin minä!

Simon: Ai? Niinkö?

Shania: No näköjään! Ja minä ohimennen hieman kurkistin tuonne vitriinisi sisälle, jollainen minulla on omassakin kodissani, hihih, niin nuo kaikki meikkisi ja upeat asusteesi: minä rakastan sinua myös siitä syystä, että haluat tälläytyä kun lähdet johonkin. Ja se on siis tyyliin kymmenesmiljoonas syy, jonka vuoksi sinua niin rakastan, tsihih!

Yhtäkkiä Shania nousee ja tarttuu Simonia kädestä.

Shania: Kulta, tule tähän viereeni!

Simon hieman hätkähtää, mutta pysyy paikallaan. Sitten hän istuu Shanian viereen ja katsoo tätä, mutta ei sano mitään.

Shania: Nyt, käy kanssani makaamaan sängylle. Jalat lattialla siis. Luota minuun. 

 

Simon: Jalat la-lattialla? Miten sängyssä maataan... jalat lattialla? Voi helvetti! Nyt se viettelys sitten alkaa… ja minun pitää kai mennä johonkin ihmeasentoon, missä ei pysty hengittämään. Voi apua... 

Shania: Hihii, tästä istuma-asennosta vaan laskeudutaan selällemme. 

 

Simon käy ihan hitaasti sängylle makaamaan, käsi Shanian kädessä. 

 

Shania: Katso niin taakse kuin pystyt. Mitä sinä näet? Minä näen upean kukkataulun, jossa on pinkit kehykset. Huh! Simonilla on unisieppari! En ainakaan päädy yöllä Rajamaailmaan!

Simon: Niin? Minä näen sen saman. Ai ypeän? Se on vain minyn maalaamani tylsä ty'errys. Kohta hän hyppää sängynpäätyyn ja vetää minulta housut pois ja alkaa nuoleskella… Voi apua, voi apua, voi apua... 

 

Shania: Siinä tapauksessa minä näen paljon, paljon enemmän, kuin mitä äsken sanoin. Taulu on elämäni rakkauden luovuuden tuotos, siitä syystä näen, kuinka tuo kukka puhkeaa elämään!

Simon: Yksinäinen kykkä pelolla... pellolla. Siltä minystä tyntyi kyn maalasin sen.

Shania: Sinusta tuntui siltä silloin. Entäpä tällä hetkellä? Tässä minun vieressäni, kätesi kädessäni? Pystytkö kuvittelemaan tauluun toisen kukan? Minä nimittäin pystyn, ja näenkin sen.

Simon: Ky-kyllä minä nyt näen siinä toisenkin kykän. 

Simon väläyttää Shanialle pienen hymyn. 

Shania katsoo Simonia syvälle silmiin, vaikka pariskunta makaa niskat kierossa.

Shania: Se olen minä. Kuten näet, se on samaa lajia ja ihan toisen kukan vieressä.

Simon: Niin... Meillä on paljon y'teistä.

Shania: Niin on, mutta ennen kaikkea; sinä et enää ole yksin.

Simon: Se onkin mykävää vai'telyä. Minä olen ollyt yksin koko elämäni. 

 

Simon katsoo muualle, ihan kuin tajuaisi, että on sanonut liikaa. Shania puristaa Simonin kättä. 

 

Shania: Tässä hetkessä menneisyydellä ei ole mitään väliä. Vain me kaksi, ihan sama jatkuisiko tuolla ikkunan takana muun maailman elämä juuri nyt lainkaan.

Simon: Varmaan ne kaikki mie'et sinyn ikkunasi alla jatkavat elämäänsä. Toivoen, että päästäisit ne sisään.

Shania: Hahah! Siellä ei ole kuule kuin alakerran kaksi idioottia jätkää, jotka toikkaroivat kännissä. Ja hekin ovat ikkunani alla ainoastaan sen takia, että ovat niin huppelissa, etteivät osaa omaan kotiinsa. Tiesitkö muuten, että kun on humalassa ja sänky pyörii inhottavasti, niin se pyöriminen lakkaa jos on tässä asennossa? Hahah! Minun päähäni tuo viini kyllä vähän meni, vaikka join ihan vähän. Siitä on aikaa kun olen juonut, eikä siellä häissäkään tullut syötyä kuin pari naposteltavaa. Simon, noustaan varovasti takaisin istumaan. Sinun täytyy olla erityisen varovainen, ettei verenpaineesi laske jos nouset liian nopeasti. 

 

Simon: Ai? En tiennyt.

Shania: Aina oppii uutta, hih. Noustaan nyt yhtä aikaa istumaan.

Simon: Eikö sinyllä sitten ole ollyt ketään... sen jälkeen kyn me sovimme siitä avoimesta sy'teestä?

Shania: Oi ei tietenkään! En ole voinut ajatella kuin sinua. 

 

Simon nousee hitaasti ylös Shanian kanssa. He istuvat sängyllä, ja Simon katsoo Shaniaa silmiin. Shania pitää yhä miestä kädestä kiinni ja koskettaa toisella kädellään tämän villiä ja kiharaa tukkaa. Simon pysyy paikallaan ja laittaa silmät kiinni. Shania painautuu lähemmäksi ja sulkee myös silmänsä. Hän tuntee pian miehen uloshengityksen kasvoillaan, Simon tuoksuu niin hyvälle. Shania odottaa vielä hetken, hän haluaa tuntea ja haistaa miehen hengityksen vielä toisen kerran. 

 

Sitten Shania painaa huulensa Simonin huulia vasten ja tarraa kevyesti sormillaan tämän sivuhiuksiin, vähän kuin tukistaisi tätä kevyesti. Simon suutelee Shaniaa varovaisen kevyesti ja pysyy muuten ihan liikkumatta. Simonin sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Shanian huulilta erottuu selvästi kamomilla, mutta kun Shania hengittää ulos, tuntuu jokin syvä ominaistuoksu, jota Simon ei kykene määrittelemään. Joka tapauksessa tuoksu on naisellinen, pehmeä ja suorastaan huumaava, sillä nimenomaan se on Shanian oma tuoksu ilman mitään kemikaaleja. Tämä tuoksu on Simonille lamaannuttava pommi, joka on räjähtänyt hänen nenänsä edessä. Ja tällaista pommia ei Simon pelkää eikä siltä karkuun kiirehdi.

Simon puolestaan tuoksuu ruoka-aineilta kuten kanelilta, greipiltä, mintulta ja limetiltä, kuten viimeksi Shanian ollessa näin lähellä häntä. Ja lisäksi hänessä on se sama myskinen ja eksoottinen tuoksu, jonka Shania myös muistaa haistaneensa silloin lähes neljä vuotta sitten kun he melkein suutelivat Victorian keittiössä. Melkein. Oi, jospa Shaniaa hakemaan tullut Aida ei vain olisi keskeyttänyt heitä soitollaan! Shania ei tuota tuoksua osannut määritellä silloin, eikä vielä nytkään. Näiden tuoksujen sekoituksen jälkeen Shania erottaa miedon, miehisen hajun. Se on Simonin hiki, mutta Shania ei koskaan ole haistanut mitään niin ihanaa!

 

Shania yllättää Simonin irtautumalla tämän suudelmasta.

Shania: Rakas, se oli kerrassaan huumaavaa! Se oli hyvän yön suukko! Käydäänkö jo nukkumaan? Minä haen sinulle lasin vettä ensin. 

 

Shania nousee ja menee keittiöön. Simon jää hämmentyneenä sängylle istumaan. 

Simon: Pitäisikö riisua jo vaatteet pois? Sitten se olisi nopeammin ohi. Ei… Shania ei taida haluta nopeaa. Hän varmaan haluaa pussailla ensin. Pitää tehdä juuri niin kuin hän haluaa. 

Hetken päästä Shania tulee takaisin vesilasi kädessään. 

 

Shania: Kulta, miksi sinä vieläkin siinä istut? Käy nyt makaamaan. Tai ota sittenkin ensin pikku ryyppy vettä. 

 

Simon ottaa lasin ja juo siitä vähän, ja antaa sen takaisin Shanialle, joka laittaa sen lasivitriinin päälle.

Simon: Kiitos. Ja nyt se sitten alkaa… Nyt hän kertoo miten hän haluaa minut. Shania tajusi minun olevan kännissä ja yrittää saada minut ensin selväksi. Mutta kun minä en ole tarpeeksi kännissä sitä varten! Se toinen lasillinen jäi ihan juomatta. Ääh… 

 

Shania näkee jotain erikoista lattialla lojumassa. 

 

Shania: Hei mikä tuo lääkepaketti on?

Simon: Se on vain... joky. Antaa sen olla.

Shania ottaa paketin käteensä ja lukee siitä ääneen.

Shania: Tenox 20 mg, määrätty unta parantamaan. 

 

Simon nappaa paketin Shanialta. 

 

Simon: Älä koske sii'en!

Shania: Mitä sinä nyt...? Lääkäri on määrännyt sinulle sellaisen yöksi.

Simon: En minä voi ottaa sitä... Anteeksi. Ei py'ytä siitä nyt.

Shania: Tuleeko sinulle siitä huimausta tai muuta pahaa oloa?

Simon: Saan sillä yntä vain pari tyntiä ja sitten kaikki menee vain pa'emmaksi.

Shania: Mutta minähän olen nyt vieressäsi. Minä kyllä pidän sinusta huolta, luottaisit minuun. Ole nyt kiltti ja ota se. Minä haluan näyttää sinulle yhden kivan jutun! 

Simon: ”Yksi kiva juttu?” Eikö hän voinut keksiä vaginalleen mielikuvituksellisempaa nimeä? Minun penikseni oli sentään Cécilen mielestä Taikavarpu, jota en tajunnut silloin... enkä toisaalta nytkään. Äh! Siinä on jotain benzoa, ja minä olen jo jäänyt sii'en köykkyyn... Kerroin sinylle jo vyösiä sitten, että minyllä oli ongelma lääkkeen kanssa, jossa oli sitä päskää. Niin että ynö'dä se... ja näytä minylle se Yksi kiva jytty. 

 

Simon antaa lääkepaketin pudota taas lattialle ja alkaa availla paitansa nappeja.

Shania: Hmm... Totta, muistan nyt kun sanoit. Voi olipa tyhmä lääkäri, hänen olisi pitänyt määrätä sinulle melatoniinia, joka on aivoissa oleva pimeähormoni. Se on kaukana mistään koukuttavista ben... No, niistä. Minäkin otin sellaisia tyhmyyttäni silloin kun liikuin Daria Rochesterin kanssa. Se Billy Laine tyrkytti minulle sellaisia rivatrileja, yäk! 

 

Simon lopettaa nappiensa avaamisen ja katsoo Shaniaa kulmiensa alta. 

 

Simon: Mit... Mitä?

Shania: Joo, se mies kulki siellä Vicin bileissä perässäni vuoroin seksiä vongaten, vuoroin lääkkeitä tyrkyttäen. Sitten eräs byronilainen sankari tuli ja pelasti minut, hihih!

Simon: Niin… En tiennyt, että sinä otit jotain siltä pikky päskiäiseltä… Ei i’me, että sinä olit niin sekaisin silloin… Lyylin sinyn olevan vain kännissä. Minylle se päskiäinen tyrkkäsi jonkin myrkkypyssin, jonka vedin pöntöstä alas. En tiedä mitä siinä oli. Minä en tiedä mitään mistään lääkkeistä tai 'ormoneista... paitsi että yksi on pa'a jytty ja toinen... En minä tiedä.

Shania: No mutta vasta NYT me tutustumme kunnolla ja pääsemme kertomaan toisillemme menneitä asioita. Voi, minun täytyy kertoa Simonille Rajamaailman lisäksi kaikki kamalat miessuhteeni ja tietenkin ne huumekokeilut Darian kanssa, apua... No, niistä ei tarvitse onneksi vielä puhua.

Simon taputtaa sänkyä vieressään. 

Simon: Tyle tänne.

Shania: Mielelläni! Haluatko olla edessä vai takana?

Simon: Ööh... Takana... Kai? Tai sylikkäin.

Shania: Se sopii minulle! Nythän minä sen kivan jutunkin pääsen näyttämään.

Simon: Ööh, niin... Minylläkin saattaa olla joky jytty... Myttä en ole varma tykkäätkö sinä siitä vai et. 

Shania istuu sängylle työntäen samalla peiton pois ja kiepsahtaa makaamaan sängyn reunalle sikiöasennossa. Häntä harmittaa, että tähän aikaan kesästä yöt ovat vielä niin valoisia, olisi kiva olla hämärässä.

Shania: Kerro ihmeessä! Mutta käy nyt ensin makaamaan taakseni ja kiedo kätesi ympärilleni.

Simon: Öö... Minä lyylin, että sinä olisit toisin päin. Myttä jos sinä noin 'älyät, niin… Voi helvetti! Hän haluaa, että minä panen häntä takaapäin? Toivottavasti sinne oikeaan paikkaan eikä siihen numero kakkoseen… No, pakko tehdä kuten hän haluaa. 

 

Hermostunut Simon avaa paitansa kokonaan ja tulee hitaasti Shanian taakse. Sitten Simon laittaa tärisevän kätensä Shanian olkapäälle.

Shania: Voin minäkin olla takana ja pidellä sinua sylissäni. Jos siis sitä tarkoitat?

Simon: Apua! Pyytääkö hän jotain vielä kummempaa asentoa? Vai haluaako hän ensin tunkea dildon tai anustapin perseeseeni? Öh, en i'an sitä... Käänny tänne päin.

Shania: Käy nyt vain kunnolla makaamaan. Enkä käänny! Mitä ihmettä hän nyt ajattelee...?

 

Simon on täysin hämmentynyt. Ihan mihin tahansa ei hänkään enää suostu! Toisaalta, jos Shania sitä pyytää, niin Simon saattaa suostuakin. Eihän hän voi mitään rakkaaltaan kieltää, nyt kun hänellä sellainen todellinen rakas on ensimmäistä kertaa elämässään.

Simon: Äh, tästä tulee kyllä noloa, mutta ehkä se ei satu… ainakaan paljon. Pääasia on, ettei häneen satu. Pitää siis valmistella hänet ensin kunnolla. Ja noloa tulee siitäkin, mutta ei voi mitään. Noihin täytettyihin rintoihin en kyllä uskalla koskea; nehän saattavat vaikka räjähtää! Eivät kai ne räjähdä jo pelkästä halaamisesta…? Iiks! 

Simon pussaa Shaniaa pehmeästi kaulalle.

Shania: Tsihihih, kutittaa!

Simon pussaa Shaniaa uudestaan, eri kohtaan tämän kaulaan. 

 

Simon liikuttaa kättään hitaasti Shanian olkapäältä tämän käsivartta pitkin. 

 

Simon: Suunnilleen näin se Don Juan teki siinä yhdessä elokuvassa keskellä ravintolaa, ja sanoi jotain naisen ihosta… Että kädet ovat samanlaiset kuin jalat ja… naisen kanssa rakasteleminen on sama kuin instrumentin soittaminen: molemmista lähtee yhtä kova ääni. Äh! No, ehkä tässä sanoja ei tarvita, minun suustani ne kuulostaisivatkin vain korneilta.

Shania: Ihanan tuntoista, kulta. Miksi sinä et laita päätäsi tyynyyn jo? 

 

Sitten Simonin käsi menee Shanian vyötärölle, ja hän pussaa Shaniaa poskelle. 

 

Simon: Ei kai se niin toimi...?

Shania: Simon! Tuo on aivan ihanaa, mutta nyt sinä pilaat tämän jutun, hihih! Mistä sinä voit tietää, koska et tottele minua? Hihihii!

Simon: Miten niin minä pilaan hänen Juttunsa? Voiko se mennä PILALLE?! Nyt pitää olla varovainen... 

 

Nyt Simonin käsi menee jo Shanian helman alle, reidelle asti. Simon hieroo Shanian ihoa hellästi sormenpäillään, jotka ovat keveitä kuin höyhenet, mutta myös pehmeitä. Shania tajuaa, että Simon ei varmasti ole soittanut kitaraa aikoihin, sillä kitaransoittajalla on tyypillisesti kovettuneet sormenpäät. Mutta Simonin sormet ovat kuin maailman pehmeintä samettia Shanian iholla, ja vaikutus vielä tehostuu siitä miten Simon vuoroin suukottelee Shaniaa ja vuoroin hieroo naamaansa tämän poskea vasten kuin parin löytänyt kiimainen urosleijona, jonka tuuhea harja vieläpä peittää Shanian kasvot! Shanian on vaikea saada ajatuksiaan kasaan, saati sitten koostaa ne puheeksi. 

 

Simon: Millainenko’an se Jytty on? Hihih!

Shania: Siis... Mitä kummaa Simon aikoo?! Hänen huulensa ja kosketuksensa-ah... aah... EI! Tämä ei voi mennä näin! Mitä minä nyt teen?!

 

Shania tuntee Simonin lämpimän käden yhtäkkiä lantiollaan, pikkuhousujensa sivusauman kohdalla. Simon pussaa samalla Shanian kaulaa. Shania voihkaisee vahingossa.

Shania: Ah... Apua! Mitä sinä oikein suunnittelet? Onko tämä sinun käsityksesi nukkumisesta? Hih! 

 

Simon ei sano mitään, suutelee vain Shanian kaulaa pehmeästi ja pitää kättään tämän pikkuhousujen päällä, sivellen naisen paljasta ihoa vyötärönauhan yläpuolella hyvin hitaasti. Shania tuntee, kuinka hänen vatsastaan alapäähänsä kulkee kuuma kohahdus. Hänen tekisi mieli voihkia jo pelkästä Simonin samettisesta kosketuksesta. Mutta ei, Shanian on hillittävä itsensä, vaikka eläimelliset vaistot ovat ottaa vallan. 

 

Simonin käsi siirtyy Shanian vatsan päälle, juuri pikkuhousujen reunalle. Hän jatkaa samalla Shanian kaulan hellää suukottelua. Shania tuntee miten Simonin pikkusormi painaa vaarallisesti vyötärönauhaa, ikään kuin pyrkien sen alle. 

 

Shania: Simon! Et voi uskoa, kuinka ihanalta tuo kaikki tuntuu, mutta NYT käsi pois sieltä! Äkkiä-äh!

Simon: Mmm... Que? Mitä? 

 

Shania on ihan hätää kärsimässä ja lähestulkoon orgasmin partaalla, kun hän tarttuu voimakkaasti Simonin käteen ja kiskaisee sen irti pikkuhousujensa holleilta. Hän siirtää määrätietoisesti miehen käden vyötärönsä ympäri ja räpeltää sormensa ristiin Simonin sormien kanssa. 

 

Simon: Sinä et tykkää tästä... Anteeksi.

Shania: Tämä on se kiva juttu, mitä minä tarkoitin. Että me nukumme tällä tavalla ihan kiinni toisissamme. Sinä kieltämättä panit paremmaksi, huh huh! 

 

Shania kääntyy niin paljon Simoniin päin kuin pystyy. 

 

Simon: Ai panin? Myttä en'än minä edes vielä aloittanyt.

Shania: Simon rakas, se mitä sinä äsken teit, oli niin ihanaa, että minä... Nolottaa sanoa tämä, mutta minä melkein... Niin, melkein laukesin... Simon, meidän ei ole tarkoitus vielä panna. Minä ainakin haluan tutustua sinuun ensin. Olla lähellä sinua.

Simon: Ei siinä ole mitään noloa. Minä lyylin, että sinä 'älysit... Anteeksi, käsitin sitten aivan väärin. Tietenkään sinä et 'älyä sitä.

Shania: Kuinka niin "tietenkään en halua"?! Totta kai minä haluan seksiä kanssasi, voi olen unelmoinut siitä jo vuosia! Mutta ei näin, ei vielä. Meidän molempien pitää olla henkisesti valmiita siihen. Haluan olla kanssasi koko ajan, kulkea käsikkäin, istua lähekkäin, nukkua sylikkäin. Ja vasta sitten kun se tuntuu molemmista oikealta, vasta sitten me teemme sen. 

 

Simon on täysin hämmentynyt, sillä luuli, että juuri seksiä Shania halusi. Kuinka Shania hänestä mitään muutakaan haluaisi? Simon oli jopa valmis näyttämään tatuointinsa Shanialle, mutta ei tee sitä nyt. Simon napittaa vaivihkaa paitansa kiinni, vaikka haluaisi jo vaihtaa yövaatteisiin. Hän ei uskalla liikahtakaan, ettei tekisi mitään toista virhettä. 

 

Simon: Ei näin. Ei vielä. Taas minä mokasin. Vai niin... Selvä.

Shania: Se kiva juttu josta puhuin oli yksinkertaisesti se, että halusin näyttää sinulle, miten toisen kanssa voi olla ihan lähekkäin, vaikka se ei olisi seksiä. Vaikka ihan vaatteet päällä, kuten sinulla näyttää olevankin nuo housut yhä, hahah!

Simon: Kerro minylle sitten kyn 'älyät sitä, niin minä olen valmiina. 

 

Shania: Ei se niin mene, oma rakkaani. Seksin aika tulee sitten kun on tullakseen. Tai jos sinä et halua sitä, se sopii minulle. Usko tai älä. Kun on ihan lähellä ihmistä jota rakastaa, voi tuntea toisen sydämen lyönnit, toisen ihanan hengityksen, jokaisen liikkeen itseään vasten. Kaikki se vahvistaa keskinäistä rakkauttamme entisestään. Puhun nyt syvästä, henkisestä yhteydestä. Minä en osaa selittää sitä kunnolla, mutta halusin näyttää sen sinulle. Riisu ne housusi jos haluat, että olosi ei ole mitenkään epämukava. Tule sitten ihan kiinni minuun, ota kiinni vaikka kokonaan ympäriltäni, että toinen kätesi on allani. Me voimme olla kasvokkainkin, jos haluat. Silloin me molemmat voimme kietoa käsivartemme toistemme ympäri ja rakastaa. Ja lopulta nukahtaa. Luota minuun tässä asiassa, sinä tajuat mitä tarkoitan, kun tulet lähelleni ja rentoudut täysin.

Simon: Minä teen aina kaiken väärin, niin tässä oli sinylle esimäkyä siitä. Minä en tiedä miten soiten… toisen kanssa ollaan lä’ekkäin myyten kyin… myyten kyin seksin takia. Olisi pitänyt käydä syi'kyssäkin, myttä en jaksa enää näin myö'ään, niin nyt on i'an ällöttävä olo. Minä 'aisen 'ielle, niin sen takia sinä et 'älyä sitä. 

 

Shania: Kulta, sinä et tehnyt MITÄÄN väärin. Ja minä haluan näyttää sinulle, että muutakin läheisyyttä on, kuin seksiä. Ja vaikka olisit hikinen päästä varpaisiin, minä rakastaisin JOKAISTA hikikarpaloasi ihollani, koska se on rakastamani ihmisen hikeä! 

Simon: Niin varmaan... E'kä on parempi, että minä menen sinne lattialle… 

 

Simon nousee äkkiä istumaan sängyn reunalle.

Shania: Hahaha! Niin varm... Mitä nyt?! Voitko huonosti?
Simon: En.

Simon katsoo murheellisena jonnekin lattianrajaan. Shania nousee puolittain istuma-asentoon ja tuijottaa Simonia kysyvästi.

Shania: Kulta, mikä nyt on? Jos tuollainen läheisyys josta puhuin on sinulle liikaa näin varhaisessa vaiheessa, niin sano ihmeessä! Voi helvetti, pilasinko taas kaiken?

 

Simon: Minyn van’empani eivät ikinä näyttäneet mitään ’ellyyden mallia. En myistä koskaan nä’neeni, että he olisivat syydelleet. Eikä meillä edes ’alailty. Ainyt seksivalistys, mitä minä ikinä sain, oli köylyssä, 12-vyötiäänä, kyn siellä näytettiin joky video piirros’a’moista panemassa.

Shania: Todella surullista kuulla... Meillä kun on aina halailtu ja sen sellaista. Mutta kuten olen kertonut, säästin itseäni 24-vuotiaaksi saakka, sillä odotin Sitä Oikeaa. Jota Rodion tietenkään ei ollutkaan. Ja viimeisimmät parisuhteeni ovat perustuneet aika pitkälti sänkypuuhiin, sillä minä ajattelin, että sitä miehet minusta vain halusivat. Myös sen takia haluan edetä sinun kanssasi ihan eri tavalla, sillä sinua minä oikeasti rakastan. Rakastan todella paljon.

Simon: Van’empani ovat y’ä naimisissa, vaikka he vain riitelevät. Heillä on ollyt erilliset elämänsä jo vyösikäysiä. Isä on ollyt se passiivisempi, hän ei tykkää kenestäkään. Äidillä on ollyt sy’teitä toisiin mie’iin, eikä isä tiedä niistä mitään. Siskosta tyli nymphomane bipolaire, ja minystä tyli päinvastainen: tynteetön robotti kyten isäni. 

 

Shania: Oi Simon, et sinä ole mikään tunteeton robotti! Vai nytkö väität, ettet tunne minua kohtaan mitään?

Simon: Kyllä minä sinyä räkästän... omalla tavallani. Minä ’älysin py'yä sinylle näistä asioista jo vyösiä sitten, myttä se oli ’ankalaa, kyn en ymmärtänyt sitä itsekään. Ja py’elimessä sen kertominen tyntyi erityisen vaikealta. Minä yritin kertoa tästä sinylle silloin kolme vyöttä sitten… ja sen sijaan minä ere’dyin sanomaan sinylle, että sen lisäksi etten ’älynnyt seksiä, niin minä en myöskään räkästänyt sinyä. Myttä se oli syyri vir’e, ja täjysin sen kyllä sen py’elyn jälkeen, myttä sitten oli jo liian myö’äistä. Sinä laitoit välit poikki. Ja se oli täysin ymmärrettävää, en minä syytä sinyä siitä.

Shania: Minä annan sinulle aikaa rakastaa minua ihan millä tavalla haluat. 

 

Shania tarttuu taas Simonia kädestä. 

 

Simon: Yritin laittaa sen sanoiksi kirjoittamalla sinylle kirjeen, jonka lä’etin sinylle Syömeen palattyäni silloin syksyllä, myttä en tiennyt, että sinä olit myyttänyt… Ja sinä kerroit myöhemmin, ettet saanyt koko kirjettä. Ja minä’än yritin soittaakin sinylle sitten jöylynä, myttä sinä et vastannyt etkä saanyt minyn ääniviestiänikään. No, sillä ei ole mitään väliä. Nyt me olemme y’dessä, ja minyn on paljon ’elpompi py’yä sinylle.

Shania: Välillämme noita informaatiokatkoksia sekä väärinymmärryksiä on riittänyt. Mutta puhu minulle nyt.

Simon: Minä… Minä... Minä olen…

Shania: Nii-in? 

 

Simon: Minä en ole ’omo.

Shania: No en sellaista ajatellutkaan.

Simon: Mon dieu, olisikin ’elppoa olla ’omo. Silloin minyä ei pidettäisi niin öytönä. Myttä se, mitä minä olen, on paljon pa’empaa.

Shania: Entinen Shania sanoisi nyt, että: "Hui, alkoi pelottaa, en halua kuulla" ja pinkoisi tiehensä. Mutta minä olen muuttunut. Voit kertoa minulle ihan mitä tahansa.

 

Simon: Minä olen… sexe repoussé. Sex repulsed. En tiedä miten sitä kytsytään syömeksi. Seksin vi’aaja? Äh, en minä vi’aa sitä. Se vain ällöttää minyä. Eikä se jo’dy sinystä! Sinä olet käynis ja ’älyttävä ja… Jos minä ’älyäisin sinyä. Ja minä ’älyän! Ja sen takia se onkin niin öytöä.

Simon ei uskalla katsoa Shaniaa vaan tuijottaa seinää Shanian kädestä kevyesti kiinni pitäen.

Shania: Ällöttää sinua...? 

 

Simon kiemurtaa kätensä nopeasti mutta varovasti irti Shanian kädestä. 

 

Simon: Niin... Minä ’aaveilen sellaisesta täydellisestä seksikokemyksestä, ja yskön, että jos voisin saada sellaisen jonkyn kanssa, niin sitten sinyn. Myttä minä in’oan itseäni, sitä… sitä tyntemystä, minkä kii’ottyminen minyssä ai’eyttää. Minä en kii’oty alastoman vartalon näkemisestä, minä en katso pornoa enkä ’arrasta seksiä kenenkään kanssa. Minä kii’otyn vain ajatyksistä ja kosketyksestä. Myttä en jyyri koskaan edes mästyrböi. Ja jos minä teen sitä, niin minä vä’än kyin jään sii’en köykkyyn moneksi päiväksi ja in’oan itseäni sen takia, ja sitten minä en pysty edes ajattelemaan sitä moneen kyykäyteen. Se on vastenmielistä. Se tekee MINYSTÄ vastenmielisen.

Shania: Mutta eihän tuossa ole MITÄÄN vastenmielistä! Oi Simon, kaikki ihmiset ovat niin erilaisia, sinä olet sellainen kuin olet, eikä siinä ole mitään väärää, eikä vastenmielistä! Minä ajattelin ensin, että saattaisit olla aseksuaali, mutta koska sinä kiihotut ajatuksista ja kosketuksesta, et sinä ole ainakaan sellainen. 

 

Simon: Minystä on tyntynyt tältä i’an lapsesta asti, siitä ’etkestä, kyn täjysin mitä seksi on. Tyntyy kyin päässä olisi ollyt jotain jo valmiiksi rikki… jo ennen tätä vammaa. Niin kyin olisin jollain tavalla sokea. Ja näkö on kyllä ’yönöntynyt sen aivovamman takia, myttä tämä asia ei jo’dy siitä millään tavalla vaan on ollyt olemassa jo käyän ennen sitä. Niin.

Simon kohauttaa olkiaan ja huokaa syvään. Shania asettaa kätensä Simonin olkapäälle, mistä Simon hätkähtää vähän, mutta pysyy paikallaan.

Shania: Oi Simon, sinä et ole millään tavalla rikki. Kuten sanoin, kaikki ovat erilaisia. Enkä minä tiedä sitä aseksuaalin määritelmää tai kunnolla minkään muunkaan seksuaalisuuden termiä, eikä minun mielestäni joka asialla tarvitse ollakaan nimeä! Mutta oli mitä tahansa, minä ymmärrän sinua. Ja rakastan sinua edelleen yhtä paljon! Jospa suostut opettelemaan kanssani läheisyyttä? Eikä edes mietitä mitään seksiä! Miltä sellainen kuulostaisi? 

 

Simon: Myttä... Kai sinä ymmärrät, mi’in olet sitoytymässä? Minä lypäsin sinylle i’an liikoja viime vyönnä. Sen jälkeen minä olen miettinyt asioita enemmän, ja… Mitä enemmän minä sitä ajattelen, niin sitä todennäköisempää on, etten minä pysty seksiin ikinä. Eli me emme voi saada lapsia… No, ainakaan sillä traditionnel tavalla. Ja sinä ’älysit lapsia. Sinyn pitäisi etsiä joky e’jä mies… Ei minystä ole mi’inkään.

Simon alkaa itkeä. Shaniakin alkaa nyyhkyttää, sillä niin voimakkaasti hän tuntee rakkaansa pahan olon.

Shania: Nyyh... Voi rakkaani, minä voin elää ilman seksiä vaikka loppuelämäni! Kunhan se elämä on sinun kanssasi. Meillä on vielä enemmän yhteistä kuin ikinä osasin kuvitella. Minähän kerroin, että menetettyäni neitsyyden, harrastin seksiä jokaisessa suhteessani heti, kun olin suhteen aloittanut. Sillä minä oletin miesten odottavan sitä minulta. Ensimmäiset poikaystäväni olivat sitä suorasanaisesti pyytäneet... Nyyh... Ja nyt sinä aioit harrastaa seksiä kanssani, sillä luulit, että sitä minä tahdoin... Ei tästä lähtien oleteta mitään. Sen sijaan puhutaan asioista. Ei enää KOSKAAN väärinkäsityksiä välillämme! Minulla ei siis ole mitään seksiä vastaan, minä pidän siitä. Ja minä haluan sinua. Mutta vielä enemmän minä haluan SINUT kuin sinua! 

 

Simon kääntyy katsomaan Shaniaa, silmät täynnä kyyneliä. 

 

Simon: Ei se ole mikään seksyäälisyys… Miksi kaikki i’miset pitää tynkeä jo’onkin ’elvetin lokeroon? Se on vika. Syntymästä asti mykänä kylkenyt vika. Sitä se on. Sen takia minyn elämäni on mennyt aivan pieleen... sinyä lykyyn ottamatta. Etkö sinä tosiaan välitä siitä?

Shania: Juurihan minä sanoin, ettei kaikelle tarvitse määritellä termiä. Ja EI, minä en tosiaan välitä siitä. Oi halaa minua, yhyy! 

 

Simon kietoo kätensä hitaasti Shanian ympärille.

Simon: Anteeksi. Minä olen niin väsynyt, etten ymmärrä pyöltäkään mitä sinä minylle py'yt. 

 

Shania nyyhkyttää niin, että hänen hento vartalonsa vapisee Simonin käsivarsien sisällä. Simonin sydän hakkaa täysillä Shanian rintaa vasten, ja hänen kyyneleensä putoilevat Shanian olkapäälle. 

 

Shania: Älä pyytele anteeksi, nyyh... Käydään nyt vain nukkumaan. Haluathan olla lähelläni? Koska minä niin kamalasti rakastan sinua, juuri tuollaisena kuin olet, yhyy.

Simon: Tietysti... Myttä... yksi jytty ensin. 

Simon perääntyy Shanian sylistä ja alkaa availla paitansa nappeja. 

 

Shania: Mitä tahansa.

 

Shania miettii, että Simon varmasti ottaa viimein juhlavaatteensa pois ja tulee nukkumaan. Shania on nyt niin sekaisin kaikesta, että vaikka näkisi miehen peniksen, ei hän kiihottuisi. Simon avaa napin kerrallaan, hyvin hitaasti. Sitten hän vetäisee koko paidan pois. 

 

Simonin rinnassa näkyy mustalla kirjoituksella Shanian nimi, ja sen perässä pieni sydän. Juuri siinä arven vieressä, jonka Shania on nähnyt jo muinoin videopuhelussa, kun Simon näytti arpensa Shanialle tarkoituksella. Tatuointia ei Shania ole nähnyt. Shania tuijottaa vetisin silmin Simonin rintaa. Näkeekö hän kyyneliltään ihan sekavia? Vai voiko tuo olla todellista? Simon hymyilee Shanialle. 

 

Shania: Onko si... Oletko si... Mitä-äh...?

Simon: Ai, tämä pikky sepystys? Minä otin sen kolme vyöttä sitten 'eti kyn meillä oli ollyt se typerä riita. 'Älysin pitää sinyt lä'ellä edes kyvitelmissäni.

Shania: Ei voi olla totta!?! Simon, tuo on kauneinta koko tähän astisessa elämässäni, mitä joku on minua ajatellen tehnyt! Oi mitä sinä olet mennyt tekemään?! 

 

Shanian itku vaihtuu hämmennyksen kautta hymyyn ja sitten nauruun. 

 

Simon: Silloin minä täjysin, että räkästin sinyä. Että olin räkästänyt sinyä jo pitkään.

Shania: Senkin pöljä! Oletko oikeasti tatuoinut MINUN nimeni rintaasi?! Tsihih! Oi Simon, sinä olet ihan... ihan hupsu! Oi kuinka kaunis ele, hihihi!

Simon: Olen pöljä, niin tietenkin minä otin tätyöinnin myös. Hihih! 

 

Shania: Oh sinä osaat tehdä minut ihan sanattomaksi! Niin ihmeellinen sinä olet, oi rakas kulta! Sinä olet KOKO AJAN omistanut sydämeni, oli riita mikä tahansa! Omistat sydämeni kirjaimellisesti!

Simon: Toivottavasti tämä todistaa sinylle, että myös sinyllä on minyn sydämeni. Tätyöinti on myyten syyri salaisyys. Tai on ainakin tä'än asti ollyt, koska en ole näyttänyt sitä somessa. Per'eeni tietää siitä. Äiti räkästää sitä, isä ja sisko vi'aavat. Aida tietää myös, ja hän... No, hän ei pidä sitä öytönä, myttä tarpeettomana kyllä. 

 

Simon alkaa kiskoa pukuhousujaan pois, ja alta paljastuu vaaleanharmaat alushousut ja vähän muutakin. Shania ei voi olla vilkuilematta Simonin ihan kohtuullisen kokoista varustusta tiukkojen alushousujen läpi – hyvä kun ei penis tunge lahkeesta esille!

 

Shania: Oi totta kai se todistaa, että minulla on sydämesi! Oh, Simon! Hui! Simon todellakin on täydellinen kaikin puolin, huh huh!

Simon: Sopiiko sinylle, jos minä nykyn näin? Täällä on aivan 'elvetin kyymä...

Shania: Oi minulle sopii ihan kaikki! Minullekin tuli juuri... öö... kuuma. Todella kuuma... 

 

Shania heilahtaa niin, että epähuomiossa tiputtaa sängyn reunalla olevan peiton lattialle. 

 

Simon: Älä pelkää; en minä ota 'öysyjä pois. Silloin'an päskäpartikkelit pääsisivät irti ja leviämään petivaatteisiin. Kai sinä tiedät, että i'miset piereskelevät koko ajan, ja päskäpartikkelit tarttyvät lakanoi'in, jos nykkyy alasti? Se on aivan tieteellisesti tytkitty jytty.

Shania: Oi tuota minä en tiennyt, mutta kuten jo aiemmin sanoin: aina oppii uutta, hahah!

Simon: Aida kertoi minylle joskys, että nykkyy alasti. Minä en sanonyt mitään, myttä... Hyi 'elvetti! Yäh! Hihih!

Shania: Niin hän tosiaan tekee, tahratkoon lakanansa jos haluaa, hihihii!

Simon: Niin. Työtä... Nyt nykkymään?

Shania: No mitäs muutakaan, on keskiyö! Tsihihii!

Simon: Sinä saat koko peiton. Minä en tarvitse sitä tässä kyymyydessä. 

 

Simon asettuu kyljelleen seinän puolelle sänkyä ja ojentaa kätensä Shanialle.

 

Shania: Heitä se lattialle! En tarvitse minäkään, hahah! Oh, minä jo huiskaisinkin sen vahingossa alas sängystä! Voi ei, nyt siihen tarttuu jotakin likapartikkeleita, hiihhii! Minä nostan sen takaisin ylös.

Simon: Äh, anna olla. Ei se niin 'elposti likäänny.

Shania tarttuu Simonin käteen ja hymyilee tälle.

 

Shania asettuu makaamaan selin Simoniin ja kietoo rakkaansa käden ympärilleen. Hän puristaa miehen kättä. Shania on juuri toivottamassa Simonille hyvää yötä, kun tajuaa tämän varustuksen painautuvan takapuoltaan vasten. Shania tuntee suurta onnea ja autuutta. Sitä oikeata rakkautta. 

 

Simon pussaa Shaniaa nopeasti poskelle.

Simon: Älä pelkää; en minä yritä vietellä sinyä... tällä kertaa. Se oli se, miten sitä sanotaan, 'yvän yön syykkö?

Shania: Tsihih! En pelkää. Samat sanat sinulle ja hyvää yötä, rakas!

Simon: Bonne nuit, mon amour. 

 

To be continued...