Osa 158 Valheita ja vanhemmuutta 2/2

Ihana vanhemmuus ja ikävät valheet ovat vielä tämän erikoisjakson toisessa osassa keskeisiä. Nyt nähdään ainakin vanhemmuutta, mutta valitettavasti myös valheita, eräs hyvin katalakin. Onneksi kaikki valheet eivät tässä jaksossa liity vanhemmuuteen.

1. Nichellen vauva saapuu Suomeen!

30.1. on keskiviikko ja Nichelle on juuri laskeutumassa Spring in Tokyo Airwaysin koneella Dollywoodin lentokentälle. Hän on tuomassa näytille tasan kaksi viikkoa vanhaa vauvaansa. Aidan on määrä noutaa Nichelle, Saga ja uusi pikku tyttö kentältä. Aida on innoissaan, vaikka auton harjaamiseen lumesta on kulunutkin tarpeettomasti aikaa.

Aida: Oi en malta odottaa, että näen uuden veljentyttäreni pian! Kaiken lisäksi vauvasta tulee kummityttöni! Hemmetti, että nuo kovat jääkököt tuulilasilla pilaavat pyyhkijätkin.

Aida: Hmm... Onkohan tuo Sagan turvaistuin nyt oikein? En kestä, jos jompi kumpi Nichellen tytöistä joutuu vaaraan takiani.

Noin tuntia myöhemmin Aida ajaa takaisin kotiaan kohti Nichelle lapsineen kyydissään. Nichelle on koko matkan ihmetellyt Dollywoodin valtavaa lumimäärää.

Nichelle: Siis miten ihmeessä tätä lunta on voinut sataa näin älyttömästi?
Aida: Sitä tulee koko ajan vaan lisää. Autot juuttuvat kinoksiin ja Pulin Huollon huoltomiehet lapioivat kaiket päivät täällä selkä vääränä.
Saga: Äiti minä haluan pois...
Nichelle: Pääset kulta ihan kohta pois, olemme kuulemma pian perillä.

Hetkeä myöhemmin Aida parkkeeraa pihalleen ja Nichelle nousee mielenkiinnolla autosta. Viimein hän pääsee näkemään Aidan ja Millan asunnon!

Nichelle: Ei jeskamandeer, täällä on liukastakin! Ajattele, jos nyt kaatuisin vauvan kanssa!

Aida: Mene nyt varovasti pienen, söpön kummityttöni kanssa siellä! Minä otan Sagan turvaistuimesta ja tuon samalla matkalaukkusi.
Nichelle: Menen todellakin varoen. Tämä piha on ihan jäässä. Anna matkalaukkuni olla autossa, sinähän viet meidät sitten vanhempieni luo.

Aida: No niin pikku Saga Adriana, nyt pääset sieltä pois.
Saga: Äitiii!

Nichelle: Tänne päin ilmeisesti?
Aida: Juu, sinne juuri!
Nichelle: Ihana tulla suoraan lentokentältä ensin ystäviä tapaamaan ja vasta sitten saavat vanhempani hössöttää vauvan ympärillä. Ovatko Shania ja Caitlin jo teillä?

Aida: Ei, he tulevat ihan kohta. Olettepas te kaikki kolme muuten keltaisissa asuissa taas! Ihan kuten Sagan nimenantojuhlissa.
Nichelle: Ajattelin, että keltainen piristää tylsän ja kylmän talven keskellä. Ja näköjään lumisen...
Aida: Äläs nyt, talvi on ihanaa aikaa! Lunta saisi tulla vaan lisää!

Kyllä nyt on jännittävää, kun perheeseen ja ystäväpiiriin on syntynyt uusi vauva. Ja sen lisäksi Aida on poikkeuksellisesti kutsunut muut tytöt luokseen tällä kertaa, Shanian ei aina tarvitse toimia emäntänä. Ja kyllä Nichelleä, Shaniaa ja Caitlinia kiinnostaakin mennä Aidan uuteen kotiin, joka on ollut valmiina jo kauan, mutta tupaantuliaisia ei vaan ole järjestetty. Onko se vaan Aidan väittämää vastahakoisuutta, vai piileekö asiassa kenties jotakin hämärää? Ehkäpä valhe?

2. Aidan ja Millan kodissa lasta ihailemassa

Tytöt astuvat ovesta sisään.


Aida: Tässä on tylsä eteinen, ei mitään jännää nähtävää.
Nichelle: Todella kivan näköistä! Toit kuitenkin matkalaukkuni autosta?
Aida: No minä hain sen kuitenkin. Auto jäätyy näillä keleillä niin nopeasti, ettei autoon viitsi jättää mitään.

Aidan avopuoliso ilmestyy eteiseen.

Milla: Moi Aida, tervetuloa Nichelle.
Nichelle: Kiitos, kiitos! Kun nyt saisin takkini pois...
Aida: Hei kulta!

Aida ja Milla säntäävät suutelemaan toisiaan. Pieni Saga katsoo heitä ja sitten hämmentyneenä äitiään.

Saga: Äiti, pussaako nuo tädit?
Nichelle: Hah, kyllä he näyttävät pussaavan.

Pitkän suukottelun jälkeen Nichellen ja Sagan takit ovat naulakossa ja Milla laskeutuu alemmas, jotta voi tervehtiä Sagaa.

Milla: No mutta kukas se tämä nätti tyttö on?
Nichelle: Vastaahan nyt kiltisti, Saga.
Saga: Saga...
Aida: Oi miten söpöä kun tyttö ujostelee. Tulet Saga kyllä tutustumaan Millaan paremmin, sillä hän lähtee ensi kerralla mukaani kun käyn Tokiossa.
Nichelle: Ihanaa, että käyt siellä niin usein ja olemme nykyään samaa perhettä. Sinusta tulee aivan loistava kummitäti uudelle veljentytöllesi juurikin siitä syystä, että käyt Japanissa usein.
Aida: Vaikka perheeni ei asuisikaan Japanissa, lupaan olla niin hyvä kummitäti vauvalle kuin vaan mahdollista! Sen vannon ja sanaani voit luottaa!

Nichellen ja Aidan perheen uudessa tulokkaassa riittääkin ihastelemista.

Milla: Kyllä voikin olla kaunis tyttö! Ja niin rauhassa vaan katselee ympärilleen tuolla kopassaan.
Nichelle: Hän on kyllä todella hiljainen ja rauhallinen vauva. Mutta niin on ollut isosiskonsakin.
Aida: Ihanaa, että juuri minulle sattui aasialaisen näköinen kummityttö! Ei siis värillä mitään väliä, en tarkoita mitään sen tap...
Nichelle: AIDA! Minä kyllä tiedän varsin hyvin, ettet tarkoita mitään sellaista, joten ei myöskään tarvitse selitellä. Minusta on todella upeaa, että meillä on isoveljesi kanssa sekä minun että hänen etnistä taustaa edustavat tytöt. Hauska sattuma!

Milla menee olohuoneeseen katselemaan televisiota ja Aida lähtee esittelemään asuntoa Nichellelle. Aida ei kauaa ehdi esittelykierrosta pitää, sillä Shania ja Caitlin saapuvat.

Aida: No hei rakkaat ystävät!
Caitlin: Huruluiksista taloon! Eiku siis... onnee uuteen himaan. Mihin meitsi laittaa tän rotsin?
Shania: Minä ainakin heitin takkini tuohon naulakkoon. Oi, Nichelle ja lapset ovat jo täällä!!! Nichellen matkalaukku on tuolla!
Aida: Hain Nichellen ja lapset lentokentältä ihan hetki sitten. Caitlin, minä voin laittaa takkisi.

Aidan pohtiessa mahtaako koko takkinaulakko kestää niin montaa talvitakkia, ihmettelee Shania KENKIÄ Aidan eteisessä.

Shania: On se tämäkin ihme sitten koittanut. Aida Murakamin kotona on kenkiä! Vieläpä kauniita!
Aida: No pöh, ne ovat tietysti avovaimoni! Minä en tämän elämän aikana kenkiä jalkaani laita, tiedät sen varsin hyvin.
Shania: No kunhan kiusasin. Kai minä nyt tiedän, että ne ovat Millan.
Caitlin: Tosi siistei noi balleriinat. Onks kaikki sun muijas kengät liloi?
Aida: No, se on Millan lempiväri. Toinen lempiväri on valitettavasti pinkki... Sen tulette kyllä asunnostamme huomaamaan! 

Shania: Me nyt emme tuoneet mitään tuparilahjaa vielä, koska tehän järjestätte ne vasta myöhemmin. Kai käsitin nyt oikein?
Aida: Ihan oikein! Halusin vaan kutsua teidät vaihteeksi tänne, koska ainahan me istumme sinun luonasi, Shania. Vaihtelua siis! Ja bileitä ehtii kyllä järjestää sitten kun huvittaa.
Caitlin: Kato, Shania. Sun ostama joululahja roikkuu tos ihmeellises naulakos.
Shania: Näköjään.
Aida: Oi, käytän tuota punaista laukkua lähes joka päivä. Se oli täydellinen lahja! Mutta mennäänkös tästä eteisestä jo eteen päin?
Shania: Vielä kysyt! Äkkiä Nichellen ja lasten luo!

Nichellen pikku vauvalla on tullut kakka vaippaan ja äiti tyttärineen hyörii kylpyhuoneessa. Aida esittelee sillä välin Shanialle ja Caitlinille taloa.

Aida: Tässä on sitten keittiömme. Kuten näette: pinkkiä!
Shania: Oi tämähän on todella kiva! Ei tuo pinkki pistä silmään lainkaan. Täällä on niin paljon myös sinistä ja keltaista. Pinkkiä näen vähiten.
Aida: No, Millaa piti hieman hillitä sen pinkin käytössä...
Caitlin: Ihan normi keittiö, perussettii. Paitsi meitsi hiffas heti ton viinakaapin!
Aida: Joo, viinakaapin piti ensin tulla olohuoneeseen, mutta matkamuistoni veivät kaiken hyllytilan.
Shania: Oi, yksi tuoleista on pinkki! Saanko minä varata sen istumapaikakseni kun olemme teillä?
Aida: No tietysti saat. Mennään nyt makuuhuoneeseen.

Kolmikko käy kurkkimassa makuuhuonetta ovelta, mutta huone on vielä niin täynnä tavaraa, ettei sisustuksesta saa selkoa. Seuraavana on vuorossa olohuone. Nichelle ja lapset viipyvät yhä kylpyhuoneessa ja Caitlinilla alkaa jo olla hätä. Hän lähtee jonottamaan pytylle pääsyä.

Aida: Ja tässä sitten on olohuoneemme. Kuten näet, pinkkiä löytyy. Ja talon emäntä istuu kuin koriste pinkillä sohvalla.
Shania: Terve vaan, Milla ja onnea uuteen kotiin!
Milla: Hei Shania. Kiva että tulitte käymään.

Aida: Tämä Adalialta ostamani antiikkivitriini on tupaten täynnä tavaraa, joita olen ostellut ympäri maailmaa reissuiltani. Varmaan kuusikymmentä prosenttia matkamuistoistani ei edes mahtunut esille!
Shania: Muistan, miten ostit tämän kalliin vitriinin Lahdesta viime vuonna. Mitä tuolla vitriinin keskihyllyillä on? Nuo kaikki palkinnot ja ballerinapatsaat?
Aida: Oi ne ovat Millan! Hän on kilpaillut vuosia sekä baletissa että taitoluistelussa.

Shania: Wau! Ihanko totta Milla? Tuolla näkyy jopa Euroopan mestaruuspalkinto!
Milla: Mitä ihmeellistä siinä on?
Shania: Ei mitään, en vaan muista Aidan koskaan maininneen asiasta. Pokaaleista ja lasipalkinnoista päätellen olet melko lahjakkuus! Ja vieläpä kahdessa eri lajissa! Kilepailetko edelleen?
Milla: Noo, kyllä se on pikemminkin jäänyt harrastukseksi. Kisat olivat niin rankkoja henkisesti.

Viimein Shania huomaa rakkaan ystävänsä vapautuneen kylpyhuoneesta.

Nichelle: Shania! Oi miten minä olen odottanut sinua!
Shania: Oi Nichelle-kulta! Minä olen jo kiertänyt koko Aidan asunnon ja nyt te vasta pääsitte ulos kylpyhuoneesta!
Nichelle: Voi kuule, kiitä vaan siskopuoltasi! Ellei Caitlinilla olisi ollut niin valtava iso hätä, taistelisin yhä siellä kylppärissä vaippojen kanssa. Tällaista se nyt on, kun on kaksi pientä lasta.
Saga: Shania-tätii!!! Mulla on sisko!

Ja kyllä sitä siskoa sitten ihmetellään ja ihastellaan oikein kunnolla. Caitlinkin palaa vessasta.

Shania: Eikä, apua! Vauva todellakin peri aasialaiset sukujuurensa! Siis mitä ulkonäköön tulee. Voi Luoja mikä söpöliini! En kestä!
Nichelle: Tällainen taapero meillä nyt on pikku Sagan lisäksi. Ja helppo ja kiltti kuin isosiskonsa!
Saga: Mä oon helppo ja kiltti!
Caitlin: Magee homma, et meitsi arvas heti, et täl kertaa sä pulautat vinosilmän etkä nekruu. Sit se kolmas beibi varmaan on se niiden sekotus.
Nichelle: Oi ei, ei ei. Nämä kaksi lasta riittävät minulle ja Ichirolle. Ei puhettakaan kolmannesta!

Milla: Hei, minä lähden käväisemään isosiskollani, niin saatte viettää aikaa tutun ystävänelikkonne kesken. Nähdään taas joku kerta! Ja onnea vielä vauvan johdosta!
Aida: Ei sinun minnekään tarvitse lähteä! Tämä on sinun kotisi!
Milla: No mutta minä jo soitin Minervalle, että olen tulossa.

Milla lähtee ja tyttönelikko jää istumaan iltaa Aidalle. Nichellen vauva saa lähes jakamattoman huomion.

Shania: Oi tavaton miten ihana hän on! Oletteko jo päättäneet, mikä hänen nimekseen tulee?
Nichelle: Ajattelimme tällä kertaa japanilaista nimeä. Hänestä tulee Minako.
Shania: Oi kuinka kaunis nimi!
Aida: No on todellakin! Minun pieni, kaunis kummityttöni Minako. Milloin nimenantojuhlia vietetään? Kai ne vietetään jälleen Japanissa, kuten Sagan kohdallakin?
Nichelle: Luultavasti. Isänne haluaa, että nimiäiset pidetään Tokiossa.
Shania: No, Takashi Murakamin sana on varmasti laki perheessänne! Mutta kiva päästä taas Japaniin!

Shania ja Aida pitävät omia kummityttöjään sylissään.

Caitlin: Kelatkaa mikä jutska; meitsi pääsee täl kertaa sinne messii! Sagan ristiäiset meni multa ohi suun ku meitsi oli Jenkeis vankina.
Nichelle: Oi ihanaa! Tulkaa sitten kaikki kolme yhdessä. Ilmoitan ajan heti kun päätämme sen.
Caitlin: Ai nii, meitsin piti kertoo siit kirjast yks jutska. Me ei osattu Mildredin kaa päättää, kumman nimi kirjan kanteen tulee ekana, ni sit Mildredin broidi sano, et sakset-paperi-kivi-systeemil voi ratkasta tollasen helposti!
Nichelle: No kuinka pelissä kävi?
Caitlin: No ku ei me oikee hiffattu sitä tsydeemii, ni sit meitsi haki palan paskapaperii ja sakset ja Mildred otti kiven siit pihalt. Ja ne säännöt oli netis ja siel sanottii, et se kivi voittaa sakset. Me sit hakattii Mildredin kivel ne meitsin parhaat keittiösakset paskaks. No sit meitsin tartti enää käärii se paskapapru Mildredin kiven ympäri, ni meitsi sit voitti sen skaban ja ny meitsin nimi tulee ekaks!

Aida: Caitlin, senkin idiootit! Ei sitä kirjaimellisesti tarvitse ottaa! Se on sellainen käsileikki. No, sama kuin selittäisin seinälle... Pääasia, että saitte asian ratkaistua.

Aida ojentaa vauvan takaisin äidilleen ja ehdottaa kahvia.

Aida: Tulkaa, mennään keittiöön, niin keitän meille kahvit.
Nichelle: No minä jo odottelin, että eikö täällä kahvia saa lainkaan!

Pian tytöt siirtyvät alakerran keittiöön ja Shania varaa välittömästi sen ainoan pinkin tuolin.

Aida: Meillä on kuulkaa ihan omituista Dramaattisella. Jotain outoja huhuja liikkuu, mutta kukaan ei tiedä varmaksi, mitä siellä on meneillään.
Shania: Kerroinkin vähän aikaa sitten Nichellelle, että aion olla malli vielä vanhana mummona!
Caitlin: Nii, kai ne kelaa siel sitä XL-mallien ottamist listoille ja sit niit muksui kans. Nichelle, sä et vissiin kuullukkaan, et meitsi pyrki sinne plusmalliks ja Katja lapsmalliks.
Nichelle: No en tosiaan kuullut! Mutta sehän on hienoa, mikäli ne työt kiinnostavat. Minua ei voisi vähempää enää kiinnostaa joku kameralle poseeraaminen taikka catwalkilla pyörähtely.

Aida laittaa kahvia tippumaan.

Aida: No mutta sinähän halusit jo pikku lapsena opettajaksi. Nyt unelmasi toteutuu. Siis äitiyslomasi jälkeen. Ajattele, jos sinäkin asuisit yhä Suomessa ja Caitlin pääsisi Dramaattisen plus-malliksi, niin olisimme kaikki neljä työkavereita!

Shania: No, joko olet unohtanut Gunnarin?
Aida: Vooi, aikoja sitten!
Caitlin: Meitsii huvittaa, ku me tuotiin Shanian kaa tolle uudelle muksulle helistimii lahjaks, ni nyt Saga leikkii niil ihan innoissaa tos lattial.

Nichelle: Saga! Mitä sinä oikein teet? Ne lelut ovat lahja pienelle siskollesi.
Saga: Nää on jänniä...

Koska koolla on ainoastaan oma, tuttu porukka, päättää Shania ottaa esiin erään ikävän aiheen.

Shania: Kuulehan, Aida. Minä en ole niin vakuuttunut siitä, että olisit yhtäkkiä vaan unohtanut rakkaan Gunnarisi.
Aida: Kröhöm.. Ei kun minä...
Shania: Stop tykkänään. Olen huomannut sinussa erikoisen ulkoisen muutoksen.
Aida: Ai tämä korvakoru vaan toisessa korvassa..?
Shania: Ei. Käytät yleensä ylilyhyitä minihameita, mutta viime aikoina olen nähnyt ylläsi vaan housuja. Kerro nyt valehtelematta totuus. Peittävätkö housusi kenties viiltelyarpia alleen?!

Nichelle järkyttyy pahoin Shanian epäilyistä.

Nichelle: Mitä?! Mistä on kysymys?! Kertokaa HETI!!!

Shania: Aida on viillellyt itseään siitä lähtien, kun joutui valitsemaan Millan ja Gunnarin välillä.
Aida: Mutta sehän oli vaan se yksi kerta! Öh, tai siis ne kaksi... Enhän minä...
Shania: Rakas ystävä. Olet nyt meidän kanssamme, jotka rakastamme ja tuemme toisiamme kaikessa. Anna tulla nyt se totuus. Olen viettänyt kanssasi viimeisen vuoden aikana niin paljon aikaa, että tunnen kyllä, jos valehtelet.

Lopulta Aida kertoo totuuden.

Aida: No.. On se totta. Se helpottaa henkistä tuskaani.. Mutta älkää vaan kertoko avovaimolleni!
Shania: Minähän arvasin.
Caitlin: Meitsi kelas, et se homma jäi niihin pariin kertaan.
Nichelle: No ei ilmeisesti jäänyt! Voi jeskamandeer, tämähän on kauheata!

Aida on erittäin häpeissään ja nousee pöydästä.

Aida: Kiitos, että huolehditte. Mutta minä olen menossa terapiaan. Sille Tessa Lindforsille.
Nichelle: Shania saa varmistaa terapian sitten Suomen päässä, mutta sinä lähdet minun ja lasteni kanssa Tokioon välittömästi, kun palaan sinne!
Aida: Mutta kun..
Nichelle: Ei mitään muttia! Tarvitset nyt maiseman vaihdosta. Ja pyydä Milla myös mukaan, jotta hän tapaa vanhempasi.
Aida: Niin minä aioinkin, siis pyytää Millan seuraavan kerran Tokioon, mutta en minä häntä avovaimonani voi kenellekään esitellä! Taeko-serkulle ainoastaan!
Nichelle: No en tarkoittanutkaan, että saapastelet Takashin ja Emikon eteen ja esittelet hänet puolisonasi! Kerro vaan, että Milla on hyvä ystäväsi. Asia on loppuunkäsitelty.

Aida poistuu nolona ja hämmentyneenä kylpyhuoneeseen ja Nichelle käy takavarikoimassa sieltä kaikki terävät esineet pois.

Nichelle: Tämä Aidan juttu tuli minulle ihan shokkina... Tuntuu niin kovin usein, että jään paitsioon asioista, joita elämässänne tapahtuu, koska asun niin tavattoman kaukana...
Shania: Etkä jää, lupaan sen! Teen vaikka muistilistan, että muistan kertoa sinulle aina kaiken mahdollisen!
Caitlin: Joo älä ny skitsoo, sul on ens kuun alus synttärit ja kaikkee. Ja nää södet mukulat. Hoida sit Aidaa hyvin siel Japskeis.

Tässä ystävyysnelikon tarinassa Aida ei ollut valehdellut, hän oli jättänyt vaan kertomatta totuuden. Varsinaista valhetta ei siis nähty, ihanaa vanhemmuutta sitäkin enemmän!

Viimeinen tarina kertoo Shaniasta ja uusioperheensä vanhemmista. Kun Nanasta on kyse, ei valheelta voida välttyä!

3. Paha äitipuoli

7.2. on torstai ja myöhäinen ilta. Shania istuskelee kotonaan lukemassa, kun hän yhtäkkiä kuulee jonkun saapuvan.

Shania: Kuka ihme sieltä näin hemmetin myöhään tulee? Isaac? Oletko se sinä, kulta?

Tulija ei ole Shanian poikaystävä, vaan isänsä Jonathan ja tämän nuori vaimo Nana, jota Shania viime aikoina on halunnut kutsua äitipuolekseen. Avioparin pieni poika Pikku Junior on mukana.

Jonathan: Iltaa taloon!
Shania: Öh, ai te... No iltaa vaan..
Nana: Me päätimme tulla käväisemään, koska aiemmin tänään kutsuit meidät!
Pikku Junior: Siskoo!!!

Jonathan: Minä sanoin emännälle, että kyllä nyt on liian myöhäinen ajankohta kyläilylle, mutta vaimo se vaan intti, että nyt lähdetään käymään, koska kutsuttu on.
Nana: Oi minä ajattelin, että saattaisit loukkaantua, ellemme tulisikaan.

Nana: Oi kuinka kaunis koti sinulla onkaan! Kuinka monta huonetta tässä oikein on?
Shania: No, kyllähän tässä niitä riittää.
Jonathan: Junnu, älä koske siihen!
Pikku Junior: Iskä mikä tämä on?
Jonathan: Se on kuule isosiskosi viulu. Shania on erittäin lahjakas viulisti. Oletko Shania vaihtanut kitaran takaisin viuluun?

Shania: Oi kumpa olisinkin! Soitin sitä ainoastaan siellä Sineadin ja Aaronin kihlajaiskonsertissa. Mutta haluaisin soittaa sitä niin kovasti! Vihaan sitä Pinkissimoa, meillä on ystävänpäivänä iso keikka Club Camnerissa.
Nana: Wau, sinä se sitten olet lahjakas niin monessa asiassa! Mutta näyttäisitkö minulle hieman tätä kaunista taloasi?
Shania: No, mikä ettei.

Shania esittelee äitipuolelleen kaikki huoneet ja olettaa Nanan yllättyvän erikoisesta Barbiehuoneesta, mutta Nana vaan vilkaisee nukkekokoelmaa ja haluaa jatkaa eteen päin. Lopuksi tullaan Shanian makuuhuoneeseen.

Shania: Ja tässä on makuuhuone, ei täällä sen ihmeempää.
Nana: Oi tämä on kerrassaan fantastinen! Ja miten ihana sänky! Tuossa on varmasti hyvä nukkua!
Shania: No, ihan tavallinen sänky se on. Voisi jo hankkia uudenkin...

Yllättäen Nana alkaa voida pahoin.

Shania: No niin, mennäänkö takaisin alas?
Nana: Tuota.. Minä taisin tuossa aiemmin syödä jotakin pilaantunutta, alkoi ihan yhtäkkiä heikottaa niin kovin. Voisinko levätä sängylläsi hetken aikaa?
Shania: No voi kurjuus, mitä te söitte illalliseksi?
Nana: Kalaa. Se saattoi olla vanhaa.
Shania: Meinasin ehdottaa, että onhan tuossa vieressä vierashuone, joka ennen oli Nichellen makkari, mutta eihän siellä toki ole sänkyä enää, koska nukkeni ovat vallanneet koko huoneen! Tule vaan tähän lepäämään, kunhan et lue päiväkirjaani, heheh.
Nana: Oh, en julkeaisi! Mutta oi kiitos, rakas tytärpuoli!
Shania: Jätän sinut parantelemaan oloasi hetken. Vienkö laukkusi alakertaan?
Nana: Öh.. Minulla sattuu olemaan vatsalääkettä täällä laukussa, pidän sitä tuossa lattialla.

Shania jättää äitipuolensa lepäämään ja poistuu makuuhuoneesta. Sen sijaan, että Nana kävisi sängylle makaamaan, avaakin hän isohkon käsilaukkunsa ja ottaa sieltä esille laatikon ja mitä eriskummallisimpia asioita.

Nana: Hahaa! Tässä minulla on sydäntaulu, jonka Rodion teki omasta ja uhriensa verestä kun he seurustelivat Shanian kanssa. Tämän piti olla lahja Shanialle. Ja tässä on kasa vaaleita hiuksia; monelta isoveljeni murhaamalta blondilta ja seassa hänen omia hiuksiaan.

Nana: Nyt vaan sekä verisydän että hiukset laatikkoon. Shania saa ex-poikaystävältään lahjan hieman myöhässä, hihih!

Nanan suljettua tuon irvokkaan laatikon, kumartuu hän sängyn viereen lattialle.

Nana: Nyt minä piilotan tämän "Painajaisten arkun" Shanian sängyn alle. Tämä laatikko saakoon hänet näkemään mitä aidoimman tuntuisia painajaisia. Shania ajetaan Rajamaailman synkimpiin syövereihin; sinne, missä enää kuolleiksi kidutettujen onnettomat sielut ulvovat kostoaan. Sinne, missä Kuoleman jäinen henkäys soittaa alastonta tuulikannelta ja pimeys kahmaisee pian hänet tahmaisiin lonkeroihinsa. Eikä siltä tieltä ole paluuta Elävien maailmaan, ei ainakaan selväjärkisenä. Hahah! Mitäs menit aiheuttamaan rakkaan veljeni ampumisen! Nyt sinua ei voi pelastaa kukaan!

Nana on loitsuunsa tyytyväinen ja nousee lattialta. Hän voi vaan toivoa, ettei kukaan löydä laatikkoa ajoissa sängyn alta. Silloin kirous ei toimisi. Hän huomaa erään toisenkin mahdollisen esteen Shanian makuuhuoneessa.

Nana: Unisieppari! Voi helvetin bimbo blondi! Tietääkö se idiootti edes tämän talismaanin merkitystä?! Tähän kätkeytyy suunnattomia voimia. Kumpa voisin tuhota tämän. Hän on luultavasti saanut tämän matkamuistona joltakin, eikä tajua lainkaan, miten merkittävä tämä on! No, en voi vaan palata alakertaan ja väittää, että tuhosin unisiepparin vahingossa sängyllä levätessäni. Voin vaan toivoa, ettei tämä kapistus estä kostoani!

Nana palaa alakerran olohuoneeseen muina miehinä. Shania katsoo siellä televisiota isänsä kanssa ja pitelee pikkuveljeään sylissään.

Nana: Oh, jopas helpotti!
Shania: Ai nyt jo? No mutta sehän on loistavaa. Katsomme täällä jotakin järjetöntä realitya.
Jonathan: Käy istumaan nyt. Voitko varmasti paremmin?
Nana: Oi olen kuin uusi ihminen! Kiitos Shanian loistavan sängyn! Mutta kellohan on pian yksitoista ja Junnun tulisi olla sängyssä jo. Eiköhän lähdetä kotiin?
Shania: Tulkaa ihmeessä uudestaankin noin kolmistaan! 

Voi voi... Ei se noita luudastaan pääse, vaikka elämä kuinka muuttuisi ja noidasta tulisi sekä perheenäiti että äitipuoli. Nana juonitteli ja valehteli minkä ehti, vaikka lähipiiri pitää häntä nykyään kilttinä ja kivana ihmisenä. Vaan miten mahtaa nyt käydä Shanialle? Onnistuuko Nana kostonhimossaan vai jäävätkö kaikki nuo katalat valheet turhiksi? Sen saatte kuulla lähitulevaisuudessa...

to be continued....

Tarinassa mukana: TaruisenAaveen Nichelle, Saga ja Nana vierailulla
Ninnin OOAK vauva (Minako)