Osa 123 Pirttisaari

Caitlin täyttää 29 vuotta 16. syyskuuta. Hän ei koskaan halua ikääntymistään mainostaa, mutta tänä vuonna Shania on keksinyt kivan päiväretken saaristoon siskopuolensa juhlan kunniaksi.
Kaksi onnellista pariskuntaa; Shania ja Anders sekä Caitlin ja Jaakko ovat aamulla lähdössä Porvoon vesille Pirttisaareen ilmaisella lautalla.

Anders: Tämä oli hieno ele sinulta, siskosi viihtyy varmasti siellä.
Shania: Ja mikä parasta: tämä on lyhyt päivätretki, johon sisältyy ainoastaan grillausta ja kahvinjuontia, ei alkoholia!
Anders: En ole tuntenut Caitlinia pitkään, mutta pelkään hänen pettyvän, kun ei saa juoda.

Shania: Siinähän sitten pettyy! Mutta minä ajattelen vaan hänen terveyttään. Ei nuori kolmen lapsen äiti voi kuolla mihinkään maksakirroosiin!

Jaakko: Kyllä oli mahtava idea Shanialta tämä päiväretki! Mikä sen parempaa, kuin jättää muksut mummilleen ja viettää laatuaikaa luonnon helmassa vaimon kanssa!
Caitlin: No kyl meitsi mieluummin viettäs aikaa miehen kaa, mut what ever.

Jaakko: Matka kestää ilmeisesti tunnin verran. Tulehan emäntä kulta katselemaan maisemia!
Caitlin: Niin paskanen ikkuna, ettei tost oikee nää mitään. Mut kyl siel joku botski paahtaa meneen.
Jaakko: Se on purjevene!

Anders ja Jaakko ihastelevat ohikiitäviä purjeveneitä.

Shania: No, mitäs pidät saaripäivästä ideana?
Caitlin: Ihan jees, ihan jees... Mut kai siel saa dokaa, kato ku nythän on sillee niinku meitsin synttärit ja kaikki..?
Shania: No et todellakaan saa! Olit viime kuun lopussa Exotic partyissa niin humalassa, että Anders joutui kantamaan sinua! Kaiken lisäksi alkoholi ja meri eivät sovi yhteen.

Caitlin: Tylsää... Mut mis tääl botskil on vessa? Koht pamahtaa pöksyyn sellanen pökäle, et paatti uppoo.
Shania: No ei varmasti missään! Mutta ei hätää, pidätä hetki, olemme näköjään perillä!

Lautta tosiaankin saapuu juuri Pirttisaaren rantaan.

Matkustajat nousevat laiturille. Shanian seurueella on pitkähkö kävelymatka edessään, joten Caitlin käy kakkimassa laiturin päässä olevan rakennuksen taakse.

Shania on hankkinut Pirttisaaressa olevalta Island Fun-yhteisöltä luvan käyttää erään mökin katettua terassia, jos sade yllättää. Lisäksi mökin vieressä on pressulla katettu grillauspaikka. Seurue vaeltaa pitkin saarta kohti määränpäätään ja ihastelee mökkejä.

Jonkin ajan kuluttua ollaan perillä ja istahdetaan levähtämään.

Caitlin: Aika iso tää möksä, kai tääl on joku vessa?
Shania: No ainahan mökeillä on puucee!
Caitlin: Ai jonku puunoksan päällä pitää istuu ja paskantaa?

Jaakko: Meillä on kyllä hyvät retkivarusteet mukana! Kannatti pukeutua lämpimästi, vaikka onhan nyt ihan hyviä syyskelejä ollut. Merellä vaan tarvitaan vähän enemmän kudetta niskaan, kuten lautalla jo huomasitte. Ja minä otin makkaraa, kanaa ja pihvejä grillattavaksi, nyt vaan pitäisi löytää grilliin puita poltettavaksi.

Caitlin: Hei äijät, hoitakaa te ne puut ja grillaus, me lähetää ny Shanian kaa marjaan!
Shania: Voi ei... Kaikkeen minäkin menin lupautumaan... En varsinaisesti ole mikään metsässä viihtyjä. Siellä on kaikkia ällöttäviä hyönteisiäkin! Mutta lähdetään vaikka saman tien, kerran marjaämpäritkin otimme matkaan.
Anders: Olkaa sitten varovaisia, ettette eksy pääpolulta! Pitäkää se sähkölinja koko ajan silmissänne.

Tytöt lähtevät metsään ämpäreiden kera.

Caitlin: Täs niit mustikoit pitäs olla...
Shania: Ovatko ne näitä punaisia? Hui, mikä tuosta lensi?!

Caitlin: No hei, kuulostaaks mustikka punaselta? Mustikat on sinisii, sellasii isoi. Nyt meitsi näkeeki niit! Punaset on puolukoit.

Caitlin: Tuu tänne, kato tääl niit on!

Shania: Voi taivaan tähden.. Ja pitäisikö tuon ämpärin tulla täyteen näistä? Hyi, apua, mikä elukka se oli?!

Caitlin: No keräät sen verran ku jaksat! Meitsil on jo muutama!

Shania: Iik! Joku itikka lensi päähäni! Caitlin hei, ovathan ne nyt varmasti näitä?

Caitlin: No just niitä! Poimi ny vaan, meitsil on jo paljo! Ja voit sä kerää niit punasiiki, neki on hyvii. Hellu voi tehä niist vaik hyytelöö tai jotain.

Niin Shania ja Caitlin jäävät marjastamaan. Shaniasta tuntuu oudolta, että Caitlin on tässä puuhassa fiksumpi kuin hän. Ja näyttää olevan kuin elementissään metsän keskellä. Mutta hyvä niin, antaa päivänsankarin nauttia.

Samaan aikaan miehet yrittävät löytää polttopuita. Anders huomaa viereisen mökin pihalla miehen hakkaamassa halkoja.

Anders: Hyvää päivää, olen Anders Mattson!
Peko: Terve! Peko vaan. Mitäs, kaikkiko tääl on suomenruottalaisii?
Anders: No minä nyt vaan satun olemaan, olen vaan täällä käymässä tänään.
Peko: Sama juttu! Tultiin työporukalla toimitusjohtajan mökille.

Anders: Oi liikenisikö teiltä muutama halko meille?
Peko: No, jos pistät viiskymppiä tähän käteen.
Anders: Härregud!
Peko: No ei, tsoukki vaan. Pitäähän sitä aina kaveria jeesata. Eli voitte saada.
Anders: Tuhannet kiitokset!

Anders: Jaakko! Tulehan katsomaan mitä sain ystävälliseltä mieheltä naapurissa! Jos nämä ovat vieläkin liian isoja grilliin, niin pilkotaan sillä pikkukirveelläsi!

Samaan aikaan Shania ja Caitlin ovat edenneet yhä syvemmälle metsään. Kaikkialla on jäkälän peittämiä liukkaita kallioita.

Puhumattakaan petollisista suonsilmäkkeistä, joita ei juurikaan kokematon kulkija osaa varoa.

Mutta tytöillä ei ole mitään hätää. Shaniakin on jo uskaltautunut polvilleen löydettyään niin hyvän puolukka-apajan.

Shania: Täällä on näitä vaikka kuinka!

Caitlin: No nii, joko lähetään takas äijien luo?
Shania: No kun minä muutaman vielä tuosta nappaan. Vaikka olen poiminut ja poiminut, näkyy ämpärini pohja silti yhä...

Tytöt istahtavat hetkeksi ennen palaamistaan mökille.

Caitlin: Meitsi sai ämpärin täyteen!
Shania: No minä en, kun jatkuvasti joku hyttynen inisi korvassa. Ja minua puri joku itikka käteenikin! Toivottavasti ei ollut punkki! Hei, tuossa yläpuolellamme se sähkölinja kulkeekin! Löydämme takaisin siis seuraamalla sitä?
Caitlin: Juu, luota vaa meitsiin.
Shania: Okei.. Kerta se on ensimmäinenkin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tällaisissa tilanteissa luotan! Ilman sinua olisin täysin luonnon armoilla ja ties missä montun pohjalla makaisin nilkka poikki!

Hetken päästä tytöt rämpivät metsästä takaisin mökille. Siellä miehet puuhastelevat grillin luona. Marjasaalis täytyy heti esitellä miehille.

Caitlin: Kato, meitsi sai ämpärin täytee mustikoit!
Jaakko: No ohhoh! Kyllä te pari tuntia siellä olittekin, luulimme jo, että eksyitte.
Caitlin: Ei meitsi eksy metäs. Mut mä kelasin, et Hellu varmaan duunaa jonku piiraan näist marjoist?
Jaakko: Ilman muuta, enemmän kuin mielellään! Hienoa, emäntä kulta!

Valitettavasti Shania ei saa yhtä paljon kehuja omalla saaliillaan...

Anders: Mutta nuohan ovat variksenmarjoja eikä mustikoita. Nuo muutamat siniset.
Shania: No syödään sitten niitä! Mutta minä poiminkin pääasiassa näitä punaisia marjoja!
Anders: Shania kulta, suurin osa niistä on ihan vihreitä, eli raakoja vielä.

Seuraavaksi aletaan laittamaan grilliin ruokaa. Jaakko toimii grillimestarina.

Jaakko: Grilli on kuuma, kuka ottaa näitä lihoja? Kuka makkaraa?
Shania: Minä haluan sellaisen kanankoiven, missä niitä on?
Anders: Shania, tule tänne lähemmäksi istumaan. Otin sinua varten tuollaisen oikean retkituolin mukaan.
Shania: Oi miten huomaavaista! Minä istun siihen heti!

Tuoli ei kestäkään ja rämähtää välittömästi kasaan.

Shania: Iiik!!!!!! Nyt satutin vielä takamukseni! Ensin joku punkki pisti ja nyt vielä tämä!
Caitlin: Hihhii!!! Näyttää huvittavalt!

Pian ensimmäiset makkarat ja kanat ovat valmiita.

Jaakko: Kuka ottaa ja mitä?

Makkaroiden jälkeen jyrsitään kanankoipia. Silloin Caitlin tekee tutun tempauksen, joka saa muut ärsyyntymään.

Shania: Olipas hyvää. Jäi vaan inhottavasti lihaa hampaiden väliin! Eikä tällaisessa risukossa ole edes hammastikkuja!
Anders: Sinäpä sen sanoit, kulta; risukossa. Neiti etsii vaan sopivan kokoisen risun hammastikuksi!
Caitlin: Kattokaas mitä meitsil on!

Caitlin: Meitsi nappas vodkapullon povariin himast! Mä arvasin, et tääl saa juoda vaan tota termarisumppii.

Jaakko: Emäntä kiltti, laita se pullo heti pois. Kahvin jälkeen lähdemme kävelemään rantaa kohti, koska viideltä lähtee viimeinen lautta Dollywoodia kohti. Eikö se niin ollut, Shania?
Caitlin: Nyt on meitsin synttärit ja mä avaan tän viunan nyt!

Caitlin toteuttaa uhkauksensa ja hörppää isosti pullosta.

Shania: Et sitten osaa olla ihmisiksi edes yhtenä päivänä vuodessa?! Nyt nolaat meidät hoilaamalla vanhoja suomihittejä siellä lautalla!

Caitlin: Tää onki äkästä viunaa! Het nous päähän!
Jaakko: Vaimo kulta, eiköhän se sitten riitä, pullo pois. Nyt kerätään retkikamat kassiin ja lähdetään.
Anders: Heittäkää kaikki mitä ette jaksaneet syödä linnuille ruuaksi. Minä käyn sammuttamassa tulen, Jaakko.

Muut kokoavat tavaroita ja Caitlin ryyppää. Kävelymatka takaisin laiturille Ångbåtsbrygganin rantaan kestää kauan, koska Caitlin toikkaroi humalassa ja lähtee milloin minnekin sivupolulle laulellen harhailemaan. Lopulta ollaan kuitenkin rannassa ja lautan tuloon on lähes tunti aikaa. Nelikko voi siis nauttia rannalla olosta hetken.

Anders: Oh, ompas ihanaa kun aurinko paistaa. Tässä kelpaa istuskella ja kaulahuivinkin voi ottaa pois kaulasta.
Shania: Caitlin!! Tule tänne istumaan. Älä mene sinne liukkaille rantakallioille kännipäissäsi!
Caitlin: Ei meitsil oo hätää! Tai kusihätä on, meitsi käy losottaan tuol rannas ja kattelee vähä. Hilipatiheijaa, rallatilaaa!

Caitlin: HIK! Meitsi on kyl ihan vitun känäs... Hilipatiheijaa, hellureijaa!

Jaakko, Shania ja Anders käyvät myös rannan tuntumassa kävelyllä näkemättä Caitlinia. He palaavat takaisin paikkaan josta lähtivät, josko Caitlin olisi palannut sillä välin. On kulunut yli puoli tuntia siitä, kun Caitlin lähti rantaan.

Shania: Ei hitto minne se nyt on jäänyt?! Lautta tulee kohta ja tämä meidän päivänsankarimme voi maata sammuneena jossain kalliolla!
Jaakko: Kyllä tämä alkaa jo huolestuttaa. Lähdetään etsimään vaimoani.
Anders: Ei tässä muukaan auta. Täytyy kantaa hänet sitten lauttaan.

Shania ja Anders kiertävät mielestään koko alueen, mutta Caitlinia ei näy hortoilemassa tai makaamassa missään.

Shania: Tämä on yhtä painajaista! Mitä jos hän on hukkunut humalapäissään??!!
Anders: Älä edes mieti tuollaisia! Tuskin hän uimaan on lähtenyt, on täällä sen verran kylmää jo.
Shania: No mutta kännissä hän saattaa tehdä ihan mitä tahansa! Oi MIKSI me päästimme hänet yksinään tänne?!

Jaakko sen sijaan on lähtenyt etsimään vaimoaan eri suunnasta.

Jaakko: CAITLIIIIIN!!!!!! OOHOIIIII!!!!!

Shania alkaa olla jo epätoivon vallassa.

Shania: CAITLIIIIIIIN!!!!!! KUULETKO??!! CAAAITLIIIIIIIN!!!!!!! Voi luoja!

Shania ja Anders yrittävät huutaa äänensä käheiksi ohikiitävän veneen miehelle.

Anders: HEEEI! PYSÄHTYKÄÄ!!!!!!
Shania: OLETTEKO NÄHNEET VAALEAA NAISTA???!!! ODOTTAKAA!!!!!

Veneen kovasta vauhdista aiheutuneet aallot huuhtovat selkeästi jotain rantaan hieman kauempana. Shania juoksee paikalle. Hän kyykistyy kivelle. Silloin tulee oksennus.

Shania: Caitlin... Ei! EIIII!!!!!

Jaakko kuulee Shanian huudon ja rientää rantakivikkoon.

Jaakko: SHANIA!!! Mitä sinä teet?! Onko siellä jotain??!!

Päästyään Shanian luo, näkee Jaakko vaimonsa puoliksi juodun vodkapullon ja Caitlinin toisen saappaan uiskentelevan hiljaa merilevän joukossa.

Samalla hetkellä tuuli voimistuu. Aallot muuttuvat vaahtopäiksi.

Jaakko jää musertuneena istumaan rantakivelle.

Jaakko: Caitlin... Rakas emäntäni... Meri on vienyt rakkaan emäntäni...

To be continued....

Tarinassa mukana: Pirttisaari, Pörtö Line, Tainan kesämökki, ystäväni Peko