Osa 283 Silky Streetin Jouluspecial 14

 

21. joulukuuta Shania on Helsingissä perinteisen perhepotretin kuvauksissa. Hänen vanhempansa menivät uudelleen naimisiin jouluna 2020, joten kuvan teemana on Jacquelinen ja Jonathanin 5-vuotishääpäivä. Jacqueline on pyytänyt kaikkia pukeutumaan samoihin väreihin kuin viisi vuotta sitten: mustaa, pinkkiä, lilaa sekä metallin sävyjä. Tämän vuoden kuvaukset ovat Jacquelinelle niin tärkeät myös siksi, sillä perheeseen on syksyn aikana ilmestynyt kolme uutta jäsentä: Annikan aikuiset tyttäret Aada ja Luna sekä Sineadin pikku vauva Nalah. Nämä kolme ovat Jacquelinelle ensimmäiset lastenlapset.

Sinead perheineen on saapunut New Yorkista edellisenä päivänä, joten kaikki vouhottavat hänen vauvansa Nalahin ympärillä. Sinead on myös päässyt tutustumaan isosiskonsa kaksosiin.

Shania: Voi tavaton, en olisi vuosi sitten uskonut, että minulla on peräti kolme uutta siskontyttöä tämän vuoden perhekuvassa!

Sinead: Oih, olen ihan poikki... Annikan kaksoset olivat kyllä melkoinen yllätys. Kivan oloisia tyttöjä. Miten sinä voit, Annika?

Annika: Hyvin tietysti! Saanko minä pidellä Nalahia seuraavaksi?!

Shania miettii Sineadin vauva sylissään, että Sinead tarkoitti luultavasti sitä, miten Annika voi kun koko suku tietää että Aada ja Luna ovat seurausta raiskauksesta. 

Shania: Annika on varmasti ihan rikki pelkästään raiskauksen takia, saati sitten että hän ei saanut tehdä aborttia. Ja lasten synnyttyä hänen piti antaa ne heti adoptioon. Ja kului kaksi vuosikymmentä ja yhtäkkiä nuo tytöt ilmestyivät Japanista Suomeen... Nyt sen kaiken tietää koko perhe. Pitää kysyä Annikalta, onko äitimme tarjoama terapeutti ollut sellainen kuin Annika tarvitsee. Kysyn kun olemme kaksistaan. 

Voi sinua pikku Nalah, olet niin suloinen, etten enää ihmettele että äiti... siis sinun isoäitisi sekosi sinusta, hihih!

Simmonsin perhepotretissa on tänä vuonna mukana Elaine-siskokin poikansa Danielin kanssa, sillä he asuvat nykyään Jonathanin ja Jacquelinen luona. Oikeastaan kuvasta ei puutu kuin kolme Jonathanin tytärtä: Jill, Sonja sekä Elainen pikkusisko Francine. Kuvassa puolisot seisovat vaimojensa takana.

Williamsin perheestä otetaan oma kuva. Jonathan ja Jacqueline haluavat olla kuvassa Sineadin, Aaronin ja Nalahin kanssa. Jacqueline pitää vauvaa sylissään aina kun mahdollista.

Jäykän perheestä otetaan joka vuosi erillinen kuva. Jaakko ja Caitlin seisovat ylpeinä kuin silmissä kasvaneiden tyttäriensä Jonnan, Jennan sekä Katjan takana. Katja täyttää helmikuussa jo 13 ja kaksoset 12 vuotta!

Sisarukset keskenään. Kuvassa sisaruspuolet Elaine, Caitlin ja Jonathan Junior II ovat Jacquelinen pyynnöstä hieman vasemmalla puolella, kun taas Jacquelinen ja Jonathanin yhteiset lapset Jonathan Junior, Annika, Sinead ja Shania hallitsevat sohvaa.

Eräs kuva ärsyttää Shaniaa: siskokset lapsineen. Elaine ja poikansa Daniel, sohvalla Annika ja kaksoset, sitten on Caitlin kolmen tyttönsä ja Sinead pienen vauvansa kanssa ja Shania siellä seassa! Hän on yhtäkkiä tytöistä ainut, jolla ei ole lapsia! Olisivatpa Sonja, Jill ja Francine kuvauksissa mukana...

Jacqueline on pukeutunut samaan asuun kuin syksyn hyväntekeväisyys-kampanjassa, joka oli Roosa Nauha. Hänestä otetaan kuva lastenlastensa Lunan, Aadan ja Nalahin kanssa. 

Myös Jonathan pääsee kuvaan omien lastenlastensa kanssa. Siinä missä vaimollaan on heitä kolme, on Jonathanilla peräti seitsemän! Hän tuulettaa kuvassa voittajan lailla!

Viimeisenä on kuva perheen pojista. Jonathan seisoo ylpeänä takanaan vävynsä Jaakko ja Aaron, vierellään poikansa Junior ja Pikku Junior sekä edessään tyttärenpoikansa Daniel. 9-vuotias Pikku Junior on kasvanut niin paljon, että on miltei yhtä pitkä kuin 11-vuotias serkkunsa Daniel.

Jouluaatto koittaa Trolliwoodissa.

Shanian on ollut tarkoitus olla lomalla koko loppuvuosi, mutta hänen pomonsa onkin ilmoittanut jo pian Shanian saavuttua Trolliwoodiin Simonin luokse, että takaisin on tultava joulupäiväksi, sillä silloin olisi kuvaukset joita Shania ei voi jättää väliin. Shania on päättänyt olla Simonin luona aina jouluaattoon asti, jotta hän ehtii viettää ainakin osan joulusta rakkaansa kanssa. Heillä on aikaa vielä aamupäivän verran, ja Jonathan on tulossa puolenpäivän aikoihin hakemaan Shaniaa Dollywoodin lentokentälle. 

 

Simon on laittanut kännykkänsä ottamaan kuvia automaattisesti kun hän poseeraa Shanian kanssa heidän ensimmäisiä omia joulukuviaan varten. Levysoittimesta kuuluu White Christmas: 

 

I'm dreaming of a white Christmas
Just like the ones I used to know
Where the treetops glisten
And children listen

To hear sleigh bells in the snow 

 

I'm dreaming of a white Christmas

With every Christmas card I write
May your days be merry and bright
And may all your Christmases be white

 

I'm dreaming of a white Christmas
Just like the ones I used to know
Where the treetops glisten
And children listen
To hear sleigh bells in the snow 

 

Lopuksi pariskunta päätyy vähän tanssahtelemaankin.

 

I'm dreaming of a white Christmas
With every Christmas card I write

 

May your days be merry and bright
And may all your Christmases be white 

 

Simon pyöräyttää Shaniaa vielä pari kertaa ympäri, ja neitoa heikottaa sekä pyörähtely että rakkaansa seura. 

 

Simon: Ja yksi kerta vielä... Näiiin!
Shania: Oo-uuuh! Iihanaa! Hui, meni vallan pää pyörälle!
Simon: Istytäänkö alas? Minä käyn 'akemassa meille vä'än 'erkkyjä.

Shania: Istutaan! Oi rakas miten hyvä olet minua tanssin pyörteissä liikuttamaan, tsihih! 

 

Hetken päästä pariskunta istuu lattialla jouluherkkujen ja viinilasillisten kanssa, ja levysoittimesta raikaa lisää iloisia joululauluja. Shania on viime aikoina pitänyt usein hiuspantoja, sillä Simon pitää niistä Shanialla. Ja jostain muustakin. 

 

Simon: Tyli itsellenikin vä'än 'eikko olo siitä tanssimisesta.
Shania: Oi, istutaan siis ihan rauhassa. Heh, White Christmas indeed, Suomessahan on musta joulu!
Simon: Niin, minä en myistä y'tä mystää jöylyä täällä... Myttä pynäviini onneksi piristää aina, vaikka miten väsyttäisi tai ärsyttäisi.

Shania: No ehkä piristääkin. Uskomatonta, että pidät tästä mekosta niin paljon, että halusit että käytän sitä tänäänkin! Minullahan oli tämä messuilla ja olin varannut upean pinkin mekon aatoksi. En itse oikein pidä tästä, liian vähän pinkkiä. En pakatessani tiennyt, saanko viettää aattoa kanssasi. Koskaan ei ole varmaa milloin loma loppuu kun kyse on pomostani… 

 

Simon: Helvetti. Pitäisi puhua Shanialle siitä hänen kamalasta työstään... Riitahan siitä varmasti tulisi, ja Shania on jo tehnyt niin paljon minun hyväkseni... En halua pilata joulua sillä. Puhun sitten kun hän tulee tänne uudestaan. Onpa tuo kangas ohutta, kun nännit näkyvät läpi. Ja niin pehmeää... Kun hän istui minun päälläni... Minystä se on ypeä mekko. Vaikka... öh... sinä varmasti myistät mitä tapa'tyi, kyn sinyllä oli se viimeksi päällä…

Shania: Hih! Oi sen takia minä tiedän että sinä TODELLAKIN pidät tästä, tsihih!

Simon: No... En minä tiedä jo'tyykö se siitä vai... Tai jo'tyykö mikään siitä... Kröhöm! Myttä se on ypeä mekko siis. 

 

Simon ottaa hermostuneena ison kulauksen viiniä ja pyörittelee sitten käsissään melkein tyhjää lasia.

 

Shania: Oi kulta... Minä rakastan sinua niin kamalan paljon…

Simon: Niin minäkin sinyä. Ja siksi kaikki onkin ollyt niin vaikeaa... Työtä... 

 

Simon: Laitetaan nämä lasit pois ennen kyin sattyy va'inko ja matot menevät pilalle. Minyn pitää kertoa sinylle jotain.

Shania: Oi en minä mattojasi olisi sotkenut, mutta laitetaan vain. Ajattelitko kertoa taas miten kaunis olenkaan hiukset taakse kammattuina jolloin enkelin kasvoni näkyvät? Hahah... No se oli vitsi. Minä huomasin kyllä vakavoituneen ilmeesi. Kerro ihmeessä. Tiedät, että voit puhua minulle ihan mistä tahansa. 

 

Simon ottaa Shaniaa kädestä kiinni. 

 

Simon: Älä pelkää, ei se ole mikään vakava jytty! Ja tietenkin sinä olet käynis nyt, kyten aina. Työ jöylykoristekin sopii sinylle 'yvin tykkään, hihi! Minä vain 'älysin kiittää sinyä. Tämä koko vyösi on ollyt aika vaikea. Ensin se Aidan jytty, minkä sinä annoit minylle anteeksi ja 'ankit minylle 'enkilöko'taisen avystäjänkin, ja sitten tämä viimeisin jytty... Sinä et kertaakaan työminnyt minyä menneistä vir'eistäni etkä 'ylännyt minyä, niin kyin moni myy on te'nyt. Sinä lä'dit sinne lääkäriinkin minyn tyekseni, enkä minä varmasti olisi mennyt sinne ollenkaan jos sinä et olisi ollyt täällä... Joten... kiitos kaikesta. Sinä todella olet minyn pelastava enkelini. 

Shania puristaa pieneltä tuntuvalla kädellään Simonin suurta, voimakasta kättä ja tuntee liikutuksen kyyneleet silmissään. 

Shania: Oi Simon rakas, TOTTA KAI minä tein sen kaiken sinun vuoksesi! Ja tulen tekemään jatkossakin. Oi ei sinulla ole mitään aihetta kiittää minua... Minä... Öh, minä rakastan sinua niin kovasti että sattuu kun edes ajattelen että lähden kohta pois... Minäkin olen ihan kamalan kiitollinen KAIKESTA, ihan ihan kaikesta... 

Shania haluaisi kertoa Simonille kaikki ne asiat, jotka pitäisi kertoa. Mutta hän ei pysty. Hän ei halua pilata heidän viimeisiä hetkiään. Shania päättää puhua salaisuudet selväksi seuraavalla kerralla. 

 

Simon puristaa Shanian kättä, nojautuu tähän päin ja antaa tälle hellän suudelman. Shania yllättyy niin kovasti, että hätkähtää ensialkuun säikähtäneenä. Sitten hän sulkee silmänsä ja antaa ihanan hetken vaan viedä. Hänen päässään pyörivät kuitenkin erilaiset ajatukset. 

 

Shania: Simon suutelee minua?! Miksi nyt? Minkä takia vasta nyt? Ja miksi hän ei tehnyt tätä aiemmin?! Sen jälkeen kun sai tietää testitulokset! Minähän halusin suudella häntä, ja yritinkin! Oi, tämä on jotain niin ihanaa, että parempaa kuin seksi... Oi typerä bimbo, älä nyt mieti mitään! Oi miksi minä mietin edes sitä, että ei kannata miettiä?! Ooh... Hän suutelee niin hellästi... Niin ihanasti... Niin pitkään! 

Shania yrittää olla ajattelematta muuta kuin tuota kaunista hetkeä. Hän ei voi mitään sille, että vastaa suudelmaan vähän liiankin innokkaasti. Hän liikuttaa hieman kieltään omalla alahuulellaan jotta Simon tuntee sen. Shania liikehtii tahtomattaan ja pitää pientä mumisevaa "nam nam, mmm..." -ääntä ja sekaan mahtuu muutama "ahh..." näiden lisäksi. 

Simonin oli tarkoitus antaa Shanialle vain nopea ja kevyt pusu, mutta se muuttui kunnon suudelmaksi, josta hänen on vaikea irtautua. Simon tuntee huultensa välissä Shanian kielen kärjen ja koskettaa sitä omallaan puoliksi vahingossa, puoliksi tarkoituksella. Hän tuntee kuumuuden ensin suussaan, sitten se leviää jo alapäähän… Silloin Simon kuulee Shanian maiskutuksen ja huvittuu siitä niin, että järki ottaa vallan takaisin tunteilta ja tuntemuksilta. 

 

Simon perääntyy naurahtaen, laskee päänsä sohvan reunalle ja katsoo rakastaan silmiin yhä tämän kädestä kiinni pitäen. 

Simon: Hih! No myttä... anteeksi, mademoiselle Simmons!
Shania: A-anteeksi mi-mis… tä...?
Simon: Nooo... siitä että minä 'yökkäsin sinyn kimppyysi työllä tavalla.
Shania: Sinäkö? Minusta tuntuu että MINÄ se hyökkäävä osapuoli olin, heheh... Niin siis kun vähän innostuin...
Simon: Ei, se olin minä.
Shania: Oi kulta tiedätkö, sittenhän me olemme tasoissa! Hih! Kuule Simon, voinko kysyä sinulta yhden jutun...?
Simon: Tietysti sinä voit. Mitä nyt?
Shania: Miksi juuri nyt...? Minun oli tarkoitus kysyä sinulta tänään, etkö enää halua suudella minua. Siis kun olet perääntynyt pari kertaa. Mutta nyt sinä suutelitkin ja olen ihan ihmeissäni...
Simon: Sitäkö sinä olet miettinyt?
Shania: No... No olenhan minä miettinyt. Sanon sen suoraan. Sillä haluan olla rehellinen. Luulin että se johtui siitä, kun luulit tartuttavasi minuun jonkun taudin. Mutta et halunnut suudella positiivisten tes... siis negatiivisten testitulosten jälkeenkään… 

 

Simon: Se on vain tyntynyt vaikealta… vaikealta päästä takaisin sii’en samaan mitä meillä oli ennen. Silloin ennen kyin minä aloin ajatella sitä täytitilannetta. Vaikka ne testit olivat negatiiviset; minyllä ei kai koskaan edes ollyt sitä chlamydiaa, koska se ’arvoin paranee itsekseen ja sitä ei löytynyt, ja sitten se papillomavirys humain on kai matalan riskin virys, koska siitä tyli aikoinaan oireita ja sen jälkeen ei ole ollyt mitään… Vaikka mitään riskiä ei olisi, niin on vaikea päästä takaisin sii’en entiseen… ’enkisesti siis. Kyn minä mietin sitä niin monta kyykäyttä, että se pelko jäi päälle. Minystä on koko ajan tyntynyt siltä, että minyssä on silti jotain vikaa.

Shania: Voi minä ymmärrän tuon. Oi meidän olisi pitänyt puhua asiasta, sen avulla tilanne olisi helpottunut varmasti. Mutta minä todellakin ymmärrän, ja haluan että sinä ymmärrät että minä ymmärrän, hah! Joten jos sinua pelottaa, voit sanoa minulle suoraan, että pois siitä naamani luota läähättämästä kuin koira kieli pitkällä! Ja minä peräännyn. Ilman että loukkaannun. Oi kyllä sanoin tyhmästi! Mitä minä oikein selitän?! Ei tuosta tajunnut mitään. Vertasin vielä itseäni koiraan, enkä ole mikään koirien ystävä...
Simon: Et sinä sanonyt ty’mästi. Ja se vertays koiraan oli söpöä… ööh, ja miten sinä nyölit minyn naamaani silloin messyillä, niin se tosiaan tyntyi siltä kyin koira nyölisi, ja minä kii’otyin siitä… Ööh, mitä minä selitän?! En minä kii’oty koirista!
Shania: Siis siitäkö?!
Simon: Ööh... Minyn piti sanoa, että jonkinlainen riski on aina olemassa, olipa se miten pieni ta’ansa. Myttä olen viime aikoina täjynnyt, että elämässä ei oikein voi välttyä riskeiltä… eikä räkkäydessä varsinkaan. Onko parempi välttää räkkäyttä sen takia, ettei ikinä sättyisi? Se on sellainen asia, mitä minä olen miettinyt laajempana käsitteenä jo vyösiä, vaikka en olisikaan ajatellyt mitään täytejä… Ja nyt minä olen täjynnyt, että räkkäys on riskien arvoista. Jos sinä ’älyät ottaa sen riskin minyn kanssani? Koska minä ’älyän ottaa sen sinyn kanssasi. 

 

Simon ottaa kiinni Shanian sydämenmuotoisesta riipuksesta, joka on valahtanut jonnekin Shanian selän taakse tämän nojatessa sohvaan. 

Shania: Oi TOTTA KAI haluan! Oi elämäni valo! 

Simon katsoo mietteliäänä riipusta, ja sitten Shaniaa. 

Simon: 'Yvä. Se on vä'än kyin... kyin antaisi sydämensä toisen käteen ja lyöttäisi, että toinen pitää siitä 'yöltä par'aansa mykään.
Shania: Minä lupaan kantaa sydäntäsi tuntien täyttä rakkautta ja luottamusta sinua kohtaan ja vaalia kultaista sydäntäsi kuin olisit antanut sen kokonaan omakseni. Ja kannan sitä lähellä rintaani, jotta sykkeemme voivat synkronoitua tuosta rakkaudesta. Tai itse asiassa minun sydämeni on jo sinulla, rinnassasi ikuisesti.
Simon: Ja minyllä on sinyn sydämesi, ja lypään pitää siitä ’yöltä niin ’yvin kyin pystyn. Jotain voi tietysti sättyä, ettei sellaista lypäystä pysty aina pitämään niin ’yvin kyin ’älyäisi… Ja se voi olla pelottavaa. Myttä e’kä tärkeintä ei olekaan, että miettii sitä määränpäätä. Tärkeintä on se matka, se että molemmat yrittävät par’aansa, päivä ja ’etki kerrallaan.
Shania: Oi sinä kiteytit kaiken hienosti!
Simon: No, sinä olet niin inspiroiva! Kaikki on paremmin silloin kyn sinä olet täällä minyn lyönäni.
Shania: Ja sinä olet niin rakas minulle, että teen varmasti enemmän kuin parhaani. Tai siis, yritän parhaani. 

 

Shania ottaa Simonin sydänkorun käteensä ja pitelee sitä hellästi. Simonin sydän on lämmin. Ja täyttä kultaa. Sen verenpunainen sisus on aito. Shania miettii, miten uskomattoman kauniin romanttisesti koru sopii yhteen Simonin elävän sydämen kanssa. 

Simon: Ja se riittää minylle 'yvin, mon amour.
Shania: Kuten sanoit: päivä kerrallaan. Huomisesta ei koskaan tiedä. Siis tarkoitan sotia ja sellaista.
Simon: Ja kaikkea myytä... Myttä ynö'detään kaikki sellaiset nyt, ja soitetaan y'dessä jotain pianolla! Mitä sinä 'älyäisit soittaa?
Shania: Oi minä haluaisin soittaa Sibeliuksen Finlandiaa tai Mårtenssonin Myrskyluodon Maijaa, hahahaa! Mutta olisi kiva jos se olisi jotain jouluista, voisi laulaa samalla!
Simon: Ööh... Kokeillaan jotain sellaista minkä minäkin osaan. 

 

Shania ja Simon istahtavat pianon ääreen. 

Shania: Kerro sinä! Minulle sopii MIKÄ TAHANSA!
Simon: Nooo... Jos vaikka Winter Wonderland? E'kä me silloin saamme sen valkoisen jöylyn, kyn pyydämme sitä läylyllä!
Shania: Juu! Sopii vallan mainiosti! 

Täynnä rakkautta oleva pariskunta alkaa laulaa ja soittaa yhdessä: 

Sleigh bells ring, are you listenin'

In the lane, snow is glistenin' 

A beautiful sight, we're happy tonight, 

Walking in a winter wonderland

 

Gone away is the bluebird

Here to stay is a new bird

He sings a love song as we go along

Walking in a winter wonderland

 

Simon katsoo Shaniaa hymyillen. Shania tuijottaa Simonin ihaniin silmiin ja meinaa välillä unohtaa koko laulun. Niin onnellinen hän Simonin luona on. Kumpikin nauttii toisen seurasta niin, että ovat jo vallan unohtaneet, että Shanian isä on pian tulossa tätä hakemaan ja Shanian on kiirehdittävä kello kahden lennolle Cindy Towniin, jotta ehtisi perille kolmeksi laittamaan joulua kotiinsa illaksi kutsumilleen vieraille. 

 

Pianonsoiton päätteeksi kumpikin viimein havahtuu todellisuuteen, ja Shania ehtii vielä lennolleen. Ja johtuneeko se kenties laulusta vai rakkauden suuresta voimasta, niin keskellä jouluaaton päivää valkoinen lumikerros peittää niin Trolliwoodin kuin Cindy Towninkin.

Kun Shania saapuu Cindy Towniin, hän ei ehdi sisustaa asuntoonsa kovinkaan hienoa joulua, sillä vieraat tulevat pian. Shania on ostanut paparazzi Ninniltä pinkin muovikuusen, mutta kirottu eukko ei ole ehtinyt toimittaa sitä aatoksi. Näin ollen Shania kaivaa varastosta ainoan muovikuusen jota ei ole vielä kertaakaan käyttänyt. Samanlaisen, jonka pari vuotta sitten osti Simonille, mutta joka lopulta päätyi Caitlinille. Aattoillan vieraat ovat Annika tyttärineen, sillä kolmikko on samaan aikaan Cindy Townissa Annikan ystävän luona. Heidän lisäkseen Shania on kutsunut ainoastaan Merin ystävistään, onhan Sofiakin yhä Kreikassa.

Aattona otetaan perinteinen kuusikuva, ja tällä kertaa Shanian kanssa kuvassa on siskontyttö Aada. Luna ei valitettavasti ole päässyt tulemaan.

Myöhemmin illalla porukka on syönyt ja kahvitellut ja on aika avata lahjat. Aada on malttamaton, vaikka tätinsä on vielä vessassa.

Aada: En malta odottaa mitä Shania on ostanut minulle!

Annika: No älä nyt vielä avaa, odotetaan Shaniaa.

Meri on tavalliseen tapaansa ottanut Pepe-koiransa mukaan. Annika menee sohvalle makaamaan ja Pepe menee hänen luokseen.

Annika: Voi Pepe-raukka, oletko sinä aivan kaltoinkohdeltu, kun et saa ikinä purra Shanian nukkeja? Nii-in, pikkusiskoni kertoi, että olet muutamankin kerran siepannut hänen Barbiensa. Ja nyt olet tuijottanut ruokapöydän koristetta koko ajan. Tyttäreni toi sen joulunallen tänne lainaan, kun Shania valitti ettei ehdi laittaa joulukoristeita. Valitettavasti sitäkään ei saa purra.

Pepe kuuntelee Annikaa pää kallellaan kuin ymmärtäisi. Kun Annika ojentaa kätensä rapsuttaakseen sitä, se alkaa hellästi ja suloisesti kirputtaa käsivartta.

Annika: Oi, hihihi! Tuo kutittaa! Katsokaa kuinka hellästi Pepe... AUTS! Ei saa purra lujaa!

Meri komentaa koiran luokseen.

Meri: Hyi Pepe! Ei vierahia saa purra!

Aada: Tuliko se tuijottamaan jälleen tuota joulunalleani?

Meri: Kyllä se yrittää saaja sen josaki välisä. Jännä harrastus sulla tuo, että keräät erilaisia nalleja jokka pitää jotaki käjesähän! En oo ikään ennen kuullu.

Aada: Se on aika yleinen harrastus Japanissa. Voi mitenhän Shania suhtautuu siihen yllätyslahjaamme?! Kyllä jännittää! Tulisi jo vessasta, en malta odottaa lahjan avaamista!

Aada säpsähtää kun Shania on yhtäkkiä hänen takanaan.

Shania: Vai ei täällä malteta minua odottaa?! 

Aada: Hui!

Shania: Ja mistäs yllätyksestä sinä puhuit? Kuulin kyllä ovella, hihih!

Annika: Ei hän puhunut mistään yllätyksestä, kuulit omiasi! Heheh... Jokos me nyt avaamme paketit?

Shania: No nyt kun olemme kaikki koolla, olkaa hyvät ja repikää lahjapaperit palasiksi! Eihän koira ole sillä välin repinyt mitään?!

Annika: Mitä nyt minun käsivarttani hieman... Jipii, joululahjat auki!

Shania: Ai, sinun käsivarttasi? No sitten ei haittaa, hihi!

Hetken kuluttua lahjat on avattu ja kaikki ovat mielissään.

Shania: Ihana ysäri-Barbie, kiitos Meri!

Meri: No se ny oli vain semmonen kirppikseltä... 

Annika: Kiitos, kerrassaan ihana sormus!

Shania ja Annika vouhottavat lahjoistaan niin, etteivät huomaa kuinka Pepe vaanii sohvan takana Shanian Meriltä saamaa Barbieta.

Onneksi Meri huomaa koiransa juonen ja komentaa sen pois nukkea tuijottamasta.

Meri: No on se nyt helevetti, nyt se vahtaa taas tuota sun nalleas sitte!

Aada: Pepe EI koske joulunalleen!

Meri: Shania, kauhiasti kiitoksia tästä kaulakorusta! Ei ois tarvinnu ostaa näin kallista mulle...

Aada on saanut Shanialta unelmiensa lahjan, pandan jolla sähkökitara kädessä. Pepe luonnollisesti on kiinnostunut myös siitä, lelu kun on kyseessä.

Aada: Pepe et varmaan koske tähän maailman ihanimpaan pandaan! No nyt se tuijottaa vuorollaan molempia nallejani!

Meri: No niimpä tietysti, mitäs muutakaan...

On aika antaa Shanialle yllätyslahja, joka on Shanian äidiltä. Aada nousee hiljaa pöydästä lähteäkseen hakemaan sitä Shanian huomaamatta.

Aada: Psst! Minä yritän hiippailla nyt hiljaa asunnosta ulos. Jos Shania huomaa, sanotko, että menin vessaan?

Meri: Joo! Mää meen oikiasti vessahan. Ei Shania huomaa ollenkaan että me etes noustihin seisohon, se ihailee niin kauhiasti tuota merenneito-barbia jonka teiltä sai.

Aada: Hyvä! Ja pidä huolta, ettei Pepe koske nalleihini!

Annika nousee myös sohvalta ja yrittää vaivihkaa näyttää elkein tyttärelleen, miten tuoda äidin lahja Shanialle. Shania on juuri avannut Annikan, Aadan ja Lunan lahjan, joka on Ariel-Barbie. Pepe tietysti tuijottaa punapäistä nukkea sohvan takana yhtä lumoutuneena kuin Shania.

Shania: Oi minä en osaa sanoin kuvailla miten ihana tämä on! Vieläpä juhla-asu ja merenneidon pyrstö samassa paketissa! Minä ja Simon MOLEMMAT rakastamme merenneitoja! Oi minun täytyy ottaa tästä kihlatulleni kuva heti, kun puen tälle pyrstön! Kyllä onkin jo Simonia ikävä...

Annika: Täh?! Vastahan sinä tulit sieltä muutama tunti sitten!

Shania: No entäs sitten? Meidän rakkautemme on jotakin... ainutlaatuista! Kerroinko jo, miten aamulla pitelimme toistemme sydämiä käsissämme?

Annika: Kerroit sinä, jos siis tarkoitat noita kalliita kaulakorujanne?

Shania: Juu! Oi se oli käsittämättömän kaunis hetki... Oh, katsokaa miten kaunis tämä Ariel on pinkissä juhlahameessaan! Seuraavaksi puen nukelle pyrstön ja otan Simonille kuvan, hihih!

Shania on niin haltioissaan pää täynnä Arielia ja Simonia, että unohtaa kokonaan asunnossa nukkeja kuolaavan koiran. Pepe on naulinnut katseensa Arielin pyrstöön...

Kun Shania nostaa pyrstön sohvalta vaihtaakseen sen nukelle, Pepe iskee! Se nousee kahdelle jalalle ja tarttuu hampaillaan merenneidon vihreään pyrstöön.

Shania kääntyy järkyttyneenä katsomaan, kuinka Pepe vallan ravistelee pyrstöä riemuissaan. Meri on tullut vessasta ja säikähtää pahanpäiväisesti nähdessään koiransa pahan teossa. Annika kiljuu niin kovaa, että alakerrassa asuvat nuoret miehet Shane ja Bryan häiriintyvät. 

Shania: Eeeeeeiiii! IIIIIK! TÄNNE SE! Se otti sen! Se otti sen!

Meri: Apua mitä ihimettä sää teet?! PEPE IRTI SIITTÄ!

Annika: IIIIIIIIK! Varo, Ariel putosi lattialle! Se ottaa senkin! IIIIIIIIK!

Pepe ei kuuntele huutoja, vaan lähtee juoksemaan kohti eteistä pyrstö hampaissaan.

Shania: Tehkää jotain! Meri sano sille! Eijeijeijei!

Annika: Iiiiiiiiiik!

Meri: PEPE PERKELE! PYSÄHY!

Koira pysähtyy, sillä Aada tulee sitä ovella vastaan.

Aada: Mitä ihmettä täällä tapahtuu?! Huuto kuuluu ulos asti!

Meri: Pepe otti Shanian nukelta pyrstön! Ota ÄKKIÄ se siltä!

Annika: Iiiiiiiiik!

Aada onnistuu saamaan pyrstön Pepeltä, joka hämmentyy Aadan mukana tulevasta jännästä hajusta. Shania katsoo lohduttomana purtua pyrstöä.

Shania: Arielin pyrstö on pilalla! Se kerkesi purra tämän! Minun upea merenneitoni, minun joululahjani... nyyh... 

Meri: Voi Shania mää oon aivan hirviän pahoillani! Mää ostan sulle uuen!

Shania: Vie se hirviö ulos täältä! KOIRA ULOS!

Silloin eteisestä kuuluu rapinaa. Ovesta astuu vaalea puudeli, joka pyörii Aadan ympärillä. Pepe ei osaa päättää, kuolatakko Aadan uutta nallea vai Aadan tuomaa narttukoiraa.

Aada: Öh... Shania, tässä olisi tämä yllätyslahja... Tä-tämä on äidiltäsi... Sen nimi on Lucky, mutta Jacqueline ehdotti uudeksi nimeksi Chanelia...

Shania syöksyy ihan shokissa yllätystään katsomaan.

Shania: Mutta sehän on KOIRA!?!?

Aada: Öö... Äitisi osti tämän joltain rikkaalta vanhalta rouvalta, joka ei enää pysty liikkumaan sen kanssa. Joku hänen ystävänsä, kai..? Hän pyysi sanomaan, että koira on kuin sinun ja Simonin sekoitus; vaalea kaunotar kuten sinä, mutta täydellisesti trimmattu pörröpäinen nappisilmä kuten Simon... 

Shania: Mitä helvettiä?!

Aada: Öö... siis ihan kuin sinun ja Simonin lapsi... Ja äitisi sanoi, että tätä kun hoivaat, unohdat Divan ja opit samalla hoitamaan vauvaa... Joka kannattaisi tehdä pian... kröhöm!

Shania: MITÄ HELVETTIÄ?! Tuo on elävä KOIRA!!!

Pieni suloinen lahjakoira Lucky napittaa Shaniaa nätisti ja Aada-parka yrittää saada isoäitinsä viestiä perille häpeissään.

Aada: Niin siis se on täydellisesti koulutettu, lajinsa muotovalio näyttelyissä ja... No se on helppo hoitaa...

Shania ei ehdi edes vastata, kun Pepe päättää jälleen kerran varastaa shown ja loikkaa Luckyn selkään nylkyttämään tätä.

Meri: PEPE EIIIIII!

Annika: Iiiiiiiiik!

Shanian iloinen jouluaatto päättyy totaaliseen katastrofiin ja kilpaa kiljuntaan.

Meri: PEPE ALAS SEN NARTUN PÄÄLTÄ!

Annika: Yäk! Pepe et raiskaa sitä! Iiiiiiik!

Shania: VIEKÄÄ NUO NUSSIVAT HIRVIÖT HELVETTIIN KODISTANI! EN KESTÄ AINUTTAKAAN KOIRAA!

Aada: Ohhoijaa, olipas onnistunut yllätys... Että hyvää joulua vaan...

Annika: Iiiiiiiiiik!

Dollywoodissa vietetään joulua perhepiirissä Mildredin ja Dickin äidin Carolinen luona. Joulupukkina on Dickin kaveri Tumppi, mitä tosin viisivuotias pikku Mimosa ei tiedä. Mildred on juuri ollut puhelimessa erään ystävänsä kanssa, ja nyt on vuorossa Caitlin. Caroline ei oikein tykkää, että tytär juoruaa luurissa sen sijaan että keskittyisi yhteiseen joulunviettoon. 

Mildred: Siis ihan sairaan mageeta! Se mun frendi Aimi avustaa mua sen uuden kirjan skriivaamises!
Caroline: Jaa, siis kuka?
Mildred: No Aimi ja oikeestaan myös sen miesystävä Valtti! Joo, siis ne on ihan ihqu pariskunta, jotka me tavattiin Vertin kaa meidän häissä. Näitte te varmaan ne…?
Caroline: Joitain sinun ystäviäsikö?
Mildred: No siis me tavattiin ne siel ekaa kertaa, et nyt ne on frendei! Eiks nii, Vertti?
Vertti: Öh, kyllä… Voisi sen niinkin sanoa…
Caroline: En minä kyllä sen nimisiä muista...
Caitlin: Mitä sä höliset siel? Meidän piti jutskaa siit meidän uudest kirjarojektist...
Mildred: Nii justiinsa! Mä oon just kertomas siitä porukoille JA sulle yhtaikaa! Kato ku mähän osaan multitaskaa nii hyvin!
Caitlin: Ai mitä sä laitat taskuun?
Mimosa: Äiti, saanko minä jo avata lahjat?
Olivia: Oh, jaksa nyt hetki vielä odottaa, darling. Kuunnellaan mitä sinun täti kertoo hänen uudesta kirjasta.
Dick: Minä voisin kyllä jo syödä jouluruokaa… 

Mildred: Malttakaa nyt hetki ja hold on ku mä kerron! No ku te muistatte varmaa, et mun ja Caitlinin piti skriivata uus bestselleri sen meidän ”Kaappaus tuntemattomaan” jälkeen, ku se oli äänestetty Suomen paskimmaks kirjaks, ja siitä olis pitäny niinku panna vielä paremmaks… Ei ku paskemmaks. Hihihi! Niin sehän me skriivattiin niinku haamukirjailijan avulla, tai siis se haamu teki sen kaiken työn periaattees…
Caroline: Niin, mitä sitten? Ette saaneet aikaiseksi uutta yhtä hyvää… ööh, siis huonoa kirjaa, tai siis yhtään mitään kirjaa, ja sen takia menetitte sen kustannussopimuksen. Olet kertonut jo tästä meille, kultaseni.  

Caitlin: Oliks sul niinku jotai asiaaki? Meitsii alko ny paskattaa ku tuli puhe paskast...
Mildred: Joo, nii se meni, mut… Ai mitä Caitlin? Ei ku joo, siis meni niin, et Caitlin ei halunnu jatkaa ku se halus laittaa perhe-elämän ensin, ja mä jäin niinku yksin skriivaa sitä kirjaa, ja siitähä ei tullu mitään, ku oli vähän kommunikaatio-ongelmii sen haamukirjailija Antero Veräjälammen kaa…
Caitlin: Joo, meitsi tietää jo noi jutskat, kaikki kommuuniongelmat ja sellaset. Et voiks meitsi mennä heittään skeidat täs välis, ni tuun sit takas jutskaan ku sä pääset asiaan? 

 

Mildred: Oi älä viel mee! Ei täs kestä kauan!
Dick: Krh… Ai mitä?
Tumppi: Ho ho ho hoo! Onkos täällä kilttejä lapsia?
Mimosa: Äitii! Noi lahjat oottaa tossa minua! Siellä saattaa olla vaikka koilanpentu paketissa, ja mitä jos se tukehtuu sinne kun minä en saa avata pakettii ajoissa?
Olivia: No odota vielä hetki, darling, sinun tädillä on jotain tärkeää kerrottavaa. Ihan kohta avataan lahjat ja mennään sitten kinkulle!
Mildred: No mä ajattelin ekaks, et skriivaan sit yksin sen kirjan, vaikka oishan se kivempaa ku mun paras frendi Caitlin olis mukana… Mut mä siis aloin ihan ite tekeen tutkimustyötä sen kirjan takii, et voisin sit esittää pitchin sille kustantajalle vaik hissimatkalla!
Caitlin: Ai bitch kusella hissis? Häh? Meitsi ei ny hiffaa, puhuks sä jostain kinkust siel…? Vai koirast?
Mildred: No KINKISTÄ hyvinki! Kattokaa ku mä oon päättäny ryhtyy kokemusasiantuntijaks, ja ette ikinä arvaa missä asiassa?!
Caroline: No, sinähän kirjoitit jo kirjan siitä kidnappausdraamasta varsin omakohtaisesti, että se jos mikä oli kokemusperäistä.
Mildred: Ja siitä mä just innostuinki! Kattokaa ku mä tajusin, et jos mä voin skriivaa todenmukasesti siitä miten mä oon sarjamurhaajan kidnappaama ja melkeen kuolen sen kynsis mut en sit ihan kuiteskaa, nii totta kai mä voin skriivaa samaan tyyliin myös mun seksielämästä! Joo, mä kirjotan mun ja Vertin elämästä swingereinä! Ja Caitlin saa tietty tulla mukaan ja skriivata sen ja Jaakon makkarijutskist.
Caroline: Ööh… Mitä sinä kultaseni sanoit?
Mildred: No swingerit on niinku parinvaihtajii. Mähän kerroin siitä Aimista ja sen Valtista? Hihih… Ne on swingereit kans, ja me ollaan Vertin kaa niinku vaihdettu parii niiden kans muutaman kerran… Heheh! Se pitää parisuhteen ihqun freesinä!

 

Olivia ei oikein pysy kärryillä Mildredin korkealentoisissa jutuissa. Hän haluaa varmistaa kuulemansa. 

Olivia: So… Sinä ja Vertti olette swingers? Te harrastatte seksiä toisen parin kanssa?
Mimosa: Äitii, saanko minä jo avata ne lahjat? Mitä se seksi on?
Olivia: Oh, ei mitään Mimmi darling!
Mimosa: Mutta sinä sanoit, että sitä hallastetaan… Nyt joulunako? Hallastetaanko me kaikki sitä yhdessä? Hei, onko se uusi lautapeli?!
Olivia: Oh my God, no ei todellakaan ole! 

 

Mildred: Joo, siis niinku me tavattiin Vertin kaa ne Aimi ja Valtti meidän häissä, ja siitä se ajatus niin ku sit lähti. Ne oli siellä ku ne on jotain Simonin frendei, niin ne sano. Shanian kihlatun frendei siis. Ja se Valtti on jotain kaukasta sukuu lisäks Vertille, mut mä en oo iha varma miten se meni, jonkun kummin kaiman serkku tai jotain… Mut siis sukuu kuiteski! 

Caitlin: Häh? Siis mitä sä oikeen kelaat? Meitsin mielest ne oli aika shady pariskunta, et meitsi ei ainaskaa haluis olla niiden kaa tekemisis... Ne ei salee oo Simonillekaan mitään bestiksii. Shania aina sanoo sitä eukkoo isonenäseks kääpiöks, joka kuolaa Simonii, ja se ukko on muuten vaan kriip. 

Mildred: Me testailtiin kaikki hauskoo jutskii yhes, ja siit mä niinku keksin ihan super yyber upeen aiheen kirjaan: meidän elämä swingereinä! Tai siis lähinnä mun näkökulmasta, ja Caitlinin tietty jos sä Caitlin haluut… 

Caitlin: Siis täh?!

Mildred: Mä tein sen hissipitchin ja kas kummaa, mä sain meille uuden kirjasopparin! Se tehään tietty taas sen haamukirjailija Anteron kans, ku en mä osaa ite laittaa järkevään järjestykseen kaikkii mun ihanii kokemuksii. Enkä jaksaiskaa istuu nii pitkää paikallani et siitä jotai tekstii syntyis, haha!
Caitlin: Mitä hitsin pimpulat sä kelaat?! Ei meitsi haluu duunaa mitää seksikirjaa. Ja meitsille riittää iha oma ukko siihe hommaa, et ei senkää puolest kuulosta hyvältä tollane… Jos se kirja kertois suolen toiminnast, ni siihe meitsil riittäis kokemusta ja sit ehkä jaksasin sellast skriivaakki. Meitsi vois iisisti heittää läppää paskapökäleen muodost ja sit kans koosta, hajusta ja sen sellasest. 

Olivia: Oh my God, et voi olla tosissasi… Ja puhut lapsen edessä tällaista?! Tällaista… tällaista seksijuttua?!
Dick: Khrooh… Ai mitä? Puhuiko joku seksistä?
Mildred: Oh, Caitlin haluu kirjottaa kakkafetissistä… No ei hätää, ku saadaanha me sellasta mukaan! Eli Caitlin kirjottaa sen paskajutuist, ja Aimi ja Valtti ei haluu niiden seksielämästä julkista, mut me voitais silti ottaa mukaan toinen näkökulma: Olivian ja Dickin nimittäin! Lähetteks swingaa meidän kans? Hihih!
Dick: Täh? Ai mekö? Ööh…
Olivia: Siis what the hell now, Mildred? Ajattelitko panna omaa veljeäsi?
Dick: No helvetti, ei todellakaan! Hyi helvetti mitä täällä puhutaan! Ja minä kun ajattelin ottaa torkut ennen joulupitoja…
Mildred: No plaah! Ei tod! Kun mä tarkotin, et mä voisin panna sua Olivia ja Vertti ja Dick sit hommailis keskenään… Hahah! Onhan mun veljen nimi Dick, eli se passais aiheeks kirjaan ku kinkku joulupöytään!
Dick: Oi älä puhu kinkusta kun sitä ei saa edes syödä, äläkä varsinkaan puhu siitä tässä yhteydessä!
Mimosa: Äitii, mistä te oikein puhutte?
Olivia: Ei mistään, darling Mimmi! Mene sen pukin luo nyt! 

 

Konservatiivinen ja hienostunut seurapiirirouva Caroline Peters on sydänjuuriaan myöten järkyttynyt tyttärensä uudesta kirjaprojektista ja kaikesta mitä siihen vaaditaan. 

Caroline: Et voi olla tosissasi, Mildred?! Sinäkö kirjoittaisit seksikirjan? Ja sinä olet oikeasti… öh, harrastanut seksiä toisen miehen kanssa… ja Vertti toisen naisen kanssa? 

 

Mimosa ryntää joulupukkia esittävän Tumpin syliin, ja Mildred jatkaa juttuaan innoissaan ja järkyttää äitiään entistä enemmän. 

Mildred: No ite asias me ollaan kokeiltu sitä myös niin, et mä olin Aimin kaa ja Vertti oli Valtin kaa… Ku eihän Vertti ja Valtti mitään lähisukuu oo, nii se on iha lailla sallittuu. Eikä oo etes vaaraa et ne tekis yhessä lapsen ja sillä on sit Habsburgin leuka, haha! Tai mistä mä tiiän ku miehetki voi kuulemma nykyään synnyttää...? Mut en mä ny siitä huoli ku se ei oo kovin todennäköstä... Nii, ja sit me kokeiltiin kimppaaki, kaikki neljä. Et joo, meillä on kokemusta niin paljon et mä voin helposti kertoo kaiken sille haamukirjailijalle joka sit skriivaa meidän kokemuksista kirjan, ja sit mä voin esiintyy kaikis kirjailijatapahtumis ja lukee meidän kirjaa, ja tiedä vaikka mä pääsisin vaik kouluihin puhuun kokemusasiantuntijan ominaisuudes! Ja tiedä vaikka sitä seuraava kirja käsittelis sit sitä beibiä! Kylhän mä haluun äidiks joskus, mut kantamisen ja synnyttämisen jättäsin kyl mieluusti Vertille. 
Dick: Voi hyvä Luoja sentään, mitä tuo systeri oikein selostaa…
Olivia: Ööh… Oi Mimmi, katso kun siinä on oikea joulupukki! Mitä sinä toivot joululahjaksi? Kerro se pukille!
Mimosa: Minä haluan uuden ponin ja baapin… Ja sitten minä haluan myös vaikka pikkuveljen, jolle minä voin tehdä hienon kampauksen… Ja minä haluan sellaisen lautapelin, jonka Mildded-täti hommaa, jota hallastetaan yhdessä koko pelheen kanssa.
Olivia: Öh, vai niin… We’ll see which of those we can make happen, darling Mimmi.
Dick: Kuule Mildred! Se minun nimeni on lyhennys Richardista, kuten sinä vallan hyvin tiedät! Jos nyt satut tietämään, niin keskiajan Englannissa oli tapana ensin lyhentää nimi ja sitten keksiä siitä rimmaava vastine. Eli Richard oli Rick, sitten Dick. Ja William oli Will, ja siitä tuli Bill. Samoin Margaretista tuli ensin Meg ja sitten Peg, eli Peggy. Eli minun nimelläni ei ole mitään tekemistä, ööh… minkään ruumiinosan kanssa, ettäs sen tiedät!
Mildred: Hahah! No jos toi olis totta, niin sittenhän sä voisit olla vaikka Sick! Ei ku, se ei kyl kuulosta hyvältä kenenkään nimeks. Vertti on täs mun hommas ihan innolla mukana, eiks nii kultsu?! 

 

Vertti silittelee anoppinsa Hedwig-koiraa ihan muina miehinä, niin kuin kyseessä olisi mikä tahansa kahvipöydän keskustelu perheen kanssa. 

Vertti: Oi, oletpa sinä ihanan iso, pehmeä ja karvainen… Öh, joo, kyllä! Minä olen täysin samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa! 

 

Tumppi: Ho ho ho ho! Onkos pikkutyttö ollut kiltti?
Mimosa: Joo, hihihi! Minä olen aina kiltti!
Tumppi: No sepäs hyvä, sitten saat kaiken toivomasi! 

 

Olivia ryntää Dickin luo ihan kuin yksi hänen kalleimmista omaisuuksistaan olisi vaarassa lipsahtaa hänen käsistään, ja alkaa suukotella miestään. Samassa Mimosa menee silittelemään Hedwigiä. 

Mimosa: Jeee! Saanko minä koilan myös?
Olivia: Pus! Muisk! Öh, joo, me katsomme sitä myöhemmin, darling…
Dick: Muiisk! Minä en ymmärrä… pus… mitä kummaa tuo sisko nyt sekoilee.
Olivia: Oi en minäkään! Vai muka parinvaihtoa… Hrrh! Minua hirvittää pelkkä ajatuskin! Ja nyt me joudumme hankkimaan Mimmille oman koiran, jotta saamme sen siskosi ”lautapelin” pois hänen mielestä!
Caroline: Tuota noin… Mildred, minusta tuo sinun suunnitelmasi ei kuulosta hyvältä. Ei sitten ollenkaan.
Mildred: Äiti, se on ihan fine! Mä tiiän kyl mitä mä teen, oonhan mä jo iso tyttö!
Tumppi: Ho ho ho!
Caitlin: Mist horatsuist siel ny puhutaan?
Mildred: Ai mitä? Ai säki oot viel siellä…
Caitlin: No ku joku ”ho” siel on? Vaik meitsin hissi ei aina mee ihan alas asti, ni kyl mä ton verran espanjaa osaan. Mä luulin et te viettäsitte perheen kaa jouluu, mut teil onki siel Vertin kaa jotku muut bileet? Ja kuulinks mä oikein, et Olivia ja Dick on messis siin teidän seksijutskas?
Mildred: Joo, on ne messissä! Kuuntele ku ne alotti jo nussimisen harjottelemisen!
Mimosa: Äitii?
Olivia: Mitä Mimmi darling?
Mimosa: Mitä se nussiminen on? 

 

Olivia: Se on kuule… Ööh…
Dick: Se on silittämistä!
Olivia: Oi kulta, loistavasti selitetty. Nyt hän ei enää kysele tyhmiä.
Dick: Ei niin. Pus, muisk!
Olivia: Oi minun oma kulta, vain minun eikä kenenkään muun, muiskis! 

 

Ja niin jatkuu Petersien, Simmons-Petersien ja Laitakuomien joulunvietto: hieman sekavissa, mutta iloisissa tunnelmissa.

 
Mimosa: Kattokaa kun minä nussin tätä koilaa niin hyvin! Sitten kun mulla on oma koila, niin minä osaan nussia sitäkin ihan oikein!
Caroline: Voi hyvä Jumala sentään! Millaista kieltä te opetattekaan pienelle tytölle, Mildred ja Vertti!
Mildred: Häh? Siis mähän vaan kerron miten asiat on!
Caitlin: Hei meitsin pitää kyl ny mennä paskalle, ku puikelo on jo kurkkimas hameen alta!
Mildred: Hahhaa! Puikelo hameen alla! Hitsi kun toi on just sellane jutska, joka pitää ehdottomasti ikuistaa meidän kirjaan! Caitlin sä oot kyl mun inspiraation lähteenä ihan ykkönen! Tai jaetulla sijalla mun kultsin kaa, hihih! Mikähän mun lempinimi vois olla, ku mul ei oikeen oo sellasta? Millie... Billie... Killie? Se vähän ku sopis siihen ku mä melkeen jouduin murhatuks mut en kuiteskaa...
Caroline: No kas kun ei Sillie! Oh, nyt kyllä saa riittää nuo riv… nuo tuollaiset puheet, ja me menemme joulupöytään!
Tumppi: Ho ho ho! Saako pukkikin vähän kinkkua?! 
Mildred: No ehdottomasti! KAIKKI saa kinkkuu nii et napa raikuu! Hahaha! Hei mä tajusin just, et me kirjaimellisesti PANNAAN paremmaks siitä ekasta bestselleristä! Täst uudest voi tulla vaikka koko MAAILMAN paskin kirja!

Caroline: MILDRED! 

 

Caitlin: Siis meitsi ei ny yhtään hiffaa... Uus selleri?

 

Plörr-plörr-plöts! 

 

Caitlin: Ei hitsin pimpulat ku meitsi joutu venaa kuuntelemas tollast ihme läppää ja paskanjauhamist täs nii kauan, et meni sit paskat pöksyyn!

Mildred: Siis mä en tajuu mikä iso diili täst meidän isost diilist nyt tuli! Tajuuks sä?
Vertti: Öh, enhän minä, rakkaani.
Mildred: Mennääks päivällisen jälkeen harjotteleen kirjan tekstei iha kahestaan? Et hyvää jouluu vaan, kultsi!
Vertti: Ooh, no ei tarvitse rakkaani kahdesti käskeä! Hyvää joulua!

Silky Streetin tekijät toivottavat kaikille hurjan hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta! Samoin Shania, joka on joulukuun lopussa Sugar Slutsin uudenvuoden kuvauksissa. Kuinka ollakaan, Shania putoaa kuvauspaikalla olevasta muovisesta puusta ja satuttaa vasemman jalkansa pahasti. Kuvaukset jäävät kesken, mutta tässä muutama kuva, jotka päätyvät 31.12. Sugar Slutsin uudenvuoden numeroon.

Tarinassa mukana:

Xara & Mildred, Vertti, Dick, Olivia, Mimosa, Caroline ja Tumppi

Ninnin: Caitlinin tyttäret Katja ja Jenna uudempia versioita Stacie-nukeista, Jonnan kroppa kopionuken ja Pikku Juniorin kroppa Petran pikkuveljen