Osa 273 Kolme alkukesän juhlaa, kun luonto puhkeaa kukkaan

 

1. Gaudeamus igitur...

On lauantai ja viimeinen päivä toukokuuta. Dollywoodissa Etelä-Suomessa Xara'sin stylisti Francine Harris poseeraa kivellä. Ympäristö on jo kovin vihreä ja kasvillisuus runsasta kauniine luonnonkukkineen.

Francine poseeraa vain huvikseen, sillä hänen serkkunsa Teyana on tänään Harrisin suvun huomion keskipisteenä. Teyana on nimittäin saanut äskettäin valkolakin tummille kutreilleen! 

Ennen virallisia lakkiaiskuvia Francine ja veljensä Fred ovat pyytäneet serkkuaan pieneen potrettiin heidän kolmen kesken. Fred on serkun kanssa läheisempi kuin Francine, mutta tämä ei silti ota uskoakseen, että veli olisi osannut huolehtia serkun lahjasta. Mies kun on.. mies.

Francine: Fred, kai sinä varmasti teit mitä piti?

Fred: Siis..? 

Francine: No Teyanan ylioppilaslahja tietysti! Hoidithan asian?

Fred: No tietysti! Mitä ihmettä kuvittelet?! Tuolta Teyana tuleekin!

Teyana rientää Fredin luo ja hyppää tämän kaulaan.

Fred: Terve vaan ja onnea tuoreelle ylioppilaalle! Miten voit rakas serkkutyttö?

Teyana: Voi kiitos! Ja voin paljon paremmin nyt, kun pääsin pois sieltä lukion juhlasalin pimennosta! Missä Francine on?

Toisin kuin sisarukset olivat sopineet, haluaa Fred paljastaa lahjan heti. Samalla syntyy väärinkäsitys siitä, keneltä lahja oikeastaan on.

Fred: Tuossa Francine on ihan vieress.. no ei enää olekaan. Hän meni varmaan hakemaan valokuvaajaa. 

Teyana: Voi mennään sitten istumaan! Tosin kuvien jälkeen yo-juhlissa saa varmasti istua ihan tarpeeksi, hahaa!

Fred: Odota hetki, haluan antaa lahjan ennen juhlia! Se on lentolippu Madridiin!

Teyana: Eikä!?! Oi ei voi olla todellista! Kiitos serkku rakas!

Francine ryntää myös halaamaan Teyanaa ja kolmikko asettautuu kuvaan. Fred menee niin hämilleen siitä, että serkku luulee lahjan olevan ainoastaan häneltä, ettei tajua valokuvissa poseeraamisesta mitään. Joka tapauksessa päivä on muillakin tavoin unohtumaton ja Teyana saa ihanat juhlat kauniin ja tuoksuvan luonnon loisteessa.

Pari päivää myöhemmin Pohjanmaalla Cindy Townissa eletään kuivuuden keskellä, eikä vihreää ole vielä muualla kuin metsässä. Nurmikko on kasvanut sinne tänne ja muutama pensaan alku harottaa siellä täällä.

Shania, Donna, Alyssa ja Meri ovat olleet pelaamassa sulkapalloa ja palaavat koteihinsa Cindy Townin keskustan kautta. Vaan ennen niin idyllinen istumapenkki kukkaistutuksineen on kadonnut Pia-Maria promenadilta ja muutenkin paikka on kuin pommin jäljiltä.

Donna: Siis what the fuck?! Mitä vittuu Kaupunki tääl oikeen duunaa?!

Meri: Mää uskon että täälä on käynny ne "villit valokuitumiehet" kaapeleittensa kans kerran tuommosia kolokkoja monttuja kaivettu.

Shania ja Alyssa ovat sopineet riitansa ja suorastaan lähentyneet keskenään.

Shania: Minä ihmettelin kun nämä lyhtypylväätkin ovat jotenkin vinossa!

Alyssa: Täällä on ihan hiton rumaa, mutta istutaan nyt tuolle betonipenkille, olen ihan hikimärkänä.

Donna: Istuu ken tohtii! Tsiigatkaa tota kuoppaa tos penkin takana. 

Meri: Tuo on kyllä helevetin vaarallinen monttu. Pitää varua ettei vain nojaa taaksepäin!

Tytöt kauhistelevat kaupungin keskustan hirveää kuntoa. Shania on poikennut pelin jälkeen pienellä kirpparilla ja ostanut pari barbia.

Alyssa: Siis tämä lyhtypylväs todella on vinossa! Ihan kuin Luonean tai Valokuitulaisen miehet olisivat peruuttaneet tähän jollakin rakkineellaan.

Shania: Siltä näyttää. Vertaa nyt katulamppua minuun. Ja minä seison suorassa! Se kirpparin myyjä muuten sanoi, että Cindy Townin keskustan kauppoja lopetetaan ja liikkeet siirtyvät Hienolan Kurviin!

Meri on jo istunut penkille.

Meri: Nii joo tosiahan, mää kuulin kans, että Cindy Townin keskusta siirtys pikkuhilijaa sinne Hienolan Kurvihin. No, siirtyköhön justihin mihin lystää, mää käyn aina Kokkolan keskustasa.

Alyssa: Kuten minäkin.

Donna: Ja mä asun Jeppikses asti, joten so what?

Shania: Oh, minä olen asunut niin vähän aikaa Cindy Townissa. En tunne koko Hienolan Kurvia.

Donna: Mitä vittuu?! Sä oot budjannu tääl jo neljä vuotta. Mut nii joo, sä et kauheesti kerkee tsiigailla mestoi ku sä oot koko ajan duunis.

Myös Donna istuu varovasti penkille, mutta vilkuilee jatkuvasti takana olevaa kuoppaa.

Donna siirtyy varmuuden vuoksi ihan reunalle istumaan. Alyssa ei pelkää kuoppia, hän asettuu leveästi penkille nauttimaan auringosta.

Alyssa: Ohhoijaa, kyllä väsyttää.

Meri: No Shania näytä nyt niitä barbeja. Montako sää taas löysit sieltä?

Shania: Kaksi. Toinen on tylsä punapää, mutta tämä blondi voisi olla vaikka miniminä, eikö?

Donna: Oliks ihan pakko tunkee ne nuket siihen meidän sulkis-kassiin? 

Alyssa: Pelkään että se itse sulkapallo putoaa sieltä, kun ne nuket ovat siellä.

Meri: Eikä putua! No näytä nyt tännekki niitä barbeja. Tuo punatukkanenki on nätti, ei yhtään oo tylsä.

Shania: Kyllä oli puoliksi ilmainen nukke tämäkin. Tuo kirppari Kiovan lasten hyväksi voisi pyytää enemmänkin rahaa tavaroista. He saavat nämä kuitenkin lahjoituksina. Saisivat lähettää Ukrainaan enemmän rahaa. 

Shania laittaa punatukkaisen barbin kiertämään mutta pitelee yhä vaaleaa.

Meri: Tiesittäkö te, että tuo kirppis oli ennen Moskovan katulasten hyväks?

Shania: Minä en ainakaan tiennyt! Onko hyväntekeväisyyden kohdetta muutettu sodan takia?! Syyttömiä ne Venäjän lapset sotaan ovat! 

Alyssa: On kyllä törkeää! Minä otan nyt tämän sulkapallon käteeni sieltä kassista, muuten tuuli vie sen.

Donna: Mä diggaan täst punapääst enemmän ku tost blondist.

Donna: Ei vittu, kyl mä viel lennän tonne kuoppaan!

Meri: Donna unoha nyt se monttu tai mää kaajan sinut sinne, heheh!

Meri: Kerroppa Shania nyt niistä teijän kesäkuun lehen kuvauksista.

Shania: Voi minä suorastaan odotan niitä! Meistä otetaan kuvia ulkona, kenties jopa metsässä. Kuvat liittyvät jotenkin kesän alkuun ja siihen, kun luonto puhkeaa kukkaan. 

Meri: Kuulostaa kyllä kivalta hommalta. Kenen mallien kans sää poseeraat?

Shania: En tiedä yhtään! Toivottavasti Sofian tai Mintun kanssa.

Alyssa on kuunnellut Shanian ja Merin keskustelua ja kuiskii Donnalle ärsyyntyneenä.

Alyssa: Eikö ole uskomatonta, että Shania ei kysy mitään minun työstäni?! Minä sentään pääsin ihan uuteen mallitoimistoon äskettäin!?

Donna: No en mä ny tiiä onks tos mitään uskomatonta.

Alyssa: Olet oikeassa! Miksi Shania minun asioistani kyselisi, hänhän on aina kaiken keskipisteenä!

Shania: Alyssa mitä helvettiä nyt taas? Eikö tämä aihe jo riidelty kerran ja sovittu sen jälkeen?

Alyssa: Minä en edes katso sinua! Teet AINA näin!

Meri: Voi apua, äläkää nyt taas ruvetko tappelehen!

Alyssa nousee suuttuneena penkiltä ja astelee kauemmas tytöistä. Shania ja Meri jäävät tuijottamaan Alyssaa turhautuneina vääntyneiden katulamppujen katveessa.

Donna sen sijaan katsoo ihan toisaalle. Nimittäin taakseen.

Donna: Siis voi vittu tota kuoppaa, kyl tonne joku viel kaatuu!

2. Happy birthday to you!

Koittaa kesäkuun 8. päivä, jolloin Simon täyttää 31 vuotta. Päivä on sunnuntai ja Shania syö kotonaan aamiaista.

Shania: Hihii, kylläpä keksin mainion synttärilahjan Simonille! Saa nähdä, miten se lopulta onnistuu.

Shanian ystävä Minttu katseli jokin aika sitten arvostellen ympärilleen Shanian luona, sillä Barbie-nukkeja oli ilmestynyt joka puolelle. Shania pyörittelee ruokapöydällä lojuvaa barbia, jonka alkuviikosta osti.

Shania: Onkohan minulla jo liikaa näitä nukkeja..? Minun pitäisi saada erillinen huone nukeille, kuten Silky Streetin talossani oli. Mutta nyt minä asunkin kerrostalon kaksiossa. Tarvitsen isomman asunnon...

Shania: No, mietin sitä myöhemmin. Voi kun olisi jo kiva nähdä ne ulkona otetut mallikuvat! Niiden ottamiseen meni kuitenkin kolme työpäivää, niin tarkka Debbie on.

Shania on tosiaan ollut torstaista lauantaihin kuvattavana niin niityllä kuin metsässä.

Shania: Uskomatonta, että tämän viikon maanantaina oli vielä niin niukasti vihreää, mutta heti torstaina luonnon kukat kukkivat ja metsä oli ihanan vaaleanvihreä, eikä se valtaisa muutos vaatinut kuin yhden kunnon vesisateen! No, kai se Sugar Slutsin kesäkuun numero ensi viikolla ilmestyy, niin näen kuvani. Nyt täytyy lähteä, menemme Sofian kanssa shoppailemaan!

Shania ja Sofia kiertelevät uudessa ostoskeskus Adeniassa, joka on nimetty Cynders Adeniuksen mukaan. Cindy Townissa 1800-luvulla asunut mies tunnetaan vapauden ja tasa-arvon puolustajana. Tytöt eivät löydä mitään kivaa putiikeista, vain Shania ostaa yhden huulipunan. Matkalla bussipysäkille ystävykset rupattelevat niin, etteivät huomaa bussin tulevan.

Sofia: Ja usko tai älä, menen sen Tinder-miehen kanssa drinkeille ensi viikolla!

Shania: Eikä! Oi miten jännää! Hei eikö tuo ole meidän bussi? Apua, emme ole pysäkillä asti, se ajaa ohi!

Tytöt yrittävät huitoa kuskille, mutta tympeän näköinen ukko ei edes katso heitä, kiitää vain ohi.

Shania: Ääh, sinne meni! 

Sofia: On se nyt kumma juttu että pitää olla tasan pysäkin kohdalla, jotta bussi pysähtyy! Hei pääseekö tuolla seuraavalla bussilla Chelsea Streetin ja Stacie Streetin risteykseen?!

Shania: Ei pääse. Bussi numero 7 ajaa kyllä Superstar Lanelle, eli minun kotini lähelle, mutta meidän on odotettava seuraavaa nelos-bussia, jos aiomme päästä samalla bussilla koteihimme.

Ystävykset kävelevät bussipysäkille ja istuvat penkille.

Sofia: Oi miten sattuu jalkoihin! Olisi pitänyt laittaa lenkkarit jalkaan.

Shania: Minä olen kävellyt korkkareilla niin kauan, ettei tunnu missään. Alaselässäkään ei tunnu kipua silareideni takia, sillä saan siihen hoitoa.

Bussipysäkki on hieman syrjässä ja kauniiden kukkapuiden ympäröimä.

Shania: Tiesitkö, että nämä puut kukkivat vain alkukesästä?

Sofia: En ole ajatellut asiaa. Mutta kukista puheen ollen, tuo uusi farkkutakkisi on ihan mielettömän kaunis.

Shania: Tämäkö?! Voi tämä on ihan liian vihreä! Ostin tämän pinkkien kukkien takia, mutta kaupassa tämä näytti niin erilaiselta. En pidä tästä yhtään, aion myydä tämän ensimmäiselle jota kiinnostaa!

Sofia: Minua ehkä kiinnostaisi, mutta ei ole juuri nyt varaa. Sinä se olet sellainen sankari, kun sinut buukataan jokaiseen kampanjaan töissä! Millaiset ne eiliset kuvaukset olivat?

Shania: Voi ne olivat kolmepäiväiset kuvaukset! Torstaista lauantaihin. Ensin minä hilluin niityllä kukkien seassa päivän ja sitten vielä kaksi päivää kuvattiin metsässä. Muuten minä jaksoin poseerata, mutta siellä oli kaikenlaisia ötököitä, yäk! 

Sofia: Aika mieletön juttu, että pääsit niihin kuviin yksinäsi. Kaikki Sugar Slutsin naiset olisivat halunneet juuri niihin kuviin. Ja aluksi kaikki luulivat, että juttuun valitaan ainakin kolme mallia.

Shania: Niin... Minä olisin halunnut sinut sinne metsään hyppelemään kanssani, mutta kuviin tarvittiin vain yksi nainen ja yksi mies. Kuule minä otan kännykän laukusta, koska Simonil...

Sofia: Jouni! Hihihihii! Voi kyllä minä repesin nauruun kun kuulin, että se kuviin valittu mies oli Kivelän Jouni! Hehehe!

Shania: Niin, hehe... Olin sanomassa, että otin kännykän esiin. Rakkaalla Simonilla on tänään synttärit, kuten jo kerroin. Taidan laittaa hänelle onnittelut Faceen myös.

Shania: Jospa otat minusta kuvan kännykälläni ja liitän sen onnitteluun? Minä voisin poseerata tässä vaikka tuota kukkapuun runkoa vasten ja...

"KLIKS!"

Sofia: Hihii, ehdin jo ottaa sinusta kuvan omalla luurillani! 

Shania: Mutta minä en ehtinyt poseerata...

Sofia: Kuvasta tuli hyvä juuri sen takia, kun et poseerannut! Lähetin sen juuri sinulle.

Shania: No niin näkyy... Minä en... No, antaa olla. Minä lähetän Simonille tämän.

Shania kirjoittaa Simonille onnittelut ja lisää sydän-hymiöitä viestiin. Mukaan lähtee Sofian ottama kuva Shaniasta. Hän pahoittelee viestissä, kun ei ehtinyt poseerata.

 

Shania: Sinne lähti onnittelut! Simon ei nyt ole Facessa paikalla. Olisin halunnut saada vastauksen häneltä... On niin kova ikävä, että sattuu.

Sofia: Hei nyt äkkiä ylös, meidän bussimme tulee! En halua jäädä kyydistä toistamiseen!

Tunnin päästä Simon vastaa Shanian onnitteluviestiin ja laittaa siihen myös tykkäyksen.

 

Simon laittaa luurin takaisin My Little Pony -teemaiseen käsilaukkuunsa ja huokaisee raskaasti. Hän on tavannut Victorian kanssa pitkästä aikaa, sillä Victoria on vienyt Simonin ravintolaan syömään tämän syntymäpäivän kunniaksi. Ystävykset ovat liikkuneet Trolliwoodin keskustassa julkisilla ja ovat nyt kävelemässä käsikynkässä bussipysäkiltä Victorian autolle Simonin kotitalon lähellä. 

 

Victoria: Ootsä kunnossa?

Simon: Mitä? Miksi en olisi? 

Victoria: No kun sä oot jotenkin ihan pihalla tänään.

Simon: Me olemme molemmat pi'alla.

Victoria: Äsh! No kun silleen... poissaoleva. Vaikka nyt on sun synttäri ja sun pitäis juhlii! Laittoks joku stalkkeri tai paparazzi tai hater jotain ilkeetä viestii? 

 

Simon: Ei. Minä vain vastasin Shanian onnittelyviestiin. Hän soitti kyllä jo aiemmin tänään, ja se oli mykävää, myttä...

Victoria: Niin, eihän se oo sama asia ku livenä näkeminen. Ja harmi kun se ei nyt ehdi tänne ennen kuin mä lähen sinne Amerikan kiertueelle! Niin jää sitten Shania näkemättä tällä kertaa.

Simon: Eikä Shanian näkeminen ole ainyt asia, joka sinyltä jää väliin...

Victoria: No niin, se hiton oikeudenkäynti... Mutta mä nyt en ikävä kyllä voi mitään sille, että se lykättiin tälle kesälle. Elokuun puolivälissähän se alkaa?

Simon: Maanantai 11. päivä.

Victoria: No kun kesä on parasta festariaikaa, ja tää kiertue on ihan supertärkeä! Mutta me jutellaan sitten videopuheluilla vaikka joka päivä! Tai ei itse asias joka päivä, kun mulle tulee aika kiire... No, aina kun ehditään. Mä tsemppaan sua sitä kautta ja oon koko ajan hengessä mukana. Muista että KUKAAN ei syytä SUA mistään. Sä oot se viaton tässä jutussa. Sä voitat kyllä siellä oikeudenkäynnissä ja Gunnar saa ansionsa mukaan! Sitten pääset viimein jatkamaan elämääs normaalisti. Mä ennustan niin. 

 

Simon: No... En minä sinyä sinne oikeyssaliin 'yölisikään, kyn tyylitäjysi on noin olematon! Beiget kengät beigejen 'öysyjen kanssa... OIKEASTI, Vic trezor?

Victoria: Whaaat? Eiks näkymättömien kenkien niin ku pitäis tehdä koivista pidemmän näköset?

Simon: EI. Työ näyttää vain typerältä. Olisit laittanyt mystät kengät, niin ne olisivat sopineet toppisi kanssa y'teen ja kokonaisyys olisi ollyt 'armonisemman näköinen. Sen kerran kyn sinä vaiväydyt laittamaan jopa tyylikkäät koryt – jotka TIETENKIN ovat la’ja minyltä, kyinkäs myytenkään – niin sinä pilaat äsysi sillä ainoalla tavalla, jolla sen voi pilata: laittamalla jalkoi'isi väärän sävyiset kengät! Lyylin oikeasti opettaneeni sinyt paremmin... Salope, tu m’as bien eu!

 

Victoria puristaa Simonin käsivartta hymyillen.

 

Victoria: Hihih! Mihin mä tarviin gay best friendiä, kun mulla on best friendinä Simon? Sä oot ihan kamala diiva, vaikka et ookkaan homo! Hahaha!

Simon: Painy jo sinne New Yorkiin, vai mi'in olitkaan ensin menossa?  

Victoria: Hahah! Vähäks oot kade, biaaatch?

Simon: Kylmässä kyrävellissä soittamisesta? No en 'elvetissä ole! Jos menisit edes Ranskaan, niin sitten voisin olla. Ranskassa on aina parempi sää kyin työllä ison räpäkön väärällä pyölellä. Ja parempi ryökä myös. Ja parempi mysiikki myös, etenkin silloin kyn me soitimme siellä. 
Victoria: Kaipaatko sä sitä? Musiikkona olemista? 
Simon: Minä olen y’ä myysikkö. 
Victoria: Äh, tiedät kyllä. Siis ammattimyy… äsh kun muusikkona olemista? Kiertueita ja levyttämistä, fanilaumoja seuraamassa sun jokaista liikettä?

 

Simon pysähtyy hetkeksi miettimään. Hän katsoo ylös taivaalle, ja sitten takaisin Victoriaan tämän tuijottaessa kysyvästi.

 

Simon: Tyr’ä kaivata sellaista mitä ei voi saada takaisin. Minä en pystyisi sellaiseen enää. 

Victoria: Äh, en mä sitä kysyny! 

Simon: Ne faniläymät ovat vielä olemassa, sen takia minyn kahvilallani menee ’yvin. Kaikella on aikansa, ja nyt minyn on aika… te’dä jotain myytä. Non, je ne regrette rien. Äääh... Tyle tänne, senkin pikky päskiäinen.

Victoria syöksyy halaamaan Simonia, ja Simon puristaa lujaa takaisin. Vähän liiankin lujaa.

 

Victoria: Tästä kesästä ei kyllä tuu samanlainen ilman sua, mokoma diivaileva fransmanni! Hahah! Auts, toi sattu!

Simon: A-anteeksi...

Victoria: Ei se mitään. Saat kaiken anteeks kultsipuppeli, kuten aina. Hehe! Me juhlitaan sit elokuun lopulla kun mä tuun takas ja Gunnar on vankilassa; pistetään pystyyn kunnon bileet ja vedetään lärvit! Silleen se kaikki paska unohtuu! Hehheh!

Simon: Minä jään todella kaipaamaan sinyä.

 

Simon pussaa Victoriaa hellästi otsaan ja pitää tästä kiinni vielä hetken. 

 

Simon haluaa vielä ottaa Victorian kanssa yhteiskuvan somea varten, ja Victoria suostuu totta kai. Simon ei kuitenkaan saa itsestään irti samanlaista valloittavaa hymyä kuin Victoria, vaikka kuinka yrittää olla mahdollisimman normaali, kuin mikään hänen elämässään ei olisi äskettäin muuttunut tai olisi pian muuttumassa vielä lisää.

 

3. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä 

Sugar Sluts ylpeänä esittää: kesäkuun numeron JUHANNUSTARINA!

Metsän Hengettären synty

Kesä koittaa viimein ja myös Metsän Henki herää talviuniltaan. Mutta hän saa kuulla huonoja uutisia: Amerikassa on asiat huonosti. Suomalaista Metsän Henkeä tarvitaan tuuraamaan Amerikan kollegoita.

Metsän Henki: Voi ei, mikäs nyt neuvoksi?

Samaan aikaan viaton ja kaunis Niittykeiju Shania heräilee päivään läheisellä niityllä.

Shanialla on tylsää. Suurin osa luonnon niityistä ja kukoistavista kukkakedoista on kadonnut ihmisen toiminnan seurauksena, eikä niittykeijuille riitä enää töitä.

Shania: Voi mitähän minä tänään tekisin?

Niittykeiju pelästyy kun Metsän Henki ilmestyy hänen luokseen valo kädessään.

Shania: Hui sentään!

Metsän Henki: Hyvä Niittykeiju, sinun täytyy auttaa minua! Minä joudun Amerikkaan töihin, sillä siellä vallitsee kaaos! 

Shania: Voi ei! 

Metsän Henki: Alaskan Metsän Henki on setäni, mutta hän vain ryyppää! Ilmastonmuutos sulattaa ikijään ja metsät hukkuvat veden alle, mutta setääni ei enää kiinnosta!

Shania kuuntelee tarkasti Metsän Henkeä ja haluaa auttaa tätä.

Metsän Henki: Pohjois-Amerikassa riehuvat metsäpalot, sillä sukulaispoikani ovat liian laiskoja tekemään töitä. He vain pelaavat tappo-pelejä kaiken aikaa; kumpi saa enemmän punapuita kaadettua! 

Shania: Voi tavaton! Tietysti minä autan sinua!

Metsän Henki: Etelä-Amerikan Metsän Henki on veljeni, mutta viimeisetkin sademetsät tuhotaan, sillä velipoika vain sekoilee kokaiinikoukussa!

Shania: Ihan kamalaa!

Niittykeiju ei ehdi muuta sanoa, kun Metsän Henki heittää valon kädestään neidon ylle. Niittykeiju Shania tuntee vatsassaan kuin olisi vuoristoradassa.

Shania: Huiii!

Shania ilmestyy keskelle vehreää metsää. Hän ei ole enää pieni Niittykeiju, vaan hänestä on kuoriutunut uhkea nainen, hän on nyt Metsän Hengetär.

Siitä hetkestä lähtien Shania pitää huolta metsästä. Metsän Henki voi rauhassa lähteä Amerikkaan. Shania huolehtii kukista, puista ja muista kasveista.

Hän hoitaa metsän eläimiä ja pitää ne parhaansa mukaan turvassa ihmisten pahuudelta.

Metsän Hengetär huolehtii vuorokauden rytmistä. Hän varmistaa, että aamuisin kaikki on hyvin ja metsä virkoaa raikkaaseen aamukasteeseen.

Illan tullen Shania saa metsän rauhoittumaan ja uinumaan. Vain yölliset olennot lähtevät liikkeelle ja Shania katsoo niiden perään.

Vielä tänäkin päivänä, tänä juhannuksena, Suomen metsiä suojelee ylväs ja kaunis Metsän Hengetär Shania. Ja hän on tullut jäädäkseen. Jos haluat nähdä Shanian, se ei ole mahdollista muualla kuin tämän tarinan kuvissa. Metsän Hengetär ja keijut ovat ihmissilmille näkymättömiä!

Sen pituinen se! Ainakin 20 cm! Sugar Sluts toivottaa kaikille seuraajilleen rohkeaa juhannusta!

 

21.6. on juhannusaatto. Cindy Townissa on juhannukseen mennessä kasvaneet kasvit ihan hurjaa vauhtia. Shania on illalla kävelyllä keskustassa. Hän tulee saman penkin kohdalle, jolla hän ystävineen kolme viikkoa sitten istui sulkapallopelin jälkeen. 

Shania: Ei voi olla totta! Eihän tätä paikkaa edes tunnista samaksi paikaksi kuin se, jossa Donna pelkäsi sitä kuoppaa! Tämähän on ihan kuin viidakko siihen verrattuna. En erota edes sitä kuoppaa kaikelta kasvillisuudelta!

Shania ei halua istua betonipenkille, sillä sitä hädin tuskin näkee kasveilta.

Shania: Minä soitan Simonille ja kyselen joko hän on käyttänyt synttärilahjaani.

Umpeen kasvaneen penkin vieressä on kaunis pihlaja, joka kukkii juhannusaaton iltana. Shania seisoo mieluummin puun lähellä kuin istuu penkille. Shania on hankkinut Simonille henkilökohtaisen avustajan kalliista firmasta nimeltä Elite Employee, josta voi vuokrata työntekijöitä. Simon itse saa haastatella avustajia ja valita parhaan, Shania maksaa koko lystin. 

Shania: Hitto soikoon, kun Simon olisi saanut Trolliwoodin kaupungilta avustajan, mutta koko homma meni Aidan takia sekaisin kun hän ilmoittautui avustajaksi! Ja sitten hylkäsi Simonin! Aargghh! No nyt minä soitan Simonille.

Trolliwoodissa on viime päivinä satanut runsaasti ja jopa ukkostanut. Juhannusaatto on pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Hyvästä säästä huolimatta Simon viettää juhannusaattoa yksin eikä ole lainkaan juhlatuulella. Hän on lähtenyt illalla hortoilemaan kotinsa läheisen rakennustyömaan laidalle eikä tietenkään ole olemattoman suuntavaistonsa takia varma miten osaa takaisin kotiinsa. 

Simon on kuitenkin kaivannut maisemanvaihdosta ja halunnut olla itsekseen. Hän pyörittelee peukaloitaan rakenteita ja torninostureita katsellen ja synkkää aihetta miettien. 

 

Simon: Jos sinnittelen vielä viikon verran, niin sitten minä teen sen... Tai korkeintaan kuukauden. Ennen sitä oikeudenkäyntiä elokuussa... Shania tuskin on tulossa tänne enää kuitenkaan, niin ihan sama se on. Ei hän minua kaipaisi. Eikä kukaan muukaan. Ei oikeasti. Tai ehkä hetken, mutta he pääsevät kyllä siitä yli. Pitää vain ensin hyvästellä kaikki kunnolla ja ilman että he huomaavat, niin sitten olen valmis. Mutta miten sen tekisi, ettei jäisi kitumaan? Ehkä jos putoaisi rakennustelineeltä riittävän korkealta... 

 

Simon yrittää terästää katseensa torninostureiden yksityiskohtiin, mutta ne näyttävät kovin sumeilta...

 

...ja äkkiä ne tuntuvat liikkuvan nopeasti kuin sudenkorentojen siivet. Ne suorastaan tanssivat taivaalla piirissä. Simon tajuaa, että lähinäön lisäksi hänen kaukonäkönsä on huonontunut, ja lisäksi häntä huimaa jo pelkkä korkeuksiin katsominen. Samassa hänen puhelimensa soi. 

Simon hieroo naamaansa tuskaisena.

 

Simon: Helvetti, lähteekö minulta näkö kokonaan?! Kuka siellä nyt… S-A... Ei kun… Shania?

Shania hädin tuskin kuulee kun Simon vastaa, mies puhuu niin hiljaisella äänellä.

Simon: Shania... hei.

Shania: Haloo? Kuuleeko kultani?! 

Simon: Kyylen. Mitä sinylle kyylyy?
Shania: Oi mitä luulet? Pelkkää työtä! En ehdi edes viuluani soittaa. Onneksi näen sinut pian!
Simon: Jy'ännyksenä myös töitä? Milloin sinä olitkaan tylössä? 

 

Shania: Ilman muuta Debbie keksi meille juhannuksena töitä, erään kukka-kampanjan. Plääh... Minulla on niiin kamalasti kaikkea, mutta... Niin, minä tulen PIAN! 
Simon: Noin sinä aina sanot. 

Shania: Mitä muuta minä voisin sanoa? Kun en voi tietää tarkkaa päivämäärää. 
Simon: Niin kai… 
Shania: Minulla on niin järkyttävän kova ikävä! Älä pelkää, kyllä minä tulen! 

Simon: Huoh...

 

Shania: Voi rakas, minä lupaan vaikka irtisanoutua koko työpaikasta, ellen pääse luoksesi ÄKKIÄ! Hitot minä sanon koko firmalle!
Simon: Miten sinä aiot... Ai niin, sinä sanoit jo, töissä koko jy'ännys. 

 

Shania: Mitenkö vietän juhannusta? Nautin kuule tästäkin vapaasta hetkestä kun kuulen äänesi! Ja vaikka Cindy Townin keskusta on ruma valokuitu-työmaa, silti minä katson paraikaa kaunista pihlajaa kukkineen!

Simon: Ai? No 'yvä, että sinyllä on edes 'etki vapaata... että voit py'yä minyn kanssani. 

 

Shania astelee koko ajan lähemmäs pihlajaa. Huomaamattaan tietysti, sillä hän keskittyy ainoastaan puheluun.

 

Shania: Entäs sinä? Neiti Isonenä kutsui sinut Valtin kanssa viettämään juhannusta. Aiotko mennä?
Simon: Ei, kyn minä jäin kotiin. Nyt kyllä mietin, olisiko sittenkin pitänyt mennä sinne Aimin ja Valtin bileisiin. Myttä kyn he ovat sellaisia…
Shania: Niin todella ovat! Älä mene! 

Simon: Eivät he mitään pa’oja ole, myttä sellaisia… omalaatyisiä. Myttä toisaalta he grillaavat makkaraa, ja sinä tiedät miten minä sy’täydyn sellaiseen… Jo pelkästään se ’äjy… Yäk!
Shania: Minä ajattelin lähinnä sitä, kun he ovat sellaisia yli-avoimia. Tiedä mitä kimppakivaa taas keksivät! Ja nyt kun tunnen sinut paremmin, en halua että tunnet olosi epämukavaksi.
Simon: Niin.
Shania: Niin?
Simon: Niin. Se firma... Mikä sen nimi olikaan? Niin sieltä tyli neljä i'mistä käymään, kaikki erikseen. Ja minä sain valita heistä sopivimman. 

Shania: Voi juuri siitä asiasta minun piti kysyäkin! Toivottavasti Elite Employee oli nimensä veroinen! Kai valitsit hieman vanhemman ja kokeneen miehen avustajaksesi?
Simon: Minä otin sellaisen, joka osaa ranskaa. Tai ei hän osaa kynnöllä, myttä hän opettelee. Sitten minä saan py’yä äidinkieltäni edes joskys. Kyn sellaiseen ei ole oikein ollyt tilaisyyttä viime aikoina…
Shania: Ai...? No mutta oman äidinkielen puhuminen tekee varmasti sinulle hyvää! En olisi itse edes tajunnut moista asiaa. Synttärilahjani kuulostaa juuri siltä kuin halusinkin: hyvältä! 

Simon: Niin, ja kyllä hän vaikytti i’an pätevältä myytenkin. Hänen nimensä on Flöö Endösö. Hänellä on skotlantilaiset sykyjyyret, myttä hän äsyy täällä Trolliwoodissa ja hänellä on myitäkin asiakkaita. Minä tarvitsen jonkyn, joka voi sitöytyä tä’än ’ommaan pitkäksi aikaa. Ettei käy niin kyin sille y’delle oppilaalleni Saffille, jonka se Vicin nykyinen basisti Lyydia ’ylkäsi ’eti kyn Vic palkkasi hänet bändiin. Joillakin on asiat paljon 'yönömmin, kyn en minä tarvitse äpyä koko ajan, vain silloin kyn käyn käypässä ja töissä pari kertaa viikossa, tai jos käyn jossain myyällä. Enkä minä oikeastaan myyällä käy kyin töissä. Ihan kuin siitä muka tulisi pitkäaikainen homma... Mutta Shanian ei tarvitse sitä tietää. En halua hänen potevan syyllisyyttä mistään. Sen takia sen pitääkin näyttää onnettomuudelta. 

 

Shania hämmästelee kuulemaansa ja on jo niin lähellä pihlajaa, että puun kukat koskettavat häntä.

 

Shania: Flööendöö?! Mitä minä oikein kuulin?!
Simon: Flöö Endösö. Myttä ei sillä väliä. Sinä tapaat hänet sille... sitten kyn tylet.
Shania: No, eihän nimi miestä pahenna! Pääasia, että sinulla on nyt ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut avustaja. Ihanaa! Ja minä tapaan hänet kun tulen sinne pian! 

 

Simon kurottautuu eteenpäin tuijottaessaan luuriaan tiiviisti.

 

Simon: Öh, hän on tise... ei kyn itse asias... 

 

Shania ei huomaa, että myös Donnan pelkäämä pahamaineinen monttu lähenee häntä joka askeleella, kun hän liikkuu kohti pihlajaa. Ei ennen kuin hän astuu montun reunalle, menettää tasapainonsa ja pyörähtää monttuun peppu edellä! Myös kännykkä lentää kädestä siinä rytäkässä.

 

Shania: Aaaaaaaaaa! Iiiiiik!
Simon: Que? Shania?
Shania: Si-si-simoon?! Mi-minä putosin jonnekin! Eiiih! 

Simon: Shania? Eäähh! 

 

Myös Simon mätkähtää varomattomuuttaan maahan ja sotkeutuu vielä köynnöskasveihinkin. 

 

Simon: Bordel de merde! Sen pitää ehdottomasti olla riittävän korkea pudotus. Mutta miten minä edes pääsen korkealle ilman että pyörryn? Entä jos se sattuu kuitenkin? Minun tuurillani joutuisin taas johonkin helvetin leikkaukseen ja elvytettäväksi, ja pahimmassa tapauksessa heräisin vihanneksena... Ja vaikka minä vihanneksista tykkäänkin makkaran sijaan, niin se ei olisi kiva juttu. Ei sitten lainkaan.

To be continued...

Tarinassa mukana: Xara & Francine, Fred ja Teyana