lauantai 19. huhtikuuta 2025

Osa 270 Keväiset messut ja pääsiäisen lämpöennätys


Kevät (ja Shania) keikkuen tulevi 

Sanotaan että "Kevät keikkuen tulevi", "Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahuttaa" ja monia muita vanhan kansan sananlaskuja. Nämä sananlaskut ovat uhanalainen laji nykypäivän sanastossa, joka muuttuu ja mukautuu vuosien vieriessä. Tänä päivänä se alkaa koostua vierasperäisistä huudahduksista "OMG!" ja ajan tai toiminnan toteamiseen tarkoitetuista lyhenteistä, kuten "ATM", "ASAP" ja muotisanonnoista "Blank Stare" ja "Only in Ohio!" 

Kurkistetaan päteekö joku vanha tai uusi sanonta Cindy Townissa, kun on maaliskuun loppu ja Shania odottaa ystäviä luokseen. Hän on vaatehuoneessaan selkä kipeänä.

Shania: Aargghh... Minä vihaan tämän vuoden kevättä! Vuoroin on kylmää ja lämmintä. Kaikki lumi on sulanut jo viime päivinä, mutta silti taloyhtiön pihalla on jäätä. Tottakai tänään on kylmä päivä, kun olemme lähdössä taidenäyttelyyn. Auauau! Selkääni sattuu taas...

Shanian uusi työkaveri ja ystävä Minttu on tutustunut paremmin myös toiseen työkaveriinsa Sofiaan ja heistäkin on tullut ystäviä keskenään. Nämä kaksi neitoa ovat saapuneet hetki sitten Shanian asunnolle, ja nyt Sofia löytää Shanian vaatehuoneesta.

Sofia: Moi! Mitä sinä täällä piilottelet? Ja miksi kiemurtelet noin?
Shania: Tulin etsimään mekkoa pääsiäistä varten, mutta alaselkäni on kuin tulessa! Siksi minä näin lieraan...
Sofia: Pääsiäiseen on vielä aikaa! Ja minä en voi sanoa muuta selkääsi liittyen, kuin että itsehän silikonit olet laitattanut!

Hetken kuluttua Shania, Sofia ja Minttu ovat käymässä pöytään istumaan.

Shania: Lääkäri sanoi samaa, isot rintani aiheuttavat painetta ja kuormitusta alaselkääni. Silarien takia selkääni sattuu välillä.
Sofia: Ei siinä auta kuin poistattaa implantit!
Minttu: Ja ehkä menettää työpaikka? En suosittele. Hei saanko katsoa mitä sinulla on takan päällä?
 
Shania: Totta kai saat katsoa! Sen vuoksi esineet pidetään näkyvillä. Takan päällä on Simonilta joululahjaksi saadut nuket! Ja olet oikeassa työpaikan suhteen, meidän pomomme Debbie on niin ailahtelevainen, että hän voisi hyvinkin antaa potkut jos poistattaisin implantit. Minähän pääsin Sugar Slutsin malliksi sillä ehdolla, että otin ne.
 
Minttu menee ihailemaan Simonin ostamia nukkeja.

Minttu: Ihan kamala vaatimus! Deborah Collier taitaa olla vielä oudompi kuin luulin... Hienoja ovat nämä nuket, mutta sinulla alkaa olla nukkeja joka paikassa...

Shania: Simon osti sen paketissa olevan ukon jo 2023 vuoden jouluna, mutta sain sen vasta viime vuonna, kun olin Simonin luona. Se on Rapunzelista. Se toinen on ihan uutta sarjaa, playline kylläkin, mutta kerrassaan upea matkailuautoineen. Oi miten ikävöin miestäni...

Jonkin ajan kuluttua kolmikko on lähdössä taidenäyttelyyn.

Sofia: Saa nähdä, millaista taidetta siellä on. En tiedä kuin näyttelyn nimen: "Design by Maya".
Minttu: Ai et vai? Se näyttely koostuu jonkun julkkiksen tavaroista, joita hänen koiransa Maya on muokannut, eli tietysti purrut! Hahahahah!
Shania: Only in Ohio! Älä vaan sano että tuo on totta?! Minä en voi sietää koiria, kuten tiedätte! Mitä me turhaa kylmään säähän lähdemme moista roskaa katsomaan?! 
Sofia: Hehehe, sanotaan että "Kevät keikkuen tulevi". Välillä on kylmiäkin päiviä. Minua ei kyllä huoleta sää eikä taidenäyttelyn aihe, vaan se, pääsetkö sinä edes ylös siitä tuolista! Hihii!
Shania: No haha, koko ajan yritän, mutta selkään sattuu. 
Minttu: Shania se tässä keikkuu eikä kevät, hehhehee!
 
 
Huippuluokan esimies- ja asiakaspalvelutaitoa Arcadan messuilla

Maaliskuun viimeisenä lauantaina on ilma ainakin pääkaupunkiseudulla jo keväisen lämmin. Simon on pitkästä aikaa Arcadan messuilla kahvila-leipomonsa pienen pop-up-version kera. Hän on ottanut mukaan Miriamin, joka on auttanut pomoaan kuskaamaan messutarvikkeet paikalle. Ja pomon myös. Pomo on jo valmiiksi väsynyt, vaikka messupäivää ei ole vielä saatu edes käyntiin.
 
Simon: Onpas mykävää osallistyä taas näille messyille! Viime syksy oli pakko jättää väliin, kyn kahvila oli vasta avatty ja täytyi keskittää kaikki energia sii'en. Aamy onkin täällä kovin räy'ällinen. Minä e'din sen ansiosta käydä jo ostamassa Vicille tyliäisinä pari nykkeä ja itsellenikin jotain kivaa... Hihih! Myttä kylläpä se oli rankkaa, kyn 'äyköt-huooh... jo nyt. Myttä onneksi ei ole kiirettä mi'inkään.
Miriam:  Hmmm... Joo. Siis miten toi äijä voi olla jo nyt väsyny?! Eikä edes heränny neljältä leipomaan ja valmistelemaan messuja niin ku mä... Ja vittu, mähän se taas joudun asiakkaita passaamaan ku bossi vaan istuu perseellään koko päivän ja juoruaa! Grrr...
 
Simon: Onpa tämä simpukka upea... Onkos se kello jo kymmenen? Työltä niitä asiakkaita nyt alkaa virrata tänne... Olepas valmiina 'ymy naamalla siellä la réceptionilla, mademoiselle Miriam!

Eräs nainen nostaa lattialla olevan pääsiäismunia sisältävän korin pöydälle ja istahtaa sitä ihastelemaan. Miriam päästelee suustaan mielipiteensä ilmoille, vaikka pomo on kuuloetäisyydellä.

Nainen: Ooh, miten ihanan värisiä pääsiäismunia! Oikein metallinhohtoisia! Enpä olekaan tuollaisia ennen nähnyt. Ovatkohan nämä myytävänä?
Miriam: No mitäs vittu luulet...
 
Nainen on jo käynyt hakemassa itselleen täytetyn patongin ja merenneidon pyrstöä kuvaavan marengin, mutta ei ole vielä maksanut niitä. Simon piristyy kuin taikaiskusta ja liittyy naisen seuraan kahvikupin ja mansikkaviinerin kera.
 
Simon: Tietysti ne ovat myytävänä! Ne ovat sykläämyniä, joissa on sokerikyörrytteellä te'ty metallin mäkyinen pinta. Ypeitä yytyyksiä pääsiäistä varten! 
Nainen: Metallin makuinen?
Miriam: No vittu... Ei kun vitsi miten hyviltä ne maistuukin! Siis niin ku suklaalta. Se pinta maistuu sokerilta, eiks niin bossi? Meinaakohan toi ämmä edes maksaa noita leivoksia vai litisteleekö vaan sylissään?
Simon: Öh, niin'än minä jyyri sanoin...

Naisen maksettua ja lähdettyä asiakkaita tulee lisää, ja Simon höpöttää kaikille niin uutuuksista kuin kestoherkuistakin. Asiakkaat kuuntelevat mielenkiinnolla, mutta eivät saa sanaa väliin, niin innokkaasti Simon tuotevalikoimastaan selostaa.

Simon: Asiakkaamme tykkäävät kaikenlaisista mansikka'erkyistä, niin minä sitten päätin testata markkinoita mansikka-vaniljaviinereillä nyt ensimmäistä kertaa. On'an se kyllä ollyt jo pitkään mielessä, myttä kyn mielessä on niiiin paljon myytäkin mitä 'älyäisin te'dä, niin sen takia tässä on kestänyt näin pitkään. Croissanttien täytetty versio möi myös todella nopeasti, niin pitää niitäkin te'dä pian lisää! Ja kesäksi on tylössä myös syyssä syläviä Charlotte-käkkyjä. Minyn siskoni nimi on Charlotte, ja hän on varmasti imarrelty, kyn kyylee miten paljon hänen nimeään kantavia käkkyjä minyllä on syynnitteillä...
 
Asiakkaita tulee ja menee jatkuvalla syötöllä, ja Miriam katselee ärsyyntyneenä pomonsa juoruilua aina kun aurinkoiselta asiakaspalvelultaan ehtii.
 
Mikael: Jaja, ska vi ha mintglassen, eller croissanten i alla fall?
Sarah: Åh, när jag inte kan bestämma mig!
Miriam: No istukaa täällä sit koko päivä ku tatit mättäällä, voi vittu sentään... Ja toi ukko puhuu viel ruotsii, et kiva jos tulee mulle pölöttää enkä mä tajuu yhtään mitään. No, onneks sekään ei tajuu mun puhetta sille, haha!
Mikael: Tuo myyjä vaikuttaa vähän tylyltä...
 
Simon: ...ja nii'in éclairei'in siis käytetään ranskankermaa vispikerman lisäksi. Sen takia mäystä tylee niin täyteläisen syyssä sylävä... kyin le baiser d'un chef! Mwuah! Y'tä 'yvänmäkyinen kyin syydelmä. Työ expression on vain yksi niistä monista asioista, jotka italialaiset ovat omineet meiltä ranskalaisilta. Me olemme tynnetysti te'neet aina kaiken ensin ja paremmin!
Asiakas: Thihihii!
Miriam: Voi vittu nyt oikeesti... Flirttaile nyt sit siinä ku ämmäs on toisaalla.
 
Simon: Olipas se rankkaa! Huh huh! Minä otan pienen siesten. 'Erätä minyt kyn tänne tylee taas asiakas. En 'älyä antaa itsestäni 'yönöä kyvää.
Miriam: Jees, bossi. Kyllä, bossi. Voi vittu! Mähän tässä kaiken työn teen, ja sit toi mahtaileva laiskuri kerää kaiken gloorian ja mammonan...
 
Simon ei ehdi pitkiä tirsoja vetää, kun paikalle ilmaantuu Aino ja Nicola.
 
Aino: No heiii, Simon!
Nicola: Terve, Simon! Mitäs tänne kuuluu?
Miriam: HERÄTYYYS BOSSIIII! ASIAKKAITAAA!

Simon herää hämmentyneenä.

Simon: Putain, tu m’as fait peur! Miksi sinä 'yydät?
Miriam: No ite vit... Itse sanoit, että pitää herättää kun tulee asiakkaita. Niin tossa niitä nyt olis. 
Nicola: Öh, no hei!
Aino: Oi, emmehän me tulleet huonoon aikaan? 

Simon: Ei, oikein 'yvään aikaan te tylitte, aivan kyten aina. Miriam, tässä sinylle tiedoksi: nämä eivät ole vain asiakkaita, vaan he ovat ystäviä. Ystävien kesken ei 'yydetä. Eikä asiakkaiden. Se ei kyyly 'yviin tapoi'in. Minä otin sinyt tänne Liljan sijaan, koska sinyllä on paremmat asiakaspalvelytaidot kyin Liljalla, joka taas on parempi leipyri. Hän sai jäädä pyörittämään kahvilaa, sillä siellä ei käy asiakkaita niin paljon päivän aikana kyin täällä messyillä, ja sinä saat näyttää täällä mi'in sinystä on par'aimmillasi. Niin se on!
 
Miriam: No voi vit... Ei kun siis, kiitti kovasti. 
Simon: Mitä? Kyylenkö minä sinyn äänessäsi pienen ripäyksen sarcasmeä?
Miriam: Öö... E-et. Ei kun mä oon oikeesti kiitollinen, että sä arvostat mun asiakaspalvelutaitoja. Vittu, ei toi bossi ookkaan niin tyhmä ku mä luulin. Pitää varoo miten puhun asiakkaille ku se on paikalla.
Simon: 'Yvä.

Nicolaa huvittaa Simonin sanailu alaisensa kanssa.

Nicola: Tirsk! Tuolla tytölläkö muka hyvät asiakaspalvelutaidot? Jotenkin minusta tuntuu, että Simonilla on vielä paljon opettelemista tuossa esimiehenä olemisessa. Ottaisi minusta mallia, haha! Minullahan pysyy kaikki langat aina hyvin näpeissä; yrityksellä menee huippuhyvin niin taloudellisesti kuin alaisten tyytyväisyyden suhteenkin.

Aino ja Nicola käyvät ostamassa syötävää, ja Simon haluaa esitellä heille yhden uusista ostoksistaan.
 
Simon: Katsokaapas miten 'ienon käsiläykyn minä löysin! Eikö ole aivan merveilleux? Aika kovan tyntyinen se on eikä sii'en paljon ma'dy, myttä en minä voinyt vastystää, tämä'än on simpykän mallinen! Ja te tiedätte miten paljon minä tykkään kaikista mereen liittyvistä asioista. Ja merenneitoi'in tietysti myös! Tsihih!
Miriam: Täh?
Aino: Oi miten upea se on! 
Nicola: Aivan niin... Mutta tuota... Onkohan tuo varmasti käsilaukku? Ja että siis käsilaukku miehellä? Hmmm...

Jaakko tulee sopivasti, jotta Simon saa miehisen mielipiteen käsilaukustaan.
 
Simon: Totta kai se on käsiläykky! Ostin sen työstä viereisestä Little Things -kojystä, jossa myydään kaikkia kodin tarvikkeita, myös läykkyjä. Ja miksei mies voisi käyttää käsiläykkyä? Ei kai naisilla ole sellaiseen yksinoikeys? Minä olen aika varma, että mie'et käyttivät sellaisia myytenkin ensin, aivan kyten korkokenkiäkin. Niitä näkyy jo vuosity'änsiä van'oissa seinäkyvissä, joissa jymälolennot kantavat käsissään koko cosmosta. Käsiläykkyjä siis, ei korkokenkiä. Mitä mieltä sinä olet tästä, Jaakko? Saavatko mie'et kantaa käsiläykkyä?
Jaakko: Öh, juu, hienohan tuo on.
 
Miriam: Voi vittu! Otan kyl takas kaiken mitä just ajattelin bossin älykkyydestä... Tyhmä ku saapas se on!
 
Aino: Oi minun oli aivan pakko käydä ostamassa noita sinun ihania mansikkaleivoksiasi myös kotiin vietäviksi. Ne suorastaan vievät kielen mennessään!
Simon: Mykävä kyyllä, mademoiselle Aino. Sitten minyn te'täväni on täytetty. On minyn syyri missioni ja iloni työdä maistyviä leivoksia koko asiakaskynnälleni, ja sii'en kyylyvät aivan kaikki, jotka kaipaavat syyriä mäkynäytintöjä, ah!
Miriam: Onkohan toi bossi ihan kännissä...?
Nicola:  Ehe... Juu. Kivasti sinun kahvila-leipomollasi näyttää tosiaan menevän...
Simon: Oi, myynti kasvaa koko ajan kyin lentoon lä'tevä jöytsen! Vai pieneneekös se linty kyn se lentää käyemmäs? Siltä se ainakin näyttää... No, myynti ko'oaa aivan ko'isten joka täpäyksessä!
Miriam: Voi vittu se ON... Ei kun, hehehe! Joo, niin just myynti nousee niin et törmää kattoon!
 
Nicolan viereen on istunut tyylikkäästi pukeutunut Mercedes-niminen nainen, johon Nicola on juuri tutustunut. Nicola ei voi olla juttelematta tämän kanssa, saati sitten hieman juoruilematta ääntään madaltaen.
 
Nicola: Onpas sinulla hienot korvakorut!
Mercedes: Ai kiitos! Ne ovat peräisin sellaisesta dollywoodilaisesta putiikista kuin Kurre. Siellä on vaikka mitä ihanuuksia!
Nicola: Pitääpä laittaa nimi korvan taakse ja käydä katsomassa, heheh! Pakko nyt kysyä... Onko tuolla Simonilla sinun mielestäsi kädessään käsilaukku?
Mercedes: Mitäh? Kukkamaljakkohan tuo on! 
Nicola: No sitähän minäkin... Hih! Mutta minäpäs löysin tällaisen upean takin kierrätyskeskuksesta! 
Mercedes: Jaahas... Hieno on.
 
Mercedes unohtaa mansikkaviinerinsä pöytään ja menee ostamaan vielä jäätelöä. Ainolla puolestaan on Nicolalle yllätys.
 
Mercedes: Voi kun täällä on niin paljon vaihtoehtoja, että oikean maun valitseminen tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä...
Miriam: No ota vaikka kaikki! Ei se pieni rasvamäärä lisää tollasessa tynnyrissä enää mitään merkkaa.
Mercedes: Häh? 
Aino: Hihih! Se on kuule Nicola minun vanha takkini, jonka sinä ostit!
 
Nicola on täysin yllättynyt Ainon paljastuksesta. Samassa paikalle tulevat myös siskokset Lotta ja Peppiina miesystäviensä Nicken ja Kasperin kanssa. He huomaavat, että kahvila on niin täynnä, ettei istumapaikkoja juuri ole. Peppiina istahtaa hetkeksi lepuuttamaan jalkojaan.
 
Nicola: MITÄÄH?! SINUN takkisi?!
Aino: No onhan se! Minulle mittojen mukaan aikoinaan tehty. Thihih! Kyllä maailma on pieni!
Kasper: Onpas täällä kamala huuto. Mennäänkö jo?
Peppiina: Kohta. Annas kun minä nyt istun tässä hetken ja katson sitten mitä ostaisin.

Odilen syntymäpäivilläkin vieraillut Casandra miettii jäätelömakujen välillä.
 
Casandra: Hmm... Onko tuo mansikka laktoositonta?
Miriam: On se.
Casandra: Entäs minttu?
Miriam: No ei tietenkään! Sen saat piereskellä ulos. Mut niihän ne muuttuu paskaks kaikki, nii et onks sillä niin välii? On ne kaikki laktoosittomia ja gluteenittomia ja vegaanisia vielä kaiken lisäks. Mut pistaasijätskissä on pähkinää, obvs! Ja muut jädet on käsitelty samassa tilassa. Vittu! Miks kaikki on niin tyhmiä?

Casandra jää vielä miettimään mitä ostaisi ja menee ystävänsä Safiiran luo.

Casandra: Tuo myyjä on ihan hulvaton! 
Safiira: Ai on vai?
Casandra: Joo, hihih! En saanut naurultani ostettua mitään. Pitää kokeilla kohta uudestaan. 

Hetken päästä kahvilaan ilmaantuu aivan erikoisen näköistä porukkaa. He tuntuvat puhuvan keskenään ihan omaa kieltään, jota ympärillä olevat ihmiset eivät ymmärrä, jos sattuvat edes huomaavan mitä selkänsä takana tapahtuu.
 
Sup sup sup supi sup...  

Nicola huomaa, kuten hän huomaa aina lähes kaiken. Hän kääntyy katsomaan taakseen niska kenossa. Outo supina loppuu sillä sekunnilla.
 
Nicola: Mitä kummaa? Ovatko nuo nalleja, ja ne puhuvat? Ja niillä on vaatteet päällä? Taidan kuvitella omiani, joku on vain tuonut pehmonsa tänne ja ääni kuului jostain muualta.
 
Simon on kaivanut esiin lisää aamulla ostamiaan tavaroita.
 
Simon: Katsokaa kyn minä ostin myös pinkin säippyän ja kynttilän! Nämä käyvät niin 'yvin y'teen, ja se'än on tärkeintä, kyn valitsee tavaroita kotiin. Myttä tämä tyyny! Minyn oli aivan pakko ostaa se, vaikkei se taida sopia y'teen minkään myyn kotini élémentin kanssa. Niin että mi'inkäs minä nyt sen sijoitan?
 
Miriam: Voi helvetti, anna mun kaikki kestää...
Aino: No jos vaikka sohvalle?
Simon: Ei, kyn se'än on turquoise kyltäkoristein, ja tyynyt viva'tavat persikkaan. Ei sinne sovi tällainen pilkkyinen villipeto, bordel de merde!
Nicola: Tarkoitat pilkullista...
Jaakko: Sänkyyn sitten?
Miriam: Sieltäkö se villipeto sit löytyy, haha... Joo varmaan. 
Simon: Sängyssä minyllä on tyynyjä, joissa on kyviä Aventures d'Alice au pays des merveillesistä, ja sitten ryysytyynyjä, ja mitäs myytä... Nalleja ja pypyjä! Vä'än liian 'empeä ympäristö tällaiselle panthèrelle.
 
Simon: Mikä paikka jää jäljelle? Pitää'än minyn löytää 'yvä äsyntö yydelle tyynylleni äsyntöni sisällä. E'kä Shania osaa neyvöä sitten kyn tylee taas lyökseni.
Miriam: Mitenkäs toi patonki oli lattialle tippunu? Olkoon nyt tossa sitten... Onneks bossi ei huomannu. No eihän se huomaa mitään! Voi vittu ton bossin juttuja, ja piti kaiken lisäks jäädä jumittamaan tohon viereen koko päiväks. Mulla menee kohta hermot!
 
Kahvilaan ilmaantuu Ellen, joka tapasi Simonin Odilen syntymäpäiväjuhlissa kolmisen viikkoa aiemmin. Ellen ei halua nyt häiritä Simonia, kun tällä on juttu kesken, vaan jää seuraamaan tapahtumia sivusta mansikkaviineristä nauttien. 

Aino: Milloinkas se Shania onkaan tulossa taas tänne etelään?
 
Simon: Ööh... Pian, pian! Niin hän sanoi. Ja sitten me jy'limme! Olikos nyt keväällä tiedossa jotain bileitä? Minyllä on kyllä vaatekaapissa äkyytti takkien pyyte. Tämä pinkki takki sai nyt ensiesiintymisensä, ja se on i'an ok, myttä ei se oikein sovi lämpimämmälle ilmalle. 'I'at ovat sen verran tiykät, että ne 'iostavat liikaa. Nytkään en voinyt laittaa edes paitaa päälle, vaan piti pärjätä liivillä. Eikä minyllä ole mykänä edes 'i'oi'in kiinnitettäviä pitsiröy'elöitä! Onneksi kykään ei 'yömää mitään, koska liivi sointyy niin 'yvin 'öysyi'in, että se vä'än 'ämää ja kaikki lyylevät, että minyn äsyni on 'yvinkin 'arkitty kokonaisyys! Oikeasti mietin tätä äsyä vain viikon verran, ja tätä yyttä sinistä Oeil de la nuit -silmänräjäyskynääkin kokeilin ensimmäistä kertaa vasta pari päivää sitten, ja nyt minyllä on lisäksi käytössä tymmänsininen Power of the Night -kynsilakka Eden's Creationsilta sen aiemman myrkynvi'reän Poison of the Laken sijaan... 
Miriam: Voi vittu! Lo-pe-ta jo! Tekis mieli hutasta tota tyhjästä kälättävää äijää tällä patongilla päähän! Mut enhän mä voi, ku siitä rävähtäis pahoinpitelysyyte ja potkutkin tulis. Grrr!
 
Kaikki katsovat Simonia hiljaisina päät kallellaan. Seurueeseen liittyy yhtäkkiä eräs Nicolan tunteva nainen.
 
Nainen: Oh, kultaseni!
Nicola: Ai, hei äiti! Hei kaikki, tässä on äitini Tuula Virta!
Tuula: Hei vain!
 
Aino: Oi, hauska tavata! Minä olen Aino, ja tässä on oma Jaakko-kultani, thihih!
Jaakko: Terve.
Simon: Bonsoir, madame Virta! Kyinkä valloittavaa tavata teidät! Anteeksi, etten minä jaksa nöystä täältä terve'timään kynnöllä. Päätä 'yimää vä'än.
Tuula: Oh, ei se mitään. Ja sinä olet varmasti se herra Deforest. Oh, olen kuullut sinusta Nicolalta niin paljon!
Simon: Toivottavasti enimmäkseen 'yvää... Ja sanokaa Simon vain! Nicolan ystävät ovat minynkin ystäviäni. 
Tuula: Sepä mukava kuulla. Oh, pelkkää hyväähän minä olen sinusta kuullut! Eikä sinunkaan tarvitse minua teititellä, hihih! 
 
Messut ovat lähes lopuillaan, ja Aino ja Jaakko pahoittelevat sitä, että heidän on lähdettävä kotiin ruokkimaan kissojaan. Nicolan äiti Tuula on aivan Simonin pauloissa, eikä Miriam millään ymmärrä minkä takia. 

Nicola: Jos ihmettelette äitini ihonväriä, niin se johtuu kuulkaas siitä, että minut on adoptoitu! Sain ihan hiljattain kuulla, että minulla on myös biologinen pikkusisko Paris, joka on 34, eli minua kaksi vuotta nuorempi. Ja 32-vuotias pikkuveli Jayden. Biologiset vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan meistä, ja jokainen lapsi on kasvanut eri adoptiovanhemmilla.  Minä aion etsiä siskoni ja veljeni joku päivä! 
Simon: Huooh... Kylläpä väsyttää. En minä i'metellyt y'tään. Minyn biologique äitini on vielä sinyäkin tymmempi. Että niin. Vaikka sitä ei tietenkään ysköisi, kyn minyä katsoo.
Miriam: Äh, nyt se pröystäilevä bimbo alkaa pölistä perheestäänki vielä kaiken muun paskan päälle! Ei ku, hitto... Sanoinks mä ton ääneen?
 
Miriam katsoo säikähtäneenä, huomasiko Simon mitä hän juuri sanoi. Simon puolestaan tulkitsee Tuulan puheet omalla tavallaan, olipa sitten oikeassa tai ei.
 
Miriam: Ei se vittu edes tajunnu, et puhuin siitä. Puuh!
Tuula:  Kyllä minä sen uskon, onhan sinulla aivan ihana kihara tukka! Ja kauniit ruskeat silmätkin. Hihih!
Simon: Miksi hän flirttailee minulle? Öh, kiitos. Anteeksi kyn minyä 'ieman väsyttää. Huooooh...
Tuula: Oh, ei se mitään! Nicola on kertonut mitä sinulle tapahtui. Kai se pahoinpitelijä on jo tuomittu ja tyrmään heitetty?
Simon: Äh, ei vielä... Oikeydenkäynti on tylössä kesällä, elleivät ne lykkää sitä taas jostain i'me syystä. 
Nicola: Jo on kummaa touhua, että sitä vain venytetään ja vanutetaan! Ja tämä on muka oikeusvaltio. Ja pyh, sanon minä! Uhrit joutuvat aina kärsimään ihan kohtuuttoman paljon, ja rikolliset saavat paljousalennusta jos edes istumaan joutuvat!

Tuula: Niinhän se valitettavasti on. Aika kivasti näyttää kuitenkin tämä kahvila vetävän väkeä. Tuolla on ihan ihmisiä jonottamassa tänne vapaita istumapaikkoja! Että jotain positiivista sentään... Ja Nicola rakas, pahoittelen vieläkin sitä, että kerroimme isäsi kanssa sinulle vasta nyt biologisista sisaruksistasi...
 
Nicola: En minä loukkaantunut siitä. Teillä oli syynne kertoa vasta nyt. Ja totta; Simon on kyllä löytänyt kahvilallaan oman nichensä. Kuka tiesi, että vegaanisille leivoksille olisi näin paljon kysyntää, ja vielä siinä Trolliwoodin, öh, hieman ränsistyneessä kaupunginosassa, jossa kahvilan kivijalka sijaitsee?
Simon: Minä ties-hin... Khrooh! Anteeksi. Mistä työ kirkas valo tyli? 

Messusalissa tosiaan paistaa aivan sokaisevan kirkas auringonvalo. Tiskille tulee Simonin vanha tuttu Mirjam, joka kohtaa melkein-kaimansa Miriamin, jota puolestaan ärsyttää Simonin käytös niin paljon, että hänen on entistä vaikeampi hillitä tökeröä kielenkäyttöään. Miriam nojaa tiskiin kuin puljun omistaja ja luo Mirjamiin tuiman katseen.

Miriam: No mitäs ämmälle sais olla? Joo, kyllä noi jädet pierettää ihan vitusti, jos sitä meinasit kysyy!
Mirjami: Vai ämmä... Toi on melkein kohteliaisuus verrattuna siihen miks mua on kutsuttu joskus. Anyways, mites nuo jädet... kun niissä maitotuotteita...
Miriam: Se oli vittu vitsi! Tää on siis vegaanikahvila, ja vegaanisissa tuotteissa ei yleensä oo maitoo, hei haloo! 
Mirjami: Joo, ei ois kiva saada mitään ylimääräistä pöksyihin. Näin entisenä "eksoottisena tanssijana" tiedän mistä puhun. Huumorilla sit mentiin... No jäde kyllä tälle ämmälle maistuis nyt.
Miriam: Ai?
 
Miriam ei keksi mitään näsäviisasta Mirjamille vastaukseksi, joten hän esittelee vanhemmalle naiselle itsensä. Yllättäen kaksikko löytääkin yhteisen sävelen muutenkin kuin samankaltaisten nimiensä kautta.
 
Hetken päästä Simon menee yllättäen lattialle makaamaan ja laittaa ostamansa tyynyn naamalleen. Ympärillä olijat huolestuvat heti.
 
Ellen: Ohoh!
Miriam: Pyörtyks bossi?
Tuula: Oho, mitäs nyt? 
Nicola: Voi Simon! Oletko sinä kunnossa? 
 
Nicola: Tarvitsetko apua?
Simon: Ääh! Antakaa minyn olla räy'ässä. Pitää vain levätä välillä, kyn väsyttää kamalasti ja äyrinkö paistaa liikaa... Joko nämä messyt pian löppyvät?
Miriam: No kello on kakskyt yli kaks, et joo, alle tunti jäljellä ku me lopetetaan tällä kertaa tunnin verran normaalia aiemmin.
Nicola: Onko kello jo niin paljon? Apua, minunhan pitää lähteä nyt heti! Minulla on tärkeä tapaaminen kolmelta!
Tuula: No mennään nyt yhdessä, tyttöseni, ja pian!

Nicola ehtii äiteineen lähteä kun Mildred ilmaantuu paikalle. Mildred näkee miten Nicola harppoo jo kaukana ulko-oven suuntaan.
 

 
Mildred ei tajua lainkaan, että Miriam pilkkasi häntä. Simon taas on ihan tokkurassa väsymyksestä.

Messut ovat aivan lopuillaan, mutta Simon on saanut itsestään sen verran irti, että lähtee vielä ennen tavaroiden pakkaamista käymään messujen yhteydessä olevassa kukkakaupassa nimeltä Yucan Cucca. Kaupan edustalla Simon törmää ompelijaystäväänsä Maddeen sekä tämän ystävään Pamssuun, johon Simon on myös törmäillyt ennenkin.

Simon: Bonsoir, Madde ja Pämssy!
Madde: No moi, Simon! Mitäs kuuluu?
Pamssu: Tsihih! Terve vaan. Sinä olet se kenkäkaupan mies, joka halusi kaikki kaupan naisten kengät omassa koossaan. Thihih!
Simon: No minä tietysti! Ajattelin mennä työnne kykkäkäyppään katsomaan millaisia kykkiä löytäisin yyteen maljakkooni… jota eräät lyylevät käsiläykyksi! Hihih! Yskömätöntä, miten ’elppoa i’misten kanssa on pilailla. Nyt he pitävät minyä aivan bimbona. Hystérique! Minyllä on jo yseitä käsiläykkyjä, ja minyn My Little Pony -läykkyni on i’an kaikista paras! I’an kyin minä mykä tarvitsisin va’vistystä y’tään keneltäkään sille tosiasialle, että mieskin voi pitää käsiläykkyä! Voitteko ysköä, että he lyylivät niin?
Madde: Öh, emme…
Pamssu: Tsihihih...
 

Simon astuu sisään kukkakauppaan messutapahtumia miettien.

Simon: Miriam on kyllä kaikista hulvattomin, ja senhän takia minä hänet tänne otinkin mukaan. Asiakkaat RAKASTAVAT vihata häntä, ja on huvittavaa nähdä miten hän ärsyyntyy minuun ja sitten kiemurtelee kun ei uskalla minua haukkua päin naamaa niin kuin kaikkia muita. Hihih! Pitääpä antaa tytölle bonus hyvästä työstä ennen kuin hän kyllästyy koko hommaan. Nyt tämä pröystäilevä bimbo ostaa kauniit kevätkukat!

Simon: Bonsoir! Olisiko teillä pinkkejä tylppäänejä noiden keltaisten lisäksi?
Myyjä: Pinkkejä? Tuossahan niitä on pöydällä.
Simon: Ei, noissa on liian ly’yet varret. Ja ne näyttävät riytyneiltä. Ja sävyn pitää olla 'ot pink, EI pale pink! Äh, no entäs narsisteja sitten? Mielyiten persikkaista Petit fouria. Se kykkii vasta töykökyyssä, myttä ei se 'aittaa, jos ne eivät ole täysin 'ereillä, ovatpa'an työreitä!  'Ento Tête à tête käy myös, tai Pink Silk. Tarvitsen ne välttämättä pääsiäistä edeltävien päivien kevätasetelmaani, jonka laitan yyteen ypeään simpykän myötäiseen… Äh, ei kyn myötöiseen kykkämaljakkooni. Niin se on!
Myyjä: Narsisteja? En minä tiiä mitään kukista. Kauppias on sairaana. Minä oon remonttimies Pave. Tein ton mosaiikkilattian jolla seisot.
 
Simon: Ette tiedä MITÄÄN kykistä? Mitä ’elvettiä? Kyinkä kykään voi olla tietämättä MITÄÄN kykistä?! Voi ’elvetin päskäinen putain de bordel! ’Yvää pääsiäistä teillekin! 
 
 
Suurlähettilään tyttären suuri salaisuus 

On huhtikuun alkupuoli. Pohjanmaalla on vastikään satanut lunta, mutta Shanian onneksi se on sulanut pois parin päivän kuluttua. Shania on Kokkolassa Aidan luona. Tyttöjen välillä on kireähkö tunnelma ja Aidan olo on muutenkin levoton ja kaiken kaikkiaan kelvoton.

Shania: Onko nyt varmaa, ettet enää ryypiskele? Että otit ukaasini tosissasi?
Aida: Ottaisitko muka oikeasti yhteyttä isääni ja kertoisit?! Minä en usko moista!

Shania: Kyllä kertoisin, sillä olen huolissani sinusta. Jos vielä näen tai kuulen sinun tarttuneen pulloon, soitan herra Murakamille ja kerron, että tyttärensä on alkoholisti. Silloin isäsi laittaa rahahanat kiinni, eikä sinulla ole varaa ryypätä, ellet hae KELAn etuuksia. 

Aida ei voi uskoa, että Shania ilmoittaisi hänen juomisestaan hänen isälleen.

Aida: Isälläni on älyttömästi töitä suurlähettilään tehtävissään, ei hän kuuntelisi sinua! Ei hänellä ole aikaa sellaiseen!
Shania: Kyllä minä luulen, että Takashi Murakami ottaisi huoleni tosissaan. Vaikka hän on koko ajan töissä, on hän kuitenkin hyvä isä.
Aida: Kaikkea roskaa... No en minä enää juo! Minä vannon!

Aida kääntää vihaisena päänsä pois Shaniasta ja silittelee Lolita-kissaansa. Hän silittää huomaamattaan koko ajan kovempaa ja kissa alkaa hermostuneena nykiä selkäänsä. Aidan on pakko jatkuvasti tehdä jotakin käsillään, hän yrittää peittää sen Shanialta. Shania ei halua painostaa liikaa ja päättää vaihtaa puheenaihetta.

Shania: Minä uskon sinua, siis ettet juo enää. Minä huomasin, että sinulla on kerrassaan ihastuttavia nukketaloja täällä. Mistä asti olet kerännyt niitä? 
Aida: No en mistään lähtien... Kunhan olen tuonut niitä ulkomailta tullessani. Tarkoitatko tuota japanilaista?

Shania: Tuo japanilainen talo on kaikista ihanin, mutta sinulla on jotakin kreikkalaisiakin nukketaloja. 
Aida: Tuo Barbietalo on Kreetalta, Plataniaksesta muistaakseni. Ja 1:6 nukketalo on Rodokselta, sellaisesta kivasta vuoristokylästä nimeltä Lindos. Ne on tehty paikallisesta kivestä.
Shania: Voi tuo ensi kerralla minullekin tuollainen!

Aida tuntee helpotusta, kun Shania nousee katselemaan kreikkalaisia taloja lähempää ja ilmoittaa lähtevänsä kotiinsa.

Shania: Kuinka uskomattoman kaunista käsityötä! Nuo kiviportaat ovat ihan aidon näköiset! 
Aida: Joo... Minä taidan mennä kohta päiväunille...
Shania: Mene ihmeessä, minun bussini Cindy Towniin lähtee pian. 
Aida: Ai? No sittenhän sinun täytyy jo rientää pysäkille!
Shania: Ensi kerralla saat tulla hakemaan minut autolla kyläilemään.

Kun Shania on lähtenyt ulko-ovesta, Aida suorastaan lysähtää eteisen peilin eteen. Hän tuijottaa hetken peilikuvaansa, eikä pidä näkemästään.

Aida: Huooh... Vai vielä isälleni kehtaisi kertoa... Ja neiti Simmons pitäisi Pinksulla hakea tänne... Kuinka minä autolla uskaltaisin ajella edes...

Aida istahtaa tuoliin ja Lolita loikkaa tuolin käsinojalle. Kissa pyörii huomiota vaatien ja tuijottaa emäntäänsä.

Aida: Voi tavaton Lolita-rakas, äidillä on ihan kurja olo. Tuntuu, että alan täristä ellen koko ajan tee jotakin. Mikä nyt siis neuvoksi?

Aida kurottuu ottamaan jotakin peilipöydän takaa ja hänen olonsa paranee jo pelkästä ajatuksesta. Lolita hyppää hänen syliinsä.

Aida: Jippii! Sillä se lähtee pois millä on tullutkin! Hyvästi kurja olo ja tervetuloa rakas laatu-konjakkini! 


Ennätyslämmin pääsiäinen 

Pääsiäinen on tänä vuonna myöhään, vasta huhtikuun loppupuolella. Suomessa on ollut pääsiäisen alusviikolla ennätyksellisen lämmintä, etelässä jopa helleraja on mennyt rikki. 19.4. on lankalauantai ja Shanian ystävä Meri odottaa vieraita kylään.

Shania oli pari vuotta sitten mallina Vikun Villit Kuviot-mallitoimistossa jossa ystävystyi Donnan ja Alyssan kanssa. Alyssaa mallikuvauksiin kuskanneesta Meristä tuli myös Shanian ystävä. 

Meri: Mää taijan laittaa jo kahavia kiehuhun, eiköhän ne tytöt kohta tuu.

Siinä samassa Shania ja Donna astelevatkin keittiöön ja Merin koira Pepe rientää vieraita vastaan.

Donna: Moikka! Tsiigaa meikän arskoi, eiks oo vähän stylet?!
Shania: Hei Meri! No älä nyt Donna siinä esittele niitä aurinkolasejasi, ne ovat kaiken lisäksi väärän väriset. Tai siis piti sanomani, että jokaisella oli tarkoitus olla jotakin keltaista yllään ja sinulla on oranssia.
Meri: No hei ja tervetulua! Mää laitin keltaset aurinkolasit niinkö sää käskit, mutta mitä merkitystä näillä väreillä on?

Donna: No vittu se on Shanian keksintö, et tarttis olla jotain keltast värii. Mä ainaski snaijaan sillee tän jutskan, et oranssiki on pääsiäiseen natsaava väri.
Meri: Mää sanon tähän vain sen verran, että äläkää vain alottako mitään joutavaa riitelyä minkään värien takia. Ei semmosta vihti kuunnella pirukaan.

Shania: Älä koske minuun, senkin olento! Olet kuitenkin likainen ja ties mitä! Meri pyydä tuo koira pois!

Kolmikko istuu keittiön pöydän ääreen ja Pepe-koira on edelleen lähellä Shaniaa.

Shania: Kaunis pääsiäis-asetelma!
Meri: Kiitos. Mullei kauhiasti oo nuita pääsiäistipuja eikä höyheniä.
Donna: Mut erilaisii lätsii sul kyl on! Sul on joka kerta joku eri hattu tai joku.
Meri: No aivan yhellä lailla ko Shania tykkää vaalianpunasesta ni mää tykkään pitää lakkeja.
Shania: Merin päähineet ovat kivoja. Hei tuo otus tuijottaa minua edelleen, entä jos se puree? Eikö Alyssa muuten päässyt taaskaan mukaan?

Donna: No eihän Alyssa diggaa lähtee messiin ku sä oot mukana!
Shania: Mitä ihmettä sinä puhut..?
Donna: No siis OMG! Etsä muka hiffaa et Alyssa on suuttunu sulle?!

Shania: Minkä vuoksi Alyssa on minulle suuttunut? En ymmärrä nyt yhtään.
Donna: No sähän hommasit meidän bossin linnaan! Toissa syksynä ku sä selvitit et se oli tappanu niit muijiinsa vakuutusfyrkan takia. Meilt meni Alyssan kaa hyvä duuni!
Shania: No mutta... Viku todella OLI riistänyt hengen usealta vaimoltaan, olisitteko halunneet jatkaa sarjamurhaajan alaisina?!

Shania: Meri, oletko sinä tiennyt että Alyssa on minulle vihainen?
Meri: Joo oonhan mää tienny mutta ei se varmasti sulle kauaa äkäile, ko Cindy Townihin avatahan se joku uusi mallitoimisto kohta. Alyssa hakee sinne töihin. 
Shania: Oi minun täytyy pyytää häneltä anteeksi!

Tytöt vaihtavat puheenaihetta ja hörppivät kahvia.

Meri: Seurasitteko kunta- ja aluevaaleja? Siinä kävi vaihteheks hyvin; demarit vei voiton melekeen joka puolella Suomia ja Persut putos, hahahaha! Mitäs tekivät tärkiänä leikkauksia kokoomusherrojen käskyläisinä!
Donna: Mä en jaksais ny mitään politiikkaa... Shania by the way, käskiks se lekuri sun poistattaa silarit?
Shania: No ei nyt onneksi ainakaan vielä. Minä saan hoitoa selkäkipuihini. 
Meri: Jaa, minkälaista hoitua?
Shania: Sain sellaisen kipupiikin pari päivää sitten ja nyt kipu on poissa. Voi siitä tuli mieleeni, että nuorin sisarukseni täytti yhdeksän vuotta tällä viikolla.

Donna: Ai kipupiikist tuli broidin synttärit mieleen?
Shania: Ääh, ei siitä. Kun siitä kun mietin mitä pari päivää sitten tapahtui. Pikku Junnu on jo iso poika!
Donna: Miten se sun yks systeri? Se joka on paksuna.
Shania: Ai Sinead? Hän voi hyvin. Voi kun olisi aikaa, haluaisin käydä hänen luonaan Nykissä... Vaan kun ei ole aikaa, meillä on koko ajan töitä.
Donna: Mä en jaksais tollast duunii.

Shania: Sinähän olet pyrkinyt Sugar Slutsille töihin monta kertaa!
Donna: Ja ihan vitun hyvä, etten oo päässy! 
Meri: Mää en ymmärrä miten teille on nuin tärkiää se mallihomma... Otatteko lisää kaffia?
Shania: Ei kiitos. Minä olen aina ollut sellainen kameran edessä viihtyvä. Haluaisin kyllä, että vapaata olisi viikoittain. Ei näin kuin meillä, että töitä on joka päivä ja sitten vapaata monta viikkoa putkeen raskaan työrupeaman jälkeen. Haluaisin olla enemmän Simonin kanssa.

Shania on käynyt Merille tullessaan Manimenissä ja ostanut kolme uutta barbia. Hän haluaa esitellä nuket ystävilleen.

Shania: Tällaiset ihanuudet minä äsken ostin! Ne olivat tarjouksessa. Koira ei sitten saa koskea näihin!
Meri: Oho! Siinä on tummalla tytöllä jalakaproteesi! 
Shania: Niin on, tuolla Fashionistalla. Nykypäivän barbit kuvaavat aitoja ihmisiä. Niillä on leveitä lantioita, jotkut ovat pienirintaisia, jollakin on hammasraudat ja niin edelleen. Minä pidän siitä, että Barbiesta on tullut tavallinen tyttö pikku vikoineen!

Donna: Hehhehee! Ja Shania sä oot ollu tavallinen muija pikku vikoines, ja susta on tullu se entisajan Barbie! Hohhohhoo!
Shania: No ole hiljaa siinä...

Shania: Minä pidän kyllä eniten tästä pinkkipukuisesta blondista. 
Donna: Mä taas diggaan täst mustast afroletistä. On nää kaikki mageita. Ei vittu! Mä alan kohta keräilee tällasii kans!
Meri: Kyllä nuo on munki silimähän nättejä, varsinki tuo jolla tekokoipi. 
Shania: Monet ystäväni keräävät barbeja, aloittakaa ihmeessä tekin tämä harrastus. Oi heti tuli mieleen Simonilta saamani nuket... Ihan järjetön ikävä kihlattuani...

Donna: Mä taidan käydä ostaan tän barbin. Onks Manimeni kuin pitkään auki tänään ku on pääsiäinen?
Meri: Mun mielestä kaupat on tänään auki aivan normaalisti ko nythän on arkipäivä. Mää en kyllä innostunnu nuista nukeista niin palijo, että lähtisin ostahan.
Shania: Minä pelkään että Pepe sieppaa nuken kädestäni! Tuo elukka on tehnyt niin jo kaksi kertaa vuoden sisällä! Yhtäkkiä koiralla on ollut uusin nukkeni suussa! Pepe, minä pidän sinua silmällä...

To be continued...

Ninni ja Marianne toivottavat kaikille lukijoille erittäin hyvää pääsiäistä ja aurinkoista kevään jatkoa!


Tarinassa mukana:


Helsingin Nukkekotimessut & Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat 29.3.


sarisecrets + Star Muse Poppy
(Kaksi asiakas-Barbieta, Marianne ei saanut tietoja ylös)
Sanna ja Saija + Mikael ja Sarah
dolldissociation + tummatukkainen Barbie
Xara + Nicola, Tuula ja Mildred
merjakayhko + Aino ja Jaakko
helemaridolls + Mercedes, jonka korvikset ovat peräisin Snurre-nimisestä lankakaupasta
peppiina_barbie + Lotta, Peppiina, Nicke ja Kasper
Sara + Casandra ja Safiira
ttmpelko_creations + Millie
tavistellen + Ellen
oranssinalle ja nalle.fjalle + Nalle, Fjalle, Hillervo Hiiri ja Kaisu Karhu
nanolandia55 + Mirjami
atelier.tea.o.rama + Madde, Pamssu, Pave ja kukkakauppa Yucan Cucca



Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)