Osa 253 Silky Streetin pääsiäistervehdys

Maaliskuussa lunta on vielä paljon. Pohjanmaalla Cindy Townissa on täysin talvista, kun taas Etelä-Suomessa Dollywoodissa ja Trolliwoodissa alkaa näyttää keväiseltä. 

Pääsiäistä vietetään kuun lopussa. Lankalauantaina Dollywoodissa Shanian ystävä Nicola Virta on toimistollaan. Hänen ystävänsä Malin on Xara'silla kahvittelemassa. Nainen on yrityksen uusi tapahtumanjärjestäjä, valokuvaaja sekä someinfluensseri.

Nicola: Nyt meillä alkaa olla kevään ja kesän ohjelma valmiina! Olen pitkästä aikaa tyytyväinen yrityksen tilanteeseen.

Malin: Aiommeko tosiaan järjestää myös ne festarit kesällä?

Nicola: Kyllä! Regina on tehnyt kovasti töitä sen eteen, että Live at Xara tekee paluun! Tulit täydelliseen aikaan meille töihin, saat jatkaa siitä mihin assarini jäi. 

Malin: Minulla tosiaan on ne omat verkostoni, joita voin täällä hyödyntää. Pinkissimo esiintyy vapun tienoilla! Olen järjestänyt miltei kaiken valmiiksi. Oi miten ihania karkkeja sain pääsiäismunasta!

Nicola: Aivan loistavaa työtä! Meinasitko myös järjestää niin, että Pinkissimo aloittaisi elokuussa Suomen kiertueen? Mutta mikä ihme meitä vaivaa? Minkä takia mietimme työasioita pääsiäisenäkin?

Nicolan ystävä Johanna astelee Xara'sille tuoden mukanaan Lucyn.

Johanna: Hei! Me tulimme hieman etuajassa. Tässä on nainen, josta kerroin. Lucy on arvostettu koirankasvattaja.

Lucy: Hei, olen Lucy Lee! 

Nicola on tyytyväinen Johannan löydettyä Lucyn.

Nicola: Oh, suuri kiitos sinulle, ystävä rakas! En malta odottaa uutta pentua.

Johanna: Lucy on todellakin kasvattajien parhaimmistoa.

Kaikki muut paitsi Nicola käyvät istumaan ja Nicola tarjoilee heille kahvia. Yrityksen asiat ovat hyvin ja arkea ilahduttamaan on tulossa uusi koiranpentu. 

Lucy: Olet varmasti kuullutkin "Lucy Lee Lassiesta"? Pennut syntyvät pian, huhtikuun alussa.

Malin: Oi, minäkin haluaisin lemmikin.

Nicola: Aivan ihanaa! Minkä ikäisenä pentu luovutetaan?

Lucy: Kahdeksan viikon ikäisenä. Voit tietysti tulla katsomaan pentua, kun se on syntynyt. Tai milloin tahansa.

Johanna: Toivottavasti syntyy enemmän kuin yksi pentu. Siis sen takia, että pennulla olisi sisaruksia.

Lucy kertoo, että tulossa on kaksi tai kolme pentua. Malin innostuu koirasta tosissaan.

Malin: Minä taidan tulla katsomaan niitä pentuja myös, vai onko ne kaikki jo varattu?

Lucy: Tule ihmeessä katsomaan sinäkin, ainoastaan Nicola on varannut pennun tällä hetkellä. 

Johanna: Minäkin taidan tulla! Katsomaan siis.. vaan...

Nicola: Voi minun puhelimeni soi, siellä on eräs ystäväni Shania. Olin ihan unohtaa koko sovitun puhelun!

Hieman ennen puhelua Cindy Townissa Shania on Donnan kanssa Merin luona pääsiäistä viettämässä. Päinvastoin kuin Nicola tekisi, on Donna hankkinut uuden koiran, joka on pentutehtaalta lähtöisin. Puolitoista vuotiaan kodinvaihtaja-spanielin hän on nimennyt Armaniksi. Koira on Shaniasta kiinnostunut.

Shania: Tuo olento tuijottaa minua taas! Donna, kutsu se sinne!

Donna: Joo, jos sä suostut kertoon, mikä se botox-juttu oikeesti on!

Meri: Meinaakko sää oikiasti laittaa naamahas jotaki hermomyrkkyä?!

Shania: Minä en kerro teille mitään! Sittenpähän näette. Sanon vain sen, että minun on oltava Simonin takia täydellinen. Hän ansaitsee vain parasta! Armani, häivy siitä!

Donna: Mä oon siis ihan varma, et sä oot jääny koukkuun kauneusleikkauksiin! Kohta gimma varmaan poistattaa alimmat kylkiluut!

Shania: Ole jo hiljaa! Minä haluan olla maailman kaunein viulisti ja Simonin puoliso. Aarggh! Pois sylistäni, likainen otus!

Donna ottaa loukkaantuneena koiran syliinsä.

Meri: Ei tämä koira oo yhtään likanen. Luulekko sää Shania tosisahan, että Simon tykkää sinusta enemmän jos sää oot niinkö muovinukke?

Shania: No... No pitäähän sitä olla kaunis.. jos on sellainen mies. Ja jos palaan julkisuuteen viulistina.

Donna: Kuka jaksaa kuunnella jotain vitun viulun vingutusta?! Soita mieluummin skittaa!

Meri: Mää kyllä tykkään siittä viulu-hommasta. Sää soitat tosi mahtavasti sitä. Eikö sun pitänny soittaa sille Xara'sin naiselle nyt? Justihin siittä viulun soitosta?

Shania pomppaa ylös sohvalta.

Shania: Hyvä että muistutit! Nicola varmasti odottaa jo että soitan. Missä kännykkäni on?

Meri: Varmasti eteisesä käsilaukusa.

Shania hakee kännykkänsä eteisestä ja soittaa Nicolalle. Donna käy sohvalle makoilemaan.

Shania: Voi apua, minun piti soittaa jo puoli tuntia sitten! 

Donna: Ohhoijaa... Hitto mua väsyttää... Älä sit kilju siihen luuriin, mä otan päikkärit.

Shania: Juu juu, en kilju. Haloo?! Onko siellä Nicola?

Shania: Haloo?! Nicola, kuuletko minua? Shania täällä!

Nicola: No kuulenhan minä! Mitäs sinulle kuuluu?

Shania: Oi minulle kuuluu todella hyvää! Aion alkaa jälleen soittamaan viulua. Mutta tällä kertaa ihan sooloartistina, minulla on taiteilijanimikin selvillä!

Nicola: No ohhoh! Sehän on hienoa. Anna kun arvaan, aiot pyytää minua manageriksesi? Hahah!

Shania: Öö... Niin, kyllä minä vähän sellaista ajattelin kysyä... Sinä kun olet alan paras ja...

Nicola: Hihih, no tottakai minä suostun! Ystävä rakas, alan mielelläni manageriksi. Mikäs se taiteilijanimesi tulee olemaan?

Shania: Oh, kiitos! Oi kiitos, Nicola! Nimi on pelkistetty "Shania and Violin".

Shanian ja Nicolan iloinen puhelu ei häiritse nukkuvaa Donnaa. Hän näkee unta, jossa hänellä ja Shanialla on valtava Barbie-pääsiäismuna. 

Shania: Minä toivon, että se on täynnä barbeja!

Donna: Mä haluun lisää koirii!

Yhtäkkiä pääsiäismuna on auki, ja suklaan sisältä hyppää esiin pieni violetti koira. Perässä seuraa ajokoiran pentu läähättäen.

Donna: Iiiiiiiih!!! Lisää koiriiii!!!

Shania ja Meri säikähtävät, kun Donna yhtäkkiä herää kiljuen.

Donna: Lisää koirii!!! Lisää!!!

Shania: Iiiik! Mitä helvettiä sinä huudat?! Olen puhelimessa!

Armani: Vuh!?

Meri: Sää et ota enää yhtään koiraa!

Donna: Täh..?

 

Simonin elämään kuuluu lähinnä sairastelua; hänellä oli ensin kaksi pitkää flunssaa peräkkäin, ja sitten iski vielä norovirus, joka tarttui Simoniin lääkärikäynnillä. Nyt Simon on viimein viruksista vapaa ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen, ja hän on kutsunut Victorian ja Aidan pääsiäiskahveille. Victoria on ottanut kahviinsa maitoa, kun taas Aida ja Simon juovat omansa mustana. Kuten tavallista, notkuu Simonin kahvipöytä kaikenlaisista herkuista. Pöydässä on marenkeja, macaroneja, pääsiäismunaan tehtyä juustokakkua, ranskalaisia choux à la créme -tuulihattuja, sekä rubysuklaasta käsin tehtyjä pääsiäispupuja. Ja tietysti myös värikkäitä sokerilla päällystettyjä suklaamunia! 

 

Victoria on erityisen ihastunut pieniin suklaatäytteisiin muniin ja kahmaiseekin koko kulhon itselleen, mikä ärsyttää Simonia.

Victoria: Mums, mums, nams, maiskis…

Simon: Victoria! Jätä niitä nyt vä’än Aidallekin. Onko sinyn aina pakko olla noin ’elvetin a’ne?

Aida: Voi, minun puolestani Vic saa syödä vaikka ne kaikki. Onhan tuossa vaikka mitä muita herkkuja. 

 

Simon: Kyse onkin periaatteesta! Minä tein ne teille kymmällekin… Ja nyt hän kaataa niitä so’valle! Mikä porcelet!

Victoria: Äh! Älä viitti aina diivailla! Ihan ku maailma kaatuis siihen, että sohvalle tippuu vähän suklaata… Hups! Ja jää pikkuinen tahra. Mutta siis ihan oma vikas, kun et tajunnu antaa meille pikku lautasia näitä nameja varten, ja lautasliinatkin unohdit! Niin vähän pakko oli sitten ottaa koko kulho.

Simon: Pössy keksii kyllä aina tekosyitä, joilla syyttää myitä. Huoh...

Victoria: No jäkä jäkä jäkäti jäk! On siinä meillä isäntä, kun jää lautasliinat ja lautaset antamatta, niin siinäpähän sitten jäkätät!

Aida: Öh, eihän nyt kaikkea voi muistaa. Kun hänellä on se aivovammakin, niin…

Victoria: No kyllä toi on ihan aina ollu tollanen huolimaton tonttu, ei sitä aivovammaa nyt kaiken syyks voi laittaa. Ja herra täydellinen aikoo vielä kahvilaa pyörittää, hah! Sen kun joskus näkis, että miten se mahtaa sujua. 

 

Victorian leikkimielinen kiusoittelu uhkaa saman tien polttaa Simonin päreet. 

 

Simon: No minä ’aen teille ne läytäset ja liinat, kyn olen niin ’yönö isäntä myyten!

Victoria: No älä nyt leikistä suutu! Et mene nyt mihinkään kompuroimaan kun istut alas ja juot sen kahvis. Saat vielä uuden vamman kun housutki puristaa niin, että pökräät kohta. Pakkoko sun onkin aina pitää noin kireitä pöksyjä?

Simon: Sinä se et tiedä myödistä mitään! No, sinä ’älysit ne liinat ja sitten et ’älyäkään? Äläkä levittele niitä myniä!

Victoria: Simon ja sen munat, hahhaa! Pöksyt ratkee niin kyllä munat leviää! Hahahaa!

Aida: Huoh… Minä kuulkaas haen ne lautaset ja lautasliinat, kun olen valmiiksi tässä lähinnä keittiötäkin.

Simon: Nelikymppisenä vielä noin lapsellinen… Vic syöpöttelee niin, että on varmaan ménopause jo alkamassa, on’an työ jo i’an van’yskin…

Victoria: Siis MITÄ sä sanoit?!

Aida: Äääh... 

 

Aida menee avokeittiön puolelle, ja sillä aikaa sohvalla oleva kiusoittelu muuttuu tappeluksi. 

 

Victoria: Vai mä muka vanhus?! Annas tänne ne lasit! Mistä sä oikeen aina löydätkin kaikkein mauttomimmat kuteet ja asusteet?

Simon: ’Elvetti! Lopeta työ!

Victoria: ANNA!

Simon: Enkä! 

Victoria: Hahhahaa! Sainpas! Kyllä mä sulle edelleen pystyn antamaan sakinhivutusta, vaikka tällainen hauras vanhus oonkin!

Simon: Ai ’elvetti! 

 

Aida tulee takaisin lautasten ja lautasliinojen kera, eikä tapahtunut ole jäänyt häneltä huomiotta.

Aida: Voi luoja! Mikä tappelu täällä on menossa heti kun käänsin selkäni?

Victoria: Häh? En mä ainakaan oo mitään tapellu. Ihan rauhassa oon tässä istunu. Simon vaan halus vähän halailla tota vehkakasviaan, mikä lie sen nimi sitten ollukki…

Simon: Adèle.

Victoria: Eääh, kun sen lajin nimeä mä tarkotin! Mutta tonttu kun nimeää kaikki kasvinsakin ihmisten nimillä, niin…

Simon: Ja sinä tapat ne kaikki aina kyn niitä on sinyllä ’oidossa, kyn et osaa ottaa vastyytä mistään!

Victoria: No mitäs karkasit Pariisiin ja jätit ne mulle vuodeks. Kai niille tuli ikävä sua ja ne kuoli raastavaan tuskaansa, heh…

Simon: En minä ollyt Pariisissa vyöttä!

Victoria: As good as. Yhdeksän kuukautta ainakin. Shaniakin karkas sillä aikaa Cindy Towniin, kun ei tienny tuutko takas ollenkaan. Pöh!

Simon: Että ke’taat py’yä siitä kyn et edes tiedä miksi minä olin siellä niin pitkään!

Victoria: Jäkä jäkä! Sulla niitä helvetin hyviä syitä riittää! Lue mitä mun paita sanoo!

Aida: NYT SE RIITA POIKKI! Te taannutte ihan kakaroiksi toistenne seurassa. 

Kaikki istuvat sohvalle ja juovat kahvia hetken hiljaisuudessa hieman jäätävissä tunnelmissa.

Victoria: Pyh.

Simon: Äläkä sitten läikyt… 

Aida: Äpäpäpä! Puhutaanpas vaihteeksi jostain kivasta asiasta. Hmmm… Tuota… Öh... Kevätkin on tulossa ihan kohinalla! Kiva kun se flunssakausi on väistynyt ja ulkona alkaa olla lämmintä, niin siellä uskaltaa taas liikkua kunnolla ilman pelkoa liukastumisesta tai vilustumisesta.

Simon: Kyllä… Oli kyllä päskätäyti se norovirys. Yäk! Onneksi tei’in ei tarttynyt. Ei ole ikinä ollyt niin päskä olo. No, ainakaan sen viimevyötisen sairaalareissyn lisäksi. Vaikka oksentely loppyi ensimmäisenä vyörökäytenä, niin 'yimäsi koko ajan eikä mikään maistynyt miltään, ja vielä kolmantena yönä minystä tyntyi, että kyölen. Aloin jo miettiä, mikä kaikki jäisi kesken jos yllättäen kyölisin. Ei ole edes testamenttiä! Ja sitten minä näin sen seyräyksenä yntä, että kyölin...

Victoria: Onpas kiva ja positiivinen aihe…

Aida: Victoria!

Victoria: Öh, no joo. No kerro nyt Simon, millainen se uni oli? Mäkin oon nähny vaikka mitä kahjoja unia, että huh vaan! 

 

Simon: No, minä leijyin jonnekin taivaalle, ja siellä oli paljon sielyjä! Ne olivat pystyasennossa paikallaan, kaikki melkein samassa tasossa. Niillä oli päällä valkoiset kaavyt. Taivas oli kirkas ja siellä oli paljon pastellivärejä… Todella käynistä, ja jotenkin ’yvin räy’ällinen tynnelmä. Ei pelottanyt ollenkaan, ja tyntyi, että ’älysin jäädä sinne…

Aida: No huh sentään! Onneksi et jäänyt!

Victoria: No mitä sit?

Simon: Kyylyi sellainen ääni… Tai ei kyylynyt varsinaisesti, myttä tynsin miten joky sanoi minylle, että ei ole vielä minyn aikani, että en voi jäädä sinne. Ja se oli ’yvin öytöä, koska minä näin työn ynen pätkissä, niin että välillä olin ’ereillä ja sitten palasin takaisin yneen, koska ’älysin nä’dä mitä seyrääväksi tapa’tyy. Lopyltä minä aloin vajota alas sieltä taivaalta...

Victoria: Ja sit sä painuit helvettiin? Kö?

Simon: No… Laskeydyin ’itaasti sellaiseen vaaleansiniseen maailmaan. Käsitin, että se oli jonkinlainen välitila. Siellä ei ollyt mitään… Vä’än kyin jotain pilvimäisiä pensaita vain. Ei i’misiä eikä mitään myytä. Ja sitten siinä ynessä minä menin äitini lyö ja kerroin hänelle mitä oli tapa’tynyt, myttä häntä ei kiinnostanyt ollenkaan, hän vain py’yi omiaan.

Aida: Oi, onpa mielenkiintoista… Kyllä minua ainakin kiinnostaa. Mitä sitten tapahtui?

Simon: Sitten minä näin toista yntä, jossa olin mykä jossain naisten karatétynnillä, ja olisi pitänyt pykeä päälle collant... Mikä se on? Sellainen, mikä on ballettitanssijalla? Leotard englanniksi? 

Aida: Trikoot. Tsihih!

Simon: Niin! Ja niistä oli oikein te’ty kynnön lyettelö, jossa niitä oli vaikka millaisia… Kaikki olivat tosin liian paljastavia minyn mäkyyni, hyi ’elvetti! Mietin, että oliko se karatétynti vai myötinäytös.

Victoria: Hahhahaa! No toi kuulostaa enemmän sun tyyliseltä!

Simon: Sitten minä ’eräsin. Ja soitin äidille ja kerroin hänelle oikeasti siitä ynestä, missä kyölin… Häntä kiinnostikin todellisyydessä sen verran, että hän käski minyn kirjoittaa se yni ylös, ja niin minä tein. 

Victoria: No kyl oli pimeetä! Antakaas kun mä kerron yhden mun kahjoimmista unista, kerta sille tielle mentiin…
Aida: No kerrohan!

Victoria: No kun mä seukkasin kerran erään espanjalaisen Enriquen kanssa, joka oli ihan HITON hyvä sängyssä! Siis niin hyvä, et AH! Se ties JUST mistä napeista painaa ja miten kovaa ja milloin! Hihihi! Mä sain siltä ihan tajuttomasti orkkuja!

Simon: Öh, sinyn piti kertoa siitä ynestä…

Aida: Ei kun tämähän on mielenkiintoista myöskin! Hahhaa!

Victoria: No, tuli sit bänät sen äijän kaa kun se oli vähän lapsellinen, niin ku toi kultsipuppeli tossa…

Simon: Ääh!

Aida: Victoria! Pysytään nyt asiassa!

Victoria: No sehän ei estänyt mua fantasioimasta niinku jälkeenpäin. Yhtenä yönä näin sit sellaista unta, että rakastelin sen Enriquen kans, ja se oli siis niin amazeballs, et… Hahaa! Taas mä puhun niistä munista. Hihi!

Aida: Tsihih!

Simon: Yh…

Victoria: No sen rakastelun päätteeks katoin sitä äijää tarkemmin, ja sillä oli Gunnarin naama!

Aida: Hui kauhistus!

Simon: Yäk!

Victoria: No älkää! Enhän mä oo koskaan tuntenu mitään sellaista Gunnaria kohtaan, niin et voi hitto kun sen piti pilata ihana uni! Ja anteeks kun mainitsin nyt koko äijän, kun eihän teistä kumpikaan halua sitä ajatella. 

 

Simon: Siinä olet kyllä oikeassa. Eikä varsinkaan työssä y’teydessä… Yhhyh!

Aida: Aivan. Unohdetaan koko Gunnar.

Victoria: No entäs sä sitten, Aida? Kerro joku mehevä uni! Mikä on kaikkein pimein ja karmaisevin uni minkä sä muistat nähnees? Siis sellainen niistä, jossa ei oo Gunnaria. Hehheh!

Aida: Tuotaa… Voi apua, vaikken minä sitä nähnyt, niin selvä ykkönenhän on se Shanian kokema Rajamaailman juttu… missä kuulemma sekstailin Gunnarin kanssa pöydän alla… ja Vicin kanssa… ja Caitlinin! Ja Shania oli Simonin kanssa pöydän päällä. Ja Shania puukotti Simonin. Mutta enhän minä nyt siitä voi kertoa… Kumpikaan noista ei edes tiedä Rajamaailmasta. Vai muistaakohan Simon Shanian maininneen sen silloin uudenvuoden aattona puhelussa? Ei varmaan, Simonhan oli ihan kännissä.

Victoria: No? Kerro joku pimee ja messevä seksiuni! Niitähän sulla varmaan riittää!

Simon: Yäh. Ei mitään seksiyntä. 

 

Yhtäkkiä Victoria kääntyy Simoniin ja päästää Aidan pälkähästä. 

 

Victoria: Sul on kuule herra sepalus auki!

Simon: Mitäh? Eikä ole!

Victoria: Tollasena kun patsastelet kaiken maailman kissanristiäisissä, niin ei mikään ihme, että sekä naiset että miehet kuolaa sua! Sillä ihme Aimillakin on vieläkin merkattuna Faceen, et se on sun kans avoimessa parisuhteessa! Koskas sä aiot hyväksyä sen? Heheh! Entä mitä tapahtuu, jos sä hyväksytkin sen? Katoaako sun parisuhdestatus Shanian kans, vai tuleeko susta kaksinnaija? Hahhahaa! Testaapa ihan huvikseks!

Simon: ’Aista, Vic, pitkä ja me’evä päskä!

Aida: Voi luoja, taas se alkaa…

Victoria: Taasko se kultsipuppeli suuttuu… Hehheh! Vähän pakko haistaa ku sieltä päin tuulee!

Simon: No ainakin minyllä on tyylitäjyä! Kyn taas sinä kyljet ryppyisissä ja pölyisissä van’oissa pierypöksyissä ja typerissä t-paidoissa, jotka kertovat kaiken ajatysmaailmastasi jo ennen kyin avaat sen ison tyrpäsi, i’an kyin työlläisen van’an pikkyisen myörinkäppänän tyyliin kyylyy. ’Aenko sinylle pharmaciesta into… incontinencevaippoja, ettei mene kyset ’öysyyn seyräävän kerran kyn fantasioit Gunnarista? 

Victoria tempaisee pöydältä suklaapupun ja…

Victoria: NYT SE POJU TUKKII TURPANSA TAI LÄTTY LÄTISEE JA MUNAT MURSKAANTUU!

Simon: Äpyä! Älä-kä läi-ky-tä sitä kah… Ohm! 

Aida: Huoh! Nuo kaksi kyllä tuovat toisistaan sen pahimman esiin… 

 

Lopuksi otetaan etälaukaisimen avustamia yhteiskuvia hieman väkinäisin hymyin. Simon laittaa käden varmuuden vuoksi sepaluksensa eteen. Victoria on valmiina tukkimaan Simonin suun suklaamunilla ja Aida Victorian suun tuulihatulla heti kuvausten jälkeen… 

 

 To be continued...

 

 

Tarinassa mukana:  

 

Xara & Nicola, Malin, Johanna ja Lucy

Marianne & Simon, Victoria ja Aida

 

 

Silky Streetin väeltä ja tarinankertojilta kaikille lukijoille oikein hyvää pääsiäistä!