Osa 250 Kuka hylätty, kuka petetty, kuka julkisesti nolattu

Vuosi 2024 on juuri alkanut, mutta sitä ennen...

Shania on viettänyt kokonaisen kuukauden Etelä-Suomessa tapaamatta poikaystäväänsä Simonia, sillä jälleen kerran epäonni väärinkäsityksineen puuttui peliin. Shanian kännykkä jäi kotiin ja siitä seurasi melkoinen sattumusten myräkkä ja tunnekuohu Shanian päässä.

Jouluaattona kännykän löytäessään ja Simonin viestit nähdessään Shania huomaa somessa kuvan Simonin joulun vietosta. Hän tuntee edelleen pientä mustasukkaisuutta, sillä ystävänsä Aida on ollut niin paljon Simonin seurassa. Kuvassa Aida nimittäin on kietonut jalkansa miehen ympärille. Kuvassa on mukana myös Shanian toinen ystävä Victoria.

Shania on lähettänyt aattoiltana Simonille viestin, jossa selittää kännykän kohtaloa:

"Simon rakas! Et IKINÄ usko mitä tapahtui! Jätin kännykkäni kotiin kun lähdin etelään. Huomasin asian vanhempieni luona ja lähetin äidin koneelta Mesessä ryhmäviestin, jossa kehotin kaikkia soittamaan vanhempieni numeroon. Olin ihan surkea koko kuukauden, sillä sinä et soittanut. Luulin sinun jättäneen minulle viestin, mutta se olikin eräs Brandon! Vasta täällä kotona tajusin mitä oli tapahtunut, kun koira löysi kännykkäni! Voi anteeksi rakas, onneksi olet kunnossa!"

 

Shania odottelee Simonin vastausta viestiinsä, mutta sitä ei kuulu. Joulupäivänä Shanialla on mallikuvaukset Sugar Slutsilla. Hän lähtee studiolta kolmen jälkeen iltapäivällä varsin iloisella mielellä ja kulkee Cindy Townin keskustassa, jossa juurikaan ei montaa ihmistä ole liikkeellä joulupäivänä.

Shania miettii onnistuneita kuvauksiaan ja sitä, kuinka ihanaa on, kun Simon vastaa viestiin. Shania juo lattea kermavaahdolla ja pyörii iloisena lyhtypylväässä. 

Shania: Hihii, pitäisikö lähettää pari äsken otettua pornokuvaa rakkaalleni? No, en uskalla! Mutta minä taidan kyllä soittaa hänelle nyt. Onkohan hän edes saanut tekstiviestiäni? Kyllä Simon ilahtuu ikihyviksi, kun kuulee ääneni!

Shania ottaa kännykän esiin ja soittaa Simonille. Puhelimesta kuuluu vain tuuttausta. 

Shania: Vastaisi nyt! Luulin, että hän vastaisi heti ihan innoissaan...

Simon istuu uudelleen sisustetun olohuoneensa lattialla jouluisen sekamelskan keskellä lukemassa Jane Austenin Northanger Abbeyä kun hänen puhelimensa tanssii sivupöydällä erittäin huomiota herättävästi. Simon vilkaisee luuriaan ja yrittää keskittyä kirjaan, mutta eihän siitä mitään tule. Tätä tuittupäistä ranskalaista ärsyttää jo valmiiksi vaikkei edes tiedä kuka soittaa.

Simon: Vic tai Aidako siellä taas on häiritsemässä? Vai ne helvetin paparazzit? Ça me fait chier! Naisista on vain harmia.

Shania: Voi vastaisi nyt, jännittää niin että sydän lentää pian kurkusta tuohon lumihankeen!

Simon: Öh... Hei.

Shania: Simon! Oi sinä vastasit!

Simon: Niin. Sinäkin vastasit sitten lopyltä.

Shania: Saitko eilisen tekstiviestini?! En kehdannut soittaa enää aattoiltana.

Simon: Sain minä sen... enkä täjynnyt siitä mitään. Vic ja Aida olivat eilen vierailyllä täällä, ja he kertoivat, että sinä olit tyllyt tänne etelään, ja he ihmettelivät mikset sinä ollyt käynyt täällä minyn lyönäni. Tai siis he lyylivät, että sinä olit käynyt, ennen kyin minä sanoin ettet ollyt. Enkä minä täjynnyt siitäkään mitään myytä kyin sen, ettet sinä ollyt ’älynnyt tyllä käymään täällä etkä ollyt soittanyt. Ja sain siitä kamalan päänsäryn.

Shania: Apua, ei voi olla totta! Voi minä selitän kirotun sekoiluni nyt puhelimessa, mutta se on sitten yksin Luojan käsissä, uskotko sitä vai etkö. Itse en nimittäin ollut uskoa eilen sitä, kun näin kaikki jättämäsi viestit ja ääniviestit. Olin etelässä kuukauden ja odotin soittoasi joka päivä. Minä oikeasti päivystin vanhempieni olohuoneen sohvalla lankapuhelimen vieressä, että soittaisit!

Simon: Ky-kyykäyden? Sinä olit siis Dollywoodissa marraskyyn lopyltä asti... ja odotit minyn soittoani? Minä soitin sinylle melkein joka päivä. Tai siis yritin soittaa. 

 

Shania alkaa hiljalleen hermostua. Puhelu ei suju lainkaan sillä tavalla, kun Shania odotti. 

Shania: Odotin! Kuuntele nyt! Siinä kävi niin, että matkustin 23. marraskuuta Dollywoodiin yöjunalla. Olin perillä 24. päivä aamulla. Menin vanhempieni luo ja huomasin, ettei kännykkääni ollut missään! Olin unohtanut sen Cindy Towniin!

Simon: Mitä? Sinäkö mykä olet ollyt ilman kännykkää kokonaisen kyykäyden?

Shanialle alkaa iskeä paniikki. Hän vie kahvinsa penkille, sillä se ei enää maistukkaan hyvältä.

Shania: Niin! Isäni soitti siihen ja se hälytti, mutta mistään matkalaukustani ei kuulunut pihaustakaan! Ja kuuntele, minä keksin ratkaisun heti!

Simon: Shania, Shania, Shania... Keksi jotain ysköttävämpää. Minä en jaksa kyynnellä tällaista päskää.

Shania: Ole kiltti ja kuuntele, MONET voivat todistaa asian! Menin silloin 24. päivä vanhempieni tietokoneelle, ja kerroin Mese-ryhmässä unohtaneeni kännykän kotiini ja kehotin ystäviäni soittamaan vanhempieni lankanumeroon! Siis siihen ryhmään laitoin viestin, johon sinäkin kuulut. Tai niin minä idiootti luulin...

Simon: Niin, Vic ja Aida mainitsivat jostain erittäin exclusif ry’mästä, jonka käyttä sinä viestittelit kaikille ma’dollisille myille... paitsi minylle.

Shania: Simon KUUNTELE! SINÄ jos kuka olet sen ryhmän tärkein henkilö! Ja ilman muuta ajattelin, että sait saman viestin kuin ystäväni! Nicola soitti heti aamupäivällä vanhempieni lankanumeroon jonka viestiin jätin ja kertoi pikkujoulujen peruuntuneen. Olin ihan surkeana, sillä olin odottanut pikkujouluja niin kovasti. Kuuntelethan sinä siellä?

 

Simon muistelee eilistä päivää.

 

Simon: Voi luoja… Eikö hän tajua mitään? Vastahan minä eilen sain tietää koko typerästä ryhmästä. Me olimme jakaneet joululahjat ja sen jälkeen pelasimme minyn suosikkipeliäni Candylandiä. Aida oli johdossa punaisella nappulallaan kuten tavallista, mutta minä olin juuri saanut hyvän kortin ja päässyt hänen kannoilleen. Sitten se kamala kysymys tuli Vicin suusta...

Victoria: No mitäs Shania tykkäs siitä sun joululahjasta kun se kävi täällä? Entä mitä se toi sulle?
Simon: Mitä? Minä… Öh… No kyn ne Zara’sin jy’lät peryyntyivät, niin se la’jakin jäi antamatta Shanialle.
Victoria: Siis häh? Sehän kävi Dollywoodissa!
Aida: Hmmm…
Simon: Mit… Milloin? Ei hän ole… sanonyt minylle mitään.
Aida: No enpä minäkään tuota tiennyt ennen kuin huomasin sen Shanian viestin pari päivää sitten. Ja se on muuten Xara’s, ei Zara’s.

 

Simon: Niin’än minä sanoin! Minkä ’elvetin viestin?!
Aida: Öh, no sen viestin Shanian Mese-ryhmässä. Siinä minkä kautta hän pitää yhteyttä ystäviinsä ja sukulaisiinsa, siis silloin kun haluaa ilmoitella kaikille kerralla.
Victoria: Niin, sehän kertoi hukanneensa luurinsa ja antoi vanhempiensa lankapuhelimen numeron sille ajalle kun se oli Dollywoodissa viime kuun lopulla. Se ei siis käyny täällä samalla? Mitä helvettiä? 

 

Simon: En kehdannut kertoa tytöille, etten ollut kuullut Shaniasta mitään koko kuukauteen. Etten ollut saanut samaa viestiä kuin he, tai mitään muutakaan tietoa häneltä. Kuulin hänestä vain Nicolalta kuun alussa. Ja sitten en kuullutkaan enää mitään…

 

Simon: Öö… Voisitteko te lä’teä kotiin? Minylle tyli äkkiä kamala päänsärky... väsymyksestä. ’Älyäisin mennä nykkymään.
Victoria: No höh, peli jää sitten kesken. Mutta tietysti, jos sä niin haluat.

Simon: ’Älyän. Itse asiassa ’älyäisin nykkyä koko vyöden loppyyn. Eli teidän ei tarvitse käydä nyt myytämään päivään. Olisin mielyymmin yksin vä’än aikaa, s'il vous plaît.
Aida: Jaa, mitenhän mahdat pärjäillä täällä yksin… Kumma, ettei Shania ollut täällä käynyt jos kerran Dollywoodissa käväisi. No, hän taisi käydä vain pikavisiitillä kuten silloin keväällä, kun hankki ne silarinsa.

Simon: Pikavisiitillä? Taas? Ja PASKAT! Tämä koko niin sanottu parisuhde on pikavisiitti, ja vain minun päässäni. Painu helvettiin siitä, typerä peli! Onneksi tytöt eivät nähneet tätä... Yhy-yhy-hyy!

 

Simon: Sinä... Sinä olet siis ollyt Dollywoodissa kokonaisen KYYKÄYDEN, etkä viitsinyt soittaa... ’Elvetti, sinyllä on minyn osoitteenikin! Me sovimme, että sinä tylisit käymään silloin viime kyyn lopyllä. Ne Zara’sin jy’lät peryyntyivät, myttä olisit sinä silti voinyt tyllä. Minyn piti selvittää Nicolalta vaivi’kaa oletko sinä edes elossa, kyn sinystä ei kyylynyt mitään. Nicola kertoi sinyn menevän sinne jy’liin sitten kyn ne järjestetään yydestään, ja se oli ainyt asia miten minä sain selville sinyn olevan kynnössä. 

Shania: Kysy vaikka keneltä! Vaikka Caitlinilta! Oi rakas, kun minä en muista KENENKÄÄN kännykkänumeroa, en edes omaani!

Simon: Sinyllä riittää noita tekosyitä, Shania, jotta sinyn ei tarvitsisi tavata minyä. Niitä on riittänyt ennenkin ja nyt ne ovat ’yllympiä kyin ikinä. Voisit sanoa syörään, että ei kiinnosta.

Shania: Sinäkö kieltäydyt kuuntelemasta minua? Minä odotin soittoasi KUUKAUDEN! Oli vain kaksi syytä, joiden takia en tullut käymään luonasi. 

Simon: Minä en ole te’nyt mitään myytä kyin kyynnellyt sinyä ja ymmärtänyt sinyä joka asiassa. Viimeksi kyn sinä kävit täällä etelässä, niin et kertonyt minylle siitäkään ennen kyin vasta jälkeenpäin. Ja syynä oli mykä, ettet ’älynnyt minyn tietävän, että sinyllä on siliconet ennen kyin ne olivat parantyneet. Ja nyt sinä sitten jätit mykä kännykkäsi kotiin ja kerroit van’empiesi nymeron kaikille myille paitsi minylle. Jätit minyt vaille mitään tietoa kokonaiseksi kyykäydeksi. Et täjyä ollenkaan miten ’yölissäni minä olen ollyt. Sinystä ja meistä.

Shania: MINÄ olen ollut huolissani sinusta! Kuuntele nyt ne syyt!

Simon: Sinä ’älyät minyt vain kylissipoikaystäväksi. ’Älyät jonkyn, jonka voit merkata Facebookiin poikaystäväkseksi. Miksi minyt? Etkö sinä ole löytänyt sieltä Cindy Townista oikeaa poikaystävää? Sinyllä’än on mie’iä ikkynäsi alla aivan jonoksi asti! Niin sinä olet sanonyt. Ota joky niistä. Minä en jaksa tätä enää... 

Shania lässähtää lumiselle penkille istumaan ja alkaa nyyhkyttää.

Shania: Anna minua puhua loppuun, ole niin kiltti, minä rukoilen sinua, nyyh... Äitini kertoi, että joku mies oli soittanut siihen heidän puhelimeensa ja jättänyt minulle viestin, että hänelle tuli ylitsepääsemätön este, hän ei vielä voisi tavata minua! Mutta äitini ei muistanut soittajan nimeä, ainoastaan sen, että este liittyi johonkin hoitolaan! TOTTA KAI minä luulin, että sinä olit sen viestin jättänyt… Yhyy!

Simon: Nyt minä en täjyä enää mitään... Sinä et siis voinyt selvittää kykä se soittaja oli?

Shania: No kun minulle eivät miehet soittele, esimiehenikin on nainen! 

Simonkin alkaa itkeä. 

Simon: Shania... Huoh... Minä väpäytän sinyt tästä vapaasta parisy’teestä tai mikä se sitten onkaan. En täjynnyt aiemmin mitä kaikkea sinä tarkoitit sillä väpäydellä, myttä nyt minä täjyän. Sinyn ei tarvitse väiväytyä vain näön vyöksi. Nyt sinä olet täysin vapaa minystä! Kerro kaikille, että sinä jätit minyt, jos se on sinylle ’elpointa. Sano vaikka, että minyn personnalité… personnällitini myyttyi sen aivovamman takia, ja sinä et kestä minyä enää. Minä en kiistä sitä. Minä otan kaiken syyn, niin kyin yleensä.
Shania: Simon, lopeta-a! Nyyh! Äitini kertoi, että este liittyi hoitolaan, ja oletin tietysti, että siihen tähystykseen tai syöpään!
Simon: Mi’in ’elvetin syöpään?!

Shania: Minä pelkäsin KOKO joulun, että mitä jos kuolet syöpään! No Aida kertoi, että sinulla saattaa olla se!

Simon: Öh, nyt on vasta ensimmäinen jöylypäivä. Ei minyllä ole mitään syöpää. Peryytin sen koko päskätytkimyksen, koska se verenvyötö ja vatsakivyt loppyivät kyin lattiaan. Ei kyn kattoon. Ei kyn seinään siis. Comme un point final.

Shania: Siitä on aikaa, se oli joskus syksyllä. MITÄ?! Peruutit ajan?! Simon!!! Älä jätä minua, yhyy!

Simon: Aida kertoi ja sinä oletit... Aina sinä vain oletat ja ysköt mielyymmin jotain toista sen sijaan, että kysyisit minyltä!

Shania: Minä halusin puhua kanssasi kasvotusten kun asia on noin tärkeä! 

Simon: Mikset sitten tyllyt käymään? Mikään mitä sinä sanot ei käy särkeen. Järvi... Järkeen.

Shania: Etkä sinä halua edes, nyyh, kuunnella-ah, nyyh, lop-pu-uun, nyyh. No kun... Nyyh... No kun! Minä, minä näin unta! Unta, että sinua pitää ymmärtää! Niin siinä kävi!

Simon: Sinä kyyntelet mielyymmin Aidaa kyin minyä. No, mitä kaikkea Aida on kertonyt sinylle? Kertoiko hän, että me ’arrastimme seksiä silloin siellä kahvin laatalla? Kai sinä siitä jo tiedät vaikket ole py’ynyt minyn kanssani mistään. Tai e’kä sinä olet nä’nyt sen ynessä? Huohh...

 

Shania mykistyy hetkeksi täysin. Hän ei meinaa ymmärtää kuulemaansa. Shanian sydän valahtaa mahalaukkuun viimeisen kahvihuikan myötä. Sen jälkeen koko kahvimuki nimittäin valahtaakin hankeen Shanian kädestä.

Shania: Yhmh… Niisk... Mitäh...?

Simon: Niin, Aida ymmärtää minyä paremmin kyin sinä ikinä. E’kä siksi siinä kävi niin, että sinä yönä kyn Gunnar löi minyä… minä ja Aida ’arrastimme seksiä, ja siksi Gunnar oli niin vi’ainen. Miksi sinä siitä välität? Et’än sinä välitä minystä myytenkään. Sniff! Minyllä on ollyt ’yönö omatyntö siitä aina sen jälkeen kyn täjysin sen tapa’tyneen… Myttä aivan tyr’ään, kyn et sinä kerran välitä minystä päskän vertaa.

Shania: Miksi sinä haluat loukata minua noin inhottavasti?! Yhyy! Ette te ikinä tekisi minulle sell… nyyh... laistah… Simon! Onko se totta?! Vai oletko vain ilkeä nyt kun pilasin TAAS kaiken-n-n-nnyyh... 

Simon: En minä tiedä… edes miksi se tapa’tyi. Ei minyllä ole mitään sy’dettä Aidan kanssa. Se tapa’tyi vain kerran. Aida ei viitsi py’yä siitä mitään, joten se oli varmasti kammottavaa hänen mielestään. Minä en myistä yksityisko’tia; me olimme molemmat kännissä, myttä sitä ennen se oli ypeä yö, koska Aida ymmärsi minyä.

Shania: Yyhyy! Minä en kestä-ääh!

Simon: Sinä et ole ollyt täällä ’etkeäkään ja Aida on ollyt. Sinä et täjyä lainkaan mitä minä olen käynyt läpi viime kyykäysinä. 

Shanian kyyneleet virtaavat pitkin poskia ja saman penkin toisella reunalla istuva nainenkin katselee jo ihmeissään itkijää.

 

Shania: E-en kai si-sitten… Niisk!

Simon: Toivottavasti sinä olet nyt tyytyväinen. ’Yvää jöylyä ja ’yvästi.

Shania: Jos tuo on totta, niin hyvä, ettei nähtyk-k-kkään, nyyh... 

Simon lopettaa puhelun ja purskahtaa kunnon itkuun.

 

Simon: Comme un point finaaaal! Y-HY-HY-HYY!

Shania jää rääkymään kurkku suorana kaupungin kadulle ihmisten tuijottaessa hämmentyneinä. Itkua kunnellut nainen Elena lähestyy Shaniaa varovasti.

Shania: SIMOOOON!!! YYHYYY-YYY!!! YÄÄÄ!!!

Elena: A-anteeksi, rouva. Kännykkänne lensi aika kauas. Mikä rouvalla on hätänä?

Shania: Sniff... Se, ettei minusta koskaan tule rouvaa! Yhyy, rakkaani jätti minut! 

Elena: Voi ei, olen pahoillani, rou... neiti.

Shania: Ja sen lisäksi muka rakas ystävättäreni petti minut pahasti, iski puukon selkääni! Ei, vaan suoraan rintaani, sydämeeni! Minä heitän tämän kirotun luurin roskiin!

Elena: Älkää, älkää, yrittäkää rauhoittua!

On uudenvuoden aaton iltapäivä, kun Aida on rämpimässä paksussa lumihangessa kauppakassin kanssa. Hän on matkalla parkkipaikalta Simonin asunnolle, sillä on päättänyt jättää noudattamatta kirjaimellisesti Simonin pyyntöä pysyä poissa koko loppuvuoden. Aida käy yhä usein Simonin puolesta kaupassa vaikka tämän murtunut ranne on jotenkuten parantunut, sillä aivovamma on sekoittanut Simonin elämää monin muin tavoin. Aida on lisäksi huolissaan ystävästään sen jälkeen miten Simon viikkoa aiemmin reagoi tietoon Shanian visiitistä Dollywoodissa, etenkin kun Simon ei ole vastannut Aidan viime viesteihin. Aidan puhelin soi, ja soittaja on Caitlin, joka on valmiina huutamaan lähestulkoon Shanian lailla.

Caitlin: Huruluiksista frendi! Mitä sä oikeen oot menny sekoilee?

Aida: Anteeksi kuinka?

Caitlin: No hitsinpimpulat, Shanian äijää oot menny panee! Meitsin puolsysteri on ihan paskana!

Aida: Siis täh?! Mitä helvettiä sinä nyt sekoilet, ystävä rakas?!

Caitlin: Siis niinku hä?! Ai meitsi muka sekoilee, sähän täs oot sekoillu ku oot hillunu koivet levällää siel Trolliwoodis! Ootsä nytki siel? Shania on ihan murentunu!

Aida: Ööh... Olen matkalla Simonille. Hänestäkö sinä nyt puhut? 

 

Caitlin: No ootsä sen jälkeen pannu jotain toistaki kundii siel?! Onks seki Vicin bändist? Kukas sul on viel käymättä läpi, se Boone!

Aida: Siis... Mitä minun paneskeluni nyt mihinkään liittyvät? Mistä sinä nyt tarkalleen minua syytät?

Caitlin: No pitääks tää vääntää kuminauhast: sä oot pannu Simonii!

Aida: Öh, no en helvetissä ole! Kuka sellaista väittää? Shaniako?

Caitlin: Sun paneskelut liittyy KAIKKEE! Siis ihan KAIKKI puhuu täst ja... TÄH?!

Aida: MITÄH?! Caitlin, oletko sinä raukka ihan kunnossa? Tiedän, että olet huolissasi Jonnasta, mutta...

Caitlin: No Shanialt meitsi kuuli, tai sellasen Mesen ryhmäsek... ryhmäviestin meitsi silt sai ja siin systeri kertoo siit! Simon on sille paljastanu koko jutskan!

Aida: Mutta et sinä voi syytellä minua sellaisesta mitä en ole tehnyt! Siis MITÄ?!

Caitlin: Mitä hittoo meitsin likat tähän kuuluu? Siis miten nii et oo tehny?! No miks Simon sit on paljastanu sen?!

Aida: Öh, eivät tyttösi tähän mitenkään liity. Unohda se ja kerro minulle mitä on tapahtunut, koska minä vannon vaikka käsi Raamatulla, että en ole KOSKAAN sekstaillut Simonin kanssa. En ikinä tekisi sellaista Shanialle, ja Shania tietää sen! Ja mitä hittoa tarkoitit, että Simon on paljastanut? Ei ole mitään paljastettavaa. Ei näissä pakkasissa muutenkaan huvita paljastella, huhhuh, miten kylmä täällä on! Pipo ja hanskatkin unohtuivat autoon, ja nyt minä rämmin reisiäni myöten lumihangessa, kun ei näköjään Simonin asuintalon isännöitsijä ole hoitanut hommiaan. Mrrr...

 

Caitlin: Siis niinku wat tö fak?! Meitsi soitti Shanialle sit ku eka luin sen viestin ja se rääky siel Cindy Townis yhtä lujaa ku toi meidän piski ja sano, et se oli soittanu ilosena Simonille, ni se oliki kertonu et te ootte sextannu ja sit JÄTTI Shanian! Miten sä muka selität tollee, ku meitsi hiffas kyl Shanian äänest, et se oli totta!

Aida: Öö... Siis... Simonko on väittänyt moista? Vai onko se vain Shanian päässä?

Caitlin: Mitä hittoo se Shania oikee on taas vetäny, jos se heittää tollast skeidaa ihan hupiin?!

Aida: Niin, mitähän pillereitä se Shania tosiaan on taas popsinut? Ettei ole taas lyöttäytynyt yhteen sen Darian kanssa...

Caitlin: No näköjää jomman kumman pääs se sit on! Sori frendi rakas, et meitsi tollee syytti sua… Mitä hittoo sen puolsysterin elämäs oikee tapahtuu?!

 

Aida: Vaikea tietää, kun eipä se leidi juuri itsestään ilmoittele. Hitto kun näissä kinoksissa on vaikea päästä eteenpäin. Äh...

Caitlin: Ny meitsi snaijas, ehkä! Kuuntele...

Aida: Hmmm... No kerro.
Caitlin: Joko Shania on taas sen Rochesterin pahisgimman kaa ja vetää kamaa tai sit se on ollu Rajamaailmas!
Aida: Jotain outoa tässä on tekeillä, ja minä VANNON sinulle ystävä kallis, että minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Caitlin: Meitsi kelas heti, et Rajamaailmas, en mä etes ois muistanu koko Rochesterin muijaa. Joo joo, meitsi hiffas kyl, ettet sä oo duunannu mitää paskaa.
Aida: En todellakaan. Mutta älä huoli, minä selvitän tämän pohjia myöten! Kuka muu tietää noista Shanian syytöksistä? 

 

Caitlin: No tyyliin KAIKKI! Se oli lähettäny kai vahingos ryhmäviestin, joka oli sulle tarkotettu. Kato ku se oli ihan ihmeissää et mist meitsi ties siitä jutskast ku meitsi soitti.
Aida: Ahaa... Siis mesessäkö? Minä en ole lukenut sitä ryhmää kunnolla aikoihin.
Caitlin: Se on se Shanian ryhmä, jossa kaikki sen Face-frendit, sen porukat, meidän puolsysterit, serkut ja... Voi hitsin pimpulat! Faijaki on vissii nähny sen!
Aida: No niinpä tietysti! Minäpäs menen nyt ja kysyn mitä Simon tietää tästä! Olen juuri käynyt hänen puolestaan kaupassa, sillä hänellä on suuntavaisto ihan sekaisin sen aivovamman takia ja hän eksyy helposti yksinkertaisella kauppamatkalla, ja häntä myös huimaa usein.

Caitlin: Meitsi oli nii hiilenä, etten ees tajunu soittaa sulle, sori, oikeesti!

 

Aida: Ei se mitään, ystävä rakas. Meillä on kaikki hyvin. Simon ei edes taida tietää Shanian huumesekoiluista, sillä hän ei ole koskaan maininnut niistä mitään. Minä selvitän tämän pohjamutia myöten. Hei sitten!

Caitlin: Ei mitää hajuu, onks Shania kertonu sille. Mut soittaaks meitsi Shanialle, et poistaa sen viestin? Tai mitä sitä ny enää, on sen koko kansa jo lukenu... Hitto ku paskattaaki...
Aida: Mene sinä vain paskalle, ystävä kallis. Kuten sanoin jo muutaman kerran, niin minä selvitän tämän. 

Caitlin: Juu ei hätää frendi! Tai on, meitsil ISO hätä veskiin! Moi moi!
Aida: Moi moi!
Caitlin: Ja hyvää vappuu!
Aida: Hyvät vaput sinullekin! Huoooh...

Caitlin: Eiku mikä ny on...? Uus vuos! Sitä sulle! 

Aida on jo lopettanut puhelun kun Caitlin vielä toivottelee hyvää uutta vuotta. Aidan uusi vuosi ei ole alkamassa hyvissä merkeissä, vaan pikemminkin täydessä myrskyssä! Hän katsoo järkyttyneenä riehakasta viestiä, jonka Shania on tapaninpäivänä postannut Mese-ryhmäänsä:

 

"AIDA, SENKIN VITUN LUTKA!!! Teit sitten minulle jolenet ja panit MINUN miestäni!!! Olisit voinut saada kenet tahansa, mutta MINUN mieheni sinun piti ottaa!!! Simon kertoi minulle KAIKEN!!! Ettäs kehtaat senkin saatanan huora!!!! Minkä minä mahdan sille, että sinä jäit yksin kun et kestänyt elämää sen kusipäisen Gunnarin kanssa, omapa oli sekin valintasi!!! ET SAA TÄTÄ IKINÄ ANTEEKSI!!!! Vuosikausien ystävyys suoraan viemäristä alas!!!! Vai sinne kilometrin levyiseen vaginaasiko se valahtikin samoin kuin tuhansien miesten mulkut?!!?!!"

 

Aida: Siis mitä helvettiä?!

 

Aida ei keskity askeliinsa, ja niinhän siinä käy, että...

 

Aida: AAAH! No voihan JESKAMANDEER!!!

 

Aida saapuu Simonin asunnolle kylmissään ja vihaisena. Hänellä on avain, jonka Simon on antanut sitä varten, että Aida voisi käydä Simonin puolesta kaupassa myös silloin kun Simon nukkuu päiväunia, mitä tämä tekee usein nykyään. Jouluaattona Simon kuuli Victorialta ja Aidalta Shanian Dollywoodissa oleskelusta ja on sen jälkeen halunnut olla loppuvuoden vain yksin. Aida on kuitenkin ollut ystävästään huolissaan koko ajan, ja erityisesti nyt Shanian draaman takia Aida miettii, että onko Simonkin sekoillut vai pelkästään Shania. Sen hän aikoo nyt selvittää. 

Simonia ei näy missään, ja asunto näyttää yhä samalta kuin viikko sitten; sivupöydällä on likaisina niitä samoja astioita, joita kolmikko käytti jouluaattona, Simonin saamat joululahjat, eli Victorian antama leluhippibussi ja Aidan antamat leivosvuoat ovat yhä Simonin niille jättämillä paikoilla pitkin lattiaa, ja hänen kännykkänsä lojuu kahvipöydällä huolettomasti suojuksen läppä auki. Ihan kuin Simon ei olisi elänyt täällä viikkoon. Jouluvalot ovat päällä. KAIKKI valot ovat päällä, mutta kukaan ei ole kotona. Ihan kuin Simon olisi lähtenyt kiireessä ja vain... pysynyt poissa.

 

Aida jättää ostoksensa keittiön puolelle ja kiirehtii Simonin makuuhuoneeseen.

 

Aida: Simon, oletko täällä? Minä tässä, Aida!

KLIRK!

Aida: Mikä ääni se oli? Missä sinä olet?! 

Simon kaivautuu esiin peittojen alta sänkynsä jalkopäästä.

Simon: AIDA?! Mitä 'elvettiä?! Miksi sinä rryntäät tänne kopyttämättä?! Minä olisin voinyt olla täällä alasti!
Aida: No voi apua, niin kevytkenkäinen hupakko kun olen, etten edes kenkiä käytä, olen minä muutaman alastoman ukon vuosien varrella nähnyt! Höpsistä! Oletko kunnossa?
Simon: Totta... kai... Mi'in se pyllö pytösi?
Aida: Vai että pullo!? Kuule minä pidän huolen siitä, että se putosi kauas!
Simon: Ai työllä se onkin...
Aida: Simon, sinä et saa nyt juoda! Mutta ethän sinä varmaan muista sitä, ystävä rakas… 

Simonin pää roikkuu sängyn reunan yli hänen maatessaan mahallaan. Hän yrittää poimia viinipulloa lattialta, mutta Aida nappaa siitä heti kiinni. 

Aida: Kävin kaupassa si… Ä-ä-ä-ä! Äläpäs koske tähän puteliin!
Simon: Anna se takaisin! Minä 'älyän kyöllä... Ääääh!
Aida: Enkä anna! Minä jätän sinut yksin viikoksi, ja sinä alat heti sekoilla! Mutta varmaan siksi, että olet kuullut siitä Shanian sekoilusta... En voinut uskoa korviani, kun Caitlin äsken soitti!
Simon: Caitlin... Caitlin on i'ana... Mon bel ange… Minyllä ei edes ole Caitlinin nymerröä... Miksi minyllä ei ole sitä?
Aida: Ohhoijaa... Shania on alkanut syödä taas jotakin pillereitä, sillä minkä takia hän muuten puhuisi meistä tuollaista? Vielä koko kansan kuullen?! Mistä minä tiedän miksei sinulla ole sitä, varmaan olit silloinkin kännissä, kun Caitlin antoi sen! 

Simon: Ai niin... Ei se olisi sopivvaa... Caitlin on naimisissssa. Niin, minä 'ykkään kaikki arrvokkaat asiat...
Aida: Lopeta nyt tuo humalaisen horina ja kerro, mitä tiedät siitä minun ja sinun niin sanotusta sekstailusta?!
Simon: Mistä seksstaillystä?
Aida: No siitä, jonka Shania on keksinyt ja syyttää minua somessa miltei kaikkien kuullen! Siis että minä ja sinä olisimme harrastaneet seksiä!
Simon: Ai siittä? Kyllä minä jotain siittä tiedän... Etkö sinä sitten? Siis mitä Shania tekee?
Aida: Sinä siis tiedät siitä? Arvelinkin, että humalasi johtuu Shanian valheista.
Simon: Totta kai. Shanian vall'eista se jo'tyy...
Aida: No Shania haukkuu minua huoraksi, koska sinä muka olet kertonut hänelle, että minä ja sinä olisimme naineet! Ei hän sinua siinä viestissä moiti, minua sen sijaan ihan törkeästi. On se kumma, miten AINA nainen saa syyn niskoilleen, vaikka tapaukseen liittyisi yhtä lailla mieskin! Tosin tähän tapaukseenhan ei liity meistä kumpikaan.

Simon: Ja siksi minä jätin Shanian... Ja nyt kadyttää! Y-hy-hy-hyyy! Ai mitä?! Missä viestissää?
Aida: Sinä puhut ihan sekavia! No siitä syystähän sinä tiedät viestistä, koska olet lukenut sen! Ääh, katso nyt tätä...

Aida näyttää Simonille Shanian haukkumaviestin.

Simon: Que? Onko työ Shanian kirrjoittama? En minä tiedä työstä mitään...
Aida: Miten niin et tiedä? Sinähän sanoit juovasi Shanian valheiden takia.
Simon: Niin... Ja siksi kyn... En minä myistä enää miksi... Mikä on lyt... lyttkä?
Aida: Sama kuin huora. Minkä helvetin takia Shania höpisee tuollaisia?!
Simon: Ai? Koska se'än on totta, siksi kai... Entä mikä on… mylkytt? Siis et sinä ole 'yörrä. Ei se ole totta. Myttä minä olen. 'Yärrä siis... en totta.
Aida: Mitä ihmettä sinä puhut? MIKÄ on totta?!
Simon: Se, että minä olen 'yrrä, tietenkin. Ja se, että me 'arrastimme seksiä sillä kahvin laatalla... Sen minä kerroin Shanialle... Ja minä jätin hänet... Y-hy-hyy! 

 

Aida: Siis kenen kanssa harrastit? En tajua nyt yhtään mitään.
Simon: No sinyn tietysti! Totta kai me ’arrastimme sekssiä… Niin minä lyin… netisstä. Ja niin ne paparazzit sanovvat, jotka minylle soittelevat… joka ’elvetin päivvä.
Aida: Pitääkö sinun lukea netistä, kenen kanssa olet harrastanut seksiä?! Näköjään, sillä itse et näytä tietävän!
Simon: No kyn en minä myistä mitään siittä yöstä...
Aida: Mistä yöstä?!
Simon: Siittä... siellä kahvin laatalla... kyn Gunnar tyli ja löi minyä.
Aida: Minun kanssani et moista yötä ainakaan ole viettänyt!
Simon: Enkö? Myttä… sinä olit siellä.
Aida: Ai SIITÄ yöstä?! No siellä ei kuule seksiä harrastettu. Me juttelimme syvällisiä, olimme humalassa ja sitten nukahdimme! 

Simon: MITÄ?! Myttä minä lyylin… Miksi kaikki sitten sanovvat niin?
Aida: Luulit! Siinä koko jutun juju: sinä luulit! Voi ystävä rakas, tuo johtuu aivovammastasi.
Simon: Ai? Myttä... nyt Shaniakin siis lyylee niin... että me 'arrastimme seksiä... Ja hän on 'yyyvin vi'ainen...
Aida: Ketkä "kaikki"?! Jos tarkoitat samoja paparazzeja, jotka messuilla salaa kuvasivat meitä, niin he ovat täysiä sekopäitä ja keksivät tarinoitaan!
Simon: Niin... Ne ja kaikki myytkin... paparazzit. Voi ei… Minä olen pilannyt kaiken... Nyyh!
Aida: No ethän sinä mitään ole pilannut. Shania se meni hölisemään kaiken typerässä Mese-ryhmässään.
Simon: No, Shania vi’asi minyä jo valmiiksi… Ei mitään yyttä siinä. 

 

Aida: No vaikka minä haluaisin tällä hetkellä kuristaa koko naisen, niin sen minä kyllä tiedän, että hän ei vihannut sinua, vaan rakasti.
Simon: Ei. Hän lyyli, että minyllä on syöpä, ja siksi hän ei ottanyt y’teyttä. Mitä rräkkäyttä se mykä on?
Aida: Ei ottanut yhteyttä, koska luuli sinulla olevan syöpä? En ymmärrä enää yhtään sitä neitiä.
Simon: Niin. Minä odotin häntä käymään sinä päivänä kyn ne Zara'sin jy’lät perryyntyivät, koska me olimme sopineet niin, että menisimme sinne jy’liin ja sitten Shania tylisi minyn lyökseni ainakin y’deksi yöksi. Vaikka ne jy’lät perryyntyivät, niin Shania oli silti tylössä tänne etelään… Ei, hän oli jo Dollywoodissa kyn ne jy’lät perryttiin! Eikä hän silti tyllyt eikä ilmoittanyt minylle mitään... Nyyh... Hän oli Dollywoodissa kokonaisen kyykäyden eikä kerrtonyt minylle mitään...
Shania: Ei voi olla todellista! Mikä helvetti sitä naista riivaa?! 

 

Simon: Eniten tässä löykkääkin se, ettei Shania kerrtonyt, ettei tylisi ja hän pakotti minyt odottamaan tyrr’ään ja ’yöle’timään hänestä. En olisi edes tiennyt oliko hän elossa jos en olisi kysellyt Nicolalta onko Shania tylössä sinne jy’liin tammikyyssä. Sniff! Ja arrvaa pitikö Nicola minyä öytönä kyn kysyin häneltä sellaista? Minyn’än olisi pitänyt kyyllä se Shanialta! No, nyt kyn hän on e’tinyt takaisin sinne Cindy Towniin, niin NYT hänen on tyrrvällistä soittaa minylle. Ei päivääkään aiemmin. Ei hän ’älyä minyä nä’dä, ei vaikka minä en olisikaan pettänyt häntä.
Aida: En käsitä, miksei hän vaan koputtanut ovellesi?! En minäkään kuullut hänestä mitään, en muista edes milloin olemme jutelleet puhelimitse. Mutta luulisi hänen nyt SINUN luonasi käyneen!
Simon: Ei käynyt. Ja siksi minä en kestä tätä enää... Nyyh! Shania lyylee, että hän voi laittaa minyt ’yllylle odottamaan niin kyin jonkyn ’elvetin nyken, ja sitten kyn häntä taas ’yvittää kyykäyden tai ka’den vyöden päästä, niin hän ottaa minyt esille ja kyvittelee, että me voimme vain jatkaa siittä mi’in hän minyt jätti. Ja hän kytsyy sitä rräkkäydeksi! Ei se toimi niin. 

Aida on niin järkyttynyt, että pudottaa vahingossa luurinsa lattialle. 

Aida: No ei toimi, ei... Mikähän hitto sitä eukkoa riivaa? Minutkin piti haukkua yleisessä viestiketjussa huoraksi! Caitlin väitti, että Shania laittoi vahingossa minulle tarkoitetun viestin kaikkien nähtäville, voitko kuvitella?! Vai että vahinko! Se oli ilmeisesti myös jokin "vahinko", ettei hän tullut sinun luoksesi, pyh! Kaikkea roskaa!

Simon: Pelkääkö Shania minyä? Mikä minyssä oikein on vikana? Yhyy… Siis kaiken sen lisäksi mitä minä olen sinylle kerrtonyt. Siinä on jo tarrpeeksi. Myttä ei Shanian tarrvitse pelätä minyä.

Aida: No ei hän sinua pelkää. Onhan hänellä ollut kamalia miehiä; sarjamurhaajasta pedofiiliin ja kaikki siltä väliltä, eli huonoja kokemuksia, mutta ei hän silti pelkää, ainakaan itse sinua. Ehkäpä pikemminkin itse rakkautta. Joka kerta kun hänellä on ollut jotakin oikeaa onnea, se on riistetty pois. Shania voi pelätä siis tuntea ja osoittaa rakkautta... En tiedä, pistää niin vihaksi se hänen viestinsäkin, ettei juurikaan liiku hyviä ajatuksia siitä leidistä nyt.

Simon: Anteeksi, että minä vale’telin ja sotkin sinytkin tä’än mykään. Se ajatys tyntyi aivan absurdelta, että me olisimme ’arrastaneet seksiä. Myttä ne kaikki paparazzit jankkasivat siitä niin paljon, että se alkoi tyntyä todelta… Olisi pitänyt arrvata, ettei se voisi olla totta, koska et’än sinä koskisi minyyn pitkällä tikylläkään... Anna se pyllö takaisin. ’Ävettää niin, että minä ’älyän kyöllä pois…
Aida: Voi ystävä rakas, ensinnäkään et saa pulloa takaisin. Toiseksi, sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Kolmanneksi... Minä sanon tämän nyt suoraan: minä olen ajatellut sinua sillä tavalla. Siis että haluaisin sinua. Mutta en ikinä voisi tehdä sitä Shanialle, vaikka neiti hienohelma niin luuleekin, enkä voisi tehdä sitä sinulle, sillä olet varattu. Äläkä sano mitään, en halua, että vastaat tähän. Vannon edesmenneen suurlähettiläsisoisäni Hiron haudan kautta, että puhun totta.

Simon katsoo Aidaa ihmeissään silmät pyöreinä.

Simon: Mitä?! 

 

Aida kääntää päänsä pois, jotta Simon ei näkisi hänen kyyneliään.

Aida: Minähän sanoin, että älä sano mitään! Nyt minä soitan Shanialle. Sniff... 

 

Simon kellahtaa selälleen sängylle.

Simon: Minä olen sinkky... Nyyh! 

Cindy Townissa Shania pyörittelee joululahjaksi saamaansa Action-nukkea suutuspäissään.
 

Shania: Onhan tämä hieno Batmanin kissanainen, mutta eikö Annika erota Barbieta Action-figuurista?! Helvetti että vihastuttaa KOKO porukka! Etenkin se petturiystävä Aida! Ei voi olla totta?! No nyt se kirottu lumppu soittaa! HALOO! Ei, tämä ei ole varattujen miesten seuranhakupalvelun numero. Eikä tämä ole Pettävät Ystävättäret RY:n numerokaan. Soititte siis väärään numeroon!
Aida: Kuulehan, Shania!
Shania: En kuule usko, että kuulen! 

Aida: Syöjätär täällä! Se sinun hömpötyksesi, että minä muka olen harrastanut seksiä Simonin kanssa…
Shania: Haa! Myönnät itsekin, että sellainen sinä olet!

 

Aida on siirtynyt kauemmas Simonista ja ottanut talvitamineet pois päältään. Hänellä on vaikeuksia saada sanaa väliin Shanian huutamiselta.

 

Aida: Minä en ole kuule nyt sekstaillut kenenkään kanssa sen jälkeen kun erosin Gunnarista, jos haluat tietää. Minulla on ollut kädet täynnä ihan muuta tekemistä. Eikä ole muuten Simonkaan sekstaillut kenenkään kanssa. Hän on yrittänyt selviytyä ja sopeutua elämään aivovamman kanssa, ja minä olen auttanut häntä siin... 

Shania: Vai SINÄ et ole sekstaillut?! ET MUUTA TEEKKÄÄN! Niin, sinä olet "AUTTANUT" häntä levittämällä haarojasi, kirottu lutka! Aaargghh!!!

Aida: Niin kuin ystävän kuuluu! Lakkaa jo kiljumasta siellä! Naapurisi ihmettelevät varmasti, että sikaako siellä teurastetaan, vaikka joulu on jo mennyt.
Shania: Naapurini on vajaa päästään, uskovainen isomahaukko, joka tupakoi rapussa, eikä kuule MITÄÄN!!! 

Aida: Minä olen siis auttanut Simonia ihan käytännön asioissa: siivoamalla, käymällä kaupassa, tekemällä hänelle ruok...

Shania: No en minä sellaisesta ole puhunutkaan, vaan siitä, kun te sekstailitte siellä typerällä "kahvilan laatalla"!!! Siis ENNEN kuin erosit Gunnarista!
Aida: No, sinulla ilmeisesti on vielä vähän kuuloa jäljellä, jos ei sitten järkeä, joten nyt minä kerron sinulle mitä siellä kahvilassa oikeasti tapahtui. Minä ja Simon nukuimme yhdessä siellä kahvilan lattialla, ja sitä ennen me vain juttelimme. Sitten aamuyöllä me heräsimme siihen kun Gunnar ilmaantui sinne haastamaan riitaa. 

 

Shanian tekee mieli imeytyä kännykkänsä sisään, luikerrella sähköisenä suuttumuksesta sihisevänä olentona 500 kilometrin päähän ja materialisoitua Aidan kännykästä esiin ja tarttua tätä kurkusta.

Shania: Ja sen takia hänestä erositkin!
Aida: Niin, erosin Gunnarista sen takia, kun hän on sellainen itsekäs kusipää.
Shania: Vai että nukuitte?! Gunnar huviksensa löi nukkuvaa Simonia?! Ja Pyh! TIETYSTI te harrastitte seksiä, minkä takia Gunnar muuten olisi tehnyt niin?
Aida: Gunnar löi Simonia, koska hän on mustasukkainen sika, ei siksi, että Simon olisi tehnyt jotain väärää. Simon sanoi sinulle, että me harrastimme seksiä, koska hän LUULI sen tapahtuneen. Hän oli lukenut juoruartikkeleista, että meillä muka on seksisuhde. Pelkkiä juoruja siis, jotka eivät mitenkään pohjaa todellisuuteen!

Shania hämmentyy.

Shania: Sinäkö-ö... Simonko-o... öh… Tekö... tekö siis ETTE pettäneet minua?!

 

Aida: No emme. Simon ei edes muista koko yötä; miten hän muka voisi tietää mitä sinä yönä tapahtui? Ja minä sanon, että mitään sellaista ei todellakaan tapahtunut.
Shania: Öh... Aiijaaa...
Aida: Yritä nyt ymmärtää, että Simon on vakavasti sairas. Hänellä on keskivaikea aivovamma ja se on tuonut mukanaan muun muassa masennuksen.
Shania: No kyllähän minä nyt sen tied... Hei tietääkö Simon, että minä en voinut ottaa häneen yhteyttä siellä ollessani?! Hän ei kuunnellut kun kerroin. Siis öh... Tarkoitan, että an-teeek-si... että raivosin sinulle niin...
Aida: Niin, sinä kuulemma tulit kuukaudeksi tänne Etelä-Suomeen, etkä koko sinä aikana yrittänyt ottaa häneen yhteyttä etkä käynyt hänen luonaan. Etkö sinä ymmärrä miten se voi vaikuttaa häneen? Sinulla on tietenkin omat syysi siihen, niin kuin sinulla on syysi aina kaikkeen… Huoh… Mutta jos ajattelet asiaa hänen näkökulmastaan, niin sinä HYLKÄSIT hänet. 

Shania selittää niin, ettei Aida meinaa saada kälätyksestä selvää.

Shania: Mutta tiesithän sinä, että minä olin Dollywoodissa! Ja Vic tiesi myös! Te olette siinä Mesen ystäväryhmässäni missä mainitsin asiasta ja kerroin vanhempieni numeron! Olisitte voineet kertoa siitä Simonille kerran ravaatte siellä koko ajan! Miksi ihmeessä ette kertoneet?! Minä puolestani odotin kuukauden, että Simon soittaisi minulle siihen vanhempieni numeroon! Enkä minä voinut tietää, ettei se soittanut mies ollutkaan Simon! Mitä "hylkäämistä" tuo siis on?!

 

Aida: Minulla ei ollut ilmoituksia päällä sen ryhmän uusista viesteistä, koska niitä viestejä tulee niin paljon eri ihmisiltä. Minä luin sen viestisi vasta joulun alla, samoin Victoria. On tässä ollut paljon muutakin tekemistä kuin lueskella sinun somepostauksiasi. Hohhoi… Et voi kyllä mitenkään laittaa tätä minun tai Vicin syyksi! En tiennyt miten kauan sinä olit Dollywoodissa ennen kuin nyt, ja luulin sinun ottaneen Simoniin yhteyttä. Hän vasta kertoi minulle, ettet sinä ollutkaan ottanut yhteyttä etkä käynyt hänen luonaan koko tuona aikana. Hän ei tiennyt, että sinä olit täällä etelässä ollutkaan, ennen kuin minä ja Vic kerroimme siitä hänelle jouluna ja kysyimme oletko sinä käynyt hänen luonaan. Me kaikki ihmettelemme yhä tuota sinun touhuasi. Etpä sinä kyllä ole minullekaan soitellut tai tullut käymään, että niin. Ja minä muuten tekstasin hyvän joulun toivotukset sinne luuriisi joulun alla, kun en vielä tiennyt, että luurisi oli kadonnut tai olit silloin vielä Dollywoodissa. 

Shanian selitys vaihtuu kiihtymyksestä pikku hiljaa vaikerrukseksi, lopulta nyyhkytykseksi.

Shania: No en tarkoittanutkaan laittaa sinun tai Vicin syyksi! Mutta kun minä en voi kertoa Simonille, että se oli Rajamaailman Oraakkeli, joka käski minun ymmärtää Simonia tulevaisuudessa! Minä en keksinyt muuta, niin väitin Simonille nähneeni unta, että minun tuli ymmärtää häntä! Tietysti luulin, että soittaja oli Simon!
Aida: Mikä ihmeen soittaja? No mutta ajattele nyt: jos olisit ollut edes vähän huolellisempi ja varmistanut, että Simon saa vanhempiesi numeron sisältävän viestisi, niin tätä sekaannusta ei kuule ikinä olisi tapahtunut. Saat syyttää tästä ihan vain itseäsi, ystävä rakas.
Shania: No se, kun minulle oli soitettu heti sen jälkeen kun jätin ryhmäviestin! Kun mies oli puhelimessa pyytänyt äitiäni välittämään minulle viestin, että hänelle tuli ylitsepääsemätön este tapaamiselle, joka liittyi hoitolaan. Niin... Vai etkö sinä edes ole kuullut tätä?! No et varmaan! No äitini ei muistanut soittajan nimeä, ja minulle kun eivät miehet enää soittele, luulin sataprosenttisen varmasti, että se oli Simon. Ja koska Oraakkeli oli kehottanut Simonia ymmärtämään, minä vain odotin ja odotin että hän soittaisi uudestaan. Ja olin huolissani, sillä TIETYSTI luulin, että hän oli jossakin hoitolassa syövän takia, sillä sinähän kerroit syövästä! Ihmettelin vain, minkä takia hän ei halunnut tavata minua, olinhan hänen tyttöystävänsä, nyyh...

 

Aida repii turhautuneena tukkaansa ja pohtii, paljonkohan hiuksia häneltä on lähtenyt tänään Shanian takia.

 

Aida: Öh, no en minä ole kuullut mistään sinulle soittaneesta miehestä, jonka luulit olevan Simon. Eikä hänkään varmaan ole... Ja sinä et voinut varmistaa, kuka se soittaja oli? Sekö oli siis joku satunnainen ukko, jota sinä luulit Simoniksi? Siis mitä ihmettä?
Shania: Ai satunnainen ukko?! Brandon Hayes! Mehän tutustuimme häneen sinun kanssasi yhdessä, kun etsimme Caitlinia Amerikassa! Johan minä sanoin, että olin täysin varma, että soittaja oli Simon!
Aida: Ai Brandon?! Hänestäkö sinä nyt puhut?! No olisit heti sanonut! Vai olit varma... Huoh… No ehkä olisi kannattanut varmistaa tämä asia, sitähän minä nyt yritän tässä sinulle painottaa. 

 

Shania nousee ylös tuolista ja jatkaa asiasta inttämistä.

Shania: No hän se oli, mehän vietimme yhteisen yön silloin San Diegossa Brandonin kanssa ja vuosia myöhemmin hän ilmestyi Suomeen ja kertoi olevansa minuun rakastunut! Ja nykyään olemme vain ystäviä. Mutta ei sillä ole mitään väliä, koska hän EI ole Simon! No sitähän minä taas yritän sinulle selittää, ettei tullut mieleenkään varmistaa mitään, sillä Oraakkeli käski ymmärtämään. Ja SINÄ se ulisit silloin syksyllä kaikista Simonin vaivoista, syövästäkin!
Aida: Ehkäpä se Oraakkeli käski sinun ymmärtää jotain ihan muuta kuin mitä olet nyt ymmärtänyt. No, oli miten oli, niin sinun pitää nyt selvittää tämä sotku Simonin kanssa, jos siis haluat niin tehdä.
Shania: No niinhän minä yritinkin, mutta ei hän kuunnellut!

 

Simon on kaivautunut esiin peittojen alta ja ottanut sängyllä mukavamman asennon. Hän on koko ajan vilkuillut vuoroin Aidaa, vuoroin tämän kännykkää epäuskoisena ilmeillen.

 

Aida: No, NYT hän on kuunnellut sitten senkin edestä. Simon on tässä vieressäni nyt, hänen makuuhuoneessaan. Ja EI, me emme ole täällä sekstailemassa. Kauitin on päällä. Hän kuuli kaiken mitä sinä juuri sanoit.
Shania: Öh... Täh?! Kuuli KAIKEN?! Voi kun minä en ole hänelle vielä kertonut koko Rajamaailmasta! Piti kertoa kasvotusten!
Aida: No voi kyynel! Nyt minä annan luurini Simonille ja menen itse keittämään kahvia. Kun tulen takaisin, niin teidän riitanne on paras olla ohi; olette pyytäneet toisiltanne anteeksi ja sopineet yhdessä miten jatkatte eteenpäin. Jos minä kuulen täältä YHTÄÄN riitelyä, niin pieksen teidät molemmat. Ensin Simonin, ja sitten minä, Shania-kultaseni, tulen sinun perääsi. Ja sinä muuten laitat selvityksen myös sinne Mese-ryhmään, jotta kaikki tuttumme lakkaavat huorittelemasta minua. Simon on muuten vähän juovuksissa, yritä saada hänen puheestaan selvää.

Shania on täysin mykistynyt. Simon on kuullut kaiken puhelusta! Hän kuulee puhelimesta vain Simonin syvän huokauksen. Shania lässähtää sohvalle, edes tuntematta sohvaa allaan.

Shania: Öh... Simon...? Kuuletko siis minua? Voi helvetin helvetti! Mitä minä nyt teen?! Mokoma Aida meni säheltämään väliin ja tärkeilee erotuomarina! Kuinka minä pystyn puhumaan Simonille mitään nyt?!
Simon: Shania?
Shania: Joo...
Simon: Mitä se mylkytt tarrkoittaa? Kysyin jo Aidalta, myttä hän ei kerrtonyt.
Shania: Ööh... miesten peniksiä... Kuinka niin? 

Simon: Okei... Sinä py’yt täysin pimeitä… jostain orraakkelista ja rrajamaailmasta. Sinä et tiedä kenelle sinyn viestisi menee tai kykä sinylle soittelee… Sinä levität päskää someen ystävistäsi ennen kyin otat asioista selvää. Ja sinä olet seyrrystellyt vielä pedofiilin kanssa? Niin kyin siinä sarrjamyrr’ääjässä ei olisi tarrpeeksi! Mitä pillerreitä sinä vedät naamaasi? Hmmph? Et kai bentsoja? Kaiken lisäksi sinyllä on yskömättömän rrymä kielenkäyttö. Jos minyn isäni kyylisi nyö sinyn jyttysi, niin hän pieksisi sinyt niin, ettet istyisi kyykäyteen! 

 

Tuntuu, että tällä kertaa Shania voisi vajota häpeästä pinkkiin karvalankamattoonsa, sillä sinne hänen jalkansa todellisuudessa vajoavatkin. Shania miettii nanosekunnin, peittäisikö matto koko naisen alleen? Jos jäisi sinne makaamaan ja antaisi ajan kulua?! Ja koko tilanne menisi ohi?!

Shania: Voi kun tietäisit kuinka pahoillani olen. Ihan kaikesta. En minä ole tuollainen! Minä vannon, ettet enää IKINÄ kuule tuollaista... Myönnän, etten todellakaan ottanut asioista selvää, reagoin vaan salaman nopeasti ja kaaokseenhan se johti... Haluan pyytää anteeksi sinulta, että oletin sen miespuolisen ystäväni olleen sinä ja Aidalta sitä, että nimittelin häntä tuolla tavalla... Oi mitä minä nyt teen? Olen pilannut KAIKEN!

 

Aida tulee takaisin vesilasin kanssa. Puhelimen kaiutin on yhä päällä.

Aida: Öh, Simon? Mitä minä juuri sanoin siitä riitelystä?
Shania: Enkä minä mitään pillereitä vedä! Olen kokeillut vuosia sitten pari kertaa… Aida! Anteeksi ystävä rakas! 

Simon nousee istumaan ja tuijottaa Aidaa tiiviisti Shanialle puhuessaan. Aidalla oli kylmä Simonin asunnolle tullessaan, mutta nyt hänellä on kuuma. Hän suorastaan hikoilee ja toivoo, ettei Simon sitä huomaisi.

 

Simon: Niin, no… Minä en ole sellainen kyin isäni. Hän on py’imys, joka ei tee koskaan mitään väärrää. Minä syytyin sinylle siitä, kyn sinä kyyntelit myitä etkä minyä, myttä e’kä… on joitain tapäyksiä, kyn sinyn ei pitäisi kyynnellä minyä vaan niitä myitä. Niin kyin tämä tilanne nyt. Anteeksi, Shania.
Aida: Tässä sinulle lasi vettä. Yritä selvittää pääsi. 

 

Shania myöntää kerrankin jopa itselleen, että hän on tehnyt täysin väärin; olettanut ja luullut. Nyt hänen on oltava varovainen, sillä hän voi sekoilusta huolimatta saada ystävänsä takaisin. Jopa poikaystävänsä! Shanian ääni värisee.

Shania: Oh Simon, ei sinun kuulu pyytää anteeksi minulta, asia on toisin päin!
Simon: Kiitos, Aida... ja anteeksi sinyllekin.
Aida: Ai niin Shania, yksi juttu. Jos sinä haluat tietää, mistä minä ja Simon puhuimme sinä iltana siellä kahvilassa… Me puhuimme minun parisuhteestani Gunnarin kanssa, sillä Simon halusi lohduttaa minua, kun näki miten törkeästi Gunnar käyttäytyi Vicin bileissä sinä iltana. Ja Simonia kohtaanhan Gunnar oli törkeä, koska hän on Simonille kateellinen! Ja silti Simon halusi lohduttaa MINUA. Ja sitten me puhuimme myös teidän kahden parisuhteesta. Hän kertoi minulle kaikesta mikä sinussa häntä ärsyttää, ja kaikesta mitä hän sinussa rakastaa… Sniff!
Shania: Ja minä menin rähisemään niin törkeitä! Voi antakaa anteeksi, molemmat, yhyy! Rakastan teitä enemmän kuin ELÄMÄÄ!!! 

Aida ei kestä Simonin koiranpentumaista katsetta. Hän kääntyy poispäin Simonista ja katselee tältä joululahjaksi saamaansa kaunista rannekorua. Se on kultainen ja siitä roikkuu turkoosikiviä. Aida on hyvin tietoinen siitä, että hän joutuu ikään kuin luovuttamaan Shanialle takaisin miehen, joka olisi toisissa olosuhteissa voinut olla hänelle se oikea...

Aida: Ja hän kertoi myös väsymyksestään, josta on kärsinyt jo ennen kuin Gunnar teki mitä teki… Ja nyt mokoma typerys vielä peruutti sen kolonoskopiatutkimuksen, koska oli murheellinen siitä miten sinä hänet hylkäsit. Että näin. Mutta saat sinä anteeksi. Yritä sinä nyt vuorostasi puhua Simonille järkeä päähän, jotta hän menisi siihen elintärkeään tutkimukseen. Menen nyt juomaan sen kahvini ja teen samalla Simonille ruokaa. Näyttää siltä, ettei hän ole syönyt viikkoon mitään vaan on vain kitannut kahvia ja viiniä. 

 

Simon tuntuu todella rakastavan Shaniaa; eihän miesparka onnistunut edes eroamaan Shaniasta ikävöimättä tätä takaisin niin paljon, että suorastaan riudutti itseään. Ja Shania-parkakin sekoaa ilman Simonia jo muutamassa päivässä, joten mitähän pidempi aika tekisi naisen mielenterveydelle? Etenkin jos menettäisi rakkaansa ystävälleen? Aida poistuu huoneesta kyyneleet silmissä Simonin ottaessa tämän tuoman vesilasin. Aida tuntee yhä pois mennessään selkänahassaan Simonin katseen. Mutta taakseen hän ei katso, sillä siihen hän ei pysty. Silloin hän hajoaisi palasiksi. Tai kenties hän hyppäisi Simonin syliin ja sulaisi siihen, tai tekisi jotain muuta yhtä tyhmää. Joka tapauksessa se olisi sellaista, mistä hän joutuisi myöhemmin kantamaan seuraukset.

 

Shania tuntee olevansa voimaton. Kuinka hän saa rakkaalle ihmiselle vakuutettua, että tutkimukseen on mentävä? Hänen on ikään kuin keksittävä "palkinto", jonka Simon häneltä saa, jos suostuu tähystykseen. Shania pohtii hetken Rajamaailmaa ja sanoo sitten:

Shania: Voi Simon, me voimme tulla vaikka Aidan kanssa mukaan sinne tähystykseen, olen niin kovin huolissani. Voidaanko varata sinulle uusi aika?
Simon: Eiiii... Minä en lä'de enää mi'inkään tytkimyksiin. Aida on samanlainen kyin Vic; hän 'össöttää liikaa.
Shania: Mutta entä jos se tutkimus pelastaa koko elämäsi?! Ethän sinä halua kuolla?! Ja minä lupaan, etten enää koskaan oleta mitään, en luule enkä arvaile, se on nyt ohi! Me emme hössötä, lupaan sen!

Simon: Jos se on syöpä, niin se on liian pitkällä... Sitä paitsi ne vatsaoirreet katosivat. E'kä se oli vain strressiä. En tiedä. Enemmän vaivaa tämä pää... ja kaikki mikä siitä ai'eytyy. Siitä minä en... Sniff! Siitä minä en taida selvitä...
Shania: Sinä selviät! Meidän tuellamme, usko pois! Ja jos sinä menet siihen tutkimukseen, minä lupaan kertoa sinulle siitä Rajamaailmasta. Se on jännittävä juttu. Minä olen hullujen sattumusten kautta saanut tietää, miten koko maailmankaikkeus syntyi. Siitä minä kerron sinulle KAIKEN! Siis JOS suostut tutkimuksiin.

Hiljaiset kyyneleet valuvat Simonin poskille hänen istuessaan aivan paikallaan, tyynenä kuin vesi hänen lasissaan.

Shania: Simon? O-oletko sinä vielä siellä?

Simon: Minä olen kyin dolphin parrvessa, joka ajaa takaa kalaparrvea. Okei? Kaikki dolphinit 'yökkäävät samaan aikaan, myttä ne kalat... vaikka maquereau... Sellainen pieni kala, ne ovat viisaita. Niitä on miljoonia ja ne kerrääntyvät palloksi, ja vaikka saalistajan technique on 'yvä, niin minä en saa niitä kaikkia kiinni vaan vain myytämän sieltä rreynältä. Ne pikky kalat ovat nyö kaikki jytyt mitä sinä ja Aida äsken py'yitte. Ja minä myistän niistä nyt vain rripäyksen. Ymmärrätkö sinä? Minä olen kyöllyt jo valmiiksi, i'an ilman mitään rrajakokemyksiä. Gunnar piti siitä 'yölen. Mikään ei myyty enää tämän parremmaksi.

Shanian äänestä kaikuu epätoivo.

Shania: Muuttuu! Gunnar joutuu vankilaan ja sinun aivovammasi hoidetaan kuntoon. Älä pelkää, et ole yksin, nyyh…
Simon: Huoooh... Sinä et vieläkään ymmärrä. Sitä ei 'oideta kyntöön, koska se ei ole ma'dollista. Niin ne lääkärrit sanoivat minylle. "Opettele elämään sen kanssa", oli heidän viestinsä. Minä tarrvitsen äpyä kaikkiin jyttyi'in, joita sinä pidät itsestäänselvinä. Minyn piti saada 'enkilöko'tainen ävystäjä, myttä minä olen kyylemmä työ…
Shania: No sitten sinä olet tuollainen! Minä rakastan sinua kaikesta huolimatta! Tiedätkö Simon, sinä et saanut sitä minun viestiäni siitä kadonneesta kännykästäni, koska minä poistin sinut siltä listalta viime keväänä, kun toivuin rintaleikkauksesta. Turhamaisuuttani halusin, että olisin sinua varten täydellinen, joten otin sinut tilapäisesti Mese-ryhmästäni pois. Mutta pöljä kun olen, en muistanut lisätä sinua takaisin siihen... Halusin kertoa sinulle tämän.

 

Simon nostaa vesilasin pois sängystä. Hän ei jaksa enää istua vaan kellahtaa kyljelleen.

 

Simon: Jos joky on täydellinen, niin sinä, Shania. Sniff! Niin, siis minä olen työkykyinen, koska osallistyin syksyllä messyille. Eli kävin niillä nykkymässä.
Shania: Se ei haittaa minua yhtään, saat nukkua vaikka sylissäni.
Simon: Sinyn pitää 'ankkia ne lapset jonkyn toisen kanssa. Vaikka niitä jotenkin i'meen käypällä tylisi, niin minä en pystyisi 'oitamaan niitä.

 

Shania pomppaa ylös sohvalta. Hänen sydämensä takoo hullun lailla niin rinnassa kuin kurkussa. 

Shania: Voi älä mieti vielä tuollaisia! Niitä ehdimme pohtia vaikka viiden vuoden päästä! Minä haluan tulla vain luoksesi ja rakastaa sinua, ei mitään seksiä, pelkkää läheisyyttä vaatteet päällä ja voin avustaa sinua vaikka kylvyssä! Oh Simon!
Simon: Minä en jaksa ajatella viittä vyöttä eteenpäin, en edes y'tä. Jyyrri ajattely onkin kaikkein rrasittavinta. Nyyh...
Shania: Siinä tapauksessa me emme ajattele MITÄÄN. Kunhan olemme lähekkäin.

 

Simon käpertyy lähemmäs Aidan kännykkää, josta tuleva Shanian ääni on hänelle neidin ajoittaisista kiljahduksista huolimatta kuin kauneinta musiikkia. Hänessä alkaa herätä pieni toivon pilkahdus.

 

Simon: Hyväksyykö hän minut tosiaan tällaisena? Niinkö?
Shania: Sopiiko se sinulle, Simon?
Simon: Milloin? Milloin sinä tylet tänne?
Shania: Tammikuussa heti! Minä tulen tietysti uudestaan!
Simon: Okei... 

Pitkästä aikaa Shania tuntee helpotusta. Kaikki tulee järjestymään!

Shania: Simon, minä rakastan sinua ja pyydän vielä kerran anteeksi!
Simon: Myttä sinyn pitää sitten myös tyllä. Kommynikäätiö on aina ollyt... meille ongelma, ja siitä on tyllyt kamalasti väärrinkäsityksiä ja sekavyyttä. Minyn pääni on jo tarrpeeksi sekaisin... ilman tällaisia ongelmia. Minä tarrvitsen... sinyt tänne...
Shania: Ei hätää, rakas. Minä tulen!

 

Simon taistelee pysyäkseen hereillä ja kuullakseen vielä Shanian äänen. Mutta hänen aivonsa ovat täynnä sumua, joka on ottamassa vallan koko hänen kehostaan.

Simon: Minäkin... rräkästän sinyä. En ole... ikinä rräkästänyt ketään tällä tavalla.
Shania: Oh Simon, minä tunnen ihan samalla tavalla! Ja Aida, jos kuulet, niin minä korjaan HETI asian siinä viestiketjussa, jossa sinua haukuin ja nimittelin!
Simon: Sha-nia?
Shania: Niin?!
Simon: Mikä on... lyttkä? 

 

Shaniaa huvittaa Simonin humalaiset kyselyt, mutta hän ohittaa aiheen. Niin huvittuneena kuin helpottuneenakin. Hän laskee kännykän pöydälle.

Shania: Ei yhtään mikään. Kirjoitusvirhe minulta. Aida on rakas ystäväni, ei mitään muuta.
Simon: Okei...  Khrroooh... Tuhh...
Shania: Simon?
Simon: Khrrooooh! Tuhh...
Shania: Simon?! Aida, kuuletko?! 

 

Aida tulee takaisin, ja hän on helpottunut siitä, ettei Simon enää katsele häntä. Aida ottaa kännykän Simonilta ja laittaa kauittimen pois päältä.

 

Aida: Mitä sinä siellä huutelet?
Shania: Sitä vaan, että korjaan sen kamalan ryhmäviestin HETI ja kerron, ettet ole tehnyt mitään väärää, olet rakas ystäväni! Nukahtiko Simon?
Aida: Kyllä näyttää nukahtaneen. Olikos teillä noin tylsä keskustelu? Tsihih!

Shania on jälleen onnellinen, ainakin varovaisen toiveikas onnen suhteen. Mutta hän ei voi pitää ilon tunnetta sisällään. 

Shania: Voi ei, meillä ei todellakaan ollut tylsä keskustelu, kaikki on nyt hyvin! KIITOS rakas ystäväni, se on sinun ansiotasi!
Aida: No se on hyvä. Ja tietysti saat anteeksi, Shania rakas. Annetaan nyt Simonin nukkua. Ehditte kyllä jutella myöhemminkin.
Shania: Tehdään niin. Ja tavataan mekin pian taas! Hyvää uutta vuotta sinulle, ystävä rakkain!
Aida: Tavataan toki! Vaikka Xara'sin bileissä ensi kuussa? Ja hyvää uutta vuotta sinullekin, rakas povipommi! Tsihih!

Shania: Ole ihmisiksi Brasilian villi-ihminen! Hahah!

Aida: Hii, se on Borneon villi-ihminen, veljeni mukaan. Ja milloin minä muka EN olisi ollut ihmisiksi? Heh, äläpäs vastaakaan! Hei sitten!

Shania lisää Simonin takaisin Mese-ryhmään ja poistaa Aidaa mollaavan viestin. Hän lähettää samaiseen Mese-ryhmään viestin, jossa selittelee ystävilleen, ettei häntä ole jätetty eikä petetty. Shania on tyytyväinen siitä, ettei Aida ole enää julkisesti nolattu. Mikä tärkeintä, Simon ei enää kuvittele, että hänet olisi hylätty. Siinä innostuksensa lomassa ja ryhmäviestiä lähettäessään Shania painaa vahingossa "lisää kuva" ja ryhmäviestin liitteeksi pamahtaa yksi hänen uusista pornokuvistaan! Kaikkien ystävien, siskojen ja serkkujen nähtäväksi. Ja tietysti myös vanhempiensa ja Simonin silmiin...

Eli ei muuta kuin LOISTAVAA VUOTTA 2024 LUKIJOILLE! Toivottavat: Ninni ja Marianne