Osa 244 Salaisesti sinun 2/2

Mariannen ideoiman erikoisjakson toinen osa. K18. Sisältää väkivaltaa ja muita rankkoja aiheita.

On jo myöhä ilta elokuun viimeisenä päivänä kun Aida ja Simon saapuvat tyhjään liiketilaan. Taksimatka on ollut hiljainen. Kaikki näyttää yhä oudon harmaalta, mutta Aida saa viimein selville, minne on tullut: Simonin huomenna avautuvaan kahvila-leipomoon nimeltä Café La Teinte.

 

Simon huokaa syvään ja nostaa pari tuolia alas pöydältä. Simon ei tunnu huomaavan mitään erikoista siinä miltä maailma näyttää. Aivan kuin hänen maailmansa olisi täysin normaali.

 

Simon: C'était brutal, tellement grossier… Se oli brytääliä ja ‘yvin rymää, miten Gunnar py’yi Shaniasta ja minyn äidistäni. Ja se miten hän ko’teli sinyä, tietysti.

Aida: O-olen ilmeisesti jonkinlaisessa shokissa yhä... Tuntuu, kuin katselisin meitä kameran linssin läpi. Se oli niin... Se oli... Oh...

Simon: Pyölet siitä, mitä Gunnar py’yy, on täyttä päskää. Minyn äitini ei ole mikään ’yörä. Hän on tanssija. Hän ei tee mitään seksyäälistä sisältöä. Isäni ei ikinä ’yväksyisi sellaista. Eikä Shania ole ’yörä. Shania on mälli. Mällit jöytyvät joskys poseeraamaan… siten kyin he eivät välttämättä itse valitsisi poseerata. Myttä se on heidän työtään, Shanian työtä. Ja Shania räkästää sitä työtä, ja minä olen tyytyväinen, että hänellä on sellainen työ, jota hän räkästää.

Aida: Voi miksei se mies ole tuollainen kuin sinä! En pysty sanomaan edes hänen nimeään. Hän puhui niin kauheita, hän käyttäytyi niin törkeästi, että minun oli pakko tunnustaa se asia sillä hetkellä. Siis, että olen pettänyt Gunnaria... Oi kiitos Simon, että veit minut pois sieltä!

Simon: Ole 'yvä! Näin miten järkyttynyt sinä olit... Olen pa'oillani.

Aida: Kiitos... Ja kaikki mitä juuri sanoit, on totta. Gunnar näkee huoria omassa tyhmässä päässään! Kuinka sinä kestit kuunnella hänen solvauksiaan pitkin iltaa?

Simon: Aah... Nyt sinä mietit, mitkä Gunnarin kertomista asioista ovat totta.

Aida: En todellakaan! Se idiootti keksi kaiken omasta päästään!

Simon: Näin miten Gunnar typpäsi sitä jalkaansakin sinyn työlillesi koko ajan. Se oli varmasti a‘distavaa. Istu työ’ön ja odota ‘etki. Minä tylen ko’ta takaisin!

Aida: Väitti, että... Okei, minä odotan.

 

Simon häipyy takahuoneeseen. Takkiaan riisuessaan Aida katselee seinällä roikkuvia maalauksia, joista yhdessä on macaron-leivoksia ja toisessa ruusuja. Kumpaankin on painettu maalin päälle jonkinlaista kullanväristä foliota. Oikeaa kultaa se ei voi olla, sillä kahvilan ympäristö vaikutti rähjäiseltä ja siltä, että siellä ei voi asua kuin kaupungin köyhimpiä asukkaita.

 

Aida: Simon on niin hyvä ihminen, ajattelee vain muita. Hän ei puhu lainkaan siitä, mitä Gunnar sanoi hänestä itsestään. Hmm... Nyt minä näen värejä! Outoa... Mistähän nuo seinällä olevat maalaukset on hankittu? Onko niissä jopa kultaa? Tuskin, tämä seutu vaikutti melko slummilta...

Aida on jo istunut pöydän ääreen kun Simon tulee ja laittaa pöydälle pari punaviinipulloa ja jäätelötuuttia sekä tuoreita leivoksia.

 

Simon: Ajattelin, että tämä tilanne vaatii e’kä vä’än kahvia väkevämpää. 'Älyätkö vätty- vai syklääjäätelön?

Aida: Oi sinulla vasta melkoinen tilannetaju onkin! Todellakin jotakin väkevämpää nyt. Öö... Minä otan vattujäätelön, kiitos paljon.

Simon: Ole ‘yvä, chérie! Mitä pidät tästä paikasta? Näyttääkö se siltä, että se voisi ‘öykytellä asiakkaita?

Aida: E-ehdottomasti! Tämä on varsin... idyllinen! Mutta mahtaako tällaisella alueella olla tänne sopivia asiakkaita? Katsoin noita taulujakin, jotka voisivat olla vanhempieni olohuoneen seinällä. Tarkoitan, että täällä on melko hienoa verrattuna kahvilan ympäristöön.

Simon: Olen iloinen että olet sitä mieltä. Oi, ne täylyt ovat minyn tekemiäni. Ne ovat akryylimaaläyksiä, ja niissä on päällä aitoa 22-karaattista le’tikyltää. Minä ‘älysin työdä kahvilan sinne, missä sitä todella tarvitaan. Eikä tästä tyle pelkkä kahvila, vaan täällä voi viettää aikaa vaikka ei ostaisi mitään! En aio ajaa asiakkaita pois, vaan annan heidän pitää ‘äyskää esimerkiksi pelaamalla läytäpelejä. Ja e’kä tänne tylee myös taidekyrssejä myö’emmin…

Aida: Ihanko totta?! Sinun tekemiäsi? Täytyy sanoa, että olet todella taitava! Mutta etkö sinä pelkää, että tuo lehtikulta lähtee jonkun asiakkaan matkaan täältä?

Simon: Hah! Minä lyötän sii’en, että i’miset ovat po’jimmiltaan re’ellisiä. Jos joky vie kyltää, niin hän todella tarvitsee sitä. Ja i’an nopeita ty'erryksiä nyö olivat, kyn piti saada jotain äkkiä valmiiksi ja seinälle. E’kä minyn oppilaani ’älyävät jatkossa lainata tänne taideteoksiaan, niin me saamme i’astella jotakin oikeasti käynistä.

 

Simon istuu tuolille Aidaa vastapäätä lautapeli sylissään. 

 

Simon: Pelataanko Candylandiä? Se on ’elppo ja ’äyskä peli. Minä pelaan sitä ysein Vicin kanssa. Tai no, en ysein viime aikoina… Myttä melkein aina kyn me näemme. Viime kerta taisi olla viime jöylynä. Siis kyn me pelasimme. Kyllä minä näin häntä senkin jälkeen… ainakin keväällä kerran. Hän on aina niin kiireinen. Minä annan hänen aina voittaa, ettei hän kyllästyisi pelaamaan minyn kanssani. Eikö olekin säälittävää? Anteeksi, minä py’yn aivan liikaa! Sinyn vyörösi. Tai ei ole pakko sanoa mitään.

Aida: Voisin kuvitella tällaisen kahvilan Tokion keskustaan. Ja äitini Emiko kävisi täällä hienoissa vaatteissaan nauttimassa kupin teetä!

Simon: Ah, kiitos chérie. Sinyllä on varmasti 'ienot per'esy'teet. Se on tärkeää.

Aida: Niin sinähän tiedät, että isäni on suurlähettiläs?

Simon: Oi, kyllä tiedän. Shania on kertonyt. Sinyn van'empasi taitavat olla 'yvin syväitseväisiä? Libéraleja? Hehän 'yväksyivät Gunnarinkin. Ja sinä’än seyrystelit naisen kanssa ennen Gunnaria.

 

Aida: Vaikka isäni matkusteli koko lapsuutemme ajan, vanhempani pitivät huolen siitä, että vietimme aikaa perheen kesken, aina kun se oli mahdollista. No, äitini kyllä on varsin avarakatseinen. Isäni taas on toista maata.

Simon: Minyllä on vä'än samalla tavalla. Äiti on libéral ja isä on 'yvin, 'yvin conservateur.

Aida: Kun minä vein tyttöystäväni Millan Tokioon, jouduin esittämään isälleni, että hän oli vain ystäväni! Isäni oli niin onnellinen kun veljeni meni Nichellen kanssa naimisiin, että hän miltei vaati, että minäkin löydän pian miehen.

Simon: Gunnarilla on ’yvin ’omofobiset jytyt… Ja hän ke’tasi vi’jailla, että sinäkin olet pervo. Kyn siis et ole ’etero. Mitä mieltä sinyn van'empasi ovat Gunnarin jytyistä?

Aida: Hän oli tänään kuin eri ihminen! Kun olemme Tokiossa vanhempieni luona, Gunnar kumartelee, pokkuroi ja mielistelee isääni!

 

Simon: Aah, okei… No, Gunnar ei ole aina ollyt työlläinen… noin täynnä vi’aa. Hän oli mykävä silloin älyksi, silloin kyn minä tylin bändiin. Oli hän mykävä vielä pitkään sen jälkeenkin… Sitten vasta oikeastaan kaikki myyttyi, kyn minä lä’din bändistä.

Aida: En oikeastaan enää tiedä, MIKÄ on se oikea Gunnar! Kun nyt ajattelen tarkemmin, niin hän esittää vanhemmillani. Ja kaverien kesken hän taas laukoo törkeyksiä, joten mahtaako hän kadottaneen todellisen luonteensa?

Simon: Gunnar lyylee, että minä olen aina saanyt kaiken ’elposti. Minä pytösin jaloilleni jopa potkyjen jälkeen. Lyylen, että hän on kateellinen minyn vapäydestäni. Minä olen oman itseni ’erra. Gunnar taas jöytyy kyyntelemään Vicin valitystä joka asiasta… ’Yllyintä on, että Gunnar olisi tarpeeksi la’jakas sooloyrälle. Hän on ’yvä läyläjä ja läylynkirjoittaja ja kitaransoittaja. Hän voisi te’dä kaiken ilman Viciä jos niin ’älyäisi.

Aida: Juuri tuota tarkoitan, että se mukava Gunnar on kadonnut täysin. Ja vaikka hän äsken väitti että on vaan "tympääntynyt" sinuun, se suunsoitto OLI kateutta!

Simon: E’kä hän löytää vielä itsensä... Aloita sinä tämä peli.

 

Simon siirtää toisen pöydän lähemmäs, jotta pelilauta mahtuu herkkujen sekaan pöytään. Aida ottaa punaisen pipariukkonappulan ja Simon vihreän. Aida nostaa ensimmäisen kortin Simonin kaadettua kummankin lasiin punaviiniä vähän enemmän kuin on tapana.

 

Aida: En halua ajatella nyt koko Gunnaria! Suhteemme taitaa olla ohi... Okei! Mitä tässä pitää tehdä? Ahaa, nyt minä muistin, mikä peli tämä on.

Simon: Siinä tosiaan mennään eteenpäin korttien mykään. Ai niin, ja sitten Gunnar jaksaa aina valittaa siitä, miten hänen piti opettaa minyt soittamaan bassoa. Myttä basso on se kaikista ’elpoin soitin oppia! Ei siinä mennyt kyin pari tyntiä kyn opin sen perysteet. Hihih! Gunnar py’yy kyin siinä olisi mennyt vyösiä.

Aida: Puhukoot mitä lystää, minä en jaksa sitä solvaamista kuunnella.

 

Simon: Ah, minä pääsinkin ’eti edelle! Myttä vakyytän sinylle, ettei elämä ole niin ’elppoa kyin peli.

Aida: Aarggh! Vielä minä sinut voitan, hahah! Ja sen minä kyllä tiedän.

Simon: Totta kai! Minä’än annan sinyn voittaa. Ainakin jos pelaat korttisi oikein. Hihih!

Aida: Epäreilua! Siinä tapauksessa MINÄ annan sinun voittaa! Hihii!

 

Simon: Nyt Gunnar lyylee, että minä olen sellainen pervo, joka parittaa tyttöystäväänsä myille mie’ille ja saa näytintöä siitä kyn hän kertoo minylle kaikki likaiset yksityisko’dat. Ei, minä en ’älyä kyyllä niitä! ’Älyän vain kyyllä, että hän on tyrvässä ja että hän on onnellinen, ja että hän räkästää minyä, edes vä’än ja kaikesta ’yölimättä.

Aida: Shania rakastaa sinua ihan järjettömän paljon. Gunnarin huorapuheet ja paritukset olivat täyttä paskapuhetta.

Simon: Myttä minä löykkäsin häntä aivan kamalan pa’asti, kyn minä näyröin hänen yysille rinnoilleen. Lyylin, että hänellä oli prothèse, myttä hän olikin ’ankkinyt silicones! Ja minä näyröin… Äh, kamala moka. Hän sanoi, että melkein ’yppäsi alas parvekkeeltaan. Minä melkein ajoin hänet itsemyr’ään! Aivan järkyttävä moka. Minyn täytyy käyttää loppyelämäni ’yvittääkseni se hänelle.

 

Aida: Pitäisiköhän minun sanoa Simonille, että ottaa aurinkolasinsa sisällä pois? No ei hän oikeasti olisi parvekkeeltaan heittäytynyt, kunhan oli dramaattinen. Ja kuinka sinä olisit voinut tietää hänen implanteistaan, kun hän ei kertonut sinulle? Vasta sitten paljasti ne, kun ne olivat parantuneet. Oi minä olin kuolla nauruun, kun Shania kertoi siitä rintojen paljastuksestaan! Siis kun äitisi olikin ilmestynyt läppärin ruudulle. Hehhehehe! Voi minä en ole vielä edes nähnyt Shanian silikoneja livenä!

Simon: Äitini syyttyi minylle niin kyin ei ikinä aiemmin… Se oli aivan kamalaa.

Aida: Haahhahaha! Oi anteeksi, ei saisi nauraa. Mutta se tilanne on ollut varmasti myös koominen. Mutta ymmärrän kyllä sen, miltä sinusta tuntui kun äitisi suuttui, samoin Shania.

Simon: Niin… Myttä et sinä ’älyä nä’dä Shanian silicones. Ne ovat kamalat! Ja minyn takiani hän ne silicones 'ankki. Koska minä en mennyt hänen kanssaan sänkyyn silloin pari vyöttä sitten. Hän lyyli, ettei kelpaisi minylle omana itsenään. Enkä minä voi sanoa hänelle, että hän näytti käyniimmältä aiemmin... Ähh. Aina minä mokaan jollain tavalla. Yleensä pa'asti.

Aida: Ai? Minusta ne näyttivät kuvissa ihan kivoilta. Ja kyllä Shania sen työnsä takia ne silikonit hankki, sinun ei tarvitse ajatella mitään tuollaista! Ja tuskin hän kovasti loukkaantuu vaikka sanoisitkin, että hän oli ennen silikoneja kauniimpi. Siis jos sanot kuitenkin, että hän on nyt miltei yhtä kaunis... Tai ei, olet oikeassa; niin ei voi sanoa.

 

Alkaa pelin toinen kierros, ja Simon on taas edellä. Myös hänen lasinsa tyhjenee nopeammin kuin Aidan.

 

Simon: No… Ainakin Shanialla on py’däs siely. Ja sen takia minä häntä räkästän.

Aida: Minä olen niin kamalan onnellinen teidän puolestanne! Huh, tämä viinihän nousee hattuun! Hihii, kuten huomaat: annan sinun voittaa! Hehee!

Simon: Todella, se nöysee pää'än nopeasti... Öhöm. Niin, nyt minä voitan! Myttä minä en koskaan pyytänyt sinyltä anteeksi sitä mitä py’yin sinylle kyn me viimeksi tapasimme. Siellä Vicin 'alloween-bileissä, jos myistät? Se oli jokin väärinkäsitys, ja minä olen tynnetysti ’yvä lyömään sellaisia. ’Älyän pyytää sinyltä nyt anteeksi.

Aida: Hihih, jopas sinä juot nopeasti. Mistä väärinkäsityksestä puhut?

Simon: Kyse oli siitä Justinista. Shania sanoi, että häntä vainosi joku Justin ja pakotti Shanian sänkyyn kanssaan. Ja minä syytyin sinylle kyn ajattelin, että et pitänyt ’yöltä ystävästäsi. Myttä Gunnarin py’eiden perysteellä Shania tykkäsi siitä mie’estä. En tiedä mikä on totyys tai mitä ajatella siitä. Ja sekin kyn sinä 'eilyttelit sitä myöviasetta... Minystä se ei ollyt 'yvä vitsi. Minä vain en... Äh, anteeksi.

Aida: Niin joo... Öh... Ei se Justin Shaniaa vainonnut... Ja mitä noista menneistä enää, sinun ei todellakaan tarvitse pyytää anteeksi mitään. Tai sanotaan nyt vaikka näin: saat anteeksi kaiken, hihih!

Simon: Myttä minystä tyntyy, että Shania välttelee minyä i’an ta’allaan. Että on jotain, mitä hän ei ‘älyä kertoa minylle, ja siksi hän ei tyle tapaamaan minyä. Tai e’kä hän ‘äpeää minyä. Voiko hän tosiaan olla sairaana aina kyn meidän on tarkoitys tavata?

Aida: Tuo ei ole totta! Hän ON ollut koko ajan sairaana ja kerran hän satutti ne rintansa, eikä sen takia päässyt luoksesi. Hän itki puhelimessa, että mitä epäonnea hän oikein kokee, kun aina tapahtuu jotakin, ettei hän pääse tulemaan.

Simon: Ai jaa-ha...

Aida: Shania vältti koronan silloin kun pandemia oli pahimmillaan, mutta nyt hän saa sen taudin vähän väliä! Mutta voisithan sinä mennä Cindy Towniin hänen luokseen.

Simon: Boone mietti työtä samaa tänään, että miksen minä mene sinne.

Aida: Shania palvoo sinua. Sinä olet varmasti viimeisin ihminen, jota hän häpeäisi! Mene ihmeessä!

Simon: Minä en jaksaisi sitä jynämatkaa. Minyllä on varmaan long covid. On ollyt niin kamala väsymys ja ’yönö olo jo pitkään… Se alkoi oikeastaan jo kolme ja pyöli vyöttä sitten, silloin kyn olin menossa Shanian kanssa treffeille ensimmäistä kertaa. Mitä jos meidän ei olekaan koskaan tarkoitys olla y’dessä?

Aida: Ääh, älä mieti tuollaisia! Oletko käynyt lääkärissä? Tuo ei kuulosta hyvältä.

Simon: Kävin pari vyöttä sitten Pariisissa ollessani... Ne käskivät minyn syödä li'aa ja ottamaan piikkejä ja näyröivät minyt ylös. Li'aa en syönyt, myttä otin kaksi piikkiä, koska myyten en olisi saanyt te'dä töitä isäni kahvilassa. Sen jälkeen on ollyt vielä ’yönömpi olo.

Aida: Ai? Miten minusta tuntuu, että tässä on kuitenkin taustalla jotakin mystisempää... Sekä sinä että Shania voitte huonosti... Minä puolestani ajattelen, että entä jos kaikki taudit ja paha olo loppuisivat, kun pääsisitte livenä yhteen?! Niin päin se varmasti on; voitte huonosti koska ikävöitte toisianne ja rakastatte niin paljon, että se etäisyys tekee sairaaksi!

 

Simon: En tiedä voisiko se olla ma’dollista… Pikemminkin tyntyy siltä kyin minyt olisi kirotty. Hei, e’kä ne trollit ovat asialla! Tämä käypynki’än on kyylyisä trolleistaan, joita ei kykään näe, myttä jotkyt voivat kyylemmä aistia ne kaikenlaisten kymmien asioiden käyttä. Minystäkin tyntyy joskys kadyllä kävellessä siltä kyin joky seyräisi, vaikka ketään ei näy. Tai e’kä se jo’tyy vain siitä, että minä itse olen kymmäjäinen.

Aida: Voi kun sinä vaan tietäisit, mitä minä ja Shania olemme kokeneet. Tiedän, ettei hän vielä ole kertonut kyseisestä asiasta sinulle, sillä häntä pelottaa, että pidät häntä hulluna. Hahah! En siis kerro sen enempää, kuin että et todellakaan ole kummajainen, vaikka näkisitkin moisen trollin. Vaikka pyytäisit sellaisen tänne kahville! 

Simon: Myttä minä’än säikyn leikkiaseita ja naisia! Voiko parisy’de sinyn mielestäsi olla oikea parisy’de, jos siinä ei ole seksiä? 

Aida: No MINÄ olen sellainen nymfomaani, että omalla kohdallani se ei onnistuisi. Mutta tiedän muutamia, jotka ovat eläneet parisuhteessa, vieläpä saman katon alla, eikä heillä ole ollut seksiä. Eli kyllä se voi todellakin olla oikea parisuhde. Huu, kylläpä menee päähän... 

Simon: No, minyn mielestäni seksi on yliarvostettyä. Sitä tylee joka kanavalta ja joka yytissivyltä, ja kaikki ne mainostajat olettavat, että se on jokin maailman tärkein asia. Minä keksin ainakin sata asiaa, joita teen mielyymmin. Voisin aivan ’yvin elää ilman seksiä koko elämäni. Gunnarilla on siitä öytö pakkomielle. Hän ei koskaan ole tyllyt ajatelleeksi, että e’kä minä vain en tykkää seksistä. 

Aida: Voi sinä et voi sanoa tuolla tavalla, ellet ensin kokeile seksiä. Enhän minäkään olisi valinnut vattujäätelöä suklaan sijasta, ellen tietäisi miltä ne molemmat maistuvat. Olen syönyt kumpaakin ja valitsen aina hedelmän maun, jos toinen vaihtoehto on suklaa, kinuski tai vastaavaa. Oi ajauduinko ihan sivuraiteille nyt? 

Simon: No kyn minyn mielestäni orgasme on maailman kamalin tynne, vaikka sen ’ankkisi yksin. Siis ei se miltä se tyntyy pään sisällä, se tyntyy ’yvältä. Myttä se miltä se näyttää ja tyntyy ke’ossa… Kaikki se kosteys ja limaisyys ja ’allitsemattomyys. Vastenmielistä. Jos orgasmen voisi kokea vain aivoissa, niin minä ottaisin sen ilomielin. En tykkää, että minyyn kosketaan. Siis sillä tavalla. En edes tykkää koskea itseäni. Myttä joskys on pakko… Se tyntyy ’etken ’yvältä, ja sitten minä tynnen itseni likaiseksi pitkään. Se on sietämätöntä. En täjyä, miten jotkyt pystyvät sii’en joka päivä. Ja vätty on marja eikä ’edelmä. 

Aida: Heh... Olkoon vattu vaikka vihannes. En ole koskaan edes ajatellut tuollaista! Että seksi olisi limaista taikka että minä olisin jotenkin likainen kun masturboin. Minä olen niin sinut seksuaalisuuteni kanssa, että voin esitellä dildokokoelmaani ihan ylpeänä. Ja voin häpeilemättä kertoa, että tyydytän itseni joka päivä. Oli Gunnar paikalla taikka ei! 

Simon: Tekeekö’än Shania samoin? Minä tiesin aina, etten yksin riittäisi Shanialle. Sen takia minä syöstyin sii’en avoimeen sy’teeseen. Syörästään tyrkytin sitä hänelle, kyn ajattelin, että se oli se, mitä Shania ’älysi. Että en voisi pitää häntä täysin seksittömässä sy’teessä. Myttä sen jälkeen hän sanoi, että hän ’älyää vain räkästää minyä, ettei meidän tarvitse ’arrastaa seksiä. Ja silti, kyn minä lypäsin hänelle, että me voimme kokeilla sitä, niin hänen kasvonsa syörästään loistivat! Tiedän, että hän on ’imoinnyt minyä aina siitä asti kyn me tapasimme. Joten minä aion kyllä yrittää par’aani, että meillä olisi oikea parisy’de. 

Aida: Jahas... Voi kuinka surulliselta tuo kuulostaa... Että vallan "oikea" parisuhde. Hän yrittää pakottaa itsensä johonkin valmiiseen muottiin sopeutuakseen yhteiskuntaan… Mutta sehän voisi toimiakin teillä kahdella! Shania tyydyttäisi itsensä ja sinun ei tarvitsisi edes ajatella seksiä. Sitten vain tekisitte kaikkea muuta kivaa yhdessä! Ja minä kyllä uskon, ettei Shania heti ole sänkyyn kerjäämässä. Mutta kuinka pitkään olet ajatellut tuollaisia? Siis että seksi on likaista. Ilmeisesti aina? 

Peli on edennyt kolmannen kortin nostolla, ja Simon on edelleen hiukan Aidaa edellä. Aida on syönyt jäätelönsä ja ottaa piparminttuéclairin Simonin herkkulautaselta. Simonin jäätelö taas on hyvää vauhtia sulamassa pöydällä olevassa telineessä, eikä hän koske mihinkään muuhunkaan viinin lisäksi.

Simon: En minä tiedä… Nyt sinä pidät minyä i’an ’yllynä. Ei tästä pysty py’ymään kenenkään kanssa, koska kaikki pitäisivät minyä ’yllynä. Se mitä minä tynnen ja ajattelen on niin vastoin maailman järjestystä kyin vain voi olla. Minä en ajattele itseäni eroottisena olentona, en pysty sii’en. Sen takia en ajattele myitäkään sellaisina. Minä olen kyin robotti, joka ei kykene samanlaisiin tynteisiin kyin myyt. Siksi minyt on työmitty olemaan yksin. 

Aida: Oi ethän sinä ole yksin! Sinullahan on ihanat ystävät ja samoin tyttöystävä, eli kukaan ei ajattele sinusta noin. Ja minulle sinä voit puhua ihan kaikesta. Todellakin IHAN KAIKESTA. Enkä todellakaan pidä sinua hulluna, kaikkea muuta! Tai ehkä minä pidänkin, mutta hyvällä tavalla hulluna! Ja vain siksi, koska minähän olen itsekin ihan hullu, hah!
Simon: Heh… Ystäväni eivät tynne minyä, sykyni tyntee ja he vi’aavat minyä. Äiti on ainyt joka sietää minyä, ja hänkin vain kerran vyödessä ja koska hän aina ’älyää minyltä jotain; ra’aa tai jonkin palvelyksen. Tai lapsenlapsia! Minä ‘ylly tietysti lypäsin Shanialle myös lapsia ja vaikka mitä, joten kai meidän pitää alkaa ’arjoitella sitä varten. Jos minä en pysty sii’en, niin hän kyllästyy minyyn ja jättää minyt. Sitten minyllä ei ole enää tyttöystävääkään. Myttä jos minä pystyn sii’en, niin hän räkästää minyä kaikista myistä vioistani ’yölimättä, ja se on silloin enemmän kyin olen koskaan toivonyt. Parisy’teessä pitää te’dä kompromisseja, eikö?
Aida: Juuri niin, puolin ja toisin. Ei sinun kannata miettiä tuollaista vielä, kunhan nyt pääsette tapaamaan livenä. Eiköhän kaikki mene hyvin. Asioilla katsos tuppaa olemaan tapana järjestyä!

Simon pitelee mahaansa.

Simon: Toivon niin... Myttä olosy’teet ovat minyä ja Shaniaa vastaan. Emme me voi perystää per’että niin käyän kyin Shania äsyy siellä käykänä. Välillä minystä tyntyy, että hän elää aivan pilvilinnassa. Kyn minä sanoin hänelle, että minyn työni ovat Trolliwoodissa, niin se oli hänestä ’yvä jytty, sillä en ole enää Pariisissa. Myttä minä tarkoitin, etten voi myyttää sinne Po’janmaalle Shanian perässä, jonne matka on myös niin pitkä, että sama kyin minä olisinkin Pariisissa.

Aida: No, en usko että siitä etäisyydestä koituu myöhemmin haittaa. Shania muuttaa varmasti takaisin etelään, kunhan olette viettäneet aikaa yhdessä jonkin aikaa. Ei hän varmaan pysty olemaan sinusta erossa enää yhtään sen jälkeen. 

Simon: Ei, minystä tyntyy, että hän ’älyää äsyä siellä käykänä. Ja sitten hän tekee kaikki meitä koskevat päätökset itse. Niin kyin hän tyli käymään täällä minyn kotikäypyngissäni ’ankkimassa ne silicones… silikonit, eikä hän ’älynnyt edes kertoa minylle. Me olisimme voineet tavata edes pikaisesti, myttä nyt me emme ole nä’neet koko kesänä. Tai se kyn hän kirjoitti Facebookiin, että me olemme vapaassa parisy’teessä, eikä hän viitsinyt mainita siitä minylle mitään… Minä olen aina pitänyt itseäni toivottomana romantikkona, myttä viimeisten kolmen vyöden aikana minä olen ’yömännyt, että minä olenkin oikea reälisti Shaniaan verrattynä. Tai e’kä hän vain etsii ylöspääsyä koko parisy’teestä... Minä vain odotan milloin hän keksii jotain, minkä hän voi laittaa minyn syykseni. Ja sitten hän jättää minyt. 

Aida: Voi sinua! Kuule minä olen tuntenut Shanian vuodesta 2012 ja voin varmuudella sanoa, että hän ei etsi mitään ulospääsyä, vaan odottaa ihan onnessaan että pääsee luoksesi. Kirjoittiko hän tietämättäsi kaiken kansan nähtäville sen avoimen parisuhteen? Hah, tyypillistä Shaniaa. Älä pelkää, kyse ei ole mistään kontrollin tarpeesta tai vastaavaa, hän vain on sellainen hössöttäjä kun innostuu liikaa. Hän ei kerta kaikkiaan ajattele, että moinen käytös voi loukata toista. Hän ei innostuksissaan tajua, että asiaa pitäisi kysyä kaikilta osapuolilta, jotka siihen liittyvät. 

Simon: Myttä kyn... silloinkin kyn hän ei saa ta’toaan läpi, niin hän ’äykkyy minyä ty’mäksi. Myttä minä en ole niin ty’mä kyin hän lyylee; minä tiedän millainen bimbo hän on! Ja silti minä räkästän häntä. Äh, e’kä minä sittenkin olen ty’mä… Anteeksi, minyn pitää käydä vessassa! 

 

Aida syö éclairiansa ja huomaa, että Simonia olisi erittäin helppo huijata pelissä, jos Aida Simonin poissa ollessa vaihtaisi pakasta joka toisen kortin itselleen edulliseksi. Mutta Aida on liian oikeamielinen sellaista tehdäkseen. Hän miettii asioita hetken yksinään.

Aida: Oi kuinka Simon vaikuttaa yksinäiseltä. Ja häntä vaivaa Shanian käytös enemmän kuin mitä on antanut Shanian ymmärtää. Onkohan Simonia huijattu jollain tavalla aiemmin? Hänellä tuntuu olevan kovin huono itsetunto noin komeaksi ja lahjakkaaksi mieheksi... 

Simon tulee takaisin. Hän on tuonut mukanaan serviettejä, joista yhdellä pyyhkäisee pöydältä sulaneen jäätelönsä ja heittää sen roskiin.

Simon: Anteeksi… Minyllä on vä’än yönö olo taas.
Aida: Voi ei. Ethän vain ole juonut liikaa? Minä alan olla kohta melkoisessa huppelissa!

Simon: Taidan minä olla vä'än... 'yppe... Mikä se onkaan. Mitä minä olin sanomassa? Ai niin, nyt minä pelkään, että mitä jos Shania kyvittelee, että minä en räkästä häntä kyn tyrkytin hänelle avointa sy’dettä. Mitä jos hän kyvittelee, että minäkin ’älyän seksiä myiden kanssa? Tai edes jonkinlaisen toisen sy’teen. Minä en ’älyä mitään sellaista, vain Shanian. Jos hän ajattelee samoin minystä eikä hänkään ’älyä mitään toista sy’dettä, niin hän varmaan piti sitä kamalana löykkäyksenä, että minä edes e’dotin sellaista. 

Aida: Voi ei pitänyt! Hän kertoi olleensa vain erittäin hämmentynyt kun olit luetellut niitä ehtojasi. Hän vakuutteli silloinkin, kuinka kovasti haluaa vain ja ainoastaan sinut. Ja lisäsi perään, että vaikka ei ikinä saisi seksiä! Minä join juuri teetä vanhempieni luona Gun... no sen idiootin kanssa kun Shania soitti, ja olin purskauttaa teen suustani äitini kasvoille, sillä järkytyin niin kovin siitä, että Shania olisi valmis sellaiseen! 

Simon: Ai? No myttä minyllä on niin 'yllyt ajatykset, että niiden takia minä lypäsin Shanialle seksiä vaikka en itse välitä siitä päskän vertaa. Myttä minä välitän Shaniasta. Sen takia minyn on yritettävä olla normaali. Myttä… minä en tiedä miten pystyn sii’en… Älä käsitä väärin. Minä en ’älyä olla sellainen mies, joka ’arrastaa seksiä naisen kanssa siksi kyn on pakko. Tyskin Shaniakaan ’älyää sitä. Jos se ’äly ei tyle lyönnöstään, niin se ei tyle ollenkaan. Myttä mitä jos se ei ikinä tyle lyönnöstään? 

Aida: Voi hän rakastaa sinua juuri tuollaisena kuin olet. Eikä mikään ihme kyllä; olet hyvin älykäs, tilannetajuinen, empaattinen... Kaikkea sitä, mitä Gunnar ei enää ole! Ja jos seksihalusi eivät herää sitten myöhemminkään, niin teidän on pohdittava suhteenne jatkoa sitten sen tilanteen pohjalta. Mutta kuten jo ehdotin: Shania masturboimassa ja sinä vaikkapa keittiössä leipomassa voisi hyvinkin sopia juuri teille kahdelle! 

Simon: Shania mästyrboimässä pöydän ääressä kyn minä leivon leipää... Selvä! Hän sanoi kerran, että hän 'älyäisi minyt vaikka Vicin ryökäpöydällä tai keskellä katyä. Hihi! HIK! 

Aida: No sen minä kyllä uskon! Hihii, taidat olla sinäkin jo aikamoisessa huppelissa, tsihii! Olet kiskonut viiniä siihen tahtiin. Muistan muuten Shanian sanoneen, että sinä et yleensä juo kuin lasin kerrallaan.  Simonin juominen vaikuttaa vallan humalahakuiselta tänään... Eihän hän edes syö mitään, senkun vain juo tyhjään mahaan.

Simon: Niin minä kai olen... Minä näin myyten kerran yntä, että minyn olisi pitänyt ’arrastaa seksiä Shanian kanssa Vicin ryökäpöydällä… Ja Shania tappoi minyt veitsellä. Oli sekin pimeä jytty... 

Aida: Öö... WHAT?! Näit UNTA??!! Niin siis... Öö... Shania kertoi... Niin, hän oli nähnyt samanlaista unta, kröhöm! 

Simon: Kyllä. Yniä... on nä’ty. Hihihih! 

Aida: Miten tuokin voi olla mahdollista? Shaniahan koki Rajamaailmassa tuollaista viime vuoden alkupuolella, sitä en unohda. Varmaan sen takia, että olin itsekin Shanian kokemuksessa mukana. Mitähän Simon nyt vastaisi, jos kysyisin näkikö hän unessaan minutkin sekstailemassa, kylläkin pöydän alla?!

Aida ei uskalla kysyä asiasta, sillä häntä hieman pelottaa, mitä Simon siihen vastaisi. Samoin Aidaa mietityttää yhä, miksi värit olivat kadonneet hänen elämästään Victorian kotona ja palanneet hänen astuttuaan sisään Simonin kahvilaan. Tietääkö Simonkin Rajamaailman asioita, vai onko kyseessä pelkkä sattuma? Peli etenee hetken ajan täydessä hiljaisuudessa, samoin kuin Simon täyttää Aidan lasia ja omaansa. Simon jämähtää lilaan ruutuun, jossa on lakritsiruksi.

Simon: Äh! Nyt minä jöydyn odottamaan y’den vyörön yli, eli sinä saat nostaa kaksi korttia kerralla. Näyttää siltä, että tämä peli peilaa elämää yllättävän ’yvin; kympikin on täynnä samanlaista odotystä, eikä mistään ole varmyyttä. HIK! Taidan olla vä’än… vä’än… ’yppi... Miten se sanotaankaan? ’Yppilissä.
Aida: Huppelissa. Joo, hihii, sittenhän meitä on kaksi! Haa, minäpä nostan ne korkit. Ei vaan kortit, ääh minulla pyörii päässä jo viinipullon korkkeja, sen verran kännissä olen! Niin, taidan olla jo kännissä, huppeli on vähäistä siihen verrattuna!
Simon: Ja minä en ole varma, olenko aina ollyt näin ’ylly… No, minä yskön, että jos olisin tavannyt Shanian jo teininä, niin kaikki olisi toisin. Hän ei olisi painostanyt minyä sii’en liian aikaisin, hänhän menetti neitsyytensä vasta joskys aikyisenä. Hän oli ainakin 24-vyötiäänä vielä neitsyt ja kyylytti siitä va’ingossa radiossa, hän on kertonyt siitä minyl-HIK! Anteeksi. Minystä se oli ’äyskä jytty, myttä ymmärrän, että häntä nolotti. Myttä jos me olisimme seyrystelleet jo teineinä, niin se olisi ollyt käynistä... ja minä olisin normaali. Meillä olisi nyt normaali seksielämä ja e’kä myös lapsia, oma y’teinen per’e. En osaa kyvitellä, miltä sellainen normaaliys tyntyisi. 

Aida nostaa kaksi korttia peräkkäin ja tekee välimatkaa Simoniin. Aidan mielestä Simonin puheet siitä, mikä on normaalia, ovat kovin outoja. Simonin ranskan aksentti alkaa kuulua yhä selvemmin, jolloin hänen intonaationsa nousee muuttaen hänen ääntämistään melodisemmaksi, ja R-kirjain korostuu tehden hänen puheestaan epäselvempää.

Aida: Shania on muuten sinua muutaman vuoden vanhempi, joten tuskin olisitte teininä seurustelleet. Shanialla muuten onkin nyt tulevan kuun lopussa synttärit. Mutta mistä ihmeestä olet saanut tuollaisen päähänpinttymän, että joku tietty asia on "normaalia" ja että sinun tulisi olla "normaali" ja niin päin pois? Pois päin... päin pois, pois p... HIK! Iihhihihii!
Simon: Kolme vyöttä, mitä se mykä on? Aivan kamalan ly’yt aika ikäerrooksii. HIK! Ja tietysti me olisimme seyrrystelleet aivan viattomasti, vain ystävinä ensin, ja sitten se olisi vä’itellen syventynyt oikeaksi rräkkäyssy’teeksii.
Aida: Vai sellaista... On se teini-ikäiselle ihan valtaisa ikäero. Etkö muista, kuinka jo vuotta vanhempia katsottiin kuin aikuisia ja itseään vuotta nuorempia taas pidettiin ihan lapsina?
Simon: Minä olen aina näyttänyt ikäistäni van'emmalta. Joten ei 'ätää!
Aida: Älä vaan keksi tuota Gunnarin puheista! Hän länkytti jotakin sellaista, miten olit mennyt bändiin mukaan valehdellen ikäsi. 

Simon saakin jäätelökortin, jolla pääsee jo hyvin pitkälle pelissä. 

Simon: No enkö minä sanonyt, että Gunnarin py’eistä pyölet on päskää? Se toinen pyöli… Haah! Täältä sinä et minyä enää nappaa! Voimme y’tä ’yvin jylistää minyt voittajaksi. Anteeksi, etten antanyt sinyn voittaa. Se oli silkka va’inkoo.

Aida: Alan tulla siihen tulokseen, että sata prosenttia Gunnarin puheista on paskaa! Mutta hei, älähän nyt yhtään yritä siinä, et sinä kuitenkaan VIELÄ ole voittanut! HIK!
Simon: Ei se kaikki ole päskää. Minä ’yijäsin tieni Vicin bändiin. Vale’telin ikäni, koska pelkäsin heidän pitävän minyä liian nyörrenä. Ja sitten kyn olin jo ’yrrmännyt Vicin, niin hän en ei enää välittänyt minyn iästänii. Mitä myitä asioita Gunnar on kerrtonyt sinylle minystä? Kerro mitä ne ovat, niin minä kerron ovatko ne totta.
Aida: No ei hän ole varsinaisesti kertonut yhtään mitään, ainoastaan soittanut suutaan. Kaikkea silkkaa roskaa, kuten niitä homojuttuja ja sen sellaista. Niin ja mollannut sinun ja Shanian suhdetta, pah!
Simon: Niin, hän on ’äykkynyt minyä vaikka miksi ’yörräksi. Hän ei tiedä miten oikeassa hän onkaan...
Aida: Joo hehheh! Se on kuule melkoisen vaikeaa olla huora, ellei ole edes kokeillut seksiä!
Simon: Olen samaa mieltä! Myttä oli aika, jolloin minä olin yksi Rranskan syyrrimmistä perrvoista. Ja ’yörristä myöss! 

Simon kulauttaa lasinsa tyhjäksi. Aidalta puolestaan putoaa kortti kädestä.

Aida: Ö-öö... Mistä ihmeestä sinä nyt puhut?
Simon: Oletko sinä noin yllättynyt? Oikeastii? En kai minä ole koskaan väittänyt, että en ole ’arrastanyt seksiä? Kyllä minä tiedän… HIK! Tiedän mistä py’yn, kyn sanon, että en tykkää siitä.
Aida: Onko kyse nuoruuden rakkaudestasi? Vai mitä kummaa sinä oikein tarkoitat?
Simon: Kyllä, minä olen maistanyt vättyä ja sykläätä ja kinushkiä ja kaikkia myitä kiellettyjä ‘edelmiää. Ja vi’asin niistä jokaista!
Aida: Pariisissako nuorempana? Yritätkö nyt kertoa, että kokeilit biseksuaalisuutta? Oi minulle sinä voit kertoa, tarkoitan sitä.
Simon: Minä olen yllättynyt, että sinyllä kesti näin käyän täjytä mistä tässä on kysee. Ehehe! Sinä lyylit, että minä toin sinyt tänne vain ‘yvää ‘yvyyttäni, myttä se ei ole totta. Totta on se, että minä olen itsekäs päskiäinen, jyyrri sellainen byrronilainen sankari, jota esitin Vicin ‘alloween-bileissä. Myistätköö? Minä toin sinyt tänne itsekkäistä syistä; käytin sinyn järrkytystäsi ‘yväkseni, jotta saisin kaataa lisää päskää sinyn niskaasi. Kykään myy… HIK! Ei ymmärrtäisi. Ajattelin, että nymphomanena sinä jos joky et työmitsisi minyä… Ja ‘yvin se menikin tä’än asti, vaikka olen pydötellyt vi’jeitä siitä ‘etkestä kyn sinä astyit ovesta sisään. Minä olen pelannyt ka’ta peliä sinyn kanssasi tänä iltana, ja sinä ‘yömäsit niistä vain toisen. Aijjai! Minä olenkin parrempi näyttelijä kyin ysköin. Bravo à un héros byronique!
Aida: Simon on joko kunnon humalassa, tai sitten hänen oudoissa jutuissaan on jotakin perää...
Simon: Vai täjysitkö sinä sittenkään mitään? Olenko minä yliarrvioinyt sinyn älykkyytesi? Hihi!
Aida: Minä en todellakaan tuomitse, siitä voit olla varma! Mutta minä en ole aiemmin nähnyt sinua tuollaisena, kuulostatkin ihan erilaiselta?! Joten asia taitaa olla vakava. Minä en halua arvailla, vähät minun älykkyydestäni. Kerro nyt ihmeessä!
Simon: Minä olen täysin vakavissani. Tämän takia minä toin sinyt tänne, että saisin kerrtoa sinylle jotain ’irrveää. Nyt minä taidan olla sitä varten jo tarrpeeksi kännissää… Hihihi!
Aida: No sen minä ainakin tulkitsin oikein, että viinin litkiminen on ollut humalahakuista kohdallasi. Jos koet olevasi tarpeeksi kännissä, niin minä kuuntelen. Istun vain, ja kuuntelen.
Simon: Okei... Tämä sairräys mikä minyllä on… se on tappavaa laatyä. Lyylin älyksi silloin kolme ja pyöli vyöttä sitten, että sain kamalia vatsakipyjä liiallisen kahvin jyönnin seyrräyksenä, ja sitten tyli mykään väsymys ja kyymeilyt, ja ajattelin sen olevan long covid… Myttä äsken minä kävin päskömässä vä’än verrta, niin kyin olen te’nyt jo myytämän kerran aiemmin. Älyksi se oli pelottavaa, myttä minä olen te’nyt rräy’än ‘Errani kanssa. E’kä saan lopyltä kaikki syntini anteeksi. Myttä toivon silti näkeväni Shanian vielä kerran… ennen kyin tämä pitkälle edennyt syölistösyöpä vie minyt. No, nyt jy’litään vielä kyn voidaan ja teeskennellään, että elämä jatkyy norrmaalistii! Santé! Lisää viiniä?
Aida: Syöpä?! Voi Simon, et voi uskoa, kuinka pahoillani olen! Ja EHDOTTOMASTI lisää viiniä, kiitos. Ei tässä näköjään ilmankaan kykene olemaan. 

Simon kaataa Aidalle lisää viiniä mutta ei itse ota enempää. Hän ottaa viimein aurinkolasinsa pois kasvoiltaan.

 
Simon: Siinä, ole 'yvä. Silmätkin ovat valon’errkät… Sain oikeaan silmään irriitin eli värrikalvontyle’dyksen silloin parri vyöttä sitten kyn palasin Syömeen. Ja pyölen vyöden päästä se tyli toiseen silmään! Olen saanyt niskaani pelkkää päskää kasa kasalta jo pitkän aikaa. Se kaikki alkoi jo käyän sitten, siitä on oikea ikyisyys… Hänen nimensä oli Cécile. Hän oli… Lyöjä, hän oli käynis. Niin kyin jymälätärr. Tai enkelii! Vaalea tykkä ja siniset silmät, pe’meät piirrteet, myttä sirroo. Sellainen kyin Shania. Tai Caitlin. Hän oli oikea taiteilija, ja minä… minä olin hänen myysänsä. Ja se sopi minylle ’yvin. Ainakin älyksi. Odota, minä näytän sinylle parri kyvää kännykästänii... 

Aida miettii, kuka Cécile on mahtanut olla taiteilijan lisäksi. Simon kaivaa kännykkänsä esille ja näyttää Aidalle vanhan kuvan, mutta ei Cécilestä.

Simon: Tässä olen minä Cécilen kyväämänä. Hän sanoi, että minä olin kyin tymmä River Phoenix; että minyllä oli samanlaiset kasvonpiirrteet ja samanlainen ylimielinen ilmee. Minä en sitä näh’nyt, myttä hän sanoi, että minystäkin voisi tyllä näyttelijä. Siitä ajatyksestä minä tykkäsin, ’arrastin’an jo valmiiksi teatterria. Se olisi ynelmäammatti; saisin teeskennellä olevani joky myy i’an lyvän kanssa. Ja lisäksi saisin olla yseitä myitä. Saisin vai’taa ’enkilöllisyyttä i’an työstä vain silloin kyn ’älysin. Tai sellaista minä silloin naiivina kakarrana kyvittelin näyttelijän työn olevan. Olin rromantisoinyt koko alan, enkä tiennyt, että oikeassa maailmassa näyttelijöillä ei ole jyyrri mitään valtaa sii’en millaisia ’a’moja he esittävät. Sen päättää käsikirrjoittaja ja o’jaaja ja varmasti vielä yseämpi i’minen. Siksi minystä ei tyllyt näyttelijää, ja mällintöitäkin teen vain omia prrojektejani varten. Myttä tässä olen minä silloin, ja kyvä on ’yvin siloitelty verrsio todellisyydestä; myökätty idéaliksi verrsioksi minystää.
Aida: Ei totuus todellakaan ole sitä, mistä monet nuoret haaveilevat halutessaan televisioon tai elokuviin. Kaikkea muuta kuulemma! Oi, johan on söpö kuva sinusta, hihih. 

Simon: Niin, se onkin editoity kyvä... Minä kyvittelin viisivyötiäänä, että olin ädöptöity, koska en näyttänyt kymmältäkään van’emmaltani, enkä oikein myytenkään kokenyt kyylyväni perr’eeseen... Myttä sitten täjysin, että minyllä on äitini silmät, leykä ja tykkä. No, kai minä sain isältäni i’onsävyn, koska kaikki äidin pyölen sykyläiseni ovat mystiä. Minyä oli vyösien ajan kiysätty köylyssä ylkönäköni vyöksi; kytsytty vaikka miksi sekasikiöksii. Joten totta kai minyä imarrteli, että joky piti minyä tarrpeeksi ’yvännäköisenä mälliksi. Ja vielä kyn hän oli itse niin käyniss… Tältä minä näytin silloin oikeasti. Cécile otti minystä paljon kyviä… Ja nämä kaksi ovat sieltä kesyimmästä päästä, ja päälläni on näissäkin vain pala samettikangasta. Melkein kaikissa myissä kyvissä minä näytän säästäiseltä. En vain tiennyt sitä vielä silloin. Cécile sanoi sitä taiteeksii.
Aida: Mutta sinä olet yhtä söpö tässäkin kuvassa... 

 
Aida huomaa, miten Simon alkaa hiplata rannekoruaan. Simon kiskoo sitä niin paljon kuin pystyy ja päästää sitten irti, niin kuin haluaisi sen repivän rannettaan kunnon jäljet jättäen.

Simon: Kiitos… Myttä minä en ole samaa mieltä. No, silloin minä lyylin, että Cécile rräkästi minyä. Ja minä lyylin itsekin olevani rräkästynyt. Täjysin vasta paljon myö’emmin, ettei se ollyt rräkkäyttä. Hän ’imoitsi minyn varrtaloani ja minä ’imoitsin hänen älykkyyttään ja va’vyyttään ja taiteellista la’jakyyttään. ’Älysin olla y’tä ’yvä i’minen kyin hän, sellainen menestyjä, joka saa kaiken mitä elämältä ’älyää. Ja hän oli valmis opettamaan minyä. Olin valmis tekemään mitä vain hän keksi minyltä pyytää. Mitä vain. Tai melkein… En koskaan syydellyt häntä, en niin kyin se te’dään, kielellä. En tykännyt siitä ajatyksestä… Ja hän ei tykännyt minystä silloin kyn väitin vastaan, joten hän… keksi minylle rrangäistyksiä. Hän sanoi, että se oli norrmaalia. Hän kyllä tykkäsi syydellä minyää, ja hän oli varrma, että minäkin myyttäisin mieleni myö’emmin.

Aida: Järkyttävää millainen nainen!
Simon: Olin tyntenyt hänet jo myytämän kyykäyden ajan ennen noiden kyvien ottoa. Minä olin vain typerrä teinii. Hän sanoi, että minä näytin ikäistäni van’emmalta. Hän oli vä’än minyä van’empii… 26-vyötiäs. Hän oli naimisissa, ja pa’inta on, että hänen mie’ensä tiesi meidän sy’teestämme ja ’yväksyi sen. Nyö kyvät on otetty syntymäpäivänäni. Kyväyssession jälkeen päädyin hänen kanssaan sänkyyn ensimmäistä kerrtaa. Huoh… Oli sekin synttärrila’ja... Minä olen ysein saanyt aivan kammottavia synttärrila’joja. Myttä kyllä siitä seyrräsi myös jotain ’yvää. Ilman Cécileä minä en olisi saanyt kaikkia niitä ma’dollisyyksiä, jotka olen elämässä saanyt. Hänen ansiostaan pääsin ’yvään taideköylyyn, ja se avasi minylle monta ovea. Siskoni Charlie oli aina kateellinen minylle niistä kaikista ma’dollisyyksistä. Ja on hän vieläkin. No, hän ei tiedä aivan kaikkea, eikä tarrvitsekaan.

Aida alkaa nyyhkyttää Simonin kertomusta kuunnellessaan ja pohtii, onko miesraukka pitänyt kaiken tuon sisällään läpi elämänsä. 

Simon tuijottaa viinipulloja lasittunein katsein.

Simon: Kerran Cécile ’älysi työdä mykään myitäkin… Kaksi naista. Silloin hän alkoi myös kyvätä minystä videoita. Minystä ja niistä naisista. Ja sitten tyli mie’iä, Cécilen aviomies myös. Siinä vai’eessa minä ’älysin lopettaa sen, myttä he eivät antaneet minyn lopettaa. Minä olin aivan sekaisin koko ajan, koska he antoivat minylle alko’olia… ja jotain ainetta. En tiedä mitä se oli, myttä se vei myistin joka kerrta. Tynsin seyrräykset jälkeenpäin, ja se oli kamala tynnee. En tiedä miten monta niitä mie’iä lopyltä oli, e’kä ka’deksan… e’kä kaksikymmentä. Sen tiesin, että he olivat minyn rrangaistykseni silloin kyn en ’älynnyt te’dä jotain jyttyä naisen kanssa. Sitten kerran minä sanoin Cécilelle, että en käy enää hänen kotonaan, että lopetan koko jytyn, ja jos hän yrrittäisi estää minyä, niin minä tappaisin hänet ja hänen mie’ensä. 

Aida: Voi Simon! Minä haluan nousta tästä tuolilta tällä sekunnilla ja lähteä tappamaan nuo kaameat hyväksikäyttäjät!!!
Simon: 'Yväksikäyttäjät?
Aida: Sitähän he olivat, ja pahoja kuin demonit! Kuinka he ovat pystyneet elämään itsensä kanssa?!
Simon: Minä käytin heitä 'yväkseni. No, sii'en asti kynnes Cécile kyllästyi minyyn. Tai siis… En minä tiedä, ne myyt olivat vain minyn rrangaistyksenii. Cécile vei minyt kellarriinsa. Hänen mie’ensä ei ollyt silloin paikalla, myttä siellä kellarrissa oli kyöppä ja betonisäkki. Minä tiesin mitä he aikoivat... He aikoivat rrangaista minyä kovemmin kyin aiemmin. Y’täkkiä se ylimielisyys, mi’in Cécile oli minyssä rräkästynyt, ei ollytkään enää hänelle mieleen.
Aida: Voi kyllä he ovat JOKAINEN olleet hyväksikäyttäjiä sieltä pahimmasta päästä, mitkään "rangaistukset" eivät ole tuollaisia, että tahtomattaan joutuu maata ties keiden ukkojen kanssa!!!
Simon: No... Cécilellä oli veitsii, ja hän painoi minyt lattialle ja teki minylle tämän… 

Simon avaa takkinsa, jonka alta paljastuu kuunsirpin muotoinen arpi ja sen vieressä tatuoitu Shanian nimi.

Simon: Cécile teki virr’een, kyn hän yrritti sitä yksin. Minä olin häntä va’vempi, ja pääsin karrkyyn. En nä’nyt heitä enää, sillä he myyttivät poiss. Kerroin van’emmilleni mitä oli tapa’tynyt, ja että ’älysin myyttää pois Annecystä Alppien jyyrreltä, missä me silloin äsyimme, koska pelkäsin Cécilen ja niiden miesten kostoa. Van’empani ’äykkyivät minyt lyttyyn ja kerrtoivat kaikille mikä ’äpeäpilkky minä olin. No, he antoivat minylle sen verran perriksi, että me myytimme Compiègneen, lä’elle Parriisia. Siellä van’empieni ei enää tarrvinnyt selitellä kaikille mikä ’yörrä minä olin, eikä minynkään.
Aida: Voi kamalaa! Nyyh! Kuinka se hirviö saattoi tehdä noin?! Se naispaholainen on satuttanut sinua kaikilla tavoilla!
Simon: Kolme vyöttä ’elvettiä, ja lyylin sen viimein loppyvän sii’en. Myttä ei se loppynyt. Ei se ikinä lopyy. Myytin seyrrääväksi Parriisiin ’äpeää karrkyyn, ja sitten kävin arrmeijan i’an sen takia, että pääsisin taas karrkyyn ja myös siksi, että oppisin pyölystämään itseäni siltä varralta, että ne tylevät... Ja lopyltä asetyin tänne Syömeen. 

 
Aidan katse nauliutuu Simonin arpeen ja sen vieressä olevaan Shanian nimeen, joka päättyy pieneen sydämeen. Kumpikin sijoittuu suunnilleen Simonin sydämen päälle.

Simon: ’Äpeä seyrrää minyä koko ikäni, ja arrpi on ikyinen physical myistytys. Kykään täällä ei tiedä tästä, ei edes Vic. Äitini käy täällä kerran vyödessä, eikä hän ke’taa enää py’yä minyn likaisesta menneisyydestänii. Hän ei ’älyä enää kenenkään kyylevän siitä. Nyt minä olen pettänyt hänet taas kerran, kerrtomalla tästä sinylle. Myttä minyn elämäni on ollyt y’tä teatterria ja val’etta, joten en jaksa enää välittää mitä äitini minystä ajattelee.
Aida: Siis... Minä olen liian järkyttynyt tajutakseni jokaista seikkaa; mitä helvettiä vanhempiesi päässä liikkui, että he suhtautuivat NOIN?! Oi Simon, ethän SINÄ ole tehnyt mitään väärää, minkä takia SINÄ kantaisit häpeää niiden hullujen perverssien teoista?! Yhyy! 

Simon huokaisee syvään ja ravistaa päätään merkiksi Aidalle, että Aida on väärässä ja häpeä kuuluu Simonille. 

Simon: Myttä Shania… Jos Shania tietäisi kaiken tämän, niin minyn pitäisi myyttää taas jonnekin, missä minyä ei tynnetä. Ja minä olen myyttänyt jo liian monta kerrtaa ja olen täysin väsynyt sii’en.
Aida: Mutta mistä ihmeestä niin päättelet, että Shania ei ymmärtäisi sinua?! Ilman muuta hän ymmärtäisi! Sinulla on arpesi vieressä hänen nimensäkin ikuistettuna, sinä tiedät silloin, että Shania on sinulle se oikea ja ymmärtäisi kaikki hirvittävät kokemuksesi!
Simon: Mitä? Ei tämä tätyöinti ole Shaniaa varten. En ole näyttänyt sitä kenellekään, enkä näytä jos ma’dollista. Peitän sen aina meikillä taidekyrrsseillä. Ja jos Shaniaa oikeasti kiinnostaisi, niin hän olisi jo tyllyt tänne ja nä’nyt minyn tätyöintini itse. Silloin se olisi hänellee. Myttä ei häntä kiinnosta. Shania jätti minyt jo kerran. Noin vain. Au revoir, Simon! Poissa silmistä, poissa mielestä. Ja sitä kesti melkein kaksi vyöttä, kynnes me taas törrmäsimme... sattymältä.
Aida: Simon, minun on ihan pakko kysyä sinulta tätä: Mitä traumoja sille Cécilelle jäi siitä, kun et enää suostunut? Ja kun lähdit pois? Minä vastaan itse: EI MITÄÄN! Mutta sinun elämäsi puolestaan meni pilalle Cécilen takia, arpesi niin rinnassa kuin mielessäsi ovat ikuisia. Siinä on todiste siitä, että sinä et käyttänyt Cécileä ja muita sekopäitä hyväksesi. Ainoastaan SINÄ olet ollut hyväksikäytön uhri! En enää ikinä kyseenalaista itsetuntoasi kun tiedän, mihin helvettiin olet joutunut. Ja nyt ymmärrän suhtautumisesi Shaniaa kohtaankin aivan uudella tavalla. Ja suhtautumisesi koko seksuaalisuuteen!
Simon: Ehehe... Sinä et nyt ymmärrää. Minä syöstyin sii’en kaikkeen. Kykään ei pakottanyt minyä mi’inkään. Eivät edes ne mie’et. No, se myrr’äyritys oli erri jytty, se oli Cécilen ja hänen mie’ensä ilkeä syynnitelmä. Myttä minä ajoin heidät siihen. Minä olen itsekäs päskiäinen, ’älysin kaiken ’elpostii. Siitä se kaikki jo’tyy. Pa’a saa palkkansa ja niin se menee. 

Aidan tekisi mieli pomppia ylös alas tuolillaan ja kiljua suoraa huutoa. Mutta Aida pitää raivonsa ajatuksissaan, sillä Simon jatkaa vielä tarinaansa.

Aida: Mitä ihmettä minä voin sanoa, että Simon tajuaa, että suostuipa hän moisiin hirveyksiin tai ei, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö hän ole ollut ihan täysipäiväinen uhri!
Simon: Minä ’älyän nyt kerrtoa siitä kesästä kaksi vyöttä sitten. Se oli minylle ’yvin vaikea kesä. Parriisissa oli silloin pakko pitää sitä ’elvetin maskia jopa ylkönä, tai myyten olisi saanyt sakot! Ja piikkejä piti ottaa, tai myyten ei saanyt te’dä töitä. Isä kiysäsi minyä koko ajan, koska hän ’äpeää minyä enemmän kyin kykään. Ja olin kyymeessä syynnilleen koko kesän. Ja sitten Shania ’ylkäsi minyt. Annoin siskolleni Charlielle kaikki osakkeeni isäni kahvilasta i’an isäni kiysäksi, ja sisko ilostyi ’etkeksi, koska hänelle tyli osake-enemmistö, myttä isä taas rraivostyi ja antoi minylle potkyt. En kyllä olisi aikonytkään jäädä sinne enää, sillä minyllä oli myitä syynnitelmiä. 

 

Aida ei enää malta mieltään vaan avaa suunsa ja huutaa Simonille mielipiteensä, toivoen sen uppoavan tämän paksuun kalloon.

 

Aida: Sinä ET ajanut heitä yrittämään murhaa! Sinä olet kaikkea muuta kuin itsekäs, HE tässä tarinassa ovat ne itsekeskeiset pahikset joiden sietää saada ansionsa mukaan, ei sinun!

Simon: Ai-jaa... No minä otin tätyöinnin viestiksi sille joka syörrittäisi autopsien; se kerrtoisi, että: ”hän rräkästi”. Jos kykään myy ei tietäisi sitä, niin ainakin se yksi ’enkilöö. Kävin baarrissa vä’än… noo, jyöpöttelemässä. Mietin miten sen tekisin… Tekisinkö samoin kyin erräs arrmeijakaverini nimeltä Ange? Hänellä olikin irroninen nimi, sillä hänestä tyli enkelii! Hän oli vä’än ’ylly. Menin kerran marrssin jälkeen päskä’yyssiin, ja Ange oli siellä. Hän osoitti minyä kiväärrillään ja sanoi, että me kyölemme joka tapayksessä, koska meidät lä’etettäisiin Afganistaniin. Minä yrritin vakyyttää häntä siitä, että Rranska oli jo päättänyt vetää kaikki sotilaansa pois Afghanistanista ’yöltöjöykköjä lykyyn ottamatta; se oli loppyvyöttä 2012 ja minä olin 18-vyötiäs. Emme me jöytyisi sotaan. Myttä Ange ei yskönyt minyä, sillä hänellä oli vain mielessään tammikyinen rranskalaissotilaiden teyrrästys… PHSYYHH!

 

Simon: No, en ’älynnyt te’dä samoin kyin Ange. Se näytti niin rrymältä; aivot pitkin seiniä ja verrta oli lentänyt minyn syy’yni astii. Yök! Maistan sen verren vieläkin… E’kä seassa oli hänen aivonestettäänkin. Minä ’älysin jättää jälkeeni käyniin rryymiin. Kävelin pitkin Parriisia kännissä... ja sitten minä sain ’yvän idéean!
Aida: Olen ihan sanaton, minä kun olen luullut kokeneeni paljon!! Mutta sait siis idean ottaa tatuointi? Tuo Shanian nimi...
Simon: Öh, niin... Siis minä olin saanyt sen idéean jo aiemmin, ennen kännien vetämistä. Tätyöinti oli viesti autopsien syörrittäjälle... "Hän rräkästi", se i'minen tyymäisi kyn katsoisi minyä pöydällään makaamassa. "Hän rräkästi paljon. Työtä naista hän rräkästi."
Aida: Niin melankolista mutta kaunista... Syytät itseäsi toisten rikoksista, mutta ei se ole ihmekään, kun joutuu kokemaan tuollaista... Kaikesta huolimatta olet syytön kaikkeen ja silkka uhri! Etkä sinä mitään paskaa kaatanut itsekkäästi niskaani kertoessasi menneisyydestäsi! Minähän sanoin, että minulle voit kertoa mitä tahansa, minä kyllä kuuntelen. Olen suorastaan etuoikeutettu, että päätit jakaa synkät kokemuksesi juuri minun kanssani. Oi tämähän on ollut minulle kunnia!

Simon: Öh... Olen iloinen, että sinä olet noin ’yvä kyyntelijä etkä työmitse minyä pa’astii. Ai niin, se toinen idéea? Niin minä sitten löysin itseni erräältä sillalta La Seinen varrella… ja mietin mitä olisi, jos ei olisikaan. Tiedätkö?
Aida: Oi minä en tuomitse sinua YHTÄÄN MITENKÄÄN! Sen Cécilen pervoine ukkeleineen minä kyllä tuomitsen; nimittäin viettämään ikuisuuden Helvetin liekeissä! Öh... Kyllä minä taidan tietää, mitä tarkoitat.
Simon: Minä myytin mieleni, tietenkin, tässä kyn olen. Pelkyrrii. Päätin palata Syömeen. Onneksi sain vielä paikan sen syksyn maisterrio’jelmasta Trrolliwoodin Taideakatemiassa. Norrmaalisti sii’en ’aetaan jo keväällä, myttä minä olin opiskellyt siellä ennenkin ja olin ’yrrmännyt köylyn jo’don, joten minylle oli vä’än kyin jo valmiiksi paikka avoinna tytkintöni viimeistelyyn. En tiedä missä olisin nyt, jos en olisi saanyt sitä tilaisyyttä. Se oli yksi niistä monista tilaisyyksistä, joi’in pääsin käsiksi Cécilen ävyllä. Minä olin sentään ’yörrännyt tieni ’yipylle ja te’nyt sen ’yvin. En voinyt antaa sen olla se ainyt asia, mistä minyt myistettäisiin.
Aida: Niistä asioista sinua EI tulla muistamaan! 

Simon käy lattialle pitkäkseen.

Simon: Tai noo… tiedän’än minä missä olisin... Niin, ja tosiaan silloin minyä ei myistettäisi myystä kyin siitä 'yörräämisestä. Hmm, taitaa olla jo keskiyö. Minyllä on kännykässä ’errätys kello viisi, koska pitää nöystä leipomaan croissantteja ja patonkeja. Kaikki myyt leivokset avajaisia varrten ovatkin jo valmiina, ja aamyllä ka’deksalta tänne tylee parri nyörrtä naista, Miriam ja Lilja, jotka äyttävät minyä kaikissa kahvila’ommissa. Minyn oli tarkoitys mennä kotiin nykkymään, myttä en jaksa enää. Kamala väsymys… Parrasta käydä nykkymään tänne, e’din kyllä aamyllä käydä vielä kotona siistiytymässä ennen kello kymmenen avajaisia. Niiden avajaisten on onnistyttävä, jotta minä voin olla edes jostain elämässäni ylpeeä. Onneksi sain köylyni loppyyn tänä keväänä ja valmistyin taiteen maisterriksi; se oli minylle tärrkeä jytty ja siitä minä olen myös ylpeeä.
Aida: Niin, sinut tullaan muistamaan esimerkiksi tästä upeasta kahvilastasi. Ja taiteestasi! Mutta minä olen niin pyörällä päästäni nyt, että jäisin enemmän kuin mielelläni tänne nukkumaan, rinnallesi arvokas ystäväni. 

  

Simon ojentelee kättään Aidaa kohti samalla kun tämä ottaa viinilasin käteensä.

Simon: Tyletkö sinäkin tänne, chérie? Älä jätä minyä yksin, s'il te plaît.
Aida: Oi minä hörppään vain viinini loppuun ja tulen sitten! Tietysti minä tulen, en IKINÄ suostuisikaan muuhun, kuin nukkumaan lähelläsi. 

Aida sammuttaa valon ja menee Simonin viereen. Simon kietoo hellästi kätensä tämän ympärille. Aida tuntee lämpöä, jota hän ei ole ikinä ennen tuntenut.

Yhtäkkiä palaset alkavat loksahtaa paikoilleen. Aida muistaa keskustelleensa Simonista Gunnarin ja Boonen kanssa Victorian halloween-bileissä lähes kolme vuotta sitten. Boone oli maininnut, miten Simon oli yritetty tappaa 14-vuotiaana puukottamalla ja miten hän oli sen jälkeen käynyt terapiassa ja saanut lääkitystä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön, mutta se ei ollut jostain syystä auttanut. Tekijä oli kuulemma ollut nainen, mutta Simon ei ollut ikinä kertonut kokemuksistaan mitään yksityiskohtia… ennen kuin nyt. Aida on saanut nyt myös vastauksen siihen, miksi Simon niissä samoissa bileissä pillastui Aidan leikkiaseen heiluttelusta. 

 

Simon: Tiedätkö, Cécile ei ’älynnyt kenenkään ylköpyölisen tietävän sy’teestään minyyn. Ja minä vannoinkin hänelle, että: ”Olen salaisesti sinyn”. Minystä tyntyi aina, että hän ’äpesi minyä. Myttä sinylle minä voin sanoa: ”Olen avoimesti sinyn.” Ystäväsi siis. En kyllä ikinä yskönyt, että saisin sinystä ystävän. ’Älyätkö sinä oikeasti olla minyn ystäväni? Kaiken sen jälkeen mitä minä olen sinylle kerrtonyt?
Aida: Voi enemmän kuin mitään muuta maailmassa! Minä taidan rakastaa sinua, ihan ystävänä siis.
Simon: Hih! Niin minäkin sinyä. Myttä jos totta py’ytään, niin minystä sinä olit aina melkoisen… pelottava. Hihih! Siis ei siksi, että sinä olet nymphomane; en minä yskönyt, että sinä kävisit minyyn kiinni… niin kyin Shanialla on tapana, öhöm! Myttä siis siksi, kyn sinä olet niin syörräpy’einen ja va’va ja ro’kea personne. Minä i’ailin sitä sinyssä… ja samalla pelkäsin, varrmaan sen takia, kyn itse en ole y’tään sellainen. Kyn minä sanon mitä todella ajattelen, niin yleensä saan vain ’äykyt siitä. Siksi en voi py’yä aivan kaikesta mistä ’älyäisin.
Aida: En voi ymmärtää sitä. Sinun on vaan uskallettava puhua siitä mistä haluat, muiden mielipiteistä viis! 

Aidan mieli on yhä täynnä kysymyksiä. Hän muistaa Simonin masentuneen ilmeen etenkin jälkimmäisessä tämän näyttämistä kuvista. Simon kuvaili sitä ilmettä ylimieliseksi, mutta Aida näki siinä vain lapsen syvän surun. Ja nimenomaan lapsen, ei edes teinin. 

Simon: Niin kai... Se ei vain ole kovin ’elppoa. Tai ollenkaan.
Aida: Jos Simon on murhayrityksen aikaan ollut vasta 14-vuotias, niin minkä ikäinen hän mahtoikaan olla kun se kaikki alkoi?! Luulin hänen olleen ainakin 16-vuotias niissä valokuvissa! Kuule Simon, minkä ikäinen olet niissä mallikuvissa, jotka minulle näytit?
Simon: 12. Cécile oli minyn taideopettajani collègessa. Se alkaa norrmaalisti 11-vyötiäänä ja kestää neljä vyöttä, se on kyin yläaste täällä. Minä tosin aloitin sen jo 10-vyötiäänä, koska olin alyn perrinkin aloittanyt köylyn vyöttä tavallista aiemmin. Olin collègen toisella lyökällä kyn Cécile ilmaantyi sinne opettamaan kyvätaidetta ja mysiikkiä. E’kä hän lyyli minyä vä’än van’emmaksi kyin olin. Minä olin hänen lemmikkinsä; hän tykkäsi o’jata minyä oikein lä’eltä, laittoi kätensä ysein olkapäällenii... Ja sain aina ’yvät arrvosanat, vaikka en mielestäni olisi ansainnyt sitä. Myyt oppilaat ’yömäsivät sen, ja he kiysäsivät minyä sen takia.

 

Aida: Kaksitoista?! Se hirviö on siis täysi pedofiili!

Simon: Cécile e’dotti minylle yksityisopetystä iltaisin ja viikonloppyisin, ja se oli van’emmilleni ok, koska he ’älysivät minylle vain parrasta. Minä olin aivan rriemyissänii. Cécile opettikin minylle kaiken mitä hän tiesi taiteesta; esimerkiksi miten pakopiste toimii perrspektiivissä, miten kyltäinen leikkäys äyttää sommittelyssä, miten valo ja varrjo lyövät kontrrastia ja sen käyttä rreälismiää… Minä imin kaiken tiedon itseeni kyin pesysieni. Cécile otti minystä valokyviä ja ke’yi ylkönäköäni jatkyvästi, ja se parransi itsetyntöäni.

Aida: Mutta... Sitten kun hän halusi sinua itseäsi, etkö ajatellut kuinka väärin se oli? Cécile on täysi rikollinen! Vankilaan joutaisi mokoma sekopää!

Simon: No... En minä tiennyt, että se oli väärrin. Öytöä se kyllä minystä oli, myttä en minä sitten enää osannyt sanoa eii. Se koko ’omma myyttyi öydöksi sinä päivänä kyn minä täytin 12; Cécile ’älysi minyn poseerraavan vain kangas päälläni kyin krreikkalainen patsas. Ja sitten ilman mitään. Ja sen jälkeen hän ei pelkästään opettanyt minylle kaiken mitä hän tiesi taiteesta, vaan myös kaiken mitä hän tiesi porrnosta. Cécile sanoi aina, että se oli norrmaalia... ja että hän rräkästi minyä ja rräkästävä i’minen on norrmaali. Ja enemmän kyin mitään myytä, minä ’älysin olla norrmaali. ’Älysin osata rräkästää. Joten minä ostin opetyksen sii’en, ja valyyttänä oli varrtaloni. Cécile ja hänen mie’ensä tienasivat ’yvin minyllä… Minä sain palkkani typäköinä, alko’olina, taidetarrvikkeina, taideopetyksenä, ja joskys rra’anakin. Minä ’älysin tyllä kyylyisäksi näyttelijäksi, ja sellaisen Cécile todella minystä teki. Minä vain olin kyylyisä täysin erri piirreissä kyin olin toivonyt… Se kaikki materriaali on varrmasti y’ä jossain päin nettiä. Ei sellaista saa ikinä pois.

Aida: Voi kamalaa, oi Simon, olen niin kovin pahoillani puolestasi. En edes pysty kuvitella, kuinka tuollaiset kokemukset teinipoikana vaikuttavat aikuisen miehen elämään! Tai kyllä minä nyt tajuan paljon... Kuten sen, että pidät seksiä limaisena ja koet olevasi likainen. Sinä olet pelkkä uhri, sinun ei tarvitse tuntea mitään likaisuutta! Mutta minä ymmärrän kyllä, miksi ajattelet niin... Oi olen niin kovin surullinen...

Simon: En minä ’älyä olla mikään y’rri! Sen takia en py’y näistä asioista… Minyä pelottaa, milloin joky tytty törrmää sii’en materriaaliin. Tai le’distö. Tai Shania! Minyllä on itselläni siitä vain pieni osa, ja varrmassa tallessa. Kännykässäni on vain ne kaksi kesyä kyvää, koska ’älysin näyttää ne jollekin jonakin päivänä... ja kerrtoa tarrinani.

Aida: Oi en minä sitä tarkoittanut, että joutuisit ajatella olevasi uhri, päinvastoin! Sinun on käännettävä nuo kauhukokemukset vahvuudeksi. Sinä selvisit siitä kaikesta ja olet nyt tavallista vahvempi sen ansiosta.

Simon: Niin... No, sen minä olen jo te'nyt. Minä köylyttäydyin samaan ammattiin kyin Cécile, koska ’älysin olla häntä parrempi. Taidekyrrssit ovat asia, jolla minä kapinoin häntä vastaan. Alasti poseerraamalla minä näytän, ettei varrtalon tarvitse olla mikään ’imon ko’de. Taidekyrrsseillä minä otan kaikilta kännykät ja myyt tallennyslaitteet pois tynnin ajaksi, eikä kykään saa koskea minyyn. Siellä minyt saa vangita vain piirrtämällä tai maalaamalla, eikä se kyvä ole todellisyyttä niin kyin valokyvä tai video. He eivät saa minyä oikeasti vaan pelkän oman mielikyvänsä minystä. Siitä tylee tyrrvällinen olo. Se on minyn valtakyntäni ja itsemäärräämisoikeyteni. Olen ’arrastanyt sitä 18-vyötiäästä astii.

Aida: Minun mielestäni sinun kannattaisi kertoa Shanialle kaikki tämä, mitä tänään minulle kerroit. Hän ymmärtää kyllä. Ja sitten sinun ei tarvitsisi pelätä suhteessanne seksikokemusta, sillä Shania tajuaisi kuinka ajattelet.

Simon: ”Shania, sinyllä kyn on ollyt vain perrvoja ja rroistoja poikaystävinä, niin jatketaan sitä trraditiota; tässä on sinylle pa’in ’yörrä, jonka olet koskaan tavannyt! Olen myynyt seksiä vyösikäydet silkkaa a’neyttäni, myttä sinyn kanssasi minä en syösty makaamaan.” Ehehe! Se menisikin varrmaan ’yvin...

Aida: No tuskin sinä tuolla tavoin asiaa kertoisit… Ja aivan loistavaa, että taidekurssisi auttavat sinua terapeuttisesti. Jatka ihmeessä niitä!

Simon: Kerroinpa sen miten vain, niin ei siitä mitään rryysyistä kyvää saa.

 

Aida sulkee väsyneenä silmänsä mutta kuuntelee vielä. Hän on oivaltanut jotain hirveää: Simon ei ollut mikään ”typerä teini”, ei edes teini vielä kun häntä kohtaan tehtiin väärin. Simon oli lapsipornoa tekevien pedofiilien uhri ja häntä on groomattu siihen jo ennen 12-vuotissyntymäpäiväänsä ja sen jälkeen toistuvasti huumattu ja raiskattu sekä kolme vuotta kestäneen seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan päätteeksi hänet on vielä yritetty murhata. Eikä hän ole saanut mitään kunnon ammattiapua, koska ei ole uskaltanut puhua koettelemuksistaan aiemmin. Hänen perheensäkin vähättelee koko juttua, joten hän syyttää kaikesta itseään. Hän on myös todistanut armeijakaverinsa itsemurhan sekä harkinnut itsemurhaa pari vuotta sitten useiden sattumien johdosta, joista yksi oli välirikko Shanian kanssa. 

 

Simon: Minä en ole vieläkään syydellyt ketään. Kieltäytyminen siitä oli silloin minyn pieni kapinani. Kaikkeen myy’yn perrseennyölentään minä syöstyin, myttä en sii’en. ’Älysin säästää sen pienen osan itsestäni elämäni rräkkäydelle. Toivoton rromantikko, tiedän… Myttä e’kä on parrasta, etten minä koskaan pääse kokeilemaan sitä. Minä varrmasti oksentaisin Shanian syy’yn, ja sitten hän syyttäisi itseään minyn viastani ja saisi ikyisen trräymän...

Aida: Hyvä... Suuteleminen onkin kaikista intiimein asia...

Simon: Niin. En ’älyä jättää Shanialle itsestäni niin kamalaa myistöä... Ei Aida taida kuunnella enää. ’Yvää yötä, chérie.

Aida: Hmm... Hy-hyvää... mm...

Kun Aida on unessa, uskaltaa Simon vasta sitten itkeä. Hänen sähkönsininen kajalinsa ei ole vedenpitävä vaan valuu pitkin poskia hänen nyyhkyttäessään hiljaa. 

 

Pian kumpikin nukkuu niin kuin maailmassa olisi kaikki hyvin. 

 

Yön pikkutunneilla kahvilan ikkunaan ilmestyy tummanpuhuva hahmo, joka yrittää kurkistella sisälle ohuen verhon läpi. 

 

Hahmo menee sisään ovesta, jonka Simon on unohtanut lukita. Nurkan takana kurkkii toinen tummanpuhuva hahmo, joka näkee kaiken. Oliko Simon sittenkin oikeassa trolleista puhuessaan? 

 

Simon havahtuu oven narinaan. Hän tuuppii Aidan hereille hiljaa kuiskaten.

 

Simon: Joky tylee. Nyt ’iljaa. Minä ’oidan tämän. 

Aida: Mitääh...?

 

Yön pimeydestä ilmestyykin tuttu hahmo.

 

Gunnar: MITÄ SAATANAN HELVETTIÄ?! AIDA?! Et voi saatana olla tosissasi! 

 

Simon ja Aida pomppaavat ylös ennen kuin Gunnar ehtii astua sisään ja laittaa valon päälle. Simon siirtyy vaistonvaraisesti Aidan eteen ja vetää Gunnarin huomion itseensä.

 

Simon: Gunnar, sinä olet oikeassa: Shania on bimbo. Mitä sitten? Minä tykkään bimboista. Bimbot eivät ota itseään tai maailmaa liian vakavasti. Bimboilla on aina ’äyskää. Minä tiedän, olen’an itsekin bimbo!

Gunnar: Eivät miehet ole bimboja! Sillähän kuvataan blondeja ja tyhmiä kurvikkaita naisia! Sinulle pitää keksiä joku ihan oma nimitys! Miten olisi vaikka petturihuora?

Simon: Ei. Itse asiassa ”bimbo” on italiaa ja tarkoittaa poikaa, ja sitä on älyksi yli vyösisata sitten käytetty ty’mästä tai jylmästä mie’estä. Sanan féminine myötö olisi bimba, myttä sitä ei käytetä ’äykkymäsanana.

Aida: Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Gunnar?! Osaatko Simon italiaakin?

Gunnar: Minä olen etsinyt sinua koko yön joka paikasta! SE tässä tapahtuu! Et sitten puhelimeesikaan vastaa! 

Simon: Osaan minä jonkin verran italiaa, se on niin lä’ellä ranskaa. Oi, työ rimmasi Gunnarin sanoman kanssa! Hihih! Näin bimbot pitävät ’äyskää. Ja sekin rimmasi!

Gunnar: Mitä helv... Ja että pätemään pitää päästä omalla bimboudellaankin! HULLU!

 

Aida ei halua piilotella miehen selän takana; hän astuu esille ja lähemmäs Gunnaria.

Aida: No tässä minä nyt olen. Luurini unohtui Vicin luokse koko laukun kera, vaan eipä sillä, että olisin muutenkaan sinulle vastannut. Ole hyvä ja poistu!

Gunnar: Minä soitin kaikki kaverit läpi ja lopulta sain Angielta tiedon, että sinä lähdit bileistä tuon kanssa! Ja oikein matkalle ”jäätelön” kautta! Tajuatko ollenkaan, miten huolissani minä olen sinusta ollut?! Sitten löydän sinut nuhjaamasta täältä tukka takussa ja mekko rutussa! Mahtoi olla ”kiihkeä” yö! TUON kanssa! Oliko sen arvoista? Minä veikkaan että EI!

Aida: Kuule kyllä OLI! Miljoona kertaa jännittävämpi yö kuin sinun kanssasi, mutta en kerro yksityiskohtia!

Gunnar: Kyllähän minä ne yksityiskohdat jo tiedän! Sinulla oli käsi tuon munilla, saatana sentään!

Aida: No eikä ollut! Näit omiasi, kuten yleensä! Käteni oli hänen vyötäröllään. Ja minkä ihmeen ”tuon”?! On hänellä nimikin! Mutta sinä nyt oletkin tuollainen epäkunnioittava paskiainen! Painu helvettiin täältä!!!

Gunnar: Jos minä painun helvettiin, niin sinä lähdet kuule akkaseni minun mukaani! Pois tuon saastaisen pervon luota! 

Silloin laskuhumalassa oleva ärtyisä ja Gunnarin pilkkaan täysin kyllästynyt Simon tekee elämänsä virheen.

 

Simon: Soo… Gunnar, jos sinäkin olisit enemmän bimbo, niin e’kä naisesi ei tarvitsisi ’akea lo’tyä toisen sylistä.
Aida: Minä en ole enää sinun "akkasesi"! Haluan jäädä Simonin luo! Ja kuka tässä se saastainen per...

 

Simonin vittuilulta kuulostavat sanat saavat Gunnarin raivon valtaan. Ensin tuo saastainen paskiaispervo makaa Aidan kanssa, ja sitten kehtaa vielä tarkoituksella vääntää veistä haavassa! Ja Aida vielä haluaa jäädä mokoman pervon luo! Miten lie tuo paholainen onkaan onnistunut viettelemään Aidan? Simon on tehnyt sen kaikista pahimman rikoksen mitä kuvitella saattaa: tullut Gunnarin ja hänen Aidansa väliin ja täten rikkonut heidän perheensä! Jos he kuuluisivat oikeaan mafiaan, olisi tällaisesta petoksesta poikkeuksetta seurauksena kuolema.

 

Gunnar mätkäisee Simonia voimalla kasvoihin, täysin ilman varoitusta. Simon ehtii reagoida vasta jälkikäteen nostamalla kätensä refleksinomaisesti suojaksi. Aida yrittää ottaa Simonista kiinni, ettei tämä kaatuisi, mutta Simon on jo hyvää vauhtia lentämässä taaksepäin kiharat ilmassa hulmuten...

 

Aida: Eiiiiii!!! Varo Simon!!! 

 

Simon kaatuu metallisten pöytien välistä ja lyö päänsä takana olevan kolmannen pöydän reunaan. 

 

Sitten hän putoaa lattialle ja hautautuu putoilevien tavaroiden ja kaatuvien raskaiden metallituolien alle.

 

Aida luo Gunnariin lyhyen, kylmän katseen, joka ampuisi tikareita mikäli fyysisesti siihen pystyisi. 

Sitten Aida ryntää kiireesti auttamaan Simonia. Aida raivaa tavarat pois Simonin päältä ja löytää hänet tajuissaan, mutta silmäkulma mustelmilla. Aida tarkistaa nopeasti, ettei Simon näytä muuten loukkaantuneelta, ja kiskoo hänet istumaan.

 

Aida: Simon! Kuuletko minua?! Oletko sinä kunnossa?!

Simon: Hmmm… Kaikki ’yvin.

 

Gunnar yrittää napata Aidaa käsivarresta, mutta Aida työntää tämän vihaisena pois. 

 

Gunnar: Ihan kunnossa tuo näyttää olevan! Lähdetään nyt helvettiin täältä! Mennään minun kämpilleni ja selvitetään tämä sotku. Minä annan sinulle anteeksi syrjähypyn… vaikka minua ällöttääkin, että sinä juuri tuon kanssa… Hyi helvetti! En edes tiennyt Simonin pystyvän sellaiseen… ainakaan naisen kanssa. Nuo viinapullot kyllä selittävät kaiken teidän kummankin osalta!

Aida: Irti minusta senkin sika! Sinulla ei ole aavistustakaan minun ja Simonin tekemisistä, etkä koskaan saa tietääkään! Kuinka sinä kehtasit lyödä häntä?! 

Simon istuu hämmentyneenä ja höpisee hiljaa ranskaksi ja suomeksi.

Simon: Où je suis? J'ai mal à la main. C'est ma main. Käteen vain sattyy vä’än… Kaikki ’yvin. Kaikki on i’an ’yvin. Je dois rentrer à la maison... 

 

Gunnar: No on tuo kovakallo turpaan saanut ennenkin, ei siinä mitään uutta tai ihmeellistä ole. No? Mennäänkö nyt? En halua jäädä tänne riitelemään, vaan mennään selvittämään tämä asia nyt kunnolla. Aida: Minulla ei ole kuule sinun kanssasi enää mitään selvitettävää. Paitsi tavarani haen sinun kämpästäsi heti kun ehdin. Ja avaimeni haluan takaisin! 

Gunnar: Mitä? Mitä helvettiä sinä puhut? 

 

Simon käy lattialle makaamaan. 

 

Simon: Minyn pitää päästä... kotiin. Aida... soitatko minylle... taksin? ’Älyän… à la maison... 

 

Aida ja Gunnar katsovat toisiaan surullisina. Kummankin poskille ilmestyy kyyneliä. 

 

Aida: Eiköhän tämä nyt ollut tässä. Minä jätän sinut.

Gunnar: Et voi olla tosissasi? Ei tämä voi olla tässä… Mehän olemme olleet jo vuosia yhdessä! Me rakastamme toisiamme! 

 

Aida ei voi pidätellä kyyneliään. Onhan hänellä todellakin pitkä historia Gunnarin kanssa. Yhteen he eivät koskaan muuttaneet, mutta suhde on toiminut jo pitkään. Heillä oli vuoden 2014 tammikuussa alkanut panosuhde, jolloin he harrastivat seksiä aina vain sattumalta tavatessaan, mutta sitten suhde syveni niin, että Aida jätti rakkaan tyttöystävänsä Millan Gunnarin takia vuoden 2019 lopulla, melkein neljä vuotta sitten, ja siitä asti he ovat olleet parisuhteessa ja vierailleet usein toistensa luona. Aida on tuntenut Gunnarin jo melkein kymmenen vuotta. Tämän ihmisen kanssa Aida on uskonut viettävänsä koko loppuelämänsä. Mutta suhteen loppu onkin koittanut nyt, ennen elämän loppumista. Aivan etuajassa. Ja kaikki on Gunnarin muuttuneen luonteen syytä. Vai onko Gunnar vain viimeinkin paljastanut Aidalle todellisen luonteensa, eikä se itse asiassa ole muuttunut mitenkään? 

 

Aida: Kyllähän minä rakastan sinua, Gunnar. Olen aina rakastanut. Mutta… 

 

Gunnarkin itkee vuolaasti. Hänelle on ollut vain Aida kaikkien näiden vuosien ajan. Myös silloin kun Gunnar sai selville Aidan seurustelevan naisen kanssa vuoden 2018 Exotic Partyissä, oli hän asiasta niin järkyttynyt, että eli vapaaehtoisessa selibaatissa vuoden ajan ja tänä aikana kirjoitti Vic Milovin paskimmat biisit ikinä. Muuhun ei Gunnar silloin pystynyt. Hän ei voinut uskoa onneaan, kun Aida sen kamalan vuoden jälkeen valitsikin lopulta hänet! Mitä kummaa tapahtui, että nyt on käynyt näin? Sitä ei Gunnar voi käsittää. Eihän hän ole tehnyt mitään väärää! Ja Aida tosiaan rakastaa Gunnaria, onhan hänellä nytkin Gunnarin antamat hopeakorut yllään. Ne tosin ovat tummuneet ajan kanssa, sillä Gunnar ei ole vaivautunut huoltamaan niitä läheskään yhtä hyvällä huolella kuin rakkaita moottoriajoneuvojaan… Mutta mitäs pienistä? 

 

Gunnar: Mikä meitä sitten muka estää olemasta yhdessä? 

 

Simon alkaa oksentaa. Ehkä vastaus Gunnarin kysymykseen on tässä? Ei sillä, että hän mitään huomaisi. 

 

Simon: Köh! Grreill… Köh! Grll…

Gunnar: Et kai sinä tosissasi anna Simonin pilata kaikkea mitä meillä on?

Aida: Sinä ITSE olet pilannut sen kaiken!

Gunnar: Häh? Mitä minä muka olen tehnyt? 

 

Simon oksentaa yhä enemmän ja on nyt myös kouristusten vallassa. Silmäkin verestää punaisena.

 

Simon: Köh… Grrll... 

Aida ja Gunnar huomaavat viimein Simonin tilan, Aida tietenkin ensin. 

 

Aida: Jeskamandeer! Mikä Simonilla on?! Hän tukehtuu pian oksennukseensa!

Gunnar: Mitäh? 

 

Aida kääntää Simonin äkkiä kyljelleen ja työntää sormensa tämän kurkkuun avatakseen hengitystiet. Mutta onko jo myöhäistä? Simon lakkaa oksentamasta ja vain tärisee lakanankalpeana silmät päässä muljahtaen. Liike lakkaa yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja Simon vain makaa hiljaa silmät auki. 

 

Aida: Hänellä on jonkinlainen kohtaus! Epilepsia? Se aiheutui siitä kun sinä löit häntä!

Gunnar: Voi helvetti! Vic tappaa minut! 

Aida: Siitäkö sinä vain välität?! Senkin idiootti! Soita ambulanssi, helvetti sentään!

Gunnar: Okei, okei, minä soitan… Nyt minä en tajua. Ei se kyllä minun syytäni ollut… Minähän vain vähän vetäisin turpaan, ja ihan ansaitusti vieläpä! Siis eihän tuo edes vuoda verta mistään? 

Simon näkee yllään Aidan itkuiset kasvot ja kuulee vielä tämän ja Gunnarin puhetta ja huutoa. 

 

Aida: TURPA KIINNI GUNNAR JA TEE KUTEN KÄSKEN!!! Simon! Pysy hereillä! Älä nukahda! Pysy nyt hereillä! Minä olen tässä! Apua on tulossa!

Gunnar: Hei, tarvitsisin ambulanssin… Ai minulle? Ei kun yksi tyyppi… Äh, yksi tuttu mies makaa täällä lattialla, kun… tuota, pyörtyi jotenkin oudosti, ja… Ai tajuissaan? Aida, onko Simon vielä tajuissaan? Aida?

 

Ylhäällä suoraan Aidan takana paistaa lamppua paljon kirkkaampi, suorastaan sokaiseva valo. Sitten valo sammuu ja koittaa täydellinen pimeys. 

 

Aida: Ei ole… Nyyh!

 

Tuttujen ihmisten äänet muuttavat muotoaan kauniiksi sinfoniaksi, joka alkaa veden liplatusta muistuttavalla pianonsoitolla. Mukaan tulee vähitellen lintujen laululta, tuulen riepottelemien lehtien kahinalta ja puron solinalta kuulostavia soittimia yksi toisensa perään, kunnes tässä taivaallisessa orkesterissa soivat kaikki maailman kauneimmat soittimet ja luonnon äänet. Se vyöryy päälle pauhaavan hyökyaallon lailla ja pyyhkäisee mukanaan kaiken kivun, tuskan, surun ja häpeän. Simon tuntee olevansa taas ehjä, niin kuin oli joskus kauan sitten, ennen kuin mitään pahaa oli tapahtunut, niin kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan ja koko elämä olisi aivan viatonta kuin lapsen leikki. Ja normaalia. 

 

Juuri niin kuin hän aina halusikin. 

 

To be continued…

 

 

Loppuun kuunneltavaksi: The Debutante - Bear McCreary

 

Tarinassa mukana: 

Ninnin Aida vierailulla

ISO KIITOS NINNILLE avusta jakson teossa Aidan dialogin muodossa sekä siitä, että ylipäätänsä sain näyttää tässä Simonin tarinan! Ja vielä siitä, kun sun kanssa on ihan mielettömän hauska tehdä tarinaa. :-D  -Marianne