maanantai 22. helmikuuta 2021

Osa 202 Ystäville ja eksille!

On helmikuu. Alkuvuosi on pitkästä aikaa ollut sellainen, kuin talvet ennen vanhaan olivat; lunta on satanut huikean paljon ja lisäksi kylmiä pakkaspäiviä on riittänyt. 

Shanian taloon vastikään muuttaneet isosisko Annika ja tuore ystävä Daria ovat tulleet toimeen keskenään, tosin naiset ovat kovin vähän tekemisissä toistensa kanssa. Ystävänpäivänä Shania on päättänyt järjestää viralliset tupaantuliaiset uusille kämppiksilleen.

Shania: Nyt minä vaihdan pinkin nenäkorun pois ja käytän tätä Simonilta saamaani! Oi sitä ihanaa urosta, hän käytti järjettömän summan näihin kahteen koruun rahojaan. On vaan niin kurjaa, etten ole saanut juteltua hänen kanssaan! Hän lähettelee vain lyhyitä viestejä ja niitäkin harvoin. Hyvä tietää, että rakkaani on elossa siellä Pariisissa, mutta haluaisin jutella kunnolla!
Daria: Mitähän hittoo herra ope siel kelaa..? Sairas ikävä Simonii mulki!

Shania: No hemmetti kun sitä ei voi tietää mitä Simon ajattelee, koska hän ei kerro mitään! No, miltä hänen ostamansa nenäkoru näyttää?
Daria: Tosi pähee! Hei minkä possen sä kutsuit meiän tupareihin? 
Shania: Ihan vaan Aidan ja Caitlinin. Ja nyt juomme vaan kahvia ja avaamme ne Simonin leipomat palmierit, ei mitään huumeita eikä viinaa tänään. Eihän?
Daria: Ei tod sitä joka päivä jaksa vetää kuosei, sumpit sopii mulle. Ja nii muuten: hyvää ystävänpäivää!

Shania: Hyvää ystävänpäivää rakas Dariani! Juu.. pelottaa taas, että Aida ja Caitlin alkavat saarnata minulle huumeista... 
Daria: No anna niiden muijien heittää läppää nii paljo ku jaksaa, et vaan kuuntele.
Shania: No niin kai... Jätän tuohon pöydälle nenäkorulaatikon, jotta saavat tytöt kadehtia. Ei olisi Gunnarilla varaa ostaa Aidalle tuon hintaisia koruja. Saatika Jaakolla Caitlinille! Hihii! Annika! Sinäkö siellä?!

Annika: Minä täällä vaan kolistelen. Voi enhän ole alipukeutunut?! Laitoin koruja ja jopa sormuksenkin sormeen!
Shania: No et todellakaan ole alipukeutunut! Ihanat korvakorut! 
Daria: Chillaa hei kämppis, nää on meiän tuparit. Hillu vaik nudena jos diggaat.

Annika: No enhän minä nyt ikinä alasti hilluisi... Hei vieraat taitavat saapua! Anteeksi, etten kutsunut Evaa ja Elinaa, jotka ovat ainoat ystäväni täällä. Kutsun heidät ensi kerralla!

Shania: Ei haittaa lainkaan. Ihanaa, että olet saanut ystäviä. Vieläpä ikäisiäsi. 
Daria: Juu kyl me keritää tsiigaa ne gimmat myöhemminki, ei midist stressii.
Shania: Huuda vaan Aidalle ja Caitlinille, että sisään vaan. Kerran siellä suunnalla valmiiksi seisot.

Aida ja Caitlin saapuvat ja jättävät ulkovaatteensa eteiseen.

Aida: No moi!
Shania: Ihanaa, että tulitte! Ja hyvää ystävänpäivää!
Daria: Joo moi. Kumpi skujas? Vai osaatsä Caitlin tsöraa bilikaa?
Caitlin: Hellureijaa vaa teille, hyvää ystävänpäivää ja kyl meitsi osaa ajaa kiesii. Paitti et Aidan wolkkari ei oo avoauto kuten meitsil, joten tietty se ajaa talvel. Hitto siel oli taas kylmä. Sairaan suolane tuuli!
Annika: Hei ja tervetuloa juhlistamaan tupareitamme! Voiko tuuli olla suolainen? Kirpeä ainakin...

Shania: No niin, onnea nyt virallisesti uuteen kotiinne, eli luokseni loisimaan, hahah! Rakas isosiskoni sekä rakas, rakas Dariani!
Annika: Oi kiitos! Vanhempamme siellä häämatkallaan Amerikassa haluaisivat minut sinne, sillä se toinen mummi haluaa tavata minut pian.
Shania: No en ihmettele! Granny Steph on varmaan haljeta siellä, kun ei ole vielä tavannut sinua! Aiotko lähteä Jenkkeihin?
Daria: Siis onks teiän fossiilit yhä siel Jenkeis?!
Shania: Siellähän he ovat. Ainakin maaliskuun vielä. Heillä on niin monta paikkaa käytävänä. Ensin Sineadin ja Aaronin luona Nykissä, sitten Minnesotassa Granny Stephillä, jonka he ottivat Rochesterista mukaansa Winonaan setämme ja tätimme luo ja sitten äiti aikoo käydä vielä San Diegossa selvittämässä välinsä äitinsä kanssa. Niin ja Williamsin perheen vanhemmat menivät sinne mukana, sillä Aaronhan on heidän vanhin poikansa ja he asuvat siellä Brooklynissa Aaronin Jerry-sedän luona. Vaan Olivia-serkku on tulossa takaisin Suomeen jo aiemmin Dickin ja Mimosa-vauvan kanssa, koska myös Dickin äiti Caroline on reissussa mukana. Näytinhän minä sinulle kuvia, kun isäni lähetti..?
Daria: No kai mul oli filkka sillon katki tai mä oon muuten vaan vajaa ku ei tuu mieleen...

Aida: Me päätimme tuoda kovin yksinkertaisen, mutta perinteisen lahjan. Tulee ainakin käyttöön tässä huushollissa!
Caitlin: Eli kahvii tietty! Eiks ollukki hyvin kekattu? Ni siis meitsi hiffas tän lahjan!
Daria: Joo kiitti, tsufeet kelpaa aina!

Huolimatta siitä, että Daria seisoo käsi ojossa vastaanottamassa kahvipakettia, saapastelevat vieraat kahvi mukanaan Shanian perässä ruokailuhuoneeseen.

Caitlin: Puolsysteri hei, meil ois pari jutskaa sillee niinku. Tai siis sillee... Me ollaan huolissaa ku sä duunaat ihan ihme juttui nykyään..
Shania: Joo eikö olekin suoranainen ihme!? Siis tämä upea toppi, jonka löysin Castle Camnerin ale-korista! Tai siis sehän on loppuunmyynti, koska koko Kartano Camner lopettaa pian.
Aida: Shania hei, nyt kuuntelet, mitä meillä on sanottavaa.

Shania kuulee Darian rauhoittavat askeleet keittiön puolella ja ryntää sinne. Suorastaan pakenee ystäviään!

Shania: Huh! Minähän arvasin tämän, oh.. He aikovat jälleen saarnata minulle. Oh en kestä tätä ahdistusta...
Daria: Joo sust tuli ihan fleegu! No mult löytyy benei, tietty. Nakkaa kitaas pari rivaa täst. Nää on romanialaisii, muttei saanu muuta.

Shania: Oh, kiitos... Nämäkö varmasti auttavat? Enhän vaan mene sekaisin ja sitten he saisivat taas LISÄÄ saarnattavaa?!
Daria: No et mee sekasin, sun ei vaa tartte enää pingottaa. Otat vaa relaa. 
Shania: Oh, no sitten minä otan. Kiitos. Nyt Simonin leivonnaisetkin sitten avataan. Toivottavasti eivät ole pilaantuneet.

Seinän toisella puolella ei kuulla puhetta romanialaisista katupillereistä.

Annika: Oi missähän minä kehtaan istua, kun...
Aida: Ai omassa kodissasi?! Istut tietysti sille tuolille, jolle haluat! Muista, että vaikka asutkin täällä Shanian talossa, olet kuitenkin hänen isosiskonsa. 
Caitlin: No sillee just tietty, sitä paitti meidän faija tän talon omistaa, ei Shania.
Annika: Oi te olette niin ihania ja suorapuheisia.. Istun sitten siskopuoleni viereen!
Caitlin: Perse penkkii vaan! Meitsi sit saattaa pierrä et rutke käy ja välil koko lattia tärisee, mut harvemmin meitsi pöydäs paskoo. Eli uskallat tulla meitsin viereen!

Jonkin ajan kuluttua Shania on keittänyt kahvit ja tulee odotetun leivonnaispaketin kanssa huoneeseen.

Shania: Kuten lupasin; seuraavalla kerralla Simonin tekemät palmierit laitetaan tarjolle. Ja tämä todella on seuraava kerta tällä porukalla! 
Aida: No niin, kaadahan ne tarjottimelle!
Caitlin: Jeeee!!!

Annika: Kiitos erittäin paljon, että tulitte juhlistamaan sitä, että minä ja Shanian ystävä asumme nyt täällä. Ja kiitos vielä kerran, Shania, että otit isosiskosi luoksesi.
Shania: No ei tarvitse kiitellä; ilman muuta! Nyt kun vihdoin viimein saimme sinut elämäämme.
Caitlin: Joko noit keksei saa alkaa mättää naamarii?
Shania: No nyt saa! Sain juuri Simonilta ystävänpäivätervehdyksen ja tulin heti paremmalle tuulelle. Nyt kauan panttaamani Simonin palmierit saa siis syödä.

Shania: Otan itsekin nyt yhden ja ajattelen rakasta Simoniani... Hän toivotti vaan hyvää ystävänpäivää, muttei kertonut mistään muusta. Olen kysellyt toistamiseen, milloin hän palaa Pariisista, mutta hän on vastaillut vaan lyhyesti ja kertonut siskonsa tarvitsevan häntä edelleen... Kirottu Charlie!

Daria: No kuis sul ja Gunnaril luistaa?
Aida: Aivan ihanasti! Aion viedä hänet ihan lähiaikoina Tokioon. Kyllä vanhempani ilahtuvat kun vien näytille miehen! Ja ihana päästä näkemään kummityttöä, Minakohan täytti viime kuussa jo 2 vuotta.

Shania: Oi minäkin haluan Tokioon! Kaipaan Nichelleä niin kovin ja haluaisin nähdä myös oman kummityttöni. Ihan järjetöntä, miten tuo aika juoksee. Vastahan Saga syntyi ja täyttää tänä vuonna jo 4! Tosin vasta syksyllä. 
Caitlin: Meitsi kans haluis sinne... Me hengattiin Nichellen kaa sillon aikanaan kuiteski aika hiton paljo, siis niinku tällee frendiporukas. Pidettiin just tällasii kahvijutskii... Ja kelatkaa sitä, et meitsin likat täyttää tän kuun lopus jo ihan sika paljo! Katja 8 ja kaksoset 7. 
Annika: Oi saanko kutsun tyttöjen syntymäpäiville? Minulta on mennyt niin monet juhlat ohi...
Caitlin: No ne likat on saanu nii hiton suuret kekkerit yleensä, viime vuonnakin Hoppu Lopus oli järjetön tilaisuus niille ja niiden frendeille, joten täl kertaa ne saa vaa Barbien Herkkutorilta roudatun valmiskakun ja pikku lahjat! Mut tsiigataan sit ens vuonna!
Shania: Caitlin hei, älähän kauho koko lautasta täyteen niitä palmiereita... Oi, muistan ne lastesi megasynttärit vuosi sitten... Sain Simonilta yllättäen videopuhelun ollessani naistenhuoneessa! Ja Simon luuli minun istuvan jollakin hienolla design-tuolilla! 

Annika: Ei kai? Olitko ihan nolona?
Shania: No kuvitelkaa! Se oli siis täysi yllätys se videopuhelu, olin vaan haaveillut Simonista sitä ennen! Ja sitten kun hän ottaa minuun yhteyttä, pikkuhousuni roikkuvat nilkoissa lastenjuhlien vessassa!
Aida: Haahhahaa!!! Tuo juttu naurattaa joka kerta!
Daria: Vai kelas herra ope, et sä sittaat designil. 
Caitlin: No mut paskapytythän ON disainii! Iihhihii! Meitsi ainaski on AINA pytyllä jos tulee joku tärkee puhelu tai jotain. Taustalt kuuluu vaa ku pökäleet lopsuu pyttyyn, hehee!

Tytöillä on hauskaa ja Caitlin ja Aida päättävät olla saarnaamatta Shanialle yhtään mistään nyt ystävänpäivänä. Caitlin vouhottaa taas kerran kirjamenestyksestään.

Caitlin: Ni siis vähä me otettii nokkiimme Mildredin kaa! Joku oikeesti kehtas väittää, et meidän bestselleri myy nii hemmetisti siks, ku se on maan huonoin kirja! Siis HALOO??!! Onks sen tyypin airot unohtunu penaalist kokonaan ku tollast paskaa jauhaa?! Mildred kelas, et salee se on meille vaan niin kateellinen. Ei hitsin pimpulat nää keksit on parhaita!

Shaniaa alkaa yllättäen väsyttää. Hän ei edes muista, että otti Darian antamia rauhoittavia lääkkeitä.

Shania: Annika ei tiedä näistä asioista mitään, mutta minähän kerroin siitä mystisestä miehestä siellä mallikeikalla, huoooh... Niin siis se Galagarin Lapset-seurakunta tai mikä kultti olikaan. Ohhoijaa... Minä aion soittaa siihen numeroon, jonka se mystinen Connor antoi, oh, siihen käyntikortissa olevaan numeroon. Huooh...
Aida: Vai aiot? Mistä tiedät mitä hulluja he ovat?
Daria: Mä ainaski haluun tietää! Soitetaan kimpas!
Annika: Siis kultti?! Ei kuulosta hyvältä! Oi oletko noin väsynyt?

Annika: Siis mistä ihmeestä nyt on kyse? Aiotko liittyä kulttiin?! Minä sanon, että ehdottomasti ei!
Caitlin: Joo sä et tiiä mikä jutska se on, Shania kertoo sulle sit ku haluu. Mut se kaikki liittyy meitsiin. Siihen, ku meitsi siepattii. Voi huh huijaa miten mageit nää Simonin duunaamat keksit!!!

Aida: Ethän sinä voi tietää, onko se ihmeen Connor edes käynyt Rajamaailmassa!
Shania: Ei hän muuten tietäisi... huooh... nimeä galagari... Hitto että unettaa.
Daria: Unest tuliki mieleen ku mä näin viime yönä ihan sairaan sellasen! Mä skäppäilin siin jollain ostaril ja hittasin barbi-kokosii lyysareit ihan kybänä Shanian nukeille. Ne oliki...

Shania päättää nojata ja Darian unta kuunnellessaan naisen sanat tuntuvat kuuluvan kuin jostakin syvältä maan uumenista.

Daria: Nii ne oliki duunattu aplareist! Mun piti alkaa siin vääntää niist juissii et saisin blogattuu parhaan ja sitä juissiihan tuli nii redisti, et mun piti alkaa kippaa huivii sitä siit buidun lattialt. Joku blisari skäppäili ohi eikä kelannu etes skidisti kuin härölt se näytti!

Caitlin: No olipa uni! Shanian barbeille kattokruunuja!
Annika: Oi anteeksi, minä olen niin huono tuota slangia puhumaan. Barbien kattokruunuista siis oli kyse ja mistä ne olikaan tehty? Juissi-sanan ymmärsin kyllä.
Caitlin: Appelsiineist! Hei ny on enää yks keksi boxis!

Aida: No oli kyllä melkoinen uni; juoda kattokruunumehua kaupan lattialta! Minä näen vaan seksiunia minusta ja Gunnarista!
Daria: Ai pelkästää? Hei onks mun klyyvari iso?
Aida: Noo.. On se isompi kuin minulla! Mutta sinähän olet Rochester. Kaikilla teillä on samanlainen nenä. Kaunis sellainen tietysti.
Shania: Krooh... TÄH?!

Yhtäkkiä Shania ei voi enää peitellä väsymystään ja rojahtaa kyynärpäidensä varaan pöydälle nukkumaan.

*KOPS*

Aida: Shania!! Mikä sinulle tuli?!
Daria: Antaa böönan koisii.
Shania: Krooh...pyyh...

Aida: Tätä minä Caitlin tarkoitin!! Ovatko kahvitilaisuutemme ennen vanhaan päättyneet siihen, että Shania on nukahtanut kesken kaiken?! Hän on ottanut taas jotakin aineita! Daria, onko?!
Daria: Ota ny gimma iha iisisti vaa...
Annika: Jospa Shania on muuten vaan väsynyt. Heillähän on se bändin keikkakin pian, jossa hän soittaa viimeisen kerran. Varmaan hän on joutunut harjoitella kitaralla yötä päivää. En kyllä ole kuullut...
Caitlin: Ihan sama! Meitsi syö vikan keksin nyt! Antaa Shanian nukkuu, hellureijaa ja hyvää vappuu! Vai mikä jutska tää ny olikaan? Ystävänpäivä! Ja ny kurkkii kuulkaa paskapökäle jo pöksyis asti!

22.2. on maanantai ja talvinen iltapäivä. Shania ja Daria ovat lähdössä lenkille.

Shania: Voi hitto! Sinä näytät joltakin viktoriaaniselta aatelisneidolta ja minä olen tällaisissa retkuissa!
Daria: Sä näytät aina tosi fäiniltä.

Daria: Hei mun pitää kertoo sulle yks paska homma. Mä vastasin sun kännyyn ku Aida soitti äsken. Se sun eksäs Sebastian, nii se jätkä on delannu. 
Shania: MITÄH??!!
Daria: Juu. Keuhkokuumeesee ja verenmyrkytyksee. Mä oon tosi pahoillani.

Shania: Siis ei voi olla todellista! Vaikka hän eksäni onkin.. olikin, niin kyllä tämä tuntuu todella kamalalta! Osasiko Aida kertoa, johtuiko keuhkokuume koronasta?
Daria: Sori, mult meni se detalji ohi ku bööna jutskas nii spiidisti enkä oikeen jaksanu keskittyykään...

Ystävykset menevät ulos kävelylle. Shania on hiljainen ja miettii Sebastiania.

Shania: Me seurustelimme pariinkin otteeseen ja nyt häntä ei enää ole olemassa! En vielä edes voi käsittää koko juttua! Eikä täällä edes ole nyt niin kylmä, otan tämän pipon taskuun.
Daria: Mun kaa sä voit pamlaa ihan mist vaan. Mä tuen sua ton eksäs jutun kaa ihan homona, muista se!

Daria: Ja sä voit jeesaa mua! Kai sä kato snaijaat, et ku herra ope on ny siel Ranskas, ni sen kämppä on iha tyhjillään! No mä yritin tietty ruinaa Vicilt sitä vara-avainta, mut ei se bitch suostunu! Eiks oo törtsii?! Simonil on nii mageit kledjui ja muutenki pähee tyyli, nii mä oisin vaa sovitellu niit kledjui ja vähä penkonu sen lootii.
Shania: Tarkoitatko, että minä kysyisin Viciltä niitä avaimia? Voin kysyä. 
Daria: No juu tietty, kiits! Siis mähän mielellään budjaisin siel kans, ku ei mul oo omaa luukkuu. Ja kai sä oot huomannu mitkä röykkiöt kundil on erilaisii sormuksii ja kameekorui? Ku se kerran törsäs kymppitonnin sun nenäkoruihin, nii eiköhän sen omatki korut oo aika arvokkaita. Nii mä kelasin, et ei se parii sormust kaipais. Mun melkeen kaik mani meni mämmiin, ja yhelläki sormuksel saletisti sais sitä aika hitosti lisää, eiks je? Eli mä kelasin, et jos SÄ kysyisit Vicilt sitä avainta, nii se vois sen sulle antaa! Sanoisit vaa, et sä... Öh, no kyl sä kekkaat jotai!

Shania: Öh, kyllähän minä voin yrittää. Minkähän takia Simon ei ole päästänyt minua asuntoonsa? Silloin kerrankin hän halusi tavata Vicin luona...

Daria: Hei no kelaas tätä: Angie kerto, et sillon ku me oltiin Vicin köksäs vetää sitä lyricaa, nii Gunnar oli sanonu, et Simon piilottelee jotai sänkynsä alla! Sil on saletisti jotai pornoo siel, SIKS ei sinne kämppään saa kukaan mennä! Hihihi! Tai Gunnar oli jotai seksinukest pamlannu kuulemma. Ku se jätkä kerran sun kaa hidastelee, niin taitaa sil olla sänkynsä alla joku pumpattava barbara!
Shania: No sellainen ei minua haittaisi tippaakaan!

Shania: Kai sinä aiot vielä kysyä äidiltäsi ja tädeiltäsi, voisinko päästä Dramaattiselle takaisin malliksi..?
Daria: Dramaticille siis. Totta hitos mä handlaan sen homman! Kuhan otat mut messii sinne Connorin kulttisessioon.
Shania: No en uskaltaisi yksin sinne mennäkään! Ja kiitos, rakas ystävä. Siis siitä, että juttelet ex-pomoilleni.

Shania heittäytyy yhtäkkiä lumeen.

Daria: Mitä muija ny duunaa?
Shania: Ajattelin tehdä lumienkelin! Sebastianin muistolle! Olet ikuisesti ajatuksissani, Sebastian Gilbert!


to be continued...

Tämä jakso on omistettu eksälleni Tarekille, joka menehtyi keuhkokuumeeseen ja verenmyrkytykseen 6.2.2021. Lepää rauhassa. Ikuisesti yhteisiä hetkiämme vaalien ja muistoasi kunnioittaen.

Tarinassa mukana: Mariannen Daria vierailulla



3 kommenttia:

  1. Surullinen jakso. Elämässä sattuu aika hurjia juttuja välillä, mutta ei auta kuin mennä eteenpäin. Toivon, että sekä Tarek että Sebastian saivat rauhan. Olisi kiva joskus nähdä vaikka takaumina otteita Sebastianin viimeisestä vuodesta. Sen elämä taisi mennä aika alamäkeä siitä asti kun Shania sen jätti. Shania saattaisi tuntea syyllisyyttä jos tietäisi Sebastianin vaiheista ja ehkä tuntee sitä jo valmiiksikin. Mutta on silti hyvä muistaa, että jokainen on vastuussa siitä miten elää oman elämänsä. Vastoinkäymisiä sattuu ihan kaikille, mutta miten niitä käsittelee on oma asia josta ei voi muita syyttää.

    Kahvihetki oli hauska kun Caitlin mätti naamaansa melkein kaikki keksit! Shanian olisi kyllä aika jo vähän heräillä. Ehkä kun lumet lähtee niin Shaniakin herää synkästä talviunestaan? Aika mielenkiintoisia olettamuksia sillä muuten, kun luulee tietävänsä Gunnarin varallisuuden. Ehkäpä Gunnar ei vain halua tuhlata rahojaan koruihin ja vaatteisiin Simonin tavoin, vaan mieluummin käyttää ne johonkin mitä pitää järkevämpänä. Ja antoihan se Aidalle joululahjaksi hienot korvikset, jotka ei ehkä ihan kymppitonnia maksaneet, mutta Aida arvosti silti. Mutta Shania näyttääkin mittailevan kaikkea rahallisen arvon mukaan. Ehkä se joskus vielä oppii, ettei asiat ole niin mustavalkoisia kuin miltä ne näyttää. :-)

    -Marianne

    VastaaPoista
  2. Hupaisa, miten Caitlin ja Mildred elää kieltäymyksessä kirjansa huonoudesta! Mutta hyvä, että myyntimenestystä riittää. :P X.

    VastaaPoista
  3. Ihanan nakonen asunto tytolla ja hyvia kekseja Caitlinille, mahtavaa etta seller myy hyvin. Shania sais no palata ennalleen ja vaikka rajamaailmaan mieluummin kuin mattaa kaikkea moskaa itseensa, surullista mutta Caitlin onneksi oma iloinen itsensa

    VastaaPoista