Osa 107 Silky Streetin jouluspecial 5

Dollywoodissa koittaa jälleen joulu. Shania katselee vanhoja valokuvia joululta 2009. Sinä vuonna he olivat siskopuoli Caitlinin kanssa hyvissä väleissä ja Caitlin tuli äitinsä kanssa viettämään jouluaattoa Shanian luo. Ovathan Shania ja Caitlin nykyään taas erinomaisissa väleissä, mutta tuon joulun 2009 jälkeen heille tuli riitaa noin kolmeksi vuodeksi. Caitlinin äiti Tuija Hiltunen nimittäin riehui aattona kännissä, eikä Caitlin estellyt äitiään yhtään. Sen sijaan Caitlin tarttui itsekin pulloon ja lopulta kännikaksikko kaatoi joulukuusenkin.
Shania katselee kuvaa, jossa kuusi on vielä pystyssä ja Tuija makaa tuhannen tuiterissa lattialla. Vaikka kuvat tuovat ikäviä muistoja mieleen, haluaisi Shania pitkästä aikaa elävän kuusen muovisen sijasta.

Aattoaamuna Shania päättää lähteä ostamaan Barbie Boulevardin torilta aitoa kuusta, mutta poikkeaa ensin äitinsä luona viemässä lahjan. Jacqueline kun asuu samalla kadulla niin kätevästi. Kun Shania saapuu äitinsä asunnolle, hämmästyy hän omituista kuusenkuvatusta.

Shania: Mikä ihmeen puska sinulla täällä on? Eihän kuusessa ole edes koristeita!
Jacqueline: Ostimme sen pari päivää sitten Barbie Boulevardin torilta Sineadin kanssa. Ei siellä ollut tavallisia kuusia. Äläkä yhtään moiti sitä, se on varsin elegantti!
Shania: Siis täh?

Jacqueline: Se on uusinta uutta! Hybridi siis. Myyjä kertoi, että se on risteytys hopeakuusta, lehtikuusta ja katajaa. Mielestäni se on kaunis. Eikä minimalistisen eleganttiin tyyliini sovi mitkään kirjavat koristeet! Kas, Dior hyppäsi syliini!
Dior: Miauu!

Eikä aikaakaan kun kissa päättää osoittaa oman mielipiteensä "joulukuusesta".

Jacqueline: Voi ei! Heti alas sieltä, Dior!
Shania: Voi tavaton sentään, minä yritän saada sen irroittamaan kyntensä puusta. Dior! Paha kisu!

Shania vaihtaa äitinsä kanssa joululahjoja ja lähtee takaisin kotiinsa Silky Streetille. Jos torilla ei tuon perinteisempiä kuusia myydä, niin olkoot! Shania ei silti halua käyttää tänä jouluna Jennijeeltä tilattua tekokuusta, se kun on koristanut takkahuonetta jo kolmena vuotena peräkkäin. Niinpä hän marssii kotimatkalla Biltemaan ja ostaa upouuden muovikuusen.

Juuri kun Shania on koristellut uuden kuusen, saapuvat tytöt joulun viettoon. Perinteen mukaan aattona ollaan aina Shanian luona ja niin on sovittu nytkin. Tällä kertaa perinteeseen on tehty pieni muutos: Tytöt juhlivat vaan nelistään. Ei poikaystäviä, aviomiehiä eikä lapsia.

Shania: Ai te tulittekin jo! No menkäähän istumaan, laitan heti kahvin tippumaan.
Caitlin: Huruluiksista vaan! Eiks me saada tänä vuonna sitä pahaa puuroo?
Shania: No kiitosta vain! Ja ette saa. Kahvin lisäksi on tarjolla kuivakakkua ja pipareita.

Tytöt haluavat tietysti nähdä uuden joulukuusen ensin. Samalla Aida ottaa perinteikkään valokuvan, jossa Shania ja Nichelle seisovat kuusen luona.

Hetken kuluttua vieraat istuvat ruokailuhuoneen pöydässä ja Shania tuo keittiöstä tuoretta kahvia.

Shania: Tässä olisi kahvia!

Nichelle: Kaada vaan minulle kuppi täyteen!
Caitlin: Meitsi ei kauheesti uskalla ottaa, ku sit alkaa heti paskattaa.

Pian nelikko nauttii joulun tunnelmasta ja kahvista.

Shania: Nichelle hei, mikäs sinulla kiiltää sormessasi?

Nichelle: Ai niin! Sain lopultakin vihkisormukseni kultasepältä.
Caitlin: Niil kesti ikuisuus pienentää sitä!
Nichelle: Vähän turhan pitkään kieltämättä.

Aida: No, jokos Shania on toipunut siitä pettämisjutusta? En voi käsittää, miksi ihmiset tekevät niin suuren haloon yhdestä elämän perustarpeesta! Seksi on minulle ainakin elinehto!
Shania: Oih.. En haluaisi puhua koko sekoilusta nyt. Enköhän toivu siitä, kun aikaa hieman kuluu. Jarno raukkaa en ole pystynyt tapaamaan sen Tommi-jutun jälkeen. Oi mitähän poikaystäväni mahtaa ajatella?!

Nichelle: Minun mielestäni sinun kannattaa unohtaa koko pettäminen ja jatkaa Jarnon kanssa niin normaalisti kuin vaan suinkin on mahdollista.

Nichelle: Minä sen sijaan mietin vaan Japania... Eniten tietysti Tokiota. Siellä oli niin uskomattoman ihanaa, etten voi sanoin kuvailla!
Caitlin: No kelasitsä sit lähtee uudestaanki käymään siel?

Nichelle: No ehdottomasti! Kuulun nyt Ichirōn sukuun ja he ovat niin ihania ihmisiä!
Aida: Niin, kuulut nyt meidän sukuumme! Ja ME olemme siis ihania! Tsihih!
Caitlin: Aika sairas läppä. Meitsii vaan ahdistaa se Jonnan kehyshäiriö. Vaik oliks se kehityshäiriö?
Shania: Mitä todennäköisimmin se jälkimmäinen... Laitetaanpas kynttilät palamaan!

Nichelle: Älä Caitlin turhaan murehdi, kyllä Jonna terapialla ja oikealla lääkityksellä saa varmasti ihan normaalin elämän.
Caitlin: Mut ku aina meitsille sattuu vaan paskaa... Se Annikaki! Hitto ku sille ei voi kertoo, ketä me ollaan!

Shania: Se on kyllä ikävää. Mutta yritetään nyt jouluna olla miettimättä negatiivisia asioita.
Caitlin: No ookoo sit...

Shania: Shh! Kuulitteko?! Ihan kuin joku olisi tullut ulko-ovesta!

Shania kuulee oikein. Ja kenelläpä muulla Shanian taloon on avaimet kuin Westmanin Jarnolla!

Shania: Herran tähden, Jarno! Pelästytit minut todella!
Jarno: Oi sorge, ei meitsi tarkottanu...
Caitlin: Tsiisus ku meitsiki säikähti ku jätkä seisoo yhtäkkii siin ovel! Melkeen tuli kuset pöksyyn!

Jarno: Moikka beibe. Meitsi on ny vähä sillee niinku et "WHAA??!!" Sillee niinku "What the fuck?" tai jotain. Mä oon yrittäny tekstaa, pistää mesee, ringaa sulle ja meitsi käviki tääl yks päivä mut et sä ollu himas. Meitsi on vähä niinku hämmentyny, et eks sä haluu enää nähä meitsii?
Shania: Oh... Tuota kun.. Minulla on aina ennen joulua niin kamala kiire töissä kun on kaikkia tylsiä katalogikuvauksia joulumainoksiin ja stressaa kun pitää hankkia joululahja niin monelle ja yksissä huoltofirman pikkujouluissa olin soittamassa ja... En ole kertakaikkiaan ehtinyt tavata nyt sinua. Olen pahoillani.
Jarno: Höhöh... Ei meitsi ihan urpo oo, kyl täs mättää ny joku jutska... Mut puhutaan siit joulun jälkeen sit, täs ois sulle lahja.
Shania: Oh, öh.. Minun lahjani sinulle on vielä... Se on... Se on tullissa! Tilasin sen ebaysta ja se juuttui tulliin. Mutta kiitos lahjasta. Meillä olisi tässä tällainen tyttöjen ilta...

Jarno: Joo älä pelkää, ei meitsi jää tänne pilaan teidän suunnitelmii. Mä vaan halusin tuoda tän lahjan. Tää on yks vinyyli, yks huippu kasaribändi ja sä vaan tulit mieleen täst.. Täs laulaa kolme sika lahjakast muijaa ja se keulahahmo näyttää vähä sulta. Ja sit se kans vetää viulusoolon yhes biisis... Mut tos on, meitsi menee nyt.

Jarno antaa rakastetulleen lahjan ja poistuu. Shania tuntee niin kovaa henkistä tuskaa, että hänen rintaansa viiltää ja vatsassa vääntää. Tytöt siirtyvät alakertaan jakaakseen joululahjat.

Aida: Ystävä hyvä. Soita nyt sille Jarnolle ja pyydä se tänne takaisin! Näen, että sinua vaivaa ihan kamalasti kun hän lähti. Ja vieläpä puhuit hänelle aika tylysti.
Shania: No mutta kun meillä on tämä tyttöjen ilta ja sovittiin ettei mitään miehiä eikä lapsia ja miten minä pystyisin katsomaan Jarnoa suoraan silmiin kun olen tehnyt niin kauheita?! Olen pilannut kaiken!

Nichelle: Olen samaa mieltä Aidan kanssa. Mies parka seisoi ovella ihan häntä koipien välissä. Annoit Jarnolle sellaisen kuvan, että hän olisi tehnyt jotakin väärää. Vaikka sehän meni juuri toisin päin!
Shania: Mutta entä se meidän sopimus, ettei muita meidän neljän lisäksi..?

Aida: Nyt me unohdamme koko sopimuksen. Teillä on Jarnon kanssa varsinainen kriisi meneillään. Sellaisessa tapauksessa tyttöjen illat unohdetaan ja tehdään siten kuin parhaaksi nähdään. Eli nyt soitat heti sille jätkälle ja toivotat tervetulleeksi meidän joulunviettoon.
Caitlin: Juu ei meitsii ainaskaa haittaa, vaik tää tyttöjen juttu meniski vituiks.
Shania: Hei! Kuuletteko?! Nyt ovikello soi! Jarno varmaan kääntyi itse takaisin!
Nichelle: No minkä takia hän yhtäkkiä ovikelloa soittaisi, kun normaalisti marssii sisään antamillasi avaimilla?

Tulija ei Shanian harmiksi (ja helpotukseksi) olekaan Jarno vaan Caitlinin mies Jaakko. Hän työntää kakaransa ovesta sisään, sanoo pari sanaa ja juoksee kadun varressa odottavaan autoon.
Shania palaa olohuoneeseen hämmentyneenä innokas lapsikatras edellään.

Caitlin: Meitsin skidit! Mitä te tääl teette? Mis teidän faija on?
Katja: Äiti!!! Iskä lähti Joakim-sedän kans jonnekin ja ne toi meidät tänne. Kivaa!
Jenna: TOSI kivaa!
Shania: Jaakko ilmoitti vaan lähtevänsä veljensä kanssa jonnekin ja sysäsi lapsenne minulle!

Caitlin: Voi hitto sitä Jaakkoo! Me kelattiin sillee, et me vietetään loppuilta perheen kesken sit ku meitsi lähtee himaan täältä! Eihän muksuille oo etes lahjoi tääl!
Katja: Me tuotiin Shania sulle tällanen hieno joulukortti!

Shania: Oi että kun on upea kortti! Se sopii hienosti tämän jouluasetelman eteen!
Katja: Jee!!! Arvasin että Shania tykkää tuosta kortista!
Aida: Huooh... Se siitä lapsettomasta illasta sitten. Nyt Shania soitat sen Jarnonkin tänne. Johan se meidän suuri "nelikon joulu" meni mönkään kun nuo ipanat ilmestyivät.

Shania rohkaisee mielensä ja soittaa poikaystävälleen. Jarno ilahtuu kutsusta ja saapuu jo kymmenen minuutin kuluttua Shanialle. Joko mies-parka jäi lähistölle odottamaan mahdollista kutsua tai riensi asunnoltaan taksilla Silky Streetille.
Pian koko porukka on koolla ja illan kohokohta voi alkaa. Se on tietysti lahjojen jako.

Shania saa pitkästä aikaa toimia pukkina.

Shania: Tämä herkkukori taisikin olla emännälle itselleen! Kiitos vaan, Aida.
Aida: Eipä kestä! Lisäsin siihen vielä kahvipaketin. Sinä kun niin rakastat kahvia.

Seuraavana lahjat saa Nichelle.

Nichelle: Oi että, Shania, ei sinun olisi tarvinnut ostaa näin kallista! Mutta on tämä kyllä upeakin! Ja mitähän noissa toisissa paketeissa mahtaa olla?

Caitlin ottaa omat lahjansa innolla vastaan. Myös lapsia kiinnostaa kovasti, mitä pukki on Shania-tädin välityksellä äidille lahjoittanut.

Caitlin: Jee! Taas meitsille! Tää on jo kolmas paketti!
Jenna: Se tarkottaa äiti sitä, että sä olet ollut kiltti!

Aida ei Alkon pakkauksesta kieltäydy.

Shania: Ja siinä olisi Aidalle...
Aida: Jess! Tänne vaan!

Lopuksi Shania kasaa omat lahjansa lattialle ja käy viereen istumaan.

Shania: Nämä loput olivatkin sitten minulle. Pahoittelen kovasti, ettei Jarnolle ja lapsille vielä ole mitään.
Aida: Pahoittelut sikseen, joko saa avata?!

Aida on tyytyväinen pakettiensa sisältöön.

Aida: Aivan ihana kaulahuivi ja käsilaukku! Mutta ennenkaikkea tämä laatuviski, tämä se kruunaa koko joulun!

Nichelle: Siis tämä kallis hattu oli jo ihan liikaa, mutta vielä saman suunnittelijan kengät! Ja tämä kaulakorukin on aivan ihana, kiitos Aida!
Jarno: Aika magee lätsä. Shaniako ton osti?

Caitlin puolestaan on tapansa mukaan jokseenkin hämmentynyt omista lahjoistaan.

Caitlin: Siis tää veska on sika magee, meitsil on samaa turkoosii kynsilakkaaki! Mut sit meitsi sai jonku ihmeen kirjan. Pitääks meitsin muka TAAS lukee kirja? Meitsi sai teilt viime joulunaki jonku joogakirjan. Tai saatto se olla aiemminki. Ja mikä toi yks juttu on millä Katja alko heti leikkiin? Joku nykypeli vai?
Katja: Äiti! Aina minä saan hävetä sua! Tämä on Honor kasi!
Caitlin: Öö..? Siis onks se peli?
Katja: Pöljä! Tämä on kännykkä!
Nichelle: Voi tavaton kun on hauskaa!

Shania: No sepäs sattui! Minäkin sain uuden kännykän, kylläkin Samsungin. Olihan se minun entinen luuri melkoinen silakka. Eikä edes soittoääntä enää kuulunut. Nichelleäkö näistä teknologisista ihmeistä on kiittäminen?
Nichelle: Hahah, häämatkalla ostin! 
Shania: No onneksi minulle pinkki eikä tuollainen tavallinen kuin Caitlinille.

Shania: Oi, äitini on ostanut minulle sellaisen uuden Fashionistas-Barbien!
Katja: Sillä on vaihtopää ja vaikka mitä siistii mukana!
Shania: Laitahan nyt se äitisi uusi puhelin siihen pöydälle, ettet riko sitä. Tai no, sinähän se tiedät noista älyluureista enemmän kuin minä ja äitisi yhdessä...

Katja: Saako tälle nukelle vaihtaa vaatteet?
Jenna: Mä haluun kans leikkii sillä!
Shania: Käsitelkää sitä varoen, se tulee hyllyyn tuonne takkahuoneeseen.
Aida: Caitlin hei, otetaanko pikku viskimaistiaiset?

Jarno: Avaa nyt se meitsin pakettiki.
Shania: Öh.. Ai niin, se vinyyli...

Shania: Minäpäs avaan nyt sinun lahjasi, kultaseni.
Jarno: No tulihan se sieltä! Sä taidat kuiteski diggaa viel meitsii!
Shania: Minähän rakastan sinua, Wespa.
Aida: Mä korkkaan tän viskin nyt!

Shania: Tyttöbändi nimeltä Tickers.. En kyllä koskaan ole kuullut, mutta varmasti tämä on hyvää musiikkia. Toisin sanoen: täyttä roskaa. Ja kyllä, tuo keskimmäinen nainen näyttää vähän minulta.
Jarno: Laitetaan sit heti soimaan! Se eka biisi "Fallin' for stranger" on siis ihan diiiiiiiiiiii!!!!!!

Levy laitetaan heti pyörimään ja seurue kuuntelee sitä kynttilöiden loisteessa hieman kummissaan.

Samaan aikaan Lahdessa Roberta ihastelee Shanialta saamaansa juhlamekkoa.

Jouluaatto sujui kivasti, vaikkei tyttönelikko saanutkaan viettää iltaa ihan suunnitelmien mukaan.

Silky Streetiltä lähtee tunnelmallisen leppoisat joulutervehdykset kaikille. Toivottavasti teidänkin aattonne on täynnä positiivisia yllätyksiä!

HYVÄÄ JOULUA!!!

To be continued...

Tarinassa mukana: Adalia ja Roberta