Osa 255 Glamour-mallin työn varjopuoli

 

Pitkän talven jälkeen kesä saapuu Suomeen rytinällä toukokuussa. Shania on saanut kuulla Simonilta, että Auroran Salongin maailmankuulu tohtori Grindstone onkin vain rahanahne huijari. Nainen suorastaan saalistaa asiakkaikseen nuoria ihmisiä, jotka ovat epävarmoja ulkonäöstään, ja ruokkii näiden huonoa itsetuntoa kaiken maailman turhilla parannusehdotuksillaan. Tämän tiedon kuultuaan Shania pohtii huulitäytteen ottamista kaikessa rauhassa.

 

Sugar Sluts puolestaan on maan arvostetuin eroottinen julkaisu ja Shanian työpaikka. Vaikka glamour-mallin työ on monelle unelma ja palkka suorastaan räjäyttää tajunnan, on tälläkin työllä varjopuolensa. Erityisesti työajat.

Shanialla on jopa 16-tuntisia työpäiviä ja kuvauksiin saatetaan pyytää vaikka keskellä yötä. Sugar Sluts -lehden kuukauden numeroon otetaan kiireisellä aikataululla kuvia, sillä toukokuun teema- ja keskiaukeamakuvat puuttuvat. Shania pääsee näihin tärkeisiin kuviin yhdessä työkaverinsa Sofian kanssa, joka on myös hänen ystävänsä. Sensuellien kuvien teemana ovat kirsikkapuut. Cindy Townissa puut eivät vielä toukokuun alussa kuki, joten kuvaussessio järjestetään studiossa. Neidit poseeraavat useita kuvia varten pitkän työpäivän. 

Suurin osa kuvista on tytöistä yhdessä.

Mukaan mahtuu yksi lähikuvakin.

Shania valitaan toukokuun seksikkäimmäksi tytöksi rintoineen. 

Keskiaukeamalle tytöt pääsevät kuitenkin kahdestaan.

Dollywoodissa Shanian siskopuoli Caitlin on pitkästä aikaa onnellinen. Tytär Jonna on päässyt sairaalasta oltuaan siellä puolitoista vuotta! 11. toukokuuta Caitlin nauttii täysin rinnoin viisuhuumasta.

Caitlin: Jeeee! Eurovirret starttaa! Suomen Microsoft-miehen No Fuels -ränkytys on täyttä skeidaa, mut Kroatian Ram Tam Tigi Dam -biisi on sairaan magee! Meitsi on nii onnessaan, et alko paskattaa!

12.5. on äitienpäivä ja Jaakko on ostanut Caitlinille lahjan.

Jaakko: Kyllä on kiva nähdä, mitä rakas emäntäni pitää tästä korusta.

Jaakko on kutsunut vaimonsa ulos antaakseen korun tälle. Caitlin säntää ihan innoissaan miestään vastaan.

Caitlin: Ei hitsin pimpulat mikä jutska! Tää oli ihan yyber ylläri!

Jaakko: Hyvää äitienpäivää, rouva Jäykkä.

Caitlin: Meitsi sekoo, toi hely on ihan kipee! KIITTI KULTSI!

Jaakko: Ajattelin, että nyt jos koskaan on hyvä hetki ilahduttaa emäntää, kun tytärtemme huolet alkavat olla historiaa.

Caitlin: Joo! Tai ei ne sillee niinku kauheesti oo hissaa, ku onhan Jonna viel kipee.

Jaakko: Niin tietysti on, mutta nyt tyttörakas on ainakin luonamme kotona, eikä varsinaista hengenvaaraa ole. Saapa nähdä, kuinka monta diagnoosia Jonna vielä saa!

Caitlin: Ai kuvat sen pääst, vai mist dia-kuvist sä selität?

Caitlin: Nii joo, diagnoosi of course! Juu salettii viel monta. Ja Jonnan lisäks esikoislikallaki on jutskii mitkä pitää selvittää. Ainaski meitsin mielest Katja feikkaa välillä et sil menee hyvin tai sillee, ja sit... Meitsi unohti mitä piti sanoo, tää koru on niin siga magee! Kiitti viel, herra Jäykkä!

Jaakko: Minustakin tuntuu, ettei Katja ole niin puhdas pulmunen kuin nykyään esittää... Ja Jonnalle pitäisi etsiä sitä lemmikkiä jo. Mutta nyt ei ajatella lapsia, vietetään hetki ihan kaksistaan!

Caitlin: Juu ei jaksa kelaa muksui koko ajan! Meitsi haluu olla ny vaan täs, oman ukon kaina..läs..?

Jaakko: Hahah! Oliko lauseen tarkoitus rimmata? Miten olisi tällainen: Nyt ei mietitä muksua, olen niin odottanut sua. Nyt vaan nautitaan hetkestä, ei tämä kauaa kestä. Vaikka hieman lyhyenläntä, silti ikioma rakkain emäntä.

Caitlin: Ooooh! Upeeta Jaakko! Meitsi yrittää uusiks: Vaik oon aika paksu, en kuiteskaan mikään horatsu. Vaik pussaisit mua kaulaan, en silti ala laulaan. Tärkein jutska on tää rakkaus, niinku sillee niinku öö... PAKKAUS!

Shania puolestaan on lähettänyt Simonille meseviestin, jossa on toivonut samassa alustassa soitettavaa videopuhelua, sillä sellaista ei ole soiteltu viimeiseen kuukauteen. Simon on vastannut, että on väsynyt, mutta siitä huolimatta Shania soittaa videopuhelun seuraavana päivänä palatessaan shoppailureissulta puolenpäivän aikoihin.

 

17.5. on perjantai ja kesä on saapunut kuin taikaiskusta maahan. Shania soittaa videopuhelun juuri ostamallaan kännykällä. Hän on niin innoissaan, että istuu välillä penkillä, välillä pomppaa pystyyn rinnat höllyen ja sitten taas pamauttaa peppunsa penkkiin.

Shania: Hei kulta! Oma rakkaani!
Simon: Hei, Shania…
Shania: Mitä teet? Minä olen kiertänyt koko Cindy Townin kaupat! Ostin aivan ihastuttavan mekon, nämä aurinkolasit jotka näetkin, ja näetkö tämän topin? Siinä on pinkki koira, mutta vaikka en koirista pidäkään, en voinut vastustaa tätä glitteriä! Hihih! Niin, sitten minä ostin tämän uuden kännykän! Tämä on iPhone 15 Pro Max 256 Gt ja mustatitaanista poiketen väri on valkoplatina! Kamera on mieletön 48 megapikselin kolmoiskamera ja... No, hintaa AINOASTAAN 1190 euroa pikku alennuksessa!

Simon ei oikein pysy mukana Shanian innokkaassa selostuksessa, hieroo vain hikistä otsaansa sänkynsä takana olevaan seinään nojaten. Simonin tukka on takussa ja ylilyhyet shortsit nuolevat ihoa inhottavasti, mutta pakko ne oli kuitenkin tyylin takia laittaa jalkaan, vaikkei niitä kukaan näkisikään.

Simon: No... Minä makaan sängyssä, kyten näkyy. Mistä sinä 'älysit py'yä?
Shania: No... Kuinka sinä edes kysyt moista?! Halusin vain nähdä rakkaani pitkästä aikaa!
Simon: Ai? Okei...
Shania: Hei, sinähän todellakin makaat sängyssäsi! En ole koskaan nähnyt makuuhuonettasi! Mikä tuo ihana taulu on, jossa pinkit kehykset? Oi, onko sinullakin unisieppari?! Niin, ja sitten minä ostin KASAN muotilehtiä, sillä minun on oltava ajan tasalla ihan kaikesta!
Simon: Niin tietysti. 

 

Shania: Ne mallikuvat, joista osan näitkin jo, ne kuun alussa kuvatut, niin se lehti ilmestyy maanantaina! Siis jossa ne ovat! Hihii!
Simon: Okei.
Shania: Eivätkö olleetkin upeita kuvia?!
Simon: Ai mitkä?
Shania: No ne minun kuvani! 

Shania huiskuttaa kädellään näyttöön.

 
Shania: HEE-RÄÄ-TYYYS!!! 

 

Simon säpsähtää Shanian huutamista ja äkkinäistä liikettä ja yrittää hätäisesti vastata kuten vaativa tyttöystävänsä toivoo.

Simon: Ai ne! Kyllä, ypeitä olivat. Öh... Siis missä ne olivat?
Shania: Plääh! No täällä Facessa! Mutta ensi viikolla ne ovat lehdessä!
Simon: Äh... En minä ole jaksanyt katsoa mitään kyviä. Anteeksi.
Shania: Minä pääsen keskiaukeamalle! Tosin se on minusta ja Sofiasta yhteiskuva... MITÄH?! No ei se mitään, ehdit nähdä ne kyllä!
Simon: Onko siellä y'tä kyymä kyin täällä? Eilen oli 28 astetta varjossa. Tänään on kai vä'än viileämpää, tai pitäisi olla. Niin Aida sanoi. Myttä ei se viileys tynny missään. Yäh, toppi on ihan hiestä märkä! Ja shortsien lahkeet rullautuvat koko ajan ylös munia hiostamaan. Onneksi Shania ei voi haistaa tätä hien hajua. Toivottavasti hän ei edes näe miten märkä minä olen. Vai pitäisikö hänen sittenkin nähdä se? Jos hiki onkin seksikästä? Onhan se! Sen takia ne miehet niissä seksikkäiksi sanotuissa kuvissa on aina öljytty hikisen näköisiksi. Ja naisetkin.

Shania sen kun jatkaa julmetun kiivasta jumalanpalvelustaan. Niin, ilman Jumalaa saatikka ainakaan palvelusta yhtään kenellekään... Sattumalta hän miettii myös saman tapaisia asioita kuin Simon. Ja ehdottomasti sitä, kuinka ihana Simon on hiestä märkänä ja miltä hän itse mahtaa miehen silmissä näyttää.

Shania: Voi täällä on jo nyt +29 varjossa! Ja nimenomaan Pohjanmaalle on luvattu tänään kuuminta! Päätin lähteä heti aamusta shoppailemaan, ettei tulisi liian hiki. Ostin tämän topin, jotta näytän erilaiselta kuin kaikki naiset täällä. Sama minne katsoo, näkee hoikkia isorintaisia naisia paljastavissa topeissa, pyh! Oh tämä uusi kännykkä on niin outo, että painelen koko ajan vahingossa kameraa päälle jostain sivunapista, hmm... Voi tavaton, Simon on syötävän seksikäs... Olisinpa tuo hikipisara, joka hänen veistoksellisia kasvojaan hyväilee... ooh... Shania, LOPETA! Minä en halua enää ikinä mokata tätä esittelemällä Simonille alusvaatteitani! Toivottavasti Simon huomaa, että minulla on rinnat peittävä paita päällä, vaikka tällä helteellä voisi kulkea rinnat puoliksi paljaina! Nichelle neuvoi minua hyvin. Esimerkiksi etten saa puhua sänkyhommista suhteen alussa, enkä suostua seksiin, jos Simon sitä tahtoo. Sillä meidän suhteessamme on jotakin erilaista... En ole ennen tuntenut näin!
Simon: Milloin sinä tylet tänne?
Shania: Oi siitä minun piti tietysti puhua! Minulla on ollut ihan HIRVITTÄVÄSTI töitä! Minä pääsen ehkä tämän kuun lopussa viikonlopuksi. Mutta VIIMEISTÄÄN tulen silloin juhannuksen tienoilla, kun on ne Mildredin ja Vertin häät!
Simon: Noin sinä sanoit jo viime kesänä... ja syksyllä myytämän kerran. Ja jöylyn alla... ja tammikyyssä, 'elmikyyssä, keväällä...
Shania: Öh... Niin... Kuinka hitossa Simon voi muistaa noin tarkasti, milloin olen luvannut mennä?! Olen varmasti sanonut niin sata kertaa, mutta eikö se ole niin, että hyvää kannattaa odottaa? Tsihih! Oi minua jännittää ihan hirveästi se, että esiinnyn häissä! Haa, vaihdoinpas puheenaihetta!

Simon: Niin… Minä en e'kä jaksa mitään 'äitä nyt.
Shania: Simon rakas, minä ja Aida tuomme sinut häihin vaikka pyörätuolilla! Kerroinko muuten, että Caitlinin toinen kaksostytär on päässyt sairaalasta?
Simon: Äh, minä en mene mi'inkään pyörätyöliin! Joko kävelen itse tai sitten en tyle ollenkaan.
Shania: Jonnalla on jokin autoimmuunisairaus, jota... Mitä sinä nyt, kulta? Älä viitsi! TIETYSTI sinä kävelet itse! Haluathan sinä nähdä minun soittavan viulua siellä? Ja Vic esiintyy myös, hänhän on hyvä ystäväsi!
Simon: Tiedän kyllä, että Jonna on päässyt sairaalasta. Ja 'yvä niin. Kamala sairäys se kystinen fibroosi. Onneksi Jonna saa pian aivan yyden pyörätyölin, kyn se entinen oli sairaalan äylästä lainatty. Se pikky tyttö sellaista tarvitsee, en minä. Ja kissankin hän saa! 

Shanian pasmat sekoittuvat täysin hänen blondissa päässään. Kuinka ihmeessä Simon voi tietää sellaisia asioita hänen siskontytöstään, joita Shania itsekään ei tiedä?

Shania: Öö... Niinkö? Kissan?! Heillähän on koira ennestään?! Mitä helvettiä siskoni oikein ajattelee?! Mistä sinä kuulit tuon, tai nuo? Että hän saa uuden pyörätuolin ja kissan?!
Simon: Ööh... Caitlin kertoi tietysti. Ja Aida myös.
Shania: TÄH?! Oletko sinä jutellut siskolleni?! 

Simon katsoo Shaniaa hämmentyneenä kulmat koholla, kuin nainen olisi täysi idiootti.

Simon: Mitä? Tietysti minä olen.
Shania: Ai niin, teillähän on hieman saman tyylinen huumorintaju... Öh... Siis että ymmärrän kyllä, että olette jutelleet, koska teillä oli niitä kakkajuttujakin silloin...
Simon: No jostain syystä minyllä ei ollyt edes Caitlinin nymeröä ennen vyödenvai'detta, myttä sain sen sitten Aidalta. Ja minä olen sentään tyntenyt Caitlinin jo käyän ennen kyin sinyt! Jostain vyödestä 2015 asti, kyn hän kävi täällä Trolliwoodissa terapiassa. Silloin minä tapasin heidät molemmat ensimmäistä kertaa. 

Shania ei tiedä miten päin ostoksineen olisi. Istuakko penkillä, seistä, pyöriä ympyrää vai mitä? Hänen kun tekisi mielensä vain kiljua suoraa huutoa mustasukkaisena. Simon näkee Shaniasta kännykkänsä ruudulla välillä kasvot joita ei näy kokonaan. Muutenkin neiti Simmonsin hullu heiluminen tarjoaa katsojalle jos minkä moisia perspektiivejä aina kalasta lintuun ja välillä mitä ilmeisimmin jonkin yliluonnollisen olennonkin näkökulmasta.

Shania: TÄH?! Ei Caitlin minulle ole kertonut mistään pyörätuolista! Ja hän kertoo minulle KAIKKI! Eikä ainakaan mistään typerästä kissasta!
Simon: Ööh, Jonnalle tekee 'yvää olla "typerän" kissan seyrässä. Hänhän kommyniköi paremmin eläinten kyin i'misten kanssa.
Shania: Oletko tuntenut Caitlinin ja Aidan pidempään kuin MINUT?! 

Simon: Voi Shania... Vasta'an me tapasimme vyönnä 2018! Kyllä, minä olen tyntenyt heidät vyösiä käyemmin kyin sinyt. Ja minulla kun meistä kahdesta piti olla se huono muisti... Onko hän mustasukkainen Aidan ja Caitlinin takia? Ehkä se ei ole huono asia. Sehän on oikeastaan söpöä. Ehkä hän viimeinkin tulee luokseni, koska hän on mustasukkainen? Cécilekin oli aina mustasukkainen vaikka kenen kaverini takia, ja hän halusi nähdä minua koko ajan... Pitää sitten heti tavatessa tarjota Shanialle seksiä, ettei hän ehdi kyllästyä minuun... Kyllä se varmasti sopivasti kännissä onnistuu. Niinhän minä olin Cécilenkin kanssa aina kännissä jos en muuten lääkittynä. Ei saa ottaa liikaa, mutta ei liian vähänkään. Kaksi lasillista. Tai kolme. Mitä? Shaniallahan on nenärengas! Miten minä tajusin sen vasta nyt? Tekisi mieli laittaa siihen naru ja kokeilla seuraako hän perässä... Mutta ei ehkä kannata sanoa siitä mitään, muuten hän suuttuu. Hihihii!

  

Simon hihittää ääneen, ja Shania luulee sen liittyvän heidän keskusteluunsa. Shania ei saa hetkeen sanaa suustaan, hän vain katselee ja odottaa Simonin sanovan jotain. Mutta Simon ei sano mitään, ja Shania huomaa innostuksensa vaihtuneen hämmennykseen ja punasteluun.

Shania: Ni-iin, hehe. Mitäpä sillä on merkitystä, kröhöm! Öö... Niin, aivan, se kissa, joo... Kirottu Caitlin! Hittoako hän poikaystävälleni tarinoi elämästään, eikä omalle siskolleen?!

Simon: Minäkin voisin ottaa kissan tai koiran, myttä en jaksaisi 'oitaa sellaista.
Shania: Älä missään nimessä ota! Ne ovat ylivaativia otuksia! Kaikilla ystävilläni on kissoja tai koiria ja niistä on pelkkää harmia! Ne karkailevat jänisten perään, nylkyttävät jalkojani ja vaikka mitä!
Simon: Eivät Vicin lemmikit tee sellaista.
Shania: Tekevät! Yksi kissoista KYNSI minua kerran, kun olimme heillä tyttöporukalla!
Simon: No sitten sinä löykkäsit sen 'enkilöko'taista koskemattomyyttä. Eivät ne ilman syytä kynsi. 

Shaniaa hävettää ensinnäkin se, että hän tuolla tavoin meni valittamaan Jonnan kissasta, sillä tyttöparka todellakin ymmärtää eläimiä paremmin kuin ihmisiä. Ja toisekseen Shania on häpeissään siitä, että juuri Simon kaikista ihmisistä sai tietää hänen takapajuisen ja itsekkään mielipiteensä asiasta. Shania aikoo kuitenkin jatkaa kissojen mollaamista, jotta tuo nolo suhtautumisensa unohtuisi. Ainakin hän vastauksensa aluksi päättää kääntää kissasuvaitsevaisuutensa koskemaan ainoastaan Jonnaa. Sitten voikin jo vaihtaa puheenaihetta! Taas...

Shania: Vai koskemattomuutta, pyh! Otimme yhteiskuvaa meistä tytöistä, kun se iski kyntensä rintaani! Mutta todellakin, Jonna varmasti tarvitsee kissaa, koska on kaiken muun lisäksi vielä autistinenkin. Jäykillä ei ole helppoa. Menen luonnollisesti suoraan heitä tapaamaan, kun tulen etelään. Niin, tai jospa näemme Dollywoodin lentokentällä? Sinun kanssasi siis? Että saisin nähdä sinut ihan ensimmäisenä!?
Simon: Saako Aida tyllä mykään?
Shania: Oh, miksi sinä kulta kyselet hölmöjä?! Ei tietenkään saa, mehän tapaamme pitkästä aikaa kahdestaan, hetkestä tulee ikimuistoinen! No TOTTA KAI SAA ja PITÄÄKIN tulla mukaan, sinähän muuten eksyt sinne lentokentälle ja päädyt vielä Pohjois-Koreaan! Hahah! Tai keskelle Ukrainaa, kun Venäjän pommi putoaa lentokentälle! Hihii!

Simon: Niin, minä eksyin siellä 'Elsingissäkin väppyaattona i'an 'yllyllä tavalla. Se oli rasittavaa. En tiedä mistä se jo'tyy...
Shania: Oi rakas, sinulla on edelleen se aivovaurio. Se johtuu siitä.
Simon: Sen takia minä en jaksanyt 'eti seyräävänä päivänä py'yä sinyn kanssasi, kyn sinä pyysit sitä viestillä. Minä olin kamalan väsynyt koko viikon sen jälkeen.
Shania: Oi etkö kulta muista, että mehän puhuimme lyhyesti, kun olit löytänyt tiesi pois sieltä Eiran kaduilta? Kyllä sinä vielä kuntoudut täysin! Äläkä huoli; vaikka et kuntoutuisi pätkääkään, rakastan sinua yli kaiken!
Simon: Ensi kyyn älyssä pitää taas mennä lääkäriin... neyrölögin vastaanotolle. E'kä se lääkäri osaa äyttää jotenkin. 

 

Shania: Kai se on yksityisen puolen neurologi?
Simon: Mistä me py'yimme ja milloin? Ei vaan jylkisen se on...
Shania: Ääh, ei se ollut mitään ihmeellistä. Soitin sinulle ja Aida vastasi. Hän kertoi seikkailustasi Eiran sivukaduilla ja vaihdoimme kuulumisia. Hän antoi luurin sitten sinulle, mutta jaksoit hädin tuskin "hei" sanoa.
Simon: Ah, okei. En minä myistä. Anteeksi.

Shania pomppaa jälleen ylös penkiltä ja hyörii ja pyörii ympyrää kuultuaan Simonin lääkäristä.

Shania: JULKISEN?! Mitä helvettiä, Simon?! Minua sinä et ikinä päästäisi julkisen puolen terveydenhuollon hoiviin, mutta itse menet moisille tietämättömille puoskareille?! Rakas, sinullahan ON rahaa! 

Simon nojailee seinään ja pitelee päätään. Läpimärkä toppi on liimaantunut ihoon kiinni.

 

Simon: Olenko minä sanonyt sinylle mitä sinä saat te'dä? En kai?
Shania: Öh... E-et... Mu-mutta jos minulla olisi jokin... vamma, vaiva... No, joku! Niin sinä lähettäisit 20 000 euroa ja neuvoisit menemään parhaalle yksityisen sektorin lääkärille!
Simon: Niin kai… Se kahvi... Ei kyn kah-vila. Se vie paljon ra'aa kyn se on vieläkin avaamatta. Pakko yrittää säästää jossain. Mikä väsymys, ja kamala särky päässä ja koko kehossa... Ja miksi minä kerroin Shanialle siitä neurologiajasta? Nyt hän vain hössöttää, enkä minä jaksa mitään hössötystä. Pitäisikö lähettää Shanialle jokin seksikäs selfie näissä tiukoissa ja hikisissä vaatteissa? Sitten kyllä hössötys muuttuisi ihan toisenlaiseksi! Mutta millainen edes on seksikäs? Paljastavat vaatteet tietysti, mutta vaaditaan kai siihen muutakin, ettei näytä kornilta. Äh, en minä osaa enää mitään.

Shania paasaa järkyttyneenä lääkäristä.

Shania: Oi kulta, nyt me teemme näin: MINÄ lähetän sinulle rahaa, ja sinä lupaat käyttää sen yksityiseen neurologiin. Äläkä väitä vastaan! Minkähän tekosyyn hän keksii olla ottamatta rahaani vastaan?!
Simon: Eikä tarvitse. Lä'etä mielyymmin itsesi tänne.
Shania: Se ei ole takaisinmaksu siitä, mitä minulle olet lähettänyt! Minä rakastan sinua, minä haluan! Ja oi, niin minä lähetänkin! HETI, kun saan vapaata.
Simon: Milloin sinä saat vapaata?
Shania: Tämän kuun lopussa ainakin viikonlopun, silloinhan voisin tulla!

Simon nojailee seinään hikisenä ja tuskaisena yrittäen pysyä paikallaan, mutta hän valuu väkisin koko ajan alemmas. 

Simon: Sinä olet te'nyt töitä jo koko vyöden ympäri. Eikö sellainen ole laitontakin?
Shania: On. Mutta kun minä en ole tehnyt, minä sain kokonaisen kuukauden vapaata silloin, kun olin Etelä-Suomessa…
Simon: Niinpä tietysti. Tietysti sinä sait. 

Shania istuu jälleen alas ja aikoo selittää niin uskottavasti kuin kykenee, että tällä kertaa Simon ei odota häntä turhaan.

Shania: Meillä on kaksi kertaa vuodessa kuukauden vapaa, enkä minä ole lomaillut joulun jälkeen ollenkaan, joten minulla on vielä kaksi kuukautta vapaata tämän vuoden puolella! Eli voit olla varma, että minä todellakin tulen luoksesi. Ja että minulla EI ole kiirettä takaisin. Voitko jotenkin huonosti nyt? Näytät ihan kurjalta.
Simon: Kyllä... Vä'än kyrjältä tyntyy.
Shania: Oi minä lopetan tämän selostukseni nyt, niin pääset lepäämään! Minä vain halusin niin kovasti nähdä sinut! Olet minulle kaikki kaikessa, tulet vielä huomaamaan sen. Minä lupaan.
Simon: Ei kyn minyn pitää nöystä syömään jotain. Sekin on öytöä...
Shania: Oh, soitanko minä Aidan tulemaan luoksesi? 

Simon: Kyn y'täkkiä tylee i'an 'eikko olo. Siitä tiedän, että pitäisi syödä tai jyödä jotain. En minä tarvitse tänne ketään.
Shania: Simon, pysy makuuasennossa! 

 
Simon yrittää kuitenkin nousta ylös, itsepäinen kun on. Vaan häntä huippaa niin, että joutuu ottamaan heti kiinni otsastaan ja toisella kädellä seinästä. Kännykkä putoaa sängylle, ja Shania saa katsella Simonia epätavallisesta kuvakulmasta, josta näkyvät ne "seksikkäät" shortsitkin – vaikkakaan ei niin tyylikkäästi kuin Simon olisi halunnut niitä esitellä.

Shania loikkaa huolesta sekaisin taas seisomaan ja alkaa näpytellä vimmatulla vauhdilla tekstiviestiä Aidalle.

Shania: Mitä sinä teet siellä?! Pysy aloillasi!
Simon: Äääh...
Shania: Niin juuri! Mene HETI makuuasentoon takaisin! 

Simon valuu takaisin sänkyyn kuin seinään paiskattu käytetty kumi: väsyneenä ja likaisena. Juuri sellaiselta Simonista tuntuu.

Simon: Anteeksi.
Shania: Oi älä pyydä anteeksi! Sen sijaan minä pyydän anteeksi sinulta, että kuulostaa kuin komentaisin, minä vain OIKEASTI olen huolissani ja rakastan sinua niin paljon!
Simon: Soita sittenkin Aidalle, s'il te plaît.
Shania: Ole niin kiltti ja makaa sängylläsi, Aida tulee kohta! No minä laitoin hänelle viestin jo, hän on jo tulossa!
Simon: Anteeksi, että sinyn piti nä'dä tämä... Tämä on vain niin 'elvetin rasittavaa. Miksi minun pitää olla näin kamalan heikko ja likainen?

Silloin Shania näkee kyyneliä Simonin poskilla. Neito kuitenkin heiluu ja lähettelee Aidalle hoputtavia viestejä siihen malliin, että luurinsa näyttää välillä kohti taivasta. Cindy Townissa kuun puolivälissä koivujen lehdet ovat vielä pieniä, kuten Simon näkee näytössään. Mies ei kuitenkaan näissä olosuhteissa kiinnitä moiseen sivuseikkaan huomiota.

Shania: MITÄ IHMETTÄ?! Minun jos jonkun KUULUISIKIN nähdä sinut sen vointisena kuin nykyään olet! Onneksi Aida on ollut ikään kuin sijaisenani!
Simon: Shania...
Shania: Niin?! 

Simon pakottaa itsensä hymyilemään Shanialle. Hänen on pakko hymyillä rakkaalleen silloinkin kun väsyttää. Muutenhan Shania saattaa vaikka päästä eroon mustasukkaisuuden puuskastaan, eikä tämä silloin ehkä ikinä saapuisi Simonin luo.

Simon: Minäkin räkästän sinyä.
Shania: Minä tiedän sen. Lepää nyt rakas, soitan sinulle myöhemmin tänään!
Simon: 'Yvä on. 

Videopuhelu pidetään auki siihen asti, kunnes Aida ehtii paikalle Simonia auttamaan tämän kokemassa nestehukassa. Simonilta meni aivovamman myötä kyky tuntea nälkää ja janoa, joten hän ei aina ymmärrä ravita itseään riittävän usein. Simonia nolottaa urakalla, sillä Shania on viimeinen ihminen, jonka edessä hän haluaisi vaikerrella. Simon ei mielellään olisi kertonut Shanialle edes tulevasta lääkärikäynnistään. Eihän Shanian edessä saa näyttää heikolta saati neitoa suututtaa. Sillä vaikka Shania kuinka kuulostaa huolehtivalta, on hän silti tietyllä tavalla pelottava, kun sille päälle sattuu... Ja sitähän sattuu usein.

 

Koittaa toukokuun viimeinen viikonloppu. Shania kuvitteli olevansa tuolloin Etelä-Suomessa poikaystävänsä kanssa, mutta kuinkas kävikään; Shania joutuu jälleen kerran mallikeikalle! Shania on matkalla Sugar Slutsin toimistolle puoli yhdentoista aikaan illalla. Matka on pitkä ja Shaniaa suoraan sanoen vituttaa.

Shania: Tämä ei voi olla totta! Eilen Nya soitti typerään palaveriin ja tänään piti olla vapaapäivä. Mutta ei tietenkään, kyllä joku kuvaaja ilmestyy aina jostakin ulkomailta tänne kuvaamaan tai Debbie itse keksii jotkut kuvaussessiot vaikka keskellä metsää, ellei mitään sovittua ole!

Shania joutuu kävelemään koko matkan, sillä Cindy Townin joukkoliikenne ei ole maan parhaimmistoa; lauantaina viimeinen bussi menee keskustaan klo: 21.35. Sihteeri Nya on soittanut Shanialle silloin, kun iltabussi on jo mennyt. 

Shania: Huooh... Taksia ei saa millään, koska on typerä ryyppypäivä! Pysyisivät ihmiset kodeissaan, eivätkä lähtisi tänne kaupungille kännissä hortoilemaan ja vaikeuttamaan MINUN työmatkaani!

Shanian päässä risteilevät useat ajatukset kuin Viking Linen ryyppylaivat konsanaan.

Shania: Minä niin kamalasti haluan Simonin luo, tämä työ taitaa olla minulle liikaa... Viuluakin pitäisi soittaa, sillä häät ovat kuukauden päästä! Ja mitä minä teen sen tohtorin kanssa?! Uskallanko ottaa huuliin täytettä, vai menenkö toiseen firmaan?? 

Lopulta Shania päättää, ettei mikään työ voi pilata muuta elämää. Hän istuskelee paikallaan, vaikka työpaikalle olisi enää viiden minuutin kävelymatka.

Shania: Minä puhun huomenna Debbielle! Joko se nainen vähentää työtuntejani taikka päästää saman tien kuukauden lomalle! Minun on päästävä mieheni luo! En ole todellakaan kokenut tällaisia tunteita aiemmin. Rakastan Simonia niin syvästi, että rintalastani alle sattuu fyysisesti kun ajattelen häntä. Ja kuinka pettynyt hän on, koska minä en tullut Trolliwoodiin TAASKAAN?! VOI VITTUUUU!!!

Shania ja hänen pomonsa Deborah Collier keskustelevat, mutta Shania ei saa suutaan auki, jotta hän saisi enemmän vapaata. 29. päivä on keskiviikko ja toukokuu alkaa olla lopuillaan. Pohjanmaalla mitataan kevään lämpöennätys ja ihmiset joko nauttivat helteestä, tai kaipaavat lumikinoksia.

Shania on jälleen kerran mallikuvauksissa, joissa hän esittää vaeltajaa, joka on taipaleellaan väsähtänyt.

Shania kokee kuvaussession eri tavalla kuin ennen. Aiemmin hän heilutti päätään blondi tukka liehuen, jännitti alaselkänsä asentoon, jossa rinnat törröttivät kohti kameraa ja otti kasvoilleen pikkutuhman virnistyksen. Nyt Shania taipuu asentoihin, joihin valokuvaaja kehottaa.

Shaniaa peräti nolottaa vääntäytyä typerään asentoon, jossa hän on kokonaan tyrkyllä: kaikki hänessä.

Ensimmäistä kertaa koko elämässään Shania ei tunne narsistista nautintoa kameran edessä. Ensimmäistä kertaa Shaniaa ei vain kiinnosta poseerata. Ja poseeraus, sehän on ollut naiselle tärkeintä elämässä. Häntä on kuvattu, katsottu, ihailtu, haluttu seksuaalisesti, hän on ollut tyrkyllä, muttei konkreettisesti saatavilla. Häntä on katsottu kuin jumalatarta, hänen ulkonäköään sekä asemaansa on kadehdittu. EI ENÄÄ! 

Shania: Piti elää yli 30 vuotta, jotta tajusin, mikä elämässä on tärkeintä! Ei mikään turhamainen itsensä tyrkytys, vaan RAKKAUS! Ja minä olen niin etuoikeutettu, että minulla ON rakkaus! Se on Simonin kanssa. Minä yritän nyt kaikkeni, tästä päivästä lähtien Shania Angelica Simmons on UUSI IHMINEN!

to be continued....

Tarinassa mukana:

Marianne & Simon

Suuri kiitos Mariannelle kuvanmuokkauksesta ja kaikesta muusta! <3

Osa 202 Ystäville ja eksille!

On helmikuu. Alkuvuosi on pitkästä aikaa ollut sellainen, kuin talvet ennen vanhaan olivat; lunta on satanut huikean paljon ja lisäksi kylmiä pakkaspäiviä on riittänyt. 

Shanian taloon vastikään muuttaneet isosisko Annika ja tuore ystävä Daria ovat tulleet toimeen keskenään, tosin naiset ovat kovin vähän tekemisissä toistensa kanssa. Ystävänpäivänä Shania on päättänyt järjestää viralliset tupaantuliaiset uusille kämppiksilleen.

Shania: Nyt minä vaihdan pinkin nenäkorun pois ja käytän tätä Simonilta saamaani! Oi sitä ihanaa urosta, hän käytti järjettömän summan näihin kahteen koruun rahojaan. On vaan niin kurjaa, etten ole saanut juteltua hänen kanssaan! Hän lähettelee vain lyhyitä viestejä ja niitäkin harvoin. Hyvä tietää, että rakkaani on elossa siellä Pariisissa, mutta haluaisin jutella kunnolla!

Daria: Mitähän hittoo herra ope siel kelaa..? Sairas ikävä Simonii mulki!

Shania: No hemmetti kun sitä ei voi tietää mitä Simon ajattelee, koska hän ei kerro mitään! No, miltä hänen ostamansa nenäkoru näyttää?

Daria: Tosi pähee! Hei minkä possen sä kutsuit meiän tupareihin? 

Shania: Ihan vaan Aidan ja Caitlinin. Ja nyt juomme vaan kahvia ja avaamme ne Simonin leipomat palmierit, ei mitään huumeita eikä viinaa tänään. Eihän?

Daria: Ei tod sitä joka päivä jaksa vetää kuosei, sumpit sopii mulle. Ja nii muuten: hyvää ystävänpäivää!

Shania: Hyvää ystävänpäivää rakas Dariani! Juu.. pelottaa taas, että Aida ja Caitlin alkavat saarnata minulle huumeista... 

Daria: No anna niiden muijien heittää läppää nii paljo ku jaksaa, et vaan kuuntele.

Shania: No niin kai... Jätän tuohon pöydälle nenäkorulaatikon, jotta saavat tytöt kadehtia. Ei olisi Gunnarilla varaa ostaa Aidalle tuon hintaisia koruja. Saatika Jaakolla Caitlinille! Hihii! Annika! Sinäkö siellä?!

Annika: Minä täällä vaan kolistelen. Voi enhän ole alipukeutunut?! Laitoin koruja ja jopa sormuksenkin sormeen!

Shania: No et todellakaan ole alipukeutunut! Ihanat korvakorut! 

Daria: Chillaa hei kämppis, nää on meiän tuparit. Hillu vaik nudena jos diggaat.

Annika: No enhän minä nyt ikinä alasti hilluisi... Hei vieraat taitavat saapua! Anteeksi, etten kutsunut Evaa ja Elinaa, jotka ovat ainoat ystäväni täällä. Kutsun heidät ensi kerralla!

Shania: Ei haittaa lainkaan. Ihanaa, että olet saanut ystäviä. Vieläpä ikäisiäsi. 

Daria: Juu kyl me keritää tsiigaa ne gimmat myöhemminki, ei midist stressii.

Shania: Huuda vaan Aidalle ja Caitlinille, että sisään vaan. Kerran siellä suunnalla valmiiksi seisot.

Aida ja Caitlin saapuvat ja jättävät ulkovaatteensa eteiseen.

Aida: No moi!

Shania: Ihanaa, että tulitte! Ja hyvää ystävänpäivää!

Daria: Joo moi. Kumpi skujas? Vai osaatsä Caitlin tsöraa bilikaa?

Caitlin: Hellureijaa vaa teille, hyvää ystävänpäivää ja kyl meitsi osaa ajaa kiesii. Paitti et Aidan wolkkari ei oo avoauto kuten meitsil, joten tietty se ajaa talvel. Hitto siel oli taas kylmä. Sairaan suolane tuuli!

Annika: Hei ja tervetuloa juhlistamaan tupareitamme! Voiko tuuli olla suolainen? Kirpeä ainakin...

Shania: No niin, onnea nyt virallisesti uuteen kotiinne, eli luokseni loisimaan, hahah! Rakas isosiskoni sekä rakas, rakas Dariani!

Annika: Oi kiitos! Vanhempamme siellä häämatkallaan Amerikassa haluaisivat minut sinne, sillä se toinen mummi haluaa tavata minut pian.

Shania: No en ihmettele! Granny Steph on varmaan haljeta siellä, kun ei ole vielä tavannut sinua! Aiotko lähteä Jenkkeihin?

Daria: Siis onks teiän fossiilit yhä siel Jenkeis?!

Shania: Siellähän he ovat. Ainakin maaliskuun vielä. Heillä on niin monta paikkaa käytävänä. Ensin Sineadin ja Aaronin luona Nykissä, sitten Minnesotassa Granny Stephillä, jonka he ottivat Rochesterista mukaansa Winonaan setämme ja tätimme luo ja sitten äiti aikoo käydä vielä San Diegossa selvittämässä välinsä äitinsä kanssa. Niin ja Williamsin perheen vanhemmat menivät sinne mukana, sillä Aaronhan on heidän vanhin poikansa ja he asuvat siellä Brooklynissa Aaronin Jerry-sedän luona. Vaan Olivia-serkku on tulossa takaisin Suomeen jo aiemmin Dickin ja Mimosa-vauvan kanssa, koska myös Dickin äiti Caroline on reissussa mukana. Näytinhän minä sinulle kuvia, kun isäni lähetti..?

Daria: No kai mul oli filkka sillon katki tai mä oon muuten vaan vajaa ku ei tuu mieleen...

Aida: Me päätimme tuoda kovin yksinkertaisen, mutta perinteisen lahjan. Tulee ainakin käyttöön tässä huushollissa!

Caitlin: Eli kahvii tietty! Eiks ollukki hyvin kekattu? Ni siis meitsi hiffas tän lahjan!

Daria: Joo kiitti, tsufeet kelpaa aina!

Huolimatta siitä, että Daria seisoo käsi ojossa vastaanottamassa kahvipakettia, saapastelevat vieraat kahvi mukanaan Shanian perässä ruokailuhuoneeseen.

Caitlin: Puolsysteri hei, meil ois pari jutskaa sillee niinku. Tai siis sillee... Me ollaan huolissaa ku sä duunaat ihan ihme juttui nykyään..

Shania: Joo eikö olekin suoranainen ihme!? Siis tämä upea toppi, jonka löysin Castle Camnerin ale-korista! Tai siis sehän on loppuunmyynti, koska koko Kartano Camner lopettaa pian.

Aida: Shania hei, nyt kuuntelet, mitä meillä on sanottavaa.

Shania kuulee Darian rauhoittavat askeleet keittiön puolella ja ryntää sinne. Suorastaan pakenee ystäviään!

Shania: Huh! Minähän arvasin tämän, oh.. He aikovat jälleen saarnata minulle. Oh en kestä tätä ahdistusta...

Daria: Joo sust tuli ihan fleegu! No mult löytyy benei, tietty. Nakkaa kitaas pari rivaa täst. Nää on romanialaisii, muttei saanu muuta.

Shania: Oh, kiitos... Nämäkö varmasti auttavat? Enhän vaan mene sekaisin ja sitten he saisivat taas LISÄÄ saarnattavaa?!

Daria: No et mee sekasin, sun ei vaa tartte enää pingottaa. Otat vaa relaa. 

Shania: Oh, no sitten minä otan. Kiitos. Nyt Simonin leivonnaisetkin sitten avataan. Toivottavasti eivät ole pilaantuneet.

Seinän toisella puolella ei kuulla puhetta romanialaisista katupillereistä.

Annika: Oi missähän minä kehtaan istua, kun...

Aida: Ai omassa kodissasi?! Istut tietysti sille tuolille, jolle haluat! Muista, että vaikka asutkin täällä Shanian talossa, olet kuitenkin hänen isosiskonsa. 

Caitlin: No sillee just tietty, sitä paitti meidän faija tän talon omistaa, ei Shania.

Annika: Oi te olette niin ihania ja suorapuheisia.. Istun sitten siskopuoleni viereen!

Caitlin: Perse penkkii vaan! Meitsi sit saattaa pierrä et rutke käy ja välil koko lattia tärisee, mut harvemmin meitsi pöydäs paskoo. Eli uskallat tulla meitsin viereen!

Jonkin ajan kuluttua Shania on keittänyt kahvit ja tulee odotetun leivonnaispaketin kanssa huoneeseen.

Shania: Kuten lupasin; seuraavalla kerralla Simonin tekemät palmierit laitetaan tarjolle. Ja tämä todella on seuraava kerta tällä porukalla! 

Aida: No niin, kaadahan ne tarjottimelle!

Caitlin: Jeeee!!!

Annika: Kiitos erittäin paljon, että tulitte juhlistamaan sitä, että minä ja Shanian ystävä asumme nyt täällä. Ja kiitos vielä kerran, Shania, että otit isosiskosi luoksesi.

Shania: No ei tarvitse kiitellä; ilman muuta! Nyt kun vihdoin viimein saimme sinut elämäämme.

Caitlin: Joko noit keksei saa alkaa mättää naamarii?

Shania: No nyt saa! Sain juuri Simonilta ystävänpäivätervehdyksen ja tulin heti paremmalle tuulelle. Nyt kauan panttaamani Simonin palmierit saa siis syödä.

Shania: Otan itsekin nyt yhden ja ajattelen rakasta Simoniani... Hän toivotti vaan hyvää ystävänpäivää, muttei kertonut mistään muusta. Olen kysellyt toistamiseen, milloin hän palaa Pariisista, mutta hän on vastaillut vaan lyhyesti ja kertonut siskonsa tarvitsevan häntä edelleen... Kirottu Charlie!

Daria: No kuis sul ja Gunnaril luistaa?

Aida: Aivan ihanasti! Aion viedä hänet ihan lähiaikoina Tokioon. Kyllä vanhempani ilahtuvat kun vien näytille miehen! Ja ihana päästä näkemään kummityttöä, Minakohan täytti viime kuussa jo 2 vuotta.

Shania: Oi minäkin haluan Tokioon! Kaipaan Nichelleä niin kovin ja haluaisin nähdä myös oman kummityttöni. Ihan järjetöntä, miten tuo aika juoksee. Vastahan Saga syntyi ja täyttää tänä vuonna jo 4! Tosin vasta syksyllä. 

Caitlin: Meitsi kans haluis sinne... Me hengattiin Nichellen kaa sillon aikanaan kuiteski aika hiton paljo, siis niinku tällee frendiporukas. Pidettiin just tällasii kahvijutskii... Ja kelatkaa sitä, et meitsin likat täyttää tän kuun lopus jo ihan sika paljo! Katja 8 ja kaksoset 7. 

Annika: Oi saanko kutsun tyttöjen syntymäpäiville? Minulta on mennyt niin monet juhlat ohi...

Caitlin: No ne likat on saanu nii hiton suuret kekkerit yleensä, viime vuonnakin Hoppu Lopus oli järjetön tilaisuus niille ja niiden frendeille, joten täl kertaa ne saa vaa Barbien Herkkutorilta roudatun valmiskakun ja pikku lahjat! Mut tsiigataan sit ens vuonna!

Shania: Caitlin hei, älähän kauho koko lautasta täyteen niitä palmiereita... Oi, muistan ne lastesi megasynttärit vuosi sitten... Sain Simonilta yllättäen videopuhelun ollessani naistenhuoneessa! Ja Simon luuli minun istuvan jollakin hienolla design-tuolilla! 

Annika: Ei kai? Olitko ihan nolona?

Shania: No kuvitelkaa! Se oli siis täysi yllätys se videopuhelu, olin vaan haaveillut Simonista sitä ennen! Ja sitten kun hän ottaa minuun yhteyttä, pikkuhousuni roikkuvat nilkoissa lastenjuhlien vessassa!

Aida: Haahhahaa!!! Tuo juttu naurattaa joka kerta!

Daria: Vai kelas herra ope, et sä sittaat designil. 

Caitlin: No mut paskapytythän ON disainii! Iihhihii! Meitsi ainaski on AINA pytyllä jos tulee joku tärkee puhelu tai jotain. Taustalt kuuluu vaa ku pökäleet lopsuu pyttyyn, hehee!

Tytöillä on hauskaa ja Caitlin ja Aida päättävät olla saarnaamatta Shanialle yhtään mistään nyt ystävänpäivänä. Caitlin vouhottaa taas kerran kirjamenestyksestään.

Caitlin: Ni siis vähä me otettii nokkiimme Mildredin kaa! Joku oikeesti kehtas väittää, et meidän bestselleri myy nii hemmetisti siks, ku se on maan huonoin kirja! Siis HALOO??!! Onks sen tyypin airot unohtunu penaalist kokonaan ku tollast paskaa jauhaa?! Mildred kelas, et salee se on meille vaan niin kateellinen. Ei hitsin pimpulat nää keksit on parhaita!

Shaniaa alkaa yllättäen väsyttää. Hän ei edes muista, että otti Darian antamia rauhoittavia lääkkeitä.

Shania: Annika ei tiedä näistä asioista mitään, mutta minähän kerroin siitä mystisestä miehestä siellä mallikeikalla, huoooh... Niin siis se Galagarin Lapset-seurakunta tai mikä kultti olikaan. Ohhoijaa... Minä aion soittaa siihen numeroon, jonka se mystinen Connor antoi, oh, siihen käyntikortissa olevaan numeroon. Huooh...

Aida: Vai aiot? Mistä tiedät mitä hulluja he ovat?

Daria: Mä ainaski haluun tietää! Soitetaan kimpas!

Annika: Siis kultti?! Ei kuulosta hyvältä! Oi oletko noin väsynyt?

Annika: Siis mistä ihmeestä nyt on kyse? Aiotko liittyä kulttiin?! Minä sanon, että ehdottomasti ei!

Caitlin: Joo sä et tiiä mikä jutska se on, Shania kertoo sulle sit ku haluu. Mut se kaikki liittyy meitsiin. Siihen, ku meitsi siepattii. Voi huh huijaa miten mageit nää Simonin duunaamat keksit!!!

Aida: Ethän sinä voi tietää, onko se ihmeen Connor edes käynyt Rajamaailmassa!

Shania: Ei hän muuten tietäisi... huooh... nimeä galagari... Hitto että unettaa.

Daria: Unest tuliki mieleen ku mä näin viime yönä ihan sairaan sellasen! Mä skäppäilin siin jollain ostaril ja hittasin barbi-kokosii lyysareit ihan kybänä Shanian nukeille. Ne oliki...

Shania päättää nojata ja Darian unta kuunnellessaan naisen sanat tuntuvat kuuluvan kuin jostakin syvältä maan uumenista.

Daria: Nii ne oliki duunattu aplareist! Mun piti alkaa siin vääntää niist juissii et saisin blogattuu parhaan ja sitä juissiihan tuli nii redisti, et mun piti alkaa kippaa huivii sitä siit buidun lattialt. Joku blisari skäppäili ohi eikä kelannu etes skidisti kuin härölt se näytti!

Caitlin: No olipa uni! Shanian barbeille kattokruunuja!

Annika: Oi anteeksi, minä olen niin huono tuota slangia puhumaan. Barbien kattokruunuista siis oli kyse ja mistä ne olikaan tehty? Juissi-sanan ymmärsin kyllä.

Caitlin: Appelsiineist! Hei ny on enää yks keksi boxis!

Aida: No oli kyllä melkoinen uni; juoda kattokruunumehua kaupan lattialta! Minä näen vaan seksiunia minusta ja Gunnarista!

Daria: Ai pelkästää? Hei onks mun klyyvari iso?

Aida: Noo.. On se isompi kuin minulla! Mutta sinähän olet Rochester. Kaikilla teillä on samanlainen nenä. Kaunis sellainen tietysti.

Shania: Krooh... TÄH?!

Yhtäkkiä Shania ei voi enää peitellä väsymystään ja rojahtaa kyynärpäidensä varaan pöydälle nukkumaan.

*KOPS*

Aida: Shania!! Mikä sinulle tuli?!

Daria: Antaa böönan koisii.

Shania: Krooh...pyyh...

Aida: Tätä minä Caitlin tarkoitin!! Ovatko kahvitilaisuutemme ennen vanhaan päättyneet siihen, että Shania on nukahtanut kesken kaiken?! Hän on ottanut taas jotakin aineita! Daria, onko?!

Daria: Ota ny gimma iha iisisti vaa...

Annika: Jospa Shania on muuten vaan väsynyt. Heillähän on se bändin keikkakin pian, jossa hän soittaa viimeisen kerran. Varmaan hän on joutunut harjoitella kitaralla yötä päivää. En kyllä ole kuullut...

Caitlin: Ihan sama! Meitsi syö vikan keksin nyt! Antaa Shanian nukkuu, hellureijaa ja hyvää vappuu! Vai mikä jutska tää ny olikaan? Ystävänpäivä! Ja ny kurkkii kuulkaa paskapökäle jo pöksyis asti!

22.2. on maanantai ja talvinen iltapäivä. Shania ja Daria ovat lähdössä lenkille.

Shania: Voi hitto! Sinä näytät joltakin viktoriaaniselta aatelisneidolta ja minä olen tällaisissa retkuissa!

Daria: Sä näytät aina tosi fäiniltä.

Daria: Hei mun pitää kertoo sulle yks paska homma. Mä vastasin sun kännyyn ku Aida soitti äsken. Se sun eksäs Sebastian, nii se jätkä on delannu. 

Shania: MITÄH??!!

Daria: Juu. Keuhkokuumeesee ja verenmyrkytyksee. Mä oon tosi pahoillani.

Shania: Siis ei voi olla todellista! Vaikka hän eksäni onkin.. olikin, niin kyllä tämä tuntuu todella kamalalta! Osasiko Aida kertoa, johtuiko keuhkokuume koronasta?

Daria: Sori, mult meni se detalji ohi ku bööna jutskas nii spiidisti enkä oikeen jaksanu keskittyykään...

Ystävykset menevät ulos kävelylle. Shania on hiljainen ja miettii Sebastiania.

Shania: Me seurustelimme pariinkin otteeseen ja nyt häntä ei enää ole olemassa! En vielä edes voi käsittää koko juttua! Eikä täällä edes ole nyt niin kylmä, otan tämän pipon taskuun.

Daria: Mun kaa sä voit pamlaa ihan mist vaan. Mä tuen sua ton eksäs jutun kaa ihan homona, muista se!

Daria: Ja sä voit jeesaa mua! Kai sä kato snaijaat, et ku herra ope on ny siel Ranskas, ni sen kämppä on iha tyhjillään! No mä yritin tietty ruinaa Vicilt sitä vara-avainta, mut ei se bitch suostunu! Eiks oo törtsii?! Simonil on nii mageit kledjui ja muutenki pähee tyyli, nii mä oisin vaa sovitellu niit kledjui ja vähä penkonu sen lootii.

Shania: Tarkoitatko, että minä kysyisin Viciltä niitä avaimia? Voin kysyä. 

Daria: No juu tietty, kiits! Siis mähän mielellään budjaisin siel kans, ku ei mul oo omaa luukkuu. Ja kai sä oot huomannu mitkä röykkiöt kundil on erilaisii sormuksii ja kameekorui? Ku se kerran törsäs kymppitonnin sun nenäkoruihin, nii eiköhän sen omatki korut oo aika arvokkaita. Nii mä kelasin, et ei se parii sormust kaipais. Mun melkeen kaik mani meni mämmiin, ja yhelläki sormuksel saletisti sais sitä aika hitosti lisää, eiks je? Eli mä kelasin, et jos SÄ kysyisit Vicilt sitä avainta, nii se vois sen sulle antaa! Sanoisit vaa, et sä... Öh, no kyl sä kekkaat jotai!

Shania: Öh, kyllähän minä voin yrittää. Minkähän takia Simon ei ole päästänyt minua asuntoonsa? Silloin kerrankin hän halusi tavata Vicin luona...

Daria: Hei no kelaas tätä: Angie kerto, et sillon ku me oltiin Vicin köksäs vetää sitä lyricaa, nii Gunnar oli sanonu, et Simon piilottelee jotai sänkynsä alla! Sil on saletisti jotai pornoo siel, SIKS ei sinne kämppään saa kukaan mennä! Hihihi! Tai Gunnar oli jotai seksinukest pamlannu kuulemma. Ku se jätkä kerran sun kaa hidastelee, niin taitaa sil olla sänkynsä alla joku pumpattava barbara!

Shania: No sellainen ei minua haittaisi tippaakaan!

Shania: Kai sinä aiot vielä kysyä äidiltäsi ja tädeiltäsi, voisinko päästä Dramaattiselle takaisin malliksi..?

Daria: Dramaticille siis. Totta hitos mä handlaan sen homman! Kuhan otat mut messii sinne Connorin kulttisessioon.

Shania: No en uskaltaisi yksin sinne mennäkään! Ja kiitos, rakas ystävä. Siis siitä, että juttelet ex-pomoilleni.

Shania heittäytyy yhtäkkiä lumeen.

Daria: Mitä muija ny duunaa?

Shania: Ajattelin tehdä lumienkelin! Sebastianin muistolle! Olet ikuisesti ajatuksissani, Sebastian Gilbert!

to be continued...

Tämä jakso on omistettu eksälleni Tarekille, joka menehtyi keuhkokuumeeseen ja verenmyrkytykseen 6.2.2021. Lepää rauhassa. Ikuisesti yhteisiä hetkiämme vaalien ja muistoasi kunnioittaen.

Tarinassa mukana: Mariannen Daria vierailulla