keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Osa 255 Glamour-mallin työn varjopuoli

 
Pitkän talven jälkeen kesä saapuu Suomeen rytinällä toukokuussa. Shania on saanut kuulla Simonilta, että Auroran Salongin maailmankuulu tohtori Grindstone onkin vain rahanahne huijari. Nainen suorastaan saalistaa asiakkaikseen nuoria ihmisiä, jotka ovat epävarmoja ulkonäöstään, ja ruokkii näiden huonoa itsetuntoa kaiken maailman turhilla parannusehdotuksillaan. Tämän tiedon kuultuaan Shania pohtii huulitäytteen ottamista kaikessa rauhassa.
 
Sugar Sluts puolestaan on maan arvostetuin eroottinen julkaisu ja Shanian työpaikka. Vaikka glamour-mallin työ on monelle unelma ja palkka suorastaan räjäyttää tajunnan, on tälläkin työllä varjopuolensa. Erityisesti työajat.

Shanialla on jopa 16-tuntisia työpäiviä ja kuvauksiin saatetaan pyytää vaikka keskellä yötä. Sugar Sluts -lehden kuukauden numeroon otetaan kiireisellä aikataululla kuvia, sillä toukokuun teema- ja keskiaukeamakuvat puuttuvat. Shania pääsee näihin tärkeisiin kuviin yhdessä työkaverinsa Sofian kanssa, joka on myös hänen ystävänsä. Sensuellien kuvien teemana ovat kirsikkapuut. Cindy Townissa puut eivät vielä toukokuun alussa kuki, joten kuvaussessio järjestetään studiossa. Neidit poseeraavat useita kuvia varten pitkän työpäivän. 

Suurin osa kuvista on tytöistä yhdessä.



Mukaan mahtuu yksi lähikuvakin.

Shania valitaan toukokuun seksikkäimmäksi tytöksi rintoineen. 

Keskiaukeamalle tytöt pääsevät kuitenkin kahdestaan.

Dollywoodissa Shanian siskopuoli Caitlin on pitkästä aikaa onnellinen. Tytär Jonna on päässyt sairaalasta oltuaan siellä puolitoista vuotta! 11. toukokuuta Caitlin nauttii täysin rinnoin viisuhuumasta.

Caitlin: Jeeee! Eurovirret starttaa! Suomen Microsoft-miehen No Fuels -ränkytys on täyttä skeidaa, mut Kroatian Ram Tam Tigi Dam -biisi on sairaan magee! Meitsi on nii onnessaan, et alko paskattaa!

12.5. on äitienpäivä ja Jaakko on ostanut Caitlinille lahjan.

Jaakko: Kyllä on kiva nähdä, mitä rakas emäntäni pitää tästä korusta.

Jaakko on kutsunut vaimonsa ulos antaakseen korun tälle. Caitlin säntää ihan innoissaan miestään vastaan.

Caitlin: Ei hitsin pimpulat mikä jutska! Tää oli ihan yyber ylläri!
Jaakko: Hyvää äitienpäivää, rouva Jäykkä.
Caitlin: Meitsi sekoo, toi hely on ihan kipee! KIITTI KULTSI!

Jaakko: Ajattelin, että nyt jos koskaan on hyvä hetki ilahduttaa emäntää, kun tytärtemme huolet alkavat olla historiaa.
Caitlin: Joo! Tai ei ne sillee niinku kauheesti oo hissaa, ku onhan Jonna viel kipee.
Jaakko: Niin tietysti on, mutta nyt tyttörakas on ainakin luonamme kotona, eikä varsinaista hengenvaaraa ole. Saapa nähdä, kuinka monta diagnoosia Jonna vielä saa!
Caitlin: Ai kuvat sen pääst, vai mist dia-kuvist sä selität?

Caitlin: Nii joo, diagnoosi of course! Juu salettii viel monta. Ja Jonnan lisäks esikoislikallaki on jutskii mitkä pitää selvittää. Ainaski meitsin mielest Katja feikkaa välillä et sil menee hyvin tai sillee, ja sit... Meitsi unohti mitä piti sanoo, tää koru on niin siga magee! Kiitti viel, herra Jäykkä!

Jaakko: Minustakin tuntuu, ettei Katja ole niin puhdas pulmunen kuin nykyään esittää... Ja Jonnalle pitäisi etsiä sitä lemmikkiä jo. Mutta nyt ei ajatella lapsia, vietetään hetki ihan kaksistaan!
Caitlin: Juu ei jaksa kelaa muksui koko ajan! Meitsi haluu olla ny vaan täs, oman ukon kaina..läs..?
Jaakko: Hahah! Oliko lauseen tarkoitus rimmata? Miten olisi tällainen: Nyt ei mietitä muksua, olen niin odottanut sua. Nyt vaan nautitaan hetkestä, ei tämä kauaa kestä. Vaikka hieman lyhyenläntä, silti ikioma rakkain emäntä.
Caitlin: Ooooh! Upeeta Jaakko! Meitsi yrittää uusiks: Vaik oon aika paksu, en kuiteskaan mikään horatsu. Vaik pussaisit mua kaulaan, en silti ala laulaan. Tärkein jutska on tää rakkaus, niinku sillee niinku öö... PAKKAUS!

Shania puolestaan on lähettänyt Simonille meseviestin, jossa on toivonut samassa alustassa soitettavaa videopuhelua, sillä sellaista ei ole soiteltu viimeiseen kuukauteen. Simon on vastannut, että on väsynyt, mutta siitä huolimatta Shania soittaa videopuhelun seuraavana päivänä palatessaan shoppailureissulta puolenpäivän aikoihin.
 
17.5. on perjantai ja kesä on saapunut kuin taikaiskusta maahan. Shania soittaa videopuhelun juuri ostamallaan kännykällä. Hän on niin innoissaan, että istuu välillä penkillä, välillä pomppaa pystyyn rinnat höllyen ja sitten taas pamauttaa peppunsa penkkiin.

Shania: Hei kulta! Oma rakkaani!
Simon: Hei, Shania…
Shania: Mitä teet? Minä olen kiertänyt koko Cindy Townin kaupat! Ostin aivan ihastuttavan mekon, nämä aurinkolasit jotka näetkin, ja näetkö tämän topin? Siinä on pinkki koira, mutta vaikka en koirista pidäkään, en voinut vastustaa tätä glitteriä! Hihih! Niin, sitten minä ostin tämän uuden kännykän! Tämä on iPhone 15 Pro Max 256 Gt ja mustatitaanista poiketen väri on valkoplatina! Kamera on mieletön 48 megapikselin kolmoiskamera ja... No, hintaa AINOASTAAN 1190 euroa pikku alennuksessa!

Simon ei oikein pysy mukana Shanian innokkaassa selostuksessa, hieroo vain hikistä otsaansa sänkynsä takana olevaan seinään nojaten. Simonin tukka on takussa ja ylilyhyet shortsit nuolevat ihoa inhottavasti, mutta pakko ne oli kuitenkin tyylin takia laittaa jalkaan, vaikkei niitä kukaan näkisikään.

Simon: No... Minä makaan sängyssä, kyten näkyy. Mistä sinä 'älysit py'yä?
Shania: No... Kuinka sinä edes kysyt moista?! Halusin vain nähdä rakkaani pitkästä aikaa!
Simon: Ai? Okei...
Shania: Hei, sinähän todellakin makaat sängyssäsi! En ole koskaan nähnyt makuuhuonettasi! Mikä tuo ihana taulu on, jossa pinkit kehykset? Oi, onko sinullakin unisieppari?! Niin, ja sitten minä ostin KASAN muotilehtiä, sillä minun on oltava ajan tasalla ihan kaikesta!
Simon: Niin tietysti. 
 
Shania: Ne mallikuvat, joista osan näitkin jo, ne kuun alussa kuvatut, niin se lehti ilmestyy maanantaina! Siis jossa ne ovat! Hihii!
Simon: Okei.
Shania: Eivätkö olleetkin upeita kuvia?!
Simon: Ai mitkä?
Shania: No ne minun kuvani! 

Shania huiskuttaa kädellään näyttöön.
 
Shania: HEE-RÄÄ-TYYYS!!! 
 
Simon säpsähtää Shanian huutamista ja äkkinäistä liikettä ja yrittää hätäisesti vastata kuten vaativa tyttöystävänsä toivoo.

Simon: Ai ne! Kyllä, ypeitä olivat. Öh... Siis missä ne olivat?
Shania: Plääh! No täällä Facessa! Mutta ensi viikolla ne ovat lehdessä!
Simon: Äh... En minä ole jaksanyt katsoa mitään kyviä. Anteeksi.
Shania: Minä pääsen keskiaukeamalle! Tosin se on minusta ja Sofiasta yhteiskuva... MITÄH?! No ei se mitään, ehdit nähdä ne kyllä!
Simon: Onko siellä y'tä kyymä kyin täällä? Eilen oli 28 astetta varjossa. Tänään on kai vä'än viileämpää, tai pitäisi olla. Niin Aida sanoi. Myttä ei se viileys tynny missään. Yäh, toppi on ihan hiestä märkä! Ja shortsien lahkeet rullautuvat koko ajan ylös munia hiostamaan. Onneksi Shania ei voi haistaa tätä hien hajua. Toivottavasti hän ei edes näe miten märkä minä olen. Vai pitäisikö hänen sittenkin nähdä se? Jos hiki onkin seksikästä? Onhan se! Sen takia ne miehet niissä seksikkäiksi sanotuissa kuvissa on aina öljytty hikisen näköisiksi. Ja naisetkin.

Shania sen kun jatkaa julmetun kiivasta jumalanpalvelustaan. Niin, ilman Jumalaa saatikka ainakaan palvelusta yhtään kenellekään... Sattumalta hän miettii myös saman tapaisia asioita kuin Simon. Ja ehdottomasti sitä, kuinka ihana Simon on hiestä märkänä ja miltä hän itse mahtaa miehen silmissä näyttää.

Shania: Voi täällä on jo nyt +29 varjossa! Ja nimenomaan Pohjanmaalle on luvattu tänään kuuminta! Päätin lähteä heti aamusta shoppailemaan, ettei tulisi liian hiki. Ostin tämän topin, jotta näytän erilaiselta kuin kaikki naiset täällä. Sama minne katsoo, näkee hoikkia isorintaisia naisia paljastavissa topeissa, pyh! Oh tämä uusi kännykkä on niin outo, että painelen koko ajan vahingossa kameraa päälle jostain sivunapista, hmm... Voi tavaton, Simon on syötävän seksikäs... Olisinpa tuo hikipisara, joka hänen veistoksellisia kasvojaan hyväilee... ooh... Shania, LOPETA! Minä en halua enää ikinä mokata tätä esittelemällä Simonille alusvaatteitani! Toivottavasti Simon huomaa, että minulla on rinnat peittävä paita päällä, vaikka tällä helteellä voisi kulkea rinnat puoliksi paljaina! Nichelle neuvoi minua hyvin. Esimerkiksi etten saa puhua sänkyhommista suhteen alussa, enkä suostua seksiin, jos Simon sitä tahtoo. Sillä meidän suhteessamme on jotakin erilaista... En ole ennen tuntenut näin!
Simon: Milloin sinä tylet tänne?
Shania: Oi siitä minun piti tietysti puhua! Minulla on ollut ihan HIRVITTÄVÄSTI töitä! Minä pääsen ehkä tämän kuun lopussa viikonlopuksi. Mutta VIIMEISTÄÄN tulen silloin juhannuksen tienoilla, kun on ne Mildredin ja Vertin häät!
Simon: Noin sinä sanoit jo viime kesänä... ja syksyllä myytämän kerran. Ja jöylyn alla... ja tammikyyssä, 'elmikyyssä, keväällä...
Shania: Öh... Niin... Kuinka hitossa Simon voi muistaa noin tarkasti, milloin olen luvannut mennä?! Olen varmasti sanonut niin sata kertaa, mutta eikö se ole niin, että hyvää kannattaa odottaa? Tsihih! Oi minua jännittää ihan hirveästi se, että esiinnyn häissä! Haa, vaihdoinpas puheenaihetta!

Simon: Niin… Minä en e'kä jaksa mitään 'äitä nyt.
Shania: Simon rakas, minä ja Aida tuomme sinut häihin vaikka pyörätuolilla! Kerroinko muuten, että Caitlinin toinen kaksostytär on päässyt sairaalasta?
Simon: Äh, minä en mene mi'inkään pyörätyöliin! Joko kävelen itse tai sitten en tyle ollenkaan.
Shania: Jonnalla on jokin autoimmuunisairaus, jota... Mitä sinä nyt, kulta? Älä viitsi! TIETYSTI sinä kävelet itse! Haluathan sinä nähdä minun soittavan viulua siellä? Ja Vic esiintyy myös, hänhän on hyvä ystäväsi!
Simon: Tiedän kyllä, että Jonna on päässyt sairaalasta. Ja 'yvä niin. Kamala sairäys se kystinen fibroosi. Onneksi Jonna saa pian aivan yyden pyörätyölin, kyn se entinen oli sairaalan äylästä lainatty. Se pikky tyttö sellaista tarvitsee, en minä. Ja kissankin hän saa! 

Shanian pasmat sekoittuvat täysin hänen blondissa päässään. Kuinka ihmeessä Simon voi tietää sellaisia asioita hänen siskontytöstään, joita Shania itsekään ei tiedä?

Shania: Öö... Niinkö? Kissan?! Heillähän on koira ennestään?! Mitä helvettiä siskoni oikein ajattelee?! Mistä sinä kuulit tuon, tai nuo? Että hän saa uuden pyörätuolin ja kissan?!
Simon: Ööh... Caitlin kertoi tietysti. Ja Aida myös.
Shania: TÄH?! Oletko sinä jutellut siskolleni?! 

Simon katsoo Shaniaa hämmentyneenä kulmat koholla, kuin nainen olisi täysi idiootti.

Simon: Mitä? Tietysti minä olen.
Shania: Ai niin, teillähän on hieman saman tyylinen huumorintaju... Öh... Siis että ymmärrän kyllä, että olette jutelleet, koska teillä oli niitä kakkajuttujakin silloin...
Simon: No jostain syystä minyllä ei ollyt edes Caitlinin nymeröä ennen vyödenvai'detta, myttä sain sen sitten Aidalta. Ja minä olen sentään tyntenyt Caitlinin jo käyän ennen kyin sinyt! Jostain vyödestä 2015 asti, kyn hän kävi täällä Trolliwoodissa terapiassa. Silloin minä tapasin heidät molemmat ensimmäistä kertaa. 

Shania ei tiedä miten päin ostoksineen olisi. Istuakko penkillä, seistä, pyöriä ympyrää vai mitä? Hänen kun tekisi mielensä vain kiljua suoraa huutoa mustasukkaisena. Simon näkee Shaniasta kännykkänsä ruudulla välillä kasvot joita ei näy kokonaan. Muutenkin neiti Simmonsin hullu heiluminen tarjoaa katsojalle jos minkä moisia perspektiivejä aina kalasta lintuun ja välillä mitä ilmeisimmin jonkin yliluonnollisen olennonkin näkökulmasta.

Shania: TÄH?! Ei Caitlin minulle ole kertonut mistään pyörätuolista! Ja hän kertoo minulle KAIKKI! Eikä ainakaan mistään typerästä kissasta!
Simon: Ööh, Jonnalle tekee 'yvää olla "typerän" kissan seyrässä. Hänhän kommyniköi paremmin eläinten kyin i'misten kanssa.
Shania: Oletko tuntenut Caitlinin ja Aidan pidempään kuin MINUT?! 

Simon: Voi Shania... Vasta'an me tapasimme vyönnä 2018! Kyllä, minä olen tyntenyt heidät vyösiä käyemmin kyin sinyt. Ja minulla kun meistä kahdesta piti olla se huono muisti... Onko hän mustasukkainen Aidan ja Caitlinin takia? Ehkä se ei ole huono asia. Sehän on oikeastaan söpöä. Ehkä hän viimeinkin tulee luokseni, koska hän on mustasukkainen? Cécilekin oli aina mustasukkainen vaikka kenen kaverini takia, ja hän halusi nähdä minua koko ajan... Pitää sitten heti tavatessa tarjota Shanialle seksiä, ettei hän ehdi kyllästyä minuun... Kyllä se varmasti sopivasti kännissä onnistuu. Niinhän minä olin Cécilenkin kanssa aina kännissä jos en muuten lääkittynä. Ei saa ottaa liikaa, mutta ei liian vähänkään. Kaksi lasillista. Tai kolme. Mitä? Shaniallahan on nenärengas! Miten minä tajusin sen vasta nyt? Tekisi mieli laittaa siihen naru ja kokeilla seuraako hän perässä... Mutta ei ehkä kannata sanoa siitä mitään, muuten hän suuttuu. Hihihii!
  
Simon hihittää ääneen, ja Shania luulee sen liittyvän heidän keskusteluunsa. Shania ei saa hetkeen sanaa suustaan, hän vain katselee ja odottaa Simonin sanovan jotain. Mutta Simon ei sano mitään, ja Shania huomaa innostuksensa vaihtuneen hämmennykseen ja punasteluun.

Shania: Ni-iin, hehe. Mitäpä sillä on merkitystä, kröhöm! Öö... Niin, aivan, se kissa, joo... Kirottu Caitlin! Hittoako hän poikaystävälleni tarinoi elämästään, eikä omalle siskolleen?!

Simon: Minäkin voisin ottaa kissan tai koiran, myttä en jaksaisi 'oitaa sellaista.
Shania: Älä missään nimessä ota! Ne ovat ylivaativia otuksia! Kaikilla ystävilläni on kissoja tai koiria ja niistä on pelkkää harmia! Ne karkailevat jänisten perään, nylkyttävät jalkojani ja vaikka mitä!
Simon: Eivät Vicin lemmikit tee sellaista.
Shania: Tekevät! Yksi kissoista KYNSI minua kerran, kun olimme heillä tyttöporukalla!
Simon: No sitten sinä löykkäsit sen 'enkilöko'taista koskemattomyyttä. Eivät ne ilman syytä kynsi. 

Shaniaa hävettää ensinnäkin se, että hän tuolla tavoin meni valittamaan Jonnan kissasta, sillä tyttöparka todellakin ymmärtää eläimiä paremmin kuin ihmisiä. Ja toisekseen Shania on häpeissään siitä, että juuri Simon kaikista ihmisistä sai tietää hänen takapajuisen ja itsekkään mielipiteensä asiasta. Shania aikoo kuitenkin jatkaa kissojen mollaamista, jotta tuo nolo suhtautumisensa unohtuisi. Ainakin hän vastauksensa aluksi päättää kääntää kissasuvaitsevaisuutensa koskemaan ainoastaan Jonnaa. Sitten voikin jo vaihtaa puheenaihetta! Taas...

Shania: Vai koskemattomuutta, pyh! Otimme yhteiskuvaa meistä tytöistä, kun se iski kyntensä rintaani! Mutta todellakin, Jonna varmasti tarvitsee kissaa, koska on kaiken muun lisäksi vielä autistinenkin. Jäykillä ei ole helppoa. Menen luonnollisesti suoraan heitä tapaamaan, kun tulen etelään. Niin, tai jospa näemme Dollywoodin lentokentällä? Sinun kanssasi siis? Että saisin nähdä sinut ihan ensimmäisenä!?
Simon: Saako Aida tyllä mykään?
Shania: Oh, miksi sinä kulta kyselet hölmöjä?! Ei tietenkään saa, mehän tapaamme pitkästä aikaa kahdestaan, hetkestä tulee ikimuistoinen! No TOTTA KAI SAA ja PITÄÄKIN tulla mukaan, sinähän muuten eksyt sinne lentokentälle ja päädyt vielä Pohjois-Koreaan! Hahah! Tai keskelle Ukrainaa, kun Venäjän pommi putoaa lentokentälle! Hihii!

Simon: Niin, minä eksyin siellä 'Elsingissäkin väppyaattona i'an 'yllyllä tavalla. Se oli rasittavaa. En tiedä mistä se jo'tyy...
Shania: Oi rakas, sinulla on edelleen se aivovaurio. Se johtuu siitä.
Simon: Sen takia minä en jaksanyt 'eti seyräävänä päivänä py'yä sinyn kanssasi, kyn sinä pyysit sitä viestillä. Minä olin kamalan väsynyt koko viikon sen jälkeen.
Shania: Oi etkö kulta muista, että mehän puhuimme lyhyesti, kun olit löytänyt tiesi pois sieltä Eiran kaduilta? Kyllä sinä vielä kuntoudut täysin! Äläkä huoli; vaikka et kuntoutuisi pätkääkään, rakastan sinua yli kaiken!
Simon: Ensi kyyn älyssä pitää taas mennä lääkäriin... neyrölögin vastaanotolle. E'kä se lääkäri osaa äyttää jotenkin. 
 
Shania: Kai se on yksityisen puolen neurologi?
Simon: Mistä me py'yimme ja milloin? Ei vaan jylkisen se on...
Shania: Ääh, ei se ollut mitään ihmeellistä. Soitin sinulle ja Aida vastasi. Hän kertoi seikkailustasi Eiran sivukaduilla ja vaihdoimme kuulumisia. Hän antoi luurin sitten sinulle, mutta jaksoit hädin tuskin "hei" sanoa.
Simon: Ah, okei. En minä myistä. Anteeksi.

Shania pomppaa jälleen ylös penkiltä ja hyörii ja pyörii ympyrää kuultuaan Simonin lääkäristä.

Shania: JULKISEN?! Mitä helvettiä, Simon?! Minua sinä et ikinä päästäisi julkisen puolen terveydenhuollon hoiviin, mutta itse menet moisille tietämättömille puoskareille?! Rakas, sinullahan ON rahaa! 

Simon nojailee seinään ja pitelee päätään. Läpimärkä toppi on liimaantunut ihoon kiinni.
 
Simon: Olenko minä sanonyt sinylle mitä sinä saat te'dä? En kai?
Shania: Öh... E-et... Mu-mutta jos minulla olisi jokin... vamma, vaiva... No, joku! Niin sinä lähettäisit 20 000 euroa ja neuvoisit menemään parhaalle yksityisen sektorin lääkärille!
Simon: Niin kai… Se kahvi... Ei kyn kah-vila. Se vie paljon ra'aa kyn se on vieläkin avaamatta. Pakko yrittää säästää jossain. Mikä väsymys, ja kamala särky päässä ja koko kehossa... Ja miksi minä kerroin Shanialle siitä neurologiajasta? Nyt hän vain hössöttää, enkä minä jaksa mitään hössötystä. Pitäisikö lähettää Shanialle jokin seksikäs selfie näissä tiukoissa ja hikisissä vaatteissa? Sitten kyllä hössötys muuttuisi ihan toisenlaiseksi! Mutta millainen edes on seksikäs? Paljastavat vaatteet tietysti, mutta vaaditaan kai siihen muutakin, ettei näytä kornilta. Äh, en minä osaa enää mitään.

Shania paasaa järkyttyneenä lääkäristä.

Shania: Oi kulta, nyt me teemme näin: MINÄ lähetän sinulle rahaa, ja sinä lupaat käyttää sen yksityiseen neurologiin. Äläkä väitä vastaan! Minkähän tekosyyn hän keksii olla ottamatta rahaani vastaan?!
Simon: Eikä tarvitse. Lä'etä mielyymmin itsesi tänne.
Shania: Se ei ole takaisinmaksu siitä, mitä minulle olet lähettänyt! Minä rakastan sinua, minä haluan! Ja oi, niin minä lähetänkin! HETI, kun saan vapaata.
Simon: Milloin sinä saat vapaata?
Shania: Tämän kuun lopussa ainakin viikonlopun, silloinhan voisin tulla!

Simon nojailee seinään hikisenä ja tuskaisena yrittäen pysyä paikallaan, mutta hän valuu väkisin koko ajan alemmas. 

Simon: Sinä olet te'nyt töitä jo koko vyöden ympäri. Eikö sellainen ole laitontakin?
Shania: On. Mutta kun minä en ole tehnyt, minä sain kokonaisen kuukauden vapaata silloin, kun olin Etelä-Suomessa…
Simon: Niinpä tietysti. Tietysti sinä sait. 

Shania istuu jälleen alas ja aikoo selittää niin uskottavasti kuin kykenee, että tällä kertaa Simon ei odota häntä turhaan.

Shania: Meillä on kaksi kertaa vuodessa kuukauden vapaa, enkä minä ole lomaillut joulun jälkeen ollenkaan, joten minulla on vielä kaksi kuukautta vapaata tämän vuoden puolella! Eli voit olla varma, että minä todellakin tulen luoksesi. Ja että minulla EI ole kiirettä takaisin. Voitko jotenkin huonosti nyt? Näytät ihan kurjalta.
Simon: Kyllä... Vä'än kyrjältä tyntyy.
Shania: Oi minä lopetan tämän selostukseni nyt, niin pääset lepäämään! Minä vain halusin niin kovasti nähdä sinut! Olet minulle kaikki kaikessa, tulet vielä huomaamaan sen. Minä lupaan.
Simon: Ei kyn minyn pitää nöystä syömään jotain. Sekin on öytöä...
Shania: Oh, soitanko minä Aidan tulemaan luoksesi? 

Simon: Kyn y'täkkiä tylee i'an 'eikko olo. Siitä tiedän, että pitäisi syödä tai jyödä jotain. En minä tarvitse tänne ketään.
Shania: Simon, pysy makuuasennossa! 
 
Simon yrittää kuitenkin nousta ylös, itsepäinen kun on. Vaan häntä huippaa niin, että joutuu ottamaan heti kiinni otsastaan ja toisella kädellä seinästä. Kännykkä putoaa sängylle, ja Shania saa katsella Simonia epätavallisesta kuvakulmasta, josta näkyvät ne "seksikkäät" shortsitkin – vaikkakaan ei niin tyylikkäästi kuin Simon olisi halunnut niitä esitellä.

Shania loikkaa huolesta sekaisin taas seisomaan ja alkaa näpytellä vimmatulla vauhdilla tekstiviestiä Aidalle.

Shania: Mitä sinä teet siellä?! Pysy aloillasi!
Simon: Äääh...
Shania: Niin juuri! Mene HETI makuuasentoon takaisin! 

Simon valuu takaisin sänkyyn kuin seinään paiskattu käytetty kumi: väsyneenä ja likaisena. Juuri sellaiselta Simonista tuntuu.

Simon: Anteeksi.
Shania: Oi älä pyydä anteeksi! Sen sijaan minä pyydän anteeksi sinulta, että kuulostaa kuin komentaisin, minä vain OIKEASTI olen huolissani ja rakastan sinua niin paljon!
Simon: Soita sittenkin Aidalle, s'il te plaît.
Shania: Ole niin kiltti ja makaa sängylläsi, Aida tulee kohta! No minä laitoin hänelle viestin jo, hän on jo tulossa!
Simon: Anteeksi, että sinyn piti nä'dä tämä... Tämä on vain niin 'elvetin rasittavaa. Miksi minun pitää olla näin kamalan heikko ja likainen?

Silloin Shania näkee kyyneliä Simonin poskilla. Neito kuitenkin heiluu ja lähettelee Aidalle hoputtavia viestejä siihen malliin, että luurinsa näyttää välillä kohti taivasta. Cindy Townissa kuun puolivälissä koivujen lehdet ovat vielä pieniä, kuten Simon näkee näytössään. Mies ei kuitenkaan näissä olosuhteissa kiinnitä moiseen sivuseikkaan huomiota.

Shania: MITÄ IHMETTÄ?! Minun jos jonkun KUULUISIKIN nähdä sinut sen vointisena kuin nykyään olet! Onneksi Aida on ollut ikään kuin sijaisenani!
Simon: Shania...
Shania: Niin?! 

Simon pakottaa itsensä hymyilemään Shanialle. Hänen on pakko hymyillä rakkaalleen silloinkin kun väsyttää. Muutenhan Shania saattaa vaikka päästä eroon mustasukkaisuuden puuskastaan, eikä tämä silloin ehkä ikinä saapuisi Simonin luo.

Simon: Minäkin räkästän sinyä.
Shania: Minä tiedän sen. Lepää nyt rakas, soitan sinulle myöhemmin tänään!
Simon: 'Yvä on. 

Videopuhelu pidetään auki siihen asti, kunnes Aida ehtii paikalle Simonia auttamaan tämän kokemassa nestehukassa. Simonilta meni aivovamman myötä kyky tuntea nälkää ja janoa, joten hän ei aina ymmärrä ravita itseään riittävän usein. Simonia nolottaa urakalla, sillä Shania on viimeinen ihminen, jonka edessä hän haluaisi vaikerrella. Simon ei mielellään olisi kertonut Shanialle edes tulevasta lääkärikäynnistään. Eihän Shanian edessä saa näyttää heikolta saati neitoa suututtaa. Sillä vaikka Shania kuinka kuulostaa huolehtivalta, on hän silti tietyllä tavalla pelottava, kun sille päälle sattuu... Ja sitähän sattuu usein.
 
Koittaa toukokuun viimeinen viikonloppu. Shania kuvitteli olevansa tuolloin Etelä-Suomessa poikaystävänsä kanssa, mutta kuinkas kävikään; Shania joutuu jälleen kerran mallikeikalle! Shania on matkalla Sugar Slutsin toimistolle puoli yhdentoista aikaan illalla. Matka on pitkä ja Shaniaa suoraan sanoen vituttaa.

Shania: Tämä ei voi olla totta! Eilen Nya soitti typerään palaveriin ja tänään piti olla vapaapäivä. Mutta ei tietenkään, kyllä joku kuvaaja ilmestyy aina jostakin ulkomailta tänne kuvaamaan tai Debbie itse keksii jotkut kuvaussessiot vaikka keskellä metsää, ellei mitään sovittua ole!

Shania joutuu kävelemään koko matkan, sillä Cindy Townin joukkoliikenne ei ole maan parhaimmistoa; lauantaina viimeinen bussi menee keskustaan klo: 21.35. Sihteeri Nya on soittanut Shanialle silloin, kun iltabussi on jo mennyt. 

Shania: Huooh... Taksia ei saa millään, koska on typerä ryyppypäivä! Pysyisivät ihmiset kodeissaan, eivätkä lähtisi tänne kaupungille kännissä hortoilemaan ja vaikeuttamaan MINUN työmatkaani!

Shanian päässä risteilevät useat ajatukset kuin Viking Linen ryyppylaivat konsanaan.

Shania: Minä niin kamalasti haluan Simonin luo, tämä työ taitaa olla minulle liikaa... Viuluakin pitäisi soittaa, sillä häät ovat kuukauden päästä! Ja mitä minä teen sen tohtorin kanssa?! Uskallanko ottaa huuliin täytettä, vai menenkö toiseen firmaan?? 

Lopulta Shania päättää, ettei mikään työ voi pilata muuta elämää. Hän istuskelee paikallaan, vaikka työpaikalle olisi enää viiden minuutin kävelymatka.

Shania: Minä puhun huomenna Debbielle! Joko se nainen vähentää työtuntejani taikka päästää saman tien kuukauden lomalle! Minun on päästävä mieheni luo! En ole todellakaan kokenut tällaisia tunteita aiemmin. Rakastan Simonia niin syvästi, että rintalastani alle sattuu fyysisesti kun ajattelen häntä. Ja kuinka pettynyt hän on, koska minä en tullut Trolliwoodiin TAASKAAN?! VOI VITTUUUU!!!

Shania ja hänen pomonsa Deborah Collier keskustelevat, mutta Shania ei saa suutaan auki, jotta hän saisi enemmän vapaata. 29. päivä on keskiviikko ja toukokuu alkaa olla lopuillaan. Pohjanmaalla mitataan kevään lämpöennätys ja ihmiset joko nauttivat helteestä, tai kaipaavat lumikinoksia.

Shania on jälleen kerran mallikuvauksissa, joissa hän esittää vaeltajaa, joka on taipaleellaan väsähtänyt.

Shania kokee kuvaussession eri tavalla kuin ennen. Aiemmin hän heilutti päätään blondi tukka liehuen, jännitti alaselkänsä asentoon, jossa rinnat törröttivät kohti kameraa ja otti kasvoilleen pikkutuhman virnistyksen. Nyt Shania taipuu asentoihin, joihin valokuvaaja kehottaa.

Shaniaa peräti nolottaa vääntäytyä typerään asentoon, jossa hän on kokonaan tyrkyllä: kaikki hänessä.

Ensimmäistä kertaa koko elämässään Shania ei tunne narsistista nautintoa kameran edessä. Ensimmäistä kertaa Shaniaa ei vain kiinnosta poseerata. Ja poseeraus, sehän on ollut naiselle tärkeintä elämässä. Häntä on kuvattu, katsottu, ihailtu, haluttu seksuaalisesti, hän on ollut tyrkyllä, muttei konkreettisesti saatavilla. Häntä on katsottu kuin jumalatarta, hänen ulkonäköään sekä asemaansa on kadehdittu. EI ENÄÄ! 

Shania: Piti elää yli 30 vuotta, jotta tajusin, mikä elämässä on tärkeintä! Ei mikään turhamainen itsensä tyrkytys, vaan RAKKAUS! Ja minä olen niin etuoikeutettu, että minulla ON rakkaus! Se on Simonin kanssa. Minä yritän nyt kaikkeni, tästä päivästä lähtien Shania Angelica Simmons on UUSI IHMINEN!

to be continued....

Tarinassa mukana:
Marianne & Simon
Suuri kiitos Mariannelle kuvanmuokkauksesta ja kaikesta muusta! <3




tiistai 30. huhtikuuta 2024

Osa 254 Huhtikuun täydeltä täydennystä huuliin, hyllyyn ja vappuhuumaan!

Ninni, Marianne ja Xara esittävät jakson huhtikuusta!

Shania on ollut Simonin kanssa etäsuhteessa jo miltei vuoden. Nainen ei kuitenkaan ole päässyt tapaamaan rakastaan kasvotusten, sillä typerät väärinkäsitykset ja uusi työ ovat olleet esteenä. Glamour-mallin elämä tunnetulla Sugar Sluts-toimistolla toki on hektistä, mutta siitä huolimatta Shanialta löytyy aikaa kaiken maailman hullutuksille. Hän aikoo ryhtyä jälleen esiintyväksi artistiksi viulistina. Sen lisäksi Shania haluaa jatkuvasti parannella ulkonäköään, ja tästä neidin ystävät ovat jo huolissaan. Hän väittää, että Simonia varten täytyy olla täydellinen. Kuitenkin jokainen Simonia vähänkään tunteva tietää, ettei mies perusta kauneusleikkauksista, pikemminkin päin vastoin. Mikä siis todellisuudessa ajaa Shaniaa muuttamaan itseään? Heikko itsetuntoko?

On huhtikuun alku. Shania on varannut puhelinajan tohtori Grindstonelle, joka on Auroran Salongin pääplastiikkakirurgi Trolliwoodissa. Shania keskustelee tohtorin kanssa tulevasta täydennyksestä kasvoihinsa, nimittäin huulitäytteen laittamisesta. Koska Shania ei pääse live-konsultaatioon, on hän lähettänyt tohtorille kuvia itsestään, jotta tohtori voi demonstroida miltä Shania näyttäisi operaation jälkeen.

Shania: Mitä mieltä olette, tohtori Grindstone? Eivätkö huuleni olekin aivan liian ohuet? Yritin saada kuvan kasvoistani niin kohtisuoraa kuin mahdollista.
Tri. Grindstone: No, katsoin kaikki kuvat, jotka minulle lähetit. Sinullahan on hieman epäsymmetriset huulet; ylähuuli on vasemmalta puolelta hiukan alempana kuin oikealla. Eli ne voisi helposti korjata symmetrisiksi ihan pienellä määrällä täyteainetta, jolloin ne olisivat täydellisen täyteläiset. Mutta sinä haluat siis mahdollisimman isot huulet?
Shania: Ilman muuta! Niin isot ja täyteläiset kuin vain saa! Ja kuten tiedätte, raha ei ole esteenä, edelleenkään, hihih!
Tri. Grindstone: Niin, sinähän oletkin parhaita asiakkaitani sen Just-IN-Sufleen jälkeen!
Shania: Oi!! Minä en malta odottaa, että saan kunnon pusuhuulet! Oh, kiitos paljon, tohtori Grindstone!
Tri. Grindstone: Minulla olisi sitten ehdotus siitä, miten isoiksi ne olisi mahdollista laittaa, ainakin nyt ensimmäisellä kerralla...

Tohtori Grindstone lähettää puhelua katkaisematta Shanialle kuvaparin, jossa on yksi Shanian tälle lähettämistä kuvista ja sen vieressä kuva, johon on Shanialle muokattu tämän toivomat paksuakin paksummat pusuhuulet.
 
Shania: Ooh! Oi kuinka ihanat! Oh, kuvassa huuleni ovat aivan täydelliset!
Tri. Grindstone: Niin, aika muhkeat niistä voisi saada! Vaikka sinulla toisaalta on jo nyt melko paksut huulet, jotka eivät minusta paljon muuta kaipaa kuin pientä tasoitusta. Asiakas on tietysti aina oikeassa!
Shania: Heheh... Hihih… Kiitoksia! Kröhöm! Minusta huuleni ovat aivan liian ohuet verrattuna suuriin silmiini. Haluan näyttää nukelta! Ja minun täytyykin, sillä alan jälleen esiintyä muusikkona.
Tri. Grindstone: Aivan, aivan... Huomaa kuitenkin, että juominen voi hankaloitua noin isoilla huulilla. Useimmat joutuvat juomaan pillillä tuollaiset huulet otettuaan, koska ylähuuli osuu nenään lasista juodessa.
Shania: Ihanko totta? Voiko niin käydä minullekin? Ei kai nyt sentään...
Tri. Grindstone: Tietysti voi! Siihen sinun on hyvä varautua.
Shania: Oh sitten kun huulet ovat valmiit, laitan pidemmät ripsetkin! Oh, mitähän nenälleni pitäisi tehdä? Tosin, siihen olen kyllä aina ollut tyytyväinen...
 
Tri. Grindstone: No, olisihan minulla muitakin ehdotuksia tietysti... Mutta mitä haluaisit nenällesi tehtävän, varsinkin jos olet siihen tyytyväinen?
Shania: En kai mitään... Mutta kertokaa ihmeessä, mitä ehdottaisitte!
Tri. Grindstone: No, sinulla on isot silmät, mutta ne kääntyvät ulkonurkista alaspäin, mikä tekee sinulle vähän väsyneen ilmeen.
Shania: Ei kai?! Voi apua, näytänkö väsyneeltä? Voi ei! Enhän minä voi näyttää väsyneeltä, koska olen esiintyvä artisti sekä glamour-malli!
Tri. Grindstone: Sinähän seurustelet sen Simon Deforestin kanssa? Hän on käynyt täällä salongissani asiakkaana myös. Ei leikkauksissa, mutta muissa operaatioissa kyllä.
Shania: Nii-in? Onko Simon sanonut minusta jotakin?! Siis ulkonäöstäni?
Tri. Grindstone: Ei ole, mutta hän on käynyt täällä kasvo- ja hiushoidoissa, ja olen nähnyt hänen silmänsä hyyyvin läheltä...
Shania: Olin juuri sanomassa teille, että sen lisäksi, että olen artisti ja malli, on minun oltava täydellinen poikaystävääni varten! Mitä hänen silmistään?
 
Tri. Grindstone: Hänellähän on luonnostaan niin kutsutut fox eye -silmät. Eli ne kääntyvät ulkonurkista ylöspäin. Nykyään on oikein muotia laitattaa itselleen sellaiset silmät! Sellaiset aasialaistyyliset siis. Joillakin harvoilla ei-aasiaisilla on ne luonnostaan, kuten hänellä. Ja kulmakarvojen muoto vielä korostaa sitä, miltä silmät näyttävät. Hänellä on sellaiset pirteät silmät ja kulmakarvat, minkä olet varmasti huomannut!
Shania: No tietystihän minä olen huomannut, olenhan hänen tyttöystävänsä. Simon on täydellinen! Myös sen takia minunkin on oltava. Oi Simon on todella upea ja eksoottinen, hän on puoliksi afroamerikkalainen!
Tri. Grindstone: Ai? Minä luulin, että hän on ranskalainen? No odotas, kun kaivoin sinulle esiin tällaisen kuvan, jonka hän on viime syksynä postannut someen. Niin tässä näkyy hyvin, miten hänen silmänsä kääntyvät ylös ulkonurkista. Jotenkin vaikuttaa siltä, ettei hän itse tykkää siitä ominaisuudesta, vaan yrittää tasata silmiään laittamalla rajaukset lähinnä alaluomille. Hmmm… Hänellä kääntyy oikea silmä ylös vielä vasenta enemmän. Olisi tuossakin miehessä operoitavaa… Nuo etuhampaatkin voisi viilata lyhyemmiksi... Nenäkin on lähempänä vasenta silmää kuin oikeaa, mutta sille ei oikein voi mitään... Paitsi jos vähän viilaisi nenänvartta siltä puolelta... Ryppyjä hänellä ei vielä juuri ole, mutta voisihan niitäkin ennaltaehkäistä säännöllisillä Botox-hoidoilla... Hmmm... 

Tohtori Grindstone on alkanut etsiä Simonista vikoja sellaisella vimmalla, että on vallan unohtanut Shanian, jota jo suorastaan ärsyttää tohtorin kiinnostus hänen poikaystäväänsä kohtaan.

Shania: Öh, Simon on täydellinen jo!
Tri. Grindstone: Hmph! Jos niin sanot. Tuo hänen meikkaustyylinsä kyllä saa hänet näyttämään siltä, kuin hänellä olisi harakanvarpaat silmäkulmissa! Aivan älytön meikkaustyyli! Ja minä kyllä poistaisin tuon luomen hänen poskeltaan, jos saisin päättää.
Shania: Ööh... Se luomikin on täydellinen... ja juuri oikeassa paikassa... Kröhöm!
Tri. Grindstone: Se voi kehittyä syöväksi! No, nyt oli kuitenkin kyse sinusta. Sen nenän muokkauksen sijaan minä suosittelisin sinulle ihan muita toimenpiteitä.
Shania: Hui! Älkää puhuko tuollaisia! Aivan, mitä toimenpiteitä minulle suosittelisitte? Ihan outoa, mitä ihmettä tuo tohtori selitti? Liekö hänkin Simoniin ihastunut!?
Tri. Grindstone: Niin, minä muokkasin niitä sinun kuviasi vähän enemmänkin näyttääkseni sinulle, mitä muuta sinulle voisi tehdä. No ensinnäkin nyt se fox eye -toimenpide, jolla siis nostettaisiin silmiesi ulkonurkkia. Ja samalla voimme myös tehdä kulmien kohotuksen! Ja miksei myös buccal fat removalin eli poskirasvan poiston suun sisäpuolelta? Sekin on nykyään hyvin muodikasta ja yksi suosituimmista toimenpiteistä täällä klinikallamme!
Shania: Niinkö? Sittenkö en enää näyttäisi väsyneeltä? Miltähän minä sitten näyttäisin?
Tri. Grindstone: Sinullahan on aika korkea otsa, niin kulmien kohotus häivyttäisi sitä epäkohtaa aika hyvin! Eli tällaisen minä saisin sinusta aikaiseksi:
 
Tohtori Grindstone näyttää seuraavaksi Shanialle kuvamuokkauksen, jossa tälle on tehty reilusti enemmän operaatioita kuin mitä Shania on ikinä kuvitellutkaan itselleen teettävänsä.

Tri. Grindstone: Et näyttäisi enää LAINKAAN väsyneeltä! Etkö olekin sitä mieltä?
Shania: No ohhoh! En todellakaan näytä siltä, että aikoisin nukahtaa!
Tri. Grindstone: No sitähän minäkin!
Shania: Oi minä haluan varmasti jonkun noista mainitsemistanne operaatioista! En vain tässä vaiheessa tiedä, että minkä. Kun katson peiliin, näen vain ohuet huuleni. Niin, ja epätasaiset huuleni, kuten sanoitte!
 
Tri. Grindstone: Mehän voimme tehdä sinulle vaikka nämä kaikki operaatiot! Ne voidaan hoitaa kerralla, sillä suurin osa näistähän ei ole mitään leikkauksia. Kohotukset tehdään täyteaineilla ja mesolangoilla, jotka ovat täysin turvallisia ja tehdään hygieenisissä tiloissa. Buccal fat removal vaatii pienen plastiikkakirurgisen leikkauksen ja sen tulos on pysyvä. Myös silmien ja kulmien kohotukset voidaan tehdä pysyvämmiksi leikkauksella, ne tosin vaativat aina hienosäätöä iän karttuessa. Muita operaatioita joudutaan uusimaan säännöllisin väliajoin, eivätkä ne ole ihan halpoja, mutta kumpikaan ei tietysti ole sinulle ongelma!
Shania: No ei suinkaan! Mutta tällä hetkellä minä todella haluan nuo kuvan isot huulet, joten kuinka toimimme? Kuinka lyhyellä varoitusajalla voitte laittaa huulet? Joudunko varaamaan ajan operaatiolle?
Tri. Grindstone: Näin pieniin operaatioihin varausaikamme on noin kaksi tai kolme viikkoa. No, tehdäänkö niin, että varaat ajan sitten kun olet päättänyt mitä operaatioita haluat sen huulten täytön lisäksi? Ja ota se puoliksi afroamerikkalainen ja puoliksi ranskalainen poikaystäväsi mukaan, niin vähintään viilataan hänen talttahampaansa ja poistetaan se häiritsevä luomi! 
 
Shania: Öh, juurihan sanoin teille, minkä operaation valitsin... Mutta... Mitä helvettiä minä sanon tuolle naiselle?! Hän puhuu Simonista kuin mies olisi kissani! Niin juuri, tohtori on itse kuin kiimainen kissa! Tohtori Grindstone, kiitos paljon. Tehdään niin, teilläkin taitaa olla kevättä rinnassanne... Minä otan yhteyttä... 
Tri. Grindstone: Itse asiassa, koska sinä olet ollut niin hyvä asiakas aiemmin, niin voimme päästää sinut jonon edelle... Sanotaan nyt vaikka parin päivän varoitusajalla, jos haluat pelkän huulten täytön. Jos haluat muuta, niin katsotaan aikaa tarkemmin. Siis sinut JA poikaystäväsi otamme mieluusti samalla kertaa!  
Shania: Öh... Vaikka niin, heheh! Varmasti tuo nainen kykenisikin ottamaan sekä minut että Simonin samaan aikaan, apua! Niin, kiitos teille jälleen ja hyvää kevättä!
Tri. Grindstone: Hyvää kevättä rintaan sinullekin!
Shania: Kas kun ei kumpaankin rintaani... 

13.4. Simon osallistuu taas Arcadan messuille kahvila-leipomonsa pop-up-versiolla, vaikka jälleen kerran Aidan mielestä Simonin olisi ollut parasta jäädä kotiin nukkumaan ja antaa työntekijöidensä Liljan ja Miriamin hoitaa messuhommat. Nyt tosin myyntitiskin taakse on tarvittu vain Miriamia. Simon itse hoitaa asiakkaiden kanssa seurustelut, kuten tavallista. Tai hoitaisi, jos pysyisi hereillä. Aida on tietysti tullut Simonin avustajaksi, koska ei neidolla muutakaan tekemistä ole, ja pitäähän ystävää aina auttaa. Nicola saapuu paikalle jo aamutuimaan. Mahtaako leipomuksista löytyä mieluisaa vatsan täydennystä?
 
Nicola: Oi, pitäisiköhän minunkin ottaa tuollainen herkullisen näköinen prinsessadonitsi?
Punatukkainen nainen: Ota ihmeessä! Tämä on niin herkkua, että taidan ostaa niitä mukaankin!
Aida: Ne ovatkin uutuuksia! Ja toden teolla herkullisia. Itse olen syönyt jo useamman... En viitsi kertoa, kuinka monta! Hehe! 
Simon: Krooooh!
Aida: Kyllä Simon leipoa osaa... Mutta olisipa tajunnut jättää myynnin muille, kun on noin väsynyt. Huoooh...

Aamun tunnit kuluvat verkkaiseen tahtiin ainakin nukkujan näkökulmasta. Simon on noussut hetkeksi ylös ja käynyt aivan lähikojulla ostamassa Victorialle tuliaisiksi pieniä muovisia lelukissoja ja laahustanut sitten takaisin kahvilaansa lepäämään. Hän piristyy kunnolla vasta kun ihana Aino ilmaantuu paikalle vanavedessä kulkevan Jaakkonsa kera.

Aino: No heiii, Simon! Hihihii!
Simon: Oi, mademoiselle Aino!
Aino: Oi mitä ihania kisuja sinulla onkaan tuolla hatussasi! Hihihihii!
Simon: No, vain jotain pientä 'yllyntäytettä ystävälleni Vicille. 
Aino: Miten onnekas hän onkaan!
 
Nicolan pää kääntyy katsomaan Ainoa niin, että niska on vähällä naksahtaa nurin! Ainolla on aina pettämätön tyylitaju, ja sen lisäksi Nicola ihmettelee Ainon ja Simonin läheisiä välejä, kun Simon halaa Ainoa tiukasti ja pusuttelee tätä poskille. 

Simon: 'Äyskä tavata sinyt taas pitkästä aikaa!
Aino: Samoin sinut, hihi!
Nicola: Kylläpä Simon pussailee lähestulkoon vierasta naista, huhhuh! Ja tämän mies katselee sivummalla. Eikä Shaniaa taaskaan näy mailla halmeilla. No, Simonilla ja Shaniallahan on se avoin suhde, että siinä mielessä ei tuolla kai niin väliä... Ja Ainolla ja Jaakollakin taitaa olla samanlainen suhde? En kyllä kehtaa kysyä asiasta!

Aino istahtaa juttelemaan Simonin, Nicolan ja Aidan kanssa ja syömään herkullista vohvelia. Jaakko haluaa lepuuttaa messuilla kipeytyneitä jalkojaan sekä äänihuuliaan.

Aino: Oi, tuo Jaakko ei oikein jaksa jutella nyt. Pahoittelen sitä! Hänet piti melkein väkisin raahata mukaan, kun ei häntä oikein kiinnosta nämä messut. Minun mielikseni vain lähti mukaan.
Nicola: No sehän on kiva, että sinun mieliksesi hän lähti mukaan. Taitaa tehdä paljonkin asioita sinun mieliksesi? Kröhöm!
Aino: Voi, kyllä hän tekeekin vaikka mitä minä keksinkin pyytää!
Simon: Oi, teillä'än on sitten 'yvä sy'de.
Aino: Voi kuulkaas, meillä on aivan ihanaa!
Nicola: Minähän arvasin!
 
Aino istuu vielä hetken juttelemassa niitä näitä Simonin kanssa, kun ei kuitenkaan tapaisi tätä taas aikoihin. Nicola puolestaan spekuloi mielessään Ainon ja Jaakon sekä Shanian ja Simonin suhdekiemuroita ja kuvittelee niiden olevan vielä enemmän solmussa kuin ne ovatkaan.

Nicola: Kyllä siinä pitää olla paljon luottamusta, että antaa kumppaninsa toteuttaa itseään jonkun toisen kans... Ei hetkinen, sanoinko minä sen ääneen? Öh, hihih! 
Simon: Lyöttämystä?
Aino: No mehän luotamme toisiimme ihan täydellisesti!
Nicola: Siis että uskaltaa olla toisella tavalla kuin mistä itse tykkää. Siis niin kuin, olla mukana sellaisissa asioissa, joista ei välttämättä itse niin välitä. Niin, siis... Tuotah...
Simon: En minä aivan ymmärrä, millaista lyöttämystä messyille mykään tylö vaatii. Myttä se on ok. Minyn mielestäni se vaatii enemmänkin vaivannäköä. Sitä vaaditaan jokaisessa parisy'teessä. Ja compromis... kompromisseja! Niitä pitää aina te'dä kyn on toisen kanssa.
Nicola: Niin, öh... Sitä minä juuri tarkoitinkin. Parisuhde vaatii kompromisseja. Joidenkin toisten parisuhde vielä vähän enemmänkin kuin toisten. Kröhöm!

Messuilla avustavalle Miriamille olisi myös töitä Simonin Trolliwoodissa sijaitsevassa kahvila-leipomossa, jonka oli tarkoitus avautua viime syksynä – juuri sinä syyskuun ensimmäisenä päivänä, jonka aamuyön kohtalokkaina tunteina Simon vammautui. Miriam ei ole tyytyväinen esimiehensä tarjoamiin satunnaisiin työkeikkoihin.

Miriam: Voi kun tuo Simon vain koko ajan lupailee, että se oikea kahvila avautuu pian, mutta eipä niin vain tapahdu! Kyllä minä tarvitsisin ihan vakkarityön tässä maailmantilanteessa. En tajua mikä siinä kestää… Minä ja Liljahan voisimme tehdä ihan kaiken kahdestaan, kun Simon vain antaisi meille kaikki reseptinsä! Ei siinä kahvilan pyörityksessä tuollaista hidastelijaa tarvita! Menee kohta konkkaan koko pulju ennen kuin edes virallisesti aukeaa!

Silloin Simonin luokse ryntää lähes kaima Miriamille, Mirjam-niminen nainen, joka alkaa hipelöidä lievästi ahdistunutta miestä kuin parastakin rakastaan.

Mirjam: Ooh, mikä komea könsikäs! Olet niin ilo silmille, kaunis poika!
Simon: Öh... Kiitos... kai.

Aino, Jaakko ja Nicola lähtevät muualle kiertelemään, ja oudon naisen tytär Tetta istuutuu pöytään vain pitääkseen äitiään silmällä eikä osaa oikein punastelultaan sanoa mitään. Mirjam taas selostaa ummet ja lammet omasta elämäntapataiteilustaan.

Mirjam: Sinähän olet siis niin kuin taiteilija ihan! Kyllä sitä on meikätyttelikin osannut vaikka mitä. Harmitti vaan aina niin, ettei siellä vieroitushoitolassa ollut tuollaisia kauniita poikia! Ei, kun pelkkää rupsahtanutta ja rumaa ukkoa vaan! Ja akat olivat minulle aina kateellisia!
Simon: Jaa'as... Että kateellisia?
Mirjam: No totta helvetissä! Minulla oli niin loistava ura yökerhossa, että sietivätkin tuntea kateutta vaikka ja mistä! Miehiäkin riitti silloin joka sormelle ja varpaalle! Eikä mitään rumiluksia, ehei, vaan komistuksia kuten sinä poikaseni siinä!
Tetta: Voi luoja... Tuota, äiti, pitäisiköhän meidän jo mennä?
 
Mutta Mirjam vain jatkaa selostustaan vaikka tyttärensä kyllästyy ja menee kauemmas häpeämään äitiään. Pöytään istahtaa Simonin kahvilassa aiemminkin käynyt Millie kahvia juomaan. Simon lähinnä vain nyökyttelee nolona vanhemman naisen jutuille, joka puolestaan ei tunne häpeää yhtään mistään.
 
Mirjam: Tiedätkös poika tankotanssin?
Simon: Öh, olen minä siitä kyyllyt.
Mirjam: No sellaistakin minä olen harrastanut, ja se kuule oli oikein taidetanssia tangolla! Ja sitä voi harrastaa ihan parin kanssa! Ei sinua kiinnostaisi tulla kokeilemaan?
Simon: Ööh... En minä taida taipyä... Kröhöm! Sellaiseen.
Mirjam: No jospa minä autan ja taivutan? Ei se ole ollenkaan vaikeaa!
Millie: Hui kauheaa, kun tuo rouva ei vain lopeta. Tätä myötähäpeän määrää...
Simon: Eääh... Ei kiitos, kyn minä olen 'yvin kiireinen!
Mirjam: No pöh! Sepäs harmi! Missaat sitten erittäin paljon. Hei, mutta sinähän olet nakumallikin?! Tsihih! Milloinkas tulee seuraava kurssi? Siellähän taivutaan joka suuntaan ja asentoon! Sinnehän minä tulen ihan ehdottomasti!
Simon: Niin, niin...

Simon pääsee irti painajaismaisesta tilanteesta vain kirjaimellisesti siirtymällä muualle. Hän piipahtaa ostamaan Victorialle myös kasan lelukoiria kissojen lisäksi, ja mukaan tarttuu myös yksi nukke. Messut ovatkin jo lopuillaan, joten Miriamkin ehtii levähtää.

Simon: En minä edes tiedä, keräileekö Vic tällaisia OMG-nykkejä, tai mitä ne ovatkaan? Myttä kokeillaan sitten, kyn hän aina odottaa tyliäisiä messyiltä, ja mielyiten nykkejä, enkä minä jaksanyt lä'teä kaikkialta etsimään niitä Barbieita. 
Miriam: Jostain vitun nukeista vain jauhaa, vaikka olisi tässä paljon tärkeämpiäkin tehtäviä tekemättä. Niin kuin työntekijöiden sopparien päivittäminen kokoaikaisiksi! 
Aida: Eiköhän se ajatus ole se tärkein asia. Vic arvostaa elettäsi varmasti. Ja mikäli nukke ei kelpaa hänelle, Shania varmasti huolii sen.
Simon: Niin, no... Minyllä on kyllä Shaniallekin nykke. Se on viimevyötinen jöylyla'ja! Ja vieläkin se nykkyy paketissa minyn sänkyni alla. Arvaat varmasti miksi.
Aida: No arvaan kyllä, tai tiedän. Anna se Vicille, mitä turhaan Shaniaa odotat? Hän hukkuu töihinsä.
Simon: Niin hän aina sanoo. Huoh...
Aida: Minä kyllä viis veisaisin töistäni, jos minua odottaisi tuollainen mi... mieletön tyyppi, hih...

Simon ei sano mitään, luo vain Aidaan lyhyen, surullisen katseen, kunnes kääntyy tuijottamaan ostamaansa nukkea apaattisesti. 
 
Simon on ollut koko päivän ajan niin väsähtänyt, ettei ole edes tajunnut ottaa yhteiskuvia kenenkään messuvieraan kanssa! Sellaiseen tarjoutuu tilaisuus, kun Aino ja Jaakko tulevat tervehtimään Simonia vielä hetkeksi ennen messuilta lähtöä. Ainolla ja Jaakolla on kasvoillaan aidot hymyt. Simonin hymy on hieman väkinäisempi, vaikka hän onkin ilahtunut Ainon ja Jaakon vierailusta. Häntä kuitenkin painaa fyysisen väsymyksen lisäksi myös masennus, joka johtuu osittain siitä, ettei Shania ole vieläkään päässyt häntä tapaamaan; viimeksi he tapasivat viime vuoden keväällä Arcadan messuilla reilu vuosi sitten...
 
Messujen päätteeksi Simon käy vielä vähän kiertämässä siellä, minne ei ole aiemmin ehtinyt eikä jaksanut. Hän päätyy väsyneenä kenkäkauppaan naisten osastolle ja siellä epähuomiossa flirttailee Pamssu-nimisen uhkean blondin kanssa tajuamatta edes, miten hänen puheensa voi käsittää.
 
Simon: Bonsoir, mademoiselle! Saako tä’än ’etkeksi ista’taa lepyyttämään jalkojaan?
Pamssu: Hihii, ole hyvä vaan! Mutta ihan vaan tiedoksi; olen jo varattu! Tällä hetkellä.
Simon: Ööh... Ei se mitään. Minäkin olen varatty. Tästä penkistä minä vain kyselin, että onko se varatty… Täällä messyillä on niin väsyttävää vain seistä koko ajan, niin on pakko vä'än istyä tässä vie'ättävässä boutiquessa.
Pamssu: Tihihii. Ai joo. En tajunnutkaan! Minustakin tämä on ihana paikka. Haluaisin nämä kaikki kengät heti. Hihii!
Simon: Niin minäkin. Hihihii! Nyö kaikki taitavat kyllä olla liian pieniä minylle. Miksei mie'ille ikinä te'dä mitään niin 'ienoa kyin naisille?
Pamssu: Ai mitäh?
 
Pamssu katsoo Simonia hölmistyneenä ja yrittää vain käsittää, mitä kummaa juuri tapahtui. 

Huhtikuun puolivälin jälkeen lumi on jo miltei sulanut pois Cindy Townissa. Siellä täällä on yhä lumipenkkoja, mutta lämpötila on kuitenkin jo plussan puolella. 

Shania on ollut ystävänsä Merin kanssa ostoksilla. Tytöt ovat matkalla Merin asunnolle. Merillä on mukanaan hoitokoira Pepe.

Shania: Istutaanko tähän hetkeksi? Minua sattuu alaselkään.
Meri: Joo istutahan vain. Mää ruukaan istua aina täsä ko oon kaupungilla.
Shania: Niin minäkin! Tässä minä istuin silloinkin kun luulin, että Simon jätti minut!

Meri: Jätti sinut?! Miten mää en muista tuommosta yhtään? Pepe, älä vihti nuuskia Shaniaa.

Shania: No se oli se kurja juttu joulupäivänä, kun minä aioin heittää koko kännykän tuohon roskikseen, olen kertonut siitä kyllä. Simon kuuli, että olin Etelä-Suomessa kuukauden enkä mennyt tapaamaan häntä. Ja minä kun luulin, ettei hän pääse tapaamaan minua, kiitos sen väärinkäsityksen.

Tytöt istuvat penkille, jota keväinen aurinko jo lämmittää.

Meri: Joo kyllä mää nyt muistan tuon jutun, sun äitis sekotti kaks eri äijää.
Shania: No minä se itse sekoitin kaiken, mutta se on nyt vanha juttu. Nyt alkaa ihan uusi vaihe elämässäni! Menen Simonin luo pian, varmaan viulu mukanani, hih!

Meri: Saapa nähä...
Shania: Ai mitä?
Meri: Eeii mitään.. No, nyt sää sait samallaiset farkut ko mulla. Voijahan olla samiksia.
Shania: Pitääkin ihailla uusia housuja! Hyvä, että muistin sen Doldexin!
Meri: Miten nii sää muistit? Sen takiahan me sinne mentihin, ko mää ostin aikasemmin nämä farkut sieltä!
Shania: Heh.. niin tietysti. Niinhän se oli. Pidä Pepe kaukana housuistani!

Shania: Kerrohan.. Näytänkö minä väsyneeltä? Siis niin kuin yleisesti ottaen?

Meri: No et, miten nii? Mää varmasti näytänki ko piti valavua tämän koiran takia koko yö ko se kuras. On tuo Shania melekonen, ko mää sanoin että ostin nämä farkut Doldexilta, ja sen tähen sinne tänään mentihin, ni nyt se muka oli keksinny ihte koko kauppahan menon!

Shania ei voi olla miettimättä tohtori Grindstonen sanoja. Jos hän oikeasti näyttää väsyneeltä silmineen, olisiko jokin lisäoperaatio huulten lisäksi paikallaan?

Shania: Mitä tarkoitit sillä, että tuo koira "kuras" yöllä?
Meri: Siis tämä oli kurapaskalla, ripulilla!
Shania: Jaa, jaa... Puhuitko totta, kun sanoit etten näytä väsyneeltä?
Meri: No tietysti! Mitä sää ny oikein meinaat? Jahas, Pepe näkee taas jotaki jännää.

Pepe-koira todellakin näkee jotakin jännittävää. Jänis nimittäin hyppelee ihan lähellä penkkiä.

Meri: Pepe! Mihin helevettihin sää nyt yrität lähtiä?! Pysähy!

Jänis jähmettyy niille sijoilleen havaittuaan saksanpaimenkoiran ja toivoo olevansa näkymätön.

Shania: Mitä sinä nyt hötkyilet siinä? Joko lähdetään asunnollesi? Täällä jäätyy!
Meri: Pepe kiskoo niin kauhiasti, että mää lennän naamalleni! Shania, auta!
Shania: Pah! Minkä minä mahtaisin tuon kokoiselle elukalle? Itsehän otit moisen hirviön hoitoosi!

Meri joutuu kutsumaan poikaystävänsä hätiin, sillä Pepe karkaa jäniksen perään. Jonkin ajan kuluttua koira on löydetty ja ystävykset pääsevät Merin asuntoon. Shania on olevinaan niin hienohelmaa takkia riisuessaan.

Shania: Oi voi, ei lemmikeistä ole kuin haittaa! Juuri siksi minulla onkin hevonen, ei mikään karkaileva tai jalkaa nylkyttävä pikku-otus. Niin, ja Divaakin hoitavat muut kuin minä!

Shania kantaa ostoskassinsa Merin sohvalle.

Meri: Täsä on uutta mehua ja lasit. Laitin pillit niihin ni saa ryystää.
Shania: Oi, kiitos! Kyllä onkin jano. Ja alaselkä on taas kipeytynyt shoppaillessa. Pitää muuten muistaa soittaa pikkuveljelleni Dollywoodiin. Pikku Junnu täyttää tänään 8 vuotta!

Tytöt käyvät istumaan mehun ääreen.

Meri: Mää annan sun juua vaalianpunasesta mukista.
Shania: Kiitos! Minä otan nyt nämä ostamani barbiet esiin, niin ihaillaan näitä!
Meri: Joo tosiahan! Sää sait taas nukkehyllyihis täydennystä. Montako sää ostit?

Shania: Ostin 3 yhteensä äsken. 2 nukeista on Dream Career-barbeja ja tuo yksi on jotakin vanhempaa You Can Be Anything-sarjaa. Katso, kuinka kaunis tämä taitoluistelija!

Shania levittelee löytöjään pöydälle innoissaan.

Shania: Tuo toinen nukke samasta sarjasta on rakennuttaja! Ja nyt minä avaan tämän taidemaalarinkin!

Nuket kiinnostavat myös Meriä, joka nousee sohvalta niitä ihailemaan.

Meri: Annakko määki kahton vähäsen. Tuo lyhyttukkanen on nätein.
Shania: Minä pidän kyllä eniten tästä taitoluistelijasta. 

Shania: Hyvä, että kävimme Dolmartissa, niin sain nämä kaikki kolme! Se hoitokoirasi oli pilata koko shoppailureissun kun sillä tavalla säntäili elukoiden perään. Typeriä nuo koirat!

Meri tutkiskelee barbien paketeissa olleita lappusia.

Meri: No ei se Pepe mitään shoppailua pilannu, sehän ootti kiltisti kaupan eesä. Sehän vouhaantu vasta sitte ko tultihin takasi. Kyllä ne sitte kaikkia keksii; barbeilla eri ammatteja! Tämä astronautti olis minusta mahtava. Eikö näisä papereisa oo suomen sanaa..?

Ihan kuin Pepe-koira olisi kuullut Shanian moittivan tätä, tulee koira olohuoneeseen pirullinen ilme naamallaan. Se haukkaa suuhunsa muovin, joka on ollut barbin ympärillä.

Shania: Minulla on vintage-astronauttikin kokoelmissani!

Shanian leuhkiessa nukkekokoelmallaan, sieppaa Pepe uutuuksista taitoluistelija-Barbien suuhunsa.

Kaiken lisäksi koira on astunut ulkona omaan kakkaansa, ja tassuttelee nyt matolla. Molemmat tytöt alkavat kiljumaan.

Shania: Iiiiiik!!! Se otti nukkeni! Tee jotain! Vielä paras nukke!
Meri: Pepe EI! HETI IRTI! Pepe NYT irti!
Shania: Eijeijeijeijei! Se rikkoo sen! Se puree nämä kaikki, yhyyy!
Meri: Helevetin paskavarvas, NYT nukke tänne ja tassujen pesuhun!

Huhtikuun toiseksi viimeisellä viikolla takatalvi iskee koko Suomeen ja lumi peittää jälleen maan. Talvi onkin ollut pisin miesmuistiin ja kevät vuodenaikaan nähden kylmä.

Kuun lopussa lumipeitteestä on jälleen päästy. 30.4. on vapunaatto. Dollywoodissa Nicola on lähtenyt vappua juhlistamaan ystävänsä Mildredin kanssa. Mildredillä on mukanaan poikaystävä Vertti, joka on tuonut seurueeseen myös isosiskonsa Auran. Tällä iloisesti juhlivalla porukalla on nimittäin täydennystä normaaliin vappuhumuun; kihlajaiset!

Vertti on kosinut yllättäen Mildrediä, joka on suostunut innoissaan avioaikeisiin.

Vertti: Rakas, eihän tämä vain tullut liian pian?
Mildred: Oi kultsi! Mehän ollaan seukattu jo yli vuosi! Tietty meidän pitää mennä naimisiin! Hihih! Mä pyysin mun bestiksen Caitlinin kaasoks ja of course se tulee! Caitlininki mielest juhannushäät on yyber romanttiset!

Nicola ja Aura eivät aiemmin ole tavanneet toisiaan, eikä kummallekaan tulisi edes mieleen, että he puhuvat ohimennen yhdestä ja samasta henkilöstä: Simonista!

Nicola: Niin minä olen siis Nicola Virta ja omistan ohjelmistotoimisto Xara'sin. 
Aura: Hei vaan, olen Aura Laitakuoma ja ammatiltani lakimies. Ihana pitää hieman vapaata, minulla kun on monta keissiä työn alla. 
Nicola: Hahah, todellakin. Minulla työ ja vapaa-aika sekoittuvat väkisinkin, sillä minun täytyy nytkin soittaa eräälle Cindy Townissa asuvalle ystävälleni, josko hän pääsisi soittamaan viulua veljesi ja Mildredin häihin. Ystäväni varmasti pääsee häihin, sillä hänen poikaystävänsä asuu täällä etelässä, eivätkä he ole tavanneet aikoihin. 

Aura: Minä en itse kykenisi mihinkään kaukosuhteeseen. En tietenkään voi puhua sen kummempia töistäni, mutta naapurikaupungissa olisi mielenkiintoinen pahoinpitelytapaus. Haluaisin puolustaa uhria, sillä minun ammattitaidollani hän saisi mittavat korvaukset! Sillä ne tämä henkilö todellakin ansaitsisi. Pahoinpitelijä voisi saada peräti ehdottoman tuomion.

Mildred ja Vertti ovat onnensa kukkuloilla, eivätkä kuuntele muiden puheita.

Mildred: Aattele, jos Nicolan koira vaik tois sormukset alttarille! Eiku nyt mä keksin: valkoset kyyhkyt vois lentää meidän yli ja pudottaa ne suoraan sormiin!
Vertti: Ihana idea, mutta entä jos linnut kakkaisivat papin päälle..?
Mildred: Nii joo...

Mildred: Anyway, niist tulee vuoden häät! Ku mähän oon kuiteski julkkis ja silleen. Paparazzit delaa uteliaisuudest ku ne kuulee ja ylipäätään jengi pyörtyy kateudest!
Vertti: Toivottavasti ehdimme järjestää kunnon juhlat. Oi rakas, kuinka kaunis sinä olet!
Mildred: No tietty mä oon, hihih! Niin säki oot tosi hottis! Hei ny mä keksin! Mehän voitais hyppää laskuvarjolla sinne alttarille! Kuvittele: valkonen laskuvarjo, mulla mekon laahus taivaalta maahan asti ja huntuu kantais ne kyyhkyt! Joo!
Vertti: Ihan mitä ikinä vaan haluat, kulta!

Nicola ja Aura pudistelevat päitään kihlaparia kuunnellessaan.

Nicola: Voi tavaton teitä kahta. Toivotaan nyt, että saan esiintyjät häihin, koska aikaa ei ole paljoa. Pyydän ainakin  Vic Milovia yhtyeineen esiintymään. Ja nyt soitan viulistille!

Viulisti, eli Shania on Pietarsaaressa ystävänsä Donnan luona vappusimaa juomassa.

Shania: Ajattele, että ensi kuussa on jo Euroviisut! Tuleekohan taas jokin muotiväri, kuten "Rullaajan ruskea"?
Donna: Mä en kyl usko, et se Microsoft-mies pärjää tän vuoden viisuis!

Shania: Minä odotan vain, että pääsen Simonin luo. Kauniina tietysti. Mutta enpäs kerro sen tarkemmin siitä, hihii! 

Donna: Joo mä kyl tajuun mitä sä meinaat, laittaa naamaas jotain paskaa. Huuliin fyllii ja sillee. 
Shania: Se ei ole mitään "paskaa"! Paskaa on se, että Armani on jo KYMMENES koirasi!
Donna: OMG! Ja vitut oo! Armanin mä aion pitää! Sun luuris soi...
Shania: Minä kuulen kyllä. Oi, Nicola soittaa!

Shania: Hei Nicola!
Nicola: No hei Shania! Mitäpä kuuluu?
Shania: Täällä vappua vietän ystäväni kanssa. Entäs itse?
Nicola: Vappua juhlitaan täälläkin, ja hieman muutakin. Kertoiko Caitlin, että Mildred ja Vertti menevät kesällä naimisiin?

Shania: No ei hän kertonut! Olipas nopeaa toimintaa.
Nicola: No älä muuta virka. Kuule, etsiskelen täällä esiintyjiä näihin juhannushäihin ja tulipa mieleeni, että sinähän aloitat jälleen viulistina!
Shania: Joo! Oi olen niin kamalan innoissani siitä! Olin juuri kertomassa ystävälleni Donnalle tässä, että hankin uuden viulunkin!

Nicola: No hieno juttu! Sinä varmaan arvaatkin, mitä olin sanomassa? Hahah!
Shania: Tulen, tulen! Totta kai minä tulen häihin soittamaan viulua! Iihhihii!
Nicola: Kerrassaan loistavaa! Kiitos, Shania.
Shania: Ei vaan kiitos SINULLE, ystävä rakas. Ja manageri rakas, hehee!
Nicola: Ei muuta kuin ollaan yhteyksissä ja hyvää vappua!

Kuuden jälkeen illalla etelässä on aurinkoista. Perinteistä Mantan lakitusta ei tänä vuonna ole, sillä patsas on restauroitavana. Sen sijaan on lakitettu Kansalaistorilla seisova pinkki vara-Manta! Simon on Helsingin sivukaduilla hortoilemassa, kun Shania soittaa hänelle.
 
Shania: Simon? Simon?! Kuuletko kulta, Shania täällä, oma rakkaasi!
Simon: Ai hei, Shania!
Shania: Missä oikein olet? En kuule kunnolla. Olen ulkona, ihan siis parvekkeellani vaan. Laitoin hieman serpentiiniä vapun kunniaksi tänne! Palasin juuri ystäväni Donnan luota.
Simon: Minä… työtä… Minä olen Aidan kanssa ostoksilla ’Elsingissä. Me kävimme vaatekäypässä, myttä minä en löytänyt itselleni mitään sopivaa tällä kertaa, ja sitten Aida ’älysi mennä sinne jonnekin varapatsaalle ryyppäämään, myttä minä ottaisin mielyymmin sivistyneen lasin kotona... Enkä jaksanyt odotella siellä, niin me sovimme, että tapaamme linja-äytöasemalla, koska olemme byssillä liikenteessä. Ööh, se oli joskys pyöli tyntiä sitten, ja byssi lä’tee ko’ta. Minä taisin eksyä…
Shania: Eksyä?! Kuinka Aida on niin vastuuton, että lähti RYYPPÄÄMÄÄN ja antoi sinun EKSYÄ?!
Simon: No, Google Mapsin piti näyttää oikea reitti... On minyllä se päällä, myttä se neyvöö koko ajan väärin! Kyyntele nyt!
Shania: Soitanko Aidalle?!
Google Maps: Käänny oikealle.
Simon: Niin kyin mi’in i’meen oikealle? Minä olen kääntynyt oikeaan syyntään koko ajan! Ääh, täällä on niitä tietöitä aina, niin se sekoittaa koko liikenteen. 
 
Shania: Kuka se oli? Kenen ääni sieltä kuuluu? Ei ainakaan Aidan!
Simon: Se oli Google Maps, joka neyvöö minyä i'an väärin!
Shania: Ai... Se kuulosti jonkun naisen ääneltä…
Google Maps: Käänny ympäri.
Simon: Ääh! Olen kääntynyt ympäri jo niiiin monta kertaa, että minä vain pyörin ympyrää täällä! Piti olla mykä vain 650 metriä matkaa, enkä minä vain pääse sinne byssille!
Shania: Haha!! No NYT minä kuulin, että se on Mapsin naisääni. Älä luota siihen sovellukseen, se vei kerran minut ja Robertan keskelle peltoa!
Simon: Okei, minä laitan sen pois päältä. Miinkäs syyntään minä sitten...
Shania: Etkö voi kysyä ohikulkijoilta neuvoa? Ota kuva siitä paikasta, missä olet! Lähetä se minulle, niin ehkä minä osaan neuvoa sinua.
Simon: Ei täällä nyt näy ketään... Tyjä katy, kyn kaikki ovat käyempänä jotain paradea katsomassa.
Shania: Oi, Helsingissä ja Dollywoodissa niitä paraateja riittää, sekä tänään että huomenna. Täällä saattaa marssia kolme juoppoa tiellä. Nekin päätyvät katuojaan...
Simon: Ääh… En minä ala mitään katyjä kyväämään, kyn ne kaikki näyttävät i’an samanlaisilta. Se kamala totorikin vielä piinaa minyä! 
Shania: Siinä tapauksessa taidat olla Eirassa! Ooh, mikset kertonut, että menit tähystykseen?!
Simon: Mitä? En minä siitä py’y, kyn se plastiikkakiryrgi, se Grindstone! Minä kävin hänen consultationissaan kerran i’o-ongelmien takia, ja se riitti! Sen jälkeen olen käynyt myillä lääkäreillä, koska se Grindstone on niin kamala! Hän keksii aina yysiä ongelmia! Hän lä’etti minylle aivan järkyttävän kyvän, jonka hän oli minystä myökännyt! Odota, niin minä lä’etän sen sinylle ja saat näyrää… 
 
Shania: Ai? Öh... Puhuiko Grindstone minusta jotakin? WHAAAT?! 
Simon: Sinystä? No... Katso se kyvä, minkä jyyri sinylle lä’etin. Mykä ’ampaat pitäisi valkaista ja viilata, kylmäkarvat pitäisi nyppiä, ’yylet pitäisi täyttää, ja ’elvetti, käyneyspilkkykin pitäisi ’ävittää!
Shania: Hiihhihhii! Oh anna anteeksi, mutta minä kuolen nauruun! Heehhehehee!
Simon: Mikä pa’inta, hän on te’nyt minystä naisen näköisen!
Shania: Hahhaa! Mutta KAUNIIN sellaisen, heehhehhehhee!
Simon: Onko työ mykä jokin idéal versio minystä?
 
Shania: Voi järkytys! Eihän tuo voi olla todellista! Kyllä minun pi... sinun pitäisi vaihtaa... Siis, hyvä, että vaihdoit lääkäriä, kröhöm! Hihhihhihii! Apua, en kestä!
Simon: No, kai minä näyttäisin i’an ’yvältä naisena… Myttä se ei ole se pointti, kyn minä olen aivan tyytyväinen mie’enä olemiseen. Ja vaikka minyssä tietysti olisi paranneltavaa, niin minä en ikinä menisi sen naisen käsittelyyn. Hän on tynnetty siitä, että hän väijyy ja etsii pa’aa-aavistamattomia y’rejä kadyiltä ja syörästään raa’aa heidät kaikenlaisiin tyr’iin operaatioi’insa… Ja hän on taitava tekemään asiakkaasta epävarman ja saamaan hänet lyylemään, että operaatio oli asiakkaan idea. ”Asiakas on aina oikeassa.” Yäk!
Shania: Öh... He-hehhe... Ni-niinkö?
Simon: Sillä naisella on pakkomielle! Obsession! Hän ’älyää myökätä minyt täysin yysiksi! Ja lisäksi hän väitti, että minä mykä olen pyöliksi afroamerikkalainen. Niin kyin… mistä työkin tyli? Sanoin hänelle, että olen kyllä sataprosenttisesti ranskalainen. Paitsi on’an minyllä ollyt Syömenkin kansalaisyys nyt jo yseitä vyösiä… Myttä syntyperältäni minä olen täysin ranskalainen.
Shania: Öö... Taitaa olla ihan sekopää se tohtori... HYVÄ, että minä pääsin hänestä rintaimplanttien jälkeen... Mi-mistä lie hän on tuollaisia sinusta keksinyt...
Simon: No en tiedä! Ja kaikkein pa’inta on, että hän sanoi, että ”ota se bimbotyttöystäväsi mykään”, ja hän syösitteli sinyllekin vaikka mitä! Hän on myökännyt sinynkin kyvääsi! Näytät siinä aivan myövinykeltä! Niin kyin olisi väppynaamari naamalla! Lä’etän senkin kyvän sinylle, niin saat näyrää vielä enemmän… 

Simon tosiaan lähettää Shanialle sen saman överikuvan, jonka tämä sai jo tohtori Grindstonelta kuun alussa.

Shania: Öh... Voi ei, iiihan kuin vappunaamari juu... Kröhöm!
Simon: Niin… No hän kertoi, että sinä olit käynyt hänellä ’ankkimassa ne silicones. Ei hän olisi edes saanyt kertoa sitä minylle! Se on niin kyin lääkärinvalan rikkomista, että hän lörpöttelee potilaansa asioista myille! En syösittelisi häntä enää sinylle enkä kenellekään myyllekään. Silloin käyän sitten kyn minä syösittelin sinylle Auroran Salonkia, niin minä py’yin kampaamo- ja kosmetologijytyistä, ja niitä tekevät siellä i’an pätevät i’miset. Työ plastiikkakiryrgi… Ei, Shania, ei. Sinä et tarvitse häneltä y’tään mitään.
Shania: Oh, no en TIETENKÄÄN! Minkä ihmeen takia tarvitsisin? Ja sinähän olet täydellinen sellaisena kuin olet, antaa tohtorin metsästää asiakkaita muualta… Öh… Si-sinäkö sitten ET pitäisi minusta tuollaisena? Että huuleni olisivat… HIEMAN täyteläisemmät?
Simon: No niinpä. Vankilaan jöytäisi mokoma nainen... Ai mitä? Sinä olet täydellinen, Shania. Mistä sinä nyt pyyt?
Shania: E-een mi-mistään... Älä vaan sano, että se tohtori metsästää nimenomaan bimboja ja epävarmoja asiakkaita... Ja tietää JOS heillä on rutkasti rahaa?
Simon: Hänelle kelpaa kaikki, joilla on raaa... Miksi sinä lyylet hänen minyn kimpyssäni pyörivän?
Shania: Kuinka en ole tajunnut?! Ni-niin... Ky-kyllä minä NYT ymmärrän, miksi tohtorilla on obsession… Voih… 
 
Simon: Kylläpä täällä on kyymä ilma… Minä laitoin liian paksyn takin päälle.
Shania: Kuuma? Minulle tulee ihan kylmä täällä ulkona. Taidan mennä sisään. Halusin vain soittaa ja kertoa, kuinka paljon sinua rakastan. Onhan tänään meidän vuosipäivämme, tsihih! Ja niin, hyvää vappua, kulta!
Simon: Ai niin, sekin vielä... Nyt minä ja Aida kyllä myö’ästyimme siitä byssistä. Ja Trolliwoodiin ei kylje byssejä niin ysein kyin niitä kylkee täällä ’Elsingissä; seyräävää pitää odottaa tynnin verran. Ääh, Aida syyttyy… Oi, hän onkin laittanyt jo monta viestiä, enkä minä ole ’yömännyt…
Shania: Voi ei... Menkää taksilla!
Simon: Niin, pitää sitten mennä taksilla...
Shania: Oh, soitatko minulle paremmalla ajalla, vaikka huomenna?
Simon: Ja nyt hän soittaakin! Ai mitä? En minä nyt e’di... Tai siis...
Shania: Öh... Vastaa Aidalle! Soita minulle kun ehdit!
Simon: Minyn pitää mennä nyt. Soitellaan myö’emmin!
Shania: Simon, olet rakas! Ja hyvää vap…
 
Simon lopettaa puhelun jättäen Shanian vaille rakkaudentunnustuksia, vuosipäivän muistamisia, vapputervehdyksiä tai edes loppuheippoja. Hän jää hämmentyneenä seistä töröttämään keskelle autotietä, eikä edes suojatielle vaan sen viereen. Onneksi tämä katu sattuu todella olemaan hiljainen. Aida vain soittaa ja soittaa, mutta Simon ei tajua edes vastata puhelimeensa. Simonin oli määrä mennä Kansalaistorilta Rautatientorille, eli Helsingin päärautatieaseman yhdeltä sivulta toiselle...
 
Simon: Oliko se oikea nyt työssä syynnässä?

Silky Streetin tekijät toivottavat kaikille lukijoille simalaseihin täydennystä ja:

Tarinassa mukana:

Marianne & Simon ja tohtori Grindstone
Xara & Nicola, Mildred, Vertti ja Aura

Nukkekotimessut & Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat Arcadan koulutuskeskuksessa

doll.friends + punatukkainen asiakas
merjakayhko + Aino ja Jaakko
nanolandia55 + Tetta ja Mirjam
ttmpelko_creations + Millie
once_upon_a_time_in_finland + Pamssu