maanantai 29. toukokuuta 2017

Osa 115 Tommin tärkeä kysymys 1/3

Romanttisen trilogian ensimmäinen osa!

25.5 on helatorstai ja lähes kaikilla on vapaapäivä. Postinjakajat näköjään kuuluvat siihen vähemmistöön, joilla ei ole vapaata!

Shania: Tulipas sieltä paljon postia. Oi, minulle on kirje ulkomailta! Se on varmasti Nichelleltä.
Tommi: Mainoksia näyttää olevan suurin osa. Annas tänne muutama.

Tommi: Barbie Burger & Barbequen etukuponkeja vaan.
Shania: Minulle sentään tuli mainos Barbie-nukeista!

Tommi: Näytähän sitä Stylish-lehteä. Tässä kannessa lukee, että Pupulikaupunkiin on avattu joku design-liike Castle Camner, joka on tehty vanhaan linnaan.
Shania: Sehän kuulostaa kivalta! Nyt minä avaan tämän Nichellen kirjeen. Laitatko kulta valot päälle, että näen lukea.

Kuori sisältää käsinkirjoitetun kirjeen sekä syömäpuikot. Shania päättää lukea kirjeen ääneen.

Shania: Seitsemästoista viidettä, Tokio. Rakas Shania! Japanissa on ollut ihanaa. Masuni on kasvanut tosi paljon. Olen yhtä perhettä Murakamien kanssa ja asuntomme on aivan upea! Toivottavasti pääset pian käymään. Sujuuko Tommin kanssa miten? 
Tommi: No loistavastihan meillä sujuu! Voit vastata Nichellelle niin.

Shania: No tottakai minä vastaankin! Olen kyllä hieman kateellinen hänelle. Olen itse aina halunnut naimisiin. Lähes kaikki ystäväni ovat jo naimisissa... No, minä jatkan tätä Nichellen kirjettä: En ole vielä tehnyt mallintöitä, vasta äitiyslomani jälkeen. Joko sinut pyydettiin takai- No mitä ihmettä, eihän kirje noin voi päättyä!

Shania: Ai, kirje jatkuu kääntöpuolella: sin Dramaattiselle? Siis että pyydettiinkö minut jo takaisin Dramaattiselle. No ei ole kuulunut Rochestereilta mitään! Luen kirjeen nyt loppuun: Kirsikkapuut ovat jo kukkineet, miten Suomessa? Ollaan skypen ja mesen kautta yhteydessä ja yritä päästä käymään. Aida lähettää tuossa terveisiä, samoin Ichiro ja uudet "siskoni". Rakastan ja kaipaan sinua, paras ystäväni. T: Nichelle. Oi miten kamala ikävä minulle nyt tuli! Ihan silmäni kostuvat.

Shania: Minun täytyy nyt lähteä Jäykän perhettä tapaamaan.
Tommi: Kröhöm... Minulla olisi ollut sinulle yksi erittäin tärkeä kysymys. Minun oli tarkoitus esittää tämä kysymys sinulle jo siellä Tallinnassa, mutten uskaltanut. Pelkäsin, että loppumatka menee pilalle, jos vastaatkin kieltävästi.
Shania: Voi rakas, kysy NYT!
Tommi: Tämä ei ole oikea aika eikä paikka. Sinulla on kaiken lisäksi kiire. Kysyn sen ihan lähipäivinä.
Shania: Oih Tommi! Olen niin onnellinen!

Caitlin ja Shania ovat sopineet tapaavansa metsätiellä lähellä hevostallia, jossa Shanian hevosta pidetään. Nichelle on Japaniin muuttaessaan myynyt Jäykän perheelle vanhan avojeeppinsä ja sillä Jäykät nyt tulevat Shaniaa noutamaan. Matkalla Shania katselee puolitangossa liehuvia lippuja talojen pihoilla.

Shania: Niin se vanhin presidenttimme Kauno Voimisto sitten kuoli ja haudataan tänään...

Hetken kuluttua Shania odottelee tien poskessa siskopuoltaan perheineen.

Shania: Jaahas, sieltä se tuttu kottero saapuu.

Nichellen vanha kosla köröttelee tietä pitkin hissukseen.

Shania: Moikka! Mitäs teille kuuluu?
Caitlin: Huruluiksista vaan! No likoille ei meinannu aamul saada ponnareit päähän millään! Katjaki pisti vastaan ku mikäki pörriäinen.
Shania: Vai sellaista. Ai teillä on koirakin mukana.

Caitlin: Juu meitsi kelas, et otetaan Iso Arskaki messiin, kato ku siit me just Jaakon kaa hiffattiin, et Jonna vähä avautuu kuorestaan elukoiden seuras.
Shania: No mutta se on aivan loistavaa, että keksitte moisen konstin Jonnaa auttamaan. Olen lukenutkin jostain, että autistiset lapset pystyvät helpommin kommunikoimaan kun lähellä on eläimiä.

Shania: Ja siitä syystä me nyt käymme talleilla katsomassa hevostani, josko Jonna avautuisi lisää.
Katja: Hyppää kyytiin Shania-täti!
Shania: Mutta miten minä tänne mahdun? Teillä on täällä joku vanha kasettimankkakin! Ja miksi ihmeessä täällä lojuu haravakin?

Caitlin: Autostereot on paskana, siks meil on se vanha mankka siel. Meitsi otti ysärihittei messii.
Shania: Loistavaa...

Jenna: Meillä on hara kumme käytiin Shawna-tädin haudalla!
Katja: Jenna se on harava!
Shania: Ai te olette tulossa sieltä? Oliko hauta missä kunnossa?
Caitlin: No siin oli jotain nuutuneit riukui, mut me vietii sinne pari kukkaa. Nyt se on ihan ookoo.

Porukka lähtee ajelemaan hevostallia kohti.

Shania: Ja tästä sitten oikealle ja Divan laidun on heti tuolla mäen alla vasemmalla.

Pian Shania ja Jäykät ovat Shanian hevosen Divan haan luona ja lapset kurkkivat innoissaan aidan läpi. Diva tunnistaa Shanian kutsun ja lähtee iloisena lönkyttelemään heitä kohti. Jonnaa lähestyvä hevonen pelottaa.

Jaakko: Jonna kulta, ei tarvitse karata. Hevosen ja meidän välissä on tukeva aita.
Shania: Voi kun tämä nyt menisi nappiin!

Diva tulee uteliaana aidan luo. Shania ei malta olla uutisestaan hiljaa, vaan haluaa jakaa sen Caitlinin kanssa.

Shania: Caitlin, et ikinä usko, mitä äsken tapahtui!!!
Caitlin: No meitsi yrittää arvaa. Hmm... Noo... paskoit sä housuun?
Shania: Sinä ja sinun paskajuttusi! Kuule kaikkea muuta! Tommi aikoo kosia minua pian!
Caitlin: Siis häh? Aiottekste nyt jo naimisiin? Eiks se oo viel sen ex-muijansa kaa naimisis?
Shania: No avioero on vireillä ja se nyt on enää pelkkä muodollisuus. Ei se estä Tommia kosimasta minua.

Shania menee hetkeksi rakkaan hevosensa luo.

Shania: Oi Diva, mami on kuule menossa kohta kihloihin.

Jonnan annetaan totutella isoon eläimeen jonkin aikaa. Tyttö alkaa jo hymyillä hevosta katsellessaan. Sitten Jaakko nostaa tyttärensä lähelle hevosta.

Jaakko: Katso nyt Jonna miten on upea eläin!
Jonna: Heppa! Iskä heppa!
Jaakko: Niin sitä pitää kulta, heppahan siinä!

Jonna avautuu kuin avautuukin kuorestaan ja alkaa puhua hevoselle. Sitten hän koskettaa pienellä, pullealla kädellään sen silkkistä turpaa.

Jonna: Hahahahah! Iskä! Mä silitin heppaa! Hahahahahahaaa!
Jaakko: Niin teit! Kyllä iskä nyt on sinusta niin ylpeä! Kyllä sinä vaan olet rohkea tyttö, eivät siskosi uskaltaneet siihen koskea!
Jonna: Hahahahaa!!!!

Kokeilu onnistui täydellisesti ja Jonna saatiin puhumaan lisää. Lisäksi tyttö selvästi nauttii kokemuksestaan. Myös tytön äiti on ylpeydestä halkeamaisillaan.

Caitlin: Kyl meitsi nii arvas tän! Jonnast tulee viel jotain suurta! Vaik leijonankesyttäjä tai sillee!
Shania: No, pääasia, että teorianne todellakin toimii käytännössä. Nyt vaan viette Jonnaa eläinpuistoihin, löytöeläinkoteihin ja onhan noita vaikka mitä. Ainakin Traumarääpyt varmasti haluaa auttaa pientä, autistista tyttöä.
Caitlin: No ihan salettii! Apuaa, meitsi lankee!!!

Shania: Caitlin! Miten sinä nyt yhtäkkiä kompastuit?
Katja: Äiti! Sattuko suhun?!
Jaakko: Emäntä rakas, kävikö mitenkään?
Caitlin: Ei, kyl meitsi on ihan ookoo. Mut tähän sopii ihan hemmetin hyvin se sanonta, et ken kuseen kurkottaa, se paskaan kapsahtaa.
Shania: Hmm... Minä tiedän vielä osuvamman sanonnan: Ylpeys käy lankeemuksen edellä...

Muutaman päivän päästä on 29.5 ja maanantai. Shania on lähdössä uusien bändikavereidensa Amalian ja Evelian asunnolle. Harjoituskitara, jonka Shania sai on surkea. Nyt hän menee viemään sen takaisin ja saa uuden tilalle.

Shania: Tommi rakas! Minulla on jo kiire. Paljon kiitoksia, että hoidat pikku Junioria sillä aikaa!

Tommi: Mielellänihän minä tätä pikku veijaria pidän silmällä. Alan juuri syöttää häntä. Poika on kyllä kovasti tullut äitiinsä. Näin niin kuin värinsä puolesta. Muistatko, kun sanoin, että minulla on sinulle erittäin tärkeä kysymys? En tiedä uskallanko edes kysyä...

Shania: Vai että aiot jänistää jo toistamiseen! Se ei kuule nyt onnistu! Nyt kun kerroit, että sinulla on merkittävä kysymys, sinun täytyy myös esittää se minulle. Enää et voi perääntyä!
Tommi: No koko ajan minä yritän kerätä rohkeutta... Olen tehnyt joitain järjestelyitä kysymykseen liittyen. Tai siis pikemminkin siihen liittyen, jos vastaat "kyllä".

Shania hakee kitaran olohuoneesta. Tommin äskeiset sanat saavat tuhannet perhoset aloittamaan kilpalennon hänen vatsassaan.

Shania: Voi tavaton miten jännittävää! Kosisipa Tommi jo tänäiltana!

Shania: No niin, moikka kulta! En viivy siellä kauaa.
Tommi: Viivy vaikka koko ilta, kyllä me pikkuveljesi kanssa keksimme kaikkea jännittävää.
Shania: Äh! Hän ei aio kosia tänään, koska ei pyytänyt tulemaan aikaisin kotiin...

Hetken kuluttua Shania astuu kerrostaloasunnon ovesta sisään. Kaksoset Ama ja Eve jakavat pienen kaksion Taistolassa.

Shania: Moikka! Sinä olet varmaan Ama!
Eve: Väärin arvattu. Mä oon Eve. Justhan me puhuttiin puhelimes, et sä tuut näkee mua!

Shania: Oi anteeksi kovasti! Muistan vaan kun sanoit, että teidät erottaa lähinnä siitä, että Ama käyttää aina ihonmyötäisiä vaatteita. Kylläpä nyt nolottaa...

Eve: Ääh, älä turhaa nolostele siinä vaan tuu istuun! Ama ei oo nyt himas.

Shania: Tässä tämä kitara nyt olisi takaisin...
Eve: Ja täs on sulle toimiva peli tilalle! Tietty tääki on vaan lainaan. Sä saat oman skeban sit ku Pinkissimo alottaa.
Shania: Kiitos. Näyttääpä se tutulta...

Shania: Ei voi olla totta! Tämähän on erään Kimberlyn kitara! Hän soittaa bändissä nimeltä Hard Rock Cafe'.

Eve: Juu kyl mä Kimin tunnen. Se on mun frendi. HRC:llä on nyt keikkatauko, joten se suostu lainaan tätä sulle.

Shania kertoo Evelle, mitä Glamour Bonsaisin kanssa aikanaan tapahtui.

Shania: Se meidän entinen bändi Glamour Bonsais... Minä soitin viulua, Nichelle rumpuja, eräs Roxy kontrabassoa ja Maddy kitaraa. Maddy myös lauloi biisit. Meillä oli tosi hyvä yhteishenki bändissä ja keikoilla oli kivaa. Siitä on vähän yli viisi vuotta kun meillä oli keikka ja se jäikin sitten viimeiseksi sillä kokoonpanolla.

Eve: No mitä sit tapahtui?

Shania: No muutama päivä sen keikan jälkeen Maddy soitti Nichellelle ja ilmoitti vaan tylysti, että he ovat Roxyn kanssa saaneet tarpeekseen minun ja Nichellen diivailusta ja perustavat oman bändin nimeltä Hard Rock Cafe'. Siihen bändiin tuli Maddyn ja Roxyn lisäksi juurikin Kim ja sitten joku Abbey tai Abby. En muista tarkalleen.

Shania: Mutta emme me mitään "diivailleet"! Ihan ihme touhua se oli. Mutta näköjään heidän kannatti perustaa oma bändinsä, ovathan he menestyneet.
Eve: Juu ne on melkeen yhä tunnettuja ku Barbie and The Rockstars. Mut anyway, nyt sä saat treenaa Kimin skeballa siihen asti et saat oman.

Shania: Kiitos, että hoidit sen minulle. Hei mikä tuo valokuva tuolla hyllyssä on?
Eve: Mikä noista?
Shania: Tuolla hyllyn päällä.
Eve: Ai, siin ollaan mä ja mun kundifrendi Aleksi. Tai oikeestaan me ollaan jo kihlois.

Shania menee katsomaan valokuvaa lähempää.

Shania: Oi miten komea mies! Näytätte täydelliseltä parilta. Siitä tulikin mieleeni! Arvaas kuka muu menee lähiaikoina kihloihin?!

Eve: No ilmeisesti sä!
Shania: Oikein arvattu! Minun miesystäväni vaan ei saa suurta kysymystään esitettyä, koska pelkää, että vastaan kieltävästi!
Eve: No onks sille jotain perustetta, et sä vastaisit "ei"?
Shania: No, Tommi on minua kaksikymmentä vuotta vanhempi ja yhä naimisissa... Tosin avioero on ihan pian valmis ja voimme jatkaa elämäämme! Eli tottakai minä vastaan "kyllä"!!! Mitä ohjelmaa sinä muuten katsot?
Eve: Tää on joku Temptation Island Suomi tai jotain.

Shania: Minä joudun nyt lähtemään. Tommi vahtii vuoden vanhaa pikkuveljeäni, menen päästämään hänet pulasta.
Eve: No huh huh! On sul aika nuori pikkubroidi!
Shania: No Junior on minun velipuoleni. Isäni otti uuden vaimon keski-iänkriisin myötä ja he saivat pojan jo ennen kuin ehtivät naimisiin.
Eve: No HUH HUH!
Shania: Mutta kiitos paljon vielä tästä Kimin kitarasta, käsittelen sitä varoen.
Eve: Juu tavataan sit myöhemmin porukalla. Sit ku koko bändi on kasas.
Shania: Silloin minä olen jo tuleva rouva Kuikka!

Trilogia jatkuu osassa 116

Tarinassa mukana: Ninnin Hard Rock Cafe'-Barbiet, Kämnerintie 12 lipputankoineen

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Osa 114 Tere Tallinn!

5.5 on perjantaiaamu ja Shania ja Tommi ovat Länsisataman laivaterminaalissa lähdössä Tallinnaan.

Shania: En meinannut saada kaikkia vaatteitani mahtumaan matkalaukkuun.
Tommi: Eikös se ole kaikilla naisilla ongelmana?

Shania: En käsitä, miten sinun matkatavarasi mahtuvat noin pieneen reppuun!
Tommi: No enhän minä ottanut kuin vaihtovaatteet ja yhden paremman asun illanviettoa varten. Niin, ja tietysti valokuvausvehkeeni.
Shania: Minä käyn nyt kysymässä, missä se Eckerö Linen tiski on! Täytyy mennä lähtöselvitykseen jo.

Shania: Hei anteeksi, missä on Eckerö Linen lipunmyynti?
Ninni: Me ollaan firman reissussa ja mennään kans Eckeröllä. Mun mielestä se oli tossa ihan kulman takana...
Shania: Kiitos suuresti!

Ja hetkeä myöhemmin ollaankin jo laivassa, joka lähtee liikkeelle. Tommi kuvaa Shaniaa laivan kannella.

Shania: Oi miten kamalan kylmä tuuli täällä on! Ihan käsilaukku lähtee lentoon!

Shania huomaa kannella kolmen hengen porukan, joka keskustelee firmansa matkasta.

Shania: Nuo ovat varmasti sitä samaa porukkaa sen naisen kanssa, jolta kyselin terminaalissa neuvoa.

Pariskunta nauttii laivalla aamiaisen ja tutustuu sitten Tallinnan karttaan.

Shania: Oi katso! Se meidän hotelli Barons lukee tässä ihan ensimmäisenä.
Tommi: Varasin meille huoneen sieltä, koska se on keskellä vanhaa kaupunkia ja on varsin idyllinen hotelli. Ja lemmenlomallahan tässä ollaan!

Matka laivalla taittuu suunnilleen parissa tunnissa ja pian lähestytäänkin Viroa ja Tallinnan satamaa.

Shania: Onneksi tämä laivamatka oli näin lyhyt, en oikein pidä laivalla matkustamisesta.
Tommi: Olemme ihan kohta perillä, kulta.

Tommi: No niin! Nyt vaan ulos laivasta ja kohti vanhaa kaupunkia. Tere Estonia, tere Tallinn!

Tommi ryhtyy oitis kuvaamaan rakennuksia.

Pariskunta kävelee hotellille ja Shania ihastelee kapeita mukulakivikatuja.

Shania: Ihanaa, että kaupunki on säilynyt tällaisena! Dollywoodissa kaikkialla rakennetaan vaan uusia taloja.

Shania huomaa jälleen saman työporukan, jonka näki laivalla.

Shania: Toivottavasti nuo eivät tule kanssamme samaan hotelliin. Heistä lähtee sen verran ääntä, että millaisia he mahtavat olla myöhemmin kännissä?

Pian Hotel Barons on pariskunnan edessä. Shania huokaa ihastuksesta.

Shania ja Tommi käyvät hotellilla pikaisesti vaan kirjautumassa sisään ja vievät matkalaukut huoneeseensa, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa.

Tommi: Miksi sinä nyt levittelet jo jotain iltamekkoja lattialle? Laita takki takaisin niskaan, ei täällä ole paljoakaan lämpimämpi kuin Suomessa. Lähdetään heti kiertelemään kaupungille.
Shania: No minä nyt vähän halusin purkaa tavaroita. Mutta lähdetään vain.

Shanian ja Tommin lähtiessä hotellilta, reistailee hissi juuri heidän kerroksessaan. Pian pariskunta kuitenkin jo kiertelee vanhassa kaupungissa. Shania ihastelee esineitä pienissä myymälöissä ja Tommi kuvaa rakennuksia.

Shania: Oli kyllä täydellinen hetki tulla hieman rentoutumaan tänne. Olen ollut Sineadista niin huolissani. Pelkään jatkuvasti, milloin hän muistaa kaikki ne pahat asiat.
Tommi: Älä huoli, kulta. Nautitaan nyt vaan matkasta ja toisistamme.

Hotellin läheltä löytyy paljon kuvattavaa Tommille.

Seuraavaksi Shania ja Tommi kävelevät Viru keskukseen ostoksille. Tommi menee apteekkiin ostamaan  jotakin finnivoidetta tyttärelleen Marjukalle ja Shania ryntää Kaubamajaan leluosastolle.

Shania: Oi apua, täältä saa näitä Barbieita, mitä Suomesta ei saa! Oi ja näin halvalla vieläpä!!!

Shania: Oi niitä on tuolla ylhäällä vielä lisääkin! Haluan ehdottomasti kaksi, mutta miten osaan valita? Tuo ballerina on aivan ihana, mutta niin on tuo astronauttikin! Oi, tuo merenneito täytyy ehdottomasti saada!

Jonkin ajan kuluttua pariskunta palaa hotellille. Vaikka Shania valitsi järkevät tennarit kaupungilla kiertelyyn, sattuu tuntien kävely silti jalkoihin.

Vastarakastuneet käyvät yhdessä suihkussa ja sitten ihastellaan päivän ostoksia.

Shania: Katso! Ostin Kaubamajasta kaksi Barbieta. Toinen on ballerina ja toinen merenneito!
Tommi: Kiva että löysit mieleisesi.

Tommi: Minä puolestani ostin tällaisen taulun sinulle. Tämä kuvaa Tallinnan vanhaa kaupunkia.
Shania: Oi kiitos kulta! Tuo sopii ruokailuhuoneen seinälle täydellisesti!

Kuuden maissa pariskunta suuntaa illalliselle. Kun hotellin ovesta astuu ulos, on kivoja ravintoloita joka puolella.

Kaupungissa on valitettavasti ravintolat täynnä, koska Tallinnassa on meneillään olut-festarit ja kaikenmoisia urheilutapahtumia. Siitä huolimatta pariskunta löytää kivan oloisen ravintolan ihan läheltä hotellia.

Tommi: Tämä Oliver vaikuttaa hyvältä pihviravintolalta, eiköhän marssita ovesta sisään?
Shania: Mennään ihmeessä!

Illallinen nautitaan pitkän kaavan mukaan ja jälkiruuan jälkeen molemmat ovat jo ihan täynnä.

Shania: Oih, olen niin täynnä, että ei kyllä huvittaisi lähteä minnekään yökerhoon... Kun enhän minä edes käytä alkoholia...
Tommi: Ei meidän minnekään klubeille ole pakko lähteä! Mennään vaan takaisin hotelliin, onhan kello pian yhdeksän. Keksin meille kyllä parempaakin puuhaa kuin joku yökerhossa hilluminen!

Shania: Oi Tommi, sinä se olet sitten täydellinen mies! Miksi olen ollut niin tyhmä, että olen seurustellut oman ikäisteni miesten kanssa, vaikka tuollaisia komeita vanhempia herrojakin on tarjolla?
Tommi: Hahah, kyllä me setämiehet ollaan parhaita. Eikös se Jarno ollut sinua paljon nuorempi?
Shania: No oli hän muutaman vuoden. Ja sen kyllä huomasi! Oi olen niin onnellinen seurassasi!

Pariskunta palaa hotellille ja Tommilla on todellakin muuta mielessään kuin yökerhot!

Tommi: Mikäs tytön heitukka se siinä on tissit paljaana? Pitääkö setämiehen vähän kouluttaa pikku hutsua?
Shania: Tämä hutsu on ollut todella tuhma...
Tommi: Tänne sieltä ja heti kun setä käskee!
Shania: Tsihih! Kyllä herra!

Pian Tommi ja Shania ovat sängyssä ja toimivat kuten ravintolassakin; nimittäin pitkän kaavan mukaan.

Seuraavana aamuna on lauantai ja pariskunta on aamiaisen jälkeen lähdössä hotellilta. Tuntematon mies on herättänyt pariskunnan yöllä kolmen aikaan koputtelemalla kännissä huoneen oveen.

Shania: Miten laitan hiukseni? Minne me tänään menemme?
Tommi: Jätä ne vaikka noin auki. Käydään siellä Viru keskuksessa vielä, niin voit ostaa ne farkut Zarasta, joita eilen sovitit. Kun et osannut päättää, mitkä farkut otat. Ja minun täytyy löytää apteekki, josta sitä finniainetta saa. Viru keskuksen apteekista sitä ei saanut.

Shania: Oi en minä jätä hiuksia auki. Siellä tuulee kuitenkin yhtä kovaa kuin eilen ja sitten ne ovat suussa koko ajan. Mitä se yöllä rymynnyt kaljupää oikein halusi? Minun mielestäni hän oli sitä samaa työporukkaa, jonka olen nähnyt täällä usein.

Tommi: Tarkoitatko sitä porukkaa, johon kuului se polkkatukkainen nainen siellä terminaalissa kun olimme lähdössä tänne?
Shania: Juurikin se sakki. Sillä naisella oli pinkki kaulahuivi ja pissan väriset hiukset.
Tommi: Ajoin sen kaljupään oitis tiehensä ja hänen kaverinsa tulikin häntä hakemaan ja torui siitä, että hän oli tullut meitä häiritsemään. Hän sönkötti jotakin sen tapaista, että häntä panetti. Mikä lie sekopää. Ompa meillä kamalasti kenkiä mukana! Oliko sinunkin pakko ottaa noin monet?

Pian Shania ja Tommi ovat valmiita lähtemään Hotel Baronsista.

Tommi: Käymme nyt luovuttamassa huoneen ja jätämme matkalaukkusi ja reppuni hotellin säilytykseen.
Shania: Me siis tulemme hakemaan ne juuri ennen laivalle lähtöä?

Hetken kuluttua kaksikko on taas kaupungilla ja Shania on ostanut kokoelmaansa uuden lasipöllön.

Shania: Katso nyt miten kaunis! Ja farkutkin on nyt ostettuna laukussa!

Tommi: No hyvä. Minä vähän virittelen kamerani asetuksia. Mutta arvaas, minne voisimme seuraavaksi suunnata?
Shania: En jaksaisi kyllä enää ravata näitä samoja katuja ristiin rastiin...
Tommi: En minäkään! Siksi ajattelinkin, että hypätään tuollaiseen Hop-On Hop-Off-nähtävyysbussiin. Se kiertää yli tunnin ja voimme istua ja katsella nähtävyyksiä.
Shania: Mainio idea, niin tehdään!

Pian pariskunta jo hyppääkin bussin kyytiin ja opastettu matka alkaa Viru Väljakilta.

Shania: Oi minne tänne yläkertaan mahtuu istumaan..?

Tommi on kameransa kanssa innoissaan seisomassa bussin perällä ja Shania huomaa tutun näköisen miehen yhdellä penkillä.

Shania: Voi ei, tuo on taas se sama kaljupää! Hänen vieressään olisi tilaa, mutta siihen en kyllä istu! Ja nyt hän tuijottaa minua!

Pian Tommi malttaa laittaa kameransa hetkeksi pois ja pariskunta pääsee istumaan vierekkäin.

Shania: Tämä on kyllä kiva juttu tämä kiertoajelu! Jaahas, nyt matkaamme katsomaan Tallinnan televisiotornia.

Hetken päästä ajetaan Piritan kaupunginosaan ja nähdään Piritan luostarin rauniot.

Shania: Minä niin rakastan noita vanhoja rakennuksia!
Tommi: Sama täällä. Täytyy taas kaivaa kamera esiin.

Tommi ottaa kameransa hyvään aikaan esille, sillä bussi ajaa juuri panssarilaiva Rusalkan uppoamisen muistomerkin Russalkan ohitse. Patsas seisoo Kadriorgin puiston reunalla.

Kiertoajelun lähes päätyttyä pariskunta toteaa olevansa niin väsynyt, että aiempikin laiva Suomeen kelpaisi.

Tommi: Onhan täällä jo kierretty.
Shania: Täällä on ollut todella ihanaa, mutta kyllä kotiinkin on kiva palata. Lähdetään vaan sillä kolmen aikaan lähtevällä lautalla, mitä me täällä kuuteen saakka pyörisimme kun nähtävyydet on nähty ja ostokset tehty?
Tommi: No kyllä tällainen setämies aina tekemistä keksii kun on tuollainen tytön heitukka kainalossa, heheh. Mutta toisaalta setämies on kyllä aika väsynyt.
Shania: Sitten se on päätetty. Lähdetään kolme tuntia aiemmin kotiin. Kiitos tästä pikku reissusta kulta!

Ja niin Shanian ja Tommin pieni lemmenloma Tallinnassa päättyy ja pariskunta matkaa kohti Suomea ja Dollywoodia. 


To be continued....

Tarinassa mukana: Tallinna, Hotel Barons, Viru keskus, Kaubamaja, Restoran Oliver, Tallinn City Tour, Eckerö Line, Länsiterminaali, allekirjoittanut työkavereineen