Osa 255 Glamour-mallin työn varjopuoli

 

Pitkän talven jälkeen kesä saapuu Suomeen rytinällä toukokuussa. Shania on saanut kuulla Simonilta, että Auroran Salongin maailmankuulu tohtori Grindstone onkin vain rahanahne huijari. Nainen suorastaan saalistaa asiakkaikseen nuoria ihmisiä, jotka ovat epävarmoja ulkonäöstään, ja ruokkii näiden huonoa itsetuntoa kaiken maailman turhilla parannusehdotuksillaan. Tämän tiedon kuultuaan Shania pohtii huulitäytteen ottamista kaikessa rauhassa.

 

Sugar Sluts puolestaan on maan arvostetuin eroottinen julkaisu ja Shanian työpaikka. Vaikka glamour-mallin työ on monelle unelma ja palkka suorastaan räjäyttää tajunnan, on tälläkin työllä varjopuolensa. Erityisesti työajat.

Shanialla on jopa 16-tuntisia työpäiviä ja kuvauksiin saatetaan pyytää vaikka keskellä yötä. Sugar Sluts -lehden kuukauden numeroon otetaan kiireisellä aikataululla kuvia, sillä toukokuun teema- ja keskiaukeamakuvat puuttuvat. Shania pääsee näihin tärkeisiin kuviin yhdessä työkaverinsa Sofian kanssa, joka on myös hänen ystävänsä. Sensuellien kuvien teemana ovat kirsikkapuut. Cindy Townissa puut eivät vielä toukokuun alussa kuki, joten kuvaussessio järjestetään studiossa. Neidit poseeraavat useita kuvia varten pitkän työpäivän. 

Suurin osa kuvista on tytöistä yhdessä.

Mukaan mahtuu yksi lähikuvakin.

Shania valitaan toukokuun seksikkäimmäksi tytöksi rintoineen. 

Keskiaukeamalle tytöt pääsevät kuitenkin kahdestaan.

Dollywoodissa Shanian siskopuoli Caitlin on pitkästä aikaa onnellinen. Tytär Jonna on päässyt sairaalasta oltuaan siellä puolitoista vuotta! 11. toukokuuta Caitlin nauttii täysin rinnoin viisuhuumasta.

Caitlin: Jeeee! Eurovirret starttaa! Suomen Microsoft-miehen No Fuels -ränkytys on täyttä skeidaa, mut Kroatian Ram Tam Tigi Dam -biisi on sairaan magee! Meitsi on nii onnessaan, et alko paskattaa!

12.5. on äitienpäivä ja Jaakko on ostanut Caitlinille lahjan.

Jaakko: Kyllä on kiva nähdä, mitä rakas emäntäni pitää tästä korusta.

Jaakko on kutsunut vaimonsa ulos antaakseen korun tälle. Caitlin säntää ihan innoissaan miestään vastaan.

Caitlin: Ei hitsin pimpulat mikä jutska! Tää oli ihan yyber ylläri!

Jaakko: Hyvää äitienpäivää, rouva Jäykkä.

Caitlin: Meitsi sekoo, toi hely on ihan kipee! KIITTI KULTSI!

Jaakko: Ajattelin, että nyt jos koskaan on hyvä hetki ilahduttaa emäntää, kun tytärtemme huolet alkavat olla historiaa.

Caitlin: Joo! Tai ei ne sillee niinku kauheesti oo hissaa, ku onhan Jonna viel kipee.

Jaakko: Niin tietysti on, mutta nyt tyttörakas on ainakin luonamme kotona, eikä varsinaista hengenvaaraa ole. Saapa nähdä, kuinka monta diagnoosia Jonna vielä saa!

Caitlin: Ai kuvat sen pääst, vai mist dia-kuvist sä selität?

Caitlin: Nii joo, diagnoosi of course! Juu salettii viel monta. Ja Jonnan lisäks esikoislikallaki on jutskii mitkä pitää selvittää. Ainaski meitsin mielest Katja feikkaa välillä et sil menee hyvin tai sillee, ja sit... Meitsi unohti mitä piti sanoo, tää koru on niin siga magee! Kiitti viel, herra Jäykkä!

Jaakko: Minustakin tuntuu, ettei Katja ole niin puhdas pulmunen kuin nykyään esittää... Ja Jonnalle pitäisi etsiä sitä lemmikkiä jo. Mutta nyt ei ajatella lapsia, vietetään hetki ihan kaksistaan!

Caitlin: Juu ei jaksa kelaa muksui koko ajan! Meitsi haluu olla ny vaan täs, oman ukon kaina..läs..?

Jaakko: Hahah! Oliko lauseen tarkoitus rimmata? Miten olisi tällainen: Nyt ei mietitä muksua, olen niin odottanut sua. Nyt vaan nautitaan hetkestä, ei tämä kauaa kestä. Vaikka hieman lyhyenläntä, silti ikioma rakkain emäntä.

Caitlin: Ooooh! Upeeta Jaakko! Meitsi yrittää uusiks: Vaik oon aika paksu, en kuiteskaan mikään horatsu. Vaik pussaisit mua kaulaan, en silti ala laulaan. Tärkein jutska on tää rakkaus, niinku sillee niinku öö... PAKKAUS!

Shania puolestaan on lähettänyt Simonille meseviestin, jossa on toivonut samassa alustassa soitettavaa videopuhelua, sillä sellaista ei ole soiteltu viimeiseen kuukauteen. Simon on vastannut, että on väsynyt, mutta siitä huolimatta Shania soittaa videopuhelun seuraavana päivänä palatessaan shoppailureissulta puolenpäivän aikoihin.

 

17.5. on perjantai ja kesä on saapunut kuin taikaiskusta maahan. Shania soittaa videopuhelun juuri ostamallaan kännykällä. Hän on niin innoissaan, että istuu välillä penkillä, välillä pomppaa pystyyn rinnat höllyen ja sitten taas pamauttaa peppunsa penkkiin.

Shania: Hei kulta! Oma rakkaani!
Simon: Hei, Shania…
Shania: Mitä teet? Minä olen kiertänyt koko Cindy Townin kaupat! Ostin aivan ihastuttavan mekon, nämä aurinkolasit jotka näetkin, ja näetkö tämän topin? Siinä on pinkki koira, mutta vaikka en koirista pidäkään, en voinut vastustaa tätä glitteriä! Hihih! Niin, sitten minä ostin tämän uuden kännykän! Tämä on iPhone 15 Pro Max 256 Gt ja mustatitaanista poiketen väri on valkoplatina! Kamera on mieletön 48 megapikselin kolmoiskamera ja... No, hintaa AINOASTAAN 1190 euroa pikku alennuksessa!

Simon ei oikein pysy mukana Shanian innokkaassa selostuksessa, hieroo vain hikistä otsaansa sänkynsä takana olevaan seinään nojaten. Simonin tukka on takussa ja ylilyhyet shortsit nuolevat ihoa inhottavasti, mutta pakko ne oli kuitenkin tyylin takia laittaa jalkaan, vaikkei niitä kukaan näkisikään.

Simon: No... Minä makaan sängyssä, kyten näkyy. Mistä sinä 'älysit py'yä?
Shania: No... Kuinka sinä edes kysyt moista?! Halusin vain nähdä rakkaani pitkästä aikaa!
Simon: Ai? Okei...
Shania: Hei, sinähän todellakin makaat sängyssäsi! En ole koskaan nähnyt makuuhuonettasi! Mikä tuo ihana taulu on, jossa pinkit kehykset? Oi, onko sinullakin unisieppari?! Niin, ja sitten minä ostin KASAN muotilehtiä, sillä minun on oltava ajan tasalla ihan kaikesta!
Simon: Niin tietysti. 

 

Shania: Ne mallikuvat, joista osan näitkin jo, ne kuun alussa kuvatut, niin se lehti ilmestyy maanantaina! Siis jossa ne ovat! Hihii!
Simon: Okei.
Shania: Eivätkö olleetkin upeita kuvia?!
Simon: Ai mitkä?
Shania: No ne minun kuvani! 

Shania huiskuttaa kädellään näyttöön.

 
Shania: HEE-RÄÄ-TYYYS!!! 

 

Simon säpsähtää Shanian huutamista ja äkkinäistä liikettä ja yrittää hätäisesti vastata kuten vaativa tyttöystävänsä toivoo.

Simon: Ai ne! Kyllä, ypeitä olivat. Öh... Siis missä ne olivat?
Shania: Plääh! No täällä Facessa! Mutta ensi viikolla ne ovat lehdessä!
Simon: Äh... En minä ole jaksanyt katsoa mitään kyviä. Anteeksi.
Shania: Minä pääsen keskiaukeamalle! Tosin se on minusta ja Sofiasta yhteiskuva... MITÄH?! No ei se mitään, ehdit nähdä ne kyllä!
Simon: Onko siellä y'tä kyymä kyin täällä? Eilen oli 28 astetta varjossa. Tänään on kai vä'än viileämpää, tai pitäisi olla. Niin Aida sanoi. Myttä ei se viileys tynny missään. Yäh, toppi on ihan hiestä märkä! Ja shortsien lahkeet rullautuvat koko ajan ylös munia hiostamaan. Onneksi Shania ei voi haistaa tätä hien hajua. Toivottavasti hän ei edes näe miten märkä minä olen. Vai pitäisikö hänen sittenkin nähdä se? Jos hiki onkin seksikästä? Onhan se! Sen takia ne miehet niissä seksikkäiksi sanotuissa kuvissa on aina öljytty hikisen näköisiksi. Ja naisetkin.

Shania sen kun jatkaa julmetun kiivasta jumalanpalvelustaan. Niin, ilman Jumalaa saatikka ainakaan palvelusta yhtään kenellekään... Sattumalta hän miettii myös saman tapaisia asioita kuin Simon. Ja ehdottomasti sitä, kuinka ihana Simon on hiestä märkänä ja miltä hän itse mahtaa miehen silmissä näyttää.

Shania: Voi täällä on jo nyt +29 varjossa! Ja nimenomaan Pohjanmaalle on luvattu tänään kuuminta! Päätin lähteä heti aamusta shoppailemaan, ettei tulisi liian hiki. Ostin tämän topin, jotta näytän erilaiselta kuin kaikki naiset täällä. Sama minne katsoo, näkee hoikkia isorintaisia naisia paljastavissa topeissa, pyh! Oh tämä uusi kännykkä on niin outo, että painelen koko ajan vahingossa kameraa päälle jostain sivunapista, hmm... Voi tavaton, Simon on syötävän seksikäs... Olisinpa tuo hikipisara, joka hänen veistoksellisia kasvojaan hyväilee... ooh... Shania, LOPETA! Minä en halua enää ikinä mokata tätä esittelemällä Simonille alusvaatteitani! Toivottavasti Simon huomaa, että minulla on rinnat peittävä paita päällä, vaikka tällä helteellä voisi kulkea rinnat puoliksi paljaina! Nichelle neuvoi minua hyvin. Esimerkiksi etten saa puhua sänkyhommista suhteen alussa, enkä suostua seksiin, jos Simon sitä tahtoo. Sillä meidän suhteessamme on jotakin erilaista... En ole ennen tuntenut näin!
Simon: Milloin sinä tylet tänne?
Shania: Oi siitä minun piti tietysti puhua! Minulla on ollut ihan HIRVITTÄVÄSTI töitä! Minä pääsen ehkä tämän kuun lopussa viikonlopuksi. Mutta VIIMEISTÄÄN tulen silloin juhannuksen tienoilla, kun on ne Mildredin ja Vertin häät!
Simon: Noin sinä sanoit jo viime kesänä... ja syksyllä myytämän kerran. Ja jöylyn alla... ja tammikyyssä, 'elmikyyssä, keväällä...
Shania: Öh... Niin... Kuinka hitossa Simon voi muistaa noin tarkasti, milloin olen luvannut mennä?! Olen varmasti sanonut niin sata kertaa, mutta eikö se ole niin, että hyvää kannattaa odottaa? Tsihih! Oi minua jännittää ihan hirveästi se, että esiinnyn häissä! Haa, vaihdoinpas puheenaihetta!

Simon: Niin… Minä en e'kä jaksa mitään 'äitä nyt.
Shania: Simon rakas, minä ja Aida tuomme sinut häihin vaikka pyörätuolilla! Kerroinko muuten, että Caitlinin toinen kaksostytär on päässyt sairaalasta?
Simon: Äh, minä en mene mi'inkään pyörätyöliin! Joko kävelen itse tai sitten en tyle ollenkaan.
Shania: Jonnalla on jokin autoimmuunisairaus, jota... Mitä sinä nyt, kulta? Älä viitsi! TIETYSTI sinä kävelet itse! Haluathan sinä nähdä minun soittavan viulua siellä? Ja Vic esiintyy myös, hänhän on hyvä ystäväsi!
Simon: Tiedän kyllä, että Jonna on päässyt sairaalasta. Ja 'yvä niin. Kamala sairäys se kystinen fibroosi. Onneksi Jonna saa pian aivan yyden pyörätyölin, kyn se entinen oli sairaalan äylästä lainatty. Se pikky tyttö sellaista tarvitsee, en minä. Ja kissankin hän saa! 

Shanian pasmat sekoittuvat täysin hänen blondissa päässään. Kuinka ihmeessä Simon voi tietää sellaisia asioita hänen siskontytöstään, joita Shania itsekään ei tiedä?

Shania: Öö... Niinkö? Kissan?! Heillähän on koira ennestään?! Mitä helvettiä siskoni oikein ajattelee?! Mistä sinä kuulit tuon, tai nuo? Että hän saa uuden pyörätuolin ja kissan?!
Simon: Ööh... Caitlin kertoi tietysti. Ja Aida myös.
Shania: TÄH?! Oletko sinä jutellut siskolleni?! 

Simon katsoo Shaniaa hämmentyneenä kulmat koholla, kuin nainen olisi täysi idiootti.

Simon: Mitä? Tietysti minä olen.
Shania: Ai niin, teillähän on hieman saman tyylinen huumorintaju... Öh... Siis että ymmärrän kyllä, että olette jutelleet, koska teillä oli niitä kakkajuttujakin silloin...
Simon: No jostain syystä minyllä ei ollyt edes Caitlinin nymeröä ennen vyödenvai'detta, myttä sain sen sitten Aidalta. Ja minä olen sentään tyntenyt Caitlinin jo käyän ennen kyin sinyt! Jostain vyödestä 2015 asti, kyn hän kävi täällä Trolliwoodissa terapiassa. Silloin minä tapasin heidät molemmat ensimmäistä kertaa. 

Shania ei tiedä miten päin ostoksineen olisi. Istuakko penkillä, seistä, pyöriä ympyrää vai mitä? Hänen kun tekisi mielensä vain kiljua suoraa huutoa mustasukkaisena. Simon näkee Shaniasta kännykkänsä ruudulla välillä kasvot joita ei näy kokonaan. Muutenkin neiti Simmonsin hullu heiluminen tarjoaa katsojalle jos minkä moisia perspektiivejä aina kalasta lintuun ja välillä mitä ilmeisimmin jonkin yliluonnollisen olennonkin näkökulmasta.

Shania: TÄH?! Ei Caitlin minulle ole kertonut mistään pyörätuolista! Ja hän kertoo minulle KAIKKI! Eikä ainakaan mistään typerästä kissasta!
Simon: Ööh, Jonnalle tekee 'yvää olla "typerän" kissan seyrässä. Hänhän kommyniköi paremmin eläinten kyin i'misten kanssa.
Shania: Oletko tuntenut Caitlinin ja Aidan pidempään kuin MINUT?! 

Simon: Voi Shania... Vasta'an me tapasimme vyönnä 2018! Kyllä, minä olen tyntenyt heidät vyösiä käyemmin kyin sinyt. Ja minulla kun meistä kahdesta piti olla se huono muisti... Onko hän mustasukkainen Aidan ja Caitlinin takia? Ehkä se ei ole huono asia. Sehän on oikeastaan söpöä. Ehkä hän viimeinkin tulee luokseni, koska hän on mustasukkainen? Cécilekin oli aina mustasukkainen vaikka kenen kaverini takia, ja hän halusi nähdä minua koko ajan... Pitää sitten heti tavatessa tarjota Shanialle seksiä, ettei hän ehdi kyllästyä minuun... Kyllä se varmasti sopivasti kännissä onnistuu. Niinhän minä olin Cécilenkin kanssa aina kännissä jos en muuten lääkittynä. Ei saa ottaa liikaa, mutta ei liian vähänkään. Kaksi lasillista. Tai kolme. Mitä? Shaniallahan on nenärengas! Miten minä tajusin sen vasta nyt? Tekisi mieli laittaa siihen naru ja kokeilla seuraako hän perässä... Mutta ei ehkä kannata sanoa siitä mitään, muuten hän suuttuu. Hihihii!

  

Simon hihittää ääneen, ja Shania luulee sen liittyvän heidän keskusteluunsa. Shania ei saa hetkeen sanaa suustaan, hän vain katselee ja odottaa Simonin sanovan jotain. Mutta Simon ei sano mitään, ja Shania huomaa innostuksensa vaihtuneen hämmennykseen ja punasteluun.

Shania: Ni-iin, hehe. Mitäpä sillä on merkitystä, kröhöm! Öö... Niin, aivan, se kissa, joo... Kirottu Caitlin! Hittoako hän poikaystävälleni tarinoi elämästään, eikä omalle siskolleen?!

Simon: Minäkin voisin ottaa kissan tai koiran, myttä en jaksaisi 'oitaa sellaista.
Shania: Älä missään nimessä ota! Ne ovat ylivaativia otuksia! Kaikilla ystävilläni on kissoja tai koiria ja niistä on pelkkää harmia! Ne karkailevat jänisten perään, nylkyttävät jalkojani ja vaikka mitä!
Simon: Eivät Vicin lemmikit tee sellaista.
Shania: Tekevät! Yksi kissoista KYNSI minua kerran, kun olimme heillä tyttöporukalla!
Simon: No sitten sinä löykkäsit sen 'enkilöko'taista koskemattomyyttä. Eivät ne ilman syytä kynsi. 

Shaniaa hävettää ensinnäkin se, että hän tuolla tavoin meni valittamaan Jonnan kissasta, sillä tyttöparka todellakin ymmärtää eläimiä paremmin kuin ihmisiä. Ja toisekseen Shania on häpeissään siitä, että juuri Simon kaikista ihmisistä sai tietää hänen takapajuisen ja itsekkään mielipiteensä asiasta. Shania aikoo kuitenkin jatkaa kissojen mollaamista, jotta tuo nolo suhtautumisensa unohtuisi. Ainakin hän vastauksensa aluksi päättää kääntää kissasuvaitsevaisuutensa koskemaan ainoastaan Jonnaa. Sitten voikin jo vaihtaa puheenaihetta! Taas...

Shania: Vai koskemattomuutta, pyh! Otimme yhteiskuvaa meistä tytöistä, kun se iski kyntensä rintaani! Mutta todellakin, Jonna varmasti tarvitsee kissaa, koska on kaiken muun lisäksi vielä autistinenkin. Jäykillä ei ole helppoa. Menen luonnollisesti suoraan heitä tapaamaan, kun tulen etelään. Niin, tai jospa näemme Dollywoodin lentokentällä? Sinun kanssasi siis? Että saisin nähdä sinut ihan ensimmäisenä!?
Simon: Saako Aida tyllä mykään?
Shania: Oh, miksi sinä kulta kyselet hölmöjä?! Ei tietenkään saa, mehän tapaamme pitkästä aikaa kahdestaan, hetkestä tulee ikimuistoinen! No TOTTA KAI SAA ja PITÄÄKIN tulla mukaan, sinähän muuten eksyt sinne lentokentälle ja päädyt vielä Pohjois-Koreaan! Hahah! Tai keskelle Ukrainaa, kun Venäjän pommi putoaa lentokentälle! Hihii!

Simon: Niin, minä eksyin siellä 'Elsingissäkin väppyaattona i'an 'yllyllä tavalla. Se oli rasittavaa. En tiedä mistä se jo'tyy...
Shania: Oi rakas, sinulla on edelleen se aivovaurio. Se johtuu siitä.
Simon: Sen takia minä en jaksanyt 'eti seyräävänä päivänä py'yä sinyn kanssasi, kyn sinä pyysit sitä viestillä. Minä olin kamalan väsynyt koko viikon sen jälkeen.
Shania: Oi etkö kulta muista, että mehän puhuimme lyhyesti, kun olit löytänyt tiesi pois sieltä Eiran kaduilta? Kyllä sinä vielä kuntoudut täysin! Äläkä huoli; vaikka et kuntoutuisi pätkääkään, rakastan sinua yli kaiken!
Simon: Ensi kyyn älyssä pitää taas mennä lääkäriin... neyrölögin vastaanotolle. E'kä se lääkäri osaa äyttää jotenkin. 

 

Shania: Kai se on yksityisen puolen neurologi?
Simon: Mistä me py'yimme ja milloin? Ei vaan jylkisen se on...
Shania: Ääh, ei se ollut mitään ihmeellistä. Soitin sinulle ja Aida vastasi. Hän kertoi seikkailustasi Eiran sivukaduilla ja vaihdoimme kuulumisia. Hän antoi luurin sitten sinulle, mutta jaksoit hädin tuskin "hei" sanoa.
Simon: Ah, okei. En minä myistä. Anteeksi.

Shania pomppaa jälleen ylös penkiltä ja hyörii ja pyörii ympyrää kuultuaan Simonin lääkäristä.

Shania: JULKISEN?! Mitä helvettiä, Simon?! Minua sinä et ikinä päästäisi julkisen puolen terveydenhuollon hoiviin, mutta itse menet moisille tietämättömille puoskareille?! Rakas, sinullahan ON rahaa! 

Simon nojailee seinään ja pitelee päätään. Läpimärkä toppi on liimaantunut ihoon kiinni.

 

Simon: Olenko minä sanonyt sinylle mitä sinä saat te'dä? En kai?
Shania: Öh... E-et... Mu-mutta jos minulla olisi jokin... vamma, vaiva... No, joku! Niin sinä lähettäisit 20 000 euroa ja neuvoisit menemään parhaalle yksityisen sektorin lääkärille!
Simon: Niin kai… Se kahvi... Ei kyn kah-vila. Se vie paljon ra'aa kyn se on vieläkin avaamatta. Pakko yrittää säästää jossain. Mikä väsymys, ja kamala särky päässä ja koko kehossa... Ja miksi minä kerroin Shanialle siitä neurologiajasta? Nyt hän vain hössöttää, enkä minä jaksa mitään hössötystä. Pitäisikö lähettää Shanialle jokin seksikäs selfie näissä tiukoissa ja hikisissä vaatteissa? Sitten kyllä hössötys muuttuisi ihan toisenlaiseksi! Mutta millainen edes on seksikäs? Paljastavat vaatteet tietysti, mutta vaaditaan kai siihen muutakin, ettei näytä kornilta. Äh, en minä osaa enää mitään.

Shania paasaa järkyttyneenä lääkäristä.

Shania: Oi kulta, nyt me teemme näin: MINÄ lähetän sinulle rahaa, ja sinä lupaat käyttää sen yksityiseen neurologiin. Äläkä väitä vastaan! Minkähän tekosyyn hän keksii olla ottamatta rahaani vastaan?!
Simon: Eikä tarvitse. Lä'etä mielyymmin itsesi tänne.
Shania: Se ei ole takaisinmaksu siitä, mitä minulle olet lähettänyt! Minä rakastan sinua, minä haluan! Ja oi, niin minä lähetänkin! HETI, kun saan vapaata.
Simon: Milloin sinä saat vapaata?
Shania: Tämän kuun lopussa ainakin viikonlopun, silloinhan voisin tulla!

Simon nojailee seinään hikisenä ja tuskaisena yrittäen pysyä paikallaan, mutta hän valuu väkisin koko ajan alemmas. 

Simon: Sinä olet te'nyt töitä jo koko vyöden ympäri. Eikö sellainen ole laitontakin?
Shania: On. Mutta kun minä en ole tehnyt, minä sain kokonaisen kuukauden vapaata silloin, kun olin Etelä-Suomessa…
Simon: Niinpä tietysti. Tietysti sinä sait. 

Shania istuu jälleen alas ja aikoo selittää niin uskottavasti kuin kykenee, että tällä kertaa Simon ei odota häntä turhaan.

Shania: Meillä on kaksi kertaa vuodessa kuukauden vapaa, enkä minä ole lomaillut joulun jälkeen ollenkaan, joten minulla on vielä kaksi kuukautta vapaata tämän vuoden puolella! Eli voit olla varma, että minä todellakin tulen luoksesi. Ja että minulla EI ole kiirettä takaisin. Voitko jotenkin huonosti nyt? Näytät ihan kurjalta.
Simon: Kyllä... Vä'än kyrjältä tyntyy.
Shania: Oi minä lopetan tämän selostukseni nyt, niin pääset lepäämään! Minä vain halusin niin kovasti nähdä sinut! Olet minulle kaikki kaikessa, tulet vielä huomaamaan sen. Minä lupaan.
Simon: Ei kyn minyn pitää nöystä syömään jotain. Sekin on öytöä...
Shania: Oh, soitanko minä Aidan tulemaan luoksesi? 

Simon: Kyn y'täkkiä tylee i'an 'eikko olo. Siitä tiedän, että pitäisi syödä tai jyödä jotain. En minä tarvitse tänne ketään.
Shania: Simon, pysy makuuasennossa! 

 
Simon yrittää kuitenkin nousta ylös, itsepäinen kun on. Vaan häntä huippaa niin, että joutuu ottamaan heti kiinni otsastaan ja toisella kädellä seinästä. Kännykkä putoaa sängylle, ja Shania saa katsella Simonia epätavallisesta kuvakulmasta, josta näkyvät ne "seksikkäät" shortsitkin – vaikkakaan ei niin tyylikkäästi kuin Simon olisi halunnut niitä esitellä.

Shania loikkaa huolesta sekaisin taas seisomaan ja alkaa näpytellä vimmatulla vauhdilla tekstiviestiä Aidalle.

Shania: Mitä sinä teet siellä?! Pysy aloillasi!
Simon: Äääh...
Shania: Niin juuri! Mene HETI makuuasentoon takaisin! 

Simon valuu takaisin sänkyyn kuin seinään paiskattu käytetty kumi: väsyneenä ja likaisena. Juuri sellaiselta Simonista tuntuu.

Simon: Anteeksi.
Shania: Oi älä pyydä anteeksi! Sen sijaan minä pyydän anteeksi sinulta, että kuulostaa kuin komentaisin, minä vain OIKEASTI olen huolissani ja rakastan sinua niin paljon!
Simon: Soita sittenkin Aidalle, s'il te plaît.
Shania: Ole niin kiltti ja makaa sängylläsi, Aida tulee kohta! No minä laitoin hänelle viestin jo, hän on jo tulossa!
Simon: Anteeksi, että sinyn piti nä'dä tämä... Tämä on vain niin 'elvetin rasittavaa. Miksi minun pitää olla näin kamalan heikko ja likainen?

Silloin Shania näkee kyyneliä Simonin poskilla. Neito kuitenkin heiluu ja lähettelee Aidalle hoputtavia viestejä siihen malliin, että luurinsa näyttää välillä kohti taivasta. Cindy Townissa kuun puolivälissä koivujen lehdet ovat vielä pieniä, kuten Simon näkee näytössään. Mies ei kuitenkaan näissä olosuhteissa kiinnitä moiseen sivuseikkaan huomiota.

Shania: MITÄ IHMETTÄ?! Minun jos jonkun KUULUISIKIN nähdä sinut sen vointisena kuin nykyään olet! Onneksi Aida on ollut ikään kuin sijaisenani!
Simon: Shania...
Shania: Niin?! 

Simon pakottaa itsensä hymyilemään Shanialle. Hänen on pakko hymyillä rakkaalleen silloinkin kun väsyttää. Muutenhan Shania saattaa vaikka päästä eroon mustasukkaisuuden puuskastaan, eikä tämä silloin ehkä ikinä saapuisi Simonin luo.

Simon: Minäkin räkästän sinyä.
Shania: Minä tiedän sen. Lepää nyt rakas, soitan sinulle myöhemmin tänään!
Simon: 'Yvä on. 

Videopuhelu pidetään auki siihen asti, kunnes Aida ehtii paikalle Simonia auttamaan tämän kokemassa nestehukassa. Simonilta meni aivovamman myötä kyky tuntea nälkää ja janoa, joten hän ei aina ymmärrä ravita itseään riittävän usein. Simonia nolottaa urakalla, sillä Shania on viimeinen ihminen, jonka edessä hän haluaisi vaikerrella. Simon ei mielellään olisi kertonut Shanialle edes tulevasta lääkärikäynnistään. Eihän Shanian edessä saa näyttää heikolta saati neitoa suututtaa. Sillä vaikka Shania kuinka kuulostaa huolehtivalta, on hän silti tietyllä tavalla pelottava, kun sille päälle sattuu... Ja sitähän sattuu usein.

 

Koittaa toukokuun viimeinen viikonloppu. Shania kuvitteli olevansa tuolloin Etelä-Suomessa poikaystävänsä kanssa, mutta kuinkas kävikään; Shania joutuu jälleen kerran mallikeikalle! Shania on matkalla Sugar Slutsin toimistolle puoli yhdentoista aikaan illalla. Matka on pitkä ja Shaniaa suoraan sanoen vituttaa.

Shania: Tämä ei voi olla totta! Eilen Nya soitti typerään palaveriin ja tänään piti olla vapaapäivä. Mutta ei tietenkään, kyllä joku kuvaaja ilmestyy aina jostakin ulkomailta tänne kuvaamaan tai Debbie itse keksii jotkut kuvaussessiot vaikka keskellä metsää, ellei mitään sovittua ole!

Shania joutuu kävelemään koko matkan, sillä Cindy Townin joukkoliikenne ei ole maan parhaimmistoa; lauantaina viimeinen bussi menee keskustaan klo: 21.35. Sihteeri Nya on soittanut Shanialle silloin, kun iltabussi on jo mennyt. 

Shania: Huooh... Taksia ei saa millään, koska on typerä ryyppypäivä! Pysyisivät ihmiset kodeissaan, eivätkä lähtisi tänne kaupungille kännissä hortoilemaan ja vaikeuttamaan MINUN työmatkaani!

Shanian päässä risteilevät useat ajatukset kuin Viking Linen ryyppylaivat konsanaan.

Shania: Minä niin kamalasti haluan Simonin luo, tämä työ taitaa olla minulle liikaa... Viuluakin pitäisi soittaa, sillä häät ovat kuukauden päästä! Ja mitä minä teen sen tohtorin kanssa?! Uskallanko ottaa huuliin täytettä, vai menenkö toiseen firmaan?? 

Lopulta Shania päättää, ettei mikään työ voi pilata muuta elämää. Hän istuskelee paikallaan, vaikka työpaikalle olisi enää viiden minuutin kävelymatka.

Shania: Minä puhun huomenna Debbielle! Joko se nainen vähentää työtuntejani taikka päästää saman tien kuukauden lomalle! Minun on päästävä mieheni luo! En ole todellakaan kokenut tällaisia tunteita aiemmin. Rakastan Simonia niin syvästi, että rintalastani alle sattuu fyysisesti kun ajattelen häntä. Ja kuinka pettynyt hän on, koska minä en tullut Trolliwoodiin TAASKAAN?! VOI VITTUUUU!!!

Shania ja hänen pomonsa Deborah Collier keskustelevat, mutta Shania ei saa suutaan auki, jotta hän saisi enemmän vapaata. 29. päivä on keskiviikko ja toukokuu alkaa olla lopuillaan. Pohjanmaalla mitataan kevään lämpöennätys ja ihmiset joko nauttivat helteestä, tai kaipaavat lumikinoksia.

Shania on jälleen kerran mallikuvauksissa, joissa hän esittää vaeltajaa, joka on taipaleellaan väsähtänyt.

Shania kokee kuvaussession eri tavalla kuin ennen. Aiemmin hän heilutti päätään blondi tukka liehuen, jännitti alaselkänsä asentoon, jossa rinnat törröttivät kohti kameraa ja otti kasvoilleen pikkutuhman virnistyksen. Nyt Shania taipuu asentoihin, joihin valokuvaaja kehottaa.

Shaniaa peräti nolottaa vääntäytyä typerään asentoon, jossa hän on kokonaan tyrkyllä: kaikki hänessä.

Ensimmäistä kertaa koko elämässään Shania ei tunne narsistista nautintoa kameran edessä. Ensimmäistä kertaa Shaniaa ei vain kiinnosta poseerata. Ja poseeraus, sehän on ollut naiselle tärkeintä elämässä. Häntä on kuvattu, katsottu, ihailtu, haluttu seksuaalisesti, hän on ollut tyrkyllä, muttei konkreettisesti saatavilla. Häntä on katsottu kuin jumalatarta, hänen ulkonäköään sekä asemaansa on kadehdittu. EI ENÄÄ! 

Shania: Piti elää yli 30 vuotta, jotta tajusin, mikä elämässä on tärkeintä! Ei mikään turhamainen itsensä tyrkytys, vaan RAKKAUS! Ja minä olen niin etuoikeutettu, että minulla ON rakkaus! Se on Simonin kanssa. Minä yritän nyt kaikkeni, tästä päivästä lähtien Shania Angelica Simmons on UUSI IHMINEN!

to be continued....

Tarinassa mukana:

Marianne & Simon

Suuri kiitos Mariannelle kuvanmuokkauksesta ja kaikesta muusta! <3

Osa 205 Toivon ja epätoivon toukokuu

Shanian elämä Dollywoodissa on muuttunut viime aikoina paljon; hän ei ole saanut enää tehdä unelmiensa mallintyötä kuin pari kertaa vuodessa saatuaan potkut Dramaticilta ja päästyään LOOK-mallitoimiston listoille. Hän on saanut potkut Adalian Asunto Oy:ltä kiinteistöalan töistä ja eronnut Pinkissimo-yhtyeestä, jossa oli vuodesta 2017 saakka kitaristina. Isaacin jälkeen hänellä ei ole ollut kunnon parisuhdetta ja siitä on jo reilu vuosi aikaa. Komean ranskalaissyntyisen Simonin kanssa Shania on yrittänyt saada seurustelusuhdetta aikaan, mutta homma vaan ei edisty millään. Shanialla on kuitenkin pari valttikorttia hihassaan: Mystinen kultti Galagarin Lapset kiehtoo häntä kovasti, sillä sen karismaattinen johtaja Connor on vieraillut Shanian tapaan Rajamaailmassa ja mies on pyytänyt häntä treffeillekin. Neiti Simmonsille on tarjottu myös glamour-mallin töitä, joskin ne olisivat eri kaupungissa. Lisäksi ystävänsä Nicola, Xara'sin toimitusjohtaja, on luvannut Shanialle, että hän voisi perustaa uuden musiikkikokoonpanon, jossa pääsisi soittamaan rakasta viuluaan.

Huhtikuun lopussa Shania, ystävänsä Faith sekä nuori saksofonisti Madeleine ovat Xara'silla juttelemassa Nicolalle uudesta triosta.

Shania: Ja koska aion muuttaa elämäni täysin, alan ehkä käyttää toista nimeäni, joka on Angelica! 

Faith: Mutta miten se siis liittyy tulevan triomme nimeen? En käsittänyt sitä.

Shania: No jos Angelica-nimen lyhentää Angeliksi, olen keksinyt mielettömän nimen triollemme! Se sisältää meidän jokaisen nimen ja tarkoittaa uskon tekemää enkeliä! Voisimme siis esittää hengellisiäkin kappaleita, jotka olisivat luksusta Pinkissimon kiroilun ja räpätyksen ja päpätyksen rinnalla! Tässä kokoonpanomme mahtava nimi tulee: Angel Made Faith! Madeleinen nimestä sain tuon Made-lyhenteen! 

Nicola: Hetkinen, hetkinen nyt, tytöt.

Nicola: Suunnitelmasi kuulostavat hienoilta ja täytyy myöntää, että trion nimi on varsin nokkelasti keksitty. Mutta. Minulla on teille nyt hieman ikävää kerrottavaa. Koronan takia Xara's on vaikeuksissa muutenkin, joten yhtään uutta duoa, trio tai yhtyettä ei voida tällä hetkellä perustaa.

Kolmikko näyttää masentuneilta ja Shaniaa ärsyttää niin, ettei hän jaksa kuin tuhahtaa.

Faith: Voi ei! Ja minä kun jo kirjoitin meille ensimmäisen kappaleen!

Nicola: Tällaista tämä viihdebisnes on ja etenkin nyt korona-aikaan asialle ei mahda mitään.

Madeleine: Oi minä odotin tätä niin kovasti! Nyt en pääsekään esiintymään kahden jo valmiiksi tunnetun staran kanssa! Voi tätä epätoivoa..

Kokous päättyy siihen ja Shania poistuu harmistuneena paikalta. Madeleine sipsuttaa hänen vierelleen.

Madeleine: Shania, minä niin ihailin sinua Pinkissimossa! Tämä trio olisi ollut minulle unelmieni täyttymys.

Shania: No siinä Pinkissimossa nyt ei ollut mitään ihailtavaa! Nicola sanoi, että tällä hetkellä ei voida perustaa uusia kokoonpanoja, mutta kenties tulevaisuudessa. Toivossa on hyvä elää...

Faith: Olihan valitettava juttu! Mitäs sinulle muuten kuuluu? Minulla on tuossa lentoliput kun Jenkkeihin pääsee taas lentämään. Lähden tapaamaan nykiläisiä!

Shania: No minä olen sinkku ja liittynyt erääseen... seurakuntaan.

Faith: Aa! Oletko tullut uskoon? Ihmettelinkin, kun puhuit hengellisestä musiikista!

Shania: Noo en nyt varsinaisesti... Tai oikeastaan juu... Mutta koska tämä trio-projektikin meni puihin, saatan harkita erästä työtarjousta, jonka sain mallitoimistoltani. 

Faith: Miksi ihmeessä enää harkitset, jos kyse on unelma-ammatistasi?!

Shania: No toki olisin jo suostunut, mutta työ on eri kaupungissa. 500 kilometrin päässä Cindy Townissa! Kämppikseni Daria aloitti jo puhumaan murretta, jota siellä suunnalla puhutaan.

Faith: No johan on melkoista.. Muuttaisit siis pois Dollywoodista?

Shania: No en MISSÄÄN NIMESSÄ! Ystäväni ja perheeni ovat täällä! Työ kestäisi vaan lyhyen aikaa.

Shanian marssiessa ulos Xara'silta, kuulee hän lähestyvät askeleet ihan takanaan.

Shania kääntyy ja näkee nuoren lilahiuksisen naisen vintage-Barbie kädessään.

Pinja: Hei anteeks, etkös sä oo se reality-julkkis? Tai siis susta oli se somekohu sillon ja sähän soitat Pinkissimossaki? Ihan mieletön juttu, et mä näin sut! Sä oot ihan kingi! Vai pitäskö sanoo "queeni"!

Shania: Oh, mikäs sinulla siinä on?! Miss Astronaut-Barbie vuodelta -65! Jos kerran fanitat minua noin kovasti, saan varmaan tämän nuken lahjaksi?

Pinja: Öh.. En mä tätä voi sulle antaa ku mä kerään näitä ja hain tän just pakettiautomaatist.. Sori..

Shania: No, ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se, joka antaa! Kuten äsken totesin eräälle toiselle mustalle nuorelle naiselle: Toivossa on hyvä elää! 

Pinja: Ookei...

Samaan aikaan Aidan kotona on vasta herätty. Aidan oli tarkoitus tehdä aamiaista, mutta hän on juuttunutkin television ääreen.

Aida: Gunnar! Kuuletko?! Et ikinä arvaa mikä reality alkaa ensi kuun alussa?! Big Barbie! Ihan hullua, että BB tulee keväällä! Tämä on vielä joku julkkiskausi taas!

Keittiössä Gunnaria ei voisi tosi-tv vähempää kiinnostaa, ruoka sen sijaan sitäkin enemmän.

Gunnar: Mitä hemmettiä se muruseni oikein aikoo, tappaa minut nälkään?! Jääkaappikin on täynnä alkoholia!

Gunnar: No löytyi sentään kaksi päivää sitten vanhaksi mennyt maito. Pakko kai tässä on miesraukan itse huolehdittava siitä, että pysyy hengissä, kun emäntä vaan tuijottaa ruutua. Muropaketinkin se Aidaseni on jättänyt auki... Voi minua raukkaa.

Gunnarin kuskatessa pilaantuneita aamiaismurotarvikkeitaan pöytään, tulee Aida hihitellen keittiöön.

Aida: No niin kulta, kuulin kyllä joka sanan. Voit lopettaa tuon marttyyrinäytelmän siihen paikkaan, minä keitän hyvää puuroa!

Gunnar: Ai minkä ihmeen näytelmän? Kyllä minä näillä pärjään, juuri ja juuri. Ojentajat ja hauikset toki saattavat hieman pienentyä vähäisellä ravinnolla, mutta ehkä minä kelpaan laihanakin...

Aida: Nyt rakas suu tukkoon ja pois se muropaketti! Maito menettelee vielä. Käyhän pöytään nyt!

Gunnar istuutuu pöytään, johon tyttöystävänsä tuo leipää. Mies on kovin tyytyväinen itseensä.

Aida: Leikkaatko kulta minullekin yhden viipaleen? Minä keitän kattilallisen kaurapuuroa, niin ei tarvitse pelätä lihassurkastumaa ainakaan tänään!

Gunnar: Ei sinun olisi tarvinnut minua varten mitään keittää... Kjäh kjäh kjäh... Arvasinhan, että sapuskaa alkaa tulemaan kun pistää pienen show'n pystyyn! 

Aida menee valmistamaan kaurapuuroa. 

Aida: Ajatella kulta, huomenna on jo vappu! Mitähän keksisimme?

Gunnar: Angie kai pitää jotkut pikku illanistujaiset. Menemmekö siis Trolliwoodiin?

Aida: Booneko kertoi? Koronasäädösten mukaan ei muistaakseni saa kokoontua kuin kuusi henkilöä yhteen paikkaan, joten niistä tulee todellakin pienet istujaiset. No, kunhan saa viinaa. Ja sieltä sinun luoksesi yöksi?

Gunnar: Juu, Boonelta kuulin siitä. Ja tietysti siellä ryypätään, onhan vappu. 

Aida: No me menemme siis sinne. Käyn ensin päivällä Shanian ja Caitlinin kanssa jossakin.

Gunnar: Ja totta helvetissä minun luo yöksi! Saanko toivoa, että laitat ne punamustat pitsistringit mielikseni?

Aida: No tietysti! No niin, puuro on valmista kohta. Viitsitkö laittaa leivät paahtimeen?

Gunnar: Kyllä minäkin hoidan osuuteni aamiaisen laitosta! Etenkin, jos muruseni käyttää huomenna niitä syntisiä hepeniä! 

Aida: Sinun takiasi mitä ikinä haluat! Mutta parilla ehdolla; laita sepaluksesi kiinni ja tänään otat salaattia leivällesi!

Gunnar: Eihän minulla ole kuin nappi auki! Vai vielä rehuja tässä pitäisi alkaa raavaan miehen syömään! Minä vaadin nähdä hepenet ilman mitään salaatteja! Sen sijaan käväisen röökillä noita paahtoleipiä odotelles... SA-ATANA SENTÄÄN! Kyllä säikähdin kun ne pomppasivat sieltä jo!

Pian pariskunta nauttii aamiaista pöydässä. Gunnarin farkut ovat kiinni ja leipien välissä salaattia.

Gunnar: Kaikkea helvettiä sitä joutuukin naisen takia tekemään!

Aida: Hihii, kyllä minäkin osaan tämän pelin; mitäs esitit nälkiintyvää marttyyriä!

Aamiaisen jälkeen Gunnar käy tupakalla ja sitten katsotaan yhdessä reality-sarjaa Nannan ja Nicon Loistolomat.

Gunnar: Eihän tämä niin huono ohjelma olekaan! Tuo kaksikko on idiotismin multihuipentuma! Ai helvetti! Tuo Nicohan oli siinä Tanssii tähtösten kanssa -ohjelmassa valssaamassa Angien kanssa! Öh, siis ei sillä, että MINÄ moista roskaa katsoisin, mutta Simon jauhaa siitä sarjasta aina. Ja tietysti Angie ja Boone myös. Kaikkia pellejä sitä pitääkin tutun kautta tuntea... 

Aida: Oi kulta, kaikki ovat sinulle pellejä.

Gunnar: No eivät ihan kaikki! Angie on ihan fiksu, ja Boonekin melkein. Caitlin on hullu hauskalla tavalla, ei tyhmällä pellen tavalla. Vic taas vähän niin ja näin; työasioissa fiksu, mutta ihan kuin teinityttö siinä miten Simonia palvoo. Shania on kajahtanut samasta syystä, ainakin bilekäytöksensä perusteella. Toivon mukaan se johtui vain kännistä. Simonista ei kannata edes puhua. Sinä puolestasi olet täysin pellen vastakohta, armaani. Voi kun saisimme olla tällä tavalla sylikkäin vielä vuosikymmenien päästä.

Aida: Kyllä me varmaan saamme. Ainakin toivon niin. Oi rakkaani... Hei, mitenkäs housusi ovat taas auki?

Gunnar: Arvaapa kaksi kertaa mitä teemme, kun tämä roskasarja loppuu! Ryähhähhähhää!

Seuraavana päivänä on perjantai ja vapun aatto. Shania, Aida ja Caitlin ovat lähteneet pyörähtämään kahvilla Café Camnerissa.

Aida: Kyllä tuli lämmin ja aurinkoinen päivä! Aivan loistava sää ryypätä!

Shania: Minä en aio ryypätä! Kahvittelen vaan, kuten aina ennenkin. En ole koskaan käynyt tässä kahvilassa, vaikka on ollut tarkoitus. Kuvittelin tämän paljon isommaksi.

Caitlin: Tää on normisti yli puolet suurempi, näit pöytii on himputisti enemmän. Meitsi on käyny tääl Hetskun ja Ellun kaa.

Aida: Koronan takia tuohon taaksenne on laitettu väliseinä, jonka taakse suurin osa pöydistä on jätetty. Vaikka täällä ei olekaan kuin kaksi pöytää, parempi sekin, kuin että kahvila olisi kokonaan suljettu!

Caitlin: Tosi siistii dokaa pitkäst aikaa! Me kelattiin mennä vaan Hetskun ja Ellun kaa Hetskun ja Rubyn kämpille illal ja sit huomen vappupäivänä joko Hesaan Kaivarille tai Dollywoodiin Koivurille. 

Shania: Minua eivät Kaivopuistot eivätkä Koivupuistikot kiinnosta. Masentaa niin, ettei siitä triosta tullutkaan mitään. Pyörimme kai Darian kanssa kotona. Ja tiedoksenne: SELVIN PÄIN!

Aida: No mitenkäs te nyt yhtäkkiä olette lopettaneet ne ryyppäämiset ja huumehörhöilyt?

Shania: Dariaa ne kiinnostaisivat yhä, mutta johan minä sekoilin tarpeeksi vuodenvaihteessa. Daria täytti huhtikuun lopussa 26 vuotta, silloin me nautimme viimeisen kerran jotakin.. no, pientä.

Aida: Vai niin.. No, toivon todellakin, että onnistutte lopettamaan! Me menemme tänään Trolliwoodiin Angien järjestämiin pikku bileisiin. Koronan takia siellä saa olla vaan kuusi ihmistä.

Shania: Älkää nyt ottako itseenne, mutta olen aivan epätoivoinen. Minusta tuntuu, ettei minulle ole täällä kaupungissa enää mitään! En todellakaan tarkoita teitä rakkaita läheisiäni; ystäviäni ja perhettäni. Mutta minä haluan miehen! Simon vaan jumittaa siellä Pariisissa, eikä Connor ole ilmoittanut mitään itsestään! Jos edes hänen kanssaan pääsisi niille treffeille... Niitä kulttisessioitakaan ei ole ollut, ei liioin mallihommia LOOK:issa. Mutta siellä Cindy Townissa mallintöitä olisi! Sain ensin LOOK-mallitoimiston Michelleltä sellaisen käsityksen, että pääsisin poseeraamaan niihin miestenlehtiin ainoastaan silloin, jos minulla olisi silikonirinnat. Mutta pääsiäisenä kun olimme Katjan kanssa kuvattavina, hän kertoikin, että toki töitä olisi ihan nyt heti! Ei toki niin rahakkaita mallikeikkoja kuin isorintaisena, mutta olisi kuitenkin! Nichelle on niin järkyttynyt aina kun puhun hänelle niistä silikoneista. Mitä mieltä te olette? Myös Daria on niitä vastaan.

Aida: Tee mitä huvittaa, omapa on kroppasi! Ymmärrän työn perässä muuttamisen eri kaupunkiin, etenkin kun sehän oli vaan parin kuukauden sopimus, eikö? Mutta mikä helvetin pakkomielle sinulla on taas löytää uusi mies?! Ja eiköhän niitä täältä pk-seudulta enemmän löydy kuin jostakin pikku kaupungista!

Shania: No olenko löytänyt täältä KUNNON miehiä?! Roistoja, pettureita ja pervoja vaan. Isaac oli hyvä mies ja hänen menettämisensä on jäänyt kaihertamaan. Sebastiania ajattelen usein, mutta se johtuu siitä, etten voi vieläkään sisäistää sitä, että hän on kuollut!

Caitlin: Et sä löydä kunnon jätkää väkisin ettimäl. Se Oikee tulee vastaan just sillon ku sä vähiten sitä kelailet. Mut joo, ei meitsii haittaa kauneusleikkaukset, eli meitsi ei ala huutaa jos otatat jättihinkit. Meitsin vanhin likka on muuten alkanu valittaan ettei diggaa kropastaan ja se on ihan paskaa kuulla 8-vuotiaan skidin suusta. Sen pikkusysteri on kattokaas sitä hoikempi ja sil on vähä enemmän muotoiki jo, vaik on vuoden nuorempi.

Shania: Jennako? No huh huh! 

Caitlin: Juu Jenna tietty. Pari tyyppii on luullu Jennaa siks meidän perheen lapsmalliks ku meitsi on ollu likkojen kaa jossaki. Ja sit Katja on ollu ihan paskana ku siit on tullu vähä tukevampi ja se on se malli. Se on nykyää tällane suora pötkö. 

Shania: No mahtaa tuntua pikku-Katjasta kurjalta, että pikkusiskoa luullaan malliksi. Asiaan on puututtava jollain tapaa pian, ettei Katjalle käy kuten minulle. Minähän olen kärsinyt anorexiasta, kuten muistatte. 

Caitlin: Joo kyl me Jaakon kaa jotain yritetään keksii. Täytyy toivoo, ettei Katjalle tuu syömishäiriöö.

Aida: Pelkkiä ikäviä puheenaiheita vaan meilläkin on nykyään. Nyt kuulkaa vietetään vappua ja iloitaan! Lähdetään, otan tuon ilmapallon mukaan. Jiihuu! HYVÄÄ VAPPUAAA!!!!

Caitlin: Täs on aika snadisti vaikee iloita ku vatsas tuntuu siltä, et tohon lattialle plörähtää koht kuirut..

Caitlin ei tiedä, että kotonaan hänen perheellään ei olekaan niin kiva vapputunnelma kuin hän oletti. Jaakko ja tytöt ovat juuri lähdössä ostamaan tytöille vappuhyrriä ja muita kausihärpäkkeitä, kun Jaakko huomaa perheen saksanpaimenkoiran Iso Arskan makaavan pihalla. Koira ei tavalliseen tapaansa ryntää iloisena vastaan.

Jaakko: Tytöt hei, odottakaa siinä! 

Katja: Faija hei, miks Arska vaan nukkuu?

Iso Arska on ollut Jaakon rakas koira jo yli 10 vuotta ja kärsinyt viime aikoina monestakin vaivasta. Jaakko ryntää rakkaan lemmikkinsä luo.

Jaakko: Iso Arska! Oi mikä sinulle on tullut?! Iskä tässä, herää kulta!

Jäykän siskokset luulevat koiran vaan nukkuvan sikeästi. Jenna todellakin on muuttunut vartaloltaan enemmän mallimaiseksi kuin Katja. Autistinen Jonna puolestaan vaikuttaa jäävän muita huomattavasti lyhyemmäksi.

Jenna: Miks me ei saaha mennä tonne? 

Katja: Täh? Itkeekö faija?!

Pian koiransa luo päästyään Jaakko huomasi rakkaan lemmikin menehtyneen. Hän pyytää lapsensa kyyneleitä pyyhkien koiran luo.

Jaakko: Oi iskän rakas poika... Lepää rauhassa kulta..nyyh..

Katja: Mikä sille tuli? Eiks se viel aamul käyny normisti paskalla ja silleen?!

Jenna: Oi Arska-parkaa... Tulee tosi kova ikävä sitä.

Jaakko: Koira eli vanhaksi rotuunsa nähden ja olihan sillä vaivoja, mutta silti tämä tuntuu kuin olisi lapsensa menettänyt.

Jonna: Pois.. Pois... 

Jaakko on niin surun murtama, että Katja ja Jenna pyytävät isäänsä istuutumaan hetkeksi.

Jaakko: Ei, minä en kestä tätä! Näitä jatkuvia vastoinkäymisiä ja kuolemaa! Ensin velipoika sieppasi Katja sinut, sitten äitinne miltei vuodeksi, toisella velipojalla on pahoja ongelmia kummitätisi kanssa, Katja.. Sitten korona vei äitini ja te jäitte ilman mummia ja nyt vielä tämä! En kestä enää! Remonttikaan ei valmistu ikinä!

Jenna: Älä huoli iskä, kyllä kaikki järjestyy. Me pidetään susta huolta.

Katja: Nii just faija. Tehän olitte ottamas meille jotain omaa pikku koiraa sillon ku me oltiin ihan snadei. Sillon ku mutsi oli nähny harhoi siel Traumarääpyis ja luullu chihuahuaa alieniks tai jotain. Ni nythän se ei kärsi mistään jälkistressistä, ni nythän me voidaan ottaa uus koira!

Jaakko: Mikään eläin koko universumissa ei korvaa Arskaa... yhyy... Mutta pakko kai se on ottaa uusi.. Oi tavaton tätä epätoivoa!

Autistinen Jonna on koko elämänsä kommunikoinut paremmin eläinten kuin ihmisten kanssa. Onneton pieni tyttö käpertyy kuolleen koiran viereen pieni sydän särkyneenä.

Jonna: Pois... Pois... Pois, pois, pois! Eeiiiiiii!!!

9.5. on sunnuntai ja äitienpäivä. Shania on lähdössä vanhemmilleen äitienpäiväkahville. Annika on menossa sinne vasta myöhemmin, sillä hän pakkaa matkalaukkujaan.

Shania: Annika, tänäänkö sinä todellakin lähdet Minnesotaan?!

Annika: Kyllä vain. Granny Steph, tätimme ja setämme tulevat minua lentokentälle vastaan. Jännittää ihan hirvittävästi tavata heidät!

Shania: He ovat ihania ihmisiä ja omaa vertasi, älä siis hermoile. 

Annika: Sitten vierailen Sineadin ja Aaronin luona ja saattaa olla, että käyn siellä Kaliforniassakin. Haluan nähdä toisenkin mummini, vaikkei hän minusta ole kuullutkaan. Eikä hän kuulemastani päätellen välttämättä tietäisi kuka olen, vaikka olisin ollut ikäni osa perhettä. Toivon ja rukoilen, että matkani juurilleni onnistuu hyvin. Lennän AGA:lla ja kahden välilaskun kanssa reissu kestää 20 tuntia 58 minuuttia! Siellä on kaksi puhdistus- ja turvallisuuskäytäntöä, eli desinfiointi ja kasvomaski! Eihän nykyään olekaan sellaista paikkaa, jossa niitä ei olisi!!!

Shania: No ei todellakaan. Joka kaupan ovilla desinfioidaan kädet ja julkisessa liikenteessäkin ollut maskipakko jo jonkin aikaa. Mutta oi sisko-rakas, kyllä matkasi onnistuu! Minä lähden vanhemmillemme nyt, sinäkö tulet sitten kun olet pakannut kaiken?

Annika: Juuri niin. Vanhempamme vievät minut sitten kentälle. Tule mukaan saattelemaan, jos ehdit.

Shania: Tietysti! Oi Annika, jos en jostain syystä pääse saattamaan sinua, haluan halata sinua nyt kunnolla!

Annika: Oi pikkusiskoni, minua jännittää niin, mutta olen niin onnellinen uudesta, oikeasta perheestäni, etten voi kuin toivoa, ettei tämä olekin unta!

Hetkeä myöhemmin Shania saapuu äitinsä pieneen kaupunkiasuntoon Barbie Boulevardilla.

Jonathan: Tervetuloa tyttö-kulta!

Shania: Tervehdys ja hyvää äitienpäivää!

Jacqueline: No hei Shania! Ja kiitos.

Shania: Oi täällähän on samaan aikaan muitakin sisaruksiani! Terve vaan teillekin Junior ja Sonja! Ja tietysti pikku Junnu siinä leikkiautoinesi!

Jonathan: Ei Sonja ole täällä.. Ai, sinä luulit isoveljesi uutta tyttöystävää siskoksenne! Tämä kaunis punapää tässä on Takalan Jorman tyttö!

Pikku Junior: Shania! Tuu leikkiin!

Shania hämmentyy kuultuaan, että häneen selin päin istuva nainen, jonka hän oletti olevan siskopuoli Sonja, onkin Juniorin tyttöystävä! Ja vieläpä Takalan tyttö taas kerran!

Shania: Mitä ihmettä? Junior ja Mckenna, oletteko menneet jo kolmannen kerran yhteen?! Ei kun oi anteeksi, ethän sinä olekaan Mckenna, vaan...

Junior: Mckennan pikkusisko Candy. 

Shania: No jo oli kaksi perättäistä yllätystä! Hei Candy!

Candy: Hei vaan Shania, pitkästä aikaa. Huvittaa, että luulit minua ensin siskoksenne ja sitten minun siskokseni! 

Shania: No meidän Junior seurusteli isosiskosi kanssa kahteen eri otteeseen vuosia sitten, joten en edes kuvitellut, että olisit joku muu kun isä puhui Takalan Jorman tyttärestä!

Shania: Kuinkas te kaksi nyt päädyitte yhteen? Ahaa, nyt minä tajuan sen, kun Junior Pikku Junnun synttäreillä puhui jostakin kauniista punapäästä, joka hänellä oli kiikarissa; se olit sinä!

Candy: No minähän se... Muistatko vielä sen pienen konditoriani Barbie Boulevard Centerissä? Junior alkoi ravata siellä päivittäin ja lopulta me rakastuimme.

Shania: Toki minä muistan Candy's Cupcaken! Käyn siellä joskus vieläkin. Ja sinullahan on tytärkin! Se ihana äitiinsä tullut Caramel. Hei meillä on täällä tosiaan tänään kaksikin äitiä! Hyvää äitienpäivää sinullekin!

Candy: Oi kiitos!

Junior: Caramel pitää minusta, se on tärkeintä!

Pikku Junior: Hei tuu ny Shania leikkiin! Kato, tää on kuplavolkkari!

Shania: No jopas on hieno auto!

Jonathan: Kyllä se kuulkaa isäpapan sydäntä lämmittää, kun vanhin poika valitsee kumppanikseen parhaan kaverini kunnon tytön! Ja nyt ei tarvitse Candyn enää olla yksinhuoltaja, meidän Juniorhan voisi adoptoida tytön!

Candy: Kröhöm! Niin, tuota..

Shania: Isä! Älä viitsi olla taas noin nolo. Juniorin ja Candyn suhde on alussa vasta ja sinä puhut jo ihan hulluja! Joko te muuten olette kahvit juoneet?

Jacqueline: Kahvia on valmiina pannussa, mutta haluaisin jutella ensin kahdestaan kanssasi.

Pikku Junior on onneton kun äitipuolensa Jacqueline vie Shania-siskon olohuoneeseen. Candy jää leikkimään pojan kanssa autoilla. 

Shania: Toivotinko jo hyvää äitienpäivää?

Jacqueline: Välittömästi saapuessasi, kiitos vielä.

Shania: Haluatko jutella niitä näitä, vai onko kyse jostakin henkilökohtaisesta, Emilia-mummista kenties? Annika aikoo mennä tapaaman häntäkin Amerikan reissullaan.

Shania: Ja arvaatko mitä?! Ellen olisi löytänyt erästä hengellistä ryhmää täältä Dollywoodista, muuttaisin nyt joksikin aikaa Cindy Towniin mallihommia tekemään!

Jacqueline: Muistan kyllä, kun kerroit noista asioista Junnun synttäreillä.

Shania: Mutta se hengellinen ryhmä ei ole kokoontunut vähään aikaan, koronan takia tietysti, niin saatan ehkä lähteäkin sinne Cindy Towniin!

Jacqueline näyttää onnettomalta.

Shania: No, mikä on? Äiti?

Jacqueline: No eihän tästä mitään tule! Vanhin tyttäreni lähtee koko kesäksi Amerikkaan, toisiksi vanhin tyttäreni asuu siellä vakituisesti ja nyt nuorin tyttäreni muuttaa kenties satojen kilometrien päähän eri kaupunkiin!

Shania: Mutta.. Sinähän aina itse olet kehottanut meitä tarttumaan elämässä hyviin tilaisuuksiin ja..

Jacqueline: Minulla on syöpä.

Shania järkyttyy äitinsä sanoista niin, että menee sanattomaksi.

Jacqueline: Silloin kun Junnun syntymäpäivillä kummastelit, mitä me aikuiset puuhasimme tuolla WC:ssä, niin Annika tunnusteli kyhmyä rinnassani ja miehet tulivat perässä katsomaan mitä teimme. Isäsi pakotti minut välittömästi Tohtori Alvarssonille. Vasemmasta rinnastani löytyi pienikokoinen syöpäkasvain, jossa on sekä karsinoomaa, että sarkoomaa. 

Shania: Ei, ei ei! Tämä ei voi olla todellista! Sinä et voi kuolla! Elät ikuisesti, olethan äitini!

Jacqueline: Ei hätää, tyttö-kulta. Onneksi kasvain havaittiin niin ajoissa, että ennusteeni on varsin hyvä. Sädehoidot alkavat ensi kuussa. En todellakaan aio kuolla moiseen pikku nystyrään, joten turha pelko pois! Meidän täytyy nyt vaan pitää perheenä yhtä ja toivoa parasta.

Shania: Toivoa ja toivoa! Pelkkää epätoivoa tämä on koko elämä! 

Huolimatta äitinsä toiveikkaasta asenteesta, ryntää itkevä Shania pois täysin tolaltaan.

Shania: Luulin, että tästä vuodesta ei voisi tulla huonompi kuin tuosta koronavuodesta, mutta sama paska näköjään jatkuu!

Jacqueline: Shania, älä mene! Huooh, johan on äitienpäivä...

Myöhemmin samana sunnuntai-iltana Shania on selvitellyt ajatuksiaan äitinsä syöpään liittyen ja voi jo hieman paremmin. Aida on tullut käymään Shanialla, mutta on Shanian harmiksi ottanut Gunnarin mukaan. Shania olisi kaivannut tyttöjen välistä keskustelua. Gunnar ahtaa suuhunsa tarjolla olevia konvehteja.

Aida: No, onko Connorista kuulunut? 

Shania: Ei vieläkään.

Gunnar: Ai kenestä?

Aida: No minähän kerroin siitä tärkeilijästä, joka pitää itseään Jumalasta seuraavana! No onko Simonista kuulunut?

Shania: Hänestä kuuluu aina välillä. Hän kertoo paikallisista koronasäädöksistä, kahvilatyöstään ja siskostaan, muttei mitään sellaista, mitä minä haluaisin kuulla. Ja minähän tietysti haluaisin kuulla hänen sanovan, että hän palaa seuraavalla lennolla Suomeen ja aloitamme KUNNON parisuhteen. Tuollaisen kuin teilläkin on. Oi minä taidan tosissani olla teille kateellinen... Jo pelkästään katseet, joita keskenänne vaihdatte ilmentävät puhdasta rakkautta toinen toistanne kohtaan...

 

Gunnar: Et kai sinä hyvä tyttö nyt tosissasi Simonin kanssa oikeaa parisuhdetta toivo? Sellaista kuin minulla ja Aidalla on? Ei helvetti! Et sinä mitään sellaista voi saada sen itseään täynnä olevan muotikuteilla pröystäilevän ja kasveille puhuvan hermoheikon pellen kanssa! Minä en todellakaan ymmärrä, miksi naiset aina pörräävät hänen ympärillään. Jätkähän on ihan avuton naisten kanssa, ja on vielä tylsä kuin puupölkky! Hän ei omista edes ajokorttia, saati yhden yhtä autoa tai prätkää! Mitä sellaisen tylsimyksen kanssa muka voi harrastaa? Ei seksiä ainakaan! Rähähähä!

Shania: No miksi sinä mitään Simonin upeudesta ymmärtäisitkään, olethan mies! Älä siis yhtään yritä vaivuttaa minua epätoivoon! Ja sekä minua että Simonia kiinnostaa ainakin muoti ja mikä tärkeintä: kahvi!
Gunnar: Hah! Kahvia Simon kittaa ihan liikaa ja sitten valittaa, kun perästä kuuluu! Hei, ehkä juuri sen takia hän ei haluakaan seksiä muiden kuin niiden rehujensa ja pumpattavan barbinsa kanssa. Mitä seksistä muka tulisi sellaisen kanssa, jolla on aina paskat housuissa?! Rähähähää! Varo Shania lainaamasta Simonille barbejasi! RYÄHHÄHÄHÄHÄÄ! Ai hitto kun minä olen hauska! Kuolen kohta nauruun... Hähhähähää!

Gunnar mättää Shanian konvehteja naamaansa entistä ahnaammin, ja Aidaa hävettää sekä poikaystävänsä ahmiminen että törkypuheet Shanian edessä.  

Aida: Ole sinä Gunnar nyt hiljaa, Simon merkitsee Shanialle kovin paljon! Älä mollaa häntä koko ajan. Ja lopeta se suklaan mussuttaminen, olet kuin pikkulapsi jouluna!

Shania: Öh.. No, jokaisella on mielipiteensä... Suklaat on tarkoitettukin syötäviksi, joten anna mennä vaan! Simonista vielä sen verran, että kunpa hän vaan palaisi jo Ranskasta!

Gunnar: Minä olen kyllä edelleen sitä mieltä, että Simon saattaa olla homo. Kun hän viimein palaa Pariisista ja joku oudon näköinen heppu seisoo vieressä, Shania haistelee nenä nyrpeänä ja kysyy: "Onko tässä joku pierry?" Ja Simon ylpeänä tunnustaa, että: "Kyllä on, tässä on poikaystäväni Pierry." Ryähhähhää!

Shania: Simon ei ole mikään homo! Hän on hieno, kulturelli ja herkkä mies! Toki nuo asiat pätevät homoihinkin, mutta tiedät kyllä Gunnar, mitä tarkoitan.

Gunnar: Kuules nyt, Shania. Jos sinä yhtään jännitystä kaipaat elämääsi, niin unohda Simon ja mene mieluummin treffeille vaikka sen kulttijohtajan kanssa. Saisit ainakin miehen, jonka aivokapasiteetti ei ole huonekasvin tasolla vaan kattaa jopa koko huoneen ja muuttaa siellä olevat ihmiset kasveiksi. Hähähää! Minusta tulisi loistava koomikko, vai mitä? Nauratan itseni tärviölle! Hähhähähää!
Aida: Joo hehhee... Kas kun meitä "yleisöä" tässä ei naurata lainkaan...
Gunnar: Minä kyllä tunnen Simonin sen verran hyvin, että... Nam! Ovathpa nämhä konvehdit hyviä! Niin msiis tiedhän, että hänestä ei sinhulle miemhtä tulhe, Smania. Eihän hänen puheestaamkaam smaa mitään selmvää! Kiäh kiäh! Köh köh köh! Öh, meinasi mennä suklaa väärään kurkkuun! Kuka hitto näistä konvehdeista on keksinyt tehdä näin isoja? Näissä pitäisi olla merkintänä, että aiheuttavat tukehtumisvaaran.

Aida: Voi kultaseni, suklaarasiassahan onkin varoitus, etteivät nuo sovi pikkulapsille, hihii!

Silloin Shanian kännykkään tulee viesti ja toivon kipinä herää hetkessä.

Shania: Jipii! Se on Connor! Hän lähetti viimeinkin kutsun treffeille!

Gunnar: No niin! Nyt pääsee tyttö paneskelemaan! Hähhähähähhää!

Shania: Voi hitto, pitikin möläyttää ääneen! Nyt Gunnar saattaa kertoa Simonille, että olen menossa treffeille toisen miehen kanssa! Pakko vaan valehdella nyt. Niin, kröhöm.. Ei tämä näköjään ollutkaan treffikutsu, vaan kutsu seurakuntamme hengelliseen tapaamiseen... 

SILKY STREETILTÄ KAIKILLE ÄIDEILLE IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ!!!

to be continued...

Tarinassa mukana: Xara & Nicola, Faith, Madeleine ja Pinja

Mariannen Gunnar vierailulla

Ninnin Life in The Dreamhouse Midge=Candy, Jennan uusi kroppa