Osa 253 Silky Streetin pääsiäistervehdys

Maaliskuussa lunta on vielä paljon. Pohjanmaalla Cindy Townissa on täysin talvista, kun taas Etelä-Suomessa Dollywoodissa ja Trolliwoodissa alkaa näyttää keväiseltä. 

Pääsiäistä vietetään kuun lopussa. Lankalauantaina Dollywoodissa Shanian ystävä Nicola Virta on toimistollaan. Hänen ystävänsä Malin on Xara'silla kahvittelemassa. Nainen on yrityksen uusi tapahtumanjärjestäjä, valokuvaaja sekä someinfluensseri.

Nicola: Nyt meillä alkaa olla kevään ja kesän ohjelma valmiina! Olen pitkästä aikaa tyytyväinen yrityksen tilanteeseen.

Malin: Aiommeko tosiaan järjestää myös ne festarit kesällä?

Nicola: Kyllä! Regina on tehnyt kovasti töitä sen eteen, että Live at Xara tekee paluun! Tulit täydelliseen aikaan meille töihin, saat jatkaa siitä mihin assarini jäi. 

Malin: Minulla tosiaan on ne omat verkostoni, joita voin täällä hyödyntää. Pinkissimo esiintyy vapun tienoilla! Olen järjestänyt miltei kaiken valmiiksi. Oi miten ihania karkkeja sain pääsiäismunasta!

Nicola: Aivan loistavaa työtä! Meinasitko myös järjestää niin, että Pinkissimo aloittaisi elokuussa Suomen kiertueen? Mutta mikä ihme meitä vaivaa? Minkä takia mietimme työasioita pääsiäisenäkin?

Nicolan ystävä Johanna astelee Xara'sille tuoden mukanaan Lucyn.

Johanna: Hei! Me tulimme hieman etuajassa. Tässä on nainen, josta kerroin. Lucy on arvostettu koirankasvattaja.

Lucy: Hei, olen Lucy Lee! 

Nicola on tyytyväinen Johannan löydettyä Lucyn.

Nicola: Oh, suuri kiitos sinulle, ystävä rakas! En malta odottaa uutta pentua.

Johanna: Lucy on todellakin kasvattajien parhaimmistoa.

Kaikki muut paitsi Nicola käyvät istumaan ja Nicola tarjoilee heille kahvia. Yrityksen asiat ovat hyvin ja arkea ilahduttamaan on tulossa uusi koiranpentu. 

Lucy: Olet varmasti kuullutkin "Lucy Lee Lassiesta"? Pennut syntyvät pian, huhtikuun alussa.

Malin: Oi, minäkin haluaisin lemmikin.

Nicola: Aivan ihanaa! Minkä ikäisenä pentu luovutetaan?

Lucy: Kahdeksan viikon ikäisenä. Voit tietysti tulla katsomaan pentua, kun se on syntynyt. Tai milloin tahansa.

Johanna: Toivottavasti syntyy enemmän kuin yksi pentu. Siis sen takia, että pennulla olisi sisaruksia.

Lucy kertoo, että tulossa on kaksi tai kolme pentua. Malin innostuu koirasta tosissaan.

Malin: Minä taidan tulla katsomaan niitä pentuja myös, vai onko ne kaikki jo varattu?

Lucy: Tule ihmeessä katsomaan sinäkin, ainoastaan Nicola on varannut pennun tällä hetkellä. 

Johanna: Minäkin taidan tulla! Katsomaan siis.. vaan...

Nicola: Voi minun puhelimeni soi, siellä on eräs ystäväni Shania. Olin ihan unohtaa koko sovitun puhelun!

Hieman ennen puhelua Cindy Townissa Shania on Donnan kanssa Merin luona pääsiäistä viettämässä. Päinvastoin kuin Nicola tekisi, on Donna hankkinut uuden koiran, joka on pentutehtaalta lähtöisin. Puolitoista vuotiaan kodinvaihtaja-spanielin hän on nimennyt Armaniksi. Koira on Shaniasta kiinnostunut.

Shania: Tuo olento tuijottaa minua taas! Donna, kutsu se sinne!

Donna: Joo, jos sä suostut kertoon, mikä se botox-juttu oikeesti on!

Meri: Meinaakko sää oikiasti laittaa naamahas jotaki hermomyrkkyä?!

Shania: Minä en kerro teille mitään! Sittenpähän näette. Sanon vain sen, että minun on oltava Simonin takia täydellinen. Hän ansaitsee vain parasta! Armani, häivy siitä!

Donna: Mä oon siis ihan varma, et sä oot jääny koukkuun kauneusleikkauksiin! Kohta gimma varmaan poistattaa alimmat kylkiluut!

Shania: Ole jo hiljaa! Minä haluan olla maailman kaunein viulisti ja Simonin puoliso. Aarggh! Pois sylistäni, likainen otus!

Donna ottaa loukkaantuneena koiran syliinsä.

Meri: Ei tämä koira oo yhtään likanen. Luulekko sää Shania tosisahan, että Simon tykkää sinusta enemmän jos sää oot niinkö muovinukke?

Shania: No... No pitäähän sitä olla kaunis.. jos on sellainen mies. Ja jos palaan julkisuuteen viulistina.

Donna: Kuka jaksaa kuunnella jotain vitun viulun vingutusta?! Soita mieluummin skittaa!

Meri: Mää kyllä tykkään siittä viulu-hommasta. Sää soitat tosi mahtavasti sitä. Eikö sun pitänny soittaa sille Xara'sin naiselle nyt? Justihin siittä viulun soitosta?

Shania pomppaa ylös sohvalta.

Shania: Hyvä että muistutit! Nicola varmasti odottaa jo että soitan. Missä kännykkäni on?

Meri: Varmasti eteisesä käsilaukusa.

Shania hakee kännykkänsä eteisestä ja soittaa Nicolalle. Donna käy sohvalle makoilemaan.

Shania: Voi apua, minun piti soittaa jo puoli tuntia sitten! 

Donna: Ohhoijaa... Hitto mua väsyttää... Älä sit kilju siihen luuriin, mä otan päikkärit.

Shania: Juu juu, en kilju. Haloo?! Onko siellä Nicola?

Shania: Haloo?! Nicola, kuuletko minua? Shania täällä!

Nicola: No kuulenhan minä! Mitäs sinulle kuuluu?

Shania: Oi minulle kuuluu todella hyvää! Aion alkaa jälleen soittamaan viulua. Mutta tällä kertaa ihan sooloartistina, minulla on taiteilijanimikin selvillä!

Nicola: No ohhoh! Sehän on hienoa. Anna kun arvaan, aiot pyytää minua manageriksesi? Hahah!

Shania: Öö... Niin, kyllä minä vähän sellaista ajattelin kysyä... Sinä kun olet alan paras ja...

Nicola: Hihih, no tottakai minä suostun! Ystävä rakas, alan mielelläni manageriksi. Mikäs se taiteilijanimesi tulee olemaan?

Shania: Oh, kiitos! Oi kiitos, Nicola! Nimi on pelkistetty "Shania and Violin".

Shanian ja Nicolan iloinen puhelu ei häiritse nukkuvaa Donnaa. Hän näkee unta, jossa hänellä ja Shanialla on valtava Barbie-pääsiäismuna. 

Shania: Minä toivon, että se on täynnä barbeja!

Donna: Mä haluun lisää koirii!

Yhtäkkiä pääsiäismuna on auki, ja suklaan sisältä hyppää esiin pieni violetti koira. Perässä seuraa ajokoiran pentu läähättäen.

Donna: Iiiiiiiih!!! Lisää koiriiii!!!

Shania ja Meri säikähtävät, kun Donna yhtäkkiä herää kiljuen.

Donna: Lisää koirii!!! Lisää!!!

Shania: Iiiik! Mitä helvettiä sinä huudat?! Olen puhelimessa!

Armani: Vuh!?

Meri: Sää et ota enää yhtään koiraa!

Donna: Täh..?

 

Simonin elämään kuuluu lähinnä sairastelua; hänellä oli ensin kaksi pitkää flunssaa peräkkäin, ja sitten iski vielä norovirus, joka tarttui Simoniin lääkärikäynnillä. Nyt Simon on viimein viruksista vapaa ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen, ja hän on kutsunut Victorian ja Aidan pääsiäiskahveille. Victoria on ottanut kahviinsa maitoa, kun taas Aida ja Simon juovat omansa mustana. Kuten tavallista, notkuu Simonin kahvipöytä kaikenlaisista herkuista. Pöydässä on marenkeja, macaroneja, pääsiäismunaan tehtyä juustokakkua, ranskalaisia choux à la créme -tuulihattuja, sekä rubysuklaasta käsin tehtyjä pääsiäispupuja. Ja tietysti myös värikkäitä sokerilla päällystettyjä suklaamunia! 

 

Victoria on erityisen ihastunut pieniin suklaatäytteisiin muniin ja kahmaiseekin koko kulhon itselleen, mikä ärsyttää Simonia.

Victoria: Mums, mums, nams, maiskis…

Simon: Victoria! Jätä niitä nyt vä’än Aidallekin. Onko sinyn aina pakko olla noin ’elvetin a’ne?

Aida: Voi, minun puolestani Vic saa syödä vaikka ne kaikki. Onhan tuossa vaikka mitä muita herkkuja. 

 

Simon: Kyse onkin periaatteesta! Minä tein ne teille kymmällekin… Ja nyt hän kaataa niitä so’valle! Mikä porcelet!

Victoria: Äh! Älä viitti aina diivailla! Ihan ku maailma kaatuis siihen, että sohvalle tippuu vähän suklaata… Hups! Ja jää pikkuinen tahra. Mutta siis ihan oma vikas, kun et tajunnu antaa meille pikku lautasia näitä nameja varten, ja lautasliinatkin unohdit! Niin vähän pakko oli sitten ottaa koko kulho.

Simon: Pössy keksii kyllä aina tekosyitä, joilla syyttää myitä. Huoh...

Victoria: No jäkä jäkä jäkäti jäk! On siinä meillä isäntä, kun jää lautasliinat ja lautaset antamatta, niin siinäpähän sitten jäkätät!

Aida: Öh, eihän nyt kaikkea voi muistaa. Kun hänellä on se aivovammakin, niin…

Victoria: No kyllä toi on ihan aina ollu tollanen huolimaton tonttu, ei sitä aivovammaa nyt kaiken syyks voi laittaa. Ja herra täydellinen aikoo vielä kahvilaa pyörittää, hah! Sen kun joskus näkis, että miten se mahtaa sujua. 

 

Victorian leikkimielinen kiusoittelu uhkaa saman tien polttaa Simonin päreet. 

 

Simon: No minä ’aen teille ne läytäset ja liinat, kyn olen niin ’yönö isäntä myyten!

Victoria: No älä nyt leikistä suutu! Et mene nyt mihinkään kompuroimaan kun istut alas ja juot sen kahvis. Saat vielä uuden vamman kun housutki puristaa niin, että pökräät kohta. Pakkoko sun onkin aina pitää noin kireitä pöksyjä?

Simon: Sinä se et tiedä myödistä mitään! No, sinä ’älysit ne liinat ja sitten et ’älyäkään? Äläkä levittele niitä myniä!

Victoria: Simon ja sen munat, hahhaa! Pöksyt ratkee niin kyllä munat leviää! Hahahaa!

Aida: Huoh… Minä kuulkaas haen ne lautaset ja lautasliinat, kun olen valmiiksi tässä lähinnä keittiötäkin.

Simon: Nelikymppisenä vielä noin lapsellinen… Vic syöpöttelee niin, että on varmaan ménopause jo alkamassa, on’an työ jo i’an van’yskin…

Victoria: Siis MITÄ sä sanoit?!

Aida: Äääh... 

 

Aida menee avokeittiön puolelle, ja sillä aikaa sohvalla oleva kiusoittelu muuttuu tappeluksi. 

 

Victoria: Vai mä muka vanhus?! Annas tänne ne lasit! Mistä sä oikeen aina löydätkin kaikkein mauttomimmat kuteet ja asusteet?

Simon: ’Elvetti! Lopeta työ!

Victoria: ANNA!

Simon: Enkä! 

Victoria: Hahhahaa! Sainpas! Kyllä mä sulle edelleen pystyn antamaan sakinhivutusta, vaikka tällainen hauras vanhus oonkin!

Simon: Ai ’elvetti! 

 

Aida tulee takaisin lautasten ja lautasliinojen kera, eikä tapahtunut ole jäänyt häneltä huomiotta.

Aida: Voi luoja! Mikä tappelu täällä on menossa heti kun käänsin selkäni?

Victoria: Häh? En mä ainakaan oo mitään tapellu. Ihan rauhassa oon tässä istunu. Simon vaan halus vähän halailla tota vehkakasviaan, mikä lie sen nimi sitten ollukki…

Simon: Adèle.

Victoria: Eääh, kun sen lajin nimeä mä tarkotin! Mutta tonttu kun nimeää kaikki kasvinsakin ihmisten nimillä, niin…

Simon: Ja sinä tapat ne kaikki aina kyn niitä on sinyllä ’oidossa, kyn et osaa ottaa vastyytä mistään!

Victoria: No mitäs karkasit Pariisiin ja jätit ne mulle vuodeks. Kai niille tuli ikävä sua ja ne kuoli raastavaan tuskaansa, heh…

Simon: En minä ollyt Pariisissa vyöttä!

Victoria: As good as. Yhdeksän kuukautta ainakin. Shaniakin karkas sillä aikaa Cindy Towniin, kun ei tienny tuutko takas ollenkaan. Pöh!

Simon: Että ke’taat py’yä siitä kyn et edes tiedä miksi minä olin siellä niin pitkään!

Victoria: Jäkä jäkä! Sulla niitä helvetin hyviä syitä riittää! Lue mitä mun paita sanoo!

Aida: NYT SE RIITA POIKKI! Te taannutte ihan kakaroiksi toistenne seurassa. 

Kaikki istuvat sohvalle ja juovat kahvia hetken hiljaisuudessa hieman jäätävissä tunnelmissa.

Victoria: Pyh.

Simon: Äläkä sitten läikyt… 

Aida: Äpäpäpä! Puhutaanpas vaihteeksi jostain kivasta asiasta. Hmmm… Tuota… Öh... Kevätkin on tulossa ihan kohinalla! Kiva kun se flunssakausi on väistynyt ja ulkona alkaa olla lämmintä, niin siellä uskaltaa taas liikkua kunnolla ilman pelkoa liukastumisesta tai vilustumisesta.

Simon: Kyllä… Oli kyllä päskätäyti se norovirys. Yäk! Onneksi tei’in ei tarttynyt. Ei ole ikinä ollyt niin päskä olo. No, ainakaan sen viimevyötisen sairaalareissyn lisäksi. Vaikka oksentely loppyi ensimmäisenä vyörökäytenä, niin 'yimäsi koko ajan eikä mikään maistynyt miltään, ja vielä kolmantena yönä minystä tyntyi, että kyölen. Aloin jo miettiä, mikä kaikki jäisi kesken jos yllättäen kyölisin. Ei ole edes testamenttiä! Ja sitten minä näin sen seyräyksenä yntä, että kyölin...

Victoria: Onpas kiva ja positiivinen aihe…

Aida: Victoria!

Victoria: Öh, no joo. No kerro nyt Simon, millainen se uni oli? Mäkin oon nähny vaikka mitä kahjoja unia, että huh vaan! 

 

Simon: No, minä leijyin jonnekin taivaalle, ja siellä oli paljon sielyjä! Ne olivat pystyasennossa paikallaan, kaikki melkein samassa tasossa. Niillä oli päällä valkoiset kaavyt. Taivas oli kirkas ja siellä oli paljon pastellivärejä… Todella käynistä, ja jotenkin ’yvin räy’ällinen tynnelmä. Ei pelottanyt ollenkaan, ja tyntyi, että ’älysin jäädä sinne…

Aida: No huh sentään! Onneksi et jäänyt!

Victoria: No mitä sit?

Simon: Kyylyi sellainen ääni… Tai ei kyylynyt varsinaisesti, myttä tynsin miten joky sanoi minylle, että ei ole vielä minyn aikani, että en voi jäädä sinne. Ja se oli ’yvin öytöä, koska minä näin työn ynen pätkissä, niin että välillä olin ’ereillä ja sitten palasin takaisin yneen, koska ’älysin nä’dä mitä seyrääväksi tapa’tyy. Lopyltä minä aloin vajota alas sieltä taivaalta...

Victoria: Ja sit sä painuit helvettiin? Kö?

Simon: No… Laskeydyin ’itaasti sellaiseen vaaleansiniseen maailmaan. Käsitin, että se oli jonkinlainen välitila. Siellä ei ollyt mitään… Vä’än kyin jotain pilvimäisiä pensaita vain. Ei i’misiä eikä mitään myytä. Ja sitten siinä ynessä minä menin äitini lyö ja kerroin hänelle mitä oli tapa’tynyt, myttä häntä ei kiinnostanyt ollenkaan, hän vain py’yi omiaan.

Aida: Oi, onpa mielenkiintoista… Kyllä minua ainakin kiinnostaa. Mitä sitten tapahtui?

Simon: Sitten minä näin toista yntä, jossa olin mykä jossain naisten karatétynnillä, ja olisi pitänyt pykeä päälle collant... Mikä se on? Sellainen, mikä on ballettitanssijalla? Leotard englanniksi? 

Aida: Trikoot. Tsihih!

Simon: Niin! Ja niistä oli oikein te’ty kynnön lyettelö, jossa niitä oli vaikka millaisia… Kaikki olivat tosin liian paljastavia minyn mäkyyni, hyi ’elvetti! Mietin, että oliko se karatétynti vai myötinäytös.

Victoria: Hahhahaa! No toi kuulostaa enemmän sun tyyliseltä!

Simon: Sitten minä ’eräsin. Ja soitin äidille ja kerroin hänelle oikeasti siitä ynestä, missä kyölin… Häntä kiinnostikin todellisyydessä sen verran, että hän käski minyn kirjoittaa se yni ylös, ja niin minä tein. 

Victoria: No kyl oli pimeetä! Antakaas kun mä kerron yhden mun kahjoimmista unista, kerta sille tielle mentiin…
Aida: No kerrohan!

Victoria: No kun mä seukkasin kerran erään espanjalaisen Enriquen kanssa, joka oli ihan HITON hyvä sängyssä! Siis niin hyvä, et AH! Se ties JUST mistä napeista painaa ja miten kovaa ja milloin! Hihihi! Mä sain siltä ihan tajuttomasti orkkuja!

Simon: Öh, sinyn piti kertoa siitä ynestä…

Aida: Ei kun tämähän on mielenkiintoista myöskin! Hahhaa!

Victoria: No, tuli sit bänät sen äijän kaa kun se oli vähän lapsellinen, niin ku toi kultsipuppeli tossa…

Simon: Ääh!

Aida: Victoria! Pysytään nyt asiassa!

Victoria: No sehän ei estänyt mua fantasioimasta niinku jälkeenpäin. Yhtenä yönä näin sit sellaista unta, että rakastelin sen Enriquen kans, ja se oli siis niin amazeballs, et… Hahaa! Taas mä puhun niistä munista. Hihi!

Aida: Tsihih!

Simon: Yh…

Victoria: No sen rakastelun päätteeks katoin sitä äijää tarkemmin, ja sillä oli Gunnarin naama!

Aida: Hui kauhistus!

Simon: Yäk!

Victoria: No älkää! Enhän mä oo koskaan tuntenu mitään sellaista Gunnaria kohtaan, niin et voi hitto kun sen piti pilata ihana uni! Ja anteeks kun mainitsin nyt koko äijän, kun eihän teistä kumpikaan halua sitä ajatella. 

 

Simon: Siinä olet kyllä oikeassa. Eikä varsinkaan työssä y’teydessä… Yhhyh!

Aida: Aivan. Unohdetaan koko Gunnar.

Victoria: No entäs sä sitten, Aida? Kerro joku mehevä uni! Mikä on kaikkein pimein ja karmaisevin uni minkä sä muistat nähnees? Siis sellainen niistä, jossa ei oo Gunnaria. Hehheh!

Aida: Tuotaa… Voi apua, vaikken minä sitä nähnyt, niin selvä ykkönenhän on se Shanian kokema Rajamaailman juttu… missä kuulemma sekstailin Gunnarin kanssa pöydän alla… ja Vicin kanssa… ja Caitlinin! Ja Shania oli Simonin kanssa pöydän päällä. Ja Shania puukotti Simonin. Mutta enhän minä nyt siitä voi kertoa… Kumpikaan noista ei edes tiedä Rajamaailmasta. Vai muistaakohan Simon Shanian maininneen sen silloin uudenvuoden aattona puhelussa? Ei varmaan, Simonhan oli ihan kännissä.

Victoria: No? Kerro joku pimee ja messevä seksiuni! Niitähän sulla varmaan riittää!

Simon: Yäh. Ei mitään seksiyntä. 

 

Yhtäkkiä Victoria kääntyy Simoniin ja päästää Aidan pälkähästä. 

 

Victoria: Sul on kuule herra sepalus auki!

Simon: Mitäh? Eikä ole!

Victoria: Tollasena kun patsastelet kaiken maailman kissanristiäisissä, niin ei mikään ihme, että sekä naiset että miehet kuolaa sua! Sillä ihme Aimillakin on vieläkin merkattuna Faceen, et se on sun kans avoimessa parisuhteessa! Koskas sä aiot hyväksyä sen? Heheh! Entä mitä tapahtuu, jos sä hyväksytkin sen? Katoaako sun parisuhdestatus Shanian kans, vai tuleeko susta kaksinnaija? Hahhahaa! Testaapa ihan huvikseks!

Simon: ’Aista, Vic, pitkä ja me’evä päskä!

Aida: Voi luoja, taas se alkaa…

Victoria: Taasko se kultsipuppeli suuttuu… Hehheh! Vähän pakko haistaa ku sieltä päin tuulee!

Simon: No ainakin minyllä on tyylitäjyä! Kyn taas sinä kyljet ryppyisissä ja pölyisissä van’oissa pierypöksyissä ja typerissä t-paidoissa, jotka kertovat kaiken ajatysmaailmastasi jo ennen kyin avaat sen ison tyrpäsi, i’an kyin työlläisen van’an pikkyisen myörinkäppänän tyyliin kyylyy. ’Aenko sinylle pharmaciesta into… incontinencevaippoja, ettei mene kyset ’öysyyn seyräävän kerran kyn fantasioit Gunnarista? 

Victoria tempaisee pöydältä suklaapupun ja…

Victoria: NYT SE POJU TUKKII TURPANSA TAI LÄTTY LÄTISEE JA MUNAT MURSKAANTUU!

Simon: Äpyä! Älä-kä läi-ky-tä sitä kah… Ohm! 

Aida: Huoh! Nuo kaksi kyllä tuovat toisistaan sen pahimman esiin… 

 

Lopuksi otetaan etälaukaisimen avustamia yhteiskuvia hieman väkinäisin hymyin. Simon laittaa käden varmuuden vuoksi sepaluksensa eteen. Victoria on valmiina tukkimaan Simonin suun suklaamunilla ja Aida Victorian suun tuulihatulla heti kuvausten jälkeen… 

 

 To be continued...

 

 

Tarinassa mukana:  

 

Xara & Nicola, Malin, Johanna ja Lucy

Marianne & Simon, Victoria ja Aida

 

 

Silky Streetin väeltä ja tarinankertojilta kaikille lukijoille oikein hyvää pääsiäistä!

Osa 202 Ystäville ja eksille!

On helmikuu. Alkuvuosi on pitkästä aikaa ollut sellainen, kuin talvet ennen vanhaan olivat; lunta on satanut huikean paljon ja lisäksi kylmiä pakkaspäiviä on riittänyt. 

Shanian taloon vastikään muuttaneet isosisko Annika ja tuore ystävä Daria ovat tulleet toimeen keskenään, tosin naiset ovat kovin vähän tekemisissä toistensa kanssa. Ystävänpäivänä Shania on päättänyt järjestää viralliset tupaantuliaiset uusille kämppiksilleen.

Shania: Nyt minä vaihdan pinkin nenäkorun pois ja käytän tätä Simonilta saamaani! Oi sitä ihanaa urosta, hän käytti järjettömän summan näihin kahteen koruun rahojaan. On vaan niin kurjaa, etten ole saanut juteltua hänen kanssaan! Hän lähettelee vain lyhyitä viestejä ja niitäkin harvoin. Hyvä tietää, että rakkaani on elossa siellä Pariisissa, mutta haluaisin jutella kunnolla!

Daria: Mitähän hittoo herra ope siel kelaa..? Sairas ikävä Simonii mulki!

Shania: No hemmetti kun sitä ei voi tietää mitä Simon ajattelee, koska hän ei kerro mitään! No, miltä hänen ostamansa nenäkoru näyttää?

Daria: Tosi pähee! Hei minkä possen sä kutsuit meiän tupareihin? 

Shania: Ihan vaan Aidan ja Caitlinin. Ja nyt juomme vaan kahvia ja avaamme ne Simonin leipomat palmierit, ei mitään huumeita eikä viinaa tänään. Eihän?

Daria: Ei tod sitä joka päivä jaksa vetää kuosei, sumpit sopii mulle. Ja nii muuten: hyvää ystävänpäivää!

Shania: Hyvää ystävänpäivää rakas Dariani! Juu.. pelottaa taas, että Aida ja Caitlin alkavat saarnata minulle huumeista... 

Daria: No anna niiden muijien heittää läppää nii paljo ku jaksaa, et vaan kuuntele.

Shania: No niin kai... Jätän tuohon pöydälle nenäkorulaatikon, jotta saavat tytöt kadehtia. Ei olisi Gunnarilla varaa ostaa Aidalle tuon hintaisia koruja. Saatika Jaakolla Caitlinille! Hihii! Annika! Sinäkö siellä?!

Annika: Minä täällä vaan kolistelen. Voi enhän ole alipukeutunut?! Laitoin koruja ja jopa sormuksenkin sormeen!

Shania: No et todellakaan ole alipukeutunut! Ihanat korvakorut! 

Daria: Chillaa hei kämppis, nää on meiän tuparit. Hillu vaik nudena jos diggaat.

Annika: No enhän minä nyt ikinä alasti hilluisi... Hei vieraat taitavat saapua! Anteeksi, etten kutsunut Evaa ja Elinaa, jotka ovat ainoat ystäväni täällä. Kutsun heidät ensi kerralla!

Shania: Ei haittaa lainkaan. Ihanaa, että olet saanut ystäviä. Vieläpä ikäisiäsi. 

Daria: Juu kyl me keritää tsiigaa ne gimmat myöhemminki, ei midist stressii.

Shania: Huuda vaan Aidalle ja Caitlinille, että sisään vaan. Kerran siellä suunnalla valmiiksi seisot.

Aida ja Caitlin saapuvat ja jättävät ulkovaatteensa eteiseen.

Aida: No moi!

Shania: Ihanaa, että tulitte! Ja hyvää ystävänpäivää!

Daria: Joo moi. Kumpi skujas? Vai osaatsä Caitlin tsöraa bilikaa?

Caitlin: Hellureijaa vaa teille, hyvää ystävänpäivää ja kyl meitsi osaa ajaa kiesii. Paitti et Aidan wolkkari ei oo avoauto kuten meitsil, joten tietty se ajaa talvel. Hitto siel oli taas kylmä. Sairaan suolane tuuli!

Annika: Hei ja tervetuloa juhlistamaan tupareitamme! Voiko tuuli olla suolainen? Kirpeä ainakin...

Shania: No niin, onnea nyt virallisesti uuteen kotiinne, eli luokseni loisimaan, hahah! Rakas isosiskoni sekä rakas, rakas Dariani!

Annika: Oi kiitos! Vanhempamme siellä häämatkallaan Amerikassa haluaisivat minut sinne, sillä se toinen mummi haluaa tavata minut pian.

Shania: No en ihmettele! Granny Steph on varmaan haljeta siellä, kun ei ole vielä tavannut sinua! Aiotko lähteä Jenkkeihin?

Daria: Siis onks teiän fossiilit yhä siel Jenkeis?!

Shania: Siellähän he ovat. Ainakin maaliskuun vielä. Heillä on niin monta paikkaa käytävänä. Ensin Sineadin ja Aaronin luona Nykissä, sitten Minnesotassa Granny Stephillä, jonka he ottivat Rochesterista mukaansa Winonaan setämme ja tätimme luo ja sitten äiti aikoo käydä vielä San Diegossa selvittämässä välinsä äitinsä kanssa. Niin ja Williamsin perheen vanhemmat menivät sinne mukana, sillä Aaronhan on heidän vanhin poikansa ja he asuvat siellä Brooklynissa Aaronin Jerry-sedän luona. Vaan Olivia-serkku on tulossa takaisin Suomeen jo aiemmin Dickin ja Mimosa-vauvan kanssa, koska myös Dickin äiti Caroline on reissussa mukana. Näytinhän minä sinulle kuvia, kun isäni lähetti..?

Daria: No kai mul oli filkka sillon katki tai mä oon muuten vaan vajaa ku ei tuu mieleen...

Aida: Me päätimme tuoda kovin yksinkertaisen, mutta perinteisen lahjan. Tulee ainakin käyttöön tässä huushollissa!

Caitlin: Eli kahvii tietty! Eiks ollukki hyvin kekattu? Ni siis meitsi hiffas tän lahjan!

Daria: Joo kiitti, tsufeet kelpaa aina!

Huolimatta siitä, että Daria seisoo käsi ojossa vastaanottamassa kahvipakettia, saapastelevat vieraat kahvi mukanaan Shanian perässä ruokailuhuoneeseen.

Caitlin: Puolsysteri hei, meil ois pari jutskaa sillee niinku. Tai siis sillee... Me ollaan huolissaa ku sä duunaat ihan ihme juttui nykyään..

Shania: Joo eikö olekin suoranainen ihme!? Siis tämä upea toppi, jonka löysin Castle Camnerin ale-korista! Tai siis sehän on loppuunmyynti, koska koko Kartano Camner lopettaa pian.

Aida: Shania hei, nyt kuuntelet, mitä meillä on sanottavaa.

Shania kuulee Darian rauhoittavat askeleet keittiön puolella ja ryntää sinne. Suorastaan pakenee ystäviään!

Shania: Huh! Minähän arvasin tämän, oh.. He aikovat jälleen saarnata minulle. Oh en kestä tätä ahdistusta...

Daria: Joo sust tuli ihan fleegu! No mult löytyy benei, tietty. Nakkaa kitaas pari rivaa täst. Nää on romanialaisii, muttei saanu muuta.

Shania: Oh, kiitos... Nämäkö varmasti auttavat? Enhän vaan mene sekaisin ja sitten he saisivat taas LISÄÄ saarnattavaa?!

Daria: No et mee sekasin, sun ei vaa tartte enää pingottaa. Otat vaa relaa. 

Shania: Oh, no sitten minä otan. Kiitos. Nyt Simonin leivonnaisetkin sitten avataan. Toivottavasti eivät ole pilaantuneet.

Seinän toisella puolella ei kuulla puhetta romanialaisista katupillereistä.

Annika: Oi missähän minä kehtaan istua, kun...

Aida: Ai omassa kodissasi?! Istut tietysti sille tuolille, jolle haluat! Muista, että vaikka asutkin täällä Shanian talossa, olet kuitenkin hänen isosiskonsa. 

Caitlin: No sillee just tietty, sitä paitti meidän faija tän talon omistaa, ei Shania.

Annika: Oi te olette niin ihania ja suorapuheisia.. Istun sitten siskopuoleni viereen!

Caitlin: Perse penkkii vaan! Meitsi sit saattaa pierrä et rutke käy ja välil koko lattia tärisee, mut harvemmin meitsi pöydäs paskoo. Eli uskallat tulla meitsin viereen!

Jonkin ajan kuluttua Shania on keittänyt kahvit ja tulee odotetun leivonnaispaketin kanssa huoneeseen.

Shania: Kuten lupasin; seuraavalla kerralla Simonin tekemät palmierit laitetaan tarjolle. Ja tämä todella on seuraava kerta tällä porukalla! 

Aida: No niin, kaadahan ne tarjottimelle!

Caitlin: Jeeee!!!

Annika: Kiitos erittäin paljon, että tulitte juhlistamaan sitä, että minä ja Shanian ystävä asumme nyt täällä. Ja kiitos vielä kerran, Shania, että otit isosiskosi luoksesi.

Shania: No ei tarvitse kiitellä; ilman muuta! Nyt kun vihdoin viimein saimme sinut elämäämme.

Caitlin: Joko noit keksei saa alkaa mättää naamarii?

Shania: No nyt saa! Sain juuri Simonilta ystävänpäivätervehdyksen ja tulin heti paremmalle tuulelle. Nyt kauan panttaamani Simonin palmierit saa siis syödä.

Shania: Otan itsekin nyt yhden ja ajattelen rakasta Simoniani... Hän toivotti vaan hyvää ystävänpäivää, muttei kertonut mistään muusta. Olen kysellyt toistamiseen, milloin hän palaa Pariisista, mutta hän on vastaillut vaan lyhyesti ja kertonut siskonsa tarvitsevan häntä edelleen... Kirottu Charlie!

Daria: No kuis sul ja Gunnaril luistaa?

Aida: Aivan ihanasti! Aion viedä hänet ihan lähiaikoina Tokioon. Kyllä vanhempani ilahtuvat kun vien näytille miehen! Ja ihana päästä näkemään kummityttöä, Minakohan täytti viime kuussa jo 2 vuotta.

Shania: Oi minäkin haluan Tokioon! Kaipaan Nichelleä niin kovin ja haluaisin nähdä myös oman kummityttöni. Ihan järjetöntä, miten tuo aika juoksee. Vastahan Saga syntyi ja täyttää tänä vuonna jo 4! Tosin vasta syksyllä. 

Caitlin: Meitsi kans haluis sinne... Me hengattiin Nichellen kaa sillon aikanaan kuiteski aika hiton paljo, siis niinku tällee frendiporukas. Pidettiin just tällasii kahvijutskii... Ja kelatkaa sitä, et meitsin likat täyttää tän kuun lopus jo ihan sika paljo! Katja 8 ja kaksoset 7. 

Annika: Oi saanko kutsun tyttöjen syntymäpäiville? Minulta on mennyt niin monet juhlat ohi...

Caitlin: No ne likat on saanu nii hiton suuret kekkerit yleensä, viime vuonnakin Hoppu Lopus oli järjetön tilaisuus niille ja niiden frendeille, joten täl kertaa ne saa vaa Barbien Herkkutorilta roudatun valmiskakun ja pikku lahjat! Mut tsiigataan sit ens vuonna!

Shania: Caitlin hei, älähän kauho koko lautasta täyteen niitä palmiereita... Oi, muistan ne lastesi megasynttärit vuosi sitten... Sain Simonilta yllättäen videopuhelun ollessani naistenhuoneessa! Ja Simon luuli minun istuvan jollakin hienolla design-tuolilla! 

Annika: Ei kai? Olitko ihan nolona?

Shania: No kuvitelkaa! Se oli siis täysi yllätys se videopuhelu, olin vaan haaveillut Simonista sitä ennen! Ja sitten kun hän ottaa minuun yhteyttä, pikkuhousuni roikkuvat nilkoissa lastenjuhlien vessassa!

Aida: Haahhahaa!!! Tuo juttu naurattaa joka kerta!

Daria: Vai kelas herra ope, et sä sittaat designil. 

Caitlin: No mut paskapytythän ON disainii! Iihhihii! Meitsi ainaski on AINA pytyllä jos tulee joku tärkee puhelu tai jotain. Taustalt kuuluu vaa ku pökäleet lopsuu pyttyyn, hehee!

Tytöillä on hauskaa ja Caitlin ja Aida päättävät olla saarnaamatta Shanialle yhtään mistään nyt ystävänpäivänä. Caitlin vouhottaa taas kerran kirjamenestyksestään.

Caitlin: Ni siis vähä me otettii nokkiimme Mildredin kaa! Joku oikeesti kehtas väittää, et meidän bestselleri myy nii hemmetisti siks, ku se on maan huonoin kirja! Siis HALOO??!! Onks sen tyypin airot unohtunu penaalist kokonaan ku tollast paskaa jauhaa?! Mildred kelas, et salee se on meille vaan niin kateellinen. Ei hitsin pimpulat nää keksit on parhaita!

Shaniaa alkaa yllättäen väsyttää. Hän ei edes muista, että otti Darian antamia rauhoittavia lääkkeitä.

Shania: Annika ei tiedä näistä asioista mitään, mutta minähän kerroin siitä mystisestä miehestä siellä mallikeikalla, huoooh... Niin siis se Galagarin Lapset-seurakunta tai mikä kultti olikaan. Ohhoijaa... Minä aion soittaa siihen numeroon, jonka se mystinen Connor antoi, oh, siihen käyntikortissa olevaan numeroon. Huooh...

Aida: Vai aiot? Mistä tiedät mitä hulluja he ovat?

Daria: Mä ainaski haluun tietää! Soitetaan kimpas!

Annika: Siis kultti?! Ei kuulosta hyvältä! Oi oletko noin väsynyt?

Annika: Siis mistä ihmeestä nyt on kyse? Aiotko liittyä kulttiin?! Minä sanon, että ehdottomasti ei!

Caitlin: Joo sä et tiiä mikä jutska se on, Shania kertoo sulle sit ku haluu. Mut se kaikki liittyy meitsiin. Siihen, ku meitsi siepattii. Voi huh huijaa miten mageit nää Simonin duunaamat keksit!!!

Aida: Ethän sinä voi tietää, onko se ihmeen Connor edes käynyt Rajamaailmassa!

Shania: Ei hän muuten tietäisi... huooh... nimeä galagari... Hitto että unettaa.

Daria: Unest tuliki mieleen ku mä näin viime yönä ihan sairaan sellasen! Mä skäppäilin siin jollain ostaril ja hittasin barbi-kokosii lyysareit ihan kybänä Shanian nukeille. Ne oliki...

Shania päättää nojata ja Darian unta kuunnellessaan naisen sanat tuntuvat kuuluvan kuin jostakin syvältä maan uumenista.

Daria: Nii ne oliki duunattu aplareist! Mun piti alkaa siin vääntää niist juissii et saisin blogattuu parhaan ja sitä juissiihan tuli nii redisti, et mun piti alkaa kippaa huivii sitä siit buidun lattialt. Joku blisari skäppäili ohi eikä kelannu etes skidisti kuin härölt se näytti!

Caitlin: No olipa uni! Shanian barbeille kattokruunuja!

Annika: Oi anteeksi, minä olen niin huono tuota slangia puhumaan. Barbien kattokruunuista siis oli kyse ja mistä ne olikaan tehty? Juissi-sanan ymmärsin kyllä.

Caitlin: Appelsiineist! Hei ny on enää yks keksi boxis!

Aida: No oli kyllä melkoinen uni; juoda kattokruunumehua kaupan lattialta! Minä näen vaan seksiunia minusta ja Gunnarista!

Daria: Ai pelkästää? Hei onks mun klyyvari iso?

Aida: Noo.. On se isompi kuin minulla! Mutta sinähän olet Rochester. Kaikilla teillä on samanlainen nenä. Kaunis sellainen tietysti.

Shania: Krooh... TÄH?!

Yhtäkkiä Shania ei voi enää peitellä väsymystään ja rojahtaa kyynärpäidensä varaan pöydälle nukkumaan.

*KOPS*

Aida: Shania!! Mikä sinulle tuli?!

Daria: Antaa böönan koisii.

Shania: Krooh...pyyh...

Aida: Tätä minä Caitlin tarkoitin!! Ovatko kahvitilaisuutemme ennen vanhaan päättyneet siihen, että Shania on nukahtanut kesken kaiken?! Hän on ottanut taas jotakin aineita! Daria, onko?!

Daria: Ota ny gimma iha iisisti vaa...

Annika: Jospa Shania on muuten vaan väsynyt. Heillähän on se bändin keikkakin pian, jossa hän soittaa viimeisen kerran. Varmaan hän on joutunut harjoitella kitaralla yötä päivää. En kyllä ole kuullut...

Caitlin: Ihan sama! Meitsi syö vikan keksin nyt! Antaa Shanian nukkuu, hellureijaa ja hyvää vappuu! Vai mikä jutska tää ny olikaan? Ystävänpäivä! Ja ny kurkkii kuulkaa paskapökäle jo pöksyis asti!

22.2. on maanantai ja talvinen iltapäivä. Shania ja Daria ovat lähdössä lenkille.

Shania: Voi hitto! Sinä näytät joltakin viktoriaaniselta aatelisneidolta ja minä olen tällaisissa retkuissa!

Daria: Sä näytät aina tosi fäiniltä.

Daria: Hei mun pitää kertoo sulle yks paska homma. Mä vastasin sun kännyyn ku Aida soitti äsken. Se sun eksäs Sebastian, nii se jätkä on delannu. 

Shania: MITÄH??!!

Daria: Juu. Keuhkokuumeesee ja verenmyrkytyksee. Mä oon tosi pahoillani.

Shania: Siis ei voi olla todellista! Vaikka hän eksäni onkin.. olikin, niin kyllä tämä tuntuu todella kamalalta! Osasiko Aida kertoa, johtuiko keuhkokuume koronasta?

Daria: Sori, mult meni se detalji ohi ku bööna jutskas nii spiidisti enkä oikeen jaksanu keskittyykään...

Ystävykset menevät ulos kävelylle. Shania on hiljainen ja miettii Sebastiania.

Shania: Me seurustelimme pariinkin otteeseen ja nyt häntä ei enää ole olemassa! En vielä edes voi käsittää koko juttua! Eikä täällä edes ole nyt niin kylmä, otan tämän pipon taskuun.

Daria: Mun kaa sä voit pamlaa ihan mist vaan. Mä tuen sua ton eksäs jutun kaa ihan homona, muista se!

Daria: Ja sä voit jeesaa mua! Kai sä kato snaijaat, et ku herra ope on ny siel Ranskas, ni sen kämppä on iha tyhjillään! No mä yritin tietty ruinaa Vicilt sitä vara-avainta, mut ei se bitch suostunu! Eiks oo törtsii?! Simonil on nii mageit kledjui ja muutenki pähee tyyli, nii mä oisin vaa sovitellu niit kledjui ja vähä penkonu sen lootii.

Shania: Tarkoitatko, että minä kysyisin Viciltä niitä avaimia? Voin kysyä. 

Daria: No juu tietty, kiits! Siis mähän mielellään budjaisin siel kans, ku ei mul oo omaa luukkuu. Ja kai sä oot huomannu mitkä röykkiöt kundil on erilaisii sormuksii ja kameekorui? Ku se kerran törsäs kymppitonnin sun nenäkoruihin, nii eiköhän sen omatki korut oo aika arvokkaita. Nii mä kelasin, et ei se parii sormust kaipais. Mun melkeen kaik mani meni mämmiin, ja yhelläki sormuksel saletisti sais sitä aika hitosti lisää, eiks je? Eli mä kelasin, et jos SÄ kysyisit Vicilt sitä avainta, nii se vois sen sulle antaa! Sanoisit vaa, et sä... Öh, no kyl sä kekkaat jotai!

Shania: Öh, kyllähän minä voin yrittää. Minkähän takia Simon ei ole päästänyt minua asuntoonsa? Silloin kerrankin hän halusi tavata Vicin luona...

Daria: Hei no kelaas tätä: Angie kerto, et sillon ku me oltiin Vicin köksäs vetää sitä lyricaa, nii Gunnar oli sanonu, et Simon piilottelee jotai sänkynsä alla! Sil on saletisti jotai pornoo siel, SIKS ei sinne kämppään saa kukaan mennä! Hihihi! Tai Gunnar oli jotai seksinukest pamlannu kuulemma. Ku se jätkä kerran sun kaa hidastelee, niin taitaa sil olla sänkynsä alla joku pumpattava barbara!

Shania: No sellainen ei minua haittaisi tippaakaan!

Shania: Kai sinä aiot vielä kysyä äidiltäsi ja tädeiltäsi, voisinko päästä Dramaattiselle takaisin malliksi..?

Daria: Dramaticille siis. Totta hitos mä handlaan sen homman! Kuhan otat mut messii sinne Connorin kulttisessioon.

Shania: No en uskaltaisi yksin sinne mennäkään! Ja kiitos, rakas ystävä. Siis siitä, että juttelet ex-pomoilleni.

Shania heittäytyy yhtäkkiä lumeen.

Daria: Mitä muija ny duunaa?

Shania: Ajattelin tehdä lumienkelin! Sebastianin muistolle! Olet ikuisesti ajatuksissani, Sebastian Gilbert!

to be continued...

Tämä jakso on omistettu eksälleni Tarekille, joka menehtyi keuhkokuumeeseen ja verenmyrkytykseen 6.2.2021. Lepää rauhassa. Ikuisesti yhteisiä hetkiämme vaalien ja muistoasi kunnioittaen.

Tarinassa mukana: Mariannen Daria vierailulla