Osa 285 Shania LIVE Broadcast alkaa!

 

Shania: Tervetuloa Shania LIVE Broadcastin pariin! Aloitan tällaisen ohjelman, joka kertoo elämästäni. En tällä hetkellä oikein paljon voi asioita tehdä, mutta kerron siitä teille ihan kohta, rakkaat katsojat! Olen siis Shania Simmons, 34-vuotias glamour-malli ja viulisti. Asun Cindy Townissa Pohjanmaalla, mutta kotoisin olen Dollywoodista pk-seudulta. Perheeni on lähtöisin Yhdysvalloista. Harrastan Barbien keräilyä ja laskettelua. Niin, ja ennen kaikkea olen kihloissa Simon Deforestin kanssa.

Shania: Minun alkuvuoteni on ollut merkillinen; osittain järkyttävä vaikka samalla tylsä. Nyt on helmikuun viimeinen päivä ja on aika kertoa teille, mitä minulle tapahtui. Istun tässä makuuhuoneeni kirjoituspöydän ääressä, jossa suunnittelin tätä ohjelmaa pitävänikin. Joudun aloittamaan kertomukseni viime vuoden puolelta, sillä silloin tämä kaikki alkoi.

Shania: Vietimme jouluaattoa täällä minun luonani ystäväni Merin, isosiskoni Annikan sekä hänen tyttärensä Aadan kanssa. Äitini oli lähettänyt Annikan ja Aadan mukana minulle joululahjan, ja meinasin saada slaagin kun Aada toi sen: se oli KOIRA!?! Kuinka minä sellaista osaisin hoitaa? En edes pidä lemmikeistä!

Shania: Äitini toivoi, että alan hoitaa tuota Chanel-nimistä puudelia ja opin sen myötä hoivaamaan myös lasta! Äidilläni on pakkomielle, että minun ja Simonin pitäisi tehdä lapsi... Äitini sai moisen ajatuksen päähänsä, kun isosiskoni Sinead sai elokuussa vauvan. Äiti haluaa vain lisää lastenlapsia! Näytän teille vaikka ensi kerralla kuvia Sineadin ja miehensä Aaronin suloisesta Nalah-vauvasta. Sinead on lähettänyt paljon vauvakuvia...

Shania: Aada sitten vei koiran takaisin Dollywoodiin kun Annikan kanssa lähtivät ennen uutta vuotta... Mutta nyt päästään itse asiaan, rakkaat katsojani! Uutena vuotena minä olin töissä, kuten miltei joka päivä. Sugar Slutsin studion ulkopuolelle oli pystytetty iso valkoinen muovikuusi. Minun tehtäväni oli kiipeillä ja keikistellä siellä oksilla. Ensin yksin, sitten yhdessä Mintun kanssa, joka on työkaverini ja hyvä ystäväni. Ihan hyviä kuvia uuden vuoden toivotusten kera me saimmekin...

Shania: Mutta juuri kun olimme ottamassa viimeistä kuvaa minusta, ja Mintun oli tarkoitus kiivetä mukaan puuhun, SE tapahtui! Tunsin, kuinka jalkani lipesi liukkaalta oksalta enkä ehtinyt saada mistään otetta. Putosin. Korkealta. Muistan vain ajatelleeni, että nyt kävi huonosti. Liuin alas hurjaa vauhtia kiljuen.

Shania: Putosin puusta oudosti sivuttain. Minä suorastaan iskeydyin maahan, vasen jalka edellä, mutta päädyin selälleni. Sitten tunsin kuinka löin pääni. Ympäriltä kuului epämääräistä huutoa, josta en saanut selvää. Olinko MINÄ loukkaantunut?! Tapahtuiko tämä MINULLE? Ei, se ei voinut olla mahdollista.

Shania: Sitten koko maailma vaimeni. En tuntenut mitään. Minä vain makasin siinä, vaikka en sitä tiedostanutkaan.

Shania: Yhtäkkiä kaikkialla oli valoisaa. Liian valoisaa. Se hohde kirveli silmiäni, vaikka en tiedä olivatko silmäni auki vai kiinni. Näin isosiskoni Annikan, joka hymyili minulle. Ihmettelin, mitä Annika vielä täällä teki, hehän olivat jo palanneet etelään. Kun kysyin miksi hänellä oli kuolleen kaksoissiskonsa Shawnan mekko yllään, hän vastasi olevansa Shawna! Hän ojensi kätensä minua kohti ja kehotti nousemaan. Meidän oli kuulemma mentävä. Tunsin pelkkää onnea ja autuutta. Sitä ei voi MILLÄÄN kuvailla sanoin.

Shania: Samalla kun päätin, etten kuitenkaan tartu Shawnan käteen, valo ympärillä muuttui siniseksi. Vaalea nainen ei ollutkaan kuollut siskoni, vaan ensihoitaja, joka katsoi minua vakavana. Sininen valo tuli ambulanssin katolta ja vieressäni oleva tumma ensihoitaja kysyi minun nimeäni. Hän kertoi olevansa itse Makena. Osasin kyllä kertoa nimeni, mutta jouduin pitkään miettimään vastausta kysymykseen, tiesinkö missä olin. Hän kysyi outoja asioita, kuten sitä, kuka on Suomen presidentti. Vastasin välittömästi:"Tarja Halonen". Aloin hiljalleen tuntea kipua siellä täällä. Kuulin Mintun huutavan nimeäni, mutta kaikkia kehotettiin siirtymään kauemmaksi. Minua väsytti. Jostain kuului naisen ääntä, joka tuntui kuin kaikuvan kalloni sisällä, samaan tahtiin kuin voimistuva kipu sydämen lyöntien mukana:

"34-vuotias nainen, pudonnut useita metrejä, taju palautunut mutta tajunnan taso heikko, luultavasti shokissa, mahdollinen hypotermia,  annetaan... nnetaan... etaan... aan..."

Shania: Minulle laitettiin niskatuki. Seuraava muistikuva on terävä vihlaisu vasemmalla puolella lantion seudulla, kun minut siirrettiin paareilla ambulanssiin. Minut kiidätettiin Cindy Townin keskussairaalaan. Matkasta en muista mitään. Minä heräsin myöhemmin illalla sairaalassa, jonkinlaisessa valvontahuoneessa. Olin kysellyt unissani tai puolitiedottomassa tilassa, että olihan Simonilta saatu rubiinikoru varmasti tallessa. Se on koko ajan kaulassani, kuten näkyy! Siinä kävi sitten kuulkaa niin, että vietin koko tammikuun sairaalassa!

Shania: Tohtori Mervi Ojatkunnas toimi lääkärinäni. Muistan ajatukseni, kun hän kertoi vasemman lonkkani murtuneen, selkärankani nikamien välilevyjen revenneen sekä päähäni kohdistuneen iskun aiheuttaneen aivotärähdyksen. Olin peloissani. Alussa ei tiedetty, kuinka pahasti olin pääni satuttanut. Minua oli kuljeteltu koko ilta huoneesta toiseen; röntgenistä pään TT-kuvaan ja sitten vielä magneettikuvaukseen. Pyysin ystävääni Donnaa tuomaan kotoani unisiepparin sairaalaan, sillä minähän en voi nukkua ilman sitä päätymättä Rajamaailmaan. Öh... Siis näen kamalia painajaisia ilman sitä! 

Shania: Rakas kihlattuni Simon tuli heti luokseni. Hän tuli henkilökohtaisen avustajansa Flöön kanssa junalla ja vietti ensimmäisen yön sänkyni viereisellä tuolilla nuokkuen. Flöö meni hotelliin. Simon oli monta päivää sairaalassa vierelläni pidellen minua kädestä. Hän yöpyi asunnossani kun selvisi, etten onneksi ollut hengenvaarassa! 

Shania: Oli kurjaa, kun Simonin piti lähteä kotiin. Flööllä kun on muitakin asiakkaita Trolliwoodissa Simonin lisäksi. Se Flöö kirjoitetaan kai Fleur..? Mutta niin, eihän rakkaani voinut jäädä yksin vieraaseen kaupunkiin, sillä hänen aivovammansa on aiheuttanut sen, että hänen suunnistuskykynsä on huonontunut todella paljon.

Shania: Onneksi minulla on suuri perhe ja paljon ystäviä. En ollut paljoakaan yksin sairaalassa. Vanhemmat vierailivat siellä vähän väliä, mielestäni liiankin usein. Äitini vaati jatkuvasti lääkäreiltä jotakin ihme toimenpiteitä. Itse olin kiitollinen siitä, ettei aivoihini jäänyt mitään pysyvää vammaa! Ja miten ihanaa oli päästä makuulta puoli-istuvaan asentoon! Lonkkamurtumani leikattiin ja kuntoutus aloitettiin heti. Äiti oli tietysti siinäkin asiassa väittämässä tohtori Ojatkunnakselle, että Dollywoodin Model muse memorial hospitalissa olisi muka parempi kuntoutus...

Shania: Kun olin viimeisiä päiviä sairaalassa, pomoni Deborah Collier kävi vierailulla ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Minusta oli ollut outoa, ettei hän käynyt aiemmin. Olihan tapaturmani sattunut töissä! Hän on kerrassaan omituinen nainen. Hän oli huolissaan ainoastaan selkävammastani. Ja siitäkin vain sen vuoksi, koska kerroin tohtorin sanoneen, että painavat rintaimplanttini hidastivat vamman paranemista. Hän siis pelkäsi, että joutuisin poistattamaan silarini! Muutenkin Debbie käyttäytyi tympeästi, tuntui kuin hän olisi syyttänyt minua onnettomuudesta! Ihan kuin tahallisesti olisin hankkinut itselleni sairaslomaa pian vuosilomani perään!

Shania: Nyt seuraa pieni paljastus! Katsokaas rakkaat katsojat, menen hieman taaksepäin... TADAA! Olen pyörätuolissa! Selkävammani ei vielä ole parantunut ja kyllä tämän lonkankin kanssa on ollut melkoista...

Shania: Olen ollut pyörätuolissa koko helmikuun, ja joudun toistaiseksi olemaankin. Haluaisin olla Simonin luona, mutta tämä on jatkuvaa kuntoutusta, fysioterapiaa ja kontrollikäyntejä lääkärillä. Ärsyttävää ja välillä kovin tylsää... Pari viikkoa sitten oli ystävänpäivä, emmekä voineet viettää sitä rakkaani kanssa. Lähetin Simonille somessa viestin... No minä näytän teille läppäriltä tätä Face-postausta, niin voitte itse lukea!

Shania: En tiedä miksi kultani on vastannut minulle äidinkielellään ranskalla. Ja miksi hän kirjoitti, että:"Rakastan sinua Mignon-muna rakkaani..." No, joka tapauksessa hän toivottaa selvästi hyvää ystävänpäivää. 

Shania: Minäpä näytän teille Simonista kuvan tässä samalla, odottakaas rakkaat katsojat... Hmm... TÄSSÄ! Tässä me olemme yhdessä jouluaattona Simonin luona. Niin, minä kerroin aiemmin, kuinka vietimme joulua tyttöjen kesken täällä Cindy Townissa kun sain sen koiran. Se tapahtui siis aattoiltana. Vielä aattoaamuna olin Trolliwoodissa Simonin luona. Olin siellä yli kaksi kuukautta, oih!

Shania: Minun on pakko päästä kertomaan teille jo siitä, minkä tilaisuuden menetin koska olen loukkaantunut. Minähän olen viulisti ja soitin Glamour Bonsais-bändissä viulua. Olin ihan masentunut kun jouduin Pinkissimoon kitaristiksi. Minua ihailtiin, mutta en koskaan pitänyt siitä nykyajan tusina-räpistä ja joutavasta lällätyksestä. Erottuani Pinkissimosta kyselin manageri Nicolalta, voisimmeko perustaa Faithin ja Madeleinen kanssa yhtyeen jossa soittaisin taas viulua, mutta ei siitä mitään tullut. Soitin ainoastaan sukulaisten ja ystävien häissä! No, lopulta Nicola lupautui henkilökohtaiseksi managerikseni, ja pari keikkaa olen soittanut nimellä Shania & Violin.

Shania: Alkuvuodesta kännykkäni soi, kun olin sairaalassa. Siellä oli Nicola. Kun vastasin, hän kertoi että Xara'sin uusi johtaja Francine, joka by the way on siskoni avopuoliso, oli päättänyt että Xara's yrittää tänä vuonna Euroviisuihin. Nicola kertoi, että heillä oli jo tehtynä biisi, jossa Pate Perkkonen laulaisi ja MINÄ soittaisin viulua! Nicola kertoi että Pate Perkkonen seisoi paraikaa siinä hänen vieressään! Olin kuin puulla päähän lyöty, enkä saanut sanaa suustani. Nicola selitti miten kisakappaleet piti jo pian esittää NMK:n eli Nyky Musan Kisan lavalla. Että milloin pääsisin harjoittelemaan biisiä?!? 

Shania: Seuraavaksi kuulin luurista seksikkään miehen äänen, se oli Pate Perkkonen, joka tervehti minua ja kehui viulistin taitojani! Osasin vain mumista jotakin vastaukseksi! No sitten Pate kertoi, että oli säveltänyt ja sanoittanut sen meidän kappaleemme, joka oli nimeltään Soihdunsammutin. Esiintyisimme ihan nimellä Shania Simmons x Pate Perkkonen. Sitten hän vielä hyräili sitä biisiä ja lauloi kertosäkeen:

"Ois parempi jäädä vaan, mut jään haluun tutkii

Kuinka saisin sen palamaan, ku sä oot soihdunsammutin

En saa sua syttymään, en edes kytemään

Sä oot viilee, mut tulikuuma

Sä oot, sä oot soihdunsammutin, soihdunsammutin"

Shania: Oi rakkaat katsojani, KUKAAN ei voi ymmärtää, miltä tuntui vastata, että makaan sairaalassa! MINÄ OLISIN PÄÄSSYT EDUSTAMAAN SUOMEA EUROVIISUIHIN!!! Sellaisesta minä jouduin kieltäytyä! Nicola sitten myöhemmin kertoi, että he pyysivät tilalleni Linnea Lempeediystä viulua soittamaan. Pyh, sanon minä! Eihän meissä ole samaa kuin hiusten väri! Mutta minä kuitenkin toivon ja rukoilen että Xara'sin biisi voittaa NMK:n finaalin tänä iltana ja Pate lähtee Linnean kanssa Suomea edustamaan sinne Itävaltaan toukokuussa. Onhan se ihan valtava voitto jo itsessään Xara'sille, jos pääsee esiintymään Euroviisuihin! 

Shania: Nyt yritän unohtaa koko Euroviisut hetkeksi ja näytän teille lopuksi vähän tätä makkariani. Laitetaanpas kännykkä selfiekeppiin...

Shania: No niin! Tässä näette kirjoituspöytäni lähempää. Tuolla vasemmalla ylätasolla on Cutie Reveal Barbie, jonka sain Simonilta joululahjaksi. Tuo panda-asuinen siis. Pöydällä on korttejakin Simonilta, tuossa pikku korurasiassa erittäin kalliit nenäkorut häneltä ja löytyy ikivanha valokuvakin tuosta oikealta alhaalta. Siinä Simon soitti bassoa ystävämme Victoria Milovin bändissä. Ylätason kuvassa on idolini Elliot Crane, jonka kanssa soitimme samalla esiintymislavallakin silloin muinoin kun olin Glamour Bonsais-bändissä. Muistaakseni 2014 vuonna, en ole varma. Hyllystä löytyy myös siskopuoleni Caitlinin kirjoittama kirja Kaappaus tuntemattomaan. Hänet siis siepattiin oikeasti syksyllä 2017 miltei vuodeksi!  Myös rakas päiväkirjani on pöydällä lampun takana, mutta johan löpisin jo ihan liikaa yhdestä pöydästä!

Shania: Kerroin aiemmin, että keräilen barbeja. Minulla on ihan älyttömän paljon barbeja ja muita muotinukkeja, ja teen taas jonakin päivänä erillisen nukkehuoneen kun löytyy aikaa, tilaa jne. Olen laittanut tänne makkariin vain joitain nukkeja esille, kuten esimerkiksi täällä sängyn päädyssä oven vieressä olevalla hyllyllä näkyy. Vintage-barbit ylähyllyllä ja ammatti-barbeja alempana.

Shania: Sänky minulla on ikkunan alla ja koko sänky on niin täynnä koristetyynyjä ja pehmoleluja, että hyvä kun sekaan sopii, heheh! Naulakossa roikkuu satiinisen yöpaidan lisäksi unimaski ja tietysti unisieppari.

Shania: Täällä on muutamia kirjojakin, mutta pinkissä hyllyssä 90-luvun barbeja ja tuolla valkoisessa vitriinissä puolestaan nukkeja 2000-luvun kaikilta kolmelta vuosikymmeneltä. Moni Barbie on saatu lahjaksi joltain ystävältä, myös tietysti Simonilta. Minä taidan esitellä keräilybarbini teille paremmin jossain toisessa ohjelmassani, sillä ystävistä puheen ollen: en ole kuullut rakkaasta Sofiasta MITÄÄN! Hän lähti Kreikkaan viime vuoden lopulla, rakastui reissullaan ja ilmoitti jäävänsä toistaiseksi sinne. Mutta voisi hän jotakin kuulumisiaan kertoa...

Shania: No, pakko lopettaa tämä ensimmäinen Live broadcastini. Eikös broadcasteissa ole usein vierailijoita? No onhan niissä, joten laitan luurin ihan hetkeksi takaisin rengasvalon kolmijalkaan. Vieraista, tai tässä tapauksessa vieraasta päästäänkin siihen, minkä vuoksi aloitin kertomukseni teille viime vuoden puolelta! 

"Tule vaan! Tule, tule!"

Shania: TAAS teille pikku paljastus, rakkaat katsojani: Chanel-koira on kuin onkin MINULLA! Aada vei pikku raukan Dollywoodiin, mutta halusin sen takaisin, kun pääsin sairaalasta. Donna käyttää sen lenkeillä ja minä nautin lemmikkini seurasta, vaikka jonkun on varmasti vaikea uskoa sitä. En usko sitä itsekään; MINÄ koiranomistajana!? Yhtä absurdia kuin se, että edustaisin Suomea Euroviisuissa! Hahah! Me Chanelin kanssa kiitämme kaikkia katsojia, kun jaksoitte olla ensimmäisessä lähetyksessä mukana! Hei sain juuri tietää, että Linnea ja Pate todella äänestettiin Suomea edustamaan! Ei muuta kuin ensi kertaan, hei hei!

Chanel: Hau.

To be continued...

Tarinassa mukana: 

Xara & Nicola ja Pate Perkkonen 

Ninnin Angel Face Barbie=Shawna, Barbie Extra 19=Makena, 90-luvun Barbie=ensihoitaja, Adventtikalenterin Barbie=Mervi

Mariannen kuvankäsittely 

Osa 268 Hemmetin ärsyttävä helmikuu

Shania: Minä olen ollut ihan raivoissani siitä, että pomomme Debbie perui aikaa sitten lupaamansa vapaan viikonlopun, jonka piti olla tässä kuussa. Ja ainoastaan siksi, että häntä vitutti palata Suomeen Hawaijin matkaltaan tulivuoren purkauksen vuoksi.

Helmikuun alussa halusin nähdä kirotun pomon naaman, yrittää jutella hänelle. Mutta eipä lady Collieria toimistolla ollut näkynyt! Niinpä minä kysyin sihteeri Nyalta, missä pomo asuu. Seikkailin pakkasessa Cindy Townin keskustan liepeillä olevassa Vintage Villagessa, joka on hienostoaluetta, sillä siellä Deborah Collier asuu. En löytänyt Fashion Queen Avenueta, vaan pyörin Bubblecut Boulevardin ja Ponytail Streetin välisessä puistossa, kunnes eräs rouva neuvoi minut Fashion Queen Avenuelle. 

Shania: Johan oli vaikea löytää tänne! Jos tämä nyt on oikea talo. Minkähän takia kahdessa vierekkäisessä talossa lukee Collier ovessa ja postilaatikossa..?

Shania: Heti eteisestä kääntyessäni olin Deborah Collierin olohuoneessa. Minua ärsytti kun se hienohelma asteli tärkeänä vastaan, punaisia hiuksiaan hulmutellen ja tekonauruaan vääntäen.

Debbie: Oi mutta hei Simmons! Tulitko kuokkimaan illan juhliini vai muuten vain pistäytymään drinkillä? Hahahahaha! No ei tietenkään, ilman muuta saisit tulla juhliin! Et toki farkut jalassa, hahahaha!

Shania: Hei neiti Collier. En minä tullut juhliin, enkä myös drinkille. Tulin kysymään kasvotusten, minkä takia peruit lomamme? Ymmärsin, että laitoit niin sanotusti vahingon kiertämään.

Shania: Debbie katsoi minua jäätävästi ja muikisti huuliaan niin, että hänen typerät hymykuoppansa näyttivät siltä, kuin ne olisivat olleet jäljet miekan terästä joka juuri äsken olisi survottu hänen kasvojensa läpi ja saman tien kiskottu ulos. Veri vain puuttui.

Debbie: Vai sellaista ymmärsit? Siinä tapauksessa ymmärsit väärin. Minkä vahingon minä olisin laittanut kiertämään?

Shania: No kun Hawaijin lomasi päättyi ennenaikaisesti ja sinua ärsytti palata Suomeen...

Debbie: Niin? Mitä ihmettä minun lomallani on tekemistä teidän lomienne kanssa? Minä olen Sugar Slutsin toimitusjohtaja ja lomailen milloin huvittaa! Ja te mallit, kuvaajat, assistentit ja muut lomailette kun yrityksen tilanne sen sallii. Sitäpaitsi teillä malleilla on niin monta viikkoa lomaa vuosittain, ettei luulisi olevan valittamista.

Shania: Se kirottu ämmä vain lateli olemattomia sääntöjään ja luetteli pitämättömiä lupauksiaan eikä kuunnellut lainkaan, mitä yritin sanoa. Hän ei edes yrittänyt! Minä seisoin siellä hänen olohuoneessaan puolisen tuntia ja totesin viimein, että yritys oli ollut turha.

Shania: No, eli sille ei siis voi mitään, etten pääse ystävänpäivänä lähtemään kihlattuni luo Trolliwoodiin..? Eikä mikään viikonloppu ole tässä kuussa vapaa...

Debbie: Valitettavasti asiat ovat näin. Meillä on kuvattavana "Kuukauden kaunottaret" sekä lehteen että nettilehteen, kansi ja keskiaukeama ovat vielä tekemättä ja nyt täytyy miettiä jo seuraavaa "Sydäntissiä"! Olen pahoillani, mutta nyt ei ole aikaa vetelehtiä lomalla. Ei, vaikka kihlattu odottaisi.

Shania: Asia tuli harvinaisen selväksi...

Shania: Ja meillä todellakin riitti töitä: jos eivät olleet kuvaukset käynnissä, oli ainakin joku typerä palaveri liittyen tuleviin kuvauksiin. Joka ikinen helmikuun päivä oli töitä, oli sitten arki taikka pyhä! En enää edes muista mitä "pyhä" merkitsee...

10.2. Sugar Slutsin uusi kuvaaja onnistui säheltämään kameransa kanssa 16 tunnin työpäivän muutaman heikohkon kuvan saadakseen. Meillä oli ryhmäkuvaukset, joissa minun lisäkseni olivat ystäväni Sofia ja Minttu sekä pitkä tumma nainen Yada.

Shania: Me kaikki neljä naista olemme eri värisiä keskenämme: minä vaalea sekä ihon että hiusten suhteen, Sofia puolestaan molemmilta osin ruskea, Minttu ruskeahko iholtaan mutta tummanruskeat hiukset ja Yada taas on musta, mutta hänen hiuksensa ovat vaaleat.

Shania: Minua on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään, että se olen aina minä, jonka rinnat ovat joka kerta kokonaan esillä! Katsokaa vaikka:

Shania: Kun vertaa muihin malleihin, ei heidän tarvitse näytellä nännejään kuten minun! En nyt muista kuka ryhmän malleista se oli, joka sai pitää tarroja nänniensä päällä, mutta kuitenkin! Eikö tuollainen ole epäreilua?

Shania: Joissakin kuvissa toiset saivat peittää nänninsä vaatteilla tai asusteilla, jopa koko rintansa?!

Shania: Minä se vaan kekkuloin miltei kaikki paljaana koko kansalle... Ja koko ajan kun olimme kuvattavana, minä kävin asioita läpi mielessäni. Siis elämässäni tapahtuneita asioita, en nyt puhu tisseistä. Brandon menehtyi tammikuussa, me emme saa töistä vapaata jotta pääsisin Simonin luo. Ja etenkin se Simoniin liittyvä asia... Olen alkanut pikkuhiljaa uskoa, että Aida todellakin on keksinyt koko jutun! Kyllä Simon olisi jo kertonut jos heillä olisi ollut jotakin muuta kuin ystävyyttä. 

Shania: Yadan kanssa poseeratessa Simonin ja Aidan "suhde" pyöri päässäni ihan hullun lailla, kuin epäkuntoon mennyt karuselli. Mietin, että olemme Simonin kanssa yhteydessä alituiseen, eikä hän ole vihjannut yhden sanan neljäsosallakaan mistään romanttisesta rakkaudesta minun ystävääni! Kyllä Simon pitäisi minua hulluna jos alkaisin selostaa sellaista puhelimessa!

Shania: Näissä kyseisissä kuvauksissa minä päätin, että minun on saatava vastauksia suoraan Aidalta. Hänhän koko salasuhdesopan keitti, tai oikeastaan mitä luultavimmin sepitti reseptin moiseen soppaan. Aida saa luvan selittää. Minä päätin siinä Yadassa kiinni kiehnätessäni, että seuraavalla kerralla mikään Aidan humalatila ei saa estää minua saamasta vastauksia. Ei niin kuin edellisellä vierailulla hänen luonaan.

Shania: Minä halusin nähdä Aidan pian, mutta kaikki päivät menivät poseeratessa kameroille. Minut tietysti valittiin myös "Kuukauden kaunottaret"kuvauksiin yhdessä Yadan ja hawaijilaisen Anuatan kanssa. He ovat hyviä ystäviä keskenään ja kuiskuttelivat rahvaanomaisesti koko kuvaussession ajan.

Shania: Minulle iski jälleen se vaihe päälle, etteivät poseeraukset kiinnostaneet tippaakaan. Niin on käynyt ennenkin, viime kesänä. Ja minulla on ollut outoa kipua alaselässäni jo jonkin aikaa. Ystäväni Alyssa ja Meri epäilivät, että kipu johtuu suurista rinnoistani. Se taitaa olla totta...

Shania: Minä oikein tuijotin kollegoitani Sugar Slutsilla. Minähän sain työpaikan vain sillä ehdolla, että otattaisin silikonit. Luulin, että kaikki toimiston mallit ovat silareilla varustettuja. Vaan ei, minä olen ilmeisesti ainoa! Näissäkin helmikuun kuvissa Yada esitteli pitkiä sääriään ja Anuata muhkeaa peppuaan. Voi olen kyllästynyt koko silareihini!

Shania: 14.2. perjantaina oli se odotettu ystävänpäivä, jolloin minun oli tarkoitus olla Trolliwoodissa Simonin luona romanttisella lomalla. Todellisuus oli unelmaani karumpaa, sillä minut oli kutsuttu ystävänpäivän viettoon Kokkolaan... Aida siis asuu nykyään Kokkolassa, lähellä Cindy Townia. Itse asiassa Aida asuu lähellä sitä kamalaa malliasuntolaa, jonne päädyin Dollywoodista LOOK mallitoimistosta sinisilmäisyyttäni. Se Connor Sharpin Dirty LOOK, joka oli pelkkää rahanpesua varten. Yäk! Se Connor siis, raiskasi ystäväni Daria Rochesterin ja sai mallityttö Joyn tappamaan itsensä... Ei nyt en muistele sitä aikaa, vaan kerron Aidan ystävänpäivän juhlista. 

Aida: Moi Shania ja hyvää ystävänpäivää! Laita takkisi naulakkoon ja tule olohuoneeseen!

Shania: Minä ajattelin, että ehdin kysellä Aidalta siitä Simoniin liittyvästä asiasta eteisessä, ennen kuin liitymme vieraiden joukkoon. Mutta ei sinä iltana tullut mistään mitään!

Shania: Hyvää ystävänpäivää sinullekin! Otan turkin nopeasti yltäni, sillä minulla on sinulle pari kysymystä.

Aida: Minun täytyy mennä viihdyttämään vieraitani, tule perässä!

Shania: En ollut uskoa korviani! Aida häipyi TAAS välittömästi ja sanoi miltei samoilla sanoilla kuin viime kerralla, että hänen täytyi viihdyttää muita!? Siis silloin kun tammikuussa kävin hänen luonaan ja se omituinen tuppisuu-Suzu oli olohuoneessa ryyppäämässä. Ja Aida oli niin kännissä, ettei hänen kanssaan edes olisi voinut jutella.

 Istahdin alas ja kaivoin sydämen muotoisesta käsilaukustani pienen kasvopeilin. Tuijotin itseäni pitkään. Käytävän päässä olevasta olohuoneesta kantautui puheensorinaa ja ärsyttävää käkätystä.

Shania: Voi jestas, kylläpä näytän tyhmältä. Tämä "Pink Temptation" saa huuleni näyttämään suurilta ja tahmaisilta! Minun on vaihdettava toiseen huulipunan sävyyn. Johonkin vaaleampaan, vaikka "Coral Passioniin". Oi toivottavasti Aida ja muut vieraat eivät ole kännissä! 

Shania: Menin Aidan perässä olohuoneeseen. Siellä istui taas se omituinen Suzu. Suureksi yllätykseksi Aida oli kutsunut myös ystäväni Sofian! No, Sofia ja Aidahan tutustuivat syksyllä Lapin mökillä. Kai he olivat ystäviä nyt...

Shania: No hei...

Sofia: Hei ystävä rakas ja hyvää ystävänpäivää!

Aida: Tänne vaan viereeni istumaan!

Shania: Aidan kissa Lolita kökötti emäntänsä vieressä sohvalla ja minä jouduin änkeämään sen otuksen viereen.

Shania: Joka talossa on nykyään joku kissa tai koira... Eikai se tule päälleni istumaan?

Sofia: Onhan minullakin kaksi kissaa ja aion ottaa kolmannen. Shania hei, ethän sinä voi pelätä tuota pientä kultaa? Eikä sitä kutsuta "päällä istumiseksi"! Kissat tulevat syliin.

Aida: Shania, onpas sinulla upea hiuslisäke.

Shania: Onneksi Lolita hyppäsi alas sohvalta. Minua kummastutti suuresti, että Sofia Ja Suzu juttelivat kahdestaan jostakin. Kun Suzu minulle ei vastaa ikinä mitään! Ellei sitten yhtäkkiä tartu olkapäästä kiinni ja kerro jostakin tutkimusmatkansa löydöstä... Omituinen nainen, en muuta sano. Istuimme olohuoneessa hetken ja sitten sain uuden tilaisuuden mennä juttelemaan Aidan kanssa kahdestaan.

Aida: Minä käyn laittamassa kahvia tulemaan.

Shania: Aida! Minä voin tulla auttamaan sinua.

Shania: Aida selvästi vältteli minua! Ihan kuin jo se ei olisi ollut tarpeeksi, että päädyin viettämään ystävänpäivää hänen luonaan. Oi kuinka halusin niin kovasti olla Simonin lähellä, enkä vain tyytyä ystävänpäivän toivotuksiin puhelimen välityksellä hänen kanssaan.

Aida: Öh... kyllä minä voin mennä yksin, sinä olet täällä vieraana. Jää ihmeessä tänne istumaan.

Shania: Minulla on sinulle henkilökohtaista asiaa, tulisin siis mielelläni mukaasi.

Shania: Niinpä menimme keittiöön Aidan kanssa ja Lolita seurasi tietysti perässä. Keittiön pöydällä oli ihana ystävänpäivän asetelma, jollaista en ollut eläissäni nähnyt.

Shania: Oi! Maljakko täynnä erilaisia sydämiä!? Missä tällaisia myydään?

Aida: Jiro antoi sen minulle, hän on itse tehnyt sen. No niin, mistä halusit jutella? 

Shania: No siitä, mistä kerroit minulle silloin siellä Lapissa. 

Aida: Minun ja Simonin suhteesta? Minä arvasin, että siitä sinä haluat kysellä. Nyt on vähän huono hetki, kun täällä on muitakin vieraita. 

Shania: Kerro edes jotain, minä pyydän! Teillä tosiaan oli parisuhde? Ja Simon aikoi jättää minut?

Aida: No me olimme vasta ihan alussa, molemmilla oli tunteita toista kohtaan ja Simon suunnitteli parisuhdetta kanssani. 

Shania: Ja sinä tietysti hänen kanssaan?

Aida: Niin.

Shania: No Simon siis aikoi jättää minut? Hän itse sanoi sinulle niin?

Aida: No niin juuri...

Shania: No missä vaiheessa hän sitten muuttikin mieltään? Että hän halusikin minut?

Aida: No minähän olen jo kertonut tämän kaiken... Silloin kun tulit junalla ja hän näki sinut. Shania, minä en halua puhua tästä asiasta enempää nyt kun on ystävänpäivä.

Shania: Ai Simon vaihtoi muka lennossa mielitiettyään? 

Shania: En ehtinyt saada Aidasta enempää irti, sillä Sofia ja Suzu tulivat myös keittiöön. Ei auttanut muu kuin viettää joutavan pinnallisia ystävänpäivän kahveja...

Sofia: Ai kamalaa kun minulla on sama mekko ylläni kuin viime ystävänpäivänä. 

Aida: No minä en asunut tällä suunnalla silloin, joten minua se ei ainakaan häiritse! Ottakaa siitä leivonnaisia. Kahvi on pian valmista.

Shania: Ihana sydämen mallinen kulho!

Aida: Minulla on kyllä kulhoja joka lähtöön. Olen viihtynyt täällä vallan mainiosti. Tarkoitan sekä asuntoa että kaupunkia.

Shania: Minä yritin vielä epätoivoisesti kysellä Aidalta, mutta eihän se tietenkään onnistunut.

Shania: Mitenkäs Aida miesrintamalla sujuu? 

Aida: No minä olen tapaillut Suzun pikkuveljeä Jiroa muutaman viikon.

Shania: Niin tietenkin... Mitenkäs Suzun siskoveli voi? Vai oliko Jiro velisisko..?

Suzu: Jiro ei ole kumpikaan! Hän on sisarushenkilö! Samoin kuin minä olen hänelle. Siskoveli kuulostaa liian maskuliiniselta. Sisarushenkilö on tarpeeksi sukupuolineutraali termi!

Shania: Voi helvetti minä en voi ymmärtää sitä Suzua! No, joka tapauksessa me sitten otimme someen ystävänpäivän kuvan meistä pöydässä.

Shania: Olipas lopuksi vielä typerä tilanne, joka alkoi siitä kun Sofia kehui korvakorujani.

Sofia: Ihanat sydämet! Mitä niissä lukee..? "Made for Love".

Shania: Eivätkö sovikin hyvin ystävänpäivään? Olen saanut nämä Aidalta!

Aida: Sain nuo korvikset aikoinaan Gunnarilta, miksipä minä niitä enää haluaisin?

Shania: Öh... Mitä sinä juuri sanoit?

Shania: Sitten alkoi sellainen metakka, että sopi vallan hyvin, että Lolita loikkasi Aidan sylistä leivonnaisia nuuhkimaan. Voin siis sanoa, että nostimme kirjaimellisesti kissan pöydälle!

Shania: Vai sait Gunnarilta?! Ja kehtasit antaa minulle nämä?! 

Sofia: Mitä ihmeellistä siinä on?

Shania: Se kusipää äijän kuvatus pahoinpiteli kihlattuni ja aiheutti hänelle aivovamman! Minä en huoli MITÄÄN sen paskiaisen antamaa!!!

Aida: Ei siinä minun mielestäni mitään ole...

Sofia: Ai niin joo, Gunnar oli "Se"...

Shania: Arrgghhh!

Shania: to be continued...

Tarinassa mukana: Ninnin Barbie Fashionistas 179(curvy)=Anuata ja Barbie Fashionistas 180(tall)=Yada

Kuvat Deborah Collierista lainattu ja muokattu netistä