Shania: Tervetuloa Shania LIVE Broadcastin pariin! Aloitan tällaisen ohjelman, joka kertoo elämästäni. En tällä hetkellä oikein paljon voi asioita tehdä, mutta kerron siitä teille ihan kohta, rakkaat katsojat! Olen siis Shania Simmons, 34-vuotias glamour-malli ja viulisti. Asun Cindy Townissa Pohjanmaalla, mutta kotoisin olen Dollywoodista pk-seudulta. Perheeni on lähtöisin Yhdysvalloista. Harrastan Barbien keräilyä ja laskettelua. Niin, ja ennen kaikkea olen kihloissa Simon Deforestin kanssa.
Shania: Minun alkuvuoteni on ollut merkillinen; osittain järkyttävä vaikka samalla tylsä. Nyt on helmikuun viimeinen päivä ja on aika kertoa teille, mitä minulle tapahtui. Istun tässä makuuhuoneeni kirjoituspöydän ääressä, jossa suunnittelin tätä ohjelmaa pitävänikin. Joudun aloittamaan kertomukseni viime vuoden puolelta, sillä silloin tämä kaikki alkoi.
.jpeg)
Shania: Äitini toivoi, että alan hoitaa tuota Chanel-nimistä puudelia ja opin sen myötä hoivaamaan myös lasta! Äidilläni on pakkomielle, että minun ja Simonin pitäisi tehdä lapsi... Äitini sai moisen ajatuksen päähänsä, kun isosiskoni Sinead sai elokuussa vauvan. Äiti haluaa vain lisää lastenlapsia! Näytän teille vaikka ensi kerralla kuvia Sineadin ja miehensä Aaronin suloisesta Nalah-vauvasta. Sinead on lähettänyt paljon vauvakuvia...
Shania: Aada sitten vei koiran takaisin Dollywoodiin kun Annikan kanssa lähtivät ennen uutta vuotta... Mutta nyt päästään itse asiaan, rakkaat katsojani! Uutena vuotena minä olin töissä, kuten miltei joka päivä. Sugar Slutsin studion ulkopuolelle oli pystytetty iso valkoinen muovikuusi. Minun tehtäväni oli kiipeillä ja keikistellä siellä oksilla. Ensin yksin, sitten yhdessä Mintun kanssa, joka on työkaverini ja hyvä ystäväni. Ihan hyviä kuvia uuden vuoden toivotusten kera me saimmekin...
Shania: Mutta juuri kun olimme ottamassa viimeistä kuvaa minusta, ja Mintun oli tarkoitus kiivetä mukaan puuhun, SE tapahtui! Tunsin, kuinka jalkani lipesi liukkaalta oksalta enkä ehtinyt saada mistään otetta. Putosin. Korkealta. Muistan vain ajatelleeni, että nyt kävi huonosti. Liuin alas hurjaa vauhtia kiljuen.
Shania: Putosin puusta oudosti sivuttain. Minä suorastaan iskeydyin maahan, vasen jalka edellä, mutta päädyin selälleni. Sitten tunsin kuinka löin pääni. Ympäriltä kuului epämääräistä huutoa, josta en saanut selvää. Olinko MINÄ loukkaantunut?! Tapahtuiko tämä MINULLE? Ei, se ei voinut olla mahdollista.
Shania: Sitten koko maailma vaimeni. En tuntenut mitään. Minä vain makasin siinä, vaikka en sitä tiedostanutkaan.
Shania: Yhtäkkiä kaikkialla oli valoisaa. Liian valoisaa. Se hohde kirveli silmiäni, vaikka en tiedä olivatko silmäni auki vai kiinni. Näin isosiskoni Annikan, joka hymyili minulle. Ihmettelin, mitä Annika vielä täällä teki, hehän olivat jo palanneet etelään. Kun kysyin miksi hänellä oli kuolleen kaksoissiskonsa Shawnan mekko yllään, hän vastasi olevansa Shawna! Hän ojensi kätensä minua kohti ja kehotti nousemaan. Meidän oli kuulemma mentävä. Tunsin pelkkää onnea ja autuutta. Sitä ei voi MILLÄÄN kuvailla sanoin.
Shania: Samalla kun päätin, etten kuitenkaan tartu Shawnan käteen, valo ympärillä muuttui siniseksi. Vaalea nainen ei ollutkaan kuollut siskoni, vaan ensihoitaja, joka katsoi minua vakavana. Sininen valo tuli ambulanssin katolta ja vieressäni oleva tumma ensihoitaja kysyi minun nimeäni. Hän kertoi olevansa itse Makena. Osasin kyllä kertoa nimeni, mutta jouduin pitkään miettimään vastausta kysymykseen, tiesinkö missä olin. Hän kysyi outoja asioita, kuten sitä, kuka on Suomen presidentti. Vastasin välittömästi:"Tarja Halonen". Aloin hiljalleen tuntea kipua siellä täällä. Kuulin Mintun huutavan nimeäni, mutta kaikkia kehotettiin siirtymään kauemmaksi. Minua väsytti. Jostain kuului naisen ääntä, joka tuntui kuin kaikuvan kalloni sisällä, samaan tahtiin kuin voimistuva kipu sydämen lyöntien mukana:
"34-vuotias nainen, pudonnut useita metrejä, taju palautunut mutta tajunnan taso heikko, luultavasti shokissa, mahdollinen hypotermia, annetaan... nnetaan... etaan... aan..."
Shania: Minulle laitettiin niskatuki. Seuraava muistikuva on terävä vihlaisu vasemmalla puolella lantion seudulla, kun minut siirrettiin paareilla ambulanssiin. Minut kiidätettiin Cindy Townin keskussairaalaan. Matkasta en muista mitään. Minä heräsin myöhemmin illalla sairaalassa, jonkinlaisessa valvontahuoneessa. Olin kysellyt unissani tai puolitiedottomassa tilassa, että olihan Simonilta saatu rubiinikoru varmasti tallessa. Se on koko ajan kaulassani, kuten näkyy! Siinä kävi sitten kuulkaa niin, että vietin koko tammikuun sairaalassa!
Shania: Tohtori Mervi Ojatkunnas toimi lääkärinäni. Muistan ajatukseni, kun hän kertoi vasemman lonkkani murtuneen, selkärankani nikamien välilevyjen revenneen sekä päähäni kohdistuneen iskun aiheuttaneen aivotärähdyksen. Olin peloissani. Alussa ei tiedetty, kuinka pahasti olin pääni satuttanut. Minua oli kuljeteltu koko ilta huoneesta toiseen; röntgenistä pään TT-kuvaan ja sitten vielä magneettikuvaukseen. Pyysin ystävääni Donnaa tuomaan kotoani unisiepparin sairaalaan, sillä minähän en voi nukkua ilman sitä päätymättä Rajamaailmaan. Öh... Siis näen kamalia painajaisia ilman sitä!
Shania: Rakas kihlattuni Simon tuli heti luokseni. Hän tuli henkilökohtaisen avustajansa Flöön kanssa junalla ja vietti ensimmäisen yön sänkyni viereisellä tuolilla nuokkuen. Flöö meni hotelliin. Simon oli monta päivää sairaalassa vierelläni pidellen minua kädestä. Hän yöpyi asunnossani kun selvisi, etten onneksi ollut hengenvaarassa!
Shania: Oli kurjaa, kun Simonin piti lähteä kotiin. Flööllä kun on muitakin asiakkaita Trolliwoodissa Simonin lisäksi. Se Flöö kirjoitetaan kai Fleur..? Mutta niin, eihän rakkaani voinut jäädä yksin vieraaseen kaupunkiin, sillä hänen aivovammansa on aiheuttanut sen, että hänen suunnistuskykynsä on huonontunut todella paljon.
Shania: Onneksi minulla on suuri perhe ja paljon ystäviä. En ollut paljoakaan yksin sairaalassa. Vanhemmat vierailivat siellä vähän väliä, mielestäni liiankin usein. Äitini vaati jatkuvasti lääkäreiltä jotakin ihme toimenpiteitä. Itse olin kiitollinen siitä, ettei aivoihini jäänyt mitään pysyvää vammaa! Ja miten ihanaa oli päästä makuulta puoli-istuvaan asentoon! Lonkkamurtumani leikattiin ja kuntoutus aloitettiin heti. Äiti oli tietysti siinäkin asiassa väittämässä tohtori Ojatkunnakselle, että Dollywoodin Model muse memorial hospitalissa olisi muka parempi kuntoutus...
Shania: Kun olin viimeisiä päiviä sairaalassa, pomoni Deborah Collier kävi vierailulla ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Minusta oli ollut outoa, ettei hän käynyt aiemmin. Olihan tapaturmani sattunut töissä! Hän on kerrassaan omituinen nainen. Hän oli huolissaan ainoastaan selkävammastani. Ja siitäkin vain sen vuoksi, koska kerroin tohtorin sanoneen, että painavat rintaimplanttini hidastivat vamman paranemista. Hän siis pelkäsi, että joutuisin poistattamaan silarini! Muutenkin Debbie käyttäytyi tympeästi, tuntui kuin hän olisi syyttänyt minua onnettomuudesta! Ihan kuin tahallisesti olisin hankkinut itselleni sairaslomaa pian vuosilomani perään!
Shania: Nyt seuraa pieni paljastus! Katsokaas rakkaat katsojat, menen hieman taaksepäin... TADAA! Olen pyörätuolissa! Selkävammani ei vielä ole parantunut ja kyllä tämän lonkankin kanssa on ollut melkoista...
Shania: Olen ollut pyörätuolissa koko helmikuun, ja joudun toistaiseksi olemaankin. Haluaisin olla Simonin luona, mutta tämä on jatkuvaa kuntoutusta, fysioterapiaa ja kontrollikäyntejä lääkärillä. Ärsyttävää ja välillä kovin tylsää... Pari viikkoa sitten oli ystävänpäivä, emmekä voineet viettää sitä rakkaani kanssa. Lähetin Simonille somessa viestin... No minä näytän teille läppäriltä tätä Face-postausta, niin voitte itse lukea!
Shania: En tiedä miksi kultani on vastannut minulle äidinkielellään ranskalla. Ja miksi hän kirjoitti, että:"Rakastan sinua Mignon-muna rakkaani..." No, joka tapauksessa hän toivottaa selvästi hyvää ystävänpäivää.
Shania: Minäpä näytän teille Simonista kuvan tässä samalla, odottakaas rakkaat katsojat... Hmm... TÄSSÄ! Tässä me olemme yhdessä jouluaattona Simonin luona. Niin, minä kerroin aiemmin, kuinka vietimme joulua tyttöjen kesken täällä Cindy Townissa kun sain sen koiran. Se tapahtui siis aattoiltana. Vielä aattoaamuna olin Trolliwoodissa Simonin luona. Olin siellä yli kaksi kuukautta, oih!
Shania: Minun on pakko päästä kertomaan teille jo siitä, minkä tilaisuuden menetin koska olen loukkaantunut. Minähän olen viulisti ja soitin Glamour Bonsais-bändissä viulua. Olin ihan masentunut kun jouduin Pinkissimoon kitaristiksi. Minua ihailtiin, mutta en koskaan pitänyt siitä nykyajan tusina-räpistä ja joutavasta lällätyksestä. Erottuani Pinkissimosta kyselin manageri Nicolalta, voisimmeko perustaa Faithin ja Madeleinen kanssa yhtyeen jossa soittaisin taas viulua, mutta ei siitä mitään tullut. Soitin ainoastaan sukulaisten ja ystävien häissä! No, lopulta Nicola lupautui henkilökohtaiseksi managerikseni, ja pari keikkaa olen soittanut nimellä Shania & Violin.
Shania: Alkuvuodesta kännykkäni soi, kun olin sairaalassa. Siellä oli Nicola. Kun vastasin, hän kertoi että Xara'sin uusi johtaja Francine, joka by the way on siskoni avopuoliso, oli päättänyt että Xara's yrittää tänä vuonna Euroviisuihin. Nicola kertoi, että heillä oli jo tehtynä biisi, jossa Pate Perkkonen laulaisi ja MINÄ soittaisin viulua! Nicola kertoi että Pate Perkkonen seisoi paraikaa siinä hänen vieressään! Olin kuin puulla päähän lyöty, enkä saanut sanaa suustani. Nicola selitti miten kisakappaleet piti jo pian esittää NMK:n eli Nyky Musan Kisan lavalla. Että milloin pääsisin harjoittelemaan biisiä?!?
Shania: Seuraavaksi kuulin luurista seksikkään miehen äänen, se oli Pate Perkkonen, joka tervehti minua ja kehui viulistin taitojani! Osasin vain mumista jotakin vastaukseksi! No sitten Pate kertoi, että oli säveltänyt ja sanoittanut sen meidän kappaleemme, joka oli nimeltään Soihdunsammutin. Esiintyisimme ihan nimellä Shania Simmons x Pate Perkkonen. Sitten hän vielä hyräili sitä biisiä ja lauloi kertosäkeen:
"Ois parempi jäädä vaan, mut jään haluun tutkii
Kuinka saisin sen palamaan, ku sä oot soihdunsammutin
En saa sua syttymään, en edes kytemään
Sä oot viilee, mut tulikuuma
Sä oot, sä oot soihdunsammutin, soihdunsammutin"
Shania: Oi rakkaat katsojani, KUKAAN ei voi ymmärtää, miltä tuntui vastata, että makaan sairaalassa! MINÄ OLISIN PÄÄSSYT EDUSTAMAAN SUOMEA EUROVIISUIHIN!!! Sellaisesta minä jouduin kieltäytyä! Nicola sitten myöhemmin kertoi, että he pyysivät tilalleni Linnea Lempeediystä viulua soittamaan. Pyh, sanon minä! Eihän meissä ole samaa kuin hiusten väri! Mutta minä kuitenkin toivon ja rukoilen että Xara'sin biisi voittaa NMK:n finaalin tänä iltana ja Pate lähtee Linnean kanssa Suomea edustamaan sinne Itävaltaan toukokuussa. Onhan se ihan valtava voitto jo itsessään Xara'sille, jos pääsee esiintymään Euroviisuihin!
Shania: Nyt yritän unohtaa koko Euroviisut hetkeksi ja näytän teille lopuksi vähän tätä makkariani. Laitetaanpas kännykkä selfiekeppiin...
Shania: No niin! Tässä näette kirjoituspöytäni lähempää. Tuolla vasemmalla ylätasolla on Cutie Reveal Barbie, jonka sain Simonilta joululahjaksi. Tuo panda-asuinen siis. Pöydällä on korttejakin Simonilta, tuossa pikku korurasiassa erittäin kalliit nenäkorut häneltä ja löytyy ikivanha valokuvakin tuosta oikealta alhaalta. Siinä Simon soitti bassoa ystävämme Victoria Milovin bändissä. Ylätason kuvassa on idolini Elliot Crane, jonka kanssa soitimme samalla esiintymislavallakin silloin muinoin kun olin Glamour Bonsais-bändissä. Muistaakseni 2014 vuonna, en ole varma. Hyllystä löytyy myös siskopuoleni Caitlinin kirjoittama kirja Kaappaus tuntemattomaan. Hänet siis siepattiin oikeasti syksyllä 2017 miltei vuodeksi! Myös rakas päiväkirjani on pöydällä lampun takana, mutta johan löpisin jo ihan liikaa yhdestä pöydästä!
Shania: Kerroin aiemmin, että keräilen barbeja. Minulla on ihan älyttömän paljon barbeja ja muita muotinukkeja, ja teen taas jonakin päivänä erillisen nukkehuoneen kun löytyy aikaa, tilaa jne. Olen laittanut tänne makkariin vain joitain nukkeja esille, kuten esimerkiksi täällä sängyn päädyssä oven vieressä olevalla hyllyllä näkyy. Vintage-barbit ylähyllyllä ja ammatti-barbeja alempana.
Shania: Sänky minulla on ikkunan alla ja koko sänky on niin täynnä koristetyynyjä ja pehmoleluja, että hyvä kun sekaan sopii, heheh! Naulakossa roikkuu satiinisen yöpaidan lisäksi unimaski ja tietysti unisieppari.
Shania: Täällä on muutamia kirjojakin, mutta pinkissä hyllyssä 90-luvun barbeja ja tuolla valkoisessa vitriinissä puolestaan nukkeja 2000-luvun kaikilta kolmelta vuosikymmeneltä. Moni Barbie on saatu lahjaksi joltain ystävältä, myös tietysti Simonilta. Minä taidan esitellä keräilybarbini teille paremmin jossain toisessa ohjelmassani, sillä ystävistä puheen ollen: en ole kuullut rakkaasta Sofiasta MITÄÄN! Hän lähti Kreikkaan viime vuoden lopulla, rakastui reissullaan ja ilmoitti jäävänsä toistaiseksi sinne. Mutta voisi hän jotakin kuulumisiaan kertoa...
Shania: No, pakko lopettaa tämä ensimmäinen Live broadcastini. Eikös broadcasteissa ole usein vierailijoita? No onhan niissä, joten laitan luurin ihan hetkeksi takaisin rengasvalon kolmijalkaan. Vieraista, tai tässä tapauksessa vieraasta päästäänkin siihen, minkä vuoksi aloitin kertomukseni teille viime vuoden puolelta!
"Tule vaan! Tule, tule!"
Shania: TAAS teille pikku paljastus, rakkaat katsojani: Chanel-koira on kuin onkin MINULLA! Aada vei pikku raukan Dollywoodiin, mutta halusin sen takaisin, kun pääsin sairaalasta. Donna käyttää sen lenkeillä ja minä nautin lemmikkini seurasta, vaikka jonkun on varmasti vaikea uskoa sitä. En usko sitä itsekään; MINÄ koiranomistajana!? Yhtä absurdia kuin se, että edustaisin Suomea Euroviisuissa! Hahah! Me Chanelin kanssa kiitämme kaikkia katsojia, kun jaksoitte olla ensimmäisessä lähetyksessä mukana! Hei sain juuri tietää, että Linnea ja Pate todella äänestettiin Suomea edustamaan! Ei muuta kuin ensi kertaan, hei hei!
Chanel: Hau.
To be continued...
Tarinassa mukana:
Xara & Nicola ja Pate Perkkonen
Ninnin Angel Face Barbie=Shawna, Barbie Extra 19=Makena, 90-luvun Barbie=ensihoitaja, Adventtikalenterin Barbie=Mervi
Mariannen kuvankäsittely
