12.1. Dollywoodissa My Scene TV 3:n (Maiskarin) uutiset: SÄÄ klo:19.20
Meteorologi Pirkka Pyry: Iltaa minunkin puolestani, vaikka ei mikään hyvä ilta olekaan. Kuten näette, kissani Tuuli ja Tuisku ovat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Minulle ilmoitettiin, etten saa tuoda enää lemmikeitä studiolle, joten toin nyt pari lelukissaa tuohon pöydälle kovinta kaipuuta keventämään... Mutta sellaista se on, yritetään saada tämän hyytävän kylmän alkuvuoden jatkosta nyt selvää.
Pirkka Pyry: Melko lailla tasan puoli vuotta sitten eleltiin historiallisen hurjan helteen armoilla ja nyt tilanne on aivan päinvastainen. Siinä missä kesällä korkeapaine Siperiasta toi polttavan kuumaa ilmaa kuin Helvetissä, nyt puolestaan Suomen ylle jämähtänyt korkeapaine aiheuttaa sen, että on helvetin kylmää kuin Siperiassa. Esimerkiksi Lapissa on ollut edellisen kerran näin kylmää 40 vuotta sitten. Kuten täältä nähdään, ollaan 70 pakkasasteessa, ja paikoin pudotaan jopa 89 asteen lukemiin... öh... Hmm...
Pirkka Pyry: Olikos meillä karttaa lumen syvyydestä..? No niin, täällä nähdään tämän hetkinen lumitilanne. Lunta on hyvin hyvin vähän. Etelässä miinus 18 tietämillä, ja mitä ylemmäs Lappia kohti mennään, sitä hurjimmiksi käyvät lukemat. Peräti vähemmän kuin miinus 41! Öö..? Tämähän tarkoittaisi jo kuoppia maassa, jos ihan miinuksella oltaisiin!? Tämä taitaakin olla se pakkaskartta ja se edellinen lumen syvyys...
Pirkka Pyry: Ääh, kirjaimellisesti kis-kis-kismittää niin tämä lemmikkitilanne, että siinä menivät hieman kartat sekaisin. Mutta eiköhän se tulevan viikon sää selväksi tullut väärilläkin kartoilla: lunta ei ole nimeksikään ja aivan helvetin kylmä! Eli ihan suosiolla voi heittää sukset takaisin varaston nurkkaan. Minä lähden tästä muovikissojeni kanssa viikonlopun viettoon, eli hyvää... Äsh! Eihän nyt ollutkaan kuin maanantai. Ei tässä näköjään auta kuin itkeä tai nauraa. Taidan itse kokeilla molempia. Näkemiin.
Vaikka säätiedotus ei lupaa varsinaisia ulkoilukelejä, täytyy joidenkin ulkoilla siitä huolimatta. Tämä koskee muun muassa koirien omistajia. Seuraavana perjantaina Nicola on lähtenyt lenkittämään Zima-koiraansa miesystävänsä Klausin kanssa.
Nicolalla oli aiemmin skotlanninpaimenkoirat Diiva ja Lulu, ja hän tottui niiden rauhalliseen luonteeseen. Nykyinen koira, Lucyn Lassie-kasvattajalta ostettu Zima on saman rotuinen, mutta täysin erilainen luonteeltaan.
Klaus: Mennäänkö vaikka tästä?
Nicola: Mennään vaan. Oi en malta odottaa maaliskuun koiranäyttelyä, jonne ilmoitin Ziman!
Zima sipsuttaa emäntänsä jaloissa, mutta pitää hurjan paljon miehistä. Etenkin Klausista. Se kurkistelee jo miehen perään, joka kävelee paljon kovempaa tahtia kuin Nicola.
Yhtäkkiä koira lähtee juoksemaan Klausin luo.
Nicola: Ajattele, olemme olleet pariskunta kohta puoli vuot-TAAA-AAA! Apuaa! Zima SEIS!
Klaus miettii niin onnellisena parisuhdettaan Nicolan kanssa, ettei alkuun edes huomaa koiraa jaloissaan.
Klaus: Ajatella, puoli vuotta jo! No ei sentään niin kauan, mehän vasta syyskuussa kävimme ensitreffeillä. Muistan kun leveilit sille ranskalaiselle kahvilanpitäjälle kuinka olit oikein konstaapelin seurassa, hahah! Minä mumisin olevani komisario, hehehe!
Sitten Zima innostuu loikkimaan hihnassa.
Nicola: Zima EI! Kulta etkö sinä kuule?!
Klaus: Mitä luule? Sinä itse luulit, että olemme seurustelleet puoli vuotta.
Nicola: Zima on ihan mahdoton!
Klaus: Ei se ole yhtään tahdoton, tuossahan tuo hyppelee riemuissaan!
Lopulta mies tajuaa pysähtyä. Hän katsoo huvittuneena Nicolaan.
Klaus: Voi rakkaani, minä en tajunnut ettet kävellyt ihan selkäni takana. Mitä sanoit Zimasta?
Nicola: No mitä sinä tajuaisit?! Koira on kiskonut hihnassa ja riehunut jaloissasi! Oletko sokea?! Kuvittelin ennen lähtöä, että jäätyisin ylläni tämä kierrätyksestä ostettu Ainon vanha takki. Sen sijaan olen ihan hikimärkänä!
Pariskunnan talvinen koiralenkki päättyy riitaan.
Klaus: Minä olen sokea, en kuule, en luule, enkä tajua! Itse menit kuukausissa sekaisin!
Nicola: Jää siihen kuule ihan keskenäsi sekaisin! Me jatkamme Ziman kanssa tähän suuntaan!
Klaus: Kulta älä! Mitä minä tein väärin?
Nicola: Et kuuntele, tärkeilet vaan!
Klaus: Anna anteeksi! Ota minun takkini jos palelee kovasti!
Nicola: Siinä se taas tuli: ET KUUNTELE!
Seuraavalla viikolla lunta on jo enemmän, mutta kaikkia se ei suinkaan innosta. Kokkolassa Aida on päättänyt painua pakkasia pakoon peräti Havaijille saakka. Hän on juuri sopinut puhelimessa tarkemmin reissusta.
Aida: Ihanaa, että pääsen vihdoinkin sen Keawen komistuksen kainaloon Oahun North Shorelle! Jason kutsui minut luokseen jo syksyllä 2024 Simonin kahvilan avajaisissa, mutta sitten tapasin Jiron ja muutin tänne tuppukylään ja jämähdin tänne... Oi Jason sanoi äsken, että sen lisäksi että voimme surffata mielin määrin, hän opettaa sen lisäksi myös snorklausta. Ja me voimme snorklata jopa haiden seassa! Fantastista!
Aidan elämä on kuitenkin sen verran muuttunut nuoruusvuosien täydestä huolettomuudesta, että hänellä on rakkaat kissansa nykyään.
Aida: Oi Geisha... Oi Lolita... Äidin tulee todella kova ikävä teitä. Niin, äiti lähtee sellaiselle kivalle saarelle sitäkin kivemman miehen kanssa. Kyllä äiti tulee takaisin, mutta äiti ei osaa sanoa milloin. Suzu-täti ruokkii ja hoitaa teitä kun olen matkalla. Oi minun täytyy nyt lähteä hoitamaan muutama tärkeä asia ennen matkaa. Taidan kyllä pyörähtää Alkossa tulomatkalla...
On jo tammikuun loppu ja Etelä-Suomessakin on enemmän lunta. Jaakko on päättänyt lähteä hiihtämään ensimmäistä kertaa sitten kouluvuosien. Jaakko on toki tunnettu suurena urheilumiehenä, mutta silti häntä arveluttaa miten hiihto mahtaa sujua näin pitkän ajan jälkeen.
Jaakko: Mitähän tästä nyt tulee...? Äh, ei tämä voi olla sen vaikeampaa kuin vesiskootterilla ajo tai vaijeriliuku. Tämähän vaatii ainoastaan oikeaa tekniikkaa, ja sellaisenhan minä opin jo silloin lapsena. Hiihto on samanlaista kuin pyörällä ajo; kun sen kerran oppii, niin ei se ikinä unohdu!
Jaakko lähtee siis itsevarmuutta kerättyään kotinsa läheiselle ladulle hiihtelemään.
Jaakko: Mitenkäs nämä sukset nyt menevät näin ristiin?
Jaakko: No niin, alkaahan tämä sujua!
Jaakko: Minähän olen itse asiassa aivan loistava tässä! Kunpa kaikki näkisivät.
Pitää seuraavalla kerralla ottaa mukaan kamera ja kiinnittää se olalle kuvaamaan
kun hiihdän.
Jaakko: Tai ehkä otankin Ainon! Niinpä tietysti, hän saa kuvata minua.
Jaakko: Hupsista! Apua! Mitenkäs tässä näin kävi?
Jaakko: No, ei se mitään! Hyvin sujuu! Hehheh!
Jaakko: Ööh…
Seuraavaksi Jaakko lähtee hakemaan Ainon mukaan hiihtämään. Ainoa ei aluksi innosta lainkaan, mutta Jaakko saa hänet maaniteltua mukaansa lupaamalla seikkailun raittiissa ilmassa. Kamera tosin pitää jättää Ainon toivomuksesta kotiin, sillä hänkään ei ole hiihtänyt sitten kouluaikojen, eikä Aino halua ilmoille todisteita ruostuneista taidoistaan. Pariskunnan kissat tulevat joukolla ihmettelemään mihin palvelijat ovat lähdössä.
Aino: No niin pikku kullanmurut, olkaahan kiltisti sillä aikaa kun äiti ja iskä käyvät vähän sivakoimassa!
Pian Aino ja Jaakko yrittävät päästä ladulle, ja kummallakin on hommassa vaikeuksia.
Aino: Iik! Miten meillä on sukset näin ristissä?!
Jaakko: Hehheh! Niillä on kai jotain toisiaan vastaan. Hehe! Mutta kyllä ne tuosta vielä oikenevat. Tämä vaatii vain harjoittelua, ja sinä olet onnekas kun sinulla on taitava opettaja!
Aino: Apua!
Jaakko: Voi ei! Anna kun autan sinut ylös, kulta.
Aino: Enhän minä pysy yhtään pystyssä! Onko suksien todella oltava näin kamalan liukkaat?
Jaakko: No tietysti on, eihän hiihto muuten onnistuisi!
Aino yrittää uudestaan, mutta pipo on pudonnut maahan, eikä Aino tiedä miten sen saisi nostettua.
Aino: Mitä tästä muka voi tulla? En pääse liikkumaan mihinkään suuntaan!
Jaakko: Odota kun minä tulen apuun!
Jaakko antaa Ainolle tämän pipon, ja Aino yrittää taas hiihtämistä, mutta mätkähtää nyt polvilleen.
Aino: Auts! Nämä ovat kyllä oikein tappovälineet! Mennäänkö jo kotiin?
Jaakko: Älä nyt kulta vielä luovuta!
Pitkältä tuntuvan taistelun jälkeen Aino ja Jaakko pääsevät viimein ladulle ja onnistuvat jopa etenemään kaatumatta.
Aino: Iiih! Tämähän onkin kivaa!
Jaakko: Minähän sanoin, että hiihtäminen vaatii vain harjoittelua! Helppoa kuin heinänteko!
Aino: Onko se heinänteko muka helppoa? No, ehkä minä en nyt kaadu enää!
Aino: IIIKS!
Jaakko: Täältä tulee apuun suuri sankarisi! Jälleen kerran.
Aino: Ai suuri sankari vai? Ihan samalla tavallahan sinäkin olet kompuroinut!
Jaakko: Mitä? En varmasti ole. Sukset menivät vain kerran ristiin... Ja sekin vain siksi, kun oli kivi kengässä.
Aino: Ai kerran ristiin vain? Minä kuule näin vähän enemmänkin kompurointiasi jo ikkunasta, ja sain napattua muutaman kuvankin.
Jaakko: Mitääh?!
Aino: Että sellainen sankari sinä olet, hihi! Ehkäpä minä opetankin sinua? Odota kun nousen tästä ylös, niin otetaan pieni kisa! Se, kuka on ensin tuolla kukkulalla, voittaa ja saa hieronnan kipeille jaloilleen. Ja ne ovat muuten monot suksissa, eivät "kengät".
Jaakko: Ööh...
Aino: Nyt sitä mentiin! Viuuh! Öh... Hups...
Jaakko: Hahaa! Kyllä minä sittenkin taidan tämän kisan ja sen jalkahieronnan voittaa!
To be continued...
Tarinassa mukana:
Xara & Nicola, Klaus ja Zima
Merja & Jaakko ja Aino
Ninnin Pirkka Pyry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti