Osa 284 Poikkeuksellisen purevan pakkasen alkuvuosi

 

12.1. Dollywoodissa My Scene TV 3:n (Maiskarin) uutiset: SÄÄ klo:19.20

Meteorologi Pirkka Pyry: Iltaa minunkin puolestani, vaikka ei mikään hyvä ilta olekaan. Kuten näette, kissani Tuuli ja Tuisku ovat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Minulle ilmoitettiin, etten saa tuoda enää lemmikeitä studiolle, joten toin nyt pari lelukissaa tuohon pöydälle kovinta kaipuuta keventämään... Mutta sellaista se on, yritetään saada tämän hyytävän kylmän alkuvuoden jatkosta nyt selvää. 

Pirkka Pyry: Melko lailla tasan puoli vuotta sitten eleltiin historiallisen hurjan helteen armoilla ja nyt tilanne on aivan päinvastainen. Siinä missä kesällä korkeapaine Siperiasta toi polttavan kuumaa ilmaa kuin Helvetissä, nyt puolestaan Suomen ylle jämähtänyt korkeapaine aiheuttaa sen, että on helvetin kylmää kuin Siperiassa. Esimerkiksi Lapissa on ollut edellisen kerran näin kylmää 40 vuotta sitten. Kuten täältä nähdään, ollaan 70 pakkasasteessa, ja paikoin pudotaan jopa 89 asteen lukemiin... öh... Hmm...

Pirkka Pyry: Olikos meillä karttaa lumen syvyydestä..? No niin, täällä nähdään tämän hetkinen lumitilanne. Lunta on hyvin hyvin vähän. Etelässä miinus 18 tietämillä, ja mitä ylemmäs Lappia kohti mennään, sitä hurjimmiksi käyvät lukemat. Peräti vähemmän kuin miinus 41! Öö..? Tämähän tarkoittaisi jo kuoppia maassa, jos ihan miinuksella oltaisiin!? Tämä taitaakin olla se pakkaskartta ja se edellinen lumen syvyys...

Pirkka Pyry: Ääh, kirjaimellisesti kis-kis-kismittää niin tämä lemmikkitilanne, että siinä menivät hieman kartat sekaisin. Mutta eiköhän se tulevan viikon sää selväksi tullut väärilläkin kartoilla: lunta ei ole nimeksikään ja aivan helvetin kylmä! Eli ihan suosiolla voi heittää sukset takaisin varaston nurkkaan. Minä lähden tästä muovikissojeni kanssa viikonlopun viettoon, eli hyvää... Äsh! Eihän nyt ollutkaan kuin maanantai. Ei tässä näköjään auta kuin itkeä tai nauraa. Taidan itse kokeilla molempia. Näkemiin.

Vaikka säätiedotus ei lupaa varsinaisia ulkoilukelejä, täytyy joidenkin ulkoilla siitä huolimatta. Tämä koskee muun muassa koirien omistajia. Seuraavana perjantaina Nicola on lähtenyt lenkittämään Zima-koiraansa miesystävänsä Klausin kanssa.

Nicolalla oli aiemmin skotlanninpaimenkoirat Diiva ja Lulu, ja hän tottui niiden rauhalliseen luonteeseen. Nykyinen koira, Lucyn Lassie-kasvattajalta ostettu Zima on saman rotuinen, mutta täysin erilainen luonteeltaan.

Klaus: Mennäänkö vaikka tästä?

Nicola: Mennään vaan. Oi en malta odottaa maaliskuun koiranäyttelyä, jonne ilmoitin Ziman!

Zima sipsuttaa emäntänsä jaloissa, mutta pitää hurjan paljon miehistä. Etenkin Klausista. Se kurkistelee jo miehen perään, joka kävelee paljon kovempaa tahtia kuin Nicola.

Yhtäkkiä koira lähtee juoksemaan Klausin luo.

Nicola: Ajattele, olemme olleet pariskunta kohta puoli vuot-TAAA-AAA! Apuaa! Zima SEIS!

Klaus miettii niin onnellisena parisuhdettaan Nicolan kanssa, ettei alkuun edes huomaa koiraa jaloissaan.

Klaus: Ajatella, puoli vuotta jo! No ei sentään niin kauan, mehän vasta syyskuussa kävimme ensitreffeillä. Muistan kun leveilit sille ranskalaiselle kahvilanpitäjälle kuinka olit oikein konstaapelin seurassa, hahah! Minä mumisin olevani komisario, hehehe!

Sitten Zima innostuu loikkimaan hihnassa.

Nicola: Zima EI! Kulta etkö sinä kuule?!

Klaus: Mitä luule? Sinä itse luulit, että olemme seurustelleet puoli vuotta.

Nicola: Zima on ihan mahdoton!

Klaus: Ei se ole yhtään tahdoton, tuossahan tuo hyppelee riemuissaan!

Lopulta mies tajuaa pysähtyä. Hän katsoo huvittuneena Nicolaan.

Klaus: Voi rakkaani, minä en tajunnut ettet kävellyt ihan selkäni takana. Mitä sanoit Zimasta?

Nicola: No mitä sinä tajuaisit?! Koira on kiskonut hihnassa ja riehunut jaloissasi! Oletko sokea?! Kuvittelin ennen lähtöä, että jäätyisin ylläni tämä kierrätyksestä ostettu Ainon vanha takki. Sen sijaan olen ihan hikimärkänä!

Pariskunnan talvinen koiralenkki päättyy riitaan.

Klaus: Minä olen sokea, en kuule, en luule, enkä tajua! Itse menit kuukausissa sekaisin!

Nicola: Jää siihen kuule ihan keskenäsi sekaisin! Me jatkamme Ziman kanssa tähän suuntaan!

Klaus: Kulta älä! Mitä minä tein väärin?

Nicola: Et kuuntele, tärkeilet vaan!

Klaus: Anna anteeksi! Ota minun takkini jos palelee kovasti!

Nicola: Siinä se taas tuli: ET KUUNTELE!

Seuraavalla viikolla lunta on jo enemmän, mutta kaikkia se ei suinkaan innosta. Kokkolassa Aida on päättänyt painua pakkasia pakoon peräti Havaijille saakka. Hän on juuri sopinut puhelimessa tarkemmin reissusta.

Aida: Ihanaa, että pääsen vihdoinkin sen Keawen komistuksen kainaloon Oahun North Shorelle! Jason kutsui minut luokseen jo syksyllä 2024 Simonin kahvilan avajaisissa, mutta sitten tapasin Jiron ja muutin tänne tuppukylään ja jämähdin tänne... Oi Jason sanoi äsken, että sen lisäksi että voimme surffata mielin määrin, hän opettaa sen lisäksi myös snorklausta. Ja me voimme snorklata jopa haiden seassa! Fantastista!

Aidan elämä on kuitenkin sen verran muuttunut nuoruusvuosien täydestä huolettomuudesta, että hänellä on rakkaat kissansa nykyään.

Aida: Oi Geisha... Oi Lolita... Äidin tulee todella kova ikävä teitä. Niin, äiti lähtee sellaiselle kivalle saarelle sitäkin kivemman miehen kanssa. Kyllä äiti tulee takaisin, mutta äiti ei osaa sanoa milloin. Suzu-täti ruokkii ja hoitaa teitä kun olen matkalla. Oi minun täytyy nyt lähteä hoitamaan muutama tärkeä asia ennen matkaa. Taidan kyllä pyörähtää Alkossa tulomatkalla...

On jo tammikuun loppu ja Etelä-Suomessakin on enemmän lunta. Jaakko on päättänyt lähteä hiihtämään ensimmäistä kertaa sitten kouluvuosien. Jaakko on toki tunnettu suurena urheilumiehenä, mutta silti häntä arveluttaa miten hiihto mahtaa sujua näin pitkän ajan jälkeen. 

Jaakko: Mitähän tästä nyt tulee...? Äh, ei tämä voi olla sen vaikeampaa kuin vesiskootterilla ajo tai vaijeriliuku. Tämähän vaatii ainoastaan oikeaa tekniikkaa, ja sellaisenhan minä opin jo silloin lapsena. Hiihto on samanlaista kuin pyörällä ajo; kun sen kerran oppii, niin ei se ikinä unohdu! 

 

Jaakko lähtee siis itsevarmuutta kerättyään kotinsa läheiselle ladulle hiihtelemään. 

 

Jaakko: Mitenkäs nämä sukset nyt menevät näin ristiin? 

 

Jaakko: No niin, alkaahan tämä sujua! 

 

Jaakko: Minähän olen itse asiassa aivan loistava tässä! Kunpa kaikki näkisivät. Pitää seuraavalla kerralla ottaa mukaan kamera ja kiinnittää se olalle kuvaamaan kun hiihdän. 

 

Jaakko: Tai ehkä otankin Ainon! Niinpä tietysti, hän saa kuvata minua. 

Jaakko: Hupsista! Apua! Mitenkäs tässä näin kävi? 

 

Jaakko: No, ei se mitään! Hyvin sujuu! Hehheh! 

 

Jaakko: Ööh… 

 

Seuraavaksi Jaakko lähtee hakemaan Ainon mukaan hiihtämään. Ainoa ei aluksi innosta lainkaan, mutta Jaakko saa hänet maaniteltua mukaansa lupaamalla seikkailun raittiissa ilmassa. Kamera tosin pitää jättää Ainon toivomuksesta kotiin, sillä hänkään ei ole hiihtänyt sitten kouluaikojen, eikä Aino halua ilmoille todisteita ruostuneista taidoistaan. Pariskunnan kissat tulevat joukolla ihmettelemään mihin palvelijat ovat lähdössä. 

 

Aino: No niin pikku kullanmurut, olkaahan kiltisti sillä aikaa kun äiti ja iskä käyvät vähän sivakoimassa! 

Pian Aino ja Jaakko yrittävät päästä ladulle, ja kummallakin on hommassa vaikeuksia.

 

Aino: Iik! Miten meillä on sukset näin ristissä?!

Jaakko: Hehheh! Niillä on kai jotain toisiaan vastaan. Hehe! Mutta kyllä ne tuosta vielä oikenevat. Tämä vaatii vain harjoittelua, ja sinä olet onnekas kun sinulla on taitava opettaja!

Aino: Apua!

Jaakko: Voi ei! Anna kun autan sinut ylös, kulta. 

Aino: Enhän minä pysy yhtään pystyssä! Onko suksien todella oltava näin kamalan liukkaat? 

Jaakko: No tietysti on, eihän hiihto muuten onnistuisi! 

Aino yrittää uudestaan, mutta pipo on pudonnut maahan, eikä Aino tiedä miten sen saisi nostettua.

 

Aino: Mitä tästä muka voi tulla? En pääse liikkumaan mihinkään suuntaan! 

Jaakko: Odota kun minä tulen apuun! 

Jaakko antaa Ainolle tämän pipon, ja Aino yrittää taas hiihtämistä, mutta mätkähtää nyt polvilleen. 

 

Aino: Auts! Nämä ovat kyllä oikein tappovälineet! Mennäänkö jo kotiin?

Jaakko: Älä nyt kulta vielä luovuta! 

 

Pitkältä tuntuvan taistelun jälkeen Aino ja Jaakko pääsevät viimein ladulle ja onnistuvat jopa etenemään kaatumatta.

 

Aino: Iiih! Tämähän onkin kivaa! 

Jaakko: Minähän sanoin, että hiihtäminen vaatii vain harjoittelua! Helppoa kuin heinänteko!

Aino: Onko se heinänteko muka helppoa? No, ehkä minä en nyt kaadu enää! 

 Aino: IIIKS!

 Jaakko: Täältä tulee apuun suuri sankarisi! Jälleen kerran.

Aino: Ai suuri sankari vai? Ihan samalla tavallahan sinäkin olet kompuroinut!

Jaakko: Mitä? En varmasti ole. Sukset menivät vain kerran ristiin... Ja sekin vain siksi, kun oli kivi kengässä.

 

Aino: Ai kerran ristiin vain? Minä kuule näin vähän enemmänkin kompurointiasi jo ikkunasta, ja sain napattua muutaman kuvankin. 

Jaakko: Mitääh?!

Aino: Että sellainen sankari sinä olet, hihi! Ehkäpä minä opetankin sinua? Odota kun nousen tästä ylös, niin otetaan pieni kisa! Se, kuka on ensin tuolla kukkulalla, voittaa ja saa hieronnan kipeille jaloilleen. Ja ne ovat muuten monot suksissa, eivät "kengät".

Jaakko: Ööh... 

 

Aino: Nyt sitä mentiin! Viuuh! Öh... Hups...

Jaakko: Hahaa! Kyllä minä sittenkin taidan tämän kisan ja sen jalkahieronnan voittaa!

 To be continued...

Tarinassa mukana:

Xara & Nicola, Klaus ja Zima

Merja & Jaakko ja Aino

Ninnin Pirkka Pyry 

Osa 231 Donna-Sabrina (Sabotage) Mariah från NYC!

6.12.2022 oli itsenäisyyspäivä, ja ensilumi satoi perinteisen mystisesti Dollywoodiin yhdeksältä aamulla. Jonathan Simmons tuijotti vetisillä silmillään kädelleen laskeutuvaa lumihiutaletta, joka viipyi siinä hetken. Ei sulattanut käden lämpö, ei kadottanut ohi kiitävä tuulenvire hiutaletta hentoa. Jonathan oli jälleen varma, että hiutale oli jollakin tapaa osa heidän menehtynyttä esikoistytärtään Shawnaa.

Näin herkissä tunnelmissa ei alkanut itsenäisyyspäivän aamu Cindy Townissa, jossa lunta oli satanut jo marraskuun lopusta asti. Shania oli odottanut ystäväänsä Donnaa kahville jo yhdeksältä, mutta neiti suvaitsi saapua vasta kymmenen jälkeen. Ja tavalliseen tapaansa dramaattisesti.

Shania: Donna! Mikä ihme sinua taas viivytti?

Donna: Siis KOKO kaupunki! Tääl on niin dorkaa jengii, et pitäs vetää turpaan jokaista, joka tunkee MUN bemsun eteen!

Donna: Siis kelaa: joku äijä kiilas paskasella koslallaan mun bemarin kylkeen niin et lasin sirut lensi ja veriki tais lentää ja... Siis vittu! Mä nään ihan punasta ku vituttaa niin! Kiss mai ääs KAIKKI!

Shania: No kai sinä nyt näetkin punaista, jos pidät noita värikkäitä aurinkolaseja! Ja lensikö siellä siis lasi ja veri ja...

Donna: No vittu! Ei lentäny! Mä liiottelin. Mut MEINAS lentää. Ainaski OIS VOINU lentää...

Shania: Hei älä viitsi, olet taas matkinut minua. Otatin nämä pinkit hiuslisäkkeet eilen, ja nyt sinä olet laittanut pinkkejä raitoja myös. Vieläpä hiusvärillä!

Donna: Nooh... Eiks nää pari rantuu näytäkki coolilta mulla..?

Shaniaa ärsyttää Donna, jonka pitää aina saada kaikki samat asiat kuin Shanialla itselleen. Hän yrittää unohtaa koko hiukset ja keskittyy päivän teemaan.

Shania: Ajatella, Suomi on jo 105-vuotias! Minä päätin juhlistaa maamme itsenäisyyttä siten, että tänään minä käytän niitä paljon puhuttuja push-up-rintsikoita, sillä julistan omaa itsenäisyyttäni! Sitten minulla on kaulassa tämä Freedom-koru. Oli minulla jokin muukin juttu...

Donna: Ihan jees, ihan jees... Voi vittu! Arvaakohan Shania, et mä unohdin koko itsenäisyyden?! Joo, tota kato, mul on niinku tätä päivää juhlistamas... Nii! Tää sininen rotsi of course! Paitsi siis mähän kelasin sillee tän hommelin, et mä laitoin tän paidan siks, et se kuvais tän sinisen rotsin kaa mun OIKEEN isänmaan värei! Niinku muistat, mä oon syntyny Jenkeis! Nykis tietty, siis ihan keskellä Nykii! Sen jenkimmäs paikas EI VOI syntyy!

Shania muistuttaa jälleen kerran olevansa itsekin Yhdysvalloista, vaikka vanhempansa Suomeen muuttivatkin lapsikatraan tekemään. Lähes koko Shanian suku asuu Minnesotassa, ja sekös Donnaa taas pistää vihaksi. Hän lähtee kiertelemään pitkin Shanian asuntoa, jotta saisi aiheen valittaa jostakin. Shanian mainitessa toisen mumminsa asuvan Kalifornian San Diegossa, saa Donna miltei raivarin.

Donna: Siiis O.M.G.!! Ooksä tosissas? Sul on pinkki Marimekon pöytätuuki, ni sen takia sä oot kaivanu jostain komerostas tänne sohvallekki yhen sellasen tyynyn!? Tai VIELÄ pahempaa; ostanu tän??!!

Tässä vaiheessa Shaniaa vaan naurattaa Donnan puheet, sillä hän arvaa jo keskustelun jatkon ystävysten istuessa kahvipöytään.

Shania: Keitin uudet kahvit, sillä ne yhdeksäksi keittämäni olisivat ainoastaan kaunistaneet meitä, muuta iloa niistä sumpeista ei olisi ollut.

Donna: Siis täh?! Sä puhut frendi rakas ihan höpöjä. Hei onks Kokkolan puolella Marimekon Outlettii?

Shania: Tuskin on. Sitä paitsi, sekä tämä pöytäliina että tuo koristetyyny ovat Dollywoodin ajoiltani, eli pääkaupunki-seudulta ostettuja. Enkä muistaakseni ostanut niitä samaan aikaan. Siellä minulla oli katsos se valtaisa omakotitalo, jossa oli erikseen keittiö ja olohuone, ei kuten tässä pikku kaksiossa. Niin, ja minulla oli ruokailuhuonekin erikseen, keittiössä ei syöty!

Donna: Juu niin varmaan! Ja vissiin takallekkin oli joku erillinen syvennys tai jotain?

Shania: Eehei mitään syvennyksiä takalle ollut. Minulla oli erillinen takkahuone!

Donna: Nyt kyllä muija puhuu paskaa! Näytä valokuva! Voi Vittu! On niin saatanan hyvää keksii, et en mä kaipaa enää seksii.. omnom... nam nam...lisää! HEI! Eiks tuliski musta hyvä räppääjä?! "Diddidii...viitun hyyvää keeksii... dädädiu...en mää kaipaa seeksii, didididii!"

Shania: Saanko antaa pienen neuvon?

Donna: Sä tiiät kyl, sun PITÄÄ!

Shania: Älä ala räppäriksi, ystävä rakas. Minä olen tehnyt senkin virheen, jos muistat Pinkissimon..?

Donna: Mut sähän rämpytit taustalla jotain skittaa, et sä räpänny ite!

Shania: Hahah, olin kuule yhtyeen suosituin heti räppäreiden jälkeen, hiihhihii! Saa kadehtia, TAAS! Lällällää!

Donna: No lällätilää, ei sit ruveta räppää! Ja TAAS tuli riimii!

Shania: Eivätkö sovikin kauniisti pöydälle tuo TaJu Designsin hopeinen puu sekä Black Fridayn alennuksesta löytämäni lumisadepallo?

Donna: Njää... Aina sul on kaikki uutta, sama millon tulee... Mut on ne siistei kyl...

Shania: Siitä tulikin mieleeni Black Weekendin paras löytö: katsohan tuonne parvekkeelleni. Löysin pinkit jouluvalot!

Donna: Mä en tykkää yhtään ku jengi änkee joka ikkunaan jotku mauttomat vilkkuvalot!

Shania: Ai? Voi johan on harmillista, minä kun ostin... APUA! POIS SIELTÄ! HUS!

Donna: Mä jo kelasin et muija sekos! Mut tuol partsilla hyppii harakoita tai jotain.

Shania ryntää parvekkeelle lintuja häätämään ja takkia pukeva Donna suorastaan laahustaa perässä.

Shania: Kirotut linnut! Onneksi lähtivät heti, tai olisivat saaneet kyytiä tällä harjalla!

Shania: Ei voi olla totta; ne linnut ovat jälleen nokkineet nämä vaivalla laittamani kausivalot rumasti irti!

Donna: Ai millee muka rumasti? Voi vittu miten upeet nää valotkin on. Shanian on oltava siinä uskossa, et mä vihaan tällasia.

Shania harjaa parvekkeen lattialta, pöydältä sekä tuoleilta lunta pois.

Shania: Hitto että huitaisen mokomaa lintua tällä harjalla päähän, jos tulevat tänne rellestämään silloin, kun olen paikalla. Täytyy nostaa nuo valotkin takaisin ylös kaiteeseen, kunhan ehdin.

Donna: Joo. Lupas muuten Cindy Towniin ihan nollakelii täks päiväks.

Shania: Vai sellaista...

Shania: Ainakin nyt tänne ulos vielä jäätyy pystyyn, etenkin ilman takkia! Nyt äkkiä takaisin sisälle!

Shaniaa ihmetyttää, minkä takia Donna katselee parvekkeen valoja niin kovin pitkään, vaikka juuri äsken ilmoitti inhoavansa moisia.

Shania: No tuletko sinä?!

Donna: Joo joo, chillaa ny vähä! Mä kelailen miten mä voisin salaa rikkoo nää valot, siis estää, ettei ne harakat enää riko näitä! Auts! Mä urvelo möläytin koko hommelin, onneks Shania ei tajunnu!

Shanialla todellakin meni täysin ohi korvien Donnan äskeinen lipsautus. Tytöt päättävät katsella reality-sarjaa Mansion of Passion Suomi Shanian uusimmista tallenteista, sillä Big Barbiekin päättyi marraskuun lopussa Leion voittoon, jota Shania kannattikin.

Shania: No nyt keskiviikon jakso alkaa, tule katsomaan! Mitä sinä oikein puuhaat siellä keittiössä?

Donna: Eiku mä hokasin nää sun kaameet tiskit jo sillon ku mä tulin.

Donna: Mä oon kato Donna-Sabrina Mariah Andersson från New York, joten en mä pysty katteleen tällasta sotkuu.

Shania on ikionnellinen saadessaan katsoa reality-sarjaansa, sillä ihmeiden aika ei ole ohi: Donna lupaa hoitaa Shanian tiskit ja unohtaa diivailunsa hetkeksi. Vai onko Pietarsaaren drama queenilla juonet mielessään..?

Shania: Kiitos vielä kerran, olet oikea aarre!

Donna: No kai mä ny sen nään itekki peilistä, höh!? Juu ei tarvi kiittää mua ku mä duunaan nää sun jutskat! Hihii, mä löysin täältä sakset näin nopee!

Donna livahtaa sakset selkänsä takana parvekkeelle muka lintuja hätistelemään, mutta todelliset motiivit ovat muualla.

Donna: Shania ei huomaa EVER, et sen hienoi jouluvaloi on pikkasen peukaloitu, hahaa! Nyt mun ei tartte kadehtii näit vilkkujaisii enää.

Kuluu pari tuntia, ennen kuin Shania edes huomaa rakkaiden kausivalojensa pinkin hohteen hämärtyneen parvekkeellaan. Shania on ensialkuun raivoissaan viattomille harakoille ystävänsä tihutyöstä, mutta tulee sitten vain surulliseksi. Kadehtipa Donna mokomia välkkyjäisiä miten paljon hyvänsä, aiheuttaa Shanian suru Donnassa nyt ainoastaan häpeän tunteita ja itsesyytöksiä. Donna on juuri purskahtamaisillaan itkuun ja tunnustamaisillaan leikanneensa valonauhan katki, kun kantaa määrätietoinen Shania ennennäkemättömän laatikon ruokapöydälle. Tätä edes Donna ei olisi osannut aavistaa!

Shania: Ei, kyllä minun on tehtävä tämä. Muuten en pääse harmistuksen tunteesta koko itsenäisyyspäivänä eroon.

Donna: Öö... Siis O.M.G! TOISET jouluvalot?!

Shania: Kyllä vain ja superkalliit olivatkin ja mikä lie deluxe-malli. Näitä ei alennuksesta saa, kuten ne äskettäin rikkoutuneet, jotka olivat alle 5 euroa. Minun on ihan pakko laittaa nämä niiden tilalle, sillä onhan nyt itsenäisyyspäiväkin... Hitto vieköön, ettei näitä edes tehdä pinkkinä!

Shania: Niin, nämä valot olin siis ostanut lahjaksi sinulle. Valitettavasti minä nyt laitan nämä parvekkeelleni, jotta saan jonkinmoisen mielenrauhan, eikä itsenäisyyspäivä mene ihan kir... kirjaimallisesti harakoille! Vielä ne linnut saavat kyytiä, ellei muusta syystä, niin ihan vaan kostona siitä, että sinulle jos jollekin nämä hienot valot olisivat kuuluneet. Tiskasit astianikin, siinä todellinen ystävä! Nyt kyllä harmittaa jonkin verran se, ettei näitä deluxe-valoja edes saa pinkkinä, sillä Luojan kiitos ehdit juuri ja juuri tänään kertoa minulle, ettet voi sietää tällaisia kausivaloja! 

Menen etukäteen repimään ne pinkit halpisvalot pois ja alan purkaa tätä nauhaa laatikosta, jotta pimeys ei iske jälleen yhtäkkiä ja sitten näitä ei edes näe laittaa. Laitahan takki yllesi. Minäkin taidan ottaa tuon pinkin huovan tästä sohvalta harteilleni!

Shanian mentyä parvekkeelle, tuntee Donna kuin syyttävän Pirun laskeutuvan olalleen.

Donna: Donna!! MI-TÄ HEL-VET-TI-Ä?! Donna-Sabrina Mariah Andersson, MITÄ sä saatanan hullu eukko oot NY tehny??!! Menit sitte eka kusettaan Shaniaa, ettet sä tykkää jouluvaloist!!?? Ja sit ku se siitäki hommelist huolimatta, et SÄ leikkasit ne sen vanhat tuikut paskaks, ois hommannu SULLE koko Pohjanmaan COOLEIMMAT jouluvalot, ni ny sä saat FUCKIN' BIATCH ihan kuule ansios mukaan ku duunaat niit Shanian deluxe-mallin välkyttimii TASAN tonne sen frendis partsille, et katokki tarkkaan, et niist tuikuist tulee täydelliset!!! VOI VITTU ET VITUTTAA!!!! AAARGGHH!!!

Hetken kuluttua parvekkeella Shania näyttää tyytyväiseltä. Lunta on satanut jonkin verran lisää, mutta lämpötila todellakin on nollassa, eikä enää tarvitse palella niin paljon.

Shania: No niin, uudet jouluvalot ovat paikallaan!

Shania: Kiitos, että olisit auttanut valojen laittamisessa, mutta nauhan pituudesta ja 40:stä led-valosta huolimatta nämä olivat niin nopeat laittaa, ettei mennyt kuin pari minuuttia! Sinä, rakas ystäväni, olet aina niin hidas, hahhaa. Ja nämä sinulle tarkoitetut valot ovat itse asiassa paremmat kuin ne pinkit, sillä nauha itsessään on niin huomaamaton, että se tuskin kiinnostaa harakoita!

Donna: Joo... 

Shania: Katso nyt, valot ovat upeamman näköisetkin! Niissä on joku kuuden tunnin ajastin, sitten on 8 erilaista kombinaatiota, miten ledit välkkyvät!

Donna: Joo... Tos virtaboxis lukee ne kaikki jutskat... Siis vaik mä ite en huolis tällasii... Voi Vittu! Mä en kestä enää!

Donna: Tosta napist saa valkkaa minkä hommelin haluu välkkyyn... Tai sit saa ne vilkuttaan vuorollaan kaikki jutskat... Siis mä en pysty vaan istuu täs niinku ei mitään! Jos mä oisin ollu real friend, nää tuikut välkkyis mun partsil kohta, se ois upee ku disco!

Donna: Shania mä hajoon! Mun on PAKKO tunnustaa!!! Mä en tiiä miten mä tän ees kertosin, mut mun on niinku MUST! Mä oon OIKEESTI syntyny Nykin keskel, siis vahingos, ku mun porukat voitti Lotos ja oli New Yorkis matkalla! Mut muuten mä oon ihan tost Jeppiksest vaan... Mä en oo Donna-Sabrina Mariah Andersson from NYC, vaan mä oon Donna-Sabrina Mariah Andersson från Jakobstad! Yhyy!

Shania: Öö..? Entä sitten? Ei minua ystävä rakas haittaa, vaikka olisit kotoisin Kokkolan Luttulasta! Se on eräs juoppojen asuttama kerrostalo naapurikaupungin keskellä.

Donna: Mutku sul on IHAN OIKEESTI kaikki sukujuuret Jenkeis! Mä haluun kans!

Shania: Oi sinua, sukujuuriaan ei voi kukaan valita. Mutta tiedätkös mitkä voi? Hyvät ystävät!

Lopulta Donna rauhoittuu ja suostuu Shanian haluamaan itsenäisyyspäivän valokuvaan.

11.12. Shania on aikaisin aamulla hereillä, sillä edessä on kiireinen päivä ja kotopuoleen Dollywoodiinkin pitäisi lähteä perhettä tapaamaan piakkoin. Shania mietiskelee parvekkeellaan hienoja jouluvalojaan ihaillen.

Shania: Johan on satanut paljon lunta! Osa valoista peittyy kohta kokonaan lumen alle.

Shania: Luojan kiitos Donna kertoo aina rehellisesti totuuden. Onneksi hän sanoi moneen kertaan, ettei haluaisi tällaisia valoja vilkkumaan itselleen. Minä kun ajattelin antaa hänelle ne kolmannet kausivalot, jotka samaan aikaan ostin, mutta hän selvästi vihaa tällaisia. Taidan antaa ne valot Merille tai Alyssalle!

to be continued...

Tarinassa mukana: Ninnin Barbie Extra 13=Donna