Osa 272 Julki sydäntä keventävät salat, kulki kasvoihin lentävät palat & sulki sydämestään pettävät kännikalat

 

Simonia voisi sanoa onnekkaaksi, sillä hän onnistui vaikean aivovamman saatuaan kuitenkin säilyttämään sekä liikunta- että puhekykynsä – tosin molemmat tietyin rajoituksin. Simonin suuntavaisto on nykyään käytännössä mennyttä; hän ei pääse kotoaan mihinkään yksin ilman eksymistä, ja tutussa kodissaankin hän törmäilee välillä seiniin. Hän säilytti myös persoonallisuutensa, mitä nyt hänen kärsivällisyytensä ja aloitekykynsä saivat kovan iskun. Simonin tunteet heittelevät helposti laidasta laitaan, ja häntä vaivaa jatkuva masennus, johon ei yhtään ainakaan auta se, että Shania antaa Simonin jälleen odottaa seuraavaa vierailuaan. Simon onkin jo pitkään tuskaillut sitä, kun Shania aina vain siirtää lupaamaansa vierailua. Eihän neito tietysti mitään sille voi, ettei hän saa töistä sen verran vapaata, että ehtisi matkata kihlattunsa luokse. Shania on viimeksi luvannut tulla Simonin luo kesäkuussa. Simon yrittää ymmärtää ja malttaa odottaa parhaansa mukaan, kuten aina.

 

Toukokuussa Trolliwoodin ilma on jo joinakin päivinä lähes helteinen, toisina taas tuntuu siltä, kuin talvi olisi tullut takaisin. Kuun lopulla on jo lähes 20 astetta lämmintä, mutta ilma tuntuu viileämmältä kovan tuulen takia. Simon on tänä perjantai-iltana mennyt petiin jo varhain, sillä on ollut koko päivän ajan väsynyt vietettyään muutaman tunnin kahvilassaan. Tähän vuodenaikaan valo tulvii sisään ikkunoista vielä illallakin, mutta Simon ei ole jaksanut kaivautua peiton alle sitä pakoon.

 

Simon havahtuu hereille kun hänen puhelimensa pärähtää soimaan.

 

Simon: Shaniako siellä soittelee? Hän on varmasti vieläkin harmissaan siitä kun unohdin sen meidän vuosipäivämme vappuaattona. Kaksi vuotta seurustelua niin kuin virallisesti... Ei kyllä uskoisi siihen nähden miten vähän me olemme sen jälkeen nähneet. Minkä minä sille voin, että kaikki ei pysy mielessä? Kihlauspäivää en kyllä unohda, sehän oli... No, onneksi säästin Mildredin hääkutsun, siitähän sen voi tarkistaa, kun sattui samalle päivälle. Hah. Mutta tämä etäsuhde ei kyllä voi ikuisesti jatkua. Minun on pakko taas jutella Shanian kanssa suhteestamme vakavasti kun me tapaamme. Vakavista asioista ei voi puhelimessa puhua... 

 

Simon ottaa kännykän käteensä. Soitto tuleekin tuntemattomasta 046-alkuisesta numerosta.

Simon: Mikä mainostaja siellä nyt soittaa? Eivät kai ne tähän aikaan… Allô? 

 

Puhelimesta kuuluu lohdutonta itkua. Nainen nyyhkyttää ja kuulostaa kuin hän ei saisi kunnolla henkeä itkultaan. 

 

Simon: Hmmm... Kykä siellä?

Soittaja: Si-simon? Nyyh... Aida täällä... Minä hukkasin kännykkäni vappuna, sniff... Minulla on uusi luuri, mutta vielä tämä prepaid-numero... Nyyh... Mi-minä... Yhyy!

Simon: Aida? Mikä sinyllä on 'ätänä? 

Aida nojaa tiskipöytäänsä itkien. Kokkolassa on alkanut jo vihertää, mutta Aida ei huomaa ikkunasta näkyvää maisemaa, vaikka tuijottaa sitä. Itse asiassa hänen vetiset silmänsä ovat nauliintuneet vastapäisen kerrostalon seinään. Hänen kännykkänsä on keittiön pöydällä ja puhelu kaiuttimella.

Aida: Minä en kestä enää! Yhyy!

Simon: Äh... Olen pa'oillani, Aida, myttä... Miten minä voin äyttää sinyä?

Aida: Minä olen ollut ihan kamala, nyyh, mi-minä en tunne enää itseäni, olen niin sekaisin, yhyy!

Simon: Oletko sinä jyönyt taas?

Aida: O-olen minä... Mutta en nyt... Sniff... Nyt minä olen selvä ja sen takia kaikki tämä onkin liikaa.

Simon: Sinyn pitää oikeasti lopettaa työ jyöpöttely. Se ei tee sinylle 'yvää. Sinyllä on vieroitysoireita, sen takia sinyllä on kyrjä olo.

Aida: Ei tämä siitä johdu, vaivani on henkistä laatua. Minä en tiedä enää olenko minä se pettäjä vai petetty, olen kai molempia, sen takia minä juon ja sekoilen, tämä kaikki tekee minut hulluksi! Sinä kysyt miten voit auttaa minua, no sinä voit kertoa minulle, halusitko minut oikeasti! 

 

Simon: Öh... Minä olen se pettyri. Sinä vain jöydyit tä'än sotkyyn... Tämä kaikki on minyn syytäni. 

Simon huokaa syvään. 

 

Simon: Kyllä minä 'älysin sinyt.

Aida: Minä olin jo niin onnellinen. Sitten sinä näit vain Shanian ja unohdit minut. Sinä unohdit minut kuin jäähtyneen kahvin pöydälle!

Simon: Ei, en minä ikinä ynö'tänyt sinyä. Myttä minä selitin jo sinylle: Shania 'älysi minyn kanssani naimisiin. Hän 'yväksyi minyt tällaisena kyin minä olen. Sinä 'älysit myökätä minystä jotain myytä. 

 

Aida ei ole lainkaan tyytyväinen Simonin vastaukseen ja käännähtää kohti puhelinta katsoen sitä anovasti. Ihan kuin Simonin ääni olisi mies itse keittiön pöydän ääressä.

 

Aida: Minun on saatava tietää, mitä sinä tunnet. Sinä et edes puhunut minulle, etkä katsonut minua. Se tuntui siltä, että unohdit minut oikeasti… Mitä muuta...?

Simon: No sinä aloit vaatia seksiä minyltä.

Aida: No sitä minä juuri tarkoitin sillä, etten tiedä olenko minä se, joka on pettänyt sinut. Kun halusin sellaista, johon et ole valmis.

 

Simon: Mä räkästin sinyä oikeasti. Ja räkästän vieläkin. Myttä kai sinä täjyät miten 'yönösti me sovimme y'teen? Sinä siirryit 'eti eteenpäin, ja nyt sinyllä on ollyt jo ainakin kolme miestä Shanian mykään. E'kä sinä saat… 

 

Simon huokaa taas syvään. 

 

Simon: E'kä sinä saat niiltä myiltä jotain sellaista mitä et saanyt minyltä. Ja sinä ansaitset sellaisen elämän kyn 'älyät.

Aida: Ehkä tajuankin, mutta meidän olisi pitänyt puhua asioista. Minä olen sekoillut ihan random miesten kanssa, koska minulla on niin paha olla, etkö ymmärrä?!

Simon: Myttä kyn sinä et 'älynnyt py'yä minyn kanssani mistään! 

 

Aida: Miten sinä et tajua, että tunsin olevani täysin yksin ja unohdettu, kun Shania saapui?! Ja oletko kertonut Shanialle sitä, että meinasit valita minut?

Simon: Sinä vain jyöpöttelit etkä py'ynyt minylle enää kynnöllä sen jälkeen kyn Shania tyli… En minä voi kertoa Shanialle mitään tästä. Ei ole mitään kerrottavaa.

 

Shania: Hei kulta, minäkin olen täällä. Minä tiedän jo kaiken.

 

Simon jähmettyy kauhusta paikalleen. Puhelinkin putoaa hänen kädestään. Hän katsoo seinää silmät pyöreinä ja tuntee kuin hänen otsallaan olisi rengas, joka kiristyisi hiljalleen entistä enemmän. Hänen kaulallaan tuntuu olevan toinen rengas, joka puristaa hänen äänihuulensa olemattomiksi. Hänen sydämensä hakkaa villisti, kuin se olisi aikeissa hypätä pois rinnasta kurkun kautta. Hänen pitää taistella tasatakseen hengitystään sen verran, että saa kuivan suunsa auki. Hän haluaa sanoa jotain, vaikka pelkää sanovansa väärin. 

Shania: Kuinka sinä saatoit?!

Simon: Shania? Öö… Aida, oletko sinä tosissasi?! Jo'datat minyt ansaan tällä tavalla?! 

 

Shania alkaa selostaa puhelimeen niin nopealla tempolla, että hyvä kun puheesta saa selvää. Hän on viimein saanut Aidan puhumaan asiasta, ja nyt on kaiken huipuksi itse Simonkin langan päässä. Shania haluaa itsepintaisesti tietää tapahtuneesta KAIKEN.

 

Shania: Minä en ole lainkaan vihainen siitä, että meinasit jättää minut ja ottaa Aidan. Minähän olin kaukana, ja Aida luonasi. Tunteita voi herätä helposti, eikä niille mahda mitään. Mutta kahdesta asiasta minä olen vihainen.

Simon: Nyt te saitte varmaan ’yvät näyryt. Ke’ottiko Aida sinyä jättämään minyt? Hän lyylee varmasti pääsevänsä taas sänkyyn minyn kanssani jos sinä jätät minyt. Myttä se ei toimi niin.

Aida: Pyh! Kuule väitätkö tätä joksikin ansaksi?!
Simon: Kyllä, Aida, niin sinä teit. Ja minä olen ollyt 'yölissäni sinyn mielenterveydestäsi!

Shania: Mistä helvetistä sinä puhut?! Minä en halua ikinä jättää sinua! Minä olen vihainen siitä, että olet saanut Aida raukan pään noin sekaisin. Ja siitä, ettet puhu meille tästä asiasta mitään. Minä olen odottanut että kertoisit tapahtuneesta, mutta sinä vain vaikenit.

 

Simon: Niin… Jos Aida on kerran kertonyt sinylle kaiken, niin sitten sinä tiedät. Mitä sinä 'älyät minyn sanovan?

Shania: No pyytävän AIDOSTI Aidalta anteeksi, että olet saanut hänet kuvittelemaan parisuhdetta ja sitten murskannut hänen unelmansa! Ja hän selitti jotakin päätöntä, että ottaisit meidät molemmat!

Simon: Minä olen pyytänyt häneltä anteeksi vaikka kyinkä monta kertaa. Ja se oli hänen ideansa, että minä otan teidät molemmat. 

Aida nousee pöydästä ruokkiakseen kissan, jolloin Shania pomppaa myös pystyyn ja riuhtaisee pöydällä lojuvan kännykän lähemmäksi itseään. 

Shania: No tämä asia ei kuitenkaan ole vielä selvä, koska Aidalla on noin huono olla. Olisit kyllä voinut luottaa minuun sen verran, että olisit kertonut tästä. Aida on sentään rakas ystäväni yli kymmenen vuoden takaa. Meidän suhteemme perustuu luottamukseen, eikö? Ja siihen, että me puhumme toisillemme ihan kaikesta. Sinä olet luullut, että minä suuttuisin tästä, mutta minä en olisi suuttunut. Mutta sen sijaan tällaista salailua en halua.

Silloin Aida huutaa kovaan ääneen ja Lolita-kissa tuijottaa emäntäänsä silmät pyöreinä.

Aida: Simon, sinä sanoit, että voit ottaa meidät molemmat!

 

Simon on aivan paniikissa selitystä miettiessään, kun joutui yllätetyksi tällä tavalla. Hän on ajatellut Aida-ongelman katoavan tuosta vain, kuin tuhka tuuleen, ilman että hänen itse pitäisi ikinä ottaa vastuuta teoistaan ja sanoistaan. Nyt Simon tietää, että hänen on viimein kerrottava Shanialle totuus, mutta hän ei tiedä miten sen tekisi.

Simon: Miksi he soittivat minulle yhdessä? Se oli varmasti Aidan idea, mokoma meni lörpöttelemään Shanialle. Miten helvetissä minä tämän selitän? Pää hajoaa tässä... En minä aikonyt py’yä tästä mitään sinylle, koska en ’älynnyt nolata Aidaa enkä itseäni. Se on niin nolo jytty. Arvelin, että jos sinä tietäisit, niin alkaisit vi’ata minyä. Ja se on viimeinen asia, mitä minä ’älyän. Minä olen ollyt ’yölissäni Aidan mielenterveydestä, myttä en silti sanonyt mitään. En tiennyt mitä sanoisin hänelle, että hän lopettaisi ne typerät temppynsä. Tai sinylle, että… No, että sinä antaisit minylle anteeksi. Koska minä en ansaitse sinyn anteeksiantoasi, räkkäydestäsi py’ymättäkään.

 

Simon on sen verran kiihtynyt, että Shania kuulee puhelimessa tämän nopean hengityksen. Shania haluaa puhua rauhallisesti ja vakuuttaa, ettei asia vaikuta heidän suhteeseensa. Aida painuu mitään sanomatta käytävään nälkäinen Lolita perässään.

 

Shania: Kuten äsken sanoin; minä en olisi vihannut sinua. Eikä tässä ole mitään noloa.
Simon: Onpas. 'Älyätkö sinä kyyllä koko totyyden? Häh? 'Älyätkö?
Shania: Minun puolestani asia on tällä selvä, kunhan Aida hyväksyy anteeksipyyntösi. Ja kunhan lupaat ja vannot, että tästä lähtien kerrot minulle ihan kaiken tärkeän. Mitä kerrottavaa siinä vielä on?
Simon: No vaikka mitä jos sinä 'älyät oikeasti kyyllä etkä lyö lyyriä korvaan.

Shania: Minä en lyö luuria korvaan vaikka kertoisit mitä! Minähän olen elämänkumppanisi ja tuen sinua kaikessa! Sinun täytyykin kertoa kaikki. Voi hiton Aida, minne hän nyt juoksee?!

 

Simon: Okei... Minä aioin tosiaan jättää sinyt. Mietin sitä noin kyykäyden ajan ennen kyin sinä tylit. Ja minä kysyin Aidalta, ’älyääkö hän aloittaa sy’teen minyn kanssani ja myyttää minyn lyökseni. Hän oli aivan innoissaan siitä. Se oli silloin minyn synttärinäni kyn sain paniikkiko’tauksen siellä metsässä. Sen jälkeen Aida nykkyi minyn sängyssäni sen yön, koska minä pyysin häntä jäämään yöksi, koska a’disti olla yksin. 

 

Shania rientää Aidan perään kännykkä mukanaan. Aida näyttää suorastaan juosseen olohuoneeseen. Aida asteleekin Shaniaa vastaan viinapullon kera. Shania jatkaa hämmentyneenä keskustelua Simonin kanssa.

 

Shania: Öh... Te nukuitte yhdessä... Mitä helvettiä siellä on tapahtunut?! Aida on niin hullu nymfomaani, että hän on VARMASTI yrittänyt jotakin! Ja onko Simon mennyt mukaan Aidan touhuun?! Ei voi olla mahdollista, sillä minähän tiedän miten ällöttävänä hän seksiä pitää! Hän kertoi minulle. Mutta mitä Aida on yrittänyt?! Ööh... Minähän sanoin jo, että ymmärrän että tunteita voi herätä, en ole siitä vihainen. Mutta siellä sängyssä... Oliko teillä... jotakin?
Simon: Sinä tietysti työmitset nyt minyt, myttä minä vannon, ettei se ollyt sellaista kyin sinyn kanssasi; me vain nykyimme, ja erillään toisistamme, emme syydelleet ikinä. Hän piti minyä kädestä ’etken ja minä häntä, ja me vain nykyimme. Minä… Me päätimme, ettemme tekisi mitään intiimiä niin käyän kyin minä seyrystelisin sinyn kanssasi. No, se oli enemmän minyn päätökseni, myttä Aida syöstyi sii’en silloin.
Aida: Simon! Kerro sitten KAIKKI! Äläkä huolehdi MINUN mielenterveydestäni, saisit itse mennä hoitoon traumojesi kanssa! Minä tuin sinua siinäkin?

Shania: Aida, älä sinä nyt selitä siinä... Simon, Aida on hakenut viinapullon...

 

Simon ottaa halinallen syliinsä ja puristaa sitä ahdistuneena. 

Simon: Minä kerron Shanialle kaiken. Älä 'yytele siellä, Aida.

Aida: Huutelen mitä huutelen!

Simon: Sinä et tiedä millaista minyllä on ollyt, Shania… Vaikka sinä kyyntelet minyä nykyään paremmin kyin ennen, niin sinä et silti tiedä… Sinä et voi tietää kyn et ole itse kokenyt tällaista… millaista on olla pää i’an sekaisin koko ajan. Istyä yksin kotona kyn ei pääse edes ylös ilman että pitää miettiä, löydänkö takaisin vai jäänkö jonnekin ’ortoilemaan ja ’ava’dyn keskellä äytötietä. Minyn on pitänyt rakentaa elämäni kokonaan yysikki… yysiksi ja ’yväksyä kaikki tämä päskä. Aida oli täällä näkemässä sen kaiken. Minyn ei tarvinnyt salata häneltä mitään eikä teeskennellä, niin kyin minä teeskentelen kaikille myille, että kaikki on ’yvin. Vic ja Angie ja Boone ovat olleet mykäviä minylle, myttä en minä näe ’eitä kyin silloin tällöin, he ovat niin kiireisiä. Kahvilan avajaisiin he tylivät ja kävivät jöylynä, kyn saivat ilmaisia ’erkkyjä, sen jälkeen ei ole näkynyt. Kaikki aina odottavat minyltä jotain, ja sitten kyn minystä ei ole heille mitään ’yötyä, niin he eivät tyle käymään eivätkä edes soita. 

 

Shania kuuntelee kuinka tuskissaan Simon on. Shanian sydäntä kivistää miehen puhe. Hän haluaisi nyt enemmän kuin koskaan olla Simonin vieressä, halata häntä tiukasti mutta hellästi. Samaan aikaan Shania tuntee syyllisyyttä Simonin kurjasta olotilasta, sillä hänhän itse keksi koko jutun, että totuus on kaivettava esiin. Syyllisyyden tunteesta huolimatta Shaniaa kiinnostaa kuitenkin, mitä mahtaa olla se "kaikki", josta Simon ja Aida puhuvat.

 

Shania: Voi kulta... Minulle ei ainakaan tarvitse teeskennellä, enkä koskaan voisi haluta hyötyä sinusta! Minä en halua sinulta mitään, kuten tiedät. Haluan ainoastaan tietää kaiken. Voi Taivas kuinka kaksinaamaiselta tuo kuulosti! "En halua mitään, haluan kaiken"! Toivottavasti Simon tajusi mitä tarkoitin. 
Simon: Minyn oma äitini ’ylkäsi minyt ’eti kyn sain aviovamman. Hän olisi tyllyt käymään täällä vain sinyn vyöksesi. Ja siksi minä en ’älynnyt kertoa hänelle, että me olemme ki’loissa, en ennen kyin sinä lä’tisit. Minyn ja äitini välit ovat sillä tavalla passif agressif. Ovat aina olleet, myttä nyt vielä enemmän. Ja nyt hän on vi’ainen minylle, koska hän sai selville somesta eikä minyltä, että me olemme ki’loissa. Hän ei lyö… lye syömäläistä mediaa, joten hän sai sen selville vasta sitten, kyn sinä postasit siitä Facebookiin jyyri ennen niitä kahvilan avajaisia. Vaikka me olimme sopineet, että postaamme siitä y’dessä.
Aida: No?! Anna tulla jo siitä meidän asiasta!

Shania: Tein väärin ja pyydän anteeksi.

 

Hiki alkaa virrata kun Simon yrittää selittää Shanialle miltä hänestä tuntuu, tietäen vallan hyvin, että tämä saattaa olla heidän suhteensa loppu.

Simon: Minyn ja Aidankin välit ovat nykyään aika passif agressif. Hän kysyy minyltä välillä mitä kyylyy, ja minä kysyn samaa häneltä. Enimmäkseen tekstiviestein. Joskys kahvilan avajaisten jälkeen minä kysyin häneltä miten sen Jasonin kanssa menee, myttä hän ei vastannyt sii’en. Enkä minä py’ynyt mitään sinystä. Hän ei ole tyllyt käymään sen jälkeen kyn me menimme ki’loi’in. Minä’än olen kertonyt sinylle, että olen i’an päskä i’missy’teissä, niin tässä se näkyy. En osaa py’yä oikein sinylle enkä Aidalle. E’kä minyn ei pitäisi py’yä kenellekään mitään, niin en onnistyisi löykkäämään ketään.

Shania: Sinä vähättelet itseäsi aina, jostain kumman syystä. Sinähän olet aivan ihana kumppani, toisin sanoen osaat hyvin toimia ihmissuhteessa. Lukuun ottamatta tuota Aidan juttua, jota et kertonut.

Simon: Ei, ei... Minä melkein jo kirjoitin Aidalle, että ’yvä, että olet päässyt yli minystä. Myttä se olisi e’kä ollyt vä’än tökeröä, niin kyin vielä enemmän passif agressif. Enkä minä edes ’älyä, että hän pääsee minystä yli, jos olen re’ellinen sinylle. Minä räkästän häntä myös, en voi mitään sille. Myttä sinylle sellainen ei tietenkään sovi… ja minä ymmärrän sen kyllä. 

 

Shania aikoo juuri sanoa, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että Simon rakastaa Aidaa. Silloin Aida taas kiljaisee puhelimeen. Hän on juonut jo jonkin verran isosta pullosta, joka oli ennestään avattu.

Aida: Minäkin rakastan Simon sinua!
Shania: Ole hiljaa siinä nyt ja laita se viinapullon korkki kiinni!
Simon: Aimi py’yy minylle aina polymeerisestä sy’teestä, jossa räkästetään yseämpää kyin y’tä ’enkilöä. Hän sanoo, että sen takia hänen ja Valtin sy’de on kestänyt jo vyösiä, he ovat niin avoimia toisilleen. Minä en ole löytänyt sellaisesta mitään netistä. Onko se oikeasti joky jytty?
Shania: Rakkaus on voimakas tunne, eikä se niin vain kuole. En siis tuomitse sitä, että rakastatte yhä toisianne Aidan kanssa.
Simon: Odota, tästä sinä tykkäät...
Shania: Polyamoria? On se oikea juttu...
Simon: Poly-amoria? Ei polymeerinen?

Shania: No se tulee sanasta amor. Rakkaus. Ja poly tarkoittaa monta.

 

Simon: Niin, se käy jotenkin paremmin järkeen... Amour… Myttä ei sellaisesta sy’teestä oikeasti mitään tylisi, koska Aida on nymphomane. Meillä oli välit kynnössä sii’en asti, kynnes sinä tylit. Aida oli lyvännyt antaa minylle aikaa päättää sy’de sinyn kanssasi vaikka kyinkä pitkään, myttä hän alkoikin ’eti painostaa minyä. Hän vaati minyltä seksiä sillä perysteellä, että maailma mykä ty’öytyy jos me emme ’arrasta seksiä ja ’anki lapsia. Se oli kyin isky vyön alle, koska Aida TIETÄÄ, että minä ’älyän lapsia myttä en voi saada niitä. Hän taas ei ole ikinä py’ynyt mitään, että ’älyäisi lapsia tai naimisiin. Hän ’älysi vain löykätä minyä, samoin kyin hän teki siellä kahvilan avajaisissa ja messyillä; jäy’öi seksistä koko ajan ja ’eitti vaatteensa pois niin kyin se mykä kii’ottaisi minyä. Hän vain jyöpöttelee ja yrittää te’dä minyt mystäsykkäiseksi toisten miesten kanssa ja käyttäytyy kyin kyritön kakara. Sen takia meillä on nykyään passif agressif välit. 

 

Yhtäkkiä Aida muuttuu aggressiiviseksi. Mutta siinä ei ole mitään passiivista!

 

Aida: Kuule Simon, haista vittu! Luuletko, että olen joku iso paha Cécile ja tulen ja pakotan sinut seksiin?!
Simon: Pidä Aida tyrpäsi kiinni! 'Elvetti!
Shania: Aida lopeta jo! Te olette ihan sekopäisiä: välillä rakastatte ja välillä tunnutte vihaavan toisianne? Mitä Simon sinäkin mesoat?!

 

Simon tuhahtaa vihaisena. 

Simon: No kerronko minä vielä, miten Aida jätti minyt pylään sen ävystys’omman kanssa? Hänen piti aloittaa ne ’enkilöko’taisen ävystäjän opinnot ja olla minylle äpynä. En yskö, että hän aloitti mitään opintoja. En yskö, että hän aidosti ’älyää äyttää ketään, ilman jotain taka-ajatystä. Hän ’ylkäsi minyt, ja nyt minä en saa mitään virallista äpyä keneltäkään. Piti pyytää Liljalta, että hän käy minyn kanssani käypässä aina kyn hän kyyditsee minyt pois sieltä kahvilasta. Ilman häntä minä olisin täysin kotini vanki ja kyölisin nälkään täällä. Minyn on te’nyt mieli kirjoittaa Aidalle erittäin pitkä ja passif agressif kiitoskirje, myttä sitten minä vain näyttäisin miten päskä itse olen, koska minyn syytäni’än tämä kaikki on. Sniff!

Aida alkaa suorastaan raivota puhelimeen. Hän kokee tilanteen niin, että Simon vain haukkuu häntä.

Aida: Mitä vittua?! Minä opiskelen Kokkolassa koko ajan, sen takiahan muutin tänne! Vai että minä jätin pulaan?! Sinä se jätit minut pulaan kun et huolinutkaan minua! Sinun takiasi juon tätä viinaa ja sekoilen miesten kanssa! Sinä syytät minua kaikesta, vaikka todellisuudessa olet vihainen elämällesi, elämälle jonka Cécile on tuhonnut jo kauan sitten! Vai en halua auttaa ketään?! Ilman apuani olisit eksynyt ties minne ja kuollut nälkään, koska et muistanut syödä!

 

Simon kihisee järkytyksestä, että Aida kehtaa mainita Cécilen jo toista kertaa. Hän pitää kuitenkin itsensä kasassa ja jättää Aidan täysin huomiotta, puhuen vain Shanialle. 

Simon: En minä ’älynnyt ikinä jättää sinyä, Shania. Ajattelin vain, että se olisi sinylle parempi… niin sinä saisit elää sellaista elämää siellä po’joisessa kyin ’älyät. Tyntyi, että minä olin sinylle vain takka. Taakka. Aida oli lä’ellä ja häntä ei tyntynyt ’aittaavan kaikki minyn öytöyteni… kynnes se kaikki ’aittasi sittenkin. Minä olin sanonyt hänelle, että me voisimme e’kä joskys ’arrastaa seksiä… ja se oli ISO ”e’kä”. Aidan mielestä se oli iso ”kyllä, nyt ’eti”. 

 

Shania katsoo epäuskoisena Aidaa ja sitten puhelinta. Shania jollain tasolla mieltää kännykän joksikin mystiseksi Simonin reinkarnaatioksi, koska miehen puhe kaikkine huokauksineen kuuluu siitä. Kuin olisi oikeasti lähellä. Aida puolestaan on oikeasti ihan vieressä ja vieläpä jo humalassa.

 

Shania: Nyt tämä keskustelu meni ihan hulluksi, enkä pysty enää kärryillä!
Simon: Aidalla tyntyy olevan sellainen ajatysmaailma, että kaikki mie’et ovat kiimaisia koiria. ”Hän on vain mies, ei hänellä ole mitään oikeita tynteitä.” On i’an ’elvetin löykkäävää, että hän aliarvioi minyn älykkyyttäni työllä tavalla. Ja kaikkea mitä minä olen. En ole sanonyt tätä hänelle, koska tyntyy siltä, ettei minyllä ole oikeyttä sii’en kyn itse aloitin tämän; sitten’än minä vasta päskiäinen olisin. Myttä minä lyylin tynteväni hänet, ja tyntyy siltä, että ere’dyin pa’asti. Hän ei ’yväksy minyä tällaisena. Sinä olet ainyt, joka ’yväksyy minyt sellaisena kyin minä oikeasti olen.
Aida: Minä perun kaiken rakkauden tuohon mieheen! Shania, en haluakaan tuon otuksen kanssa MIHINKÄÄN suhteeseen! Shania, lyö sille luuri korvaan!
Shania: NYT TURPA KIINNI!

 

Simon: Shania, sinä olet ainyt, jonka kanssa minä ’älyän naimisiin ja jakaa kaiken mitä minä olen. Minä räkästän sinyä. En olisi syöstynyt kosintaasi jos epäilisin sitä. Minä epäilin sinyn räkkäyttäsi, kynnes me py’yimme kynnöllä kasvokkain. Pyydän anteeksi sitä ja tätä kaikkea mielipa’aa, jonka olen sinylle ai’eyttänyt. 

 

Shania palaa keittiöön Aidan kännykkä kädessä ja istuutuu pöytään. Hän haluaa jutella Simonille kaikessa rauhassa. Eiköhän Aida suorastaan ryntää perässä viinapullo mukana kuunnellakseen puhelua! Muka tekosyynään antaa Lolitalle ruokaa. Kissaa ruokkiessaan Aida käyttäytyy kuin kaistapää ja huutelee puhelimeen asioita, jotka loukkaavat Simonia uskomattoman paljon, mutta joita Shania ei ymmärrä.

 

Aida: NO NIIN LOLITA, NYT RAKASTAVA MAMI TULEE JA ANTAA RUOKAA, KOSKA VÄLITÄN SINUSTA NIIIIN PALJON!

Shania Öh... Voi kulta, lupaathan sitten kertoa minulle kaikesta?
Simon: Aida, minä toivoin, että me voisimme vielä korjata välimme, myttä tämän jälkeen... Jää vaikka sinne Kokkolaan äsymään, kyn et sen vertaa välitä minystä että olisit kertonyt myytöstäsi. Pidä 'äyskää pyllösi kanssa. Shania, minä kerroin sinylle nyt kaiken.
Aida: Ei Simon kerro! Vai onko hän kertonut Cécilestä ja huoraamisestaan?! Niin Simon, siinä sinulle vastaus siihen, pidänkö sinua kiimaisena koirana! Olet yhä mielessäsi Cécilen koira, panta kaulassa!

 

Simon: En voi ysköä työtä… 

 

Simon alkaa itkeä. Hän yrittää tukahduttaa vaimean nyyhkytyksensä täysin olemattomaksi, mutta Shania kuitenkin kuulee sen.

Shania: Voi Simon, pyydän anteeksi Aidan puolesta. Hän puhuu täysin sekavia, sillä pullosta on hörpätty jo kaksi kolmasosaa. Harmittaa, ettei teidän välejä nyt saatu paremmiksi. Simon, sanoinko jotain väärää? Vai Aidan puheistako loukkaannuit?

Simon: E-et sinä sanonyt mitään väärää, Shania. Aida, minä lyylin oikeasti, että voisin lyöttää sinyyn. Nyyh... 

 

Aida on kännissä ja vihainen ja haluaa satuttaa Simonia, mutta rakastaa kuitenkin niin paljon, että omat sanansa viiltävät rinnassaan kuin miekan terät. 

Aida: Miksi sinä sitten haukut minua vain?! Olen hylännyt sinut ja välitän vain seksistä ja pakotan sinut siihen tai maailma räjähtää ja olen niin itsekäs enkä halua auttaa ketään ja... ja… Minä unohdin… HIK!
Simon: Aida, minä en voi äyttää sinyä. Lyylin, että voisin, myttä... Sinä tarvitset mammyttiäpyä päästäksesi eroon alko'oliriippyvyydestäsi.
Aida: Ja sinä tarvitset kunnon terapiaa että pääset Cécilestä irti! Minä voisin auttaa sinua, mutten enää halua!
Simon: Niin, niin…
Shania: Lopettakaa jo herran tähden! Kukas se Cecil nyt oli...? Tunnenko minä häntä?

 

Simon: Minä lopetin jo aikoja sitten. Ja nyt tyntyy siltä, että en jaksa enää...

Shania: Minua ei nyt kiinnosta kukaan Simonin exä, joten tuki Aida suusi!

Simon: Ei minyllä ole mitään exää. Ja tyli jo aivan selväksi, mitä Aida minystä ajattelee. Joten voimmeko me lopettaa tämän? 

 

Simon nyyhkyttää taas. 

 

Aida: Sinä vain väheksyt ja mollaat minua ja väität että hylkäsin vaikka itse hylkäsit minut! Miltä tuntuu Simon isku vyön alle, kunnon potku palleille, täh?! Shania, Simon on vanha HUORA! Siinäs kuulit totuuden!
Simon: On siinäkin ystävä...
Shania: Sängyssä käsikkäin nukkuminen EI OLE huoraamista!

 

Aidan sanat viiltävät Simonia syvältä. Syvempää, kuin mikään pitkään aikaan. Ne satuttavat Simonia enemmän kuin mikään Gunnarin sana tai teko tai aivovamman tuoma terveysongelma voisi koskaan häntä satuttaa.

 

Simon: Minä olen te'nyt vaikka mitä vir'eitä, myttä syyrin niistä oli lyöttää sinyyn, Aida. 

 

Shanian ja Aidan korviin kuuluu enää vain puhelimen tuuttaus, sillä Simon on mennyt pois linjoilta. Aida kiljuu niin lujaa että Shanian korviin sattuu. Lopulta Aida heittää viinapullon lattiaan, mutta Shania nousee juuri silloin pöydästä.

Aida: Ei vaan ei! En minä sanonutkaan sitä! Eih... Anna anteeksi! Yhyy! Minä ansaitsen kuolla! Yyyhyyyy!

Shania: Aida EIII! ÄLÄ HEITÄÄÄ!

Viinapullo osuu voimalla lattiaan ja pamahtaa ensin, sitten kuuluu loputonta helinää. Lasinsirpaleet ovat paksuja, ja niitä lentää Shanian kasvoihin. Yksi viiltää hänen vasempaan poskeensa haavan. Aida romahtaa täysin ja lysähtää lattialle.

 

Shania ei tajua yhtään mitään kenestä Cécilestä Aida puhui; hän luulee kyseessä olevan Simonin exä, josta he ovat yhdessä puhuneet. Shania ei juurikaan noteerannut, kun Simon sanoi, ettei hänellä mitään exää ole. Shania on ihan järkyttynyt siitä, miten Aida ja Simon alkoivat huudella ja riidellä vaikka asiat piti sopia. Hän seisoo keittiön pöytään nojaten ja koskettaa poskeaan shokissa. Hän menee suorastaan paniikkiin kun oikeaan käteen tarttuu kehonlämpöistä tahmeaa nestettä.

Shania: Apua, minusta vuotaa verta! 

 

Simonkin on shokissa; hän ei voi uskoa, että Aida kertoi Shanialle Cécilestä. Simon kaivautuu täristen syvälle peiton alle itkemään ja kuvittelee, miten Aida tällä hetkellä kertoo Shanialle hänen koko häpeällisen tarinansa, josta hän ei halunnut Shanian tietävän yhtään mitään. Simonin iholle nousee kylmä hiki, hän hengittää katkonaisen nopeasti, ja hänen kätensä ja jalkansa sätkähtelevät holtittomasti, aivan kuin hän olisi jonkinlaisen kohtauksen kourissa.

 Hän ei kuule mitään ulkomaailman ääniä vaan keskittää tyhjän katseensa seinään. 

 

Aida ei usko itsekään sitä, miten julmasti puhui Simonille. Hän on myös syvästi järkyttynyt, mutta ei tiedä mitä tehdä, sillä sen hän tietää, että tuota ei niin vain selvitetäkään sanomalla anteeksi puhelimessa. Aida kömpii kännissä istumaan ja Shania lähtee juosten pois Aidalta, poski veressä.

 

Aida: Simooon anna anteeksiii! Nyyh, Shaniaaa, älä mene! Anteeksiii-ii-yy-yhyy!

Shania: Senkin hullu juoppo, minä en tänne jää!

 

Shania säntää järkytyksestä sekaisin ulos Aidan asunnosta. Ulkona on yhä valoisaa, sillä Pohjanmaalla on jo tähän aikaan vuodesta miltei läpi yön valoisaa. Vaikka päivällä oli lähes helteistä, nyt hyinen pohjoistuuli puhaltaa rakennusten nurkissa ulisten. Tuntuu kuin se pyrkisi läpi Shanian rinnasta, satuttaen veitsen lailla. Shania ei näe kunnolla, sillä tuuli ottaa silmiinkin, jotka ovat jo ennestään kyynelistä märät. Hän laskee otsallaan olevat aurinkolasit silmiensä suojaksi. Shania hoipertelee pinkit korkokengät jalassaan kerrostalon kurjassa kunnossa olevia paloportaita alas talon takapihalle ja tuntee kirvelyä vasemmassa poskessaan. Shanian mielipuolen lailla takova sydän tuntuu poskessa ikävinä kivun nykäyksinä ja hän miettii, uskaltaako koskettaa haavaa uudestaan. Shania ei voi ymmärtää kuinka äskeinen sovintoyritys Aidan ja Simonin välillä pystyi mennä niin pieleen. Vaikka Shania tajuaa, että on saattanut loukkaantua pahastikin, on hänen ainoa ajatuksensa soittaa Simonille ja kysyä miten mies voi. 

Shania etsii kännykästään kihlattunsa numeron käsi täristen ja painaa "soita".

Simon makaa yhä sängyssä ja tärisee. Kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan ja kuola suusta, niin että tyynyt hänen päänsä alla kastuvat. Simonin puhelin soi jossakin peiton alla. Hän ei noteeraa sitä mitenkään. Kuuluu aikaa, joka tuntuu loputtoman pitkältä. Vähitellen Simon lakkaa tärisemästä ja huohottamasta ja sulkee vetiset silmänsä.

 

Shania pitelee toisessa kädessään puhelinta, ja toinen käsi hakeutuu kuin refleksinomaisesti kohti haavaa. Hän ei kuitenkaan uskalla koskettaa sitä. Hän ei halua nähdä kädessään verta. Puhelin hälyttää. Se hälyttää pitkään, ja Shanian mieleen hiipivät erilaiset kauhukuvat. 

Shania: Rakkaani roikkuu varmaan hirttäytyneenä! Ei. Hän ei tekisi niin. Hän on ottanut jotakin pillereitä! Ei helvetin helvetti, miksi minä ajattelen tällaista?! Simon! Miksi sinä et vastaa?! Minä sekoan kohta, minun täytyy soittaa Vicille, hänen on mentävä katsomaan mitä Simonin asunnossa tapahtuu! 

Shanian puhelin on kaiuttimella. Shanian sydän jättää lyönnin välistä, kun hän kuulee sanat: 

"Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä." 

Shania soittaa heti uudestaan ja rukoilee mielessään että Simon vastaa. Hän antaa puhelimen hälyttää jälleen melkein yhtä kauan kuin edellisellä kerralla, eli pari minuuttia.

Shania: Oi vastaa nyt! Oi rakas galagarimme Jumala, anna hänen vastata ja olla kunnossa! 

 

Simon makaa sängyssä täysin liikkumatta.

 

Äkkiä Simon kääntyy vetäen keuhkonsa täyteen ilmaa, avaa silmänsä ja tuijottaa kattoon. 

 

Sitten hän raahautuu sängyn reunalle ja oksentaa poniensa päälle. 

 

Simon löytää luurinsa sängystä ja tiputtautuu lattialle hiestä märkänä suutaan pyyhkien. Hän painaa vihreän luurin kuvaa, mutta ei sano mitään. 

 

Shania kuulee puhelimesta raskaan hengitysäänen. 

Shania: Simon?! Kultani?! Oletko siellä?!
Simon: Mmmh... Sha-nia?
Shania: Simon! Oi rakas! Minä täällä!

Shania lysähtää helpottuneena talon takana olevalle betonipenkille.

 

Simon alkaa niiskuttaa saman tien.

 

Simon: 'Älyätkö sinä vielä py'yä minylle?

Shania: Oh kuinka niin?! Minähän olen sinun oma Mon Amor cheriesi, olen KIRJAIMELLISESTI sydämessäsi ikuisesti!

Simon: Minä... Minä en tiedä mitä sanoa... Sniff... Ajattelin, ettet sinä lyötä minyyn enää. Itse en lyöttäisi. 

 

Shania vilkaisee verta oikeassa kädessään ja ajattelee Simonin tatuointia. Kova tuuli puuduttaa kipua poskessa. 

 

Shania: Miksi ihmeessä en luottaisi? Aida tässä on se, kenelle olen vihainen. Hän puhui ihan kamalia ja heitti sen viinapullon seinään niin, että siitä lensi terävä sirpale poskeeni. Minä olen täällä ulkona naama veressä ja olen vain niin kamalan kiitollinen siitä että vastasit.

Simon: Sinä... olet veressä? Mitä 'elvettiä? Siis mitä Aida teki? Anteeksi, minyllä on i'an öytö olo...

Shania: Simon!? Kuinka sinä voit?! 

 

Simon: Taisin nykä'tää 'etkeksi... Tai en minä tiedä. Olin kyitenkin valveilla. Myttä en minä tiedä...

Shania: Ei Aida tahallaan, se oli vahinko, mutta älä nyt minusta huoli, ei Aida tahallaan.

Simon: Ai ei Aida ta'allaan? Oliko työ vitsi? Ei mykä ta'allaan...

Shania: Ei hän kuitenkaan väkivaltainen ole, vaikka ihan hullu kännissä onkin. Oi miksi tästä tuli näin kamalaa?!

Simon: Hän satytti sinyä, niin että sinystä vyötää verta, eikä Aida mykä te'nyt sitä ta'allaan? 

Shania: Hän heitti sen pullon ja huusi samalla, ettei hän tarkoittanut sanoa sinulle sitä mitä sanoi. Mutta kuitenkin hän sanoi kaikkea inhottavaa. Ja se tuntui minusta niin pahalta, sillä hän hymyili huutaessaan sinulle niitä asioita. Lopuksi hän ilmeisesti katui ja romahti kirjaimellisesti.

Simon: Sinä jöydyit kärsimään minyn takiani. Koska Aida 'älysi kostaa minylle. En tiennyt, että hänessä on noin paljon vi'aa... Että hän voi... Nyyh...

Shania: Hänessä todellakin on paljon vihaa, enkä voi ymmärtää miksi hän loukkasi sinua niin kamalan paljon, en minä ymmärtänyt puoliakaan! Olit ilmeisesti uskoutunut hänelle jostakin menneisyytesi rakkaudesta ja hän otti senkin asian esille jatkuvasti. 

 

Simon: Minä en 'älynnyt riidellä teidän kymmänkään kanssa. Enkä minä... Nyyh... Ei minyllä ole ollyt mitään räkkäyttä menneisyydessä.

Shania: Aida puhui jostain Ceciliasta, luulin että hän on exäsi.

Simon: Ei ollyt myöskään tarkoitys ai'eyttää tällaista riitaa teidän ka'den välille. Öh, niin… Siis ei ole. Mikään xä... Ei kyn exä.

Shania: Oi kulta, et sinä mitään aiheuttanut, kyllä se oli Aida joka alkoi solvaamaan sinua.

Simon: Minä aloitin tämän sotkyn. Minä lypäsin Aidalle liikoja. Myttä sitten kyn minä täjysin sen, niin minä pyysin häneltä anteeksi. Mitä myytä minyn niin kyin sinyn mielestäsi olisi pitänyt te’dä? Olisiko minyn pitänyt te’dä kyten Aida minyltä vaati, ja jättää sinyt hänen takiaan? Vain siksi, että pitäisin lypäykseni, niin minyn pitäisi te’dä koko elämääni vaikyttävä päätös, jota en edes ’älynnyt te’dä? Sellainen, jota minä olin epätoivoissani miettinyt ja lyvännyt te’dä, niin onko se jokin vala? Nyyh... Minä en siis missään täpäyksessä saa myyttää mieltäni? 

 

Shania on aivan ihmeissään. Hän havahtuu vasta nyt siihen, että taivaalta ripottelee vettä.

 

Shania: Minun on vaikea kuvitella, että Aida on suunnitellut moisia. Hän täyttää pian 40, eikä muka vielä tiedä, ettei ystävän miehiä isketä! Ja Aida kuulostaa laittaneen Simonin koville, vaikka itse esitti jotakin helvetin marttyyriä. Minulle hän kertoi ennen kuin soitimme, että hän haluaa vain anteeksipyynnön. En ymmärrä minkä takia, jos olit jo pyytänyt. Ja hän itki jotakin epämääräistä, ettei tiedä onko itse pettäjä vai petetty? Ja kun hänellä niitä miehiä riittää. En kertakaikkiaan käsitä, miksi puhelu riistäytyi täysin käsistä! Totta kai mieltään saa muuttaa!
Simon: No, sinä vaadit, että minyn pitää pyytää Aidalta anteeksi, vaikka et ollyt edes kyyllyt minyltä mitä tapa'tyi. Olisiko minyn pitänyt jyöstä Aidan perään silloin kyn sinä olit minyn lyönäni ja estää häntä jyömästä? Miten sinä kyvittelet minyn niin kyin reälistisesti tekevän sellaista, kyn minä en edes pääse ylköovesta ylös ilman että ynö’dän mi’in syyntään minyn pitää mennä? Vai olisiko minyn pitänyt soittaa hänelle ja käskeä häntä lopettamaan jyöminen? Yskötkö sinä tosiaan, että hän olisi kyynnellyt minyä siinä vai’eessa?
Shania: No ei todellakaan…

 

Simon: Joka täpäyksessä... se on nyt mennyttä. 

Simon huokaa raskaasti. 

Simon: Minä en aio enää olla missään tekemisissä Aidan kanssa.
Shania: Voi mikset sinä kertonut minulle siitä...? Älä nyt sano noin, ehkä tämän voi vielä korjata.

Simon: En tiedä... Kai minä jotenkin kyvittelin, että Aida ynö'täisi minyt ja jatkaisi elämäänsä, kyn minä kerroin hänelle etten voi jättää sinyä. Eikä minyn tarvitsisi ikinä kertoa sinylle mitään ja järkyttää sinyä tyr'än takia. En ikinä yskönyt, että hän voisi vi'ata minyä niin paljon. Hän todella vi'aa minyä. Niin kyin todella, todella vi'aa minyä. Koska hän ei voinyt saada minyä, niin hän 'älyää kostoksi ty'ötä minyn parisy'teeni sinyn kanssasi. 

Kaikesta huolimatta Shania puolustaa yhä ystäväänsä.

 

Shania: Mutta eihän se pidä paikkaansa! Aida on sanonut minulle, kuinka onnellinen hän on meidän puolestamme ja minä todella uskon häntä! Hän vain pahoitti mielensä siitä, miten asiat teidän välillänne menivät. Sellaista hän ainakin sanoi, pyysi minulta anteeksi, että meni sekaantumaan suhteeseemme. Mutta että sinä olit vain nähnyt minut ja unohtanut hänet silloin, kun se teidän juttunne päättyi.
Simon: Hah! Vai mykä onnellinen... Hän vale'telee.
Shania: Minä todella luulin, että sinä olit vain kääntänyt selkäsi hänelle. Olin siitä vihainen sinulle. Ja tietysti siitä, ettet kertonut koko asiasta... Jos hän valehtelee, hän tekee sen todella hyvin! Ja siinä tapauksessa minä en voisi enää luottaa häneen.

 

Simon: Jos Aida olisi onnellinen meidän pyölestämme, niin hän ei IKINÄ olisi py'ynyt minylle työllä tavalla... noin jylmästi. Hän ei ikinä olisi py'ynyt siitä naisesta mitään... Hän LYPÄSI minylle!

Shania: Minä en kyllä ymmärrä sitä. Ja sinä siis luulet, että hän peräti vihaa sinua? Hänhän selvästi yhä rakastaa sinua!
Simon: Tai ainakin se oli minyn ymmärrykseni siitä mitä hän minylle py'yi... Vai mykä räkästää?
Shania: Mistä lupauksesta sinä puhut? Onko kyse siitä Ceciliasta?

Simon: Minä kerroin hänelle asioita lyöttämyksellä. Asioita, joita en ole kertonyt kenellekään. Ja hän ke'tasi 'eittää sen nimen päin minyn naamaani! Kaiken sen jälkeen! 

 

Shania tuntee olonsa avuttomaksi, sillä Simon kuulostaa niin kovin ahdistuneelta.

 

Shania: No ohhoh...
Simon: Ja nyt minyn on pakko kertoa sinylle, koska Aida pakotti minyt... Myyten hän kertoo sen sinylle. Kiitos vain, Aida...
Shania: Hän siis petti luottamuksesi ja... Kertoa mistä? Ai siitä menneisyytesi naisesta? Oi ei sinun tarvitse, kerrot sitten kun ITSE haluat! Ei Aida kerro minulle mitään enää, sillä minä lähdin juosten ulos hänen asunnostaan! Hän meni liian pitkälle, eli tuskin tapaan häntä vähään aikaan!

Simon pyyhkii kyyneliä punoittavista silmistään.

Simon: No, kyse on vain elämäni kipeimmästä asiasta, i'an pikky jytty siis... Myistätkö sinä sen kerran kyn minä kerroin sinylle miten sain arpeni? Sen rinnassa olevan? Siitä on jo viisi vyöttä... Silloin kyn me aloitimme ne videopy'elyt.
Shania: Totta kai muistan! Kuinka se arpesi liittyy siihen naiseen?!

Simon: No... Ööh... Tämä on niin kyin viimeinen asia, minkä minä 'älysin kertoa sinylle py'elimessä. Jos ollenkaan. Mielyymmin en ollenkaan... 

 

Shania ei voi käsittää, mistä ihmeestä voi olla kyse. Ja mistä asiasta Simon puhuisi mieluummin Aidan kuin hänen kanssaan?!

 

Shania: Siis...? Et haluaisi kertoa siitä minulle lainkaan? Aidalle kuitenkin avauduit. Siis Simon kulta, minä EN tuomitse sinua siitä millään tavalla! Sanon tämän ennen kuin ehdit sanoa mitään!
Simon: No, silloin kyn minä olin siellä kahvilassa Aidan kanssa... Sinä iltana, kyn Gunnar teki... mitä teki. Niin minä kerroin tästä Aidalle.
Shania: Ymmärrän. Te olitte lähes päivittäin tekemisissä. Mutta onko asia sellainen, että sitä ei mielellään kertoisi puolisolleen? Senkö takia kerroit vain Aidalle? Vai oliko se sitä aikaa, kun te suunnittelitte parisuhdetta keskenänne...?

 

Simon huokaa syvään ja tuskaisesti ja laittaa kaiuttimella olevan kännykkänsä lattialle. 

Shania: Muista! Sinun EI TARVITSE kertoa minulle sitä!
Simon: En minä 'älynnyt kertoa kenellekään. Myttä silloin kerran minä 'älysin, ja Aida oli siellä, ja... Sinä et 'älyä edes kyyllä…
Shania: Jos se on liian tuskallista, eihän sinun tarvitse kertoa minulle. Simon, minä olen nyt puolisosi, tuen sinua KAIKESSA. Siihen sisältyy myös se, ettei sinun tarvitse jakaa sellaisia asioita kanssani, joita et halua. Minä kunnioitan päätöstäsi olla kertomatta. Sillä niin hyvä puoliso tekee.

Simon: Minä en 'älyä py'yä siitä. Myttä koska Aida otti sen esiin, niin minyn on kerrottava sinyllekin. Kai sinä ansaitset tietää, millaisen mie'en kanssa olet menossa naimisiin... jos nyt oletkaan enää. 

 

Shania: Simon, rakkaani, se ei voi olla mitään sellaista, että rakkauteni sinua kohtaan kuolisi. Älä huoli, minä olen tässä aina. 

 

Simon on aivan hiljaa. Shania taas ei voi olla ajattelematta, josko asia onkin sellainen, joka pystyisi pilaamaan heidän suhteensa. Ajatus vain käväisee mielessä ja Shania torjuu sen heti.

 

Shania: Simon...? Ehkä tämä vain lujittaa suhdettamme, ajattele asiaa siltä kannalta. Kun saat kerrottua sen tuskallisen asian, se varmasti keventää mieltäsi, ja minä olen kuin olenkin tukenasi. Vaikka se asia olisi mitä. Vaikka olisit ollut huora, kuten Aida sinua nimitteli, hah…

 

Simon: Sen naisen nimi oli Cécile. Cécile Archambault. Kyn minä olin teini-ikäinen, niin minyllä oli... Minyllä oli hänen kanssaan seksisy'de. 

Shania: Öö... Minkä ikäinen siis olit?

Simon: Hän oli van'empi, ja hän oli naimissa. Naimisissa. Siitä on jo yli kymmenen vyöttä. 

 

Shania ottaa hämmentyneenä aurinkolasit päästään ja yrittää suorittaa pikaista laskutoimitusta mielessään.

 

Shania: Siis... Mitä ihmettä? Luulin, että olitte saman ikäisiä! Sinä olit siis 17 vuotta? Suunnilleen, vai olitko jo täyttänyt 18?
Simon: Hän oli van'empi, ja hän oli naimisissa. Ja... sii'en liittyi myitäkin. Pari naista.
Shania: Yli kymmenen vuotta... Sinä olet nyt 30, eli sinä olit 18?

 

Simon pidättää hengitystään Shanian reaktiota jännittäessään, toivoen ettei Shania kyselisi liikoja.

 

Simon: En minä voi kertoa Shanialle minkä ikäinen olin… muuten pitäisi selostaa koko juttu. Enkä minä ole mikään helvetin uhri! Shania tekisi minusta sellaisen heti, niin kuin Aidakin teki. Tehköön omat johtopäätöksensä, enhän minä valehtele hänelle kuitenkaan.
Shania: Törkeää siltä naiselta pettää aviomiestään pari vuotta nuoremman miehen kanssa, pöh!

Simon: Nooo... Hän oli 26-vyötiäs kyn se alkoi. Ja hänen mie'ensä tiesi siitä, joten ei hän... ei hän pettänyt. 

 

Shania asettaa aurinkolasit otsalleen helpottuneena. Simon on ollut rakastunut vanhempaan, varattuun naiseen! Mies ei kertonutkaan mitään heidän suhdettaan vaarantavaa.

Shania: Voi kulta pieni, olisithan sinä tuollaisen asian voinut minulle kertoa! Ai? Hän oli niin paljon sinua vanhempi... Kahdeksan vuotta? Laskinkohan oikein...? Siis... Hänen miehensä tiesi suhteesta? Rakastitko tätä Cécileä? Oliko hän elämäsi nainen silloin?
Simon: Minä räkästin häntä. Kai... Niin minä lyylin. Silloin kyn en vielä tiennyt mitä räkkäys oli. Myttä kyten minä sanoin, niin sii'en liittyi myitäkin…
Shania: Millä tavalla muitakin? Ymmärrän hyvin suuret tunteet kiellettyä hedelmää kohtaan, sellainen on ihmisluonto... Minäkin olen ollut vanhemman miehen kanssa, joka oli naimisissa. Se Tommi Kuikka. Sellainen on varmasti vetänyt sinua puoleensa, että nainen on vanhempi ja naimisissa. Jo pelkästään siksi, että se on kiellettyä. Mutta en ymmärrä mistä muista sinä puhut? Sanoit kaksi naista. Voi apua, olitko yhtä aikaa rakastunut kolmeen naiseen?!

 

Simon: Aaaargh! Sii'en liittyi siis pari myytä naista. Ja yseitä mie'iä. Minä... Minä 'arrastin seksiä niiden kaikkien kanssa.

Shania: Ai-aijaa... Mutta kulta pieni, myös minä olen kokenut sellaista, juuri sen Tommin kanssa. Hän kutsui minut orgioihin! Aidakin oli mukana, yäk! En siis edelleenkään tuomitse sinua. Olen kokenut tuon kaiken itsekin.
Simon: 'Elvetti! Minä tein pornoa niiden kanssa! Miten se voi olla noin vaikea ymmärtää?! Sinä olet i'an kamalan naiivi! Et yskö kenestäkään mitään pahaa! Et minystä etkä Aidasta! Tietenkään sinä et työmitse ketään. Seyrystelet vaikka kenen pervon kanssa, menet orgioi'in kyn Aida kytsyy… 

 

Simon repii tukkaansa tuskaisena. 

 

Shania on sekä loukkaantunut että hämmentynyt. Hän nousee penkiltä ja suorastaan huutaa puhelimeen.

 

Shania: Mitä sinä, miksi sinä minulle huudat?! Minä yritän tukea sinua, olla parempi ihminen kuin ennen ja saan pelkkää huutoa kun en tuomitse tekojasi! Pitääkö minun sitten valittaa ja kauhistella ja syyttää?! Öh... Mitä-ääh...? Teit pornoa?!
Simon: Kertoiko Aida sinylle, että hän on valmis 'yppäämään sänkyyn meidän molempien kanssa?! Niin seksinnälkäinen hän on! Jos hän ei voi saada minyä yksin, niin hän ottaisi sinyt siinä samalla!
Shania: Nyt ei puhuta Aidasta! Ja jos puhutaan, niin Aida ei kutsunut minua sinne orgioihin, mutta hän kyllä paneskeli kaikkien kanssa. Minä vain katsoin peloissani koko touhua ja juoksin karkuun.
Simon: Niin, minä tein pornoa. Enkä pelkästään kyviä, vaan videoita myös. Ja paljon sellaisia. Ja se kaikki säästä on y'ä jossain netissä, enkä minä pääse sitä ikinä pakoon, en vaikka myytän toiseen maa'an. Minyt on kirotty.
Shania: Anteeksi nyt kovasti kun olen niin bimbo, etten tajua mitään! Sinä siis teit nuorena pornoa ja olet katunut päätöksiäsi myöhemmin?

 

Simon: Sinä katsoit sivystä... Et sinä voi olla noin 'yvänta'toinen ja naiivi ja anteeksiantava... Ei sellainen ole ma'dollista. Sinyn se pitäisi 'yytää minylle eikä toisin päin.

Shania: Valitan, mutta en tuomitse EDELLEENKÄÄN! Kaikki tekevät nuorena huonoja valintoja.
Simon: Minä taidan oksentaa taas…
Shania: Simon, mitä?! 

 

Simon on hetken hiljaa.

Simon: Minä en pysty tä'än...

Simon hengittää todella nopeasti, niin kuin hänelle olisi tulossa jokin kohtaus. Hän pitelee itsestään kiinni aivan kuin olisi vaarassa murentua palasiksi.

 

Shania: Minä en nyt ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa!? Jos sinä haluat että huudan ja räyhään sinulle, että "hyi sinua tuhma poika, varattuja naisia, pornoa ja hyi hyi" niin kyllä minä voin tehdä niin, mutta se olisi pelkkää teatteria. Minä arvasin, ettet voisi sanoa mitään sellaista mistä minä suuttuisin, ja niin se oli. Vai olenko jälleen kerran niin bimbo, etten tajua jotakin? Anna tulla nyt, mikä mieltäsi painaa! Minkä takia koet olevasi kirottu?! Simon? Simon?! Onko sinulla kaikki kunnossa?!
Simon: Anteeksi... Minyn piti päästä teatteriin. Nyyh... Näyttelijäksi siis.
Shania: Niin...? Kerro ihan kaikessa rauhassa. Minä lupaan kuunnella hiljaa.

 

Simon: Ynö'dä koko jytty. Jos tämä tylee ilmi, jos le'distö saa tietää, niin... Etenkin ennen sitä oikeydenkäyntiä... Niin minyt on ty'ötty. Ajattele: kantaja on jyöppö pornotä'ti ja ainyt todistaja on jyöppö... ja mitä myytä Aida on? Nymphomane ja kaikkea myytä sellaista. Minyllä ei ole enää mitään ma'dollisyyksiä Gunnaria vastaan. Nyyh…

Shania: Älä nyt puhu siitä oikeudenkäynnistä! Kerro minulle, miksi tunnet niin kamalan suurta tusk... Öö... Sinä olit harrastanut seksiä miestenkin kanssa...? Sanoitko niin vai kuulinko omiani?!

Simon: Sanoin minä niin… 

 

Shania: Onko Simonilla ollut tunteita miehiäkin kohtaan...? Mitä helvettiä tämä kaikki... Voi apua, nyt minä taidan käsittää! Simon, minä... Minä olen TODELLA ollut sinisilmäinen ja naiivi... Alan vasta nyt hahmottaa tilannetta jotenkin... Sinä… Si-sinä siis teit pornoa...? Ja olit nuori... Si-simon, minä kysyn sinulta nyt yhden kysymyksen... 

Simon: Ja se on vielä pa'empaa... 

 
Simon nyyhkyttää ääneen, mutta yrittää hillitä itseään, ettei Shania kuulisi sitä. Shania kuitenkin kuulee Simonin tukahdutetun itkun ja kysyy ääni väristen: 

Shania: Simon, ha-halusitko sinä sellaista...? Rakas, pakottiko joku sinut sellaiseen...? 

 

Simon tuijottaa seinää liikahtamatta ja lasittunein katsein kuin patsas; patsas, joka on herätetty henkiin vain siinä määrin, että sen silmät kostuvat ja kyyneleet putoilevat sen kovalta pinnalta maahan asti. 

Simon: Minä myin seksiä. Niille naisille ja mie'ille. Ei, ei kykään pakottanut minyä sii'en. Olin vain itse ty'mä ja a'ne... Ra'oitin sillä opintoni. 

 

Shania alkaa yhdistellä Aidan ja Simonin puheita aivoissaan kuin äärimmäisen hankalan maisemapalapelin palasia pöydän reunalle. Hän tajuaa, että Simon on itse tehnyt päätöksiään, mutta miehen tuntien, hän ei ole itse voinut aloittaa moista elämäntapaa, ilman, että joku on vaikuttanut häneen. Vaikuttanut syvästi. Ja syvälle. 

Simon: Ilman sitä minä en olisi saanyt mitään taiteellista yrää. Olisin vieläkin töissä isäni kahvilassa hänen määräysvaltansa alla. Joten Aida on oikeassa. Minä olen 'yörä.
Shania: Mistä se kaikki alkoi? Konkreettisesti?

 

Simon puhui jo ennen aivovammaa melko hitaasti, pehmeästi ja sanoja venytellen, ja nykyään hänen puheensa on siitäkin hidastunut ja sanoja on välillä vaikea löytää. Nyt Simon kuulostaa siltä kuin olisi vähällä nukahtaa kesken puhelun; hän jopa haukottelee vähän väliä.

 

Simon: En minä... En minä tiedä. Siitä kyn tapasin Cécilen. Hän sen kaiken järjesti. Huohh...

 

Shania on huomannut rakkaansa puhetavan ja on miehestä erittäin huolissaan. Shania voi aivan tuntea rakkaansa tuskan 500 kilometrin päästä ja kokee Simonin olevan hänen lähellään fyysisesti. 

Shania: Juuri sitä minä tarkoitin. Se ihminen sai sinut mukaan sellaiseen. Minä syytän häntä sinun tuskastasi, sillä hänen vastuullaan oli sinun henkinen vointisi. Hänen olisi pitänyt keksiä ihan mitä muuta tahansa, kuin aikuisviihdettä! Herran Jeesus mikä ihminen! Ja häntä sinä rakastit? Petturia, joka tarttui heikkoon käteesi kuin seireeni rannalla ja sukelsi kanssasi syvyyksiin, täysin pimeisiin vesiin sillä hän pystyi siihen. Anteeksi että sanon että olit heikko, mutta varmasti sinä olit siinä tilanteessa vietävissä?

 

Simonista tuntuu kuin kaikki hänen poninsa ja pehmolelunsa tuijottaisivat häntä. Ihan kuin ne olisivat ensi kertaa heränneet kuulemaan mitä hän on nuoruudessaan tehnyt, ja nyt ne kauhistelisivat vieressä tuomiten hänet niistä teoista, joihin kukaan muu ei ollut yhtä syyllinen kuin Simon itse.

 

Simon: Ei kyn minä ansaitsin sen kaiken. Ai'eytin sen itse.
Shania: Ethän aiheuttanut! Kuinka voit soimata itseäsi noin? Pidätkö Ceciliaa täysin syyttömänä?!

Simon: En nyt i'an... Sitä kesti noin kaksi ja pyöli vyöttä... Ja sitten kyn minä 'älysin lopettaa sen... Tai 'älysin minä jo aiemmin, myttä en pystynyt... Myttä sitten kyn minä viimein kieltäydyin siitä, niin... 

 

Simon lopettaa puhumisen, ja Shania kuulee tämän syvän huokauksen. Shania kuuntelee puhelinta kyyneleet silmissä. Hän ei kykene istumaan rauhassa penkillä.

Shania: Voi kamalaa, rakkaani on kokenut helvetin! Miksi hän nyt on hiljaa? Aikooko hän kertoa jotakin vielä pahempaa, vai nukahtiko hän?! Niin?! Mitä sitten tapahtui?!
Simon: Sitten hän otti veitsen ja yritti tapoaa... tap... Miten se sanotaan? Tappaa minyt. Siitä minä sain sen rinnassani olevan arven. Ja hänen nimensä oli Cécile, ei Cecilia.
Shania: MITÄH?! Yritti tappaa?! Mitä helvettiä, se ihminen on ollut itse paholaisen oikea käsi! Voi taivas, oi Simon rakas, minä haluan halata sinua niin lujaa, ettet saa henkeä, nyyh!

 

Simon on varma, ettei ole asetellut lelujaan noin tuomitseviin asentoihin, vaan ne ovat yhtäkkiä kääntyneet häneen päin itse, jotta saisivat tuijottaa häntä pistävästi. Hän ei pysty edes katsomaan niitä enää. 

Simon: Öh, en minä saa 'enkeä myytenkään. Ja tästä kaikesta tyli kamala päänsärky.
Shania: Minä tulen ensi kuussa jälleen luoksesi. Sitten voin lohduttaa sinua kunnolla, kuten tyttöystävän kuuluu! Ja minä voisin hieroa päänsärkysi pois.
Simon: Ei se... nyyh... taida sellaisella lä'teä.
Shania: Etkö tunne minkäänlaista helpotusta tästä, että avauduit minulle elämäsi kipeimmästä kokemuksesta?

Simon: En minä tiedä... Tyntyy, että sinyn pitäisi 'yytää minylle. Niin kaikki myytkin tekevät. 

 

Shania: Oi älä vertaa minua muihin!
Simon: Koko sykyni 'ylkäsi minyt tämän takia. Vain äidin kanssa tylen jotenkin toimeen nykyään, enkä minä ole nä'nyt häntäkään... nyt pitkään aikaan.
Shania: MIKSI minä huutaisin sinulle?! Sen verran vain sanon, että olisit voinut kertoa minulle tuon kesällä, kun olin luonasi. En halua mitään salaisuuksia välillämme. Pah! Jo on pikkumaista porukkaa! No, sainhan minäkin huutoa isältäni silikoneista, uudesta työpaikastani ja ties mistä… Olkoon suku vailla ymmärrystä, tuskin heidänkään joukosta löytyy henkilöä, joka ei ole sortunut elämässään virheisiin ja huonoihin päätöksiin.

 

Simon: Minä en ole nä'nyt isääni sen jälkeen kyn viimeksi tylin Ranskasta. Silloin kesällä 2021 minä kyllästyin isäni pomotykseen ja annoin kaikki osakkeeni Charlielle, ja isä ei tykännyt siitä ja hänkin sai tarpeekseen minystä ja antoi minylle potkyt. Siellä isäni kahvilassa siis... Siellä minyllä oli osakkeita. 

Shania: Johtuivatko huonot välinne siis menneisyydestäsi? Sanon vaan, että kummankin perheissä synnitön heittäköön ensimmäisen kiven...

Simon: Kyllä. Minä tein myitäkin vir'eitä sii'en aikaan, kyn minä... olin Cécilen kanssa. Joten olen sykyni 'äpeäpilkky. Minä vedin kaikenlaisia pillereitä, ja join liikaa. Sen takia minä olen nykyään 'yvin varovainen lääkkeiden kanssa, ja jyön alko'olia vain lasin viikossa. Ja siksi minä jätin sen ynilääkekyyrinkin kesken silloin kesällä. 

 

Shania: Ja menneisyytesi taitaa olla syynä myös siihen, että pelkäät ettet osaa rakastaa. Niin... ja myös sänkyasioihin...

Simon: Minä en 'älynnyt kertoa sinylle mitään, koska... nyt sinä näet minyt eri tavalla. Nyyh...
Shania: Älä pelkää, en minä sen kummemmin ala analysoimaan asioitasi enkä... Mitä ihmettä? Millä tavalla eri tavalla? Oi en minä näe sinua yhtään eri tavalla! Tai JOS alitajuisesti näenkin, se ei vaikuta yhtään mitenkään rakkauteeni sinua kohtaan! Voi minkä vuoksi hän luulee itsepäisesti, että kuullessani hänen pahimmasta traumastaan, minä näkisin hänet jotenkin huonompana?! 

Simon: Meillä oli niin käynis sy'de, ja nyt se on pilalla. Mikään ei ole enää samanlaista.
Shania: Älä nyt puhu höpöjä!
Simon: Sitten kyn sinä taas katsot minyä, niin sinä näet vain... sen mitä minä olen te'nyt. Ja sitten kyn Aida levittää tätä ympäriinsä kännissä, niin se kaikki päskä päätyy le'distön tietoon. Ja se on minyn loppyni. Minä en kestä sitä!
Shania: Yhtään mitään ei ole pilalla, päin vastoin kulta: nyt olet kertonut minulle salaisuutesi, joten se vain vahvistaa suhdetta! Voi minä näen ihanat kasvosi, syvät silmäsi, kiharat hiuksesi... Oi minä haluan vain rynnätä kimppuusi ja halata sinua ja pussailla joka puolelle naamaa niin, että olet täynnä pinkkejä huulten kuvia, hih!

Simon: Niinkö? Miksi? 

Shania kirjaimellisesti polkee jalkaansa miehelle vastatessaan.

Shania: Ai miksi? Koska rakastan sinua niin kamalan paljon! En malta odottaa, että pääsen näkemään komeat kasvosi! Ja minä huolehdin Aidasta, älä edes mieti sitä. Hän saa luvan lopettaa juomisen ja sisäistää, että sinä ja minä olemme pariskunta. Minä autan häntä siinä, vaikka nyt suututtaakin. Vien hänet terapiaan. 

Simon huokaa syvään ja niiskuttaa. 

Simon: Minä olin i'an kamala Aidalle. Ja sinyllekin.
Shania: Oi mitä sinä nyt sitä mietit enää?
Simon: E'kä minä en ansaitse kenenkään myötätyntöä.
Shania: Nyt et pyöri itsesäälissä siellä, MIKÄÄN ei ole muuttunut.

 

Simon: Minyllä on vain kamalan 'yönö olo tästä kaikesta.

Shania: No, ymmärrän kyllä. Ei kai tässä auta muuta kuin ajatella positiivisesti ja mennä elämässä eteenpäin?
Simon: Ainakaan... Ainakaan meillä ei ole enää salaisyyksiä, niin kyin sinä sanoit.
Shania: Se on hyvä pohja parisuhteelle.

Simon: 'Älyätkö sinä vielä naimisiin minyn kanssani? Sitten joskys kyn se oikeydenkäynti on o'i? 

 

Shania vilkaisee yllään olevia vaatteita ja tarttuu takkiinsa kiinni kuin näyttääkseen sitä Simonille. Hän on huojentunut ja onnellinen.

 

Shania: Voi minä haluan kanssasi naimisiin vaikka huomenna Dollywoodiin maistraatissa! Vaikka tämä farkkutakki ylläni, hihih!
Simon: Se tieto riittää minylle nyt, sii'en asti kynnes sinä pääset tänne.
Shania: Minä tulen ensi kuussa! En malta odottaa! 

Simon: Myttä entä se... Entä se 'aava sinyn naamassasi? Miten pa'a se on? Jos se tyli lasista, niin se on varmaan syvä? Tarvitset e'kä tikkejä? Mene nyt ainakin terveyskeskykseen py'distyttämään se, ettei se tyle'dy.

Shania: Menen minä, lupaan sinulle. Kai haava on aika syvä, koska verta on tullut niin paljon. Tai ehkä sitä ei ole tullut juuri minkään vertaa, mutta pelästyin verta niin kovasti.

Simon: Yäh! Mitä 'elvettiä Aida sinylle teki? Tarvitset varmaan tikkejä. Minä... Minä taisin oksentaa ponieni päälle. Hihih… Myttä en oksenna yydestään. Nyt on jo vä'än parempi olo.

Shania: Tsihih! Älä ainakaan ponien päälle, jos on ihan pakko oksentaa, niin sellainen pieni pupu huoneessasi on pelottava, oksenna sen päähän! Ja minä ilmoitan sinulle heti kun olen käynyt näyttämässä poskeani lääkärille! Jos ärsyttävä pomoni Deborah Collier peruu kesäkuun lomani koska on itse jostakin taas katkera, tulen vaikka pitäisi mennä töihin. Meillä on kesäkuun alussa sellainen kiva kuvaussessio jossa poseerataan ulkona, silloin olen sopinutkin olevani töissä. Mutta sitten kuun lopussa kun ensimmäinen kuukauden lomani alkaa, on kampanja mikä minua ei kiinnostaisikaan. Joten lennän Dollywoodiin ja sieltä bussilla Trolliwoodiin heti kun ne kuvaukset alkavat!

Simon: Niin, sinä lennät tänne byssillä. Hihih... Oi, mikään ei pelasta noita poniparkoja enää paitsi kynnön pesy. Myttä e'kä ne selviävät tästä.

Shania: Mitä lennän...? Aa ei vaan... Hehhehee! Nyt vasta tajusin! Aivan oikein, minulla on niin kiire luoksesi, että lennän bussilla, hahaa!

 

Shania kuulee Simonilta pienen naurahduksen. Shania voi vihdoin ja viimein hengähtää kunnolla. Hän suorastaan kaatuu penkille nauraen.

Shania: Ponit kylpyammeeseen kuten kumiankat, hihii!
Simon: Ööh... Se amme ei ole täällä kovin syyressä käytössä. Myttä ei sillä väliä. Pääasia, että sinä 'älyät y'ä tyllä minyn lyökseni. Vaikka lentäisit kissabyssillä niin kyin ne karvaiset lapset ja olennot siinä Totoro-elokyvässä, kyn'än sinä tylet, niin minylle sopii mikä vain. 

Shania: Hihihihii! Minä en ole varma, olenko minä nähnyt koko elokuvaa, mutta varmasti ne ovat karvaisia. Siis ne olennot, tsihihii! Ja TIETYSTI minä tulen! Lennän vaikka kissalla! Mutta en kyllä Aidan kissalla...

Shania: En halua mitään muuta kuin tulla sinne! Onneksi näemme pian!

Simon: Minä räkästän sinyä, Shania. En voi sanoa sitä tarpeeksi. 

 

Shania: Oih, minä rakastan sinua Simon, niin paljon, että minuun sattuu.
Simon: Ja minä sinyä niin, että pystyn tyskin 'engittämään.
Shania: Olet pyytänyt anteeksi vaikka mitä, mutta minäkin haluaisin pyytää anteeksi sinulta. Kun me sillä tavalla yhdessä soitimme Aidan kanssa... Se oli ihan väärin, olen pahoillani kulta.

Simon: Ei se mitään. Se oli minyn syytäni, että teidän piti soittaa minylle sillä tavalla.
Shania: No eikä ollut. No oli se vähän... Tai oli se varmaan, mutta se on mennyttä nyt, hihih!
Simon: Anteeksi, minä nykä'dän ko’ta pystyyn. Tai siis istyälleni. Ja pitäisi pestä ne 'aisevat ponit. Äääh...
Shania: Ja minun täytyy lähteä kotiini. Minä kyllä kuulen äänestäsi, että olet nukahtamisen partaalla koko ajan. Toivottavasti kuntosi ei ole heikentynyt... Että olet vain väsynyt?

Simon: Minä olen vain väsynyt. Ihan outo olo vieläkin, mutta Shaniaa en kyllä turhan takia huolestuta. Älä minystä 'yöli.

Shania: No, soitellaan kulta huomenna! Muista levätä. Ja syödä kunnolla!

Simon: Minä yritän. Bonne nuit, mon amour. Tekstaa minylle 'eti kyn olet käynyt lääkärissä, vaikka se olisi yöllä. 

 

Shania: Niin teen! Bonam noctem! Tsihih!
Simon: Hihih! Mitä työ tarkoittaa?
Shania: Minä vastasin hyvää yötä sinulle. Se on latinaa, muistan vielä muutaman sanan.
Simon: Ah! Niin tietysti sen täytyy olla. Minäkin olen joskys lykenyt sitä vä'än... Myttä nyt pää lyö ty'jää kaiken sy'teen. No, bonam noctem sinyllekin, mon amour.

Shania: Head ööd, hihhii! 

 

Simon tahtoo kysyä Shanialta mitä tämän viimeinen kommentti tarkoitti ja lähettää kihlatulleen ilmapusun. Shania ehtii kuitenkin sulkea puhelun juuri kun Simon on nostamassa kättään ylös. Hän jää hämmentyneenä tuijottamaan oksennuksen tahrimaa, haisevaa kämmentään. Hän ei ymmärrä itsekään mitä kaikkea hänelle on tänään tapahtunut, ja miten se häneen tai hänen suhteeseensa Shanian kanssa voi jatkossa vaikuttaa.

Shania toivotti Simonille hyvää yötä lopuksi Viron kielellä. Eli nyt ei muuta kuin:

JÄTKUMA...

Ei ihan vielä! Shania nimittäin kirjoittaa heti kotiinsa päästyään päiväkirjaansa runon, joka käsittelee illan puheluissa tapahtuneita asioita. Hänellä kun on matkaa Kokkolasta Cindy Towniin, ehtii siinä kelailla yhtä jos toista ja pyöritellä anagrammeja ja riimejä mielessään. Etenkin kun kulkee kotiin vieläpä päivystyspoliklinikan kautta! Ennen runoa Shania ilmoittaa tietysti Simonille, miten päivystyksessä meni. Ja lopuksi neidin runo:

"Julki sydäntä keventävät salat, kulki kasvoihin lentävät palat & sulki sydämestään pettävät kännikalat!" -Shania Angelica Simmons 30.5.2025

Ja nyt:

To be continued...