Osa 265 Joulu tulla vollottaa

 

Special Guest Stars syksyn kisavoittajien Aino ja Jaakko sekä Dory, Jia ja Hyacinth!

Joulukuun alussa talojen pihat täyttyvät taas tuikkivista valoista, joululaulut raikaavat ostoskeskuksissa ja ihmiset ryntäilevät lahjoja ostamaan. 

4.12. Cindy Townissa Shania on saanut jälleen mieluisan vieraan viikoksi; hänen isosiskonsa Annika on tullut etelästä lomalle. Annika on käynyt tavallisesti syksyllä, mutta tällä kertaa loma on tavallista myöhemmin. Siskokset ovat jouluostoksilla ja juuri astumassa sisään Barbie Storeen.

Myyjä Minttu: Tervetuloa! 

Annika: Kiitos! Shania, tule nyt jo.

Shania: Juu, tulen tulen...

Shania on ollut jo pitkään hysteerinen ja kenenkäs muunkaan kuin Simonin takia.

Shania: Annika, sano nyt miksei kihlattuni kerro sitä Aida-juttua minulle!?

Annika: Olet kysynyt tuota jo ainakin tuhat kertaa. Ja puhun nyt tästä päivästä. Tai pikemminkin tästä shoppailureissusta...

Shania: No joo... Minä tiedän kyllä... En mahda itselleni mitään.

Annika: Minkä ihmeen takia sinä kidutat itseäsi tuolla tavalla? Tehän soittelette Simonin kanssa usein, eikö?

Shania: Tottakai, mitä siitä?

Annika: No seuraavan kerran kun hän soittaa, niin KYSYT HÄNELTÄ!

Shania: Miten minä kehtaan kysyä, että:" No hei kulta! Aida kertoi että meinasit ottaa meidät molemmat naiset, mitä oikein ajattelit?"!?!

Annika: Älä aina kärjistä kaikkea, voit muotoilla kysymyksen toisinkin.

Shania: Voi katso tuota värikästä kietaisuhametta, se sopisi Sofialle ihanasti!

Shania: Tämän laukun minä kyllä ostan Aidalle, hän rakastaa kukonaskelia ja kultaa! Eräällä lontoolaisella malliystävälläni on tällainen laukku. Ihailin sitä jo silloin.

Shania muistelee ystäväänsä Dory Greytä. Sillä shoppailureissulla ei tarvinut talvitakkia...

Annika: Minä en tunne ystäviäsi juurikaan, saati sitten lontoolaisia. Mutta sen verran minäkin tiedän, että Aidan lempiväri on punainen, eikä hän käytä lainkaan kenkiä. TÄH?! Melkein tuhat euroa tuo laukku?!

Shania: Ei hinnalla ole väliä. Aida on minulle niin rakas, että saakoon vaikka kymppitonnin laukun! Kalliista hinnasta puheen ollen, kröhöm! Katsohan noita leveälahkeisia housuja.

Annika: Nätit. Mutta melkein 500 euroa?! Kenelle nuo aiot ostaa?

Shania: E-een kellekään... Kunhan itse olen unelmoinut noista...

Annika menee katsomaan kenkiä ja Shania käväisee katsomassa mekkorekkiä.

Shania: Katso! Tämä maastokuvioinen mekko on kuin tehty Donnalle! Nyt minulla on melkein kaikille joululahja. Sinulle myös tietysti!

Annika: Minä annan oman lahjani sinulle sitten ylihuomenna kun lähden takaisin Dollywoodiin.

Shania: Oi kuinka jännittävää! 

Isosiskon harmiksi Shania alkaa jälleen miettiä Simonia ja Aidaa.

Shania: Minä oletin, että Simon tarvitsi aikaa yksinään, ennen kuin hän pystyisi kertomaan minulle puhelimessa siitä, mitä hänen ja Aidan välillä tapahtui ennen kuin menin etelään kesällä. Mutta vaikka olen kuinka odottanut, hän ei sano mitään.

Annika: No siinä tapauksessa sinun täytyy kysyä.

Shania: No, kai se on niin... En vain tiedä, mitä sanoisin... Pitäisikö minun yrittää unohtaa koko juttu nyt ja kysyä vasta joulun jälkeen..?

Barbie Storen myyjä keskeyttää Shanian.

Myyjä Minttu: No mitenkäs täälä?! Joko laitetaan ostokset kasseihin, vai tarvihteeko jompikumpi vielä jotain?

Shania: Öh... Kyllä meillä on jo kaikki lahjat löydettynä.

Minttu käy pakkaamassa tyttöjen ostokset kasseihin ja siskokset maksavat nopeasti korteilla.

Myyjä Minttu: Kiitos paljon teille ja ihanaa joulun alakua!

Annika: Kiitos samoin!

Shania: Ohhoh, me ostimme kolme kassillista tavaraa!

Kun Annika ja Shania poistuvat Barbie Storesta, alkaa Shania kauhistelemaan, josko Simon ei enää rakastakaan häntä. Jospa mies on Shanian lähdettyä alkanut pohtimaan asiaa ja ilman Shaniaa vierellään päättänyt, että ottaakin vain Aidan!

Shania haluaa istua penkille kauppojen sivulla. Cindy Townissa ei vielä ole lunta, vain ohut kerros mustan maan päällä.

Shania: Ajattele nyt! Jos Simon ei puhu Aidasta mitään siitä syystä, että hän on valinnut Aidan minun sijastani!

Annika: No älä nyt viitsi. Tehän soittelette koko ajan ja kerroit puheluiden olevan mukavia. Millaisissa merkeissä te silloin erositte kun lähdit takaisin tänne?

Shania: No emme halunneet päästää irti toisistamme, kirjaimellisesti. Vic joutui käskemään meidät erillemme, että hän pystyi lähteä ajamaan. Me molemmat itkimme. Oi ihan kuin silloin, kun vietimme viimeisen yömme yhdessä.

Annika: Ai itkeä vollotitte koko yön?

Shania: No ei se niin mennyt! Minä kerron sinulle siitä yöstä.

Ja niin Shania muistelee toistaiseksi viimeistä yötään Simonin kanssa ja kertoo siitä isosiskolleen. 

Oli syyskuun loppu ja kihlapari nukkui Simonin sängyssä Trolliwoodissa:

 

Shania näkee unta, jonka läpi kuulee vaimean nyyhkytyksen. Shania herää tähän.

Simon: Yhyyh... Nyyh... Yyyh...
Shania: Ööh... Mikä ihmeen vihreä paimen...? Hän joka paimentaa lehmiä... Ääh, se oli unta! Mitä ihmettä Simon nyyhkyttää?!

Shania kääntyy katsomaan Simonia, joka nyyhkyttää yhä. Simonin naama on märkä kyynelistä.

Shania: Rakas? Mikä sinulla on? Näetköhän painajaisia...? Simon? Kuuletko?
Simon: Nyyh... Mitä?
Shania: Miksi sinä kulta rakas itket? Näitkö pahaa unta?
Simon: En... Kyn... Nyyh!
Shania: Mitä sitten? Kerro minulle kultaseni!
Simon: Minyn vain tylee niin kova ikävä sinyä. Siinä kaikki.

 
Shania koskettaa Simonia hellästi. Myös häntä alkaa itkettää.

Shania: Voi kulta pieni! Sellaistako sinä keskellä yötä itket? Oi niin tulee minullekin, ihan järkyttävän kamala ikävä, nyyh...
Simon: Niin, kyn sinä lä'det 'yömennä... Ei kyn tänään itse asiassa. Niin mitä minä sitten teen?
Shania: Voi en minä tiedä... Yrität käydä kahvilassa aina kun vain jaksat. Ja... nyyh... Oi ei tästä mitään tule! Mehän ehdimme kuolla ikävään, snif, ennen kuin taas näemme toisemme, yhyy!
Simon: Voitko sinä pitää minystä kiinni tänä yönä?

 

Shania syöksyy suutelemaan Simonia ja koskettaa hänen kiharaa tukkaansa.

Shania: Voi kulta, minä haluan pitää sinusta kiinni ikuisesti! Oi Simon, nyyh...

Simon suutelee Shaniaa hellästi takaisin, mutta ei sano mitään.

 
Sitten Simon kietoo kätensä Shanian ympärille ja pussaa tämän otsaa kerran. Shania tuntee olonsa turvalliseksi. Hän ei ole koskaan tuntenut vastaavaa, ei kenenkään kanssa, ei lähellekään tällaista täydellistä turvan ja onnen tulvaa, joka ihan kuin fyysisesti siirtyisi Simonista Shaniaan miehen syleilyn välityksellä. Shania on ihan hievahtamatta Simonin silitellessä hitaasti hänen tukkaansa. Hän haluaa muistaa tämän hetken aina. Hän haluaa ajan pysähtyvän, sillä tässä ja nyt hänen elämänsä olisi täydellistä.

Simon: Kiitos, että olet niin i'ana.
Shania: Kiitos itsellesi, olet koko maailmani... nyyh...

Simon: Ja sinä minyn yneni... Ei kyn yniversymini.
Shania: Sinä olet minun maailmankaikkeuteni! En halua lähteä kotiin, yhyy! 

 

Shania ja Simon rentoutuvat toistensa syleilyssä ja nukahtavat.

Annika: No Johan oli tunteellinen yö! Ihan tässä tulee itsellekin tippa linssiin...

Shania: Ooh, minkä takia minä aloin muistelemaan yötä niin tarkasti, nyt minuakin itkettää! Voi rakas Simon, minulla on maailman suurin ikävä, nyyh...

Annika: Kyllä tuon kertomasi perusteella voin sanoa, ettei Simon mitään muuta naista ole valinnut kuin sinut.

Shania: Oih Simon, minä kuolen ikävään, yhyy!

6.12. itsenäisyyspäivänä Annika lähtee takaisin Dollywoodiin ja siellä sataa ensilumi. Kuten joka vuosi sen jälkeen, kun hänen kaksoissiskonsa Shawna menehtyi syöpään. Shawna kuoli yhdeksältä aamulla, ja ensilumi sataa aina silloin. 

Shania saa itsenäisyyspäivänä äidiltään sähköpostin, joka sisältää syksyllä otetun perinteisen perhepotretin, jossa pukukoodina oli pitkä hame naisilla.

Shania hankki itselleen Cathy Eliza Sondqnotin suunnitteleman hameen kuvaa varten. Kuvia otettiin virallisen potretin lisäksi muitakin, kuten tavallisesti. Yhdessä kuvassa Jacqueline seisoo tytärtensä Annikan ja Shanian keskellä. Sinead ei päässyt kuviin, mutta on tulossa jouluksi Suomeen New Yorkista.

Jonathan ja Jacqueline yhteisten lastensa kanssa.

Siskokset hulluttelivat yhdessä kuvassa. Shania ja Annika käsikkäin siskopuolensa Caitlinin kanssa.

Jonathan Simmonsilla on 11 lasta peräti kuuden eri naisen kanssa. Jonathan halusi kuvan, jossa poseeraavat kaikki hänen lapsensa ja lapsenlapsensa. Luonnollisesti he, jotka kuvauksiin pääsivät. Junior, Annika ja Shania ovat Jacquelinen lapsia, Pikku Junior Nanan poika ja Caitlin puolestaan Tuijan tytär. Caitlinin omat tyttäret Katja, Jonna ja Jenna olivat kuvassa. Jonathanin lapsista puuttuivat Sinead jonka äiti on Jacqueline, Marja-Leenan tytär Jill, Anjan tytär Sonja sekä Judithin tyttäret Elaine ja Francine. Elainen poika Daniel puuttui myös kuvasta.

Caitlinin omasta perheestä otetaan aina kuva, ja kaikki olivat onnellisia siitä, että sairas Jonna pääsi pitkästä aikaa mukaan pyörätuolissaan. Jäykän perhe näyttää jälleen kokonaiselta.

10. joulukuuta Lontoon laitamilla Shanian malliystävä Dory Grey viettää pikkujouluja ystäviensä kanssa kämpillään. Dory onkin varsinainen bilehile ja varakkaasta lontoolaisperheestä. Nainen omaa bisnesälyä ja osaa olla laskelmoiva sosiaalisissa suhteissaan. Hän saattaa esittää varsinaista airheadia joskus, mutta pelaakin omaan pussiinsa uraansa edistääkseen. Ystävilleen Dory on lojaali, ja suojelee läheisiä ystäviään kuin naarasleijona. Pikkujouluissa näistä ystävistä on kaksi:

Toinen vieraista on Hyacinth, skotlantilainen aristokraattiperheen tytär, joka on varsin epäsosiaalinen. Kaverit yrittävät aina saada hänet pitämään hauskaa, mutta hänen ideansa hauskuudesta on lähinnä vaeltelu ylämailla koiriensa kanssa. Dory tuntee Hyacinthin jo lapsuudestaan, sillä he olivat yhdessä sisäoppilaitoksessa.

Toisena vieraana on korealainen entinen k-popin idoli ja nykyinen näyttelijä Jia, joka on syntynyt Lontoossa. Hän yrittää nyt breikata brittiläisessä draamasarjassa kansainväliseen kuuluisuuteen. Jia on korealaisen herttainen ja tyttömäinen, mutta pitää liikaa alkoholista hermostuessaan. Dory on tutustunut Jiaan pari vuotta sitten erään mainoksen kuvauksissa.

Dory on innoissaan pikkujouluistaan, jonne hän on ostanut pikkupurtavaa. Ihmetys on melkoinen, kun Dory kaivaa tonttulakit kassistaan!

Ystävät pitävät tonttulakkeja ihan liian XL-kokoisina, eikä Hyacinth edes suostu laittamaan lakkia päähänsä.

Jia: Öh... Tämähän uppoaa päähäni..?

Hyacinth: Minähän en mokomaa hirvitystä päähäni laita! Minä etsin tämän tupsupiponi vaivalla näitä juhlia varten.

Dory on loukkaantunut Hyacinthin asenteesta ja kääntää tälle selkänsä tuhahtaen.

Dory: Älä viitsi! Sinähän laitat tämän tonttulakin. Tai sitten itket ja laitat!

Dory kääntyy ja tunkee tonttulakin Hyacinthin päähän, vieläpä oikein syvälle.

Dory: Nyt vietetään pikkujouluja ja kaikki käyttävät tonttulakkia!

Hyacinth: Iik! Lopeta-aa-mmhh.. en voih.. hengittää!

Hyacinth saa siis tonttulakin päähänsä vastalauseistaan huolimatta. Dory aikoo ottaa heistä kännykällään kuvia ja lähettää Shanialle iloisen joulutervehdyksen kuvien kera.

Dory: Nyt hyvä poseeraus! Lähetän ystävälleni Shanialle kuvan meistä!

Jia: Öh... Okei. Kuka hän on?

Hyacinth: Olkoon kuka tahansa, koko pikkujoulut tuntuvat ihan väkinäisiltä. Miksi emme voineet pelkästään poseerata nämä tyhmät lakit päässämme? Mihin näitä pikkujouluja tarvittiin?

Dory: Lakkaa jo valittamasta! Shania Simmons on se Suomessa asuva malli ja muusikko, olen kertonut hänestä. Muistaakseni tapasittekin siellä Club Supremen bileissä hänet ohimennen.

Dory muistelee tapaamistaan Shanian kanssa ja naputtelee viestiä. Hänen koiransa tulee myös noolimaan herkkuja ja päättää tuhota tonttulakkikassin aikansa kuluksi.

Dory: Kyllä meillä oli hauskaa Shanian kanssa klubilla. Biletimme vip-alueella valomerkin jälkeenkin! Vaaleita komistuksia oli vaikka muille jakaa, hah!

Lopulta Dory ottaa kuvan, jossa ystävysten täytyy näyttää siltä, kuin pikkujouluissa revettäisiin riemusta. Jokainen miettii mielessään jotakin ihan muuta kuin pikkujouluja.

Hyacinth: Voi kun pääsisin kotiin koirieni luokse! Ihan tässä alkaa itkettää kun ajattelee niiden odottavan emäntäänsä...

Jia: Olisipa jotakin terästettyä juomaa... Kyllä täällä sitten viihtyisi hyvin!

Dory: Voi kun olisin kutsunut tyttöjen sijasta Clarkin tänne... Se komea viikinki valokuvaaja, johon tutustuin marraskuussa muotialan pippaloissa. Meillähän on ollut flirttiä puolin ja toisin... Siinä vasta olisi ollut kunnon pikkujoulut!

On perjantai 13. joulukuuta ja Cindy Townissa on jo paljon lunta. Shania laittaa joulukoristeita kotiinsa. Hän on ostanut uuden kuusen kuten joka vuosi; tällä kertaa hopeisen. Postiluukusta on tullut kaksi joulukorttia, molemmat ulkomailta.

Shania: Hmm... Keneltähän nämä mahtavat olla? 

Shania: Voi jopas on nätti kortti! Japanista saakka  "Hyvää joulua 2024, Shanialle. Terveisin Nichelle perheineen".

Toinen kortti on lähetetty Amerikasta ja Shania hämmentyy hieman sitä lukiessaan.

Shania: Tämä on Brandonilta. "Merry Xmas! To Shania, from Brandon!" Oi minä en voi sietää tuota xmas-lyhennettä! Mitä ihmettä hän oikein kirjoittaa? "Hello! How are U? I'm fine! Call me sometimes (Please...)" Ja sitten tässä on "+1 858 555 483" Miksi minun pitäisi hänelle soittaa? Oikein "please" suluissa, pyh! Emmehän me ole soitelleet ainakaan vuoteen. Toivottavasti hän tarkoittaa, että ystävinä soitella, minähän olen kihloissa! Kuulostaa jotenkin oudolta tuo "please"... No, täytyy soittaa hänelle joku päivä ja vaihtaa kuulumisia ja kertoa Simonista. Ainakin tuo on San Diegon suuntanumero, eli hän asuu yhä siellä.

Shania asettaa kortit pöydälle ja nousee katselemaan led-valoja, jotka on ostanut uutta kuusta varten.

Shania: Saa nähdä miten nuo pinkit valot sopivat hopeiseen kuuseen... 

Uudessa joulukuusessa on yhä hintalappu.

Shania: Minulla on täällä nyt sekä hopeista että kultaista, pitäisikö laittaa kaikki kultaiset jutut pois, kerran kuusi on hopeinen? Voi minä arvasin, ettei olisi pitänyt ostaa värillistä kuusta, oli niitä vihreitäkin. Mistä minä kuusen ja valot edes ostin..? Ai niin, sehän oli Manit Meni, jossa kävin koristeostoksilla.

Shania avaa valopaketin ja laittaa ledit päälle.

Shania: Hui! Johan on kylmä sävy näissä valoissa. Saa nähdä mitä koristelusta tulee...

Samaan aikaan Vantaalla Aino on koristellut kuusen ja keittiön pienen kuusen. Hän pohtii, pitäisikö laittaa lisää koristeita. Hänen puhelimensa soi.

Aino: Mikä näyttäisi sievältä tuossa keittiön kuusessa? Kuka sieltä nyt soittaa..?

Aino huomaa soittajan olevan Shania. Naiset ovat nykyään silloin tällöin yhteydessä, sillä Aino on huomannut Shanian olevan ihan kiva tyyppi, eikä sellainen silikoni-bimbo kuin hän oletti. Keittiön kuusi on jo valmis, mutta Aino ei ole asiasta niin varma.

Aino vastaa puhelimeen joulukoriste toisessa kädessään.

Aino: No hei Shania! Mitä kuuluu?

Shania: No hei! Ihan järkyttävää kuuluu! En saa asuntooni koristeltua! Ajattelin soittaa sinulle, koska olet niin tyyli tietoinen. Ehkä voit auttaa?

Aino: Voi kamala, autan tietysti parhaani mukaan. Mikä ongelma sinulla siellä on? Minä en täällä osaa päättää, tarviiko kuuseen lisätä vielä koristeita.

Shania: No mehän voimme auttaa toisiamme! Minä ostin hopeisen kuusen ja siihen 40 ledin pinkin valonauhan, mutta nyt tuntuu, että koko koristelusta tulee liian kylmä. Ajatella nyt: kuusi on hopeinen ja siihen tulevat valot kylmiä sävyltään.

Shania ottaa Ainon pyynnöstä kuvan asunnostaan.

Aino: Voi tuo valo näyttää upealta! Ei se ole lainkaan kylmä. Pinkki on lempivärisi, ja tuo valo saa koko olohuoneen näyttämään pinkiltä. 

Shania: Aha..? No sitten minä laitan nämä valot. Entäs sitten se, kun minulla on myös kullan värisiä kukka-asetelmia täällä?

Aino: Sinulla on myös kullan värinen olohuoneen pöytä, samoin vitriini ja jopa takassa on kultaisia kuvioita. Eli kultaiset koristeet sopivat, vaikka kuusi on hopeinen. Minä puolestani en tiedä, sopisiko tällainen kultainen trumpetti kuuseen.

Shania: Ota sinäkin kuva, niin kerron mielipiteeni. 

Aino: Minä otan! Mitenkäs teillä Simonin kanssa menee? Vietätte ilmeisesti joulun yhdessä?

Shania: Oih... Emme me vietä... Me näemme toisemme vasta ensi vuonna...

Aino: Ai? Olisin voinut vannoa, että olette yhdessä sellaisena päivänä, jolloin läheisten läsnäololla on suuri merkitys. Minä otin nyt kuvan keittiön kuusesta. Onko se hyvä näin vai lisäänkö jotakin?

Shania: Nyyh... Se näyttää ihan täydelliseltä. Älä lisää mitään torvia siihen. Oi, minä... Sniff... Minä...nyyh...

Aino: Shania, mikä sinulle tuli? Eihän se koristelu sentään itkun asia ole!

Shania: Oi en minä sitä itke, vaan Simonia. Nyyh... Minä en kestä sitä, että olen jouluna satojen kilometrien päässä hänestä, sniff...

Aino: Voi ystävä hyvä, olen todella pahoillani puolestasi. Sekä sinun että Simonin.

Shania: Minun täytyy lopettaa puhelu, minä kuolen ikävään, yhyyyy! Kiitos sinulle neuvoistasi, nyyh.

Aino: Voi että... Kiitos sinulle myös. Yritä järjestää asiat niin, että pääset Simonin luo jouluksi. Kutsu hänet hopeisen kuusesi ääreen ja ihailkaa pinkkejä valoja käsikkäin. Hyvää joulua sinulle!

Shania: Ei Simon tule, ei hän pääse! Anteeksi että itken puhelimessa, nyyh, hyvää joulua sinulle myös ja terveisiä isännälle. Minun isäntäni on niiiiiiin kaukana, yhyy!

Shania lopettaa äkillisesti puhelun. Aino tarttuu koristelaatikkoon ja kävelee nopein askelin olohuoneeseen. Jaakko istuu sohvalla ja katsoo vaimoaan ihmeissään.

Jaakko: Mitä sinä nyt..? Et kai laita lisää koristeita?

Aino: Voi Jaakko, minä sinulle koristeet näytän!

Aino säntää miehensä luo ja kietoo hopeisen koristenauhan tämän kaulaan.

Aino: Minä olen niin kamalan kiitollinen siitä, että olet siinä, lähellä!

Jaakko: No tässähän minä... Itketkö sinä?

Aino kertoo Jaakolle, kuinka Shania ja Simon joutuvat viettämään joulua omilla tahoillaan. Pariskunta istuu vierekkäin sohvalle, Aino Jaakon turvalliseen kainaloon. Molemmat ovat niin onnellisia tajutessaan miten onnekkaita he ovat, että siinä hetkessä ei voi muuta kuin tulla tippa silmään molemmille. Kissatkin hyppäävät viereen sohvalle.

Shania kaipaa Simonia ja itkee.

Shania: Tekisi mieli heittää kaikki joulukoristeet parvekkeelta alas ja matkustaa Trolliwoodiin Simonin luo! Uhmaisin pomoani: en menisi kuvauksiin joulupäivänä! Jättäisin tänne kutsumani ystävät koputtelemaan turhaan oveani aattona! Minä kaipaan Simonia niin kamalan paljon, yhyyyy!

On 20.12. ja vain muutama päivä jouluun. Simon on keittiössään ottamassa iloisia yhteiskuvia Victorian kanssa. Simon on yhä autuaan tietämätön siitä, että Shania on tavannut Aidan tai puhunut tämän kanssa hänen ja Aidan suhteesta, sekä siitä mitä Shania tästä kaikesta ajattelee.

 

Victoria hymyilee kuvissa aidosti, kuten yleensä. Simon tietää, että Aida voisi koska tahansa kertoa Shanialle salasuhteestaan Simoniin, eikä Simon voisi tehdä sille mitään. Hän ei keksi mitä asialle tekisi ja toivoo vain, ettei Aida kerro Shanialle ennen kuin hän on itse keksinyt ratkaisun asiaan. Sitä ennen Simon elää koko ajan kuin veitsen terällä; alati stressaantuneena ja kireästi suu kiinni tekohymyillen, koska ei pysty olemaan täysin oma itsensä. Kukaan ei huomaa Simonin käytöksessä mitään erikoista, sillä hän on taitava näyttelemään ja peittämään todelliset tunteensa.

Simon on leipomassa piparitaloa, ja Victoria on tullut vierailulle syömään kaikki liikenevät aiemmin leivotut piparit, joita hänellä onkin kulhollinen sylissään. Simon on juuri ottanut viimeisen pellillisen uunista pois ja ihastelee kättensä jälkeä.

Simon: Aika ’ienoja noista osista tyli, vaikken minä ole vyösiin te’nyt piparitaloa. En sitten lapsyyden, itse asiassa. Ja ne ensimmäiset olivat aika karmeita. Tästä e’kä ke’taa jopa ottaa kyviä, myttä vasta valmiina.
Victoria: Mums, nams… Joo, hieno tuli. 

Simon: Niin tasaista jälkeä, vaikka itse sanonkin! Hihih! Nyt pitää vain miettiä miten minä nyö koristelen ennen kyin liimaan ne y’teen kyymällä sokerilla. Teenkö tavallisen talon, vai jopa merenneidon vedenalaisen äsymyksen koralleineen? Sen takia minä en oikeastaan te’nyt kyysiä tä’än, kyn ajattelin te’dä ne ”pyyt” meringuesta ja massepainista. 

 
Victoria: Mums… Ai siis marengeista ja marsipaanista? Nam… Joo. Mitäs sä tykkäät näistä mun halpiskorviksist, jotka ostin Flying Tigerista? Eiks oo mageet lumiukot?
Simon: Täydellisen mäyttömät, Vic trésor, kyten aina.
Victoria: No kiitti vitusti! Grrr! Kostoks ton luokan arvostelusta mä syön noi sun erittäin maittavan näköset käsintehdyt vaahtokarkit! 

Simon läpsäisee Victorian käden napakasti pois karkkipurkilta, ehkä itselleen jopa hieman epätavallisen ärtyneeseen tyyliin.

Simon: Älä edes yritä, senkin a’ne pikky päskiäinen! Ne ovat koristeita piparitaloon!
Victoria: AUTS!
Simon: Äläkä ’elvetissä ’ipelöi sitä älystää!

 

Victoria: No vitun diivaileva fransmanni! Sä pidät mua ihan nälässä täällä! Purat kiukkus muhun ihan vaan siks kun et oo ite saanu yhtään piparii viime aikoina, hähhäh! Mahto Shanian lähtö ottaa koville, niin ku kirjaimellisesti! Hähähä!
Simon: Sinyllä on sylissäsi iso kyl’öllinen pipareita, joista olet jo syönyt aika kasan. Mitä myytä sokerista vielä tarvitset? Hmph! 'Ampaasi typpivät ko'ta pois. Phyi!
Victoria: Tippuvat siis. Tai siis ei ne mihinkään tipu! No eihän nää kovat ja kuivat hilut mitenkään mahaa täytä… Meinaaks kultsimussukka tarjoilla mulle mitään tuoretta tänään, häh?
Simon: Odota! Kännykkäni piippasi. 

 
Simon unohtaa ärtyneisyytensä hetkeksi, sillä Shanialta tulee iloinen viesti, jonka Simon lukee kerrankin aito hymy naamallaan:

Hei rakas! Täällä Cindy Townissa on jo kamalasti lunta ja minä olen tuskaillut joulukoristeiden laittoa niin, että heitän kohta koko joulukuusen typerine pinkkeine valoineen parvekkeelta alas! Äiti kertoi, että isosiskoni Sinead odottaa vauvaa! Arvaa mitä Caitlin sanoi, kun soitin hänelle ja puhuimme asiasta?! Että kun hän odotti esikoistaan Katjaa, hän luuli saaneensa keskenmenon vessassa, mutta se olikin vain iso kakkapökäle! Että sellaista... Ikävöin sinua oma kultani! Toivottavasti näemme pian!   : Shania

Simon vastaa Shanialle saman tien:

Oho! Ihmeellistä! Kerro minulta onnittelut siskollesi Sineadille ja hänen miehelleen. Minun siskoni on yrittänyt vauvaa jo vuosia, mutta ei ole onnistunut. Se on siunaus, että saa vauvan. Huvittava juttu Caitlinista, hahah! Jotenkin arvattavaa, että hänelle on käynyt noin. Mutta siunaus sekin on, ettei se ollut keskenmeno vaan kakkapökäle. Hah! Täällä on niin paljon lunta, että pelkään taas sähkökatosta, niitä kun on usien tiellä. Minä leivon juuri piparitaloa. Näytän sen sinulle kun se on valmis. Rakastan ja kaupaan sinua. Xxx 

Victoria: Vittu kun en saa edes paria vaahtista maistaa. No noi just uunista tulleet piparinpalat on ainakin tuoreita ja pehmeitä. Ei toi paria pikku hilua huomaa kaivata... 

Simon: Miten i'ana yytinen se väyvä... Voi ’elvetti, pitikin kirjoittaa i’an päin seiniä. Laitan hänelle vielä yyden viestin...

Anteeksi kirjoitusvirheeni. Älä heitä sitä kuusta alas parvekkeelta. Xxx

Shania vastaa heti:

Minäkin rakastan ja kaipaan sinua! Enkä välitä kirjoitusvirheistäsi, minähän rakastan niitäkin, höh! Toivottavasti sinunkin siskosi saa vielä vauvan. Enkä minä taida heittää kuusta minnekään, ostin sen vasta. Ostan joka joulu uuden kuusen, tällä kertaa hopeisen! Laitan kuvia sitten. Ja laita ihmeessä piparkakkutalosta kuvia, odotan innolla! Oi kun pääsisin maistelemaan niitä herkkujasi, hahaha  Rakkaudella: oma Mon amour cheriesi Shania

Simon: Oliko'an työ nyt joky kaksimielinen vitsi? Laittoi vielä näyry'ymiön mykään...

Victoria: Ai MIKÄ?!

Simon: Eiii mikään. Shania tekstaa minylle. Lä’etänkö sinyltä terveisiä? 

Victoria mussuttaa mielissään Simonin uusimpia pipareita.

Victoria: Joo! Laita ihmees. Ei tarvii ees... mums... kysyy. 

Simon lähettää Shanialle kaksi yhteiskuvaansa Victorian kanssa ja laittaa viestiksi:

Vic on täällä. Hän lähettää terveisiä. Xxx

Shania vastaa:

Oi ihania kuvia! Siellä minun rakkaani: kihlattuni ja ystäväni!    Kerro Vicille rakkaita terveisiä!

 

Victoria: RRÖYYYHH! 

 

Simon kääntyy viimein ja kauhistuu niin, että ei voi olla tuskissaan kyynelehtimättä.

 

Simon: Vic! Mitä ’elvettiä sinä olet te’nyt?! Missä minyn savypiippyni on? Ja oveni?
Victoria: Häh? Mä katoin, et ylijäämäpaloja, niin mä söin ne.
Simon: Sinä… söit… ne?! Minyn savypiippyni ja oveni?!
Victoria: Äh, pidä nyt poitsu peruukistas kii ja tee uudet palat. Isoko vaiva toi nyt?
Simon: Yhyyh... Kokonainen yysi taikina vain pienten osien takia... koska a’ne pössy söi ne tärkeät myötöön leikatyt palat sen sijaan, että olisi syönyt valmiita pipareita! Ja mitä ’elvettiä työ kyl’ö tekee työssä piparilevyn päällä?!
Victoria: Höh? Sä sanoit sitä alustaks! Äläkä nyt suutu. Näet kyllä mikä luuranko mä oon, et tarviin vähän kipeesti ravintoo. Heheh! RÖYHH!
Simon: Aaarrgh! Nyyh!

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Silky Streetin Jouluspecial ilmestyy vasta aaton jälkeen!

Tarinassa mukana:

Merja & Aino ja Jaakko

Anniina & Dory, Hyacinth ja Jia

Marianne & Simon ja Victoria 

Ninnin Barbie adventtikalenterin Minttu