Osa 165 Herää Shania, herää!

Silky Streetissä aiemmin:
Shanian ylle kirouksen langettanut äitipuoli Nana halusi Shanian viettävän enemmän aikaa pahassa Rajamaailmassa, jotta Shanialla olisi kurjempaa. Hän kehotti Shaniaa poistamaan unisiepparin sängyn päältä, joka mahdollistaisi tämän. Shanialle Nana valehteli toimenpiteen auttavan häntä, sillä Shaniaa on ollut aamu aamulta hankalampi saada hereille. Shania muisti viimein ottaa unisiepparin pois kun kävi nukkumaan 11.4. Heti silmänsä suljettuaan hän tietysti avasi silmänsä Rajamaailmassa.

Shania oli seuraavasta viikosta innoissaan; 16.4. olisi hänen nuorimman veljensä Pikku Juniorin 3-vuotissynttärit ja sitä seuraavana päivänä Shania matkustaisi yhdessä Aidan ja Caitlinin kanssa Tokioon ollakseen siellä pääsiäisen yli, eli miltei viikoksi. Shanian parhaan ystävän Nichellen vauvan nimenantojuhlat olisivat pääsiäislauantaina ja Shania saisi taas nähdä Nichellen esikoisen Sagan, joka on Shanian kummityttö.

12.4. on perjantaiaamu ja Isaac herää virkeänä Shanian vierestä.

Isaac: Ohhoijaa, tämä se vasta on elämää! Ja linnut visertävät ulkona.

Isaac: Kulta, jokos sitä ollaan herätty päivään aurinkoiseen? Ei näköjään.

Isaac yrittää herättää Shaniaa, mutta tyttöystävä ei reagoi mihinkään. Muutaman minuutin kuluttua Isaacille tulee paniikki. Hän alkaa ravistella Shaniaa aika voimakkaasti.

Isaac: Shania, herää!!! Kuuletko rakas, sinun on herättävä! Helvetin Rajamaailma pääperöineen ja oraakkeleineen! Minä marssin hypnoosin avulla sinne paikkaan ja tuhoan sen! Heräisit nyt kulta...

Lopulta Shania avaa unisena silmänsä.

Shania: Mitä täällä tapahtuu..?
Isaac: Oi rakas, heräsithän sinä!

Shania järkyttyy itsekin kun kuulee, kuinka hankalaa hänen herättämisensä taas on ollut.

Isaac: Siis minulle tuli jo ihan paniikki! Olitko taas Rajamaailmassa? Mitä siellä tapahtui?
Shania: Voi kamala, anteeksi kulta!
Isaac: No eihän se sinun vikasi ole!
Shania: Olin minä siellä ja tapasin Anna-Leenan. Hän oli pettynyt, koska minulla ei ollut hänen tappajastaan mitään tietoa. Täytyy nyt hoitaa tämä homma, että pääsen eroon Rajamaailmasta. Alan etsiä sitä Luna Lupusta heti kun palaan Tokiosta.
Isaac: Ja minä autan sinua siinä. Vuosi sitten sinulla oli apunasi Aida, kun Caitlin oli pulassa.
Shania: Kiitos, rakas. Voi apua, paljonko kello on?!

Kello ei onneksi ole vielä paljoa. Shania huojentuu hieman, sillä hän ehtii hyvin valmistautua vieraaseen, joka on tulossa hänen luokseen.

Isaac: Mihin lehteen se juttu tulee? Siis se, jota varten se lelututkijan assari tulee sinua haastattelemaan.
Shania: Voi en kuule tajunnut kysyä edes! Mutta parasta hieman järjestää barbihuonetta ja pyyhkiä pölyjä ennen kuin se nainen saapuu. Tässä sylissäsi on vaan niin ihana olla, etten haluaisi nousta tästä.
Isaac: Älä nousekaan vielä. Onhan tässä vielä monta tuntia aikaa.

Iltapäivällä tunnetun tohtorin ja lelututkijan assistentti Lola saapuu Shanian luo.

Shania: Hei ja tervetuloa! Olen Shania Simmons.
Lola: Hei, minä olen Lola. Onpas sinulla tilava asunto.
Shania: Nooh, ei tällä tavaramäärällä pienempään mahtuisi. Minulla kun on noita kokoelmia. Kerään Barbien lisäksi myös pöllöfiguureita.

Lola: Mielenkiintoista. Siis keräily ylipäätään harrastuksena. Hei, ihan meinasin unohtaa; toin tuliaisia sinulle.
Shania: Oi, suklaapupuja! Kiitos paljon! Olen pääsiäisen ulkomailla, joten nyt minulla on sentään jotakin pientä pääsiäiseen liittyvää. Käy peremmälle.

Lola huomaa miltei oitis Shanian nukkehuoneen ja astuu ovesta sisään ihastellen. Molemmat etsivät nukkehyllystä itselleen mini-me:t. Shania pahoittelee huoneen epäjärjestystä vedoten uniongelmiin.

Lola: Voinko laittaa heti näin alussa puhelimeni äänittämään?
Shania: No tietysti!
Lola: Nyt on kahdestoista huhtikuuta ja lelututkijan assistentti vierailee Barbie-keräilijä Shania Simmonsin luona Dollywoodissa.
Shania: Koska aloit nyt nauhoittaa, kerron uudestaan, että minulla on täällä useita mini-me-nukkeja. Melkein mikä tahansa pitkähiuksinen blondi, jolla on pinkit vaatteet näyttää minulta. Valitsin itse tällä kertaa vuoden 2017 Fashionistasin. Mutta tuo, jonka sinä valitsit näköisnukeksesi, voisi ihan yhtä hyvin olla myös minun!

Lola: Mistä saakka olet harrastanut Barbieita?
Shania: Hmm.. vuodesta 2010.
Lola: Montako nukkea vuosien varrella on kertynyt?
Shania: Laskin tässä jokin aika sitten, että yhdeksänkymmentäneljä. Mutta sen jälkeen on varmaan tullut muutama lisää, sillä olen hurahtanut nyt tuohon uuteen Career-sarjaan, jossa Barbieilla on eri ammatteja.
Lola: Ovat nuo kyllä uskomattoman upeita. Onko keräilysi taustalla jotakin syvällisempää? Mistä syystä aloitit sen?

Shania: Ystäväni äiti kuului Suomen Nukkeyhdistykseen ja sen hallitukseen kaivattiin niin sanotusti nuorta verta. Ystävälläni oli muutama Barbie ja hän liittyi. Minä sanoin, että eihän minulla ole kuin pöllökokoelma ja pari pehmolepakkoa, niin se kuulemma riitti. Liityin siis ensin nukkeyhdistyksen hallitukseen ja vasta sen jälkeen aloin ihastella ystäväni Barbieita ja päätin, että hankin vaan muutaman. Ajattelin, että alan keräillä ainoastaan Disneyn hahmoja, joita ylähyllyn vasemmalla reunalla on suurin osa. Siitä se alkoi sitten leviämään lähes kaiken tyylisiin Barbieihin. Siitä tuli hauska sanonta tämän ystäväni Nichellen kanssa; Halavalla sain, mutta kalliiks tuli.
Lola: Todella mielenkiintoista.

Lola: Onko sinulla jotakin tiettyä nukkea, josta haluaisit kertoa vaikka pienen tarinan?
Shania: Tämä, ehdottomasti! Tämä on se maailman ensimmäinen Barbie vuodelta 1959. Tämä on kylläkin neljäs editio, mutta kuitenkin aito ja arvokas vintage Ponytail.
Lola: Ai, sinulla on tuokin!

Lola: No mitäs sitten.. Täällä huoneen lattialla me näemme myös Barbien menopelejä. Mitäs voisit kertoa niistä?
Shania: Oi on tuolla hyllyssäkin pari autoa. Mutta nämä kaksi menopeliä tässä lattialla sain ystävältäni, joka asuu Lahdessa. Hän on nykyisin pomonikin. Eräs hänen toinen alaisensa toi Dubaista Barbien lentokoneen, auton ja skootterin. Tämä Roberta itse piti lentokoneen, mutta antoi minulle tuon ihanan auton. Ja ihan pari päivää sitten sain postitse tuon skootterin, koska onnistuin niin hyvin ensimmäisessä työtehtävässäni. Se oli pomoltani hauska lahja, sillä kerroin hänelle, kuinka suoritin sitä työtä ajelemalla omalla skootterillani ympäri pk-seutua. Ja oma skootterini on saman värinenkin kuin tuo Barbien!
Lola: Ai jaa, eli teillä on oikein tällainen Barbieharrastajien yhteisö?
Shania: Niinkin ehkä voisi sanoa. Tutustuin esimerkiksi vasta netin muotinukkefoorumilla erääseen Sadieen ja viime aikoina olemme käyneet yhdessä Barbie-ostoksilla.

Lola: Lisäksi täällä näkyy rivistö nukkeja, jota eivät ole hyllyssä. Mikä niiden tarina on?
Shania: Oi nämä ovat nyt ne uusimmat nuket, joita saa ihan marketeista, kuten Fashionistoja ja Made to Move-Barbieita. En ole aikoihin tilannut kalliita collector-Barbieita dbay:sta, koska olen täysin hurahtanut näihin parin kympin playline-Barbieihin! Tästä uudesta sarjasta minulta puuttuu enää ainoastaan yksi nukke. Sellainen tiedenainen. Ja lattialla nukkesarja on siksi, että täytyy keksiä jostakin lisää hyllytilaa nukeille. Kai minun täytyy raivata pois se istumapaikka siitä...

Lola ja Shania viipyvät barbihuoneessa pari tuntia ja Lola ottaa muutaman kuvan kokoelmasta. Shania keittää heille kahvit, kun Lola jo on tekemässä lähtöä.

Lola: On todella hyvää kahvia. Oi, laitan puhelimen uudestaan äänittämään. Sanotko tuon äskeisen uudelleen?
Shania: Eli arjen keskellä tämä nukkeilu on tavallaan sellainen henkireikä. Todella rentouttavaa ja pakoa arjesta.
Lola: Kiitos. Nyt laitan puhelimeni pois. Täytyy alkaa lähtemään, yövyn Helsingissä.
Shania: Missä päin sinä asuitkaan? Ja tule ihmeessä uudestaan!

Lola: Asun Porissa. Ja tulen, ehdottomasti. Nyt kun tiedän, missä sinä olet!

Lolan vierailun jälkeen Shania ja Isaac lähtevät vaihtelun vuoksi Williamseille viikonlopuksi. He yöpyvät Isaacin kotona perjantaista maanantaihin, eikä Shania näe ainuttakaan painajaista. Hän ei myöskään joudu Rajamaailmaan kertaakaan nukahdettuaan. Hän on onnellinen siitä, että Nanan neuvo poistaa unisieppari toimi viimeinkin! Pariskunta ei tajua lainkaan sitä, että Nanan kirous toimii vaan Shanian omassa sängyssä, jonka alla noiduttu laatikko sijaitsee. Kirous ei vaikuta muualla.

Maanantaina 15.4. pariskunta päättää yöpyä jälleen Shanian luona. He ovat juuri käymässä nukkumaan.

Shania: Oi kyllä on niin levännyt olo! Todella ihanaa, ettei tarvitse enää pelätä nukkumaan menemistä.
Isaac: Olen niin onnellinen puolestasi ja helpottunut.
Shania: Älä muuta sano! Hoidan sen Luna Lupuksen jollain tapaa edesvastuuseen tapoistaan ja käyn sitten vaikka hypnoosin avulla Rajamaailmassa varmistamassa, että Lunan uhrit ovat päässeet Valoon. Otan pitkästä aikaa tämän lävistyskorun nenästä pois.

Pariskunta menee sänkyyn ja Shania on innoissaan.

Shania: Ajattele, rakas, huomenna on Pikku Juniorin synttärit. Ostin hänelle potkulaudan lahjaksi.
Isaac: Hän varmasti pitää siitä. Mutta ylihuomenna te lähdette sinne Japaniin. Minulle tulee niin kova ikävä sinua.
Shania: Niin minullekin sinua... Mutta ajattele vaan, että meillä tyttönelikolla on siellä todella hauskaa. Sen avulla kestät muutaman päivän erossa olemisen. Palaan sitten toisena pääsiäispäivänä, eli tasan viikon päästä.
Isaac: Enköhän minä kestä. Hyvää yötä kulta.
Shania: Hyvää yötä!

Tiistaiaamuna Isaac herää jälleen virkeänä rakkaansa viereltä.

Isaac: Huomenta rakas! Ai, sinä nukut vielä.

Isaac: Kultaa, kannattaisi ehkä nousta. Muuten sinulle tulee taas kiire meikata ja valita mekko pikkuveljesi synttäreille.

Isaac: Kultasenii... Ai, sinä heräsitkin. Hyvää huomenta rakas!

Isaac kummastelee, kun ei saa Shanialta vastausta, vaikka nainen makaa silmät avoinna sängyllä. Pian hän tajuaa, että nyt on jokin pahasti pielessä. Hän ryntää sängyn toiselle puolelle ja tarttuu tyttöystäväänsä, joka on täysin vetelä.

Isaac: Shania, mikä sinulla on?! Voi apua, älä nyt putoa lattialle! Shania!

Isaac nostaa Shaniaa kainaloista saadakseen hänet keskemmälle sänkyä. Shanian veltto pää retkahtaa taakse. Hän tuijottaa tyhjyyteen, eikä reagoi mihinkään. Isaac laittaa ison tyynyn hänen päänsä alle.

Isaac: Voi hyvä luoja sentään! Miten tämä tapahtuu taas?! Sinähän jo heräsit monena aamuna ihan normaalisti! Mutta nyt asiat ovat todella päin helvettiä, koska silmäsi ovat auki! Oi mitä ihmettä minä teen?!

Isaac laittaa Shanialle silmätippoja, etteivät hänen silmänsä kuivu. Lopulta hän ei keksi muuta kuin soittaa hätänumeroon.

"Hätäkeskus, kuinka voin auttaa?"
Isaac: Hei, täällä Isaac Williams. Olen ihan paniikissa, tyttöystäväni ei reagoi mihinkään!
"Tunnetko, tuntuuko hänen pulssinsa?"
Isaac: No kyllä hän elossa on! Vieläpä silmät auki. Mutta pelkään, että hän on juuttunut taas Rajamaailmaan! Vaikka hänen noita-äitipuolensa neuvoi häntä aiemmin jotenkin, joka herätti hänet ihan normaalisti koko viikonlopun!
"Olkaa hyvä, älkääkä häiritkö hätäkeskusta pilapuheluilla."
Isaac: Ei tämä ole pilaa! Rajamaailma on todellinen! Voi olla, että jopa sinä olet käynyt siellä, tai joku tuttavasi! Tulkaa ja tehkää nyt jotain!
"Lopettakaa se huumeiden käyttö, siinä ainut neuvo, jonka voin antaa. Näkemiin."
Isaac: Mitä?! Emme me mitään huumeita käytä! Tämä on tosi tilanne ja meillä on oikea hätä! Haloo?! HALOO??!! Voi helvetin ämmä, katkaisi puhelun!

Isaac tajuaa, että hätäkeskus ei nyt ole oikea taho, joka voi auttaa. Hän laittaa Shanialle taas silmätippoja ja käy hänen viereensä.

Isaac: Oi elämäni rakkaus, minä lupaan saada sinut pois sieltä. Kyllä me selviämme!

Isaac pukee Shanian aamutakkiin ja nostaa hänet istuvampaan asentoon. Hän viettää tunteja rakkaansa luona ja on hyvin peloissaan. Shanian pikkuveljen syntymäpäiväjuhlat alkavat kolmelta, joten kolmen jälkeen Shanian puhelin alkaa piristä ja tekstiviestejä tulee hänen sisaruksiltaan ja isältään. Isaac lukee saapuneita tekstiviestejä ääneen.

Isaac: Caitlin kyselee: "Hellureijaa! Mis te kuppaatte? Tääl on jo kaikki muut! Jopa meiän serkut Olivia ja Ivy tuli." Juniorin viestissä lukee: "Moi! Mikä teillä on Isaacin kanssa meininki? Myöhästyttekö paljonkin?" Sinead puolestaan kirjoittaa: "Hei! Olemme Aaronin kanssa olleet täällä alusta asti, missä sinä ja Isaac viivytte?" Isäsi kirjoittaa näin: "Hei Shania-kulta. Pieni veljesi odottaa sinua niin kovasti juhliin. Missä olet? Mikset vastaa puhelimeen??".

Myös Isaacin puhelimeen tulvii viestejä ja puheluita. Lopulta hän keksii suhteellisen järkevän selityksen ja vastaa, kun Shanian isä seuraavan kerran soittaa vähän vaille kello viisi.

Isaac: Isaac.
Jonathan: Huh! Vastasithan sinä lopulta! Me jo pelkäsimme, että olette ajaneet ojaan matkalla! 
Isaac: Ei hätää, meihin vaan iski ihan kaamea vatsatauti. Emme valitettavasti pääse synttäreille.
Jonathan: No voi hemmetti! Johan on harmi. Ja Junnu täällä on niin kovasti kysellyt, missä Shania viipyy. Annatko luurin tyttärelleni?
Isaac: Ööh... Tuota.. En voi, koska hän on juuri oksentamassa...
Jonathan: Voi kurjuuksien kurjuus. No, minä kerron muille miksette tule. Kerro Shanialle terveisiä ja yrittäkää parantua pian!
Isaac: Shaniakin haluaa, että kerrot Pikku Juniorille, että Shania rakastaa häntä ja on todella onneton kun ei pääse tulemaan. Ja että hänellä on hieno lahja pikkuveljelleen!
Jonathan: Minä kerron Junnulle. Muistakaa juoda paljon nesteitä! Hei sitten.
Isaac: Kyllä juomme. Hei hei...

Isaacista tuntuu niin kamalan kurjalta valehdella Shanian isälle. Mutta mitä muutakaan hän voi? Ei hän halua pilata pienen pojan synttäreitä kertomalla totuutta. Isaac pohtii kuumeisesti, kenelle voisi soittaa. Kuka Shanian läheinen ei ole Pikku Juniorin synttäreillä, mutta on Shanian läheinen. Lopulta Isaac keksii, että hänen täytyy ehdottomasti soittaa Aidalle. Hän ottaa jälleen Shanian puhelimen käteensä ja soittaa Aidalle.

Aida: No moi! Mitäs sinä? Joko olet pakannut huomiseksi?
Isaac: Hei Aida, täällä on Isaac.
Aida: Öö.. miksi soitat Shanian puhelimesta? Loppuivatko ne hänen veljensä kemut jo?
Isaac: En tiedä kemuista, eikä nyt kiinnostakaan. Meillä on täällä Shanian luona pieni.. tilanne päällä. Pääsisitkö mitenkään tulemaan tänne?
Aida: Mikä tilanne?! 
Isaac: No tule nyt vaan, jos voit.
Aida: Minä hurautan sinne Pinksullani vaikka ylinopeutta, kuulostat niin huolestuneelta. Nähdään pian!

Isaac ihmettelee, kuinka nopeasti Aida ennättää paikalle. Hän kertoo hämmentyneelle Aidalle tapahtuneesta.

Aida: Siis ei voi olla totta! Ja hän siis heräsi jo monena aamuna täysin normaalisti?
Isaac: Juuri niin. Hän oli saanut jotakin apua äitipuoleltaan ja se selvästi toimi. Mutta vaan hetken.

Aida: Ja tällä kertaa tämä on jotakin erilaista. Miksi ihmeessä hänen silmänsä ovat auki?! Voi Shania, sinun on herättävä pian! Mehän lähdemme huomenna Japaniinkin!
Isaac: Olen täysin neuvoton. Kiitos, että tulit. Soitin hätänumeroon ja siellä ne luulivat, että olemme jotakin narkomaaneja! No, kieltämättä minä paniikin vallassa valitsin sanani aika väärin. Puhuin noidista ja rajamaailmoista. Ei ihmekään, että se nainen löi luurin korvaani.

Aida: Ei tässä edes auttaisi mikään ambulanssin tulo. Kyse on selvästi mustasta magiasta. Vahvasta sellaisesta. Mitä jos Shania siltikin on kirottu ja nyt hän on juuttunut sinne Rajamaailmaan? Voi vittu! Me emme nyt ansaitse tällaista, ei taas, ei nyt!
Isaac: Mutta kuka haluaisi Shanialle pahaa? Hän itse arveli aiemmin, että se Caitlinin esikoisen isä kavereineen voisi olla asialla. Jaakkima ja Tero. Mutta sitten Shania tajusi, että hänet lähetettiin Rajamaailmaan pelastamaan ne ihmissuden uhrit.
Aida: Se hänen uusi pelastustehtävänsä saattaa olla pelkkä sattuma. Kyllä tämä kiroukselta vaikuttaa.

Aida jää Shanian ja Isaacin luo loppuillaksi.

Isaac: Kuinka kauan me voimme odottaa? Siis ennen kuin on pakko kertoa tästä hänen vanhemmilleen?
Aida: Oi minä en todellakaan tiedä... Huomenna tähän aikaan Shanian pitäisi olla hereillä Tokiossa... Mitäs sitten tehdään, ellei hän herää ennen sitä?!

Rajamaailmassa Shania ei tiedä lainkaan, mikä hysteria hänen sänkynsä ympärillä vallitsee. Hän on juuri päässyt pakoon isoa vampyyria ja kummastelee, kuinka hän on edelleen Rajamaailmassa.

Shania: Mitä kummaa? Äsken minun olisi pitänyt herätä sängystäni, mutta sen sijaan olenkin yhä täällä! Ilmestyin vaan ihan eri paikkaan ja minulla on eri vaatteetkin ylläni. Tällaista ei ennen ole tapahtunut. Kumpa minä nyt löytäisin Oraakkelin!

Shania ehtii kävellä muutamia metrejä, kun hän kohtaa tuntemattoman naisen.

"No tulithan sinä viimein, Shania."
Shania: Ööh.. oletko yksi Lunan uhreista?

"Olen Pinkissimo-yhtyeesi fani nimeltä Aliisa. Ajattelin materialisoitua tällä kertaa näin. Niin, kai tajusit jo, että olen Oraakkeli..?"

Shania: Oraakkeli! Oi miten mahtavaa! Minulla olisi sinulle nyt ensimmäinen kysymys.
Oraakkeli: Mikä ihmeen ensimmäinen?
Shania: No tähän uuteen missiooni liittyen! Mikä on ensimmäinen mystinen vihjeesi minulle, että saan Luna Lupuksen satimeen?
Oraakkeli: Oi et sinä tarvitse enää mitään tulkittavia vihjeitä. Olet edennyt seuraavalle tasolle. Nyt voit kysyä asiasi suoraan ja saat suoran vastauksen.

Shania: Mitäh..? Ai olenko minä ylennyt? Onko olemassa kolmaskin taso?
Oraakkeli: On.
Shania: Mitä siellä sitten tapahtuu?
Oraakkeli: Jos joku päivä selviät sinne asti, saat tietää sitten. Mutta halusit kuulla, miten saat Lunan satimeen. Minäpä siis kerron vastauksen.
Shania: Uskomatonta! Tämä auttaa minua hurjasti tehtävässäni!

Oraakkeli: Täällä eleli kaksi naaraspuolista ihmissutta, Luna Lupus ja Moon-Ica Wolf. He olivat rakastunut pariskunta. Kuten tiedätkin, Luna pakeni täältä syksyllä 2017 elävien maailmaan. Ja ihan vastikään myös Moon-Ica onnistui siinä. Voisi olettaa, että Moon-Ica on etsinyt rakkaan Lunansa heti maailmaanne päästyään. Eli he todennäköisesti kulkevat kaksistaan siellä. Parhaiten löydät heidät täysikuun aikana keskellä yötä, sillä silloin he muuttuvat susimuotoonsa ja alkavat saalistaa. Eli odota täysikuuta. Lähipäivinä sattuu olemaan täysikuu. Kun löydät heidät, sinulla on oltava hopeaa mukanasi, se on kuin myrkkyä ihmissusille. Voit vaikka yrittää kahlita heidät hopeisilla ketjuilla ja ilmoittaa sitten poliisille. Heillä on esimerkiksi Anna-Leena Keskisen ruumiista otetut kynnen jäljet jossakin todisteena. Niitä voi verrata Lunan kynsiin. Tai dna on vielä parempi konsti.

Shania: No mutta tuohan on aivan loistavaa! Oi kiitos kamalasti! Mitäs kummaa nyt taas... Ihan kuin olisin kuullut poikaystäväni kutsuvan minua...
Oraakkeli: Saattaahan hän kutsuakin.
Shania: Osaatko muuten kertoa, kuinka kauan olen ollut täällä? Siis nyt yhtä mittaa.
Oraakkeli: Aika on vaan käsite. Joskus sinä vaan mielestäsi käväiset Rajamaailmassa, mutta elävien maailmassa vierailusi onkin kestänyt useita tunteja. Ja joskus kun sinusta tuntuu, että olet viettänyt Rajamaailmassa hirvittävän pitkän ajan, huomaat herättyäsi, että nukuitkin vaan pari minuuttia. Vaikka olenkin kaikkitietävä Oraakkeli, en voi vastata kysymykseen, jota ei periaatteessa voi kysyä. Rajamaailmassa ei ole varsinaista aikaa eikä paikkaa. Kai muistat, että tämä on eräs alitajuntasi taso?

Shania: Kyllähän minä ne jutut muistan... No, kai minä kohta herään kotoa sängystäni. En malta odottaa, että herään! Huomenna on niin tärkeä päivä, koska on pikkuveljeni synttärit ja nyt minulla on konkreettista tietoa siitä, miten napata ne kirotut ihmissudet! Tapasin muuten sen Monican täällä hiljattain.
Oraakkeli: Tiedän. Lähetin itse hänet ohjaamaan sinut luokseni. Mutta Rajamaailmassa ei ole huomista eikä eilistä, joten en voi toivottaa onnea huomiseen päivääsi.
Shania: Oi, nyt kuulin Isaacin äänen vielä selvemmin! Ja nyt kuulen myös ystäväni Aidan äänen, kylläkin kovin heikosti. En saa selvää siitä, mistä he puhuvat. Mutta kiitos vielä sinulle, arvoisa Oraakkeli!

17.4. on odotettu keskiviikko, jolloin Shania on lähdössä Aidan ja Caitlinin kanssa Tokioon Nichellen ja Aidan perheen luo. Mutta hänen tilansa ei ole muuttunut. Aida ja Caitlin ovat matkalla lentokentälle ja käyvät epätoivoisina poikkeamassa Shanian luona.

Caitlin: Siis meitsi ei kestä! Mitä me ny tehään? Lähetääks me muka ilman Shaniaa?
Aida: Mitä muuta me voimme?
Isaac: Minä käytin häntä kylvyssä ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Minä en voi muuta tehdä, kuin valvoa hänen rinnallaan. Ja odottaa.

Caitlin: Voi paska tää on kaikki meitsin syytä! Jos mä en ois ottanu Shaniaan yhteyttä sillon ku mä makasin koomas ja olin Rajamaailmas, se ei ny olis siel!
Isaac: Caitlin, tämä ei todellakaan ole sinun syytäsi.
Caitlin: No onhan tää! Meitsi kutsu sitä sinne paskamestaan ku se nukku ja nyt ne kaikki tyypit siel haluu käyttää mun systerii hyväkseen ku se kerran seivas mut sielt. Tai sen avulla tai vatevö.

Aida: Älä nyt syytä itseäsi! Shania on ilmiselvästi kirouksen vallassa! Joku tekee tämän hänelle ja se et ole sinä! Ja miksi raahasit sen matkalaukkusi autosta tänne?!

Tytöt istuutuvat sängylle rakkaansa viereen.

Aida: Shania-rakas. Me niin odotimme tätä yhteistä matkaa. Mutta me joudumme nyt tehdä sen vajavaisina, sillä sinä et pääse mukaan. Jos kuulet puheeni, olen niin pahoillani tästä kuin sydämestäni voin olla. En pysty nauttimaan reissusta ennen kuin sinä heräät.
Caitlin: Mitä jos Isaac jeesaa kantaan Shanian autoon ja otetaan se messiin tollasenaan?
Isaac: Eivät ne ota tajutonta matkustajaa lentokoneeseen.

Caitlin: Nii, kai ne on nii paskoi. Mut kelatkaa, jos se herääki vaik puolen timman pääst!
Aida: No ei kyllä siltä vaikuta... Mutta siinähän se, kun ei tiedä!
Isaac: JOS hän herää puolen tunnin päästä tai niin, että ehdin ajaa täysillä lentokentälle, minä kyllä tuon hänet sinne. Kyllähän Tokiosta voisi ostaa hänelle vaatteita.

Aida: Niin, tai jos hän herää vaikka huomenna, niin voihan hän tulla perästä sinne.
Caitlin: Oi systeri-rakas sun täytyy ny herää. Yritä kuulla ku meitsi huutaa sinne hiton Rajamaailmaan, et:"Herää Shania, herää!!!" Päästäkää mun systeri veke sielt!
Isaac: Minä kyllä ilmoitan HETI teille, kun hänen tilassaan tapahtuu pienintäkään muutosta.

Aida ja Caitlin eivät voi muuta kuin lähteä onnettomina kohti lentokenttää. Spring in Tokyon kone odottelee jo matkustajiaan. Isaac kääntää Shanian vaihteeksi kyljelleen.

Aida: Isaac, kiitos todella kovasti, että pysyt hänen vierellään ja huolehdit hänestä noin tarkasti.
Isaac: Ilman muuta. Loppuun asti.
Caitlin: Älkää ny puhuko ainakaa mistää lopust! Meitsi ei kestä tätä! Kaikki on täyttä paskaa!

Aida ja Caitlin suuntaavat kohti kaukaista Japania ilman Shaniaa. Isaac on peloissaan rakkaansa vierellä.

Isaac: Oi Shania, mitä minä teen, jos sinä et herää enää lainkaan?

Rajamaailmassa Shania puolestaan alkaa hieman huolestua. Hänellä on jo kolmas vaatekerta asusteineen yllään, eikä hän ole kertaakaan välissä herännyt sängystään.

Shania: Jaahas, vääntyneitä puutaloja pitkästä aikaa... Onko tuo Anna-Leena?

Shania: Kyllä se on hän. Onneksi minulla on hänelle tällä kertaa jotakin kerrottavaa.

Shania: Hei! Oraakkeli kertoi minulle, kuinka voin pyydystää Lunan! Kuulitko? Anna-Leena?
Anna-Leena: Tule, täällä ei ole turvallista.
Shania: Mutta kerrankin jotakin edistystä tässä asias...huu!! Alkoipa täällä hurja vesisade!
Anna-Leena: Tule nyt vaan. Eikä täällä mitään sada.

Shania: Mutta minusta tuntuu ihan märältä, vaikka hiukseni ja vaatteeni näyttävät kuivilta! Anna-Leena, minne katosit?
Oraakkeli: Hei taas, Shania.

Shania: Oraakkeli?
Oraakkeli: Kyllä vaan. Mistä haluaisit keskustella?
Shania: En mistään! Minun on päästävä pois täältä! Elävien maailmaan! Pelkään, että myöhästyn pikkuveljeni juhlista ja sen lisäksi tiedän nyt, miten toimia Lunan suhteen. Mutta olen edelleen täällä, enkä voi tehdä mitään täältä käsin!

Shania: Osaatko kertoa, miten pääsen täältä pois?
Oraakkeli: Valitettavasti en. Etkö keksi mitään muuta kysyttävää?
Shania: Voi taivaan tähden! No, jos nyt jotakin jäi mieltäni vaivaamaan silloin kun kerroit minulle maailmankaikkeuden synnystä ja kuinka Rajamaailma sai alkunsa, niin haluaisin tietää, onko aaveita olemassa.
Oraakkeli: Toki on. Voin kertoa, mitä ne ovat.

Oraakkeli: Aaveet ovat ihan tavallisia Rajamaailman asukkeja, jotka ovat täällä joko selvittämättömän murhan tai itsemurhan seurauksena. Yleensä murhan. He haluavat elävien maailmaan yhteyden joko saadakseen apua, eli päästäkseen Valoon, tai sitten he janoavat kostoa. Esimerkiksi Anna-Leena olisi voinut yrittää ottaa sinuun yhteyttä tunkeutumalla sinun maailmaasi. Jos hän olisi tarpeeksi sinnikäs, hän kykenisi kaikkeen pieneen kotonasi, kuten vaikuttamaan sähkölaitteisiin energialla, joka hänelle on jäänyt Valosta kuolemansa jälkeen. Hän pystyisi avaamaan vaikkapa radion, vilkuttamaan valaisinten lamppuja ja sellaista pientä. Siitä kummittelu-sana tulee. Mutta jos apua kaipaava Rajamaailman asukki olisi voimakkaampi mieleltään, hän pystyisi jopa ilmestymään sinulle. Yleensä jonkin heijastavan pinnan kautta, kuten peilin. Ne ovat eräänlaisia portteja elävien maailman ja Rajamaailman välissä.

Shania: Ahaa! Johan on mielenkiintoista. Ja arvaan jo, että jos henki, tai siis Rajamaailman asukki on kyllin voimakas, kykenee hän jopa koskettamaan ihmisiä elävien maailmassa, jopa satuttamaan. Siis jos on sellainen uhri, joka haluaa kostaa murhaajalleen.
Oraakkeli: Olet kovin teräväpäinen nainen, Shania. Mutta Anna-Leena teki päinvastoin; sen sijaan, että hän olisi yrittänyt päästä maailmaasi, hän jaksoi odottaa, että tulisit vierailemaan Rajamaailmassa. Mutta nyt tiedät siis, mitä aaveet ovat.
Shania: Kiitos jälleen kerran, arvon Oraakkeli. Voi ei, nyt minä taas kuulen Isaacin ja Aidan puhetta! ja tällä kertaa kuulen myös Caitlinin. Joo! Kuulin ihan selvästi, miten Caitlin huusi äsken: "Herää Shania, herää!". Todella outoa. Miksi kotonani on kolme ihmistä minua herättämässä? Pelkään, että sen vuoksi, että veljeni synttärit ovat pian alkamassa!

Seuraavana päivänä on kiirastorstai ja Isaac syöttää Shanialle keittoa. Hän on laittanut Shanialle pienen nenäkorun, ettei reikä kasva umpeen.

Isaac: Noin, hyvä kulta. Sinne meni kaikki ruoka. Ja minä kuule tajusin viimein, mikä tuo tyhjillään töröttävä naula tuossa sängyn yllä seinässä on! Se nimittäin on vaivannut minua pitkään. Sen täytyy olla aamutakin naula, koska nyt seinä ei näytä niin tyhjältä enää.

Isaac: Otahan tästä vielä hieman mehua. Noin, loistavaa! Olen tässä pohtinut, että soittaisin isoveljelleni. Mutta jos kerron tilastasi Aaronille, hän kertoo oitis Sineadille, joka puolestaan kertoo heti äidillesi. Mutta sitten minä keksin suunnitelman!

Isaac: Kerroit, että pääsit Rajamaailmaan kerran hypnoosin avulla. Olen muistellut sen psykiatrin nimeä, kuka sinulle teki sen. Ajattelin nimittäin tulla kertakaikkiaan vaan hakemaan sinut pois sieltä Rajamaailmasta!

Rajamaailmasta puheen ollen, Shania havahtuu jälleen eri vaatteet yllään eri paikassa.

Shania: Eihän tämä voi olla totta?! Olen TAAS täällä! Vai pitäisikö sanoa yhä?! Ja mitä kummaa, minulle on ilmestynyt nenäkoru!

Anna-Leena kävelee Shanian luo.

Anna-Leena: No hei! Kävitkö kotona? Siis elävien maailmassa.
Shania: En! Minä en pääse täältä pois! Normaalisti nukahdan illalla sängyssäni ja herään täällä omat vaatteet ylläni. En tiedä kuka ne valitsee, mutta joka kerta minulla on ollut omat asuni koruineen päivineen.
Anna-Leena: Alitajuntasi valitsee vierailuvaatetuksesi.

Shania: Aha... No, joka tapauksessa minulla on omat vaatteet ylläni ja seikkailen täällä aikani, tapaan yleensä Oraakkelin ja sitten herään kotoa omasta sängystäni. Nyt minä en herää kotoani enää lainkaan, sama sykli vaan toistuu ilman taukoja! Herään vaan täällä Rajamaailmassa eri asu ylläni eri paikassa ja tapaan sinut ja Oraakkelin ja sitten sama juttu vaan tapahtuu uudelleen ja uudelleen! Minun on päästävä kotiin! Kuolen janoon ja nälkäänkin kaiken lisäksi.
Anna-Leena: Tuo on kyllä outoa. Voisin jopa väittää, että ennenkuulumatonta. Mitä nyt, Shania?

Shania: Kuuletko? Isaac kutsuu minua taas!
Anna-Leena: En minä mitään kuule. Mutta jos kotonasi joku puhuu sinulle ihan vieressäsi, niin enhän minä sitä voisi mitenkään kuullakaan. Minusta on järkevintä kysyä Oraakkelilta neuvoa, miten pääset täältä pois.
Shania: No minä kysyin jo, Oraakkeli oli silloin iso pöllöpatsas. Hän sanoi, ettei tiedä. Mitä ihmettä, nyt se nälkä ja jano lähtivät pois!
Anna-Leena: Nälästäsi en tiedä, itse olen jo unohtanut sellaiset tuntemukset, mutta ehkä esitit väärän kysymyksen Oraakkelille. Käy uudestaan hänen luonaan. Jalaton-Jasmiina oli kuullut, että tämän hetkinen Oraakkeli on hyvin väsynyt. Mutta menisit nyt kysymään neuvoa. Keksi joku eri tapa kysyä.

Shania menee jälleen tapaamaan Oraakkelia, joka on tällä kertaa valtava kissa.

Shania: Hei, sinä olet ilmeisesti Oraakkeli, koska näytät niin väsyneeltä..?
Oraakkeli: Sinäkö taas..?

Shania: Minä tarvitsen apuasi. Minun on pakko päästä kotiini!
Oraakkeli: Niin, eikö tästä asiasta puhuttu jo..? Jos saisin levätä hieman.
Shania: Mutta jos minä nopeasti esitän kysymykseni?!
Oraakkeli: No anna tulla nyt sitten...
Shania: MIKSI minä olen juuttunut tänne?

Oraakkeli: Koska sinä olet kirouksen vallassa.
Shania: Mitäh..? Onko joku siis ihan tahalleen kironnut minut jäämään tänne paikkaan?!
Oraakkeli: On. Nyt minä nukun.

Shania: Voi apua! Se, mitä aluksi epäilin olikin totta! Joku todellakin haluaa, että kärsin. Ja minä todellakin kärsin. En pääse ehkä enää koskaan kotiin!

Pitkäperjantai tulee ja menee ja Shanian tila säilyy ennallaan. Isaac alkaa olla jo epätoivoinen ja kysyy Aidan soittaessa psykiatrin nimeä, jonka terapiaan Aida Shanian jokin aika sitten hommasi. Tohtori Tessa Lindfors. Sille naiselle Isaac aikoo soittaa heti pyhien jälkeen ja pyytää hypnotisointia päästäkseen Rajamaailmaan.

20.4. on lankalauantai ja Isaac on jälleen kylvettänyt Shanian. Hän on päättänyt puhtaan yöpaidan lisäksi vaihtaa myös vuodevaatteet, joten hän on kantanut tyttöystävänsä olohuoneen sohvalle siksi aikaa. Likaisia vuodevaatteita sängystä kiskoessaan Isaac potkaisee vahingossa sängyn alla olevaa mustaa laatikkoa. Laatikko pitää sisällään Nanan langettaman kirouksen.

Isaac: Voi noita naisia, sängyn allakin pitää säilyttää vaatteita laatikoissa, kun niille ei kaapeissa ole enää tilaa. Mitkähän lie "Luputiinit" tuokin laatikko kätkee sisäänsä?

Jonkin ajan kuluttua sänky on valmis ja Isaac kantaa täysin velton Shanian takaisin olohuoneesta.

Isaac: No niin rakas, nyt pääset raikkaisiin lakanoihin.

Isaac asettaa Shanian sängylle.

Isaac: Kas noin. Tulen ihan pian takaisin, vien vaan likaiset lakanat kodinhoitohuoneeseen.

Kävellessään olohuoneen poikki kohti kodinhoitohuonetta, pistää jokin olohuoneen pöydälle kuulumaton esine Isaacin silmään.

Isaac: Mitä hemmettiä tuo unisiepparikin täällä tekee?

Tungettuaan lakanat pyykkikoriin ottaa Isaac unisiepparin mukaansa Shanian makuuhuoneeseen.

Isaac: Voi minua pöljää! Ihmettelin pitkään, että mikä tuosta naulasta puuttui ja muistin, että kylpytakki! Mutta tämä unisiepparihan siinä on roikkunut aina. Mistähän syystä se oli otettu pois?

Shania nousee yhtäkkiä istumaan. Isaacin sydän jättää pari lyöntiä väliin ja hän tiputtaa kylpytakin lattialle. Samalla mies purskahtaa itkuun.

Isaac: Shania! Oi Shania! Sinä heräsit! Sinä HERÄSIT!!!
Shania: Voi apua, mitä täällä tapahtuu? Onko jotakin sattunut?

Isaac menee rakkaansa luo onnellisempana kuin koskaan. Kyyneleet virtaavat hänen silmistään.

Isaac: Kulta, sinä oikeasti heräsit!!
Shania: Voi ei, miksi sinä itket, kulta? Älä vaan sano, että sen takia, koska et meinannut saada minua hereille.
Isaac: Juuri siksi. Anteeksi, en voi kyynelilleni mitään.
Shania: Oi älä pyytele anteeksi kyyneliäsi! Olen ilmeisesti nukkunut tavallista pidempään.

Isaac menee sänkyyn Shanian viereen.

Shania: Voi kamala, mitä kello on? Älä vaan sano, että minulle tulee kamala hoppu alkaa heti pukeutua ja meikata veljeni synttäreille! Voi ei, en ole vielä paketoinut Pikku Juniorin potkulautaakaan!
Isaac: Kulta, ei sinulla ole kiire paketoida sitä.
Shania: No huh! Minä jo pelästyin, että kello on miltei kolme!

Isaac: Shania... En tiedä miten sanoisin tämän, mutta sinä missasit ne pikkuveljesi juhlat...
Shania: MITÄ?! Siis... MITÄ??!! Ei voi olla totta! Ei, ei EI!!! Nyt minä näenkin että kello on jo kuusi! Oi minä en kestä tätä! Miksi minulle tapahtuu näin?!
Isaac: Älä huoli, keksin perheellesi selityksen, että olimme vatsataudissa. Voit antaa veljellesi sen potkulaudan myöhemminkin.

Shania on aivan lohduton.

Shania: Minä petin pienen veljeni! Tiedän, kuinka kovasti hän odotti minua tänään juhliinsa. En kestä tätä syyllisyyttä!
Isaac: Sinä et ole syyllinen mihinkään! Pikku Junior ymmärtää kyllä.
Shania: Minun on heti soitettava Junnulle ja alkaa välittömästi pakata, koska en ole edes miettinyt, mitä otan Tokioon mukaan! Voitko kuvitella, että minua harmittaa ne Junnun synttärit niin kamalasti, ettei edes huominen reissuun lähtö lohduta tällä hetkellä.

Shania päättää aloittaa pakkaamisen heti ja nousee nopeasti sängystä. Koska hän ei ole käyttänyt jalkalihaksiaan moneen päivään, hänen jalkansa tietysti pettävät heti kun hän nousee ylös. Shania rojahtaa miltei kasvot edellä lattiaan.

Isaac: Varovasti kulta! Miksi sinä noin teit?! Olisit sanonut, että aiot nousta sängystä!
Shania: Isaac!! Mikä minulla on? Mikseivät jalkani kanna?!

Isaac: Olet ollut niin pitkään sängyssä, ettet voi oitis pysyä tolpillasi.
Shania: Auta minut nyt ylös! Minun on ryhdyttävä pakkaamaan heti matkaa varten! Oi minä en kestä, että olen niin surkea ihminen, että ensin petän pikkuveljeni ja sitten en pysy edes pystyssä!
Isaac: Älä nyt soimaa itseäsi. Olit Rajamaailman vankina tahtomattasi. Tartu toiseenkin käteeni, niin vedän sinut syliini.

Kun Isaac on saanut Shanian takaisin sänkyyn, on hänen kerrottava tälle koko totuus.

Isaac: Shania-kulta. Älä nyt sekoa tai mitään, mutta sinä missasit sen matkankin...
Shania: ÄLÄ VALEHTELE!
Isaac: Minä en IKINÄ pilailisi sinulle tärkeistä asioista. Kello on kyllä kuusi, mutta ei tiistaina, vaan lauantaina. Ystäväsi lähtivät Tokioon kolme päivää sitten. Nukuit miltei viisi vuorokautta.

Kuultuaan tämän, murtuu Shania lopullisesti.

Shania: Isaac ei! Ei, ei, ei, ei, ei!!! Koko elämäni on pilalla!
Isaac: No ei nyt sentään, mutta tämä viikko kyllä meni niin päin helvettiä kuin vaan voi mennä. Olen niin pahoillani puolestasi, että sydämeni särkyy.

Shania ei vielä kunnolla käsitä, että hän menetti kaiken sen, mitä eniten odotti. Hän makaa vaan sängyllä sanomatta sanaakaan.

Isaac: Ymmärrän, että sinun täytyy kaikessa rauhassa sulatella tapahtunutta. Mutta minä olen koko ajan vierelläsi, jos tarvitset jotakin. Ihan mitä tahansa. Minun on pian soitettava Aidalle ja Caitlinille Tokioon, että olet herännyt. He ovat siellä ihan huolesta suunniltaan, eivätkä ole voineet nauttia matkasta.

Aida, Nichelle ja Caitlin ovat Japanissa helpottuneita ja onnellisia kuultuaan Shanian heränneen viimein. Shania sen sijaan makaa masentuneena koko pääsiäisen sängyllään. Hän on nukkunut niin kauan, ettei häntä nukuta. Mutta vaikka nukuttaisi, hän ei uskalla enää nukahtaa!

22.4. on toinen pääsiäispäivä ja Aida ja Caitlin tulevat jo illalla takaisin Suomeen. Nana on ollut kovin harmissaan Shanian puolesta, kun tämä ei päässyt pikkuveljensä syntymäpäiville, joten hän on lähettänyt Shanian sähköpostiin valokuvia Pikku Juniorin juhlista. Kuulemma kaikki muut sisarukset Shaniaa ja Turussa asuvaa Jilliä lukuunottamatta olivat olleet juhlissa. No, Sveitsissä vielä kuukauden asuva Francie ei tietenkään. Ellukin oli käynyt poikansa kanssa, mutta heitä ei näy Nanan lähettämissä kuvissa. Nana vielä tähdentää sähköpostiviestissään, ettei lähettänyt Shanialle ainuttakaan kuvaa, jossa Meme näkyisi, sillä hehän eivät tule Shanian kanssa toimeen keskenään.
Shania katselee kuvia katkeran suloisin fiiliksin.

Shania: Oi, pieni iloinen veljeni siinä on innoissaan lahjoistaan. Voi ei, hän on saanut polkupyörän ja skeittilaudan! Minun potkulautani on varmaan ihan surkea lahja noiden rinnalla... Isä selvästi yrittää kuvassa selvittää, miten joku Junnun saama lelu toimii ja Caitlin varmaan yrittää selittää sitä isälle. Jennaa kiinnostaa Pikku Juniorin lahjat, Jonna on tapansa mukaan taka-alalla peloissaan ja Katja selkeästi esittelee malliposeerauksiaan, hahah! Mutta oi minun isosiskoani ja -veljeäni puolisoineen! Junior pitelee Senjaa niin rakastavasti ja Sinead ja Aaron pitävät toisiaan kädestä... Hitto että minun ja Isaacin olisi kuulunut olla tuolla!

Shania: Tässä kuvassa Jenna on hypännyt kakkua hakemaan, Katja jatkaa poseerauksiaan ja Jonna on päässyt ukkinsa syliin turvaan. Pieni päivänsankari testaa skeittilautaansa. Oi kukahan idiootti osti 3-vuotiaalle lapselle skeittilaudan?! Vaikuttaa vastuuttomalta!

Shania: Mitäs tässä kuvassa tapahtuu..? Ai, serkkummekin oli siellä. Olivia on ihan sen näköinen, kuin olisi jäänyt kiinni koko herkkupöydän tyhjentämisestä, hihih! Ohhoh, jopa Livin pikkusisko on ollut juhlissa! Ivya en olekaan nähnyt aikoihin. Sonjakin tässä näkyy ja Pikku Juniorin lastenhoitaja. Olikohan tuo nainen Ursula..? Ei, nyt muistin: Sophia! Synttärisankari taitaa kaatua tässä uudella pyörällään ja sekös Katjaa ja Jennaa huvittaa ilmeistä päätellen.

Shania: Sitten on vielä viimeinen kuva veljen synttäreiltä... Liv ei näytä osaavan päättää, ottaako sipsejä vaiko poppareita. Luultavasti hän valitsi molemmat! Mistähän Caitlin ja Sonja mahtavat keskustella..? Ja Ivy-serkku on kuin lentoon lähdössä tapansa mukaan, voi noita teinejä...Voi helvetin helvetti! Antaisin pois kaikki barbini, jos pääsisin noihin juhliin mukaan!

Myös Nichelle on lähettänyt Shanialle pari kuvaa Tokiosta. Molemmat kuvat ovat lauantailta, jolloin Nichellen kuopus oli saanut viralliseksi nimekseen Minako Valerie.

Shania: Pitääpä kysyä Nichelleltä, onko tuon Minakon toisen nimen takana jokin tarina. Vai kuulostiko nimi Valerie vaan hyvältä heidän mielestään. Oi että... Kuvassa näkyy vaan MacFarlanen ja Murakamin suvun naisia. Aida pitelee ylpeänä kummitätinä veljensä tytärtä ja minun kummityttöni istuu äitinsä sylissä. Minä kuuluisin tähän kuvaan selvästi! Nichellen pitäisi olla kuvassa keskellä ja minä pitelisin Sagaa! Nichellen äiti seisoo tyttärensä takana ja Aidan ja Ichiron äiti puolestaan Aidan takana. Todella kaunis kuva... Vaikka minun kuuluisikin olla siinä mukana...

Shania: Ja tässä kuvassa sitten ovat vaan onnelliset isoäidit Emiko ja Audrey lastenlapsineen...

Shania: Kyllä nämä kuvat jollain tapaa piristivätkin, mutta lähinnä olen vaan katkera ja kateellinen...
Isaac: Shaniaa! 
Shania: No? Miksi huudat jostain eri huonesta?!
Isaac: Jaksaisitko kulta nousta hetkeksi ja pukea yllesi jotakin, jossa on keltaista? 
Shania: No arvaa vaan: EN!
Isaac: Tulisit nyt, minulla on pienen pieni yllätys sinulle!
Shania: Hyvä on! Tulen kohta!

Shania raahautuu vastahakoisesti ylös sängystä ja laittaa viime kesänä Jenkeistä ostamansa mekon ylleen, sillä se näkyy henkarissa ensimmäisenä. Ja on siinä pari keltaista raitaa. Hän menee ruokailuhuoneeseen, josta Isaacin ääni kuuluu.

Isaac: Kulta! Tulithan sinä.
Shania: Oi Isaac, sinä olet koristellut meille pääsiäisen! Miten suloista!

Isaac: No ajattelin, että koska et päässyt Tokioon, niin vietetään nyt edes hetki pääsiäistä sitten. Eiväthän nämä punaiset matot ja verhot sovi pääsiäiseen, enkä minä löytänyt tuolta komerosta kuin tällaisia koristeita... Ja keittiössä oli iso paketti suklaapupuja, kai sen sai avata..? Ja sitten minulla olisi tässä sinulle tämä nukke, eikös tämä puuttunut sinulta vielä?

Shania käy hämmentyneenä mutta ihastuksissaan istumaan.

Shania: Oi Isaac, tämä kaikki on täydellistä!
Isaac: Kun en minä ole mikään koristelijatyyppi ja..
Shania: Oi kaikki on aivan ihastuttavaa! Ei sinun tarvitse selitellä eikä vähätellä itseäsi! Tämä on sinun tyylisesi koristelu ja sen takia minä rakastan sitä! Ja se Lola toi nuo suklaapuput, koska ei tiennyt, että olin lähdössä ulkomaille pääsiäiseksi. Nytpä en lähtenytkään, joten todellakin me syömme vaikka koko paketin tänään! Ja sinä löysit tämän tiedenaisen! Mistä ihmeestä?!
Isaac: Tilasin sen dbay:sta suoraan...

Shania: Kiitos tästä kaikesta rakas. Onnistuit todellakin piristämään minua. Ja tämä Barbie on mieletön, nyt minulla on koko sarja koossa!

Pariskunta juttelee ajasta, jolloin Isaac ei saanut Shaniaa hereille ja monikin asia saa selityksen.

Shania: Uskomatonta! Siis aina silloin, kun tunsin Rajamaailmassa satavan vettä, se olitkin sinä, joka veit minut suihkuun! Ja yhtäkkiä kurniva nälkäni välillä katosi.
Isaac: Silloin minä olin juuri syöttänyt sinut. Uskomatonta, että sinä todella KUULIT ääneni sinne Rajamaailmaan.
Shania: Niin kuulin. Ja Aidan ja Caitlinin äänet myös. En voi ikinä kiittää sinua tarpeeksi, että pysyit koko ajan rinnallani ja huolehdit minusta noin kamalan hienosti!

Yhtäkkiä Shania muistaa jotakin ikävää, mitä Oraakkeli sanoi.

Shania: Voi ei! Kysyin Oraakkelilta suoraan, miksi olin juuttuneena Rajamaailmaan enkä päässyt kotiin. Hän kertoi minun olevan sittenkin kirouksen vallassa! Joku siis teki minulle sen kauheuden!
Isaac: Mitä se äitipuolesi neuvoi sinua tekemään, jotta et viipyisi niin pitkiä aikoja Rajamaailmassa?
Shania: Hän pyysi yksinkertaisesti vaan poistamaan unisiepparin sänkyni yltä!

Isaac: Arvaas millä keinolla minä sain sinut heräämään monen päivän jälkeen?
Shania: Ai teitkö sinä jotakin? Luulin, että heräsin lopulta vaan itsekseni.
Isaac: Et todellakaan. Nukkuisit tuolla edelleen silmät avoinna, ellen olisi palauttanut sitä unisiepparia paikoilleen... Eli liekö se Nana kuitenkaan hyvä äitipuoli...?

Pariskunnan mielet täyttyvät kamalilla ajatuksilla ja spekulaatioilla. Siitä huolimatta he haluavat toivottaa kaikille aurinkoista pääsiäistä! Vaikkakin näin myöhään.

Toivottavasti te lukijat olette heränneet aamulla normaalisti. Jos ette, tiedätte, mikä kannattaa hankkia sängyn ylle...

to be continued...

Tarinassa mukana: Kati Heljakka & assistenttinsa Lola H

Äitini kissa Chisu
Ninnin: Fashionistas 109 Curvy with Pink Hair = Aliisa,  Fashionistas 65 Powder Pink Lace (curvy)= Sophia, Winx Club Musa = Ivy, Pikku Juniorin uusi kroppa pidempi Kelly

TaruisenAaveen: Nichelle, Aida, Audrey, Emiko (Silkstone Chinoiserie Red Moon) ja Saga vierailulla

Lolan ja Shanian tapaaminen on "miniversio" Katin ja minun tapaamisesta. Kiitos vielä Katille yhteisen kohtauksen tekemisestä!
-Ninni

Osa 164 Shania aloittaa työt Adalian Asunto Oy:ssä

Silky Stretissä tapahtunutta:
Poliisi ampui sarjamurhaaja-Rodionin tämän lähestyessä pidätyshetkellä paikalle sattunutta Shaniaa. Rodionin pikkusiskot Nana ja Meme pitävät nyt Shaniaa syyllisenä isoveljensä kuolemaan, vaikka he tajuavat itsekin, ettei Shanialla ollut osaa eikä arpaa ampumisessa. He haluavat vaan löytää syntipukin ja kostaa. Nana langetti Shanialle kirouksen, jotta tämä näkisi joka yö painajaisia ja joutuisi pelottavaan Rajamaailmaan. Kirous onnistui, mutta sen sijaan, että Shania olisi tulossa hulluksi pahassa Rajamaailmassa, hän saikin puhtaasti sattumalta siellä uuden tehtävän; auttaa ihmissusi Luna Lupuksen uhrit Valoon saattamalla peto vastuuseen teoistaan. Kun Nana sai kuulla, että Shania oli tyytyväinen päästyään jälleen Rajamaailman auttajaksi, oli hänen tehtävä jotakin, mikä huonontaisi Shanian tilannetta. Hän neuvoi Shaniaa poistamaan sänkynsä yllä olevan unisiepparin, jotta Shanian Rajamaailma-vierailut pidentyisivät sietämättömiksi. Shanialle Nana valehteli toimenpiteen lyhentävän raskaita vierailuja.

Shania jäi jokin aika sitten työttömäksi unelma-ammatistaan mallina. Yllättäen Adalian Roberta tarjosi hänelle töitä kiinteistöalan yrityksestään ja Shania otti työn vastaan.


 1.4. on maanantai ja Shania ravaa hermostuneena ympäri olohuonetta ja takkahuonetta. Adalialta on tulossa pian videopuhelu, eikä Shania meinaa pysyä nahoissaan sitä odotellessaan.

Shania: Voi luoja sentään, soittaisivat nyt! En kestä enää tätä jännitystä!

Juuri sillä hetkellä Shanian pöydällä oleva kannettava piippaa ja Shania ryntää koneen luo.

Shania: Hei! Odotin täällä jo yhteydenottoanne! Saan tällä viikolla todistuksen siitä kiinteistönvälittäjän pikakurssistani, joten olen valmis kaikkeen!

Videopuhelu tulee Adalian Robertalta, Jiameilta ja Halimalta.

Jiamei: Moi Shania! Sähän näytät olevan innoissas tästä duunista!
Shania: No kieltämättä tämä työttömyys ei ole minun juttuni. Mitäs teillä on minulle ensimmäiseksi työksi? Olen pukeutunut jo kaiken varalta niin, että olen edustava, jos lähetätte minut oitis tapaamaan jotakin asiakasta!
Roberta: Hei Shania! Loistavaa, että olet innoissasi, niin olemme mekin. Mutta valitettavasti työsi ei ala ihan heti tänään... Minä kerron sinulle hieman lisää Adalian Asunnosta, lyhyesti vaan. Minä toimin nykyään lähinnä vaan työpöytäni takaa. Johdan yritystä ja viimeistelen asuntokauppoja ja sen sellaista. Siellä huonekalumyymälässä olemme vuorotellen, kuka muilta töiltään parhaiten ehtii. Sinä et myymälässä luultavasti tule työskentelemään, koska teet tätä suurimmaksi osaksi etänä sieltä Dollywoodista. Tiedätkin jo, että Jiamei vastaa sisustuspuolesta. Hän sisustaa myymämme asunnot asikkaiden toiveiden mukaan. Lisäksi häneltä voi ostaa sisustuspalveluita erikseen, esimerkiksi jos joku haluaa päivittää vanhan talonsa lookin uudeksi. 

Roberta: Tässä on Halima, joka aiemmin työskenteli Dubaissa.
Halima: Huomenta neiti Simmons ja tervetuloa töihin!
Shania: Huomenta vaan ja kiitoksia.
Roberta: Halima on yrityksessämme minun lisäkseni se toinen kiinteistönvälittäjä ja talopakettien markkinoija. Sinä, Shania, tulet tekemään nimenomaan niitä töitä. Halima on ammatiltaan myös arkkitehti, joten hän myös suunnittelee vaativimmille asiakkaillemme taloja. Hän ei istu työpöydän takana läheskään yhtä paljon kuin minä, vaan hän toimii niin sanotusti kentällä. Järjestää asuntonäyttöjä ja esittelee eri talopakettejamme käytännössä. Jokaisesta markkinoimastamme elementtitalosta on siis oikea mallitalo olemassa täällä Lahdessa, jotka Jiamei on sisustanut tämän päivän trendien mukaisesti. Nyt kysytyimpiä ovat isaP-koti, jonka valitsimme itsellemmekin, sekä sellaiset 2-kerroksiset 50:n neliön kaksiot, jotka ovat ihan valmiita taloja, ei elementtitaloja. Niiden nimi on Made to move, sillä ne viedään tontille rekalla ja kiinnitys on helppo. Halutessaan talon voi ottaa mukaan ja kiinnittää kätevästi uudelle tontille. Ne ovat etenkin ensiasunnon ostajien ja nuorten perheiden suosiossa. Molemmissa kerroksissa on tasan kaksikymmentäviisi neliötä asuintilaa. Mutta kaikki eri talomallit ovat täällä Lahdessa nähtävillä Jiamein kauniisti sisustamina.
Shania: Kuulostaa todella hienolta! Ostajat voivat siis kätevästi nähdä, millaista taloa he ovat ostamassa. Siis ettei se perustu vaan valokuviin.
Roberta: Juuri niin. Ja nykyään lähetän Haliman kaikille talo- ja asuntomessuille, joilla ennen kävin itse. Hän on paljon kärsivällisempi ja parempi sellaisissa tapahtumissa.

Shania: Minua sellaiset messut kiinnostaisivat kovasti! Olette lähettäneet minulle vuosien varrella upeita kuvakollaaseja ulkomailta, kun olette käyneet alan messuilla.
Roberta: No siinä tapauksessa voin iloksesi sanoa, että sinä saat edustaa yritystämme seuraavilla alan messuilla! 
Shania: Oi kiitos! Minun täytyy sitten opetella valokuvaamaan kunnolla!
Roberta: Kun nyt tuli puheeksi valokuvat, niin tällä alalla me kuvaamme melko paljon. Ennen meillä oli kaksi nuorta miestä kuvaajina, mutta Jiamein serkku Xiao on ammatiltaan valokuvaaja ja toimii nyt virallisena kuvaajanamme. Kaikista elementtitaloista tarvitaan täydelliset kuvat, kaikki välittämämme kerrostalohuoneistot on kuvattava niin sisältä kuin ulkoa; usein asiakas tekee ostopäätöksen sen perusteella, miltä kerrostalo näyttää ulkoa päin. Joten valokuvaamme paljon, eikä Xiao suoraan sanottuna ehdi kuvata kaikkea.
Shania: No voisinko minä auttaa häntä siinä?

Jiamei: Shania, mä poistuin nyt ruudun ääreltä ja tein tilaa mun serkulle. Se sun eka työkeikkas liittyy nimenomaan valokuvaukseen. Mä jatkan nyt tän mun ja Robertan talon sisustamista, et pääset sit säkin ens kuussa tupareihin. Ja tervetuloo viel kerran!
Shania: Kiitos, Jiamei. 
Roberta: No sieltä se Xiao tulikin!
Xiao: Hei Shania! Huh, se on tuo mukava vaalea nainen, eikä se riitelevä paksu sinitukka...
Roberta: Haluamme hieman testata hahmottelukykyäsi tässä ensimmäisessä tehtävässäsi. Tämä on ihan virallinen työ, eli saat tästä palkan. Xiao saa kertoa tehtävästä tarkemmin.
Shania: Hei Liu Xiao! En olisi ikinä uskonut, että tapaamme näissä merkeissä!
Xiao: No en minäkään! Mutta siis, sinun pitäisi ottaa valokuvia taloista, jotka ovat jollain tapaa kiinnostavia. Valokuvaus ei ole niin helppoa kuin voisi olettaa. Usein olen joutunut heräämään ennen auringonnousua, jotta olen saanut kuvaamastani kohteesta juuri tietynlaisen kuvan. Valot ja varjot merkitsevät siis paljon, jotta myynnissä oleva kohde näyttää parhaan puolensa. Ja Roberta halusi pienen lisähaasteen tehtävään!

Shania: Antakaa vaan tulla sitä haastetta!
Roberta: Sinun tulee löytää mielenkiintoisia taloja, joiden luona on joku patsas, veistos tai jokin taideteos. Otat kuvat niin, että rakennus on parhaimmillaan ja lähellä oleva veistos antaa talolle kivan lisämausteen. Tällä tavoin me näemme, millä tavalla hahmotat eri kuvakulmat, kuinka hyödynnät keskenään kahden kuvattavan objektin muotoja, etäisyyttä ja miksei tyyliä ja värejäkin ja lopputuloksena saat kuvan kohteesta myyvän näköisen.
Xiao: Montako kuvaa hänen tulee ottaa?
Roberta: Mielestäni viisi kuvaa.
Shania: Vain viisi?! Kai tuo on aprillipila..?
Roberta: Ei ole, en edes muistanut koko aprillia! Älä aliarvioi tehtävää lainkaan. Viisi voi nyt tuntua vähältä. Sillä ei ole merkitystä, onko talo ikivanha kartano patinoituneine patsaineen vai ultramoderni lasitalo, jonka edustalla komeilee nykytaidetta. Mutta yritä kuitenkin välttää niitä perinteisiä asetelmia, kuten Heureka, se kamala kala siellä Musiikkitalon edessä ja sen sellaisia. Eli yritä löytää jotakin hieman uniikimpaa!
Shania: Asia selvä! Mutta milloin minä pääsen aloittamaan?
Roberta: Tasan viikon päästä. Xiao tulee silloin varhain aamulla luonasi käymään ja tuo sinulle järjestelmäkameran. Hän opastaa sinua kameran käytössä ja tehtävässäkin, jos haluat neuvoja. Mutta olkaamme sitten yhteydessä viikon päästä puhelimitse, kun olet lähettänyt valokuvat! 
Shania: Näin tehkäämme. En malta odottaa! Hei vaan teille kaikille ja kiitos vielä uudesta työstä!

8.4. Shanian uusi työ alkaa, mutta aamu on ollut vaikea. Isaac ei ole meinannut saada Shaniaa taaskaan hereille. Isaacin lähdettyä Shania on jo piristynyt ja ottaa jännittyneenä mutta innolla Lahdesta saapuvan Xiaon vastaan.

Xiao: No huomenta! Löysin hyvin perille. Upea talo sinulla.
Shania: Huomenta vaan ja tervetuloa! 
Xiao: Minulla on kuule sinulle iso repullinen tavaraa!
Shania: Oi olenpa minä epäkohtelias! Voit jättää takkisi vaikka siihen takan luona olevalle nojatuolille.

Shania keittää ensin kahvit ja tytöt juttelevat Shanian uudesta työstä, valokuvaamisesta ja Adalian pariskunnan pikkujouluista. Xiao myöntää, että hänellä kun on huono nimimuisti, ei hän tiennyt lainkaan, kuka firman uusi työntekijä oli siitä pikkujouluseurueesta. Roberta oli vaan jankuttanut ystävästään Shaniasta. Shaniaa huvittaa, kun hän kuulee Xiaon pelänneen Shanian paljastuvan Oliviaksi. Kahvittelun jälkeen palataan olohuoneeseen.

Xiao: Tässä on kuule nyt se uusi järjestelmäkamerasi; Conan OES 5000X. Parempaa saa markkinoilta hakea!

Shania: Voi apua, miten minä tällaista osaan käyttää kun yleensä kuvaan kännykällä!? Jos siis ylipäätään kuvaan.. Olen tottunut olemaan kameran edessä, en takana...

Xiao pitää Shanialle yli kahden tunnin opetussession kameran ominaisuuksista ja sen käytöstä.

Xiao: Kun nostat ISO-arvoa, kameran kennon herkkyys siis kasvaa.
Shania: Eli se aukko siis laajenee. Mutta mitä isompi se arvo on, sen herkemmin kuviin tulee virheitä?
Xiao: Juuri sitä kohinaa. Mutta sitä kohinaa voi poistaa lisäämällä valoa. En kyllä suosittele salamaa.

Shania: Mitkä ne jutut olivat, joilla valotusta säädettiin?
Xiao: Muistat vaan sen, että kuvan valotus perustuu sen herkkyyden lisäksi aukkoon ja suljinaikaan.
Shania: Niin muistelinkin.
Xiao: Ja katso, tätä kameran jalustaa voi myös säätää. Ei pelkästään korkeutta, myös kameran kallistusta.

Lopulta Xiaon täytyy lähteä. Shanialla on ainoastaan tämä päivä aikaa suorittaa ensimmäinen työtehtävänsä.

Xiao: Muista, että viisi rakennusta veistoksineen riittää. Ja käytä hyödyksesi niitä kameralaukussa olevia objektiiveja. Soita minulle, jos kameran kanssa on ongelmia. Sitten kun olet saanut ne kohteet kuvattua, lähetät ne Robertan sähköpostiin ja hän soittaa sinulle sitten kun on katsonut ne läpi.
Shania: Niin teen. Minusta on jotenkin hassua, että Roberta puhuu minulle ihan eri tavalla nyt kuin ennen. Todella virallisesti.
Xiao: Ystävyyssuhde on erilainen kuin työsuhde. Silloin, kun hän on pomosi roolissa hän taatusti puhuukin virallisesti. Mutta sitten kun puuhaatte jotakin muuta, kuten sitä nukkeharrastustanne, niin sitten hän on taas se sama tuttu Roberta. Niin se vaan menee.
Shania: Kai se on niin. Todella jännittävää lähteä hienon kameran kanssa liikenteeseen! Siellä vieläpä on hieno ilma!
Xiao: Ei muuta kuin onnea ensimmäiseen työhösi!
Shania: Kiitos. Siis kaikesta tästä, mitä minulle opetit. Hei sitten!

Shania lähtee melkein heti ulos kameralaukkuineen. Koska tiet ovat jo kuivat ja lunta näkyy enää satunnaisina läiskinä siellä täällä, päättää hän käyttää isänsä ostamaa skootteria ensimmäistä kertaa. Hän pohtii työ- ja ystävyyssuhteiden luomia eri rooleja kävellessään autotallille.

Shania: Minä pöljä ajattelin, etteivät Xara'sin Francine ja Nicola olleetkaan ystäviäni, koska Francine pakotti käyttämään sitä rumaa peruukkia ystävänpäiväkeikalla. Mietin tosissani, että he pitävätkin minua pelkkänä tuotteena, että olen vaan silkkaa rahantuloa heille kitaristin ominaisuudessa. Mutta tietysti he ovat ystäviäni! Nicola ainakin. Minun vaan on muistettava, että hän on ystäväni lisäksi managerini ja silloin hän käyttäytyy eri tavalla. Huu, johan on kova tuuli!

Shania: Hieman pelottaa tämä isän ostama vehje... Olen vaan hieman harjoitellut viime syksynä...

Shania lähtee varoen pinkillä menopelillään liikkeelle kameralaukku kyydissään.

Shania: Hui... Kai tämä tästä sujuu...

Shania päättää ajaa ensimmäiseksi Dollywoodin erääseen upouuteen lähiöön nimeltä Writtenby.

Shania: Joo sinne minä menen! Ne pienet kaksikerroksiset minitalot ovat kaikki niitä tylsiä harmaita, joka nykyään näyttää olevan muotiväri taloissa, mutta jokaisen edustalla oli joku lasiveistos ja kaikissa eri eläimen kuva. Onneksi kävimme Isaacin kanssa siellä kävelyllä pari viikkoa sitten kun palasimme Shawnan haudalta. Muuten en tietäisi koko paikasta! Kurjaa, että sinnekin on täytynyt rakentaa taloja. Vasta vuosi sitten siellä oli metsää, jossa kasvoi kauniita kieloja...

Shania löytää Dollywoodin puolelta ainoastaan tämän kyseisen uuden lähiön, jonka yhdestä talosta kissaveistoksineen hän ottaa ensimmäisen kuvan. Seuraavaksi Shania suuntaa Helsinkiin. Aurinkoinen sää muuttuu pilviseksi, alkaa tihuttaa vettä ja tuulikin yltyy. Hän löytää Tapaninvainion liikenneympyrästä mielenkiintoisen taideteoksen, jossa on lokkeja.

Shania: Oi tuo teos minun on saatava kuvattua! Mutta mistä löydän talon sen pariksi? Hitto että tänne jäätyy!

Liikenneympyrän vieressä sijaitsee ruokakauppa, joka tunnetaan nimellä Tappelu-Alepa. Jotkut Pulin Huollon huoltomiehet olivat aikoinaan joutuneet kahakkaan kaupan pihalla.

Shania: Tuo Alepa on kieltämättä erikoisen mallinen. Miten saisin hyvän kuvan siitä ja lokkiteoksesta...?

Shania pyörii kylmissään kameransa kanssa tien varressa ja aina kun hän aikoo ottaa kuvan, hurauttaa iso pakettiauto liikenneympyrästä.

Shania: Hitto! Johan tämä onkin vaikeaa! Ja sama mistä kulmasta yritän kuvata, ei vaan näytä hyvältä.

Lopulta Shania onnistuu ja jatkaa Malmille, joka sijaitsee ihan lähellä. Sieltä hän löytää kolmannen kohteensa keskeltä toria. Seuraavaksi hän käy syömässä. Shania päättää ajaa vielä Vantaalle. Näköjään hän tekee oikean päätöksen, sillä aurinko alkaa jälleen paistaa. Vantaan Leinelästä Shania saa loput kaksi kuvaa, joihin on erittäin tyytyväinen. Huhtikuun ilta-auringossa Shania palaa kotiinsa.

Shania: En olisi uskonut, että vaivaisen viiden kuvan ottamiseen kului miltei koko päivä. Eli kyllä tämä ihan kunnon työpäivä oli! Nyt vaan skootteri talliin ja kuvia lähettämään pomolleni!

Myöhemmin illalla Shania saa puhelun Robertalta, jolle on aiemmin lähettänyt ottamansa kuvat. Roberta on pyytänyt Shaniaa ottamaan kannettavansa esiin, jotta he voivat puhelimen välityksellä käydä valokuvat läpi niin, että molemmat näkevät ne.

Roberta: No niin, olen tutkinut päivän aikaansaannoksiasi. Pidäthän mielessä, että jos saat kovaakin kritiikkiä, se vaan kehittää sinua kuvaamaan paremmin jatkossa?
Shania: Pidän mielessä. No, olivatko kaikki kuvat sitten täysin epäonnistuneita?
Roberta: Ei suinkaan! Käydään ne nyt läpi yhdessä. 
Shania: Oi että kuinka minua jännittää!

Roberta: Otatko ensimmäiseksi esiin kuvan, jonka olet nimennyt numerolla neljä. Mitä voit kertoa tästä kuvasta?
Shania: No tämä on Vantaan Leinelästä ja siinä on todella kaunis metalliveistos. Kiinteistö, joka sille toimii parina on se vasemmalla oleva kerrostalo, jossa on moderneja kuutiomaisia muotoja ja ne parvekkeet ovat pirteästi eri värisiä. Pahoittelen kuvan epäselvyyttä, se on otettu juna-aseman lasin läpi.
Roberta: On totta, että kiinteistö on mielenkiintoinen, mutta sitä näkyy melko vähän. Olet ottanut kuvan myös liian ylhäältä. Maan tasolta kuvattuna olisit saanut sen veistoksenkin eri kohtaan suhteutettuna kiinteistöön. En saa edes selvää, onko veistos jokin kasvi tai vastaava. Katsohan kuvaa nyt oikein tarkasti ja sano, mihin katseesi kiinnittyy ensimmäisenä?
Shania: No tuohon siniseen bussiin, joka ajaa liikenneympyrässä...
Roberta: Juuri niin! Emmehän ole enää Adalian Asunto&Auto, joten autoja ei kaivata huomion keskipisteeksi kiinteistökuvaan. Eli odotetaan aina niin kauan, ettei kohteen ohi liiku ajoneuvoja. Ja minkä vuoksi et ole rajannut kuvasta pois tuota taustalla olevaa rakennustyömaata? Se on ihan hirvittävä! Ja siellä kulkee jokin siltakin. Kuvassa on Shania nyt kaikkea sekalaista, ei mitään selkeää kiintopistettä. Tuo etualalla töröttävä liikennemerkki on varsinkin ihan sietämätön!
Shania: Voi ei, kyllä minä nyt tunnistan kaikki virheeni heti, kun kerrot niistä...
Roberta: Äläkä KOSKAAN kuvaa minkään lasin läpi, yritä muistaa se heti näin alussa. Iltapäivän auringosta saat pisteet tässä kuvassa, ne tuovat kauniisti esille nuo värikkäät kuutiot. Eli olisit kuvannut maan tasolta ainoastaan tuon kiinnostavan talon, rajannut kuvan vaikka talon oikeaan reunaan, sillä siinä kohtaahan se veistoskin on täältä katsottuna. Ja taideteoksesta olisi saanut selvääkin, jos olisit ollut tuossa tien varressa tuon kamalan liikennemerkin vieressä. Ja sitten olisit odottanut, ettei autoja ajele ohi kuvanottohetkellä.

Shania: Oi kyllä minä olen typerä! Sokaistuin jotenkin noista vihreästä ja punaisesta laatikkoparvekkeesta ja kauniista kukkapatsaasta, että näköjään unohdin kaikki oppinne samantien...
Roberta: Patsas kuvaa aina ihmis- tai eläinhahmoa, joten tuota kutsutaan veistokseksi. Älä nyt soimaa itseäsi, tämä oli vasta ensimmäinen työtehtäväsi ja ensimmäinen ottamasi kuva! Eiköhän mennä sitten kuvaan, jonka olet numeroinut toiseksi. Tässä kuvassa on jälleen taideteos liikenneympyrässä...
Shania: Äh, kuva näytti aiemmin hyvältä, nyt näen sen olevankin ihan hirvittävä! Se on otettu Helsingin Tapaninvainiossa. Ja TAAS minä ihastuin tuohon taideteokseen niin, että siitä oli saatava kuva...
Roberta: Varsinainen tehtävänanto ei ollut kuvata ruokakauppaa. Mutta jospa unohdetaan nyt se, että kuvassa on ruokakauppa. Tässä kuvassa on ongelmana se, että ei osaa sanoa, onko tässä kuvattu kiinteistöä vai taideteosta. Molemmat ovat yhtä hallitsevia kuvassa. Taideteos jopa enemmän, kuin itse kiinteistö. 
Shania: No senkin minä huomaan nyt heti! Päivällä tuntui, että sain loistavan kuvan.
Roberta: On tässä jotakin hyvääkin; tuo rakennuksen kalteva katto ja katoksen pylväät sopivat taideteoksen pystysuoriin tolppiin graafisesti. Eli kyllä sinulla ON hahmottelukykyä ja sitähän me tässä lähinnä testasimme. Mutta voi Shania, unohditko kaikki Xiaon opit valotuksesta? Kuva on niin tasaharmaa ja pimeä, että se hieman masentaa.
Shania: Tiedän, että kuulostaa selittelyltä, mutta taivas meni ihan pilveen ja alkoi sataa, kun ajoin tuonne. Kesti pitkään saada kuva, jossa autot eivät huristelleet liikenneympyrässä.
Roberta: Hyvä! Eli tässä sinä maltoit odottaa, ettei kuvaan tullut ajoneuvoja. Eli on tämä kuvana paljon edellistä sekamelskaa parempi. Ja kuva on rajattu melko hyvin. Okei, sitten seuraava!

Roberta: Tässä onkin jo huomattavasti tasokkaampi otos. Olet numeroinut tämän ensimmäiseksi. Kuvassa näkyy juuri sellainen Made to move-kaksio, joita yrityksemme myy. Mistä päin Helsinkiä tämä on?
Shania: Ai nämä ovat niitä kaksikerroksisia kaksioita, joita kuljetetaan rekalla suoraan tuollaisenaan! No enpäs tiennyt, että kuvaan yhtä "omaa" tuotettamme! Mutta tämä ei ole Helsingistä, vaan Dollywoodista. Siellä on uusi lähiö, jossa on monta näitä taloja.
Roberta: Ai, sinä puhut Writtenby:stä. Tämä oli yrityksellemme huikea bisnes, koska taloja tarvittiin niin monta. Mutta tässä olet ihan selkeästi kuvannut pelkkää taloa ja sen edessä olevaa lasiveistosta, kuten pitikin. Veistos näyttää suhteettoman suurelta taloon nähden, joten kuvakulmaa olisit voinut hieman enemmän miettiä, mutta muuten tämä on ihan ok kuva.
Shania: Oi kiitos!

Roberta: Sitten kuva, jonka olet numeroinut kolmoseksi. Kerrotko tästä jotakin.
Shania: No se on Helsingistä, Malmilta. Halusin kuvata jotakin vanhempaakin taloa, joten valitsin tuon puutalon. Ja sitten siinä on moderni veistos edustalla.
Roberta: Hmm... On totta, että vanha puutalo ja moderni nykytaide luovat kivan kontrastin tässä. Mutta kerrohan minulle: Jos olisit ostamassa tuota puutaloa ja myyjä lähettäisi sinulle tämän kuvan, mitä vastaisit hänelle?
Shania: Äh! No minä vastaisin, että haluaisin nähdä kuvia talosta, en mistään patsaasta.
Roberta: Loistavaa! Tunnistit ongelman heti itse. Eli tuo veistos on tässä se, jota on kuvattu ja tuo puutalo nyt vaan sattui olemaan siellä taustalla. Eli talon täytyy olla se pääkohde ja veistoksen pieni lisämauste. Jos muistat, että noin sinua ohjeistettiin?
Shania: No onhan se nyt päivänselvää... Minä se vaan iloitsin, kun talon räystäs kulki samassa linjassa patsaan erään osan kanssa...
Roberta: Se on muuten totta! Näyttää, kuin veistos olisi kiinnitetty taloon. Siitä ehdottomasti plussaa kuvaan! Mutta muista, että veistos ei saa hallita kuvaa. Ja on tuossa kuvan etualallakin aika pitkästi turhaa kivilaatoitusta ja mitä lie, eli tässäkin olisit voinut rajata kuvan alkamaan lähempää veistosta. Mutta kaiken kaikkiaan valokuvana varsin kiehtova, ei valitettavasti tuon talon myynnissä.

Roberta: Mutta oi Shania, tämä viimeinen kuva! Tämä numero viisi! Minulla kirjaimellisesti menee kylmiä väreitä selässäni kun katson tätä. Tämä on täydellinen! Juuri tällaisia kuvia me otamme itse! Mistä tämä oikein on?
Shania: Ai sekö on.. niin hyvä? Se on myös sieltä Vantaan Leinelästä. Talorykelmän sisäpiha.
Roberta: Tässä on kaikki, mitä kuviltamme vaaditaan; tuo oranssi uusi kerrostalo on kuvattu täydellisestä kulmasta ja rajattu kauniisti kuvan yläkulmaan. Lisäksi kuva kertoo potentiaaliselle ostajalle, että vieressä on muitakin uusia taloja, kuten tuo keltainen vasemmalla, jota näkyy juuri sopivan verran. Ja kuvan oikealla puolella näkyy hieman kyseistä lähiötä, juuri tuon verran sitä saa näkyä! Ja miten upeasti olet hyödyntänyt ilmeisestikin iltapäivän auringon tässä, että se värjää rakennuksen yläosan kiinnostavasti eri väriseksi. Ja sitten vielä tuo nykyaikainen veistos tuossa pihan keskellä; juuri tuota se pieni lisämauste tarkoittaa! Shania: kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Shania: Noh, kiitos... wau...
Roberta: Tästä näkee, että kyllä sinä vaan hahmotat kuvattavat kohteet juuri niin kuin pitää, tämä kuva voisi aivan hyvin olla Adalian Asunnon kotisivuilla! Eli tästä on loistava jatkaa kanssasi eteen päin! Keskimäärin ensimmäisiksi kuviksesi sait aikaan hienoa jälkeä, onnea vaan tulevaan ja kiitoksia näistä! Ja bonuksena se, että en tunnistanut ainuttakaan kohdetta, ellei nyt lasketa sitä Made to move-taloa. Vaikka tehtäväsi oli kuvata epätavallisempia kohteita, odotin kuitenkin, että kuvissa näkyisi Mannerhein Skisman edustalla. Vaan sinä yllätitkin minut täysin! Palkka näkyy parin päivän päästä tililläsi ja hieman epävirallisesti lähetän työsopimuksen postitse allekirjoitettavaksesi, vaikka se pitäisi allekirjoittaa työnantajan ja työntekijän ihan kasvotusten. Mutta poiketaan nyt siitä. Kiitos vielä ja ollaan pian taas yhteyksissä!

Shania ja Roberta sanovat näkemiit ja Shania sulkee hämmentyneenä sekä puhelimen että kannettavan.

Shania: Minustako tosiaan voisi olla kiinteistöalalle..?

Silloin Caitlin astuu ruokailuhuoneeseen ja Shania säpsähtää, niin mietteissään kun on.

Caitlin: Huruluiksista systeri! Mitäs sä tääl päätäs raavit?

Caitlin käy istumaan ja laskee mukanaan tuomansa ruokakassin lattialle.

Shania: Ei, kun minä sitä uutta kiinteistöalan työtäni vaan pohdin tässä...
Caitlin: Ootsä hengannu paljoki sen uuden bestikses kaa? Ku sul on sama kampauski ku sil muijal.
Shania: Siis... Mitä? Ei hän mikään "bestis" minulle ole. Pikemminkin tuttava kuin ystävä! Mehän vaan etsimme töitä silloin yhdessä ja sekin oli sattumaa. Sitten siellä Barbien synttäreillä törmäsimme myös sattumalta! Tondra on tosiaankin vaan..
Caitlin: No ei meitsi siit nekrust puhu vaan siit gimmast, joka oli siel nukkeostoksil meidän kaa sillon. Seiti vai mikä se oli.
Shania: Ai Sadie vai? No hän ei kyllä ole mikään "bestis" hänkään, mutta kyllä me olemme pari kertaa käyneet marketeissa hankkimassa lisää sen uuden sarjan nukkeja. Mitä siitä? Eikö minulla saisi olla muita ystäviä sinun, Nichellen ja Aidan lisäksi?!

Caitlin: No ei meitsi ny sillä...
Shania: Itselläsi on meidän nelikon lisäksi enemmän ystäviä kuin esimerkiksi minulla! Siskomme Elaine, Heather, uusimpana Mildred ja..
Caitlin: Nii ja sul on Xara'sin muijat, Adalian likat, se laulaja Vic ja sit se blondi jenkkimuija Faith ja siit sun bändistäs ainaski se Iines ja... Äh! Eiku unoha ny jo koko aihe! Meitsii vaan ärsyttää, ku ne kaikki mun leluyllärit skideille meni ihan ketuilleen. Ihan niinku sä sanoit, se keppihevonen on niillä jo, eivät muistanu, kuka sen oli saanu lahjaks ja millon, mut ihan se sama. Ja Katja on ny niin isoo likkaa olevinaa, et se ei millään barbeilla kuulemma leiki, kato ku se on ny vaa huippumalli. Poseeraa peilin edes kaiket päivät! Ja niinku meitsi arvas, ni Jenna ei digannu tost Pähkähullust nukest montaa minsaa.

Shania: No voi kurjuus... Mutta miksi sinä nuo nuket tänne toit?
Caitlin: No Katja ja Jenna halus lahjottaa nää sulle! Ku Shania-täti kerää niit, ni sillon täti saa nää.
Shania: Oi tavaton kuinka herttaista! Oi minun täytyy kiittää pikku tyttöjäsi erittäin paljon!

Shania: Hihih, ei tämä ole Pähkähullu-nukke vaan Tähkäpää. Ja oi miten uskomatonta, että Katja antoi minulle juuri tämän taiteilijan! Silloin kun kävimme kolmistaan Dol-Martissa, näitähän oli ainakin neljä tai viisi, mutta nyt siellä on eniten niitä tylsiä kokkeja, sitä futiksen pelaajaa ja eläinlääkäreitä! Ei ainuttakaan taiteilijaa. Eli me saimme Sadien kanssa ne eläinlääkärit.
Caitlin: No kelaa, se oli vissii tarkotettu, et meitsi osti ton Katjalle, joka sit ei digannukkaan siit. Monta barbii sult ny uupuu tost sarjast?
Shania: Ainoastaan se tiedenainen. Minä ostin jopa sen tylsän kokin viime kerralla, koska ärsytti niin, kun se oli ainut nukke sarjasta siellä, mitä minulla ei vielä ollut.
Caitlin: Ei sun tartte likoille soitella ja kiitellä, meitsi vie terkut. Eiks se joku lelumuija tuu haastatteleen sua kohta sun barbikeräilyst?

Shania: Tulee! Ihan lähipäivinä. Mutta minä odotan vaan meidän Japanin reissua, en malta odottaa kummityttöni ja pikku Minakon näkemistä. Olemme siellä koko pääsiäisen, mutta sitä tuskin juhlitaan Japanissa.
Caitlin: No arvaa kuin paljo meitsi venaa sitä matkaa?! Meitsi ei oo ikinä käyny siel ennen! Paitsi ei meitsi hiffannu, et se ei oo mikään Jeesus-maa... Ni ei kai siel oo mitään pääsiäisjuttuikaan... Mut meitsii ei haittaa!
Shania: Hei, muistin erään tärkeän asian! Minun on pitänyt kysyä tätä sinulta jo siitä asti, kun viime elokuussa löysimme sinut! Olenhan kertonut, että vierailen taas jatkuvasti Rajamaailmassa.
Caitlin: No joo! Sul on uus missio siel. Mut kundifrendis on tosi huolissaan, ku se ei meinaa saaha sua hereille aamusin. 
Shania: No puhutaan siitä toiste. Mutta kysyn tämän nyt, tai unohdan sen taas! Mistä ihmeestä se kompassi oikein minulle ilmestyi?! Jonka avulla sinut lopulta paikansin, kuten Oraakkeli neuvoi.

Caitlin: No ei meitsi sitä kysyny, mistä lie putiikist se sen haki. Kysy siltä!
Shania: Siis kysymykseni on, että kuka sen minulle toi?
Caitlin: Täh? Meitsi ei ny oikee hiffaa... No kai sä ny näit kuka sen sun kätees anto vai piditsä just sillon silmii kii?
Shania: Siis se kompassi ilmestyi jouluna 2017 vaan kuusen alle lahjojen sekaan! Paketissa luki vaan nimeni, ei lahjan antajaa. Kuulimme kyllä ulko-oven äänen, mutta luulimme sitä tuuleksi.
Caitlin: Vai niin nössösti se hoiti homman... Nii, siis Ellu toi sen.

Shania: MITÄ??!! ELLU?!
Caitlin: Kato ku Ellu kävi ainaski kolme kertaa Rajamaailmas. Pari kertaa se oli ottanu annosylityksen...
Shania: Yliannostuksen! Mitä, Ellu Rajamaailmassa??!!
Caitlin: Nii, sen annostuksen just. Sitä heroiinii, ni se heräs Rajamaailmast. Ja ainaski kerran se oli yrittäny ihan tahalleen itsarii.
Shania: Mitä kamalaa, onko Elainekin ollut siellä?! Ei tämä voi olla totta!!!

Caitlin: Juu on se käyny siel. Ja sit se oli siel aina jonku aikaa ja katos, ni sit meitsi huokas helpotuksest, et ny joku taas sai sen tajuihinsa. Ja sillon ku se oli yrittäny tahalleen itsarii, ni tietty se tuli Rajamaailmaan ja sen sydän pysähtyki ja se oli vähä pidemmän aikaa siel meitsin kaa. Me heitettiin kaikkee läppää ja sit se alko sillee jännästi värähtelee, vähä sillee ku siin menis sähkö tai jotain. Sillee, et välil se istu siin, välil se näky vaa epäselvänä hahmona ja välil katos kokonaa, sit taas tuli bäkkii ja sillee. Meitsi hiffas, et se vissii elävien maailmas saa siitä koneest niit iskui ku sydän on pysähtyny, ni sit meitsi ehti nopee sanoo sille, et käy ostaan jostain kompassin ja tuo sulle. Oraakkeli vaan neuvo, et meitsin täytyy keksii ite keino, miten sulle saadaan kompassi, ni meitsi sit yritti tollast ja kylhän se toimi! Mut meitsi vaan oletti, et se ois ihan tuonu sen sun kätees...

Shania: Nyt minä tiedän, miksei hän tuonut sitä minulle! Hänhän oli niin pohjalla siihen aikaan, ettei pitänyt keneenkään meihin yhteyttä! Siksi hän ujutti sen ovelasti kuusen alle lahjojen sekaan ja häipyi äkkiä!
Caitlin: No se oli nii pöllys niist huumeist, ettei meitsi voinu tietää, et muistiks se koko juttuu ku heräs sairaalas.
Shania: Ja minä ihmettelin, kun Oraakkeli antoi ensimmäisen vihjeensä, että pitää ottaa kompassi esiin, että eihän minulla edes ole kompassia!
Caitlin: Nii, Ellun ois pitäny tuoda se sulle eka ja sen jälkeen sun vasta piti saaha toi vihje.
Shania: Oi miksi hän ei ole puhunut käynneistään Rajamaailmassa NYT kun me jälleen olemme hyvissä väleissä ja vieläpä tunnustetusti siskoksia?
Caitlin: No siis eihän se tajuu et se on oikeesti käyny jossain eri maailmas! Se luulee niitä vaa huumehoureiks tai sit uniks.

Shania: Mutta se ei selitä sitä, että jos hän piti niitä unina tai hallusinaatioina, hän kuitenkin kävi ostamassa kompassin ja toi sen minulle! Ehkä minä joudun kysymään sitä häneltä ihan suoraan... Minä vaan en kestä sitä, että hän on jo toinen siskoni, joka joutuu sinne hirvityspaikkaan! Minähän vaan vierailen siellä auttamassa sinne joutuneita. Ja oi kuinka minä olen koko ajan niin kamalan väsynyt muutenkin, sillä aivoni eivät saa levätä lainkaan. Joko olen hereillä, tai sitten jos nukun, olen kuitenkin Rajamaailmassa hereillä. Minun on pikaisesti hoidettava tämä uusi tehtäväni siellä, jotta pääsen siitä paikasta eroon! Voi ei, Nana antoi minulle arvokkaan ohjeen, jonka olen unohtanut täysin!

11.4. on torstai-ilta ja Shania ja Isaac ovat käymässä aikaisin yöpuulle Shanian luona, sillä aamulla lelututkijan assistentti Lola tulee Shaniaa haastattelemaan Barbie-keräilystä. Shania on näyttänyt poikaystävälleen muutama päivä sitten ottamiaan työkuvia ja myös Isaacin mielestä viimeinen kuva on ollut paras. Shania huomaa Nicolalta tulleen sähköpostin.

Shania: Voi apua, uusi biisi Pinkissimolle! Maili sisältää useita liitetiedostoja, ohhoijaa... Eikä! Kappaleen nimi on Räppidiivan elkeet. Kuuntele nyt tätä kaameaa lyriikkaa:"Turhaan mua kahlitset tai lukkoin taakse telkeet. Mä oon tosi kova gimma, mul on räppidiivan elkeet!" Eikö olekin hirvittävä biisi taas kerran? Isaac?

Isaac: Mitäh..? Lokkeja lensi ihan kaikkialla, koko tori oli täynnä... krooh...
Shania: Oi Isaac-kulta, jatka sinä vaan lokkiunesi katsomista. Minäkin laitan koneen kiinni ja sammutan valot.

Pian Shania käy Isaacin viereen makaamaan ja on suhteellisen tyytyväinen. Hänellä on ihana poikaystävä, uusi jännittävä työ, aamulla häntä tullaan haastattelemaan barbikeräilystä ja mikä parasta; ensi viikolla on ensin Pikku Juniorin 3-vuotissynttärit ja seuraavana päivänä Shania matkustaa rakkaiden ystäviensä Aidan ja Caitlinin kanssa Tokioon, jossa he viettävät pääsiäisen. Nichellen pikku Minako saa virallisesti nimensä ja Aidasta tulee tytön kummitäti. Ja Shania pääsee näkemään oman kummityttönsä Sagan. Shanian miettiessä, että kyllä nyt on elämä mallillaan, hänen katseensa kiinnittyy sängyn yllä roikkuvaan unisieppariin.

Shania: Voi ei, Nana neuvoi ottamaan tuon härvelin pois ja minä pöljä olen unohtanut sen ihan kokonaan! En ole ehtinyt selvittää Anna-Leenaa varten vielä mitään Lunasta, joten enhän minä kehtaa herätä kohta Rajamaailmasta ja kun hän tulee toiveikkaana vastaan, minulla ei ole hänelle mitään uutta tietoa. Nyt tuo vekotin saa siis lähteä!

Shania laittaa valot takaisin ja nostaa unisiepparin pois naulastaan.

Shania: Nyt se on tehty! Ehkäpä minä en tänä yönä herääkään Rajamaailmasta, ettei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että olen vaan miettinyt uutta työtäni ja ihanaa ensi viikkoa, enkä ole tehnyt mitään Lunan uhrien eteen.

Shania kiikuttaa unisiepparin olohuoneeseen ja kävelee hiljaa takaisin sänkyyn. Hän käpertyy erittäin tiiviisti Isaacia vasten ja sulkee silmänsä.

Sillä samalla sekunnilla hän herää Rajamaailmasta.

to be continued...

Tarinassa mukana: Adalian ottamat kuvat Lahdessa (Roberta, Jiamei, Halima ja Xiao)
Helsingin Tapaninvainio, Ylä-Malmin Tori sekä Vantaan Leinelä
Ninnin Fashionistas 72 Teddy Bear Flair (original)= Liu Xiao