Osa 235 Minäpä kerron teille ystävänpäivästäni...

Shania: Koko alkuvuosi oli ollut minulle yhtä helvettiä: Dollywoodisaa äitini oli sairas, Caitlinin tytär Jonna virui sairaalassa ja sekä isoveljeni Junior että isosiskoni Annika olivat eronneet puolisoistaan. Minä itse olin kaukana perheestäni, täällä Cindy Townissa. Olin suunnitellut rintaimplanttien ottamista saadakseni paremman työn, mutta asiat vain junnasivat paikallaan. 

Parhaat ystäväni täällä olivat liian kiireisiä omien ongelmiensa takia, Meri ja Alyssa. Niinpä minä vietin ystävänpäivää ärsyttävän ystäväni Donnan ja hullun poikaystäväni Christianin kanssa. Näin surkea ystävänpäivä se oli: Odotimme Donnan kanssa Christiania leipomon luona:

Shania: Missä helvetissä se idiootti kuppaa?!

Donna: No kyl se tulee jos se sillee on sanonu. OMG! Onks mun piski mukana?

Shania: Todellisuudessa en voi sietää Donnaa. Hän oli jälleen yrittänyt matkia asuani, vaikka ei siinä täysin ollut onnistunutkaan. Ja hän oli jälleen ottanut uuden koiran viime kuussa, jota värjäsi jatkuvasti asuunsa sopivaksi. Yleensä koira-parka oli pinkki, sillä minullahan on aina pinkit vaatteet. Koiran nimikin on De Pink, eikä idiootti ämmä edes huomannut, että koira oli hänellä laukussaan.

Shania: Minulla oli ylläni Caitlinilta joululahjaksi saamani talvitakki sekä Christianilta saadut korvakorut. Mulkoilin pinnallista matkija-ystävääni ja odottelin tyhmää pommeja rakentelevaa poikaystävääni, josta halusin jo eroon. Lila nenäkoru oli syntymäpäivälahja eräältä Sadielta, joka oli ollut hyvä ystäväni Dollywoodissa. Se nainen oli ollut todellinen ystävä. En edes voinut puhua hänestä täällä, sillä Sadie oli ihmissusi, eikä Kokkolan seudulla edes uskota sellaisiin!

Donna: No ny se jätkä käppäilee tuolt! Hei Chrisu! Jäit sä duunaan räjähteit vai mikä sul kesti?!

Shania: Christian saapui yli puoli tuntia myöhässä. Hän näyttikin niin tyhmältä keltaisessa pipossaan, että mieleni teki läimäistä mokoma lakin kuvatus hänen harottavan pitkän lettinsä päältä lumihankeen!

Shania: Miksi sinulla kesti näin kauan? Leipomo menee kuudelta kiinni!

Christian: No mitä sitten? Kellohan on varttia vaille kuusi?

Shania: Mennään pikaisesti noutamaan se tilaamani täytekakku, jäämme muuten ilman ystävänpäiväherkkua.

Christian: Minä tein sellaisen paukun, että sen kun räjäyttää, leipomon ikkunat helisevät. Siinä on herkkua kerrakseen! Sitä paitsi jouduin kusettamaan Limpun ensin, sillä en voi ottaa sitä mukaani, koska Donnalla on tuo pinkki huutis mukanaan. Limppu söisi koko koiran.

Shania: Minua ärsytti niin suunnattomasti koko äijä ruman Limppu-koiransa kanssa, että mieleni teki jäädä niille sijoilleni seisomaan. Lähdimme kuitenkin hakemaan kakun leipomosta. Christian saapasteli tyhmän näköisenä edessäni ja Donna sipsutti kannoillani korni pantteriturkki yllään pinkki koira pantterilaukussaan.

Shania: Leipomossa ei ollutkaan ketään! Seisoimme neuvottomina Donnan kanssa oven suussa ja Christian asteli pöydän luo, jossa oli suuri paketti.

Christian: No tässähän se kakku on!

Shania: Tämä on selvästi iso täytekakku ja koristeetkin ovat sellaiset kuin tilasin, mutta tässä ei lue mitään. Missä ihmeessä leipomon henkilökunta on?

Donna: Onks sil muka jotain vitun välii lukeeks siinä su nimee? Otetaan se ja lähetään keittään ne vitun ystävänpäiväkahvit. 

Shania: Emmehän me voi niin vaan ottaa kakkua, joka voi olla jollekin toiselle tarkoitettu!!! Minä soitan sille leipomon naiselle.

Shania: Leipomossa ei todellakaan ollut enää ketään, vaikka ovi oli auki. Soitin leipomon Riitan numeroon, mutta siellä oli ainoastaan vastaaja, joka sanoi: "Jurvan Mylly, ei jauheta tänään."??? Christian oli tapansa mukaan oma itsensä ja ehdotti myös kakun ottamista.

Christian: Olkoot tilaamasi kakku tai ei, oma mokansa, kun eivät ole paikalla. Minä otan tämän nyt.

Shania: Älä koske siihen! Se on varastamista!

Shania: Donna oli tietysti Christianin puolella. Idiootti kun on.

Donna: Mitä sä skitsoot? Otetaan se ja painutaan vittuun täältä!

Shania: Ei niin voi tehdä! Te olette rikollisia molemmat!

Shania: Sillä hetkellä pääni oli räjähtää kiukusta ja pettymyksestä. Millainen ystävänpäivä siitä oikein tulisi, jos ryhtyisimme varkaisiin ja sekä ystäväni että poikaystäväni ällöttivät minua??!

Donna: Mä voin kantaa ton lootan, nyt mennään ennen ku joku tulee!

Christian: Joo lähdetään pian kakun kanssa, tai joudumme juomaan pelkkää kahvia.

Shania: Aaaargghhhh!!!

Shania: Niin Donna sieppasi kakkulaatikon leipomon pöydältä! Minä halusin vain juosta kotiin. Mieluiten yksin.

Donna: Avaa se fakin ääs ovi ny jyu matafukin bits! Tää herkku lähtee nyt mun suuhun, haahhaa!

Christian: Hyvä Donna! Sinä taidat siltikin olla ystävä minun makuuni! Mutta hei! Etkös nyt unohtanut jotakin?

Shania: Olisihan se pitänyt arvata, mitä Donna unohti ahneuksissaan vain kakku mielessään; pienen koiransa leipomon lattialle...

Shania: Älkääs nyt vielä lopettako lukemista! Ei tarinani tähän päättynyt. Surkea ystävänpäivä jatkui, ja meno vain hulluni.

Pääsimme kotiini Superstar Lanelle ja laitoin kahvit kiehumaan. Kakkulaatikko oli valmiina pöydässä. Ja Donnan koirakin muistui lopulta hakea mukaan.

Shania: Jo on valtaisa kakku! Minäpä leikkaan ensimmäisen palan!

Donna: Mä haluun ainaski tyyliin puolet tost kakust! Mun latino-peppu katos kutistuu, jos ei safkaa koko ajan jotain makeeta.

Christian: Pyöreät pyllyt kieltämättä ovat kivoja, mutta itse olen tissimiehiä! Olen tässä odotellut niitä Shanian silikoneja.

Shania: Voi helvetti, kuinka minua inhotti Christianin tissipuheet sekä Donnan kakun ahnehtiminen. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun Donna oli tunkenut suuhunsa miltei koko jättikakun! Minä ja Christian söimme yhdet palat kakkua, ja minua alkoi oksettaa jo sekin määrä, sillä kakku oli imelää kuin mikä.

Shania: Olin aivan täynnä varastettua kakkua ja mietin, miten pääsisin eroon poikaystävästäni loukkaamatta häntä. Se pelle erikoista kyllä tekikin eroamisen helpoksi aloittamalla jutun kaveristaan.

Christian: Minä muuten tunnen erään pojan, joka sai hiljattain söpön huutiksen nimeltä Dica! Joku latino-peppuinen kaunotar oli koiran sinne jättänyt lähtiessään.

Donna: O-ouu... WAT TA FAK?!

Christian: Tämä Markus otti koiran mielellään, hän hoitaa sitä erittäin hyvin kämppiksensä Jonin kanssa. Toisin kuin sen aiempi omistaja. Joku vanhempi muija oli lääppinyt Jonia samalla, kun se latino-peppu kuherteli Markuksen kanssa. Markus taisi mainita niiden kaunotarten nimetkin... Olivat muistaakseni Da-Dana... Ei vaan Do-Donna ja Shawna... Ei kun Donna ja Shania! Kuinka sinä kehtaat??!! Sinä petit minua törkeästi!

Shania: Sillä hetkellä silmissäni sumeni. Tunsin kiihtyvää kohinaa päässäni. Sydämeni lyönnit iskivät kuin vasarat rinnassani. Tartuin kädelläni kakun palaan ja nostin käteni ylös.

Shania: Senkin IDIOOTTI! Olet TYHMÄ! Ja RIKOLLINENKIN! 

Shania: Heitin kakun palan suoraan Christianin kasvoihin. Mies nousi seisomaan näkemättä eteensä.

Christian: MITÄ HELVETTIÄ?!

Shania: HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ PASKA PELLE!

Christian: EN NÄE MITÄÄN!!!

Shania: Tunsin ennenkokematonta mielihyvää nuollessani piruuttani sormiini jäänyttä kakkua.

Shania: En ole IKINÄ rakastanut sinua! Ole hyvä ja lähde! Nam nam...olipas hyvää kakkua..hihii!

Christian: Minä oikeasti rakastin sinua! Rakastan kai edelleen! Mutta pettämistä en hyväksy! Hyvää ystävänpäivää huora! Meikäläinen lähtee!

Donna: Siis O.M.G!!!

Shania: Niin Christian häipyi kotoani ja elämästäni. Donna oli kuolla nauruun ja meinasi tukehtua viimeiseen kakun palaan.

Donna: Haahhahhahhaaa!!! Aggh... Iihhihii! Mä en kestä! Mä delaan nauruun! Ooghh..

Shania: Jos totta puhutaan, Donnakin olisi ansainnut osan kakusta kasvoilleen...

Shania: Nyt sitä ollaan sitten sinkkuna jälleen...

Shania: Donna hei, mitä se De Pink oikein syö tuossa lattialla? Ei kai vaan kakkua? Se on haitaksi koiralle.

Shania: Aina kun luulee, ettei enää pahempaa voi Donnan suusta kuulla, saa yllättyä.

Donna: No antaa syyä vaik kakkuu. Jos se delaa, mä ostan uuden piskin. Ai nii, HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! 

Shania: Että sellainen ystävänpäivä oli minulla... Nyt lopetan kertomisen. Kiitos, jos jaksoitte lukea.

To be continued...