(Angel Diaries) Osa 206 Dear Diary...

Shania kirjoittaa päiväkirjaansa kesäkuun viimeisenä iltana.

Shania: Dear Diary, siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut. Ja kaikki elämässäni on muuttunut! En istukaan oman kotini sängyllä kirjoittamassa, vaan asuntolassa ihan eri kaupungissa! Oi mistähän minä aloittaisin..? No, äitini ja isäni muuttivat upouuteen omakotitaloon viime kuussa, joten äitini sai myydä sen Barbie Boulevardin yksiönsä. Sineadilla menee Amerikassa hyvin, niin myös Annikalla, joka on siellä sukuloimassa. Olivian vauva on kasvanut, Caitlinin perheen remontti on valmis ja Junior seurustelee yhä Candyn kanssa. Nichelle voi perheineen hyvin Tokiossa ja... No, minä kerron läheisistäni joku toinen kerta, sillä omassa elämässäni on tapahtunut niin kamalan paljon! Asun nyt Cindy Townissa, jonne muutimme tänään, Daria ja minä. Tänään on tapahtunut ihan kamalan paljon! Mutta ensin minun täytyy kertoa kaikesta siitä, mikä tähän hetkeen johti! 

Shania: Palataan siis toukokuun puoliväliin, jolloin kävin odottamillani treffeillä Connor Sharpin kanssa! Minä sain valita ravintolan, joten valitsin Cafe' Camnerin. Oi Connor oli ihana herrasmies heti alussa sinne saavuttuamme!

Connor: Laitetaan sinun takkisi tähän minun takkini päälle.

Shania: Oi yletänkö minä sinne?

Connor: Annahan takkisi minulle, Valittuni!

Shania: Oi Connor! Kiitos!

Connor: Valitun ei tarvitse kiitellä.

Shania: Kävelimme kahvilan puolelle tilaamaan.

Shania: Päivää! Oi tehän näytätte tutulta.

Tytti: Hahah, olet ihmetellyt samaa aiemminkin. Olin ennen Castle Camnerin kassalla.

Shania: Voi niinpä tietysti! 

Tytti: Mitäs teille saisi olla?

Shania: Oi nuo ananaspiiraat näyttävät ihanilta, samoin marjapiiraat!

Tytti: Saanko ehdottaa: mansikkaleivokset ovat suosituin myyntiartikkelimme.

Shania: Ooh!

Connor: No sittenhän me otamme sellaiset, eikö vain? Minä maksan, luonnollisesti. Kahvia niiden kanssa tietysti.

Shania: No ilman muuta!

Tytti: Se onkin juuri keitettyä. Siitä voi ottaa maitoa, kermaa tai sokeria.

Shania: Eikö tuo mies olekin hurmaava?!

Tytti: Heheh... Öö... Tuon pöytään kaiken!

Shania: Menimme komean Connorin kanssa pöytään, joita oli koronasäädösten takia kahvilassa vaan kaksi. Olin erittäin innoissani treffeistä. Vielä innostuneemmaksi tulin kun kuulin, mitä miehellä oli sanottavaa!

Connor: Ihana Valittuni. Halusin kanssasi ensitreffeille, koska olemme nyt pari seurakunnassamme.

Shania: Niin, me valitut, tsihih!

Connor: Mutta oli minulla muutakin asiaa kuin vaan päästä viettämään aikaa kanssasi.

Tytti: Ja tänne tuli mansikkaleivokset ja kahvit, olkaapa hyvät.

Connor: Kiitoksia, kiitoksia.

Shania: Oi kiitos!

Connor: Kuten jo tiedätkin, pääsisit glamour-malliksi LOOK:n erääseen sisartoimistoon.

Shania: No tiedänhän minä.. Ja vieläpä ihan luonnollisella rintavarustuksellani, hihih! Mutta vaikka tekisin mitä tahansa päästäkseni taas tekemään kokopäivätyönä mallihommia, olisi työ kaukana. Eikä siinä vielä mitään!

Connor: Tietysti saisit rahakkaamman sopimuksen, jos suurennuttaisit rintojasi, mutta olet niin upea ja etenkin kunnianhimoinen, että kaltaisellesi löytyy aina glamour-mallin töitä. Siinä ei ikäkään ole esteenä. Mistä siis kiikastaa?

Shania: Oih! No tietysti siitä, että seurakuntamme on täällä Dollywoodissa ja työ olisi Cindy Townissa! Olen ikionnellinen löydettyäni Galagarin Lapset.

Shania: Sillä hetkellä oivalsin, ettei Connor ollut LOOK Mallitoimistolla pelkkä miesmalli, vaan hän oli jotakin paljon enemmän. Samoin kuin tuolla LOOK:n sisartoimistolla. Ja silloin hän sanoi sen, joka soi kauniina sävelenä korvissani.

Connor: Voi kaunis Valittuni, Cindy Townin sisartoimistohan on seurakuntamme pääpaikka! Olen vaan silloin tällöin täällä Dollywoodissa!

Shania: Ei voi olla todellista! Eikä! Ihanko totta?! Ei, nyt pidät minua pilkkanasi.

Shania: Mutta Connorin sanat olivat täyttä totta.

Connor: Valittuni, en koskaan pitäisi sinua pilkkanani! Galagarin Lapset aloitti alunperin Cindy Townissa ja vasta hieman myöhemmin täällä.

Shania: I-i-ihanko totta?! Minäkö voin oikeasti muuttaa sinne hetkeksi mallintöihin ja osallistua seurakuntamme kulttisessioihin samalla?!

Connor: Aivan taatusti voit! 

Shania: Olin suorastaan revetä riemusta.

Shania: Tämähän on aivan uskomatonta! Saanko minäkin sitten sellaisen... "glamour-nimen"? Kuulin, että siellä sisartoimistossa työskentelevillä malleilla on sellaiset... Minulla olisi jo nimiehdotuskin itselleni!

Shania: Olin niin ikionnellinen, etten edes muista mistä kaikesta Connor minulle kertoi.

Connor: LOOK:n sisartoimisto on nimeltään Dirty LOOK, onhan kyse miestenlehtiin poseeraamisesta, kuten tiesitkin. Asiakkaina toimivat useat alan eri lehdet. Työ alkaa heinäkuun alussa ja kestää parisen kuukautta. Ja hommia riittää, sen voin taata! Mallimme jakavat upean asuntolan, jossa kaikki ovat kuin yhtä perhettä. Miltei jokainen kuuluu myös Galagarin Lapsiin, joka luonnollisesti tiivistää yhteishenkeä.

Shania: Oi kuinka minulle on voitu suoda tällainen mahdollisuus?!

Connor: No tutustumalla oikeisiin ihmisiin tietysti, eli minuun, hahah! Mikäs se toiveesi glamour-nimeksesi oli?

Shania: No kun toinen nimeni on Angelica... Niin minä ajattelin, että voisiko nimi olla Angel..? Siis enhän minä tietysti mitään ymmärrä näist...

Shania: Silloin Connor kehotti nauraen minua nousemaan ylös.

Connor: Hahaa!

Shania: Voi, oliko nimi noin nolo..?

Connor: Vielä mitä! Nauran ilosta, Valittuni! Tervetuloa heinäkuussa Cindy Towniin, Angel!

Shania: Toukokuun loppu ja koko kesäkuu olivatkin sitten pelkkää odottelua. Heinäkuuhun tuntui olevan ikuisuus! Toki siihen on edelleen pari tuntia aikaa, vaikka jo olemme täällä Cindy Townissa. Ja galagarillemme kiitos saavuimme tänään hyvissä ajoin, sillä.. No, ennen kuin innostun liikaa ja kerron tästä päivästä, palaan vielä toukokuun loppuun.

 

Kävimme Aidan ja Caitlinin kanssa Victorian luona Trolliwoodissa hänen Barbie-kokoelmaansa ihastelemassa! Caitlinin aviomiehen rakas koira oli kuollut kuun alussa ja hän kertoi siitä kun tuijottelimme nukkeja, jotka olivat levällään Victorian ruokapöydällä.

Caitlin: Nii, et ny ku se Iso Arska meni delaan, ni Jaakon lisäks skidit on ihan paskana, Jonna varsinki, ku se on sellane ateistinen!

Aida: Autistinen siis.

Victoria: Joo, ihan paska homma. Mun Pellakin on jo niin vanha ja raihnainen, ettei koskaan tiedä paljonko aikaa sillä vielä on. Toivon, että sekin kuolis tolleen nukkuessaan kun aika tulee. Piikille vieminen on niin ikävä asia ja on kamalan vaikea päättää toisen kuolemasta. Mutta siis ette uskois, mitä mulle tapahtui tässä yks päivä kun käytin Hippiä ulkona hihnassa! Tai siis, Hipille se oikeastaan tapahtui.

Caitlin: No se varmana paskans sun syliin tai jotain? Voi hitsinpimpulat ku meitsii alkaa paskattaa jo pelkkä ajatus paskantamisesta...

Shania: Voi hyvä Luoja, Caitlin, älä viitsi aina olla noin vulgääri! Puhut tuollaisia vieläpä ruokapöydässä!

Victoria: No ei, Caitlin, kun huomasin ulkona, että sen poskessa ja jalassa oli kirppu! Toin sen viivana sisälle ja vein kylppäriin, ja huomasin siinä, että kisun jalat oli TÄYNNÄ kirppuja! 

Shania: Hyi kamalaa! KIRPPUJA?! Tulee ihan mieleen ne Justinin antamat sat... Öh, ei kun siis ei mitään!

 

Aida: Mitäs noista kirpuista nyt? Minä olen kyllä tottunut kaiken maailman ötököihin näin paljasjalkaisena seikkailijana, ja onhan minua Borneon villi-ihmiseksikin kutsuttu. Hiihhihii!

Caitlin: Joo, eihän kirpuis ny mitään ihmeellist oo. Jaakon koives oli yks päivä punkku kii, ni meitsi vääns sen pois, heitti pyttyyn ja paskans päälle.

Shania: YÄÄH!!! 

Aida: Siis punkki. Punkku on punaviini. Pitäisikin taas ostaa pullo...

Victoria: Joo, hehe! No mä nypin niitä kirppuja pois yksitellen, ja niitä ilmaantui vaan koko ajan lisää. Oli varmaan 50 kirppua yhteensä! Laitoin kissan suihkualtaaseen ja suihkutin sen jalat. Onneks Hippi on siitä erikoinen kissa, ettei sitä haittaa kastuminen, joten sain sen pidettyä yhdellä kädellä paikallaan. Sillä oli myös tosi rapaiset jalat, kun oli pakolla ängenny työmaalle tassuttelemaan, enkä mä tyhmä tajunnu etukäteen miten paljon savea siellä olikaan.

Shania: Ällöttävää!!!

Victoria: Tein sille yhteensä neljä kirpputarkastusta, eikä kolmannella ja neljännellä kerralla löytyny enää yhtäkään kirppua. Huokaisin jo helpotuksesta, ettei muhun tarttunu niistä yhtäkään. No, seuraavana päivänä löysin sitten kyljestäni kirpun pureman! Ja sitä seuraavana päivänä löytyi vielä toinen purema. Mutta tällaista tää on omakotitalossa metän keskellä asuminen; ei mitenkään voi välttyä kaiken maailman ötököiltä.

Shania: Hemmetti, onkohan minussakin nyt kirppuja? Saan kohta nyppiä niitä silmäripsistäni, ihan kuin niissä Justinin antamissa ei olisi ollut tarpeeksi! Öh, miten herkästi ne, tuota, tarttuvat? Levittävätkö ne jotain tauteja? Punkithan levittävät borrelioosia ja kuka tietää mitä muuta!

 

Victoria: Ei, ei niistä mitään vaaraa ole! Siis noihan ei edes ole kissankirppuja, jotka on Suomessa harvinaisia. Kaikilla eläinlajeilla on omat kirppunsa, ja noi on joko lintujen, oravien tai siilien kirppuja. Varmaan lintujen, kun niitähän täällä enimmäkseen on. Näin tässä yks päivä ikkunasta sellaisen kanamaisen suht ison linnun, joka raaputti itteään vimmatusti. Se oli kai jonkun sortin kurppa, mutta en nähny sitä tarpeeks hyvin, jotta olisin osannu tunnistaa. Mutta siis noi kirput vaan vähän maistelee kissoja, koiria ja ihmisiä, ja sitten ne tajuaa, että tuli valittua väärä isäntä ja hyppää pois.  

Shania: Vai vallan maistelevat... Ja tuonko pitäisi lohduttaa? Alkoipa oudosti kutittaa...

Victoria: Joo, siis ne jättää jälkeensä sellaisen puremavanan, vaihtaa paikkaa ja tekee sen uudestaan. Mutta ei ne tosiaan kauan ole kiusana. Ne puremat kutisee hemmetisti, mutta kyllä nekin muutamassa päivässä rauhoittuu, varsinkin jos niihin laittaa vähän hydrocortisonia. 

Aida: Minun kokemuksellani kaikki puremat paranevat erityisen nopeasti, jos mies tai miksei nainenkin hieroo niihin vähän ruokaöljyä... tai kermavaahtoa. Mmmm... Pitääkin muistaa käydä tänään kaupassa, niin Gunnar saa hoitaa minua!

 

Shania: Otin erään Victorian upeimmista vintage-nukeista käsiini ja madalsin ääntäni Aidalle puhuakseni, Victoria ja Caitlin kun juttelivat keskenään.

Shania: Juu, mene sinä vaan kauppaan vaikka heti kun olet kyydinnyt minut kotiin. Ja tämä ihana Cara taitaa lähteä minun mukaani, tsihi! Ei tuo Vic mitään huomaisi, kun noin innoissaan kirpuistaan selostaa. 

Aida: Öh, kyllä huomaisi. Äläs nyt Shania ahnehdi. Onhan sinulla itselläsi varaa ostaa moinen tai vaikka tuhat tuollaista! Tuon pakettikin on ihan kulunut.

Shania: Ääh, et sinä ymmärrä tätä harrastusta! Varaa on, mutta tiedätkös miksi paketti on kulunut? Koska tämä on niin vanha ja siten myös harvinainen. Ei tätä saa ostettua juuri mistään! 

Shania: Caitlin ymmärsi harvinaisten nukkejen päälle vielä Aidaakin vähemmän; hän höpisi Victorian arvokkaista Tales of the Arabian Nights -nukeista kuin ne olisivat happy hour -kaljoja Pub Ööli&Aalissa, Caitlinin kantakapakassa.

Caitlin: On nää kyl nii upeit! Mut eiks näit vois päästää jo purkistaan pois, onhan nää homehtunu siel jo varmaan sen tuhat ja kaks vuotta! Onks näil se purkin henkiki mukana jeesaamas?

Victoria: No höh! Noitahan ei kuule purkistaan vapauteta! Setti pysyy NRFB:nä, kun on niin nätti tuollaisenaan. Ei ole ikävä kyllä henkeä mukana, hehe!

Caitlin: Öö, mikä N-B-R? Ai nää on niitä niveltyneitä barbeja, mitä Shaniakin kerää?

Victoria: Ei ole, noi on vanhempia. NRFB tarkoittaa siis avaamatonta nukkepakettia, tulee enkun kielen sanoista "never removed from box". No periaatteessahan se voi olla avattukin, mutta ainakaan nukkea tai nukkeja ei ole poistettu paketista. Mulla on muutamia bokseja, jotka haluan pitää just noin. Toi Merlin ja Morgan le Fay -setti on toinen sellainen.

Aida: Oi, onpas täällä komistuksia! Minulla oli parikymppisenä tapana deittailla tällaisia vähän vanhempia hopeakettuja. Hih! Tuo Rhett Butler muistuttaakin aika tavalla erästä heistä. Pierre Lemieux, aah... Minun piti silloin valita Pierren ja erään Maximillianin väliltä, joka omisti puolet Dollywoodista. Mutta Pierrepä omisti puolet Monte Carlosta! Hän oli aito Grimaldi, kun taas Maximillian oli pelkkä Hapsburg.

Shania: Ja minua syyttelet turhamaiseksi. Pyh!

Aida: No, se oli sitä aikaa: nuoruutta ja hulluutta. 

Caitlin: Shaniallapa on viel toinen niistä jäljellä! Eli se hulluus!

Shania: No haa haa. 

Victoria: Haha! Katsokaas tätä tytöt, kun meillä on täällä oikein Eläkeläiset paketissa! Siis Europariskunta, ne on tehneet itsestään tällaiset näköisnuket, koska ne muistuttaa aika lailla sitä Happy Family -pariskuntaa. Mutta Eurotädilläpä on näyttävä rastanuttura! Ne asuu Afropariskunnan ja yhden nuoren Mannan kanssa Villa Bastet -nimisessä upeassa maalaistalossa. Ootte varmaan nähneet niiden kuvia somessa? 

Caitlin: Juu, meitsi seuraa niiden elämää aika ahkerasti, ja Jonna ja Jenna diggaa ku ne postaa kuvia elukoistaan. Katjaa kiinnostaa nykyään ihan erilaiset tilit, siis kaikki muotijutskat. Se haluis omanki tilin Instaan, mut ei se taida olla viel tarpeeks vanha sellasee.

Aida: Minäkin seuraan heidän Insta-tiliään. Se Eurosetä on aika namu... Mutta Afrosetä on vielä namumpi!

Shania: Siis ketkä?

Victoria: No Eläkeläiset! Kaikkihan ne tuntee! Eurotäti keräilee kanssa nukkeja, ja meillä on aika paljon samanlaisia barbeja. Yhtä hyvä maku siis molemmilla! Hehe! Ja todellakin Katja on ihan liian nuori Instaan!

Shania: Halailin siinä ihanaa Cara-nukkea ja muiden puhuessa ihme namusedistään aloin ajatella oman makuni mukaisia komistuksia.

Shania: Nuo jaksavat jauhaa jostain eläkeläisistä, mutta minä tahtoisin nuoren miehen... Oi, miksei Simon jo tule Suomeen? No, ainakin pääsin viimein ihanan Connorin kanssa treffeille! Oh, Connor...

Aida: Voi ei! Siitä kulttiukostako sinä taas haaveilet?

Caitlin: Siitä just! Shania on ihan pimee nykyään, eikä pelkästään niitten aineitten takii!

Victoria: Häh? Kulttiukko? Minkä aineitten? 

Shania: Siis ANTENNIEN! Kun pitäisi pyytää joku korjaamaan antennit taloni katolta. Netti ja kaikki kanavat pätkivät jatkuvasti. Mutta kaikkea ei millään ehdi tekemään, ja olen ihan pian menossa Cindy Towniin Darian kanssa! Kuten jo varmaan 10 kertaa kerroin, vietämme siellä koko heinä- ja elokuun. Ihanaa päästä jälleen kunnon malliksi, eikä mitään kerran vuodessa -keikkaa. Kävin äskettäin tapaamassa muun muassa itsekin mallina toimivaa Connoria ja puhumassa asiasta, sekä eräästä hengellisestä seurakunnasta, jonka jäseniä olemme. Meille malleille on Cindy Townissa varattu oikein upea asuntolakin!

Victoria: Ai, no hyvä, että oot seurakunnan asioissa mukana. Siis Dariakin pääsee malliksi? Ei se oo mitään puhunu. Tosin en tunnekaan sitä kovin hyvin... Mähän kutsuin sen halloween-bileisiinikin lähinnä sen takia, kun se kuuli bileistä Gunnarilta ja ehti kutsua itsensä ennen kuin mä ehdin kieltäytyä. Hyvä ettei tännekin tupannu. Musta tuntuu, että se on vähän läheisriippuvainen.

Shania: Eikä ole, eikä Daria tule malliksi, mutta lähtee kuitenkin mukaan ja pääsee minun kanssani sinne asuntolaan. Sain asiasta vahvistuksen hiljattain. Ihanaa, että saan sinne hyvän ystävän mukaan!

 

Shania: Minä vaan intoilin mielessäni tulevaa mallintyömatkaa ja halailin Caraa tiukemmin, kun Victoria nousi pöydästä.

Victoria: No niin, jospa mä nyt viimeinkin laitan sen kahvin porisemaan, kun me ollaan tässä poristu jo nukkejen voimalla! Älkää sit pelästykö niitä banaanikärpäsiä, niiltäkään kun ei ikävä kyllä voi välttyä näin kesäisin. Lyttäätte ne vaan siihen pöydälle sit, jos ne yrittää teidän kuppeihin tai kekseihin. Tai sitten vaan annatte niiden olla. Luin kerran sellaisen niksin, että banaanikärpäset voi kuvitella keijuiks, niin ne ei häiritse yhtä pahasti. Hehheh! 

Shania: Siis hyi hitto! Vai vielä keijuja. Hei, nyt muistuikin mieleeni, että Daria halusi sinulta avaimen Simonin asuntoon. Hän siis haluaisi vähän tutkia Simonin vaatteita ja kokeilla niitä, hän kun pitää myös miesten vaatteista jos ne vaan istuvat. Paidoista kuulemma voisi tehdä mekkoja. Ja korujakin voisi käyttää. Onhan Simonilla niin paljon kaikkea muodikasta. Oih!

Aida: Et voi olla tosissasi...

Victoria: Häh? 

Shania: Niin, antaisitko sen avaimen?

Victoria: No en vitussa! Ei Simon halua Dariaa kämppäänsä penkomaan, eikä ketään muutakaan. Mutta ei varsinkaan Dariaa! Sitä muutenkin ahdistaa ne Darian flirttailut, niin että vai vielä pitäis päästää se yksin Simonin kämppään mellastamaan? En oo hullumpaa kuullukaan vähään aikaan!

Shania: No siis kyllähän minä voisin mennä mukaan... Ja pääsisin samalla viimeinkin katsomaan, miten se komistus asuu. Ja Daria palauttaisi kyllä kaiken, mitä lainaisi. 

Victoria: Ai myös ne paidat, joista se olis tehny mekkoja? 

Shania: Ööh...

Victoria: Simon on antanu vara-avaimensa mun vastuulle, jotta mä pitäisin sen kämpästä huolta. Niin että mä en kyllä petä sen luottamusta päästämällä sinne jonkun ilman sen lupaa. Jos se antaa luvan, niin se on tietty eri asia. Kysynkö siltä huvikseni? Voin kyllä jo arvata mitä se sanoo... En näe mitään syytä, miks se suostuis tollaseen, kun ei ole itse paikalla. 

Caitlin: Joo, ei meitsikään. Meitsi on vähä sitä mieltä, ettei Daria oo hyvää seuraa Shanialle, ku silläki pätkii kaikki kanaalit, niinku siis silleen, et...

Shania: ÄÄH! No unohda koko juttu! Mokoma Caitlin meinasi taas saarnata niistä aineista, joista Vic ei saa kuulla mitään; hänhän kertoisi heti Simonille! Oli kyllä vihoviimeinen kerta, kun lähdin Vicin luokse Aidan ja Caitlinin seurassa! Niin siis... Kröhöm! Minun pitää sitten olla se, joka tuottaa IHANALLE Darialle pettymyksen. Mutta olkoon, olemmehan me menossa ihan kohta Cindy Towniin. Kun pääsemme sieltä kotiin, niin Simon on varmasti jo tullut Suomeen ja kutsuu meidät käymään! Ainakin minut siis. Onhan meillä nykyisin friends with benefits -suhde! 

Victoria: Täh? Friends with benefits -suhde? Sulla ja Simonilla?

Shania: Mikä kumma siinä nyt on niin ihmeellistä? Aida ja Caitlinkaan eivät usko minua! Mutta ihan täydessä yhteisymmärryksessä me tästä asiasta Simonin kanssa sovimme silloin sinun halloween-bileissäsi...

Aida: Kun Shania oli täydessä kännissä.

Shania: Shhh, Aida! Pitääkö siitä vieläkin jauhaa? Ihan kuin en saisi joskus olla kännissä, ja sitä paitsi en edes ole ollut pitkään aikaan. Me puhuimme Simonin kanssa tästä vielä viimeksi kun näimme, sinä iltana kun hän oli lähdössä Pariisiin. Kunhan Simon tulee Suomeen, niin meillä on sitten NIIN kiihkeä seksisuhde, että saatte kaikki olla vihreitä kateudesta! Ja aion muuten ottaa silikonirinnat lähitulevaisuudessa, jotta saan niitä kaikkein rahakkaimpia keikkoja glamour-mallina. Tietysti Simonkin ilahtuu kun näkee uuden seksikkäämmän ulkomuotoni ja minussa on niin sanotusti enemmän rakastettavaa! Olisikohan D-kuppi tarpeeksi iso?

Aida: Voi hyvä Luoja...

Shania: Aidalla varsinkin on tapana vähätellä koko asiaa, koska itse seurustelee vulgäärin Gunnarin kanssa, joka ei muuta osaa kuin pilkata toisia! Jos on omaan elämäänsä tyytymätön, niin ihmekös se on, että tulee tarve arvostella muita ihan syyttä suotta. 

Victoria: Gunnar osaa kyllä olla aika mulkku... Mutta siis kuulostaa niin uskomattomalta toi juttu kyllä myös mun korviin... Että Simon suostuis pelkkään seksisuhteeseen. Ja sä meinaat ottaa silarit... ja ruveta glamour-malliksi? Siis whaaat?

  

Shania: Minua alkoi niin tympiä heidän epäluulonsa ja kaikki se negatiivisuus, joten otin kännykkäni esiin ja aloin selata viestejäni. 

Shania: Eihän se ole mikään pelkkä seksisuhde, vaan me olemme ystäviä myös! Ja katsokaa nyt tätäkin viimeisintä viestiä Simonilta. Hän todella kaipaa minua! Hän kirjoittaa: "Charliella taitaa olla masennuskausi päättynyt, eikä mania ole alkanut, koska hän on muistanut ottaa lääkkeensä, eli asiat ovat siltä osin paremmin. Täällä on todella tylsää. Kaipaan sinua, ma poulette soul. Sinä olet hauskempaa seuraa kuin kukaan muu! Luin, että Höpöneumin Taidemuseossa Trolliwoodissa alkaa elokuussa modernin taiteen näyttely nimeltä 'Ihmisen vimma', joka käsittelee existentialismea kärsimyksen ja voimaantumisen kautta. Ehkä me voisimme mennä sinne yhdessä? Olen jo käynyt läpi kaikki täällä auki olevat näyttelyt, ja oli aihe kuinka mielenkiintoinen tahansa, niin niissä on kurjaa käydä yksin. Charlieta ja Émilieniä lakkasi kiinnostamasta jo toisen kierroksen jälkeen."

Victoria: Niin? Ei toi mun mielestä kovin kiihkeältä kaipaukselta kuulostanu. Kuulosti, että sillä on vaan tylsää eikä oo silti pitämässä kiirettä tänne tullakseen.

Aida: Aivan! Kun Gunnar lähettää minulle tekstiviestin, niin se kuulkaas pursuaa erotiikkaa niin, että koko luuri hikoilee ja uhkaa suorastaan räjähtää!

Shania: No höpö höpö! Simon haluaa minut kanssaan kaikkiin näyttelyihin ja nähtävyyksiin! Ja eiköhän hän kutsu minut mukaan kun seuraavan kerran menee Pariisiin. Tosin me varmaan vietämme sitten valtaosan ajasta hotellihuoneessa, onhan suhteemme niin alussa! Tsihihi! Ei kyllä yhtään huvittaisi missään homeisissa museoissa ravata. Ei ihme, ettei Charlieta ja hänen miestäänkään kiinnosta. Onneksi Connorin kanssa voin puhua niitä syvällisiä juttuja; hän on niin viisas ja auktoriteettinen. Simonilta riittää hyvin se kiihkeä seksisuhde ainakin tällä hetkellä.

Victoria: No, täytyy harmikseni myöntää, että mä oon kyllä ollu vähän pihalla Simonin elämästä aika pitkään. Ei olla oltu niin läheisiä kuin oltiin ennen kuin mä jouduin antamaan sille potkut vuosi sitten. Kai sitäkin yhä harmittaa se asia, kun ei oo juurikaan viestitelly mulle. Eikä se oo postannu mitään kuvia someen koko tänä vuonna eikä lähetelly niitä edes yksityisesti. Aiemminhan sillä oli tapana räpsiä selfieitä joka tilanteessa. En edes tiedä miltä se nykyään näyttää. Viime vuonna sillä oli kesäparta, niin onkohan sillä nyt myös? Onko se lähettäny sulle Shania mitään kuvia itsestään?

Caitlin: Salettii ei oo! Shaniahan ois hypänny kattolyhtyyn jos nii ois käyny!

Shania: Juu, siis yhtä komealta hän näyttää parrankin kanssa! Harmi, ettei hän ole lähetellyt minullekaan mitään muita kuin jotain tylsiä kahvila- ja luontokuvia. Ei ole edes soitellut videopuheluita vaan ainoastaan viestitellyt ja puhunut normaaleita puheluita silloin kun minä olen soittanut. Mikähän häntä siellä pidättelee? Luulisi, että se Charlien skitsofrenia tai mikä lie hoituisi ihan lääkkeillä, ja onhan hänellä aviomiehensäkin. Minä haluan oman mieheni takaisin! Kunpa hän tulisi nyt Suomeen viimeistään sitten syyskuun alussa kun me Darian kanssa palaamme Dollywoodiin. Jos se joku näyttely mihin hän tahtoo avautuu joskus elokuussa, niin kyllä hänen syyskuun alkuun mennessä pitäisi tulla.

Caitlin: Meitsi tahtoo kans sinne exoduksest kertovaan taidenäyttelyyn! En oo päässy käymään missään pitkään aikaan. Pitää kysyy Jaakolt ja mukuloilt, jos ne lähtis kans messiin. Ehkä se vähä piristäis Jonnaaki, ettei ois ihan masis.

Victoria: Niin siis aiheena on eksistentialismi, eli filosofinen suuntaus, joka korostaa ihmisen subjektiivisia eli yksilöllisiä kokemuksia, kun taas vertauksena idealismi ja realismi keskittyy objekteihin. Simonia kiinnostaa tollaset erikoiset jutut, ja meillä onkin se yhteistä. Mulla ei oo hajuakaan millaista taidetta tästä aiheesta voi saada aikaiseksi, mutta kyllä muakin kiinnostais tsekata noin pöhköltä kuulostava näyttely! Toi näyttely saattaa kyllä olla aika pitkään auki, kuukausia siis. Niin vaikea sen perusteella päätellä, koska Simon on tulossa. Synttärinsä se ainakin viettää Pariisissa; sehän täyttää 27 vuotta 8.6. Meinasitko sä Shania huomioida sen synttärin jotenkin? Viime vuonnahan te olitte riidoissa ja mä annoin Simonille potkut synttärinään, joten oli aika kurja päivä. Toivottavasti tästä tulis parempi.

Shania: No tottahan toki minä nyt hyvää syntymäpäivää komistukselleni toivotan! Ja soitan varmasti. Ainakin, jos en sinä päivänä ole treffeillä Connorin kanssa.

Victoria: "Sinä olet hauskempaa seuraa kuin kukaan muu..." Kiitti vaan vitusti, Simon! Ehheh! No ei, tykätköön eniten kenen seurasta tahtoo. Se näyttäis kyllä tosissaan tykkäävän susta, Shania. Mutta se on sen verran hömelö romantikko, että voi alkaa haaveilla liikoja, eli älä sitten särje sen sydäntä lupaamalla sille jotain, mitä et voi pitää. 

Shania: No minulla ei tosiaankaan ole tapana särkeä kenenkään sydämiä!

Aida: Ai ei vai? Hmm...

 

Shania: Victoria nappasi kännykkäni käteensä, jotta pystyisi analysoimaan Simonilta saamiani viestejä paremmin. Vicin Hippi-kissa tuli ällöttävästi kiehnäämään emäntänsä jalkoihin.

 

Victoria: No hyvä. Kai se nyt aikuinen mies tietää mitä tekee. Mä oon vissiin liikaa yrittäny kääriä sitä pumpuliin, kun se on mulle niin etäinen nykyään. Mutta on se mun mielestä silti aika erikoista, että Simon suostuu tollaseen järjestelyyn sun kanssa... tai siis yhtään kenenkään kanssa. Mutta en tosiaan oo enää kovin hyvin perillä sen asioista. Joten se on mulle ihan fine, jos te molemmat sitä haluutte. En sekaannu koko asiaan. Ootas kun mä tarkistan vielä Googlesta, mitä toi "ma poulette soul" oikein tarkoittaakaan...

Shania: Sielunkumppania se tietysti tarkoittaa! Simon sanoi minulle ennen Pariisiin lähtöään, että tuntui siltä kuin jättäisi palan sielustaan tänne. "Soul" tarkoittaa sielua ja se "poulette" varmasti kumppania!

Caitlin: Ihan salettii se tarkottaa jotain muuta! 

Victoria: Hei, ööh... Niin. Shania, se "soul" on ranskan kielessä "juopunut" ja "poulette" on "kana". Se tarkoittaa juopunutta kanaa! "Minun juopunut kanaseni!" No me kaikki kyllä tiedetään, mistä toi tulee! Hahahaa! 

Aida: No todellakin tiedetään! Iihhihihii!

Caitlin: Joo! Hehhehee! Naurattaa niin, et koht kyl plörähtää paska väkisin pöksyyn! Eikä ois eka kerta ku meitsi on tän muotimekon paskonu!

Shania: No Hehheh! Onpas vitsikästä. Tärkeintä on, että hän on antanut minulle lempinimen. Sehän on hyvin romanttista ja seksikästä! Ja siinä on vieläpä omistusmuoto: minun! Mutta muistin juuri, että minulta ja Darialta puuttuu vielä kyyti Cindy Towniin! Teillähän on kaikilla auto, niin että lähtisikö joku teistä kyyditsemään meitä?

Victoria: Niin se Cindy Town on siis jossain 500 kilsan päässä? Pikkaisen liian pitkä kuule huvimatkaksi.

Caitlin: Juu, kyl meitsii ainaski tarvitaa ihan himas.

Shania: Aida?

Aida: Vitsailet varmaan? Lyhytkin automatka Teidän Ylpeän Ylhäisyytenne seurassa on ollut täyttä tuskaa viime aikoina.

Shania: Ääh, no kai meidän pitää sitten mennä junalla, kun kukaan ystävä ei vaivaudu auttamaan! Ja pelkkää pilkkaa ja saarnaahan noilta olisi tullutkin...

 

Victoria: No otetaas sille herralle vielä ryhmäkuva, niin tietää mitä kaivata! Ehkä sekin innostuu sitten lähettämään meille kuvia komeasta naamastaan!  

Caitlin: Joo, poseerataan meitsin terässankarille!

Aida: Tiivistäkääs vähän, jotta minäkin mahdun kuvaan!

Shania: Niin, siis MINUN sankarilleni, Caitlin. Äh! Victoria, älä nojaa minuun tuolla tavalla. Tukkani litistyy!

Victoria: Äläs nyt, ihan hyvä se on.

Shania: Oi, minun pitää näyttää täydellisen kauniilta seksipetoni edessä!

Caitlin: Tuleeks täst posetuksest jo valmist kohta? Meitsin pitää ehtii paskalle ihan just! Suoli on jo nii täys, et pitää sit taas hajottaa jollain se pökäle, ettei mee pytty tukkoo!

Victoria: Ja mun höylää et sitten käytä! Etkä varsinkaan hammasharjaa!

Shania: Caitlin, älä viitsi TAAS olla noin vulgääri!

Victoria on juuri näppäämässä kuvaa kun Hippi hyppää pöydälle ja näyttää Shanialle, mitä mieltä on tämän kootuista höpinöistä.

*RÄPS!*

Shania: IIK! Ottakaa tuo peto pois!

Shania jatkaa päiväkirjaansa kirjoittamista kertoen kesäkuusta vaan muutamalla sanalla. Kuun viimeisen, eli kuluneen päivän tapahtumat hän sen sijaan kuvailee kovin seikkaperäisesti. Onhan päivä ollut eräs hänen elämänsä jännittävimmistä päivistä. Samat tunnelmat eivät ole olleet jokaisella...

Ranskassa on 19.5. höllennetty koronarajoituksia, joten pieni pariisilainen leipomo-kahvila nimeltä Café Deforest on vaihteeksi auki. Kesäkuun 30. päivä on kesä parhaimmillaan, mutta siskonsa Charlien luona asuva Shanian haaveiden seksipeto eli Simon ei helteestä nauti; hän nukkuu keskellä päivää.

Tai ainakin yrittää. Charlie ryntää Simonin huoneeseen tuohtuneena. (Ranskan kieli suomennettu.)

 

Charlie: US-KOMA-TONTA! Et kai sinä vieläkin nuku?! Herätys nyt! Kello on jo puoli yksi! Aiotko sinä laiskimus maata koko päivän?! Sanoit aamulla, että tulet myöhässä, mutta tämä on jo liikaa! Minä olen tehnyt jo melkein täyden työpäivän!

Simon: Mene pois.   

Charlie: Okei, me muut sitten raadamme hiki hatussa uusien reseptien ja myyntistrategian kanssa. Ihan kuin ei kaikkia tarvittaisi, jotta saisimme kahvilamme pysymään pystyssä tänä vaikeana aikana. Mutta nuku sinä vain vapaasti, Prinssi Ruusunen! 

Simon: Minulla on huono olo.   

Charlie: AINA sinulla on huono olo! Et muuta tee kuin nukut, juot kahvia ja istut vessassa! Mitä jos jättäisit sen kahvin kittaamisen vähemmälle, kun kerran tiedät vatsavaivojesi johtuvan siitä? Eikä mitä, kun marttyyri pitää olla, jotta pääset laistamaan töistä! Ja minulle sinä kehtaat valittaa viinin juonnistani, vaikken minä edes juo sitä läheskään niin paljon kuin sinä juot kahvia! Pyh, että olet tekopyhä! 

Simon: Niin, minä olen tekopyhä marttyyri, joka juo liikaa kahvia, ja sinä haluat minut kahvilaan töihin. En minä jaksa nyt mitään. En saanut nukuttua viime yönä yhtään.  

Charlie: Jos sinulla ei ole koronaa tänäänkään, niin sinähän nouset ylös! No! Meidän pitää mennä hakemaan ne uudet kalusteet terassia varten ja kasata ne pikavauhtia. Isä kiukuttelee jo minulle, kun sinua ei näy missään! Tulin ainoastaan hakemaan sinut, eli nyt ylös sieltä!

Simon: Isä ei halua minua sinne, hän haluaa minut pois koko yrityksestä. Itse olet sanonut niin. Minähän olen koko suvun häpeäpilkku. 

Simon yrittää kääntyä seinään päin, mutta Charlie tuuppaa tätä. 

 

Charlie: Aargh! Tule nyt! Hop, hop! Viisi minuuttia aikaa! Tai öö… ehkä viisitoista. Sinun pitää siistiytyä ensin. Tukalle ei ehdi tehdä mitään, mutta meikkaa edes nuo tummat silmänaluset piiloon. Näytät ihan karmealta! Hyi helvetti, mitä sinun käsillesikin on tapahtunut! Ei kai tuo ole tarttuvaa?

Simon: Äh, se on joku kesäihottuma, joka ilmaantui pari päivää sitten kun olin kai liikaa auringossa. Tätä oli viime vuonnakin, ja luulin sen johtuvan jostain massasta tai maalista, jota olin käsitellyt. Mutta enhän minä nyt ole käsitellyt muuta kuin ruoka-aineita.

Charlie: Et sinä kyllä voi palvella asiakkaita tai toimittaa kotiinkuljetuksia tuon näköisenä. Saat pysyä keittiössä kunnes tuo outo ihottuma on parantunut! 

Simon: Oikeasti minä en jaksa tänään yhtään mitään... Kasatkaa te ne kalusteet, ja minä teen huomenna tuplavuoron keittiössä. Kun kerran hallitus viimeinkin lopetti sen helvetin kotiintuloajan, niin voin tehdä töitä vaikka yöllä.

Charlie: No teet kyllä tuplavuoron sitten viikon verran putkeen! Audrey ja Josette joutuvat paikkaamaan sinua tänään, ja Josette on patalaiska! Melkein yhtä laiska kuin sinä siis. Olet ihan jatkuva pettymys!

Simon: Ääh. Sovittu. On kyllä ihan kamala olo... Kylmä ja kuuma ja hirveä hiki. Tuntuu kuin olisi kuumetta. Ei minulla kyllä muita flunssan oireita ole. Tämä on nyt varmaan sitä koronaa.

Charlie: No helvetti! Karanteeni tästä nyt vielä puuttuikin! Taidat kuitenkin feikata nuo kaikki omituiset oireet, eli tuo on sitä kuuluisaa miesflunssaa. Kaikkea minä joudunkin sinun kanssasi kestämään...

Charlie häipyy tuhahtaen huoneesta, ja Simon kurottelee kännykkäänsä haukotellen. Hän vilkaisee viestejään, joita on lukemattomina kokonainen litania. Yksi niistä on Gunnarin suomenkielinen irvailu:

”Kerroinko jo, että Shania on liittynyt kulttiin ja panee sitä kulttijohtajaa?! Hah hah! Kakkoseksi jäit! Mutta ehkä sinulle maistuukin paremmin KAKKOSSEKSI!”  

Simon googlaa nopeasti sanan "kultti", sillä tietää sen merkityksen ainoastaan ranskaksi. 

Simon: Mitä helvettiä? No tuo on kyllä typerää pilaa! Ihan kuin Shania muka liittyisi johonkin kulttiin. Ja mitä helvettiä tuo viimeinen lausekin muka tarkoittaa? Minun piti olla se, jolla on huono suomen kieli. Kaikkea paskaa se Gunnar minun kiusakseni keksiikin. En jaksa edes lukea kaikkia hänen viestejään. Täyttä paskaa kaikki. Äh... Miksen minä voi jo kuolla pois? Loppuisivat nämä helvetin kivutkin. Oh, Shanialtakin on aika monta viestiä... 

Simon avaa Shanian erään tärkeältä näyttävän viestin:

"Erittäin ihanaa syntymäpäivää uljas komistukseni! Odottelen täällä jo sinua Suomeen! Rakkaudella: Din poulette soul <3"

 

Simon: Mitä ihmettä? Voi ei! Shanialta tuli onnentoivotus synttärinäni, enkä ole edes huomannut sitä! Eipä tullut juurikaan synttäriä vietettyä... Mikä helvetti on "din"? Hän ei edelleenkään osaa ranskaa. Hih! Söpöä oikeastaan. 

 

Simon ottaa seinältä Shanian antaman Eiffel-tornia kuvaavan riipuksensa ja katsoo sitä haikeana.

 

Simon: Ei se juoru varmasti ole totta. Mutta olen ollut täällä niin kauan... Hänen entinen poikaystävänsäkin kuoli, enkä minä osannut muuta kuin pahoitella. Olisi pitänyt olla siellä hänen tukenaan. Ei olisi mikään ihme, jos hän olisikin jo löytänyt jonkun toisen. Jonkun, joka ansaitsee hänet ja jonka hän ansaitsee. Olin tyhmä kun koskaan haaveilin yhtään mistään hänen kanssaan. Hän oli Vicin bileissä niin kännissä, että luuli minua joksikin toiseksi. Ei hän tunne minua kohtaan enää mitään, sehän tuli jo selväksi. Taisin menettää hänen ystävyytensäkin sillä typerällä suudelman yrityksellä, joka ei olisi häntä voinut vähempää kiinnostaa. Niin se on; hän viestittelee minulle pelkästä velvollisuudentunnosta, koska hän on niin hyvä ihminen. Ja minä idiootti palkitsen hänen hyväsydämisyytensä jättämällä vastaamatta hänen viesteihinsä ja soittoihinsa. Toivottavasti hän on onnellinen. Oi, Shania... Ehkä jossain toisessa elämässä... Kyllä kai minun pitää sentään soittaa sinulle ja kysyä mitä kuuluu? Ehkä myöhemmin...

 

Kello on jo yli 11 illalla, kun Simon soittaa Shanialle. Shania on juuri kirjoittanut päiväkirjaansa kuluneesta päivästä ja yllättyy unelmiensa miehen puhelusta niin, että heittää päiväkirjan käsistään.

Shania: Oh, Simon soittaa! Näin myöhään? Hän varmaan vaan soittaa vahingossa, koska hänestä ei ole kuulunut. Minäpä vastaan ja kuuntelen vaan hiljaa, onko hän OIKEASTI soittamassa minulle! Oh, käteni ihan tärisevät...
Simon: Bonsoir, Shania. Oli minyn vyöröni soittaa… ja ‘älysin kyyllä sinyn äänesi. Miten sinä voit? Onko sinyllä kaikki ’yvin?
Shania: Ooh! Heiii! Oi minulla on ollut ihan ihmeellinen päivä! Kerron siitä kohta! Kuulostaapas Simon väsyneeltä! Mitenkäs komistukseni paluu Suomeen? Odottelen jo sitä friends with benefits -suhdettamme, tsihih! 

Simon: Ööh... En minä i’an ’eti ole tylössä. Nyt on paras kesäsesonki menossa, ja minyä tarvitaan vielä täällä. Mikä sy’de? 

Shania: No meidän upea ystävyytemme, joka sisältää seksiä, tietysti! Hupsu, mitäs muutakaan? Mutta miten niin et ole vielä tulossa? Milloin sitten pääsen kanssasi sänkyyn?

Simon: Excuse-moi? Ei kyn HÄH? Miksi sinä py’yt seksistä? 

Shania: No koska mehän sovimme siitä. Silloin halloween-juhlissa. Kuinka niin? 

Simon: Öh, miten niin sovimme? Nyt toinen meistä on kyllä käsittänyt jotain väärin… Se olen varmaan minä. Minä olin vä’än kännissä kyn me viimeksi tapasimme... Myttä eikö se ollyt jyyri ennen jöylyä? E-enkä minä tiennyt, että sinyllä on vieläkin minyä ko’taan työlläisiä tynteitä. Lyylin, että ne kyölivät viime kesänä kyn minä pilasin koko seyrystelyjytyn ja me sovimme olevamme ystäviä.

Simon huokaisee raskaasti kylmän hien valuessa otsaa pitkin. Hänellä on jälleen kädessään Shanian antama riipus, jota nyt pyörittelee hermostuneesti.

Shania: Mitä helvettiä?! MILLAISIA tunteita luulet naisella olevan sinun kaltaistasi komistusta kohtaan?! TIETYSTI minä tunnen sillä tavoin, suorastaan himoitsen sinua! Olin kännissä itsekin, mutta muistan paremmin kuin hyvin, että friends with benefits -suhteesta sovimme! Oli joulu taikka halloween!  

Simon: Siis… Ystävät eivät pane toisiaan. Etkö sinä ’älyäkään enää olla minyn ystäväni? 

Shania: Ai, onko siihen olemassa joku sääntö?! Minun säännöissäni panevat, etenkin jos osapuolet ovat yhtä haluttavia kuin sinä ja minä!
Simon: Mikä kumma häneen on nyt mennyt? Kyllä’än sinä siellä Vicin bileissä käyttäydyit vä’än… öö, erikoisesti, myttä ajattelin sen jo’tyvän siitä, kyn sinä lyylit minyä joksikin toiseksi. Sinä olit niin kännissä, että et edes myistänyt minyn nimeäni oikein.

 

Shania: Turhia selityksiä! Halusin kanssasi parisuhteen! Kun se ei onnistunut, tyydyin siihen, että olemme ystäviä jotka edes harrastavat seksiä!

Simon: Que diable? Öö… Siis mitä? Myttä viimeksi kyn me tapasimme, niin minä yritin syydellä sinyä ja sinä melkein jyöksit karkyyn. Olen miettinyt pitkään, kympi olisi nolompaa; se, että sinä et ’yömännyt mitään, vai se, että sinä ’yömäsit etkä silti sanonyt mitään, koska ’älysit säästää minyn tynteitäni. Päädyin lopyltä jälkimmäiseen vai’toe’toon, että se olisi kaikkien nolointa. Niin, sinä et kai ’yömännyt silloin mitään? 

Shania: MINÄ yritin suudella sinua, eikä toisin päin! Eih, en kestä tällaista nyt! Minulla oli yksi elämäni jännittävimmistä päivistä ja nyt KAIKKI on pilalla! 

Simon: En minä voi ’arrastaa seksiä sinyn kanssasi, chérie. Mitä minä mykä osaan? Siis ei sinyn tarvitse kertoa minylle kykistä ja ampiaisista; kyllä minä sen periaatteen tiedän. Myttä en minä silti osaisi naista tyydyttää… ’Yvä kyn itseni joskys. 

Shania: Siis tämä ei voi olla todellista! Eihän sinun tarvitsisi kuin olla! Oih, ihan alkaa pyörryttää...

 

Simon nousee huojuen ylös sängystä.

 

Simon: No älä nyt pyörry. Sinä siis ’älyät pelkkää seksiä. Enkä minä i’mettele, miksi. Sinyllä oli viime syksynä ’Ymykyöppämies, joka vaati sinyltä seyrystelysy’dettä, jota sinä et ’älynnyt, myttä kyitenkin myönnyit sii’en paineen alla. Ja sitten hän petti sinyä monien myiden naisten kanssa ja pilasi kaiken. Ja-ja-ja häntä ennen sinyllä oli se ’yvä ystäväsi Isaac, jonka kanssa aloit seyrystellä, ja sitten kyn minä soitin, niin sinä jätit hänet minyn takiani. Ja sitten kirjoitit Facebookissa, että ei olisi kannattanyt. Miksei noin kävisi yydestäänkin? 

Shania: Onnettomat eksäni eivät kuulu meidän suhteeseemme millään tavalla! Olen odottanut seksiä siis ihan turhaan?! Tämä oli tässä, katsellaan joku toinen kerta! Ehkä! 

Simon: Odota nyt, Shania! Jos me yrittäisimme ’arrastaa seksiä, niin se olisi kamalan noloa ja ’äpeällistä, koska minä en osaisi te’dä sitä oikein. Minä kyöläisin sinyn päällesi kyten silloin kyn me nykyimme y’dessä Vicin so’valla. Sinä pitäisit minyä ällöttävänä ja sinä syyttyisit taas ja jättäisit minyt yksin, ja sinyllä olisi minystä pelkkiä ’yönöjä myistöjä. Niin että kannattaako ’yvää ystävyyttä pilata jonkyn ’etken ’yvityksen takia? Ja mitä minyn pitäisi sanoa kaikille tytyilleni täällä? Että Shania tarvitsee minyä nyt seksiin, au revoir! Tylen takaisin sitten kyn Shaniaa ei paneta enää. Leipokaa te sillä välin itse käkkynne! 

Shania: Se olin MINÄ joka kuolasin sinun päällesi!!! Ja minä ainakin lentäisin oitis Pariisiin jos pyytäisit seksiä! Sanoisin todellakin, että kuvatkaa jotakin toista mallia! 

Simon: Ai? Myttä miksi sinä sitten sanoit... Äh, ei sillä väliä. Shania, jos minä ’arrastan seksiä, niin se tapa’tyy räkkäyssy’teessä. Lyylin, että sinä tiesit sen. 

 

Shania: Galagar... Luoja sentään! Minähän rakastan sinua! Sinä olet vaan maailman vaikein mies!
 

Hetkeen Simonista ei kuulu mitään muuta kuin raskas hengitys, ja Shania odottelee vastausta puristaen luuriaan lujasti korvaansa vasten.

 

Shania: Miksi helvetissä hän ei vastaa mitään?!
Simon: Ai?
Shania: Vain tuonko hän sai sanottua?! Jaaha, että rakkauskin on siis yksipuolista! Siinä tapauksessa meille ei jää mitään! Hyvästi!

 

Simon puristaa riipusta rintaansa vasten kuin hengenhädässä.

Simon: Sinä… Sinä ’älysit minyn kanssani pelkän panosy’teen. Aidalla ja Gunnarilla oli vyösiä sellainen sy’de, jossa pannaan kyn tavataan ja myyten ei pidetä mitään y’teyttä. Minystä se on öytöä, okei? En minä ’älyä sellaista. Seksi kyylyy räkkäyssy’teeseen, myyten se on pelkkää itsekästä kysive’keiden ’inkkaamista y’teen, eikö? Meillä ei ole räkkäyssy’dettä. Ja kyn minä olen monella tavoin kyin robotti... Siis... minä en pysty räkästämään ketään. Sinä ansaitset parempaa kyin tynteettömän robotin. 

Shania: Totta vie ansaitsen! Et muka osaa rakastaa etkä panna! Kuten sanoin: hyvästi! Oi revua! 

Simon: Odota! Voimmeko me py’yä sitten kyn näemme taas kasvokkain? En minä pysty tässä py’elimessä mitään selittämään. 

Shania: Kyllä pystyit selittämään, ja hyvin pystyitkin! 

Simon: Me-meidän piti olla ystäviä... Sniff! En minä pysty sinylle mitään myytä tarjoamaan. Sykyläisenikin vi’aavat minyä. En ’älyä, että meidän välillämme on salaisyyksiä tai epäselvyyksiä, joten kerron sinylle, miksi. Nyyh! Olin lapsi vielä silloin, kyn…

 

Shania: Selitykset ovat tältä päivältä loppu, KAIKKI on loppu ja pilalla! Hyvästi rakkauteen ja petipuuhiin kykenemätön kakkumaakari! 

 

Shania lyö Simonille luurin korvaan ja on niin kiihtynyt, että tärisee kauttaaltaan koko nainen; niin raivosta kuin järkytyksestäkin.

Samaan aikaan Pariisissa riipus luiskahtaa Simonin hikisestä ja ihottuman vaivaamasta kämmenestä lattialle hänen rojahtaessaan sänkyynsä lohduttomasti itkien.

Simon: Je t’aimmme… Y-hyy! Tällaistako se rakkaus on?

Shania antaa kännykän vaan pudota kädestään.

Shania: Eih... Minä en kestä tällaista, ei, ei, ei, EIIII!!!

 

Shania nousee ja harhailee tunnekuohun vallassa asuntolasänkynsä päähän ja kiskaisee seinältä valokuvan, jossa Simon on.

 

Shania: Kirottu..nyyh..kykenemätön...nyyh..kakkumaakari..yhyy! 

 

Shania suorastaan rojahtaa sängylle itkemään hysteerisenä. Kädestä pudonnut puhelin, josta Simonin ääni vielä hetki sitten kuului, lojuu lattialla. Valokuva Victoriasta bändeineen, johon Simon tuolloin vielä kuului, lojuu lattialla. Ja päiväkirja, jolle Shania on vuodattanut unelmiaan ja tunteitaan Simonia kohtaan, lojuu sekin lattialla.

 

Angel Diaries jatkuu!

Tarinassa mukana: Marianne & Simon, Victoria ja Charlie