Osa 199 Saarnaa ja cha cha chaa

Silky Streetissä tapahtunutta:

Shania sekoili Victorian halloween-bileissä enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Tuli juotua ensimmäiset kännit, vähän outoja pillereitä naposteltua, hilluttua puolialasti ja kaiken huipuksi neiti vampyyri yritti kaikkien nähden törkeästikin vikitellä Simonia.

Shawnan haudan mysteeri ratkesi viimein. Haudalle olikin tuonut jatkuvasti uusia kukkia Shawnan kaksoissisko Annika, joka oli selvittänyt oikeat sukujuurensa ja yritti lähestyä perhettään. Jonathan ja Jacqueline ottivat esikoistyttärensä avosylin vastaan ja toivottivat tervetulleeksi perheeseen.

On joulukuun alku ja Shania menee Aidan luo.

Aida: Jaahas, neiti hurjimus suvaitsee viimein saapua!

Shania: No minä olen maannut flunssassa, kuten hyvin tiedät! Ja isosiskoni etsi meidät käsiinsä. Tietysti olen halunnut viettää aikaa Annikan kanssa! Hän on ulkoisesti ihan kuin Shawna, mutta kasvanut niin eri kulttuurissa, että hän on kuin hiljattain syntynyt. Nyt kun olen täysin parantunut, haluan äkkiä tapaamaan Simonia uudestaan. 

Aida: Pyh! Mahtaako Simon haluta sinua sinne enää sen viime kertaisen jälkeen?

Aida: En olisi ikinä uskonut näkeväni sellaista! Mistä ihmeestä keksit juoda pään täyteen votkaa?! Ja minkä takia ylipäätään päätit juoda, sinähän olet absolutisti? Se hetkuttelu ja ketkuttelu ja mikä lie twerkkaus oli noloa katsottavaa, mutta touhusi menivät illan edetessä vaan hullummiksi! Mikä ihme sinua nykyään vaivaa?

Shania istuutuu lempituolilleen ärsyyntyneenä.

Shania: Mikä helvetti kaikkia niin vaivaa siinä juomisessani?! Caitlinkin valitti samasta ja Nichelle oli pyörtyä kun kerroin hänelle videopuhelussa bileistä. Nichellen suhtautumista en ihmettele, mutta mitä varaa Caitlinilla taikka sinulla on sanoa yhtään mitään?! Minä olen joutunut katsomaan teidän kännisekoilujanne keväästä 2012 saakka, jolloin ystävyytemme alkoi!

Aida: No ei se yhtäkkinen juominen nyt niin paha juttu olisi ollut, mutta kun sinä olit siis ihan sekaisin! Simon-parka ei tiennyt kuinka olisi istunut kun kiehnasit hänen päällään kuin maksullinen huora ja pussailit häntä väkisin.

Shania: Vai vielä väkisin?! Kaikkea roskaa sitä joutuu kuuntelemaan! Kuten olen sanonut, täytän ensi vuonna jo 30, joten eiköhän ollut jo korkea aika kokeilla sitä känniä?! Simon kyllä ymmärsi, että käyttäydyin sillä tavoin koska olin niin humalassa!

Aida: Onko hän sanonut niin? Että ymmärsi käytöstäsi?

Shania: No ihan normaalisti olemme puhelimessa jutelleet! Jos hän olisi jostakin "väkisin pussailusta" vihainen, sen hän kyllä olisi jo kertonut! 

Aida: Vai sellaista... Sillä ex-pomomme tyttärellä oli sinuun huono vaikutus. Aina kun supisit ja hihittelit sen Darian kanssa, silloin käytöksesi jostain syystä paheni!

Shania: No älä nyt Dariaa syytä! Hän on ihana ihminen!

Shania: Hei kuules Aida, minä tulin tänne kertomaan innoissani Annikan paluusta ja suunnittelemaan seuraavaa vierailua Trolliwoodiin, niin joudunkin kuuntelemaan saarnaa! 

Aida: Minä kerron aina totuuden ja sen sinä tiedät hyvin. En edes muista, mistä kaikesta minun sinulle piti niin kutsutusti saarnata!

Shania: Jäähän kuule miettimään sitä! Kirjoita paperille! Vie Dollywoodin kirkkoon Pastori Kaarteelle tai Isä Aurinkoiselle, saa pappi julistaa koko kansalle ensi sunnuntaina! Minä lähden tutustumaan uuteen perheenjäseneeni! Annika on herttainen ja kiltti kuten Shawnakin oli, ei moinen rääväsuu!

Aida: Siinähän menet mokoma.. mokoma kolmenkympin kriisistä kärsivä bimbo!

Shania: Heitä biseksuaali voltti!

Shania: Oh, mikä ihme siinä on, että juuri minä en saa tehdä mitään?! Muut kyllä saavat roikkua kännissä vaikka kattolampuissa!!! Muistuipa mieleen, että Caitlinin äiti teki kerran niin... Eikä saarnannut kukaan Tuijalle seuraavana päivänä!

Seuraavana sunnuntaina Dollywoodin kirkossa ei lueta saarnaa Shaniasta, sillä on itsenäisyyspäivä. Jonathan, Jacqueline ja Annika ovat lähteneet aamulla Shawnan haudalle, sillä Jonathan on halunnut näyttää, että Annikalle kertomansa juttu on totta.

Jacqueline jäi vielä hetkeksi haudalle ja Jonathan ja Annika astelevat metsän kautta kotia kohti.

Annika: Oi isä! Se oli ihmeellistä! Kuin suoraan sadusta!

Jonathan: Minähän sanoin, että siitä saakka, kun identtinen kaksossiskosi menehtyi itsenäisyyspäivänä 7 vuotta sitten kello 9 aamulla, on ensilumi satanut joka vuosi samaan aikaan.

Annika: Mutta että joka vuosi 6.12. ja AINA tasan yhdeksältä aamulla?! Tämä on aivan käsittämätöntä! Ihan kuin siskoni yhä olisi kanssamme.

Jonathan: Niin hän onkin. Shawna, rakas enkelini...

Annika: Oi isä, olet ihan lumessa! Oi et voi kuvitella, miltä tuntuu kutsua sinua isäksi!

Jonathan: Sinä olet Jumalan, tai luultavasti enkelimme Shawnan lahja minulle ja äidillesi. 

Pian kello on jo yli 10, lumisade on lakannut ja ulkona on jo valoisaa.

Annika: Miksi äiti viipyy yhä haudalla?

Jonathan: Antaa Jacquelinen olla, kyllä hän tulee pian perästä.

Vaikka Annika on elänyt uuden perheensä kanssa vasta vajaan viikon, tuntee hän jo olevansa yksi Simmonseista.

Annika: Oi minulla on vielä niin älyttömästi kysyttävää! Harmittaa niin, ettei se toinen pikkusiskoni tule Suomeen jouluksi. Oi se oli ihan uskomaton käänne, että Sinead oli pitkään vihainen ja kuului uusnatsijärjestöön, mutta sitten koomasta herättyään hän olikin muuttunut! Ja että hän on nyt mustan miehen kanssa onnellisesti naimisissa! Ja Junior ja Shania ovat siis sinkkuja tällä hetkellä molemmat... Oi kerro jotakin niistä siskopuolistani! Sitä, joka asuu Turussa en vielä ole edes tavannut!

Jonathan: Tapaat Jillin pian. En voi paljastaa enempää, sillä se on vielä salaisuus. Mutta pääset näkemään hänet jo tässä kuussa. Muut siskopuolesi olet jo tavannutkin; Sonjan, Elainen ja Caitlinin.

Annika: Oi se Caitlin vaikuttaa niin hassulta! Uskomatonta sekin, että sen hänen vanhimman tyttönsä oikea isä kidnappasi hänet ja Caitlin oli melkein vuoden kateissa!

Jonathan: Niin ja urhea tyttäreni kirjoitti vielä kirjan kokemuksistaan! Kyllä perheessämme on tapahtunut yhtä jos toista ja saat kuulla jonakin päivänä vielä ihan kaiken! Kunnes jo kyllästyt niihin tarinoihin.

Annika: Oi isä, en usko, että voisin KOSKAAN kyllästyä niihin tarinoihin! Olen jäänyt niin paljosta paitsi! Olen Caitlinin tyttöjen ja Elainen pojan täti, minulla on keväällä vasta 5 vuotta täyttäväkin velipuoli ja sitten on se Elainen pikkusisko, joka ei siis halua kuulua perheeseemme?

Jonathan: Ai tosiaan, Francinen unohdin kokonaan äsken. Kyllä hänetkin perheeseen saadaan, teen kaikkeni sen eteen! 

Annika: Ja minulla on äidin puolelta monta tätiä, sinun puoleltasi setä ja jopa molemmat isoäitini ovat vielä elossa! Ja kaikki ne serkutkin! Oih, parempaa joululahjaa en olisi eläissäni kuvitellut saavani!

Jonathan: Niin se vaan on, että perhe, se se on tärkein. Hyvää itsenäisyyspäivää muuten, tyttäreni!

Itsenäisyyspäivästä ehtii kulua miltei viikko, kunnes Shania lopulta on näkemässä Simonin uudelleen. 12.12. on lauantai, aurinko on juuri laskemassa ja Aida on lähdössä Trolliwoodiin Gunnarin luo sekä jouluostoksille. Shania on sopinut Simonin kanssa tapaamisen siten, että pääsee kaupunkiin Aidan kyydillä. Shanian lähdöstä vaan ei meinaa tulla mitään.

Shania: Katso Aida! Laitoin Eiffel-torni-riipuksen kaulaan. Simon varmasti arvostaa vaivannäköäni! Voi ei tämä mekko näytä tarpeeksi seksikkäältä! Me olemme Simonin kanssa nyt friends with benefits, joten SE luultavasti tapahtuu tänä iltana! En voi lähteä petipuuhiin unelmieni komistuksen kanssa resupekan näköisenä!

Aida: Ohhoijaa... Ehdin nukahtaa tähän istualleni ellet kohta saa itseäsi lähtökuntoon. Pukeutuisit mieluummin lämpimästi, etkä moiseen kesähepeneen. Se hepene muuten ON aika seksikäs, etkä todellakaan näytä resupekalta... Minä kyllä vähän epäilen sitä teidän uutta järjestelyänne. Siis että Simon hyppäisi yhtäkkiä kanssasi sänkyyn... Ettet vaan ole kännipäissäsi kuvitellut koko juttua? 

Shania: Hah! Vielä mitä! Sovimme siitä ihan yhteistuumin. Toki haluaisin seurustella heti kunnolla kuten sinä ja Gunnar, mutta en kuule valita siitä, että joudun jaarittelemaan joutavia sen eteen, että pääsen sänkyyn sen adoniksen kanssa!

Aida: Kuulinko oikein? Sanoitko juuri, että JOUDUT tekemään jotakin muutakin kuin naida?! Ja onko normaali keskustelu läheisen ihmisen kanssa sinulle nykyisin täysin turhaa JAARITTELUA??!!  Jaarittelenko minäkin siis nyt tässä?!

Shania: Et, sinä SAARNAAT! Kuten aina, nykyään. Mutta olet oikeassa..

Aida: No huh! Pelästyin jo, että johan sinusta on pinnallinen tullut!

Shania: Öö... Niin, olin kylläkin sanomassa, että olet oikeassa siinä, että tämä mekko on tarpeeksi seksikäs! No niin, haen vaan takkini niin lähdetään!

Aida on miltei mykistynyt äskeisen kuultuaan.

Shania: Ja ennen kuin alat saarnaamaan; tiedän, että tämä on ohut farkkutakki, mutta se vaan sopii mekon kanssa niin hyvin yhteen. 

Aida: Ää.. Olen niin pyörällä päästäni sinun takiasi nykyään, ettei kiinnosta joku helvetin takki! Missä vaiheessa muutuit tuollaiseksi? Olet kuin liioitellun satiirinen versio minusta! Tai siitä Aidasta, joka olin vielä muutama vuosi sitten.

Shania: Mitä sanoit, en ajatellut? Eikö ole ihanaa, että lila nenäkoru sopii asuni kanssa taas?!

Shania: Oi nyt minä sen tajusin! Olen ollut täysi idiootti!

Aida: Ai nytkö vasta huomasit itsekin..? Minä olen pannut merkille jo pitkän aikaa, ettet ole enää..

Shania: Se pinkki matto! 

Aida: Öh.. Mitäh?

Shania: No olen pohtinut bileistä saakka, mikä matto sopisi sen Simonilta saamani orkidean kanssa yhteen! Kukka tulee tänne olohuoneen pöydälle, mutten ole muistanut sitä mattoa, jonka sain synttärilahjaksi syksyllä 2019! Olikohan se Sonjalta ja Deniseltä..? No, oli keneltä oli, nyt sille tulee viimein käyttöä ja se saa olla kaiken huipuksi jouluna jo lattialla!

Aida: Hmm... Tuskin sinua kiinnostaa kuulla, mitä kaikkea olen serkkuni kanssa puuhaillut? Kun nyt Denisestä tuli puhe. Aiomme matkustaa yhdessä Japaniin heti kun...

Shania: Juu ei kiinnosta. Kai volkkarisi on oven edessä?

Aida: No sattuu kuule olemaan tien varressa! 

Shania: Mutta minähän jäädyn! 

Aida: Deal with it, bitch! Tällä hetkellä toivon, että olisin joutunut parkkeeraamaan sen Parrukadun kulmaan asti, jotta joutuisit kävelemään mahdollisimman kauas kesäkuteissasi!

Shania: Mikä sinua taas vaivaa?! Etkö itse näe, kuinka ilkeä nykyisin olet?!

Aida on täysin kypsänä ystävänsä käytökseen jo ennen matkaan lähtöä. Hän pohtii tuulilasia krapatessaan, kuinka jaksaa kuunnella mokomaa diivailua koko automatkan.

Shania: No nyt on koko ikkuna varmasti vailla jäätä, toisin kuin minä! Sanoit auton olevan tien varressa! Et sitä, että Silky Streetin ja Cindy Streetin kulmassa saakka!

Aida: No olisipa se ollut tuolla tien toisessa päässä, eli vielä hieman kauempana! Se ei ollut ilkeyttä, kun sanoin niin. Tai oli, mutta jos miettisit vähän omia juttujasi, ymmärtäisit kenties metsän vastaavan kuten sinne huudetaan!

Shania: Metsä vastaa sinulle, että: "Kukkuu!" No niin, mennään jo!

Aida lähtee ajamaan kohti Trolliwoodia. Shania saa Victorialta epämieluisan tekstiviestin jo alkumatkasta.

Shania: Siis eikä! Vic ilmoittaa, että Simon haluaakin tavata minut siellä! Siis Vicin luona! Oi minkä takia hän ei kutsu minua omaan kotiinsa?!

Aida: Haahhahaa! Pahoittelen pientä vahingonilon purkaustani, mutta sitä saa, mitä tilaa! Simon pelkää tietysti, että käyt taas hänen kimppuunsa. Ja niin varmaan aioit tehdäkin! Hän ei uskalla tavata sinua kahden kesken, vaan tarvitsee Vicin esiliinakseen, iihhihii! Mitäs se metsä vastasikaan kun huutelit sinne? "Kukkuu vaan sinulle ja sänkypuuhillesi!" Ahhahhaa!!!

Shania: Turpa kiinni nyt! Et sinä voi tietää, mitä siellä tapahtuu!

Ensilumi on sulanut aikoja sitten pois ja kaikkialla on vaan mustaa, pimeää ja jäätä. Tuulilasia saa pyyhkiä vähän väliä, sillä ajosta huolimatta se jäätyy jatkuvasti ja Shanian vouhotus sisäpuolella saa ikkunat ihan huuruun. Aida hankaa ikkunoita välillä autossa lojuvalla rätillä.

Shania: Voi ei jos oletkin oikeassa...

Aida: Yleensähän minä olen! Turhaan sinä seksiä tältä reissulta odotat, ihan oikeasti, Shania. Mieti nyt. Eikö se olisi ihan outoa Simonin kaltaiselta.. mieheltä?

Shania: No friends with benefits on mitä on! Ystävyyssuhde, joka sisältää sen edun, että sitä ystäväänsä saa panna! Joko niin tai sitten kunnon parisuhde. Ei mitään outouksia siltä väliltä!

Shania: Oi minun on varmistettava, että näytän haluttavalta! Laitoin kuitenkin väärän mekon!

Aida: Lopeta nyt jo Jeesuksen tähden!

Shania: Jospa laitan tämän hiuksissa olevan pannan kuten sen kuuluukin olla? Siis nythän se on vaan hiusten seassa koristeena, mutta jos vedän sillä hiukseni taakse, niin rintavarustukseni ainakin tulee enemmän esille?!

Aida: Ohhoijaa.. No teeppä se.

Shania: Ja huulipunaa laitan reilusti lisää! Voi miksi en laittanut sitä hot pinkkiä sävyä?!

Aida: Jos haluat ylipäätään nähdä koko äijän, tukit nyt sen suusi! Käännyn muuten takaisin Dollywoodiin tuosta seuraavasta liittymästä!!!

Samaan aikaan kun Shania tuskailee tulevaa iltaansa Simonin kanssa, on hänen isänsä ajanut pitkän matkan kirjaimellisesti Hevon Kuuseen; maatilalle, jossa Shania ystävineen vieraili kesällä 6 vuotta sitten. Maatilalla kasvatetaan nimittäin myös joulukuusia.

Jonathan: Iltaa iltaa! Löysinpäs minä tänne viimein!

Jokke: No iltaapi vaan! Meikäläinen on maatilan isäntä Jokke! Joulukuustako herra on vailla?

Jonathan: No itse asiassa montaakin sellaista! Päätin hankkia kaikille lapsilleni lahjaksi elävät joulukuuset tänä vuonna.

Jokke: No se on hieno lahja se! Tämä on kuulkaa sukulaislikkani Pinja ja saapi auttaa valitteen herralle sopivat!

Pinja: Hei vaan.

Jonathan: No heipä hei sinullekin! 

Jokke: Täällähän näitä kasvaapi jos jonkinmoista sorttia! Olikos lapsukaisia siis 2 vai enemmänkin?

Jonathan: No onhan tuota jälkikasvua kertynyt 11 lapsen verran!

Jokke: No ohhoh! Ottaako herra 11 kuusta?!

Jonathan: No en sentään, mutta 6 kappaletta ainakin! Toinen esikoisista on kuollut ja kuopus täyttää vasta keväällä 5 vuotta, joten laskin tarvitsevani 6 kuusta. Niin, toinen näistä esikoisista muutti vastikään minun ja emäntäni luo ja sinne ei kuusta suunniteltu, koska lähdemme Amerikkaan jouluaattona!

Jokke: No johan on! Ameriikan maahan ja aattona vieläpä! Mikäs kone se korona-aikana lentää ja jouluna vieläpä, jos saapi udella?

Jonathan: Yksityiskone. Saa toki udella! Yksi tyttäristämme asuu Amerikassa ja hänen luokseen menemme ensimmäisenä. Eli hänkään ei tarvitse kuusta. 

Jonathan joutuu itsekin pohtimaan tarkkaan, tuliko lapset nyt laskettua oikein. Pinja esittelee hänelle samalla omasta mielestään kauniita kuusia.

Jonathan: Junior, Shania... Öö...Caitlin, Ellu, Sonja ja... Kenellekäs se 1 kuusi olikaan..? Kun Sinead on Jenkeissä, Annika menee jouluna Shanian luo, Francine ei vielä halua osaksi perhettään ja Pikku Junnu nyt on pikku.. Ai joo, Jill tietysti! 

Pinja: Minusta tämä tässä on kaikista sopusuhtaisin ja kaunein! Ota se rakkaimmalle lapsellenne!

Jonathan: Öh.. Heistä osaa sellaista valita...

Viimein 6 hyvää puuta löytyy ja Jilliä varten Jonathan joutuu vielä pyytää kuljetusta eri kaupunkiin.

Jokke: Vai ettäkö oikeen Turkkuun asti pitäis herran saada kuusipuu? No meiltä ne hommat järjestyy!

Jonathan: Loistavaa!

Pinja: Hei setä, tuonko teille molemmille sahat vai..?

Jokke: Kyllä meikä pojan sukulaislikalta täytyy löytyä sen verran ruista ranteesta, että kuusi kuusipuuta kaatuu tuon tuosta kuin heinää hutkisi!

Pinja: No en kai minä nyt yksin sentään...?

Jonathan: No et tietenkään! Me kyllä hoidamme setäsi kanssa tämän puunkaato-osuuden! Kiitos vaan sinulle tyttö kun olit apuna. Ja hyvää joulua!

Jokke: No joutas se nykynuoriso hommia paiskia ku jotta seisoskella aurinkolasit ottalla...

Samaan aikaan Trolliwoodissa:

Gunnar on huoltanut Victorian autoa omassa tallissaan edellisenä päivänä ja tuonut sen iltapäivällä takaisin sekä sopinut lähtevänsä Victorian luota Aidan kanssa jouluostoksille. Kun Shania ja Aida vähän ennen neljää astuvat ulos Aidan autosta, on päästä varpaisiin mustaan nahkaan sonnustautunut Gunnar jo ulkona vastassa. Samassa Victorian Pella-koira on vähällä purra Shaniaa! Gunnar ottaa nopeasti sen pannasta kiinni.

Pella: Räh räh räh! Rauh rauh rauh räh! Mrrrrr…

Shania: Mikä hirveä peto tuo on??!! Apuaa, ottakaa se pois kimpustani!!! Se syö minut!!

Gunnar: Tsoo! Ei nyt syödä Shaniaa, Pellaseni! Anteeksi, se nyt on tuollainen kaikkia tuntemattomia kohtaan. Hyvä vahtikoira! Harmi vaan, että alkaa olla jo ikäloppu ja nivelrikon rampauttama. Vic ei enää raaski pitää sitä aitauksessa, vaan se on melkein aina irti. Se on yleensä kuistilla kiinni silloin kun Vic odottaa vieraita, mutta nyt ei sattunut olemaan. Postimiehet eivät enää uskalla tuoda Vicille nukkeja, jähhähhää! Ihan kuin ei niitä jo tarpeeksi olisikin...

Aida: Moi kulta! No hei vaan Pella sinullekin!

  

Gunnar antaa Pellalle makupalan ja kaappaa Aidan syliinsä. Aidalle Pella ei rähise vaan suorastaan kiehnää naista vasten; he ovat tavanneet ennenkin, ja Pella tunnistaa kyllä eläinrakkaan ihmisen.

 

Gunnar: Oi ihana Aidaseni! Olipas taas rankka päivä ja yö! Ja Vicin syytä kaikki!

Aida: Minä taas meinasin ajaa ojaan kun ärsytti niin... Mitä Vic on tehnyt?

Gunnar: No kun oli Vicin auton värkkäämisessä taas niiiin paljon hommaa... Kun tuo meidän luonnonystävä-Vic halusi kierrättää ja meni sitten ostamaan muka vähän käytetyt talvirenkaat joltain kahjo-Billyn huijarikaverilta ja vaihtoi itse ne renkaat, niin ratti täristi yli kahdeksaa kymppiä ajettaessa kuin olisi karusellissa ollut! Huhhuh! Ja joko ajan Vic sai täyttää sitä vasenta takarengasta kun ei ilma pysynyt. No, hän pyysi minua katsomaan autoa tallissani, ja arvatkaas mitä?

Aida: No? Koko kiesi joutui lunastukseen?

Gunnar: Ei sentään. No minä sitten löysin eilen sieltä sisäkumista ihan järjettömän kokoisen naulan! Anna naisen tehdä ja tee sitten itse perässä paremmin, hohhoijaa! Öh, siis en minä sinusta nyt tässä puhu, kultaseni; sinulta sujuu mikä vaan! 

  

Shania hytisee sekä kylmyydestä että pedonpelosta. 

 

Shania: Täällä jäätyy, menen jo sisälle. Kiva nähdä, Gunnar, mutta minä en ymmärrä autoista mitään...

Aida: Haa, saapa nähdä sujuuko jouluostokset, sillä en malta pitää näppejäni sinusta erossa! Ja mene sinä siitä sisälle, itsehän pukeuduit kuin juhannuksena!

Gunnar: Juu, heippa vaan, Shania! Uusien renkaiden lisäksi vaihdoin sitten öljytkin samalla, ettei mokoma kosla hajoa kohta uudestaan. En kyllä käsitä, miksei Vic viitsi ostaa uutta autoa, kun kerran varaakin olisi. No, lähdetäänkö nyt sinne jouluostoksille, niin saadaan sekin kammotus pois alta?!

Aida: Mennään, niin päästään joskus lämpimään sänkyysikin, hihii! No niin, tulen noin kolmen tunnin kuluttua hakemaan sinua!

Gunnar: On täällä kylmä! Minä tarvitsenkin pantterini sänkyyni lämmittämään! Grrr…

Shania: Juu juu, menkää jo, haluan nähdä Simonin!

 

Shania kiirehtii Victorian ovelle jo ennen kuin Gunnar häipyy petoa pitelemästä ja suunnistaa Aidan kyydissä keskustaan. Shanian pelko on turha, sillä vanha ja raihnainen Pella-koira jää rauhallisena kuistin viereen pyörimään kun Victoria avaa oven ja Shania astuu toiveikkaana sisään. Victoria vie Shanian suoraan keittiöön. Siellä Shania tajuaa, ettei Simonia näy missään. Victoria nojaa sivupöytään kädet puuskassa Shanian seisoessa ujona vieressä. Victoriasta huokuu lyhyeksi naiseksi yllättävän paljon auktoriteettia; jo pelkkä hänen tuima katseensa saa Shanian tutisemaan ja hikoilemaan!

Victoria: Laitettaisko vaikka glögiä tulemaan?

Shania: Öh... Eikö Simon olekaan täällä?

Victoria: Ei, se tulee vasta tunnin päästä! Ajattelin, että jutellaan ekaks vähän kahdestaan. Joten kerroin teille vähän eri ajat tapaamiselle, hehheh. Mutta glögiä nyt?

Shania: Noo... Vaikka, kiitos. Sinulla on täällä jo joulukoristeetkin. Itse laitan vasta pari päivää ennen joulua. Aida valittaa aina, että minun takiani sademetsät tuhoutuvat, koska olen hankkinut joka vuosi uuden muovikuusen. Tänä jouluna ajattelin sitten käyttää Mikki Tikin suunnittelemaa design-kuusta, jonka tilasin Jennijeen ompelimosta 2013. Käytin sitä peräti kolmena perättäisenä jouluna, joten Aida liioittelee! TUNNIN päästä??!! Voi apua, Vic haluaa varmasti saarnata siitä kännisekoilustani!

Victoria: Hmm... Ihan kiva, mut meidän pitäis kyllä vähän puhua niistä bileistä vielä. Tai pikemminkin sun käytöksestäs silloin.

Shania: Arvasin... Sain jo Aidalta kuulla yhden saarnan... Mutta sanon heti alkuun puolustuksekseni, että olin humalassa! Vieläpä ensimmäistä kertaa elämässäni!

Victoria: No joo, oon mäkin kännissä sekoillu. Ei se mitään, mutta...

Shania: Öh... Mutta... Mitä? Mitä haluat minun sanovan? Tietysti pyydän erittäin syvästi anteeksi, että kaatuilin ja varmaan rikoin jotain ja sellaista, mutta minä vaan en muista koko illasta juuri mitään...

Victoria: "Siepataan tuo komistus ja raiskataan se!" Noin sä sanoit Darialle, ja Simonia tarkoitit tietty. Ja sen jälkeen pakotit sen pussaamaan sua ja lääpit sitä vaikka miten. Oli aika noloa katsottavaa. Muistuuko mitään mieleen?

Shania: E…e... eihän... JOS olen tuollaisia puhunut, niin sehän on ollut vaan vitsiä!

Victoria: Vai vitsi... Tollasista ei kuule vitsailla edes kännissä! Ja se, että sä sanot sitä komistukseks, ei todellakaan oo mikään kehu tossa yhteydessä. Limaista pikemminkin.

Shania: Ai PAKOTIN pussaamaan?! No kuulostaa kyllä kaamealta, mutta en voi muuta sanoa, kuin että en muista moista lainkaan! En minä tiedä miten kännissä ollaan, koska en ole aiemmin ollut!

Victoria: Kumma miten Simon vielä sen jälkeen suostu ottamaan sut viereensä nukkumaan. Kyllä mä olisin potkinu pois jos mulle tai musta olis joku noin puhunu.

 

Shania: Sen kyllä muistan, kun nukuimme yhdessä... Ehkä hän tajusi, että kaikki ne tyhmät juttuni johtuivat humalasta, eikä loukkaantunut?

Victoria: No Simon on niin hyväsydäminen kyllä, että se antaa anteeks mitä vaan... Ja todellakin pakotit sen siihen! Se oli ihan hämillään koko illan, aina siitä asti kun sä tanssiessas hinkkasit persettäs sitä vasten. Se oli vielä ihan hauskaa, mut sit sä aloit kunnolla sekoilla. Nuoleskelit Simonia sen sylissä istuen niin, että sen naama tahriintu sun huulipunasta ja käskytit sitä, että: ”Suutele mun rintoja ja mitä vaan tahot!” Se yritti vähän hillitä sua puhumalla paskajuttuja Caitlinin kanssa, mikä oli aika koomista, mutta ei silläkään sitten ollu suhun suurta vaikutusta.

Shania: Se hemmetin pilleri, jonka Darian kanssa otimme! Öh... Minä en edelleenkään voi muuta sanoa, kuin että olen erittäin pahoillani... Mutta haluan sanoa sen Simonille itselleen!

Victoria: Olis syytäkin! Ja vaikka sä nyt kännissä olitkin, niin se ei oo mikään tekosyy puhua jostain raiskauksesta. Tuliks sulle edes mieleen, että mitä jos joku bileporukasta on oikeesti joutunu raiskatuks? Ei varmaan niin. Ethän sä sellasia ajattele. 

  

Shania: Hei, minä tulin tapaamaan tänne Simonia ja ajattelin, että onpa kiva nähdä taas sinutkin. En tullut haukuttavaksi! Saat minut tuntemaan itseni 13-vuotiaaksi, jolle äiti saarnaa!

Victoria: Eiköhän sulle tee ihan hyvää joskus kuulla saarnakin. Ei oo äitis tainnu sulle niitä tarpeeks jaella. Dariaa oonkin jo puhutellu, ja se tajus pyytää Simonilta anteeks omaa osuuttaan sen ahdistelusta.

Shania: Äitini ei muuta osaakaan, mutta isäni on aina pitänyt puoliani, jotta ei ole tarvinnut kuunnella saarnoja!

Victoria: No, laitetaas nyt sitä glögiä. Eiköhän Simonkin kohta ilmaannu tänne. Se tulee aina joka paikkaan etuajassa!

Shania: Oh, anteeksi, Victoria. En tiedä mikä minuun meni... Tietysti sinulla on täysi oikeus saarnata minulle moisesta. Tajusin juuri, että sinut on ilmeisesti... raiskattu...?

Victoria: No ei onneks oo... Mutta tunnen ihmisiä, jotka on.

Shania: Huh! No mutta kuitenkin, anteeksi vielä kerran. Nyyh!

Victoria: Joo, ei mitään. Älä nyt itke sentään. Hyvä kun ymmärrät tilanteen nyt. Oo sitten ens kerralla varovaisempi, ettet juo itteäs änkyräkänniin.

Shania: No arvaa juonko enää toista kertaa?! Yhyy! Kyllä tuo sai jäädä ainoaksi kerraksi. En kyllä ymmärrä, miksi Caitlin ja Aidakin moista humalatilaa jatkuvasti halajavat! Kaameata roskaa, sanon minä!

Victoria: No voi sitä viinaa ottaa sivistyneesti lasin tai korkeintaan kaks kerrallaan, niin kuin Simon tekee. Sille alkoholi on ruokajuoma, mut ei se välttämättä edes kerran viikossa juo. Mä oon alkanu ottaa siitä mallia. Ei oo mitään järkeä juoda itteänsä känniin – varsinkaan tollasen ku sä, joka siitä täysin sekoaa. 

                                      

Kello on varttia vaille viisi. Shania ja Victoria ovat juuri juomassa glögiä ja maistelemassa joulukeksejä, kun keittiön ovi avautuu… ja sisään ryntää Pella-koira! Se säntää suoraan Shanian suuntaan tälle rähisten, mutta Victoria saa pysäytettyä lemmikkinsä.

 

Pella: Rauh rauh rauh rauh!

Victoria: Mamin pikku kultsi!

Shania: Iiiiiiik!!! Ota se peto pois, ÄKKIÄ! Se syö minut!!!

Victoria: Ei se mitään syö... Vähän saattaa maistaa! Hähähä!

Pella: Mrrrr...

Simon astuu keittiöön ja ottaa kiinni Pellasta, joka nuoleskelee tämän naaman märäksi.

Simon: Aih! Älä kytitä! Aah, Vic trésor! Missä se sinyn pikkypiskisi on? En ole vieläkään päässyt näkemään sitä!

Victoria: No Piksu sattuu taas olemaan äidillä. Mehän omistetaan nää koirat puoliksi. Kyllä sä sen pian näet.

Shania: Simon! Tulithan sinä! Oi minulla on sinulle niin paljon asiaa!

Simon: Shania!

   

Simon tulee halaamaan Shaniaa. Koira pyörii jaloissa mutta ei käy Shaniaan kiinni.

Pella: Lääh, lääh, lääh!

Shania: Ääk! Taas se yrittää raadella minut! Oh Simon, anna anteeksi!

Simon näyttää Shanialle kädessään olevaa pikku pakettia, ja Victoria ottaa kiinni koirastaan.

Simon: Äh, työtä koiraa... Tässä sinylle pieni jöylyla’ja, chérie; omatekoisia palmiereita.

Victoria: On se hassua miten noita sanotaan kanapeiks pelkästään Suomessa. Muualla maailmassa kanapeet on jotain ihme täytettäviä cocktail-leipiä.

Simon: Niin… Mitenkäs Vic se sinyn äytösi? Joko se on kynnössä?

Shania: Oi kiitos, minä rakastan näitä! Kirottu elukka, näitä et saa!

Victoria: No vittu kun vaihdoin ne renkaat ja kaikki meni ihan hyvin… Mutta heti sen jälkeen se ratti alkoi täristää niin, että kädet täris vielä sisälle tullessakin! Gunnar sitä katsoi ja löysi vasemmasta takarenkaasta ison naulan, eli se Billyn kaveri Pete myi mulle ihan paskat renkaat! Ja nyt Gunnar oikein paistattelee omatekoisessa valokeilassaan sillä asialla, että sai auton kuntoon. Ihan ku se olis ollu mun vika! Ei se ongelma päällepäin näkyny.

Simon: No ei niin. Älä kyyntele hänen ilkkymistään. Hih! Saipas hän kerrankin maistaa omaa lääkettään, kyn silloin bileaamynä ajoi partansa sillä Caitlinin päskömällä ’öylällä!

Shania: Simon hei, olen hyvin, hyvin pahoillani siitä kännisekoilustani!

Simon roikkuu edelleen Shaniassa kiinni mutta keskittyy puhumaan Victorialle.

Victoria: Joo, voi apua! Hehhehee! Mä en kyllä IKINÄ lakkaa muistuttamasta sitä siitä!

Simon: En’än minä täjynnyt, että se olisi pitänyt pois ’eittää, kyn sinä säästät aina kaikki esineet niin pitkään kyin ne toimivat. Joten laitoin sen takaisin peilikaappiin kyn menin vessaan pesemään naamaani. Ja oli vielä ’yvittävää, kyn olimme aiemmin py’yneet Caitlinin kanssa siitä miten ynessä ei saa ikinä olla räy’ässä vessassa, niin minä täjysin etten ollyt laittanyt ovea lykköön kyn Caitlin sinne ryntäsi ja alkoi ’elmojaan nostella! Ei’än minyn olisi ollyt sopivaa sinne jäädä, joten piti sitten mennä yläkertaan sinne chambrejen lyönä olevaan toiseen vessaan ’oitamaan ’omma loppyyn.

Victoria: Hihihii! On se Caitlin vaan aikamoinen... Ihan mun idoli!

Simon: Niin minynkin!

Shania: Huooh... Mitä minä sieltä bileistä muistan, niin Simon taisi sielläkin jorista Caitlinin kanssa ummet ja lammet, vaikka MINÄ istuin seksikkäänä vieressä...

  

Simon ojentaa Victorialle pari pulloa punaviiniä.

Simon: Ai niin… tässä sinyllekin jöylyla’ja!

Victoria: Sä toit mulle Bordeaux’ta! Ah, miten ihanaa! Mistä sä nää vetäisit? Mä rakastan sua!

Shania: Heheh... Sellainen se meidän Caitlinimme on. Onneksi sain pelastettua hänet Jaakkiman kynsistä.

Victoria hyppää Simonin syliin ja vahingossa tuuppaa Shanian kauemmas.

Simon: Äh, älä nyt liioittele sentään. Pariisista minä ne ostin ja jöylyksi olin varannyt. Myttä piti sitten työdä ne jo nyt, koska en’än minä täällä enää jöylynä ole…

Victoria: MITÄH?!

Shania: Mitä helvettiä nyt keksin, jotta hän huomaa minut?! Nyt keksin! Simon? Öh, minullakin on sinulle lahja. Ihan pieni vaan... Tämä koru tuo aina sinut mieleeni, joten haluan antaa tämän sinulle.

Simon: Charlie ’älyää minyt jöylyksi lyökseen. Joten sinne on mentävä, tai hän myyttää Syömeen. Eikä hän voi sellaista te’dä. Mitä kahvilallekin silloin kävisi? Tai Charlien avioliitolle? Lä’den ’yömennä.

Shania: Siis...? Simon, etkö tulekaan luokseni jouluaattona?

Victoria: Voi vittu sitä naista nyt oikeesti! Et sä voi antaa sen pyörittää elämääs miten se haluu!

 

Simon: Mitä sanoit, chérie? No, asiat nyt ovat näin, eikä niille mitään voi. En voi jättää häntä yksin ongelmiensa kanssa. Meillä oli niin ’yönöt välit vyösikäysiä, ja vasta äskettäin olemme yydestään lä’entyneet. En minä voi häntä ’ylätä, kyn hän on tällä ’etkellä ainyt sykyläinen, joka ei minyä in’oa.

Victoria: Sulla on kyl tosi paskoja sukulaisia! Anteeks, mut pakko sanoa miten asia on.

Shania: Mutta Simon, minä en inhoa sinua, Vic ei inhoa sinua. Mekin tarvitsemme sinua täällä!

Simon: No olen minäkin kyllä ollyt aika päskämäinen heitä ko’taan.

Victoria: Etkä oo! Vastahan sä taas lähetit rahaa sille kiittämättömälle äitil…

Simon: Vic, etkö sinä ’älyäisi mennä vaikka työnne olo’yöneeseen näyttimään työtä ’yvää viiniä jonkyn van’an Asterixin kanssa?

Shania: Annatko minulle anteeksi ne hullut jutut, joita olin humalassa puhunut? Ja tehnyt…?

Victoria: No kai se on sitten pakko… Jutelkaa te nyt rauhassa. Mutta me jutskataan kuule lisää vielä huomenna ennen ku sä lähet! Mihin aikaan sun lento lähtee? Mä vien sut kentälle! Se on vähintä mitä mä voin tehdä.

Simon: Katsotaan vietkö… Kolmelta iltapäivällä siellä pitää olla.

Victoria: Korkkaa sä se toinen pullo, kyllä oot sen ansainnu! Jätä mulle muuten huomenna sun vara-avain, niin mä haen täs joku päivä sen sun kauhukakaralaumas tänne hoitoon. Herra herkkävatsa ei sit kittaa täällä liikaa kahvia, ettet sairastu huomiseks. Ja miks hitos sun piti pynttäytyy tolleen, et näytät joltain argentiinalaiselta tanssijalta? Jätät ihan mut varjoos tolla loistollas!

Simon: Kyllä, kyllä, en, kyllä! Kiitos, trésor! Ööh, tältä’än minä i’an normaalisti näytän…

Victoria: No touché! Täysin mun pointti!

Victoria suuntaa olohuonetta kohti Pella-koiran sekä paikalle ilmaantuneiden uteliaiden kissojensa kanssa ja sulkee keittiön oven perässään. 

  

Simon: Anteeksi, chérie! En pystynyt oikein kyyntelemään sinyä kyn Vic työssä pälätti kovalla ja kimakalla äänellään. Sen takia minä hänelle viiniä toinkin, jotta me saamme py’yä räy’ässä.

Shania: Mainio ajatus! Olen yrittänyt siitä saakka kun astuit ovesta sisään anella anteeksiantoasi... Siis kun tein ja puhuin niin hölmöjä täällä bileissä...

Simon: No ääh… Kyn vaikka minä en ollyt kännissä bileissä, niin en minäkään myistä siitä illasta paljon mitään. Aivot ovat i’an symyssä sen pitkän flynssän jäljiltä. Tiedä vaikka se olisi ollyt koronaa, vaikka se viimeisin testi näytti myös negatiivista; ei mistään vasta-aineista tietoakaan! Ja minä vielä sinyynkin tartytin sen kamalan täydin! Kymmä jytty, ettei kyitenkään kykään myy sairastynyt, vaikka minä ’alasin viimeistään pois lä’tiessä kaikkia myitä paitsi Gunnaria, Aidaa, Nahelea ja sitä ällöttävää Billyä. Ai niin, Katia en e’tinyt ’alata, kyn hän ’äipyi niin aikaisin. E’kä parempi niin.

Shania: Oi ei se ollut koronaa, enkä välitä nyt koko taudista. Luulin, että olisit minulle kamalan vihainen niistä kännisekoiluistani...

Simon: En ole! Sen verran myistän, että pyöltä pörykästä minä ’iplasin ja yöllä vielä sinyn päällesi kyöläsin! Ja Caitliniakin vielä piti pyssätä, vaikka hänellä on ne pikkyiset lapset ja heidän isoäitinsä kyöli koronaan! Voi ei… Toivottavasti he kaikki ovat kynnössä. Kai he ovat kynnössä, Shania? Oi, kerro minylle, että he ovat terveitä!

Shania: Öh... Ovat he...

Simon: Oh, mikä valtava kivi vierä’ti sydämeltä! On ollyt niin syrkeä omatyntö tämän asian takia, etten ole jyyri yskältänyt kenenkään soittoi’in vastata. Enkä ole jaksanytkään. Pari kertaa minä ainoastaan taisin vastata sinynkin soittoi’isi, Shania. Ja silloinkin olin i’an tööt, kyten Vic sanoo. Pyöliynessä ja melkein täjyttömänä siis! Mort au monde. Eli dead to the world, kyten ne työllä chenalin sekä isomman rapakon toisella pyölellä sanovat. Anteeksi.

Kaksikko istahtaa pöydän ääreen, ja Simon kaataa viiniä lasiinsa ja Shaniankin lasiin, vaikkei neito ole sanonut ottavansa mitään.

Shania: Oh, minä vielä jorisin ihan joutavia puhelimessa! Anteeksi! Ja äskettäin olen kuullut... öh, tiettyjä yksityiskohtia niistä bilesekoiluistani. Niistä minä olen enemmän kuin pahoillani. Oi saanko siis anteeksi?! En enää toista kertaa juo koko elämäni aikana!

Shania: Ai? Minä meinasin jyyri tarjota sinylle tätä ’yvää viiniä, kyn nyt ko’ta on jöyly ja minä ’äivyn maisemista ties kyinkä pitkäksi aikaa. Ei ole mitään anteeksi annettavaa. Toivottavasti ei myyten ’aittaa tämä pieni syynnitelmien myytös. Meidän’än piti tavata keskystässä, myttä sitten minylle tylikin yllättäen se matka eteen, ja ’älysin kertoa siitä sinylle ja Vicille y’tä aikaa. Ja on tämä Vicin keittiössä istyminen tyrvällisempääkin kyin jossain kahvilassa tänä kylkytäydin aikana.

Shania: Ai senkö takia me täällä tapasimmekin?! No huh... öh... Niin, huhhuijaa, ihan yleisesti vaan! Hehe… Haa! Aida ja hänen esiliinansa! Kukkuu!

Simon: Aivan. Niin, ja sitten vielä Daria lä’ettelee minylle koko ajan jotain i’an kymmiä viestejä; py’yy täysin pimeitä jostain Rajamaailmasta ja että sinne pääsee sinyn sänkysi käyttä. 

Shania: Ohhoh, mitähän unia se Daria on mahtanut nähdä?!  Juttuhan vaan hullunee! Olen siis selittänyt kaikelle kansalle Rajamaailmastakin bileissä?! Voi apua...

Simon: Ha! Lisäksi se Daria on alkanyt py’yä ja kirjoittaa myrteillä! Minä en saa niistä viesteistä mitään selvää. Sen verran käsitin, että hän aikoo käydä läpi kaikki Syömen myrteet ja valita niistä par’aan. Hän on kyllästynyt sii’en kirjakieleen, jonka hänen konservatiiviset van’empansa ovat hänelle opettaneet. Hän mykä koki jonkyn i’me valaistymisen niissä bileissä.

Shania: Hahah... Niinpä... Mutta et siis ole minulle vihainen ja voimme jatkaa siten, kuten suunnittelimme? Friends with benefits?

Simon: Tässä sinyllekin lasillinen, ole ’yvä! Santé! Kyllä tämä on i’an parasta! Ah! En ole vi’ainen. Kaikki on ’yvin! Miksi hän sanoo sen englanniksi? Kyllä minä nyt sen sanan ”ystävä” suomeksikin tiedän. Ja benefit tarkoittaa hyötymistä. No onhan ystävyydestä paljon hyötyä ja iloa – enemmän kuin jostain kammottavasta seksisuhteesta! Vai olisiko se sittenkään niin kovin kammottavaa… Shanian kanssa? Häneen minä voin luottaa. Äh… Mitä minä edes kuvittelen? Näin hyvää ihmissuhdetta en kyllä pilaa!

  

Shania: Oh, Luojalle kiitos! Toivottavasti et pahastu, jos juon vaan tämän lasillisen...? Ja otathan tämän kaulakoruni vastaan? Annan sen sinulle lahjaksi.

Simon: Ei 'aittaa... Käyläkoryn? Ei, en'än minä voi työtä ottaa... Se'än on sinyn!

Shania: Ojenna kätesi. Siinä, hyvää joulua rakas S… ystävä. Ajattele minua aina kun katsot tätä.

Simon: Oh, kiitos! No minä en kovin ysein pidä käylässä mitään koryä, paitsi selfietä ottaessa... Myttä ripystän sen sängyn yläpyölelle roikkymään, niin näen sen aina kyn 'erään. Otan sen jo Ranskaan mykääni.

Shania: Ihanaa! Oi lähetäthän sitten aattona jonkun viestin?! Ja muulloinkin tietysti?!

Simon: Totta kai lä'etän! Etkö sinä varmasti 'älyä pitää tätä itse? Se on kovin käynis...

Shania: No onhan se, mutta ainoastaan siitä syystä, että se tuo sinut mieleeni, hih!

Simon: Oh, no kiitos vielä! En kyllä osaa sitten sanoa milloin tylen takaisin Syömeen. Se riippyy Charliesta.

Shania: No, kunhan tulet...

Simon: Niin...

 

Simon pyörittelee käsissään Shanian antamaa Eiffel-tornia kuvaavaa riipusta kuin aarretta. Samassa olohuoneesta alkaa kantautua Victorian hoilaus radiossa soivan kappaleen mukana.

Victoria: On mulla tukkaa niin et mitään en nää, se tulee ihan silmille nääs! Ootas kun mä rastat levitän sun tielles ja kamppaan sut, lassoon ja sänkyyn viskaan, uuh!

Simon: Äh, voi työtä Viciä... Kännissä jo nyt.

Shania: Voi apua, mitä hän oikein laulaa tuolla?! Tsihih!

Simon: Tatlanan yysintä sinkkyä! Ja hän vieläpä in’oaa Tatlanaa! Se mylvivä eykkö ei osaa myystä kirjoittaa kyin omista ’iyksistään. Pyh!

Victoria: Tukkajumala, tukkajumala, tukkajumala mä jumalauta oon! On kyl nii et kun mä sanon niin se sulle stoppi tuloo! Et sä karkuun pääse kun tukkajumala sun päälles hyppää ja rastat heiluu niin!

Shania: Että jotkut osaavatkin olla itsekeskeisiä diivoja!

Simon: Sanos myytä... On se Tatlana aika kamala.

Victoria: Ja mun kieltä sä et rajota, et laita mitää biip! Mä sanon ja teen mitä vaan, mä tukkajumala jumalauta oon! Tukkajumala, tukkajumala, tukkajumala, ooh!

Simon: Voi ’elvetin ’elvetti työtä Viciä…

Shania: Voi kauhistus mikä biisi! Juu, Tatlana oli kyllä melkoinen tapaus kun Pinkissimo teki sen minikiertueen hänen kanssaan.

  

Simon on tullut jo puolestatoista viinilasillisesta vähän hiprakkaan ja alkaa ottaa tanssiaskelia tanssimiseen täysin sopimattomissa tiukoissa farkuissaan.

Simon: Näin se te'dään...

Shania: Mitä sinä nyt aiot?

Simon: Siinä Tatlanan Tykkäjymälä-mysiikkivideolla tanssitaan cha cha cha:ta, myttä aika syrkeästi... Näin se kyylyy te'dä!

Shania: Opeta minullekin!

Simon: Oh, sinyn pitäisi nä’dä miten Angie tanssii! Hänellä on niin sylökkäät liikkeet, ettet yskökään. Tiesitkö, että Angie on kilpatanssija?

Shania: Varmasti on... No päättelin bileissä hänen muuveistaan jotakin sellaista. Mutta nyt minä olen selvin päin enkä kaatuile nurkkiin tai heiluttele peppuani. Joten uskallat ottaa selvää, osaanko oikeasti tanssia!

Simon: Angie on osallistynyt sii’en Tanssii tä’tösten kanssa -kilpailyynkin sen tosi-tv-tä’ti Nico Saarelan kanssa. He tylivät kolmanneksi, myttä ainoastaan siksi kyn se Nico ei oikein osannyt… Angie opetti minylle myytämiä tansseja pari vyöttä sitten, ja minä opetin hänelle piirtämistä. I’an yksityisesti siis Angien ja Boonen kotona ja vaatteet päällä, hihih! Boone ’yväksyi kaiken.

Shania: Wau!

Simon: Tyle tänne viereeni seisomaan. Minä opetan sinyä!

Shania: Oi kyllä arvon herra, saatte luvan! 

 

Simon työntää pöydän ja pari tuolia pois tieltä aivan seinän viereen. Tanssin alkaessa ikkunan juhlavalotkin syttyvät päälle.

Simon: Ensin peryselementit. Okei, seiso tässä. Sitten ’itaasti kolme kävelyaskelta eteen… Un, deux, trois… ja taakse sama. Un, deux, trois… Anteeksi, minyn on ‘elpompi myistää kyviöt kyn lasken ranskaksi.

Shania: Se kuulostaa niin seks… selkeältäkin! 

Simon: Sitten laitetaan mykään kyybäläistä rytmiä, eli liikettä lantioon ja painotystä jalan… Mikä se sana on? En myistä, myttä jalasta se po’ja, jo’on varpaat kiinnittyvät, thénar. ’Iivit kyin vaaniva kissa. Näin… Eteen, eteen, eteen… Taakse, taakse, taakse… 

Shania: Hiivimme siis päkiöillämme!

  

Simon: Aa, niin… Sitten sivylle kolme askelta… Vasemmalle ensin. Sivylle, jalat y’teen, sivylle, y’teen, sivylle. Un, deux, trois. Ja oikealle sivylle, jalat y’teen, sivylle, y’teen, sivylle. Un, deux, trois. Yydestään, ja kädet mykään! Tä’än myös sitä kyybäläistä rytmiä, eli käännät lantiota, köykistät polvia ja annat painon laskeytyä niille... päkiöille. 

Shania: Hihii, minähän osaan! 

 

Simon: Osaat kyllä! Ja sitten tätä Angie kytsyy nimellä rock step. Liikytät jalkoja eteen ja taakse. Vasen jalka taakse… ja astyt takaisin eteen, paino oikealle jalalle. Eli paino vasemmalle jalalle, sitten oikealle, sitten vasemmalle... Ja lantio ja kädet mykään ja pienet liikkeet näin; taakse, eteen, taakse, eteen, taakse, eteen! 

Shania: Öh... No minä kokeilen...

Victoria: Ooh, nyt vois ottaa pienet ettoneeet!

Shania: Viiniäkö?!

Simon: Häh? So’valle nykkymään se Vic taisi käydä... No niin, jatketaan y’distämällä nyö kaikki liikkeet! Vasen jalka sivylle, oikea jalka taakse, paino takaisin vasemmalle jalalle, oikea jalka sivylle… Un, deux, trois, cha cha... Vasen jalka oikean viereen-chaa! Oikea jalka sivylle, vasen eteen, paino oikealle jalalle, vasen jalka sivylle… ja oikea vasemman viereen. Yksi rock… step. Kävelyaskeleet eteen ja taakse kolme kertaa… Cha, cha, cha. Rock… step. Cha, cha, cha. Rock… step. Ja vasemmalle, jalat y’teen, vasemmalle… chaa!

Hetken harjoittelun jälkeen yksintanssi alkaa Shanialta sujua jo sen verran, että Simon laittaa oikean kätensä Shanian selän taakse ja ottaa vasemmalla tämän kädestä kiinni. Shania laittaa kätensä Simonin olalle hieman ujosti haparoiden. 

 

Simon: Kokeillaan nyt y’dessä. Tee vain kaikki kyten äsken neyvöin, okei?

Shania: Okei! Ooh miten ihana kyläilyretki tästä tulikin, vaikken seksiä vielä saanutkaan. Varmaan ensi kerralla on sitten sen aika!

Simon: Tässä tanssissa on itse asiassa kolme kokonaista ja kaksi pyölita’tia: deux, trois, cha cha, un. Minä teen nyt päinvastoin kyin sinä; eli minä aloitan oikealla jalalla ja sinä vasemmalla. Älä siis katso minyn jalkojani vaan kyyntele rytmiä. Tynne se sisälläsi! Liiky koko vartalollasi, myttä pidä liikkeet pieninä ja sylävinä. Un… deux, trois, cha cha cha-un! Deux, trois, cha cha cha-un! Deux, trois, cha cha chaa!

Shania: Öö... vasen sivulle... Näin! Menikö oikein?

Simon: Oikein meni! Pysy nyt mykänä! Deux, trois, cha cha cha-un! Deux, trois, cha cha cha-un! Deux, trois, cha cha chaa!

Shania: Oh, tämähän sujuu jo hyvin!

Simon: ’Yvä! Jyyri noin!

   

Kumpikin rojahtaa väsyneenä vierekkäisille tuoleille.

 

Shania: Oih, se oli ihanaa! Ja näin minä uskallan juoda; pienen lasillisen viiniä ja tanssia oikeata tanssia! Ei mitään votkaa ja pyllyn hetkutusta, apuah...

Simon: Aaah! Olipas rankkaa... Nyt kyllä tyli sitä käyän kaivattyä liikyntää, millä pitäisi polvikipyjen lä'teä.

Shania: Eli tästä oli hyötyäkin!

Simon: Niin! Ei tynny missään mitään kipyä! Ja on työ viinikin parempaa kyin se Vicin päskävotka, hihihihii!

Shania: Noo, en voi sanoa pitäväni mistään alkoholin mausta, mutta luulen, koska en muista, että näin on!

Simon: Todellakin on. Huh, kylläpä nyö Vicin koristevalot temppyilevät, kyn ovat taas sammyneet. ’Alloween-valotkin elivät i’an omaa elämäänsä. Gunnar niitä katsoi bileiden jälkeen eikä löytänyt niistä mitään erikoista. No, tässä koko käypyngissä tapa’tyy välillä i’an kymmiä. Minyn kotonani ei ole mitään öytöä tapa’tynyt, myttä välillä kadyllä kävellessä tyntyy siltä, että joky seyrää. Ja kyn katson taakseni, niin ketään ei näy. Se on varmaan se Elliot Cranen ’aamy, joka täällä kymmittelee.

Shania: MITÄH?! Onko Elliot kuollut?! Hän on suuri idolini!

   

Simon nojaa hiukan Shaniaan päin kuin salaisuuden jakaakseen.

 

Simon: No en minä tiedä… Hänestä liikkyy nykyään paljon jyttyä… Tapasin hänet kerran sinä kesänä kyn tänne tylin, ja hän oli i’an aineissa. Sitten hän katosi, eikä edes Vic tiedä missä hän on. Jotkyt sanovat, että hän asyy New Yorkissa ja soittaa kitaraa salanimellä jossain bändissä, myttä toiset ovat sitä mieltä, että hän on kyöllyt. Hänelle tapa’tyi niin paljon pa’oja asioita; ilman omaa syytään ja sitten omasta syystäänkin. ’Eroiini on ’elvetinmoinen myrkky! Minä en kyllä ikinä koske minkään valtakynnän ’yymeisiin, sen voin sinylle vannoa. Tai no sen verran koskin nii’in Billyn tablettei’in, että vedin ne vessasta alas, jotta kykään ei nii’in lankeaisi.

Shania: Öh... Hyvä että hävitit moiset myrkyt! Muistaakseni meillä oli kyllä Darian kanssa hauskaa kun otimme sitä ainetta... Oi minä en kestä, jos Elliot on oikeasti kuollut!

Simon: No älä siitä Elliotista ’yöli, on hän varmaan i’an kynnössä. Rypesi kai erakoksi, tai jotain. Täällä on varmaan ne trollit asialla! On’an koko käypynki saanyt nimensä trollien mykään, vaikkei niitä kykään koskaan näe… tai palaa kertomaan asiasta. Jotkyt sanovat, että trollit veivät sen Elliotin. I’an päskäpy’että, sanon minä. Kyllä sii’en oli joky lyönnöllinen syy.

Shania: Saatat joku päivä yllättyä, kun kerron sinulle muutamia asioita... Siis siitä, mikä on luonnollista...

 

Shania aivan mykistyy ja unohtaa kaiken muun kun Simon jatkaa nojaamistaan tähän päin yhä hengästyneenä huohottaen.

 

Simon: Kyllä nyt väsyttää... Hihihi!

Shania: Aah, hän tuoksuu jälleen siltä eksoottiselta ja niin seksikkäältä...

Simon tuijottaa Shaniaa silmästä silmään ja jatkaa hidasta nojaamistaan. Shania taas puristaa tuolin käsinojaa ja istuinta kuin hengenhädässä.

Simon: Kyllä sinä chérie olet i’ana… Oi, hän tuoksuu niin hyvältä… kamomillalta ja laventelilta. Huumaavaa. Niin kevyt olo. Kaikki kipu poissa. Pää täynnä sumua. Mitä olin ennen häntä? Vai olinko mitään? Ei sillä väliä. Rupean erakoksi hänen kanssaan. Katoan häneen ja olen hänen. Teen mitä vain hänen vuokseen. En halua enää löytyä, en enää koskaan.

Shania: Lopeta, lopeta! HETI! Kohta hän antaa lentosuukon ja sanoo jotakin ranskaksi! Ei hän tee muuta! Älä ajattele muuta, pöljä blondi!!!

 

Simon raottaa huuliaan ja painaa silmänsä kiinni. Shania tuijottaa rystyset valkoisina henkeään pidättäen, kun Simon imppaa tämän tuoksua.

Simon: Eikö hän haluakaan minua?

Shania jopa perääntyy hieman peloissaan, sillä on niin monta kertaa joutunut kokemaan pettymyksen. Mutta Simonin huulet ovat nyt vain muutaman vaivaisen sentin päässä Shanian huulista, eikä neito voi tukahduttaa hiljaista voihkaisua, joka hänen suustaan pääsee.   

Shania: Oih… Täytyyhän meidän nyt jo suudella kunnolla. Varsinainen seksi tapahtuu sitten ensi reissulla tänne, jolloin Simon kutsuu minut varmaan omaan kotiinsa.

 

Simon kurkottaa Shaniaan päin niin että hiki nousee pintaan ja kädet alkavat jo täristä huonon asennon tähden.

 

Simon: No? No? Haisenkohan minä pahalta?

 

Shania puolestaan on ihan pyörryksissä yllättävää tilannetta pohtiessaan. 

 

Shania: Voi mitä nyt teen? Nostanko vaan pääni kohti häntä ja annan intohimoisen suudelman tapahtua?! Teen kuitenkin jotakin väärin!

Sivupöydällä huolettomasti lojuva Shanian puhelin pärähtää soimaan Pinkissimon biisillä volyymi täysillä:

MÄ OLEN RED CARPET QUEEN! TIESITHÄN JO SEN?! MUN IMAGONI SANELEE, SEN MILLÄ KÄVELEN! MÄ OLEN RED CARPET QUEEN! TULIPUNAINEN, ON OLTAVA SEN MATON TAIKKA ASTU SILLE E-EN!

Simon rojahtaa pelästyneenä Shanian päälle!

Simon: ÄÄÄH! Mikä se oli?

Shania: Ääk! Aida, ei nyt, ei NYT!!!

Simon: Oletko sinä kynnössä, chérie? A-anteeksi! Taidan olla vä'än jyövyksissä...

Shania: En minä ole kun... Siis tietysti olen. Helvetti kuristan sen vinosilmän!

Simon nousee äkkiä pois Shanian sylistä.

 

Simon: Min-minyllä on vielä kamalasti pa-pakkaamista. Vic ei voi ajaa nyt, joten minyn pitää soittaa taksi, jotta pääsen kotiin täältä korvesta.

Shania: Oh... Aida joutaa kyllä viedä sinut, kun tuolla tavalla kehtasi kesk... pelästyttää yhtäkkisellä soitollaan! Ajatella, jos Simon kutsuisi minut samalla luokseen yöksi!!

Simon: Voi hyvä luoja! Mitä minä olin tekemässä?! Pitikin mennä tyrkyttämään itseäni ystävälle! Onneksi hän ei tainnut huomata mitään. Luojan kiitos, että hänen puhelimensa soi juuri oikeaan aikaan ja säästi minut nolaamasta itseäni pahasti. Miksi hän minut haluaisi? Miksi hän minuun luottaisi? Hän oli ihan kännissä silloin bileissä eikä tarkoittanut mitään siitä. Juopunut pikku kanaseni. Äh, en minä ke’taa Aidan kyytiin typpäytyä. Tylisi vain epämykävä ’iljaisyys. Minä vä’än ärä’din Aidalle silloin bileissä, enkä ole pyytänyt häneltä anteeksi. En oikein tiedä mitä sanoa hänelle. Kyn minyn mielestäni hän neyvöi sinyä i’an väärin monessa asiassa, myttä hän väitti, että sinä keksit ties mitä päästäsi. Hänkin taisi olla aika kännissä sinä iltana. 

Shania: Huooh... Unohdetaan jo se kirottu ilta. Mutta en tietenkään halua, että joudut tuntemaan olosi epämukavaksi. Soitan Aidalle ja ilmoitan, että hän voi tulla nyt hakemaan minut. No nyt hän soittaakin takaisin.

Hetken päästä Shania on puhunut Aidan kanssa ja Simon on korjannut ruokapöydän takaisin paikalleen ja soittanut taksin, joka jo tööttää ulkona. Juhlavalot syttyvät taas päälle kuin taiottuina.

Simon: No niin, taksini taisi ajaa jyyri pi’aan... On aika sanoa ’yvästi. Kai sinä olet kynnössä? Meillä on kaikki ok?

Shania: Oi meillä on kaikki erinomaisesti! Kunhan pidämme yhteyttä kun olet poissa Suomesta?

Simon: Tietenkin pidämme! Niin ysein kyin ma’dollista. Charlie ei kyllä oikein anna minyn py’yä räy’ässä... Äh, kyn ei tarvitsisi lä’teä ollenkaan... Myttä hän tosiaan myyttää Syömeen jos en minä mene sinne jöylyksi!

Shania: Kyllä minä pärjään täällä. Muista vältellä sitten niitä terroristipaikkoja!

Simon: En minä kehtaa kertoa tuolle viattomalle ihanuudelle, että eivät ne terroristit kohteistaan etukäteen ilmoittele... Suloinen raukka näkisi vain painajaisia. Myistän, myistän! Ja lypäisitkö sinä pyölestäsi minylle y’den asian, mon petit poulet soul?

Shania: Ihan mitä tahansa! 

Simon vetää Shanian tiiviiseen halaukseen pussaten tätä kevyesti poskelle, nojautuu ihan tämän korvaan kiinni ja madaltaa äänensä lähes kuiskaukseen.

Simon: No… kyn sinyn ikkynäsi takana on niitä mie’iä jonoksi asti, niin lypää minylle, että seyräävän kerran ’arkitset kynnöllä kenen kelkkaan lä’det. Tytystyt ensin ja vasta sitten syynnittelet tylevää. Äh! Miksi minä noin tyhmästi sanoin?!

Shania: Minä en lähde yhtään kenenkään kelkkaan! Siis tutustumatta ensin. Voi ei, miksi minä lisäsin tuollaisen pöljän lauseen lopun?!

Simon: ’Yvä. Kyllä sinyn kannattaa pysyä sinkkynä sii’en asti kynnes min... sii’en siis kynnes tiedät mitä oikeasti ’älyät. Mikä kumma minua tänään vaivaa? Viini taisi olla vahvempaa kuin luulinkaan. Vai onko tämä sekava olo sen kovan flunssan jälkiseuraus? Minä, työtä… minä ’älyän sinylle kaikkea ’yvää.

Shania: Minä en halua tapailla nyt ketään. Mutta sinua haluaisin tapailla näin ystävänä! Tai siis kuten olemme sopineet...

Simon: Totta kai! Me tapaamme ’eti kyn minä tylen taas Syömeen. Tai melkein ’eti... kyn olen ottanyt niitä koronatestejä ensin. Älä siis tyle kentälle vastaan ensi kerralla!

Shania: Juuri niin! Hyvästi rakas, ja... ole varovainen!

Simon: Olen kyllä. Tyntyy siltä kyin jättäisin palan sielystäni tänne… No, pakko se on, sillä taksi odottaa minyä ja Aida sinyä. Mene sinä nyt vai’tamaan päällesi ne lämpimät talvivaatteet joissa tylit, niin sinyn ei tarvitse lä’teä työnne pakkaseen noissa o’yissä ’epenissä etkä sairasty enää yydestään, ma poulette soul!

Shania: Menen pukemaan sen toppahaalarin ylleni, joka minulla oli matkalla! Voi helvetti, että hän lähtee taas sinne kirottuun Ranskaan! Saa nähdä kuinka pitkään joudun odottamaan sitä ensimmäistä kunnon sekstailua! Simon kutsui minua nimellä... Ma pulet su... tai jotakin. Oi tätä onnea ja auvoa! Sain häneltä vihdoin viimein ihan kunnon lempinimen! Sitä cherietähän Simon käyttää jokaisesta vähänkin tutusta naisesta, ja Vicillä puolestaan on erityisenä lempinimenään se aarretta tarkoittava tresorinsa. "Lette" lopussa tarkoittaa jotakin pientä, eli nimeni tarkoittaa varmasti jotakin lumoavinta pikku prinsessaa!

Shanialle ei tule mieleenkään, että ma poulette soul on suomeksi juopunut kanaseni! Eikä Shanian toinenkaan tapaaminen Simonin kanssa siis johtanut seksihommiin, mutta hän on varma, että ensi kerralla sitten viimeistään!

On 17.12. ja torstai kun jouluaattoon on enää viikko aikaa. Shania on koristellut asuntonsa joulukuntoon, enää Mikki Tikin design-kuusi täytyy hakea varastosta. Shaniahan ei tiedä, että saa tänä jouluna isältään elävän kuusen. Pinkki synttärilahja-matto, josta Shania aiemmin vouhotti Aidalle on juuri laitettu ensimmäistä kertaa lattialle ja se sopii kuin sopiikin Simonin orkidean kanssa yhteen.

Shania: Oih, matto todellakin sopii Simonilta saamani kukan kanssa hienosti keskenään! Oikein ärsyttää viedä orkidea takaisin nukkehuoneeseen ja laittaa pöydälle jouluasetelma! Kun joulu on ohi, orkidea pääsee paikalleen heti! Äh, kukahan nyt soittaa?

Shania näkee soittajan olevan ystävänsä ja pomonsa Roberta ja istuu sohvalle vastatessaan tälle iloisesti.

Shania: No iltaa Lahteen! Mitäs kuuluu?

Roberta: Iltaa Dollywoodiin. Ei kuulu niin hyvää kuin pitäisi. En olisi halunnut soittaa tällaista puhelua, mutta en voi muutakaan. Adalian Asunto Oy:llä kun on niin tiukat ajat kirotun koronan takia, täytyy edes henkilökuntamme olla edustavaa.

Shania: No?! Kerro! Mitä he ovat tehneet?!

Roberta: Miten niin "he"? Sinusta tässä on kysymys. Sain sieltä asuntomessuilta suoria valituksia asiakkailta, koska et suostunut käyttämään kasvomaskia! 

Shania: Mitä helvettiä? Laitoinhan minä sitten sen...

Roberta: Xiao kertoi, että laitoit sen muutamaksi minuutiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta olit alkanut riehua siellä ja potkinut tuoleja kumoon ja huutanut kurkku suorana tappavasi jonkun! Sellainen käytös ei sovi yrityksemme imagoon! Asiakkaat olivat pelänneet sinua!

Shania: No sain kuulla, että poikaystäväni Justin ei ollutkaan...

Roberta: Älä keskeytä minua! Käyttäytymisesi saattoi vaarantaa koko firman tulevaisuuden, joten sinut on tästä hetkestä lähtien irtisanottu!

Shania: No voi vittu, pidä lehmä köyhä huushollihallisi, en tulisikaan! Ja hyvää joulua!

to be continued....

Tarinassa mukana: Marianne Tahko & Simon, Vic ja Gunnar

Kuvat Trolliwoodista by Marianne Tahko