Shania on ollut kolme kuukautta Etelä-Suomessa lomalla. Hän on nähnyt toki perhettäänkin Dollywoodissa, mutta viettänyt lähes kaiken ajan Trolliwoodissa kihlattunsa Simonin luona. Hän on palannut takaisin kotiinsa Cindy Towniin syyskuun lopussa, sillä mallityöt Sugar Slutsilla jatkuvat.
Lokakuun alussa Shania on kotonaan ja hänen ystävänsä Donna on tullut kyselemään kuulumisia ja katsomaan Shanian saamia synttärilahjoja. Shania esittelee ylpeänä upeinta lahjaansa; Simonin ostamaa kihlasormusta.
Shania: Ja tämä on todellakin platinaa ja timantti on mittaamattoman arvokas!
Donna: No joo joo... Mä oon kuullu ny tyyliin tuhat kertaa miten kallis se on... Onks nää nuketki Simonilta?
Shania: Tämä Barbie on Caitlinilta, eikö olekin hieno? On näistä yksi Simoniltakin, tämä ainut miespuolinen! Hihihi, tämä on Tähkäpään mies ja silloin kun Simon antoi minulle tämän, hän kampasi hiuksiani ja vertasi minua Tähkäpäähän, tsihih! Tämä oli itseasiassa viime jouluksi hankittu lahja, mutta mehän emme silloin tavanneet Simonin kanssa.
Donna: No mä vähä ihmettelinki tota korttii...
Donna vaikuttaa hieman kateelliselta, mutta vain hieman, verrattuna neiti Anderssonin aiempaan käytökseen. Hän ottaa Simonin ostamaan nuken käteensä ja pyörittelee laatikkoa.
Donna: No kyl sul on ihan yyber jätkä ny, ku osaa ostaa nuken ja kaikkee...
Shania: Älä muuta sano! Simon on ihan omaa luokkaansa... Voi kamala miten kova ikävä on jo nyt. Minun on pakko ajatella jotakin muuta, tai alan taas itkemään. Niin, tämä Frozen Elsa-nukke on Sofialta. Näin hänet heti kun palasin kotiin. Tuon Caitlinin lahjan sain pari päivää sitten, kun meillä oli joka vuotinen perhepotretin kuvaus ennen lähtöäni kotiin. Ai niin, tämän hameen sain vanhemmiltani, he ovat hyväksyneet työni nyt. Minusta tuntuu, että tämä minihame on jonkinlainen vertauskuva sille, että äitini ja isäni ymmärtävät sen, että poseeraan niukoissa vaatteissa.
Shanian pöytä on täynnä onnittelukortteja. Donna huomaa nurkassa lattialla olevan kuvan, jota hän luulee pudonneeksi synttärikortiksi.
Donna: Mikä hitto tää oikeen on? Joku on vähä niinku paska piirtään! Eihän täl muijal oo etes nännei!
Shania: Ööh... Se on... Minähän kerroin, että vietimme synttäreitäni samalla kun Simonin kahvila avautui. Ja menimme sinne messuille porukalla. Siellä oli taidekurssikin ja minä yritin piirtää mallia. Nainen oli alasti ja minä jotenkin vaivaannuin. Ei kuvasta sitten mitään tullut ja Simon huusi kuin mielipuoli ja ystäväni Aida vasta mielipuoli olikin... Kerron siitä myöhemmin... Laita nyt se typerä nännitön kuva pois ja tule juomaan kahvia.
Tytöt istuvat pöytään ja tarjolla on tietysti Simonin taidokkaita ja herkullisia leivonnaisia.
Donna: Ai oikeesti Watt toimitti kotiovelle nää pullat? Sieltä sun jätkäs kuppilast asti?
Shania: Tottakai! Ilmoitan vain rakkaalleni mitä haluan ja parin tunnin sisällä Café La Teinten herkut saapuvat Wattin tuomana kotiin.
Donna: No huhhuh...
Shania: Oi pitääpä lukea nämä synttärikortit. Tämä on Jäykän perheeltä eli Caitlinilta, sitten tuossa on Sofian, vanhempieni ja Simonin kortti.
Ystävykset nauttivat maitokahvista ja ihanista vegaanisista kuppikakuista ja silmäilevät Shanian saamia kortteja.
Shania: Voi voi... Jenna on selvästi kirjoittanut tähän Jonnankin nimen. Tyttö parka ei vielä osaa kirjoittaa. Mitähän se erityisopetus mahtaa olla, kun tyttö täyttää helmikuussa 11 vuotta, eikä nimeään osaa kirjoittaa...
Donna: No se likkahan on monel tapaa vammane, eikä se sen skole oo salettiin mitään muuta ku rahastusta vaan. Mä tsiigaan just Soffen korttii. Tää on magee.
Shania: Oi katso miten ihastuttavan kortin Simon on askarrellut! Voitko lukea sen minulle ääneen?
Donna: No sä oot salettiin lukenu tän miljoona kertaa ja osaat jo ulkoo! No täs lukee: "Ihanaa 33-vuotissyntymäpäivää sinulle Shania, mon amour. XXX Simon".
Shania: Ooh! Ihan meni kylmät väreet!
Donna: No kai ny, ku tääl kämpäs ON kylmä!
Shania: Voi minä joudun pian entistä kauemmaksi Simonista, koska meillä on töissä kuvausreissu Lappiin ihan kohta! Minä en kestä tätä ikävää enkä etäisyyttä... Donna, lue vielä Simonin kortti ääneen! Hihihi!
Lokakuun 22. päivä Shanialla ja työkavereillaan on ensimmäinen kuvauspäivä Lapissa. Shania poseeraa Kilpisjärven rannalla.
Shania haluaa esitellä uusia mallikuviaan, sillä hän ei ole vielä saanut kuvia perhepotretistakaan.
Shania: Minä postasin juuri näitä kuvia Faceen ja merkitsin Simonin julkaisuun! Haluan nimittäin olla hänelle rehellinen ihan kaikesta, ja kerroin että kuvan tarkoitus ei ole ihailla minua ulkoisesti, vaan kuvissa paljastan koko sisimpäni rakkaalleni, olen täysin avoin ja henkisesti alaston hänen edessään!
Kirotut stalkkerit Ninni Polvi ja Marianne Tahko kirjoittivat taas ilkeyksiään, mutta minä en välitä heistä!
25.10. on perjantai ja Shania ja Sofia saapuvat Repojoen ja Pohjoisen Blythen alueelle pitkän bussimatkan jälkeen.
Shania: Ihanaa! Tämä mökki näyttää todella idylliseltä. Kivan näköinen tuo pihapuukin.
Sofia: Hienon näköinen huvila! Ja kyllä me ehdimme vielä nauttia Lapin ruskasta hetken.
Shania avaa mökin oven innoissaan.
Shania: Tule nyt, mennään ihastelemaan mökkiä. Ajatella, että minä omistan tämän osaksi.
Sofia: Hieno idea, että ostitte mökin ystäväporukalla. Ja kiitos että otit minut mukaasi.
Kun Shania astuu sisälle mökkiin, lehahtaa hänen kasvoilleen järkyttävä lemu. On kuin mädän ja homeen sekainen verho lyötäisi vasten naamaa. Kärpäsiä pörrää pitkin keittiötä ja Shanian tekee mieli oksentaa.
Shania: Aaargghh! YÄK! Apuaaa!
Shania ja Sofia juoksentelevat ympäri mökkiä kiljuen ja nenistään pidellen.
Shania: Täällä on jokin kuollut eläin! Yäääh!
Sofia: Mmhhsse thäytyy lhöythää... ääh...
Shania juoksee kylpyhuoneeseen, joka on niin pullollaan kärpäsiä, että surinalta ja pärinältä ei kuule omia ajatuksiaan. Shania katsahtaa vessanpönttöön. Hän ei ole uskoa silmiään. Pöntön kansi on auki, pöntössä lötköttää valtava kakkapökäle kärpästen peitossa. Kaikki vesi on haihtunut hajulukosta ja lemu on sanoinkuvaamaton.
Shania: Iiik! Täällä on vanhaa paskaa! Vain siskopuoleni Caitlin voi olla syyllinen tähän! Aaaahhhhh nyt sellainen itikka hyökkäsi kasvoihinikin! Iiiiiik!
Tyttöjen ei auta muu kuin avata kaikki mökin ikkunat ja alkaa siivoamaan. He lukevat keittiön pöydällä olevan kirjeen, jonka Nichellen perhe on aloittanut ja Jäykän perhe jatkanut.
Shania: Vai vielä kiva yllätys!? Kuinka siskoni kehtaa? He ovat olleet täällä elokuussa, joten pökäle on kerännyt kärpäsiä kaksi kuukautta!
Sofia: Pökäle oli ihan kuivunut, mutta näytti se itikoille kelpaavan.
Shania: Minä vielä inhoan kaikkia itikoita erityisen paljon! Yäk, eikö tämä haju lähde pois?!
Jonkin ajan kuluttua mökillä pystyy jo hengittämään normaalisti ja Shania katselee ympärilleen.
Shania: Oi, ihana Barbie täällä! Tämä on sitä I CAN BE -sarjaa. Onkohan Nichelle jättänyt tämän minua varten yllätykseksi...?
Sofia pesee kylpyhuonetta ihan maanisena, sillä haju on tarttunut hänen nenäänsä kenties pysyvästi.
Sofia: Minä sille Shanian siskolle yllätykset näytän! Minä pissaan sen naisen juomalasiin! Ei, kun minä oksennan hänen lautaselleen, grrr...
Kun joka nurkka on siivottu ja Sofia on ihan poikki, alkaa Shania vouhottaa turhuuksia.
Shania: Kuule, minä hieman sisustan täällä! Otin vanhat keittiön verhoni mukaan, samoin päiväpeitteen sängylle, joitakin esineitä...
Sofia: Siis... ETKÄ!? Minä en jaksa yhtään mitään enää!
Shania: Voi ystävä rakas, ei sinun tarvitse osallistua. Mene ihmeessä lepäämään hetkeksi.
Sofia: Haluatko oikeasti vaihtaa mökin tekstiilit vaikka olemme täällä vain viikonlopun?
Shania: Ehdottomasti haluan! Pitäähän tämän olla viihtyisä. Ja minä tietysti jätän kaikki verhot ja matot tänne, onhan tämä minun mökkiin, hihih!
Kuluu pari tuntia ja mökin oveen koputetaan.
Shania: Ai terve!
Haley: Teille oli ruokatoimitus?
Shania: Kyllä vain!
Haley: Ei muuta kuin hyvää ruokahalua!
Sofia herää oven kolahdukseen ja tulee unisena keittiöön, jossa tuoksuu tuore kahvi.
Sofia: Mitä ihmettä täällä tapahtuu...?
Shania: Watt toimitti meille herkkuja Simonin kahvilasta!
Sofia: No wau... Ja täällä on eri verhot, nätti pöytäliina ja kukkia pöydällä...?
Shania: Niin on, mutta ei se vielä mitään. Katsohan minun sänkyäni!
Sofia: No ohhoh! Olet vaihtanut peitteen, maton, tyynyt...
Shania menee sängylleen istumaan. Hän on purkanut matkalaukusta oman läppärinsä hyllylle muiden henkilökohtaisten tavaroiden viereen ja sängyn yllä roikkuu unisieppari. Eihän hän voi lähteä seikkailemaan Rajamaailmaan kesken viikonlopun vieton.
Shania: Viuluni on tuossa alahyllyllä, varo sitä kun kävelet ohi. Mutta eikö olekin ihan kiva nyt tämä pikku sisustus?
Sofia: Kyllä tuo kivalta näyttää, vaikka itse en olisi jaksanut koristella millään kukka-asetelmilla. Mikä siinä ikkunan päälläkin roikkuu?
Shania: Ai tämä...? Tämä on vain joku taikauskon härpäke... Vahingossa oli tullut mukaan verhojen välissä, kröhöm!
Shania säntää innoissaan keittiöön vasta toimitetun kakun luo.
Shania: Tule katsomaan, miten ihanan kakun rakkaani on leiponut!
Shania ja Sofia istuutuvat nauttimaan kahvista, kakusta sekä muista herkuista.
Sofia: Oi, kuinka ihanalta donitsin päällyste näyttää!
Shania: Minä en edes raaskisi syödä koko leivosta, mutta Simon ei haluaisi, että pidämme hänen taideteoksiaan koristeina!
Sofia: Hahah! En minä malttaisi antaa näiden tuoreiden herkkujen kuivua koristeiksi. Suklaahippukeksitkin näyttävät niiiin mureilta!
Sofia haukkaa keksiä ja hymy leviää hänen huulilleen.
Sofia: Mmm... Simonin... Tämä... tämä on euforista... Ihan ekstaattista... Tämä... omnom... on kerrassaan orgastista!
Shania: Tsot Tsot nyt! Minä pidän tuollaiset tuntemukset itselläni, mikäli ne herra Deforestiin liittyvät!
Kahvin jälkeen Shania haluaa esitellä Sofialle terassin, jonne hän myös on vaihtanut yhtä sun toista.
Shania: Katsohan nyt, nämä asetelmat sopivat syksyyn paremmin kuin ne pinkit kukat.
Tytöt laittavat terassin kaiteeseen myös kausivalot, jotka kiemurtelevat idyllisesti pihapuuta pitkin.
Shania: Nyt mökki on täydellinen!
Sofia: Niin on, kyllä kannatti siltikin sisustaa!
Seuraavana päivänä on aurinkoinen lauantai ja ystävykset ovat kävelyllä mökin läheisyydessä.
Sofia: Olipa kiva pukeutua samiksiksi, vaikka eihän meitä näe täällä kukaan.
Shania: No minä ainakin otan kuvia someen.
Sofia: Minä hieman kadehdin sinun maastohousujasi, ne kun ovat sen malliset kuin nyt on muotia.
Shania: Niin, lahkeet levenevät.
Sofia: Minä en kyllä enää ole varma siitä, että olemme täällä yksin. Tuntuu kuin joku tuijottaisi tuolta metsästä, hui!
Shania: No älä nyt ainakaan anna hänelle sitä iloa, että pelästyt.
Sofia: Mitä iloa?! Kenelle?!
Shania: No se tyhmä läski stalkkeri on täällä! Kyllä minä hänen hopeisen Toyotan tunnistin heti aamusta. Luuli varmasti, että maasturi oli hyvin piilotettu, hehheh!
Sofia: Apua, onko joku iso mies täällä perässämme?! Ja minä en saisi pelästyä!
Shania: Ääh, ei hän mikään mies ole. Tarkoitan sitä Ninni Polvea. Se narttu, joka seuraa minua kaikkialle. En jaksa nyt hermostua sille tekoblondille. Kunhan hän pysyy poissa näkyvistä!
Sofia: Ai hän on täälläkin? Kuinka hän jaksaa? Kirjoitti kesällä varmaan kymmeneen eri mediaan siitä sinun vilautuksestasikin kirkossa. Ja kuvia oli ainakin kolmen eri paparazzin kuvaamana. Pyh sanon minä!
Shania on hetken hiljaa ja kuiskaa sitten ilmeisen säikähtäneenä.
Shania: Voi apua, minä olen täysin unohtanut koko vilautuskuvat! Siinä oli sellainen hässäkkä, että aivoni jotenkin ovat blokanneet koko jutun! Ja kun minua niin jännitti tavata Simon pitkästä aikaa, niin minä... Voi apua, minä en ole ajatellut koko skandaalikuvia!
Sofia: Ihanko totta? Vaikka se todellakin oli suuri sensaatio. Minä kun olen ollut siinä käsityksessä, että ulkokuoresi on niin kovettunut, ettet enää hetkahda moisia mediajuttuja!
Myöhemmin samana päivänä tytöt viettävät aikaa mökissä rennot kotivaatteet yllään. Shania on pyytänyt Sofiaa lukemaan netistä vilautusskandaalista.
Shania: No?! Mitä siellä lukee? Onko minusta kuvaa edestä päin?!
Sofia: No odota nyt! Minähän sanoin, että netti toimii surkeasti kun yhteys on niin huono.
Shania: Käytä mieluummin minun kännykkääni mobiilitukiasemana, se on kallis luuri!
Sofia: No minähän käytän sinun kännykkääsi, pöljä! Ei se yhteys ole sen parempi, vaikka laite on maksanut enemmän... Hei joku tulee!
Tytöt ovat hetki sitten tilanneet Simonin kahvilan patonkeja pikku naposteltavaksi, joten mökin pihalla lienee Wattin ruokatoimittaja. Toimittaja siellä todellakin on, mutta kylläkin juorutoimittaja! Ninni yrittää sulkea maasturinsa oven mahdollisimman hiljaa.
Ninni: Hihii, nyt mää pääsen ottamaan kunnon kuvan Shaniasta mökillä! Se tulee ovelle ja oottaa ruokatoimitusta, hähhää!
Ninni on tavannut Wattin ruokatoimittajan mökin lähellä ja väittänyt, että on itse asiakas. Wattin toimittaja on ojentanut tilauksen Café La Teintestä Ninnille, joka on aiemmin leikannut Wattin logon yrityksen kassista talteen. Nyt Ninni kiinnittää logon kömpelösti rintaansa ja astelee mökin ovelle. Logo ihan siltä varalta, että Shania ei itse avaa ovea. Ninni on oikeassa, Sofia avaa hänelle oven.
Ninni: Päivää! Teille oli herkkuja komistukselta! Onkohan Shania tavattavissa?
Sofia: Ööh... herkkuja joo... Öh, odottakaa pieni hetki.
Shania on viimein sisäistänyt kunnolla sen, että muun muassa Ninni Polvi on hänen paljaita rintojaan kuvannut ja levitellyt roskajuttuja ympäri mediaa. Hän tunnistaa kirotun loisen äänen välittömästi.
Shania: Mitä helvettiä?!
Sofia: Shania, täällä kysytään nimenomaan sinua!
Shania: Se on se ämmä! Älä päästä häntä sisään!
Sofia: Mitä ihmettä nyt...?
Shania: Tuo on se Ninni! Painu helvettiin ja heitä se ruokatilaus tänne juostessasi tai saat nyrkistä!
Ninni: Öö... Jos ihan pikainen haastattelu tai etes pari kuvaa...?
Shania: ULOS TÄÄLTÄ!
Ninni ymmärtää hypätä autoonsa ja tytöt jäävät hämmentyneinä purkamaan ruokatilausta.
Sofia: Voi anteeksi, kyllä minä nyt tajusin että tuo oli se paparazzi. Hän jotenkin pääsi yllättämään!
Shania: Hän on yllättämisen ammattilainen, törkyjuttuineen ja onnettomine juonineen, pah! Uskomatonta, että olen välillä tullut jopa toimeen tuon ämmän kanssa! Yritän nyt unohtaa hänet, kylläpä tuoksuvat herkullisilta nämä patongit.
Sofia: Tämä ihme selkkaus jotenkin vei ruokahaluni... Mutta tällaisen éclairin kyllä voisin syödä...
Ystävykset ottavat leivonnaiset television ääreen.
Sofia: Voi kamala, tänne luvattiin jo lunta!
Shania: Antaa tulla vaan, minä ainakin olen pakannut vaatteita joka säätä varten.
Sofia: Nyt sieltä alkaa Hima hauvalle, joku aussi-versio.
Shania: Plääh, vaihda kanavaa. Olen ihan kyllästynyt koiraohjelmiin, Donna niitä aina tuijotti.
Sofia: Täällä tulee My little thin miserable life ja sen jälkeen Tuhatkiloiset serkukset.
Shania: Ääh, ei kiinnosta. Sarjoja lihavista ja laihoista naisista tulee ihan liikaa. Mekin päädymme tosin tätä menoa moiseen realityyn, kun joka päivä ahmimme kihlattuni leivoksia. Oijoi, kyllä näyttää hyvältä tämä pulla, nam nam!
Sofia: Tilasitko lisää leivoksia? Ovella on joku.
Ystävykset säikähtävät kun ovesta saapuu jo toinen kutsumaton vieras samalle lauantaille.
Aida: Moikka! Ei voi olla totta että sinä olet täällä!
Shania: Täh...? Aida?!
Aida kertoo kummastelleensa mökin pihapuussa loistavia valoja, sillä hän oletti ettei mökillä olisi ketään. Shania ryntää halaamaan häntä.
Shania: Oi ystävä rakas! Tervetuloa vaan joukkoon!
Aida: Ihanaa, että sinä olet täällä. Lähdin pohjoiseen tosin ajatuksiani selvittämään ja luulin saapuvani tyhjän mökin rauhaan. Kuka ystäväsi on?
Sofia: Terve vaan! Oi minä olen ihan kamalat retkut ylläni ja vieraita tulee...
Aida: Minä olen Aida Murakami, tunnemme Shanian kanssa mallitoimisto Dramaattiselta, jo 13 vuotta.
Sofia: Hei vaan, olen Sofia Rajala. Me taas olemme Shanian kanssa tunteneet vasta reilun vuoden. Tutustuimme kun Shania tuli Sugar Slutsille.
Shania esittelee Aidalle mökin ja kaksikko päättää jutella hetken kaksistaan terassilla.
Aida: Miten sattuikin, että tulimme tänne samaan aikaan!
Shania: No me tulimme vain siitä syystä juuri nyt, sillä meillä oli mallikuvaukset Lapissa.
Aida: Kuinka sinä olet malttanut Simonin jättää etelään?
Shania: No pakkohan minun oli, minähän vietin kolme kuukautta rakkaani nurkissa ja töihin oli palattava. Emme muuten aio viettää mökillä aikaa sen pidempään kuin maanantaihin, jos siis haluat olla hetken yksin täällä.
Aida: Saa nähdä... Sinä olisit edelleen Simonin luona, mikäli lomasi olisi jatkunut?
Shania: Noo... En osaa sanoa. Luultavasti olisin. Olisinhan minä halunnut jäädä.
Aida: Hmm... Ensin et näe poikaystävääsi kuukausiin, sitten yhtäkkiä asut siellä...
Shania: No vieraanahan minä olin, en suinkaan asumassa.
Aida: Silloin kun sinulla oli ne syysi olla tulematta Simonin luo... Niin, minähän olin siellä silloin. Hassu juttu, että minähän olisin saanut silloin Simonin... Kas kummaa, että sillä sekunnilla kun saavuit etelään, minä jäinkin heti toiseksi.
Shania: Mitä ihmettä sinä tuolla vihjailet?
Aida: En yhtään mitään, vaan kerron suoraan. Minä olin tukemassa Simonia silloin kun hän olisi tarvinnut tyttöystäväänsä, mutta sinä et vaivautunut paikalle. Me sitten rakastuimme toisiimme, kun vietimme kaiken aikamme yhdessä.
Shania: No mitä ihmeellistä on rakastua toiseen ystävänä?! Ei se tarkoita...
Aida: Ei tarkoita romanttista rakkautta vai?
Aida: Kyllä se kuule romanttista rakkautta oli. Ja on edelleen! Simon olisi ottanut minut vielä silloinkin, kun jo olit viettänyt hänen luonaan ensimmäisen yön!
Shania: Siis mitä helvettiä sinä selität?! Simon on minun kihlattuni! Olet kuvitellut kaiken päässäsi!
Aida: Minä voin todistaa sen! Simon kertoi minulle, että hän ei jätä sinua, sillä sinä voit muka elää hänen kanssaan täysin ilman seksiä! Ja että sinä haluat hevosia hänen kanssaan. Siinäs kuulet, että Simon todellakin on puhunut minulle siitä, mistä olitte keskustelleet! Ja seksistä ja hevosistanne huolimatta hän olisi yhä ottanut myös minut, hän halusi ottaa molemmat!
Shania: Sinä puhut järjetöntä roskaa! Ensin Simon muka olisi ottanut sinut, mutta heti kun tulin etelään, hän ei halunnutkaan sinua! Mutta yhtäkkiä hän olisi kuitenkin ottanut sinut muttei olisikaan! Ja kaiken huipuksi hän olisi ottanut meidät molemmat?!
Aida: No kysy kihlatultasi! Kyllä hän kertoo kaiken. Sinähän olet somessakin mainostanut, miten rehellisiä olette suhteessanne!
Shania: Sinä olet ihan sekaisin! Oletko taas ryypiskellyt?!
Aida: Oletko itse käyttänyt huumeita?!
Shania: Kuule minä sinulle käytöt näytän, mutten suinkaan huumeiden käyttöä!
Sofia: Tytöt hei, mitä ihmettä te huudatte siellä? Ottaisiko Aidakin Simonin herkkua?
Shania: Pidä sinäkin turpasi kiinni siellä! Mutta kerran kysyit, niin Aidahan ottaa enemmän kuin mielellään MINUN kihlattuni herkkua!
Sofia: Mitä helvettiä?!
Shania sieppaa éclairin Sofian kädestä ja suorastaan loikkaa Aidan päälle.
Shania: Kirottu kateellinen juoppo ja lumppu! Siitä saat palan Simonia ja oikein luvan kanssa!
Shania survoo éclairin Aidan naamaan.
"PLÖRTS!"
Aida: Eiiiih!
Aida pomppaa salamana ylös.
Aida: Tällä kertaa tämä lumppu ei jää kakkoseksi! Kuten silloin kun Simon teki valintansa! Siitäs saat senkin tärkeilevä pikku paska, olematon bimbo muovitissi ja hurskasteleva persemalli!
Aida tempaisee napakasti avokämmenellään Shaniaa turpaan.
"LÄISKIS!"
Shania: Aaa! Auts auts!
Aida ryntää sylkemään kermaa terassin kaiteelta ja Shania syöksyy polvilleen tuolille hänen taakseen ja alkaa kiskoa tätä hiuksista.
Aida: Elät muka ilman seksiä ja kuitenkin poseeraat pornolehteen! Pthyi!
Shania: Sinä olet väkivaltainen hullu sen lisäksi että olet rapajuoppo!
Sofia: Mitä vittua tämä on?! LOPETTAKAA HETI! Ei miesten takia kannata tapella!
Aida tajuaa menneensä ehkä liian pitkälle mustasukkaisuudessaan ja Shanian mielessä käy ajatus, että Aidan puheissa saattoi kuitenkin olla jotakin perää. Mutta kumpikaan ei anna tippaakaan periksi. Tukkanuottasilla rimpuillaan vielä kirjaimellisesti jonkin aikaa, jonka jälkeen Aida ryntää matkalaukku mukanaan ulos ovesta.
Aida: Minä lähden nyt, hyvästi!
Sofia: Voi älä lähde, Aida! Selvittäkää riitanne!
Aida: Ja minähän en tänne jää! Läheinen saamelaiskylä tarjoaa varmasti paremman yösijan!
Tuona pimeänä lokakuisena lauantaina Shania käy hyvin yksinäisenä nukkumaan. Hän tuntee olonsa tyhjäksi ja rikkinäiseksi.
Shania: Entä jos Aida puhuikin totta? Mikä ihme se nyt olisi, että Simoniin rakastuisi kun viettäisi aikaa hänen seurassaan...? Minähän epäilin jo aiemmin, että Aidalla voisi olla sellaisia tunteita, samoin kuin Simonilla Aidaa kohtaan... Simon aikoo varmasti kertoa minulle siitä. Ehkä hän ei vielä ollut valmis kertomaan...? En minä suuttuisi sellaisesta, eihän tunteilleen mitään voi. Mutta oliko Aidan pakko olla noin ilkeä?!
Shania asettuu sänkyyn makaamaan ja vetää peittoa ylleen. Hän on ihan onneton kamalan riidan takia, ei suinkaan riitelyn aiheen vuoksi. Hän on melko varma, että Aidalla ja Simonilla on ollut tunteita toisiaan kohtaan, miksi Aida keksisi moista?
Shania: Tämä selittäisi sen, minkä takia Aidan ja Simonin välit olivat niin oudot ja Aida on ryypännyt ja sekoillut. Olen varma siitä, että Simon aikoo kertoa minulle tapahtuneesta. Mutta miksi Aida puhui niin inhottavaan sävyyn? Onkohan hän niin mustasukkainen? Voi minun olisi pitänyt kuunnella Sofiaa ja selvittää riita. Aida on joka tapauksessa rakas ystäväni. Minä vielä huusin Sofiallekin, voi taivas! En varmasti saa unta.
Seuraavana aamuna Shania on suihkussa. Hän on nukkunut vajaa kolme tuntia asioita pohtiessaan ja aamulla kyllä nukuttaisi. Vesi on miltei kylmää, sillä Shania yrittää piristyä.
Sofia ei vihoittele eilisestä, hän on vain ärsyyntynyt aamulla vallitsevan kaaoksen takia.
Sofia: Shania hei, miksi olet levittänyt kaikki kihartimesi, suoristusrautasi ja purtilosi ympäri kylppäriä?! Täällä ei pysty käsiään pesemään!
Shania: Anteeksi... Minä siirrän niitä kohta. Yritän ensiksi saada silmäni auki.
Jonkin ajan kuluttua Shania on pukeutunut ja katsoo itseään peilistä.
Shania: Shania, sinä olet muuttunut! Sinun täytyy olla se ihminen, joka tekee aloitteen!
Shania säntää viulu kädessään Sofian luo, joka on juuri ottamassa ruokaa jääkaapista.
Shania: Sofia, nyt takki päälle ja sinne lappalaisten kylään!
Sofia: Mitä ihmettä sinä nyt...? Minä ajattelin ottaa palan Simonin kakkua...
Shania: Ei vaan nyt menet hakemaan Aidan tänne! Tämähän on hänenkin mökkinsä, eikä hän saanut sitä Nichellen aloittamaa yllätystä kun saapui!
Sofia: No emmehän mekään saaneet kuin kakkaa ja kärpäsiä!
Shania: Minä haluan soittaa hänelle Angelo Padalamentin Laura Palmer's Themen, se on hänen lempi kappaleensa!
Sofia suostuu laittamaan takin ylleen ja lähtemään ulos etsimään Aidaa.
Shania: Minä näytän Aidalle, että pystyn antamaan anteeksi! Hän tulee ovesta ja kuulee tämän kauniin musiikin ja sitten me lopetamme riitelyn!
Shania aloittaa soittamaan, mutta viulusta kuuluu epävireistä vinkunaa.
"Kviik kviik kviik kviik kviik viuu uuiii!"
Shania: Mitä helvettiä nyt?! Jouset ovat ihan löysällä! Mokoma Sofia on kuitenkin pudottanut viulun!
Shanian kirotessa viulunsa kuntoa, avautuu mökin ovi.
Sofia: Katsohan Shania kuka käveli tuossa pihalla vastaan!
Aida: Hei! Minä päätin tehdä aloitteen ja tulla sopimaan riidan! Mitä hittoa sinä siellä vingutat? Korviini sattuu!
Shania hypähtää sängyltä ja rientää halaamaan Aidaa.
Shania: Aida! Minä päätin tehdä aloitteen ja sopia riidan, tuo vingutus oli sinulle yllätys, kun saavut mökillesi!
Aida: Minäpäs päätin tehdä aloitteen ja tulla tänne!
Shania: Ei vaan minä tein aloitteen ensin!
Sofia: Voi apua, te kaksi olette ihan toivottomia...
Kolmikko istuu alas ja Shania ja Aida selvittävät sekasotkua.
Aida: Minä pyydän anteeksi, että puhuin sillä tavalla. Voin kertoa miten se juttu meni todellisuudessa.
Shania: Voi ei sinun tarvitse, kyllä minä ymmärrän että jatkuvasti yhdessä olevat ihmiset ihastuvat toisiinsa. Simon saa kertoa siitä sitten kun haluaa. En minä siitä suuttunut, vaan tavastasi puhua.
Sofia: Te molemmat puhuitte ihan kamalia asioita toisistanne, ettehän ajattele niin oikeasti?
Aida: Voi minä olen ollut ihan kamalan mustasukkainen kun teillä on niin hieno suhde. Ajattelin viime yönä, että Simon oli ensin Shanian ihastus, ei minulla ole mitään oikeutta sekaantua siihen. Ja kaiken lisäksi ystävät ovat tärkeämpiä kuin mokomat miehet!
Shania: Oi kyllä minä annan anteeksi! Ja pahoittelen omaa käytöstäni. Meidän pitää muistaa aina, että miehet tulevat ja menevät, mutta ystävät ovat ikuisia! Tosin minä toivon, että saan olla Simonin kanssa ikuisesti, hih!
Sofia: Nyt on riita sovittu? Meidän molempien kännykkään tuli juuri viesti töistä. Sugar Slutsin halloween-bileet ovat Cindy Townissa 31.10. perjantaina!
Aida: Minä kadehdin, sillä minulla ei ole mitään naamiaisia tiedossa...
Shania: Minua ei huvita mitkään isot firman bileet, olisi kiva viettää halloweenia pikku porukalla.
Sofia: Tehdään niin! Minä järjestän halloween-bileet, jonne sinäkin Aida voit tulla.
Myöhemmin tytöt siirtyvät terassille sunnuntain iltaa viettämään ja suunnittelemaan naamiaisia. Shania on laittanut Faceen kuvan reissusta ja kertonut siinä Caitlinin jättämästä yllätyksestä. Simon on vastannut päivitykseen, että tuskin kakka oli tahallaan jätetty, sillä Caitlinille sellaisia vahinkoja sattuu. Shania on soittanut vähän aikaa sitten Simonille.
Shania: Simon luuli, ettei se Caitlinin teko ollut tahallinen! Kyllä rakkaalleni nauru maittoi kun kerroin jutusta tarkemmin. Simon nauroi ihan hysteerisesti ja kehotti ottamaan huumorilla koko jutun. Ja kyllähän se jo nyt naurattaa.
Sofia: Vaan eipä naurattanut perjantaina!
Aida: Kerroitko Simonille, että olen täällä myös?
Shania: En minä puhunut mitään siitä, että tulit. Saati sitten, että olisin kertonut riidasta tai riidan aiheesta! Simon saa itse kertoa sitten!
Aida: Minä löysin sieltä saamelaiskylästä turistikaupan, jossa myytiin hauskoja poropukuja! Sinne putiikkiin saapui joukko japanilaisia turisteja, ja eräs mies oli todella söpö, hihih!
Shania: Oi! Olisit antanut puhelinnumerosi!
Aida: No niinhän minä annoinkin! En olekaan ikinä deittaillut japanilaista miestä, olen aina pitänyt eksoottisista miehistä.
Shania: Oi, kuulostaa kivalta!
Sofia: Ja minä haluan sellaisen poropuvun halloweeniksi! Niitä muuten vietetään vasta pyhäinpäivänä, joka on marraskuun toinen päivä!
2. marraskuuta on lauantai ja Sofia on järjestänyt pienimuotoiset halloween-bileet kotonaan. Hän on pukeutunut Lapista ostamaansa poropukuun ja odottaa vieraita kissojensa kanssa. Shania ja Donna saapuvat yhdessä juhliin.
Shania: Moi! Täällähän on upeat koristeet!
Donna: Moi! Mä esitän keskiaikast kuningatart, eiks oo vitun magee tää kruunu?
Sofia: Minä en voi kunnolla hengittää tämä poronaama päässäni, enkä näe kunnolla koko kruunua! Mitä Shania sinä esität?
Shania: Minä olen lepakkotyttö!
Shania: Kyllä hän sanoi tulevansa. En ole kertonut Simonille mitään siitä, että olen ollut Aidan kanssa tekemisissä. Kai minun on pakko, kun nyt juhlimme halloweeniakin yhdessä. Minä haluaisin ottaa kuvia someen.
Sofia: On varmasti vaikeaa olla kertomatta Aidasta, etenkin kun puhutte usein puhelimessa.
Shania: Kyllä on. Ja minä kun haluan olla oikeasti rehellinen kaikesta Simonille.
Donna tunkee kaksin käsin herkkuja suuhunsa, eikä pahemmin välitä ystäviensä puheista.
Donna: OMG ku on hyvää! Saanks mä ottaa tota kakkuu jo?
Kakkuun ei saa koskea, ennen kuin Aidakin on paikalla. Sofia on ylpeä koristeistaan, jotka ovat hänen lapsuudestaan peräisin. Shaniaa on kiva pelotella kumihirviöillä.
Sofia: Ajatelkaa, että nämä hämähäkit ja muut ovat lapsuuteni leluja!
Shania: Tuollaisillako sinä olet pienenä leikkinyt?! Minä ainakin leikin nukeilla!
Sofia: Minä olen aina pitänyt kaikista eläimistä. Esimerkiksi isoista kuristajakäärmeistä! Varo, se hyökkää!
Shania: Iiik! Laita se pois!
Sofia: Tuo kangas seinällä on itse asiassa Metallican jättimäinen julistelippu nuoruudestani. Ja katsohan Shania tuota punaista otusta pääsi yllä, se puraisee sinua kohta!
Shania: Mikä..?
Shania: Iiiiiik! Onko tuo elävä?!
Sofia ja Donna nauravat Shanialle niin, että Sofia lysähtää polvilleen.
Donna: Joo! Shania, "It's alive!" Hehhehhehee!
Sofia: Minä en kestä! Elävä! Hahhah ELÄVÄ!?! hahhahhaa!
Shania: Olkaa jo hiljaa siinä!
Hetken kuluttua myös Aida saapuu juhliin.
Shania: Moi! Tuleehan se noita-akka sieltä!
Aida: Terve vaan! Mikäs Draculaura sinä olet?
Sofia: Tervetuloa Aida!
Shania: Näytänkö minä Draculauralta?
Aida: Kiitos, kiva tulla halloweenia viettämään! Poropuku sopii sinulle hyvin. Kyllä Shania sinä näytät Draculauralta.
Shania: Oi, olisin minä voinut Monster High -nukkeakin esittää, mutta esitän lepakkoa.
Sofia kiskoo poron pään pois.
Sofia: Aah ihanaa, nyt voin taas hengittää!
Aida: Oletko ollut koko illan tuo hökötys päässäsi?
Sofia: No olen minä pari tuntia ollut, odotin siihen asti kunnes kaikki vieraat olivat nähneet tämän ja otin nyt pois kun sinäkin tulit.
Aida: Voi kamalaa, anteeksi että tulen näin myöhään. Minä olin treffeillä...
Shania: Täh?!
Aida: Juu! Se oli se japanilainen kundi sieltä Lapin reissulta! Hei, minä olen Aida Murakami!
Donna: Moi! Mä oon Donna Sabrina Mariah Andersson. Vittu sä näytät mageelta, tosi sexy noita. Hyvä et sä tulit, päästään safkaan tota kakkuu!
Shania: Aida, kerro nyt siitä miehestä!
Aida hakee naposteltavaa ja istuu Donnan viereen. Hän on kuin ei olisi kuullut Shanian kysymystä.
Sofia: Se mies oli se, jonka Aida tapasi viikko sitten siellä Repojoella.
Shania: No kyllähän minä sen kuulin, haluaisin tietää jotakin muutakin.
Donna pälättää innoissaan Aidan kanssa.
Donna: Ni kelaa, sit mä jäin ilman duunii, ku se pomo joutu lusiin!
Aida: No ohhoh. Minä olen kuullut Shanialta tuosta Vikun Villit kuviot -firmasta ja siitä, miten se Viku oli murhannut vaimojaan vakuutusrahojen takia, järkyttävää!
Donna: Joo, ja sit mä yritin sinne samaan mestaan mis Shania ja Sofia on mallina, ni mä en muka kelpaa sille vitun Collierin Debbielle vaik mul on upee perse ja kaikkee!
Shania ja Sofiakin palaavat herkkujen ääreen ja Sofian kissat hyppivät innoissaan emännän syliin kun tämä istuu lattialla.
Sofia: Nyytti ja Lulu hieman pelkäsivät tuota poronaamaa, nyt ne ovat onnellisia kun ovat varmoja, että minä olen tässä, hahah!
Donna ylipuhuu Aidan leikkaamaan kakkua, sillä hän on himoinnut sitä alusta asti.
Aida: Johan on iso kakku! Olisi neljälle hengelle riittänyt nuo pienemmätkin.
Shania: Arvaatkos kenen tekemiä nuo kaksi kurpitsapiirakkaa ovat?
Aida: No ihan varmasti Simonin!
Shania: Niin ovat, hihii! Oi kuinka minä ikävöin häntä... Ja sinä et kertonut treffeistäsi vielä mitään!
Donna suorastaan ryntää kakkua hakemaan.
Donna: Mulle! Mä haluun ekan biitin!
Shania: Voi voi, minä luulen että meille ei edes riitä tuo kakku, kun Donna on mukana!
Ei aikaakaan kun kakusta ei ole paljoa jäljellä ja suursyömäri Donna on jälleen hakemassa lisää.
Donna: Siis OMG tää on hyvää! Vittu ois pitäny hommaa kaks! Eiku jess, tos on viel toinen kurpitsapiirakka, mä otan sen!
Tytöt istuvat kakkuja syömässä ja Shania yrittää saada Aidaa kertomaan uudesta tuttavuudestaan.
Shania: Kerro nyt Aida jotakin! Miten treffit menivät?
Aida: Ihan kivasti. Kysele vaikka siitä, miten minulla ja Jasonilla meni messujen jälkeen! Meillä oli ihana yö ja aion vielä joku päivä lähteä seikkailemaan hänen kanssaan Oahulle!
Shania: No jipii, kiva kuulla, mutta haluan tietää edes jotain tästä japanilaisesta! Mikä miehen nimi on?
Aida: Hän on nimeltään Kaori.
Shania: Missä se mies asuu?
Aida: Lähellä Tokiwaita.
Shania: Ääh, tarkoitin, että tällä hetkellä! Kun hän lomailee Suomessa?!
Aida: No mitä sillä on merkitystä? Oletpa sinä utelias!
Shania: Minulla on OIKEUS olla utelias: sinä vikittelit minun mieheni! Ja te aioitte vieläpä yhdessä aloittaa jonkinmoisen suhteen! Joten sinä saat nyt luvan nöyrtyä kertomaan minulle tästä uudesta miehestä!
Aida: Mitä helvettiä sinä selität? Minähän pyysin anteeksi! Ja sinä hyväksyit tapahtuneen!
Shania nousee suuttuneena sohvalta.
Shania: Minä sanoin että minä YMMÄRRÄN tapahtuneen. En sanonut, että HYVÄKSYN sen!
Aida: No ole hyväksymättä sitten, ei kiinnosta!
Sofia: Mitä ihmettä te keskenänne riitelette tuosta? Jos pohtisitte asiaa tarkemmin tajuaisitte, että Simon on koko kuviossa ainut, jolle teidän pitäisi olla vihaisia.
Sekä Shania että Aida hiljenevät. Vain Donnan piirakan maiskutus kuuluu huoneessa.
Donna: Namnam... Maiskis... Omnom.... Vitun hyvää tää Simonin herkku... Nam... Hyvää halloweenii teille, btw! Naminami!
Marraskuussa sataa jo luntakin, mutta pääasiassa kuukausi on pimeä. Kaikissa mainoksissa jankutetaan Black Fridaysta, Black Weekendistä, Black Weekistä ja peräti Black Monthista. Kaiken tämän mustan keskellä Shanian ja Simonin väliset puhelut ovat olleet mukavia.
15.11. pimeyttä tulee valaisemaan myös taivaalla loistava superkuu. Shania katselee kuuta makuuhuoneensa ikkunasta yöpaita päällä ja miettii Simonia.
Shania: Oih, Simon varmasti tietää, että minä olen täällä niin ikävissäni, että suorastaan kuolen ikävään. Vaikka välillämme on 500 kilometriä, rakkaani varmasti tuntee yhteyden välillämme. Mikään etäisyys ei meitä enää erota!
Simon ei ole lainkaan tietoinen Aidan ja Shanian jutteluista, tai edes siitä, että nämä ovat tavanneet. Hän on mennyt ulos katselemaan täysikuuta Shaniaa miettien.
Simon: Miksi ihmeessä minä höpisin Shanialle jostain linnunlaulusta? Eiväthän ne laula ennen kuin keväällä. No, sitä ennen minä tuskin edes näen Shaniaa, että ihan sama. Jos nyt näen silloinkaan. Tuskin Shania edes muistaa sitä meidän kuujuttuamme. Hän on varmaan nytkin jossain bileissä ja on jo löytänyt toisen miehen…
Shaniakin pohtii, mahtaako Simon muistaa heidän romanttista kuujuttuaan.
Shania: Simon ei varmaan ole katsonut kuuta. Tuskin hän edes tietää koko superkuusta. Oi kamalaa miten tuskallista oikea rakkaus voi olla!
Simon oli jo ehtinyt piristyä saadessaan viettää aikaa Shanian kanssa, mutta nyt hän on taas ilman Shaniaa ollessaan masentunut, vaikkei sitä tälle näytäkään. Hän näkee edessään vain synkkiä aikoja.
Simon: Tai jos sitä ei ole vielä tapahtunut, niin se tapahtuu pian. On vain ajan kysymys, milloin Aida kertoo kaiken Shanialle, ja sitten on helvetti irti. Enkä minä pysty estämään sitä mitenkään. Aida on jo hylännyt minut. Shania jättää minut, ja sitten minä jään ihan yksin… niin kuin kuu taivaalla.
Simon asuu kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja hänellä on kattoikkuna sänkynsä yllä. Superkuu loistaa taivaalla vielä 17. päivän vaihteessa, ja Simon katselee sitä sängyssään maaten. Hänen tietämättään myös Shania katselee kuuta samaan aikaan makuuhuoneensa ikkunasta. Kumpikin haaveilee toisesta, tulevaisuutta peläten mutta silti odottaen pimeyden päättymistä ja päivää, jolloin kaikki kirkastuisi, sillä he olisivat jälleen sylikkäin.
To be continued...
Tarinassa mukana: Mariannen kuvankäsittely 😉, Barbie Glam Vacation House, Allekirjoittanut + Ninnin miniminä ja lapsuuteni/nuoruuteni halloween-koristeet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti