Osa 214 Nightmare Before Christmas in Dollywood

 6.12. itsenäisyyspäivän aamuna Shania oli viimeinkin lähdössä tapaamaan läheisiään Dollywoodiin. Hän ei ollut käynyt siellä sittemmin, kun muutti kesäkuun lopussa Cindy Towniin Pohjanmaalle glamour-mallin hommiin. Uusi miesystävä Connor piti ehdottomasti esitellä perheelle! Shania ja Connor olivat lähdössä aamujunalla Kokkolasta ja Connor oli huonolla tuulella, kun Kuusikärpän asuntolasta mentiin autolle.

Shania: Oi tulikohan nyt kaikki varmasti mukaan..? 

Connor: Tuli tai ei, nyt mennään! 

Shania: Mutta kun ne perinteiset perhepotretin kuvaukset ovat jo tänään alkuillasta, otinkohan nyt varmasti koko asun matkaan asusteineen päivineen?

Connor: Eikös äitisi käskenyt pukeutumaan sinivalkoiseen, koska on itsenäisyyspäivä?

Shania: Käski, mut..

Connor: No sitten meillä on kaikki tarvittava mukana muutaman päivän reissua varten. Nyt autoon ja äkkiä!

Pariskunta ajoi Connorin Toyotalla Cindy Townista Kokkolan juna-asemalle ja hyppäsi Intercityn kyytiin.

Shania: Voi kamala, me unohdimme maskit!

Connor: Minä luin VR:n sivuilta, että kunhan on koronapassi kännykässä, pääsee ravintolavaunuun.

Shania: Öh.. Minulla ei moista ole, koska minua ei ole edelleenkään rokotettu. Sinut on jo kahdesti.

Connor vaikutti siltä, ettei korona voisi vähempää kiinnostaa ja niin pariskunta lähti etsimään istumapaikkojaan.

Connor: No missä vitussa on numero 87?!

Shania: Älä nyt mesoa, ei junassa ole juuri ketään pyhäpäivänä ja näin varhain aamulla vieläpä, joten mikä kiire tässä on istumaan?

Connor: No minä ajattelin nukkua koko matkan! Yli 4 tuntia, voi helvetin helvetti!

Shania: Juu...

Paikat löytyivät ja Connor ähki nostaessaan Shanian mallikollegoilta synttärilahjaksi saamaansa matkalaukkua ylös.

Connor: No perkele! Äh! On se nyt jumalauta!

Shania: Tule nyt istumaan ja nukkumaan sitten!

Connor: Mutta kun tuo helvetin matkalaukku on saatava tuonne ylös ensin! Ei se käytävälläkään voi lojua!

Shania: No laita se sinne sitten! Minä menen ikkunapaikalle!

Connor yritti uudestaan ja homma näytti vaikealta.

Connor: Saatanan naiset! Kiviäkö tänne olet kasannut vai mikä täällä painaa?! 

Junamatka hurahti melko nopeasti ja puolenpäivän tienoilla Shania ja Connor saapuivat Helsinkiin, josta Aida oli tulossa autollaan heitä hakemaan Dollywoodiin. Shania oli kuin ekstaasissa nähdessään tutut rakennukset.

Shania: Aah! Iki-ihana pääkaupunkiseutu! Minun kotini! Jopa Rautatieasema näyttää kauniilta, kun on elänyt puoli vuotta siellä metsän keskellä! Ja katso kuinka vähän täällä on lunta! Cindy Townissa on hurjasti!

Aida olikin tulossa Trolliwoodista Gunnarin luota, joten hänellä kesti sovittua pidempään. Connoria ärsytti tilanne aivan suunnattomasti ja hän ehdotti taksia monta kertaa. Mutta Shania nautti. Hän nautti jokaisesta saasteisen pääkaupungin hengenvedosta ja vouhotti menemään pitkin keskustaa. Connor kantoi äkäpäissään sekä Shanian käsilaukkua että parin yhteistä matkalaukkua.

Shania: Oi, pitäisikö pyörähtää pikaisesti Sokoksella?

Shania: Oh kuinka eduskuntatalokin tuntuu KODILTA!

Shania: Connor, älä murjota vaan tule! Aida soitti ja on pian täällä pikku volkkarillaan, ehdimme käydä Stockmannilla! Oi tätä kotoisaa joulukatua! Ihme, miten Helsinki jo tuntuu kodilta, vaikkemme ole vielä edes kotikaupungissamme! Tai enhän minä tiedä, tunnetko kuuluvasi mieluummin sinne Pohjanmaalle kuin tälle seudulle, koska et ikinä kerro mitään!

Parin tunnin päästä Aida oli hakenut pariskunnan Dollywoodiin ja ohjasi heidät makuuhuoneeseensa, jossa he voisivat vaihtaa vaatteensa.

Aida: Täällä saatte olla ihan rauhassa, minä lähden tämä mekko ylläni.

Shania: Kiitos Aida! Ihan kaikesta! Että hait meidät Helsingistä ja viet vielä ravintolasta sinne kuvausstudioon.

Connor: Mikä tässä nyt on meininki? Mitä nyt tapahtuu? Moneltako täytyy olla ja missä?

Shania: No me vaihdamme yllemme eri vaatteet, minulla on oltava se perhepotrettia varten tuleva sinivalkoinen asu ja sitten me käymme Aidan kanssa ravintolassa syömässä ja hän vie meidät sinne kuvauspaikalle viiden, kuuden välillä.

Connor: Miten niin SINULLA täytyy olla sinivalkoinen asu? Täytyyhän minullakin!

Aida: Öö.. Eihän siinä Simmonsin perhekuvassa ole koskaan kenenkään poika- tai tyttöystäviä ollut... Kun eivät edes Jonathanin viralliset vävypojat pääse kuvaan!

Shania: Niimpä...

Connor: No minä en olekaan mikä tahansa "poika"!

Aida: Siitä saat Shania käyttää meikkejäni, jos tarvitset.

Shania: Kiitos ystävä rakas!

Aida jätti pariskunnan rauhaan ja nämä jäivät penkomaan matkalaukkuaan.

Shania: Varmaan arvaatkin jo, että minä en suostu kuvaan pelkästään sinivalkoisissa, eli mekossani on myös hieman pinkkiä! Mutta katsos, millä ajattelin pehmittää äitini? Suomi-korvikset! Lainasin nämä siltä ihme Ninniltä, joka aina stalkkaa minua ja kirjoittelee elämästäni.

Connor: Hienolta näyttää. Missä sen omituisen paparazzin tapasit?

Shania: Hän kävi asuntolalla! Voitko kuvitella, että hän on Kokkolasta kotoisin ja muuttanut sinne takaisin! Eli se typerä nainen on aina siellä missä minäkin!

Shanian mekon vaihtamisesta ei heti tullut mitään, kun Connor huomasi hänen pikkuhousunsa.

Connor: Haa! Olisi se pitänyt arvata, että minun kultani laittaa turkoosipinkit alkkaritkin jos asu on sen värinen! Annas kun katson vähän lähempää.

Shania: Connor, ei nyt! Aida voi tulla! Tsihih!

Connor: Anna kun setä vähän kurkistaa!

Shania: Apua, oi kulta ei, EI! Iihhihhii!

Ja niin Connor ja Shania jäivät harrastamaan seksiä Aidan sängylle... Samaan aikaan Simmons-Petersien kotona Olivia olisi halunnut juhlia Suomenkin itsenäisyyspäivää, sillä heillä juhlittiin aina heinäkuussa Yhdysvaltojen itsenäistymistä.

Olivia: Oi Dick! Sinä makaat täällä sohvalla Mimosan kanssa ja katsotte televisio?!

Dick: Niin?

Dick: Tänään on vapaapäivä ja tässä saa löhötä ihan rauhassa Mimmin kanssa, joten niin aiomme tehdä. 

Olivia: Minä vaan ajattelin kuin... Tänään juhlitaan Suomen itsenäisyys ja täällä me olemme naapurimaan värit yllämme. Mitä ihmettä sinä tytölle näytät televisiosta?!

Dick: Kuinka niin? 

Olivia: No nuo...mitä ovatkaan tekevät...sellaista...

Dick: Ne ovat apinoita ja tottakai nekin lisääntyvät! Ei tässä luontodokkarissa ole mitään pahaa Mimmin silmille, tämä on ihan luonnollista! Ja mitkä värit meillä pitäisi olla tänään päällä?

Olivia: Minä sanoin että meillä Sweden-värit. Unohda jo se. OMG that is NOT normal behavior! Katso mitä tuo apina tekee!

Dick: Nylkyttää toista apinaa, hahah! Oi kulta sinä olet turhan vakava tänään!

Olivia: No kai eläinohjelma ihan okay katsoa pikku tytön...

Dick: No tietysti on! Tule sinäkin tähän sohvalle kanssamme katsomaan!

Olivia: Noniin, tässä ollaan koko perhe. Mutta minä lupasin äidillesi, että menemme kello viisi hänen luokseen syömään itsenäisyyspäivän illallista!

Dick: Eikä! Kulta eikai?

Olivia: Caroline oli todella innoissaan ja me puemme sinivalkoista yllemme!

Dick: Pääsen helpommalla kun vaan annan naisväen pomottaa... Jee, ihanaa vaimorakas!

Toisella puolen Dollywoodia Aida, Shania ja Connor olivat käyneet syömässä ja Aida oli heittänyt pariskunnan kuvausstudiolle, jossa Simmonsin perheen perinteinen perhepotretti otettaisiin. Kello oli miltei 6 alkuillasta kun he saapuivat studiolle ja Shania oli ikionnellinen nähdessään Amerikan mumminsa sekä New Yorkista tulleen isosiskonsa Sineadin ja tämän aviomiehen Aaronin. Jonathan Simmonsin vävypojat Aaron Williams ja Jaakko Jäykkä juttelivat yhdessä kulmauksessa Shanian isoveljen Juniorin kanssa ja Pikku Juniorkin vouhotti siellä ja yritti osallistua isojen miesten keskusteluun. 

Kuten joka vuosi, perhe oli jo käynyt Shawnan haudalla. Ja kuinka ollakkaan, Dollywoodin ensilumi oli taas satanut itsenäisyyspäivän aamuna ja ensimmäiset hiutaleet olivat hiljaa laskeutuneet kello 9. Samaan aikaan, kun Shawna 6.12.2013 menehtyi leukemiaan kello 9 aamulla.

Mutta voi sitä molemminpuolista riemua, kun Shania pitkästä aikaa kohtasi vanhempansa. Hän meni innoissaan esittelemään uutta miesystäväänsä heille, mutta Jonathan ja Jacqueline ilahtuivat tyttärensä näkemisestä niin, etteivät huomanneet koko Connoria!

Shania: Katsokaas ketkä täältä tulevat!

Connor: Hyvää iltapäivää, olen...

Jacqueline: Oh, onko se todellakin Shania?

Jonathan: Meidän neiti on tullut takaisin!

Jonathan nappasi tyttärensä syliinsä ja lähes koko perhe alkoi kiljua Shanian nähdessään.

Jonathan: Katsokaa kenet minä löysin! Shania on TÄÄLLÄ!!!

Shania: Iiiiiik! Isä varovasti!

Connor: Rouva Simmons? Minä olen Conn...

Jacqueline: Oi rakas Shaniamme!

Caitlinilla näytti olevan kultaa ja timantteja niin paljon yllään, että kas kun hän pysyi tolpillaan.

Caitlin: Hellu-rikasta-reijaa köyhempi puolsysteri!

Katja: Shania-tätii!!!

Annika: Oi pikkusisko-kulta, sinä pääsit!

Granny Steph: Ouu, for Heavens sake! Granny's darling!

Shania: Hei kaikille rakkaat! Se olen minä! Jihuu!

Caitlinin sosiaaliset tyttäret Katja ja Jenna syöksyivät tätinsä luo.

Katja: Shaniaa!!!! Isoisä, päästä täti alas!

Jenna: Jee! Tää on ihan huippuu!

Ja niin Jonathan laski Shanian takaisin lattialle jonka kimppuun Katja ja Jenna säntäsivät samalla kun Shania halasi tiukasti äitiään. Jonathan ei huomannut lainkaan, että kaikessa riemussaan hän hutkaisi vahingossa jättinyrkillään takana seisovan Connorin leukaan niin, että koko mies kopsahti selälleen! Eikä kukaan vieläkään huomannut koko Connoria!

Jacqueline: Oi rakas tyttäreni! Olen täysin tervekin nyt, syöpää ei ole enää missään! Ja SINÄ olet siinä!

Shania: Oi äiti! Minulla on ollut niin kamala ikävä!

Jonathan: SHANIA ON TULLUT TAKAISIN!!!

Seuraavaksi Shania pääsi isosiskojensa Annikan ja Sineadin luo halaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Granny Steph yhtyi puheeseen, samoin Junior ja kaikki huusivat toistensa puheen päälle niin, että metelistä erottuivat vaan sanat "ikävä", "rakas", "tervetuloa" ja "kotiin".

Shania oli kaiken huomion keskipisteenä siskojensa sylissä koko perheen kiljuessa jälleennäkemisen riemusta, joten Caitlin vaikutti jopa hieman kateelliselta.

Caitlin: Nonii, eiks toi huuto jo riitä, sehä on vaa Shania?

Shania: Ole nyt Caitlin hiljaa! Sinä olet nähnyt minut Cindy Townissa syksyllä, muu perhe ei ole!

Caitlin: No juu tosiaan... Mut meitsin korviin ainaski alkaa sattuu toi huuto. Ehkä rikkail on herkemmät korvat tai jotain...

Connor kyyhötti yksinään nurkassa ja piteli lattiaan kolahtanutta päätään ja tunnusteli varoen, oliko leuka tai nenä murtunut.

Valokuvaajan pyöriessä ympäri kuvaustilaa, huomasivat Shanian vanhemmat viimein Connorin.

Jacqueline: Hyvää päivää, olen Jacqueline Simmons, Shanian äiti.

Jonathan: Jaahas, jaahas! Vai että hieman vanhemman puoleinen herra kun tyttäreeni vertaa! Olen Jonathan Simmons, hauska tutustua. Jos et huolehdi tyttärestäni KUNNOLLA, saat tuntea, ettei ollutkaan niin hauska tutustua!

Connor: Johan minä sen tunsin jo nyt kun koko päätä jomottaa... Hyvää iltapäivää, Connor Sharp.

Pian Connor esiteltiin koko perheelle ja kyllähän Connorkin alkujärkytyksestä toipui, kun sai Katjan syliinsä.

Shania: Katsokaa nyt, kuinka ihana isä Connorista vielä jonakin päivänä tulee! Hän rakastaa lapsia ja lapset häntä!

Junior: No siltä näyttää!

Katja: Tää on aivan ihana setä!

Connor: Oi kiitos, lapsirakas. Auts! Hitto että sattuu yhä takaraivoon.

Jenna: Mä haluun ton sedän syliin Katjan jälkeen!

Pikku Junior: Määki haluan! Mut ensin isosiskon syliin! Shania, joko?!

Shania: Ihan kohta pieni rakas veljeni!

Caitlin: Likat hei, jospa antasitte Jonnan joskus tehä jotaki?

Connor: Onko kyse siitä autistisesta tyttärestä? Tuo ujo tyttö tuolla selkäsi takana?

Caitlin: Joo Jonna on ateisti, se pelkää vähä mut ehkä se diggais susta. Jonna hei, mee vaa rohkeesti ton äijän luo. Se on kiltti.

Connor: Jonnaaa, Jonnaaa? Tule sedän syliin, tule! Setä lupaa pitää tiukasti kiinni!

Jenna: Hihii, Jonna pelkää!

Granny Steph: Hyvän miehen Shania nyt löytänyt! 

Lopulta pelokas Jonna rohkaistui menemään Connorin syliin, eikä näyttänyt enää niin kovasti pelkäävän. Jonathan keskusteli valokuvaaja Melinda Waaran kanssa siitä, kuinka vuosittainen perhepotretti tulisi ottaa.

Connor: Pikku Jonna, ei mitään hätää. Connor-setä pitelee tiukasti kiinni. Niinhän me sovimme, eikö niin?

Jonna: Setä...

Pian kello oli niin paljon, että kuvaukset oli pakko aloittaa.

Melinda: No niin, eiköhän aloiteta!

Kun Connor sai kuulla, ettei pääsisi mukaan perhepotrettiin, hän alkoi suorastaan raivoamaan studiolla! Perheen viralliset vävypojat Aaron ja Jaakko yrittivät selittää, etteivät edes he pääse tärkeimpään kuvaan.

Connor: Eikö tämä vaatetus ole niin itsenäisyyspäivää kuin olla voi?! Minä valitsin kauan sinivalkoisia vaatteita kuvaa varten!

Jonathan: Eikö Shania kertonut, että kuvaan tulevat vain minun perheeni eri sukupolvet? 

Jaakko: Minäkin se olen ollut naimisissa Caitlinin kanssa jo vuodesta 2013 enkä pääse kuvaan, eikä tuo meikäläistä haittaa. Meistä Jäykän perheestä on aina otettu erillinen kuva.

Aaron: Ja minä olen nyt ensimmäistä kertaa koko kuvauksissa, sillä olen ollut Sineadin kanssa aviossa vasta reilut pari vuotta.

Connor: Saatana soikoon mikä menininki! Ensin isketään taju kankaalle, sitten isketään henkisellä tasolla vielä enemmän loukaten! Pitäkää typerä potrettinne!

Shania tunsi niin kovaa häpeää Connorin käytöksen takia, että halusi vain pois.

Junior: Sisko hei, tuo sinun äijäsi näyttää olevan ihme kuumakalle! Tule nyt kuvaan! Äläkä itke tai meikkisi on pilalla.

Shania: Oh Junior, minä en kestä tällaista! Yhyy! Ihana perinteemme muuttui pelkäksi painajaiseksi ja syy on yksin MINUN! Minun olisi pitänyt selittää hänelle tarkasti, miten kuvan kanssa toimitaan, nyyh!

Junior: Vai että sinun syytäsi?! Puhut ihan hulluja! Tule nyt kulta, mennään.

Shania oli koko kuvausten ajan poissa tolaltaan, joten kuvat eivät onnistuneet hänen omasta mielestään niin kuin hän oli suunnitellut. Kuvia kuitenkin otettiin monta tuntia ja tässä niistä Jacquelinen ja Jonathanin valitsemat kuvat Simmonsin perhealbumiin.

Virallinen perhepotretti.

Suvun naisista otettiin kuva, jossa Granny Steph miniänsä Jacquelinen, lastenlasten sekä lastenlastenlasten kanssa. 

Granny Steph ja Jonathanin nuorin poika sekä Jonathanin tyttären tyttäret.

Granny Steph tuli vielä kuvaan, jossa Jonathan ja Jacqueline yhdessä Sineadin ja Aaronin kanssa.

Jäykän perheestä otettiin tuttuun tapaan oma pieni perhekuva.

Vaikka kaikki Jonathanin tyttäret eivät tänä vuonna olleet kuvauksissa, otettiin siskoksistakin kuva.

Jonathan halusi myös äijäily-kuvan, jossa hän pitelee vävypoikiaan ja omat pojat seisovat vieressä. Näiden kuvien myötä Simmonsit toivottavat kaikille ihanaa joulun alkua!

Muutama päivä itsenäisyyspäivän jälkeen Shania ja Connor olivat lähdössä Dollywoodista takaisin Cindy Towniin. Pari oli kinastellut loppumatkan perhekuvausten jälkeen. Shania oli pelännyt erästä hetkeä, mutta lopulta hänen täytyi kohdata se: nähdä talonsa kunto isänsä aiheuttaman vesivahingon jäljiltä! Shania meni talolleen isänsä kanssa pelokkaana, muttei ikinä olisi osannut kuvitella mitään sellaista, mitä näki. Pulin Huollon Pate tuli avaamaan heille oven, sillä vesivahingon kuivauslaitteet oli sinne Pulin Huolto toimittanut.

Pate: Tässä teille avaimet! Nähdään myöhemmin!

Jonathan: Tällaista..kröhöm! Tällaista täällä nyt on...

Shania: MITÄH??!!

Shania: Mi-missä minä olen?! Onko tämä takkahuoneeni?! MISSÄ olohuoneeni on?!

Jonathan: Niin, huoneiden väliltä täytyi purkaa seinä, sillä se oli kostunut pilalle...

Shania: Yksi taulu seinällä, ei MITÄÄN muuta!!! Isä! MITÄ HELVETTIÄ oikein olet tehnyt??!!

Jonathan: Anna anteeksi tyttö-kulta... Kyllä nämä kuivauslaitteet tekevät työnsä ja sitten remontoin talosi viimeisen päälle hienoon kuntoon.

Shania: Luojan kiitos rakas takkani sentään säilyi kastumatta!

Jonathan: Polttopuut vain heitimme menemään...

Shania kuvitteli, että ylemmissä kerroksissa tilanne ei olisi näin paha, mutta kun hän näki rakkaan keittiönsä, häneltä itku pääsi.

Shania: Isä EIKÄ! Onko TÄMÄ minun pinkki, ihana keittiöni, jonne hankin hienot Gloria-kalusteet muutama vuosi sitten?!

Koko keittiö oli vain täynnä hurisevia kuivauslaitteita, johtoja, jatkojohtoja sekä repsottavaa tapettia.

Shania: Tämä EI VOI olla minun kotini!!!

Jonathan: Kuten sanoin, kaikki tulee kuntoon viimeisen päälle ja... Niin...

Shania: Minun ihana polkadot-kuvioinen seinäni!

Jonathan: Sen kyllä saa pelastettua! Kröhöm!

Shania laahusti lohduttomana Kati Heljakan taulun luo, joka yhä oli keittiön seinällä. Hän kosketti taulua kyyneleet silmissään.

Shania: Minä muistan, kun sain tämän...

Shanian joulun odotus oli yhtäkkiä muuttunut suuresta riemusta täydeksi painajaiseksi. Hän otti taulun seinältä ja lyyhistyi lattialle.

Shania: Ooh minä en kestä enää! Isä, tämä kaikki on varmasti pelkkää PAINAJAISTA!

Hyvää neljättä adventtia lukijoille!

To be continued...

Tarinassa mukana: Helsinki, VR, Xara & Dick

Shanian Marimekon mekon tehnyt Riitta (Lepää rauhassa ystävä) Shanian alushousut tehnyt Maria

Ninnin I Can Be A Fashion Photographer Barbie=Melinda Waara