Osa 134 Annetaan vuoro lapsille!

13.2.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 4 kuukautta, 28 päivää.

On laskiaistiistai ja paikallinen huoltoyhtiö Pulin Huolto Oy järjestää laskiaisriehan Pupulikaupungissa. Shania ei ole nähnyt Caitlinin lapsia pitkään aikaan, joten hän riivaa tyttöjen isää puhelimella niin kauan, että Jaakko lopulta suostuu lähtemään laskiaisriehaan tyttäriensä ja Shanian kanssa.

Jaakko: Terve mieheen! HIK! Eikun... naiseen.
Shania: Jaakko! Oletko sinä TAAS humalassa?! Miten ihmeessä lähdit auton rattiin tuossa kunnossa?!
Katja: Shania-täti, me tultiin dösällä!
Jaakko: Punkkua tämä vain on. Ei meikäläisellä enää muuta, kun emäntä meni...

Shania laskeutuu polvilleen katsellessaan kadonneen siskonsa kasvaneita tyttäriä.

Shania: Oi rakkaat lapset, olettepa te kasvaneet. Onko teillä millaista olla kotona?
Katja: No iskä dokaa ja Hellu-mummi tekee meille ruokaa ja leikkii meidän kaa.
Shania: Oi voi... Luojalle kiitos siitä Caitlinin anopista!

Jenna: Kato, mä sain laittaa pinkkiä mun hiuksiin ihan oikeella värillä! Eiks oo upee?
Katja: Joo iskä anto luvan. Ja mä sain lähtee pulkkamäkeen tällä muotirotsilla, vaikka napa näkyy! Ihan sama mitä iskältä pyytää, se sanoo vaan et joo joo.

Shania on täysin järkyttynyt siitä, että Jaakko antaa lastensa tehdä mitä heitä huvittaa. Jaakko lähtee marssimaan jo kohti ulko-ovea ja lapset rientävät perässä.

Jaakko: Seiskavitonen lähtee kohta, mennään jo. Täytyypä ottaa vähän lämmikettä!
Jenna: Juu me tullaan!

Katja: Etkö sä otakaan pulkkaa tai liukurii? Sä saat lainata meiltä, meillä on kaks!
Shania: No kiitos, kulta pieni. Mutta ajattelin lasketella siellä isossa mäessä suksilla.

Laskiaisrieha on alkanut neljältä ja viisikko saapuu paikalle juuri kun aurinko on laskemassa.

Lapsille on järjestetty poniratsastusta.

Autistinen Jonna katsoo kaihoten ponia, muttei uskalla pyytää, josko sillä pääsisi ratsastamaan. Hän päättää pysytellä siskojensa mukana, jotka suuntaavat innoissaan kohti mäkeä.

Lasten iloiset huudot raikaavat pulkkamäessä.

Katja: Tulkaa nyt, mennään jo!

Pian kaikki kolme ovat kiivenneet ylös mäelle, mutta Jonna ei uskallakaan laskea sieltä alas.

Katja: Mä lasken ekana tällä!
Jenna: Ja mä tuun sen jälkeen isolla pulkalla!
Jonna: Heppa...

Katja viilettää riemuissaan alas mäkeä.

Katja: Jee!!!

Isosiskonsa perään lähtee Jenna pulkalla ja kyllä on hauskaa.

Jenna: Kattokaa mä tuun!

Jenna: Iskä! Katja! Näittekö te ku mä laskin TOSI lujaa?!
Katja: Joo!
Jaakko: Minne minä sen viinipullon kadotin...

Samaan aikaan Shania yrittää tarpoa lumihangessa laskettelusuksillaan hakemaan tarjolla olevaa hernesoppaa.

Shania: Ei saamari soikoon! Eihän täällä pääse eteen päin! Pitikin laittaa nämä sukset jalkaan ennen mäkeä!

Shania huomaa erään Pulin Huollon työntekijän ilmeestä, ettei hernesoppa välttämättä ole kaiken tuon hangessa tarpomisen arvoista...

Siitä huolimatta Shania jatkaa, sillä hänellä on kamala nälkä.

Shania: Hitto tuota Jaakkoa! Hän velloo surussaan niin, ettei tajua sen vaikuttavan tyttäriinsä negatiivisesti. Oi Jumala, anna Caitlinin tulla pian takaisin!

Pian Shania on soppajonossa ja ottaa kertakäyttökupin pöydältä.

Shania syö tulikuumaa hernesoppaa ja näkee, miten Jaakko on jättänyt lapset keskenään mäkeen ja haahuilee alueella viinipullo kädessään. Tapahtuman järjestäjät katsovat häntä hämillään tai naureskellen.

Jaakko: Haluaako joku huikan?

Shania komentaa Jaakon takaisin lastensa luo. Känninen isä innostuukin laskemaan tyttöjen kanssa mäkeä, mutta kylläkin ilman pulkkaa.

Jaakko: Varo Jenna!!! Iskä laskhee persmäkee!
Katja: Eikö toi satu sun peppuun?!

Jaakko kompuroi ylös ja etsii jälleen viinipulloaan.

Jaakko: Mihin hemmettiin se punkku jäi...? HIK!

Jaakko löytää pian putelin povaristaan, ottaa ison huikan ja pöllähtää nurin lumihankeen. Shania rientää paikalle ärsyyntyneenä.

Shania: Jaakko, heti ylös siitä! Ja anna se pullo tänne!
Jaakko: Missä mää olen?
Katja: Nouse nyt iskä!

Jonna-parka on laskeutunut varovasti mäeltä kontaten ja katsoo meininkiä etäämpänä.

Jonna kävelee mäen ja perheensä luo. Isä makaa edelleen lumessa.

Jenna: No nii, älä nyt jaksa iskä!
Katja: Makaa sit siinä, mä meen vielä laskeen!
Jonna: Iskä, heppa...
Jaakko: Hep, hep vaan! No nyt se punkku on TAAS hukassa!

Shania: Jaakko, tuo on täysin törkeää, alhaista ja välinpitämätöntä käytöstä jopa sinulta! Ymmärrämme kyllä, että suret vaimoasi, mutta niin kuule suren minäkin häntä, enkä siitä huolimatta makaa lumihangessa humalassa! Minä lähden nyt laskettelemaan, tee mitä isän kuuluu tehdä!

Vihainen Shania pääsee pian odottamaansa rinteeseen ja lähtee laskettelemaan.

Shania: Wau miten ihana rinne tällä puolella on!

Shania kiitää loppuillan laskettelusuksillaan ja yrittää keksiä, miten Jaakkoa voisi auttaa.

Jäykän perheen loppuilta puolestaan jatkuu samoissa merkeissä kuin alkoikin. Jaakko heiluu humalassa, Katja ja Jenna laskevat mäkeä ja Jonna unelmoi poniratsastuksesta.

Katja: Kattokaa! Mä lasken viimiseks tän kaikista jyrkimmän mäen!

Jonna: Heppa...

Laskiaisrieha päättyy seitsemältä ja viisikko lähtee koteihinsa. Yksi on haikeana, kaksi riemuissaan mutta väsyneitä, yksi vihainen ja yksi kännissä kuin käki.

16.2.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 5 kuukautta.

Seuraavana perjantaina Jonathan Simmons haluaa tavata tyttären poikansa Danielin, vaikka mikä olisi. Hän menee Joakimin ja Elainen ovelle oman pienen kuopuspoikansa kanssa ja saa kuin saakin tavata pojan. Mikä parempaa, Joakim pukee Danielille ulkovaatteet ylle ja on suorastaan iloinen, että vaimonsa Elainen ystävän ja kälyn, eli Caitlinin isä haluaa viedä pikkupojat laskemaan mäkeä. Elainea Jonathan ei kuitenkaan pääse näkemään. Joakimin mukaan hän on päiväunilla.

Hetken kuluttua Jonathan ja pojat saapuvat mäelle.

Jonathan: Täältähän näkyy upeat maisemat! No niin, laskekaa vaan mäkeä, minä katson täältä ylhäältä peräänne.

Daniel: Mä en leiki ton vauvan kaa! Mä täytän kesällä 4 eikä toi oo etes kahta vuotta!
Pikku Junior: Iskää... yhyy...

Jonathan: Kyllä te nyt vaan leikitte yhdessä kun minä niin sanon! Pikku Junior täyttää tasan kahden kuukauden päästä kaksi vuotta, joten ei teillä niin suurta ikäeroa ole! No, antakaas mennä. Liukurit pyllyn alle!

Nassikat eivät uskalla uhmata Jonathania, vaan tekevät, mitä käsketään.

Daniel: Hei vauva! Mä oon sua aiemmin alhaalla!

Jonathan siirtyy katselemaan poikien mäenlaskua alas, eikä voisi olla ylpeämpi. Hänellä on monta lasta, mutta pikku Junior on niin rohkea ikäisekseen! Ja Daniel, hänen oma lapsenlapsensa, joka on niin tarmokas pikku vesseli.

Jonathan: Ihan sydäntä raastaa, ettei tuo poika tiedä minun olevan hänen isoisänsä... Hyvä pojat!

Tunnin päästä Jonathan ei enää kestä. Hän haluaa kertoa Danielille totuuden.

Jonathan: Kuules Daniel. Osaatko säilyttää suuren, suuren salaisuuden? Ihan näin meidän isojen miesten kesken.
Daniel: No tietty! Kerro jo!
Jonathan: Minä en ole pelkästään äitisi ystävän ja kälyn isä.
Daniel: Ai Caitlinin? Eks sä ookkaan sen faija?! Mikä on käly?
Jonathan: Olen toki Caitlinin isä, mutta olen myös äitisi isä. Tiedätkös mitä se tarkoittaa? Minä olen siis myös sinun isoisäsi.

Daniel: Mut... Mikä Nicholas-ukki sit on?

Jonathan: Noo... Nicholas on myös sinun ukkisi! Sinulla on kaksi isoisää, kuten kaikilla pikku pojilla kuuluukin olla.
Daniel: Jee! Sika siistii! Mulla voi olla kolmeki ukkii, koska mun faijanki faija saattaa olla elossa. Mä oon kuullu, ku Hellu-mummi puhuu siitä joskus. Hiemanko coolii!!!
Jonathan: Tämä on aivan mahtavaa! Mutta muista olla hiljaa tästä salaisuudesta! Tämä jääköön meidän omaksi pikku salaisuudeksi.

26.2.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 5 kuukautta, 10 päivää.

Maanantaina Jäykän tyttäret täyttävät vuosia: Katja viisi ja kaksoset neljä vuotta. Jaakko ei ole halunnut järjestää mitään mehukestejä, eikä näytä välittävän lastensa syntymäpäivästä muutenkaan. Hän vaan ryyppää kotonaan ja on pyytänyt veljensä Joakimin ryyppyseuraksi.

Joakim: On se perhana vieköön raskasta kun oma emäntä ei enää anna seksiä! Ellu on niin masentunut.
Jaakko: Äläs valita joutavista! Sinulla sentään ON emäntä, minun rakas Caitlinini on mennyt... Anna lisää viskiä!

Silloin kaikki kolme tytärtä säntäävät olohuoneeseen Helenan astellessa perästä.

Katja: Iskä! Joko me saadaan ne?!
Jenna: Iskä joko? Joko?
Jaakko: Mistähän te nyt mahdatte puhua?
Katja: No synttärilahjoista tietty!

Jaakko: Vai että synttärilahjoista! Nyt on kuulkaa sellainen homma, että tänä vuonna ei tipu lahjan lahjaa.
Helena: Mitä hulluja sinä nyt poika selität?! Ja sinäkin, Joakim, oletteko te pojat humalassa?! Helvettiin joudutte tuota menoa!

Joakim: Sori, äiti. Ei me kovin humalassa olla, vasta korkattiin viskipullo. Mutta broidi, etkö oikeasti ole ostanut lapsille mitään? Älkää tytöt näyttäkö noin surkeilta, kyllä Joakim-setä toi teille jotain pientä.

Mutta sedän lahjat eivät paljoa lohduta siinä vaiheessa, kun oma isä on jättänyt lahjat hankkimatta. Olohuoneessa alkaa sellainen itku ja purnaus, että perheen saksanpaimenkoira Iso Arskakin alkaa haukkua hermostuneena.

Jonna: Byäääh!!!
Katja: Älä itke, Jonna. Iskä on täysi idiootti! Kun äiti palaa, me saadaan kauheet kasat lahjoja!
Jenna: Mutta ku ei äiti enää tuu takas, iskä on sanonu niin. Yhyy!!!!

Koira menee lohduttamaan Jonnaa ja nuolee tytön kasvoja. Lapset ovat surkeina, Joakim hämmentynyt ja Helena raivoissaan. Silloin Jaakko nousee ylös sohvalta.

Jaakko: No niin tytöt, eiköhän se itku riitä tälle päivälle. Kyllä iskä teille jotain hankki, mutta valitettavasti lahja on yhteinen. Ajattelin lähinnä Jonnaa, mutta eiköhän tuosta tuolla autotallin vieressä riitä riemua teille kaikille.
Katja: Ai mitä? Ai saadaanko me silti jotain?
Jaakko: No kurkatkaapas ikkunasta.

Kolmikko säntää ikkunaan niin lujaa kuin pienistä koivistaan lähtee. Ja mitä he autotallin seinää vasten näkevätkään! Siellä seisoo heidän Jonathan-ukkinsa ihka elävän ponin kanssa!

Tyttöjen riemu on niin valtaisa, että he suorastaan kaatavat isänsä sohvalle ja loikkaavat hänen päälleen.

Katja: Iskä, sä oot PARAS!!!
Jenna: Miks sä eka kiusasit ettei saada mitään?! Toi on paras lahja ikinä!!!
Jonna: Heppa! Heppa! Heppa! Heppa!
Jaakko: Auts! Hahaha, älkää kutittako! Apua, lopettakaa jo!

Helena: No tuo oli kunnon teko isältä tyttärille! Minä jo pelästyin, että Jaakko on seonnut täysin surussaan.
Joakim: No kyllä se meni minuunkin ihan täydestä. Huh! Itse ei olisi pokkaa tehdä Danielille vastaavaa!

Jäykän perheessä Katjan, Jonnan ja Jennan syntymäpäivä päättyy onnellisesti, vaikka lasten äiti ei olekaan tätä virstanpylvästä näkemässä.

27.2.2018. Caitlin Jäykkä, kadoksissa 5 kuukautta, 11 päivää.

Shania ja Aida ovat matkustaneet Japaniin Tokioon muutama päivä sitten. Nichellen ja Ichiron vauvan nimenantojuhlat ovat nimittäin 27. päivä tiistaina. Aida tietysti on yöpynyt vanhemmillaan, mutta Shania Nichellen ja Ichiron luona sohvalla. Nichellen vanhemmat luonnollisesti ovat saaneet vierashuoneen käyttöönsä. Juhlat ovat alkamassa.

Nichelle: Minua jännittää! Onneksi tänne tulee vaan lähimmät omaiset. Emme halunneet Ichiron kanssa mitään suurta juhlaa.
Aida: Olisipa Caitlinkin täällä...
Shania: Ei tiedä olisiko edes. Hänen tyttärilläänhän on eilen ollut synttärit.

Nichelle ei malta olla erossa pikkuisestaan hetkeäkään. Sitä tunnetta Aida ja Shania eivät täysin osaa kuvitella, he kun eivät ole äitejä.

Nichelle: Mitä äidin kulta?
Shania: Oi, tytölläkin on keltainen mekko yllään, miten söpöä!
Aida: Ja huomasin, että veljellänikin oli keltainen paita... Joten koko perhe on pukeutunut keltaiseen. Olisiko meidänkin pitänyt?
Nichelle: No ei todellakaan! Me vaan keksimme Ichiron kanssa pukeutua keltaiseen, koska tytölle hankittiin tämä keltainen mekko.

Tilaisuus alkaa ja kaikki istuvat paikoillaan. Pääpöydässä Ichiron puolella istuvat hänen vanhempansa Takashi ja Emiko, kun taas Nichellen puolella istuvat hänen vanhempansa Charles ja Audrey. Ichiron sisko Aida istuu veljeään vastapäätä lähellä äitiään. Shania istuu Aidan vieressä, koska on tuleva kummitäti. Toisessa pöydässä istuvat Ichiron ja Aidan serkut äidin puolelta, eli Tanizakin sisarukset Taeko, Yukiko ja Sachiko. Sachikolla on myös tyttärensä Sae mukanaan. Vanhin siskoksista, Tsuruko, ei päässyt juhliin, koska on juuri saanut kaksostytöt. Pöydässä istuu myös Ichiron ja Aidan serkku isän puolelta; teini-ikäinen Harumi Murakami.

Itse juhlakalu asetellaan lepäämään vaunuihinsa, joista hän suloisena napittaa.

Nichelle ja Ichiro nousevat seisomaan.

Ichiro: Tervetuloa pienen tyttäremme nimenantojuhliin. Kiitos, että tulitte viettämään kanssamme tätä merkittävää päivää.

Nichelle: Kiitos ja tervetuloa minunkin puolestani. Jotta arvoisat vieraamme saavat nauttia teestä ja herkuista rauhaisin mielin, kerrotaan lapsen nimi heti tässä alussa.
Aida: Jännää!

Nichelle ottaa lapsen syliinsä ja paljastaa nimen ja tulevan kummin.

Nichelle: Meillä oli mielessämme kaksi eri nimivaihtoehtoa, mutta pienen pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, jossa oli enemmän a-kirjaimia. Tämä siitä syystä, että olen lapsesta saakka halunnut antaa omalle lapselleni toiseksi nimeksi isoäitini nimen. Äitini puolelta siis. Isoäitini sai nuorena merkittäviä, minulle tärkeitä asioita aikaan ja haluan kunnioittaa hänen muistoaan esikoiseni nimessä. Ja lapsen etunimi sointuu kauniisti yhteen isoäitini nimen kanssa. Arvoisat juhlavieraat, tämä kaunotar sylissäni on nimeltään Saga Adriana MacFarlane.

Takashi: 赤ちゃんのご誕生おめでとうございます！
Emiko: Mieheni onnitteli vaan uuden perheenjäsenen johdosta. Onnea teille ja pikku Sagalle minunkin puolestani. Olemme erittäin ylpeät isovanhemmat. Saga Adriana on ensimmäinen lapsenlapsemme.

Vieraiden yhä taputtaessa ja ihastellessa lapsen nimeä, jatkaa Nichelle puhettaan.

Nichelle: Kiitos, kiitos. Mutta siinä ei ollut vielä kaikki, lapsella tulee olla myös kummi. Päätin jo vuosia sitten, että jos joku päivä saan lapsen, sen kummitädiksi tulee paras ystäväni Shania Simmons. Ja Shania on ilolla ottanut vastaan tämän tehtävän!

Shania: Oi suuri kiitos vielä! Se ei ole pelkästään ilo, vaan suuri kunnia minulle.

On teen ja herkkujen aika. Serkkujen pöydässä ihastellaan myös lapsen nimeä.

Taeko: Aivan ihana nimi! Sachiko, eikö miehesi päässyt tulemaan?
Sachiko: Teinosuke on sairaana. Tämä meidän pikku Sae sen flunssan toi päiväkodista. Teinosuke on muka kuin kuoleman kielissä, vaikka pelkkää flunssaa sairastaa! Minä kannan hänelle lääkkeitä ja hän vaan valittaa.
Harumi: Kuulostaa ärsyttävältä!

Takashi Murakami käyttää puhuessaan aina vanhoja sananlaskuja, joten Sachiko saa myös yhden osakseen.

Takashi: Ensin hoivaaminen, toiseksi lääke.

Sae: Äiti, milloin mennään katsomaan Tsuruko-tädin vauvoja?
Sachiko: Antaa isosiskoni nyt kotiutua ensin sairaalasta. Sitten voimme mennä.

Yukiko ja Harumi ovat yhtä aikaa hakemassa teetä.

Harumi: Jokos sinä olet löytänyt miehen?
Yukiko: Pah!

Harumi: Outo tapaus tuo Yukiko... Minäkin olen jo poikaystäväni kanssa vakavissani, vaikka täytin vasta 17 vuotta. Ihana kukkamaljakko tuo lapsen kenkä! Kovin länsimaalainen koriste, mutta kaunis.

Nichellen äiti on aivan riemuissaan lapsenlapsensa nimestä.

Audrey: Oih Nichelle kulta mikä kunnia! Tiedän, että ihannoit kapinallista äitiäni, hän oli aina pitämässä mielenosoituksia tasa-arvon puolesta. Niinhän sinäkin teit. Ja hän oli malli, kuten sinäkin. Olen todella otettu, että Saga sai toisen nimensä äitini mukaan.
Charles: Sitten kun tulee lisää lapsia, otatte tietysti minun sukuni puolelta nimiä, eikö vain?

Nichelle: Noh, me kyllä ajattelimme keskittyä ihan vaan yhteen lapseen. Siis tällä hetkellä. Ehkä sitten joskus myöhemmin...
Audrey: Mitä te turhaan odottelette myöhempiä aikoja? Seuraavaa vauvaa laittamaan alulle ja heti vaan!
Nichelle: Äiti, älä viitsi hössöttää nyt täällä.

Shania menee pyytämään tuoretta kummityttöään syliinsä ja herra suurlähettiläs ohjaa seuraavan sananlaskunsa Nichellen äidille.

Shania: Oi, joko voin pidellä Sagaa?
Nichelle: No tietysti!
Takashi: Iwanu ga hana.
Ichiro: Öh, isäni totesi vaan, että hiljaisuus on kukka. Apua, miten tuon nyt suomentaisi..? Vaikeneminen on kultaa...

Audrey ei onneksi loukkaannu Takashin sanoista ja Shania ihastelee pikku Sagaa.

Shania: Hei Saga Adriana! Minä olen sinun kummitätisi! Eli ostan sinulle kaikkea kivaa, juu!

Shanian helliessä kummityttöään, on Aida sännännyt serkkujensa pöytään juttelemaan Taekolle. Aida ja Taeko ovat melko saman henkisiä, mitä tulee miesasioihin.

Aida: Taeko, arvaa mitä?! Minä elän nykyisin parisuhteessa!
Taeko: Mitä?! Sinäkö muka? No mikset tuonut miestä tänne näytille?
Aida: Nooh... Vanhempani olisivat saattaneet järkyttyä.
Taeko: Miten niin muka? Takashi ja Emiko eivät todellakaan ole mitään rasisteja! Hehän rakastavat veljesi vaimoakin kuin omaa lastaan. Nichelle on meille kaikille nyt perhettä!

Aida: No kun kyse ei nyt ole mistään rotuasiasta.
Taeko: Jaa, nyt minä tajusin! Se mies on joku ikäloppu rikas papparainen! Niitä setämiehiähän olet ennenkin harrastanut.
Aida: Ei ole myöskään papparainen. Ei itse asiassa mies lainkaan, vaan upea nainen!
Taeko: Ihanko totta?! No nyt minä ymmärrän, että vanhempasi olisivat voineet saada slaagin.
Aida: Hänen nimensä on Milla Metso ja tapasin hänet hotellissa, jossa hän on töissä. Olemme nyt tapailleet miltei kuun alusta lähtien.
Taeko: No se on sinun tapauksessasi kyllä pitkä aika! En voi muuta sanoa, kuin toivottaa paljon onnea!

Kaikki vieraat haluavat Sagan syliinsä vuorotellen.

Audrey: Oi miten minä olen niin ikionnellinen hänestä! Mutta tehkää hänelle pikkuveli. Jos nyt ei ihan heti, niin vaikka parin vuoden päästä!

Takashi: Saga Adriana, itsumo suki.
Emiko: Oi, minäkin rakastan Sagaa niin kovasti.

Sagan nimenantojuhlat sujuvat loistavasti ja kaikilla on hauskaa. Shania, Aida ja Nichelle ovat onnellisia siitä, että saavat olla pitkästä aikaa myös kolmistaan. Vaikka nelikkona he haluaisivat aikaa viettää, ei se ole mahdollista ilman Caitlinia...

to be continued....

Tarinassa mukana: Tapulin Huollon laskiaisrieha, allekirjoittanut työkavereineen, Avasundin Joakim vierailulla
Ninnin Fashionistas 61 Nice in Nautical (petite), Kelly, kasvanut Katja Chelsea, kasvanut Jenna isompi Kelly/halpis-hybridi, kasvanut Daniel Steffi Loven lapsen kropassa.
TaruisenAaveen Look City Shine, Look Red Carpet, Style Glam Night, Silkstone Chinoiserie Red Moon
Avasundin Action-hybridi