Osa 130 Silky Streetin jouluspecial 6

24.12.2017 Caitlin Jäykkä, kadoksissa 3 kuukautta, 8 päivää.

Jouluaatto koittaa Dollywoodissa. Shania on tavallisesti viettänyt aaton Nichellen, Aidan, Caitlinin ja tämän lasten kanssa. Joskus mukana on ollut Nichellen mies Ichiro ja joku Shanian poikaystävä. Tänä vuonna Shania juhlii joulua kahden pariskunnan voimalla. Nichelle ja Ichiro ovat tulossa aamukoneella Japanista, eikä Shania ole kutsunut muita kuin heidät ja poikaystävänsä Andersin. Shania on leiponut koko aamun ja on hyvällä tuulella pitkästä aikaa.

Shania: Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Oi miten ihanaa nähdä Nichelle ja pikku tyttö jälleen!

Shania kuulee tietokoneensa piippaavan olohuoneessa ja rientää keittiöstä.

Shania: Videopuhelu Nichelleltä! Moi Nichelle kulta! Mitä sinä nyt siellä viestittelet? Vanhempiesiko luona olette?

Nichelle: Moi. Et ikinä usko, jouduimme jäämään Tokioon! Koko perheeseen iski joku mystinen flunssa ja olemme kovassa kuumeessa.

Shania: Siis... MITÄ IHMETTÄ?! Tekö ette tulekaan??!! Voi ei, en kestä!

Nichelle: Odota, laitan kannettavan pöydälle, jotta näet edes joulukuusemme. Oh, nenä vuotaa koko ajan...

Nichelle: No nyt Ichiro toi pienen, tulevan kummityttösi syliini, jotta voit tervehtiä häntä. Ichiro, moikkaa sinäkin nyt Shaniaa!
Ichiro: Moi Shania!

Shania: Moi pikku tyttö kulta... Ja Moi Ichiro, vaikken kasvojasi näekään...

Ichiro: Aijaa, sori! No näetkö nyt? Hyvää joulua teille sinne Suomeen. Olen todella pahoillani, ettemme päässeet tulemaan.
Nichelle: Tämä on todella kurjaa. Tuotko Ichiro sen ison piparkakkutalon näytille, jonka teimme?
Ichiro: Tottahan toki, käyn hakemassa sen. Sitten kyllä painun takaisin sänkyyn lepäämään...

Ichiro: Tässä tämä! Meidän pikkuisemme ymmärtää jo sen verran, että olin ihan innoissaan kun teimme tätä.
Nichelle: Eikö olekin hieno?

Shania: Onhan se hieno... Voi mitä minä nyt teen kun te ette tulekaan? Aida on minulle edelleen vihainen Caitlinin katoamisesta ja Sineadilla oli jotakin muuta menoa tälle illalle. Taidan soittaa Juniorille... Jospa hän ja Senja tulisivat.

Nichelle: Soita ihmeessä tosiaan veljellesi! Oi toivottavasti sinä nyt pärjäät siellä ja saat kutsuttua jonkun pariskunnan joulupöytääsi. Minä tuon joululahjani sinulle sitten kun me seuraavan kerran tulemme Suomeen. Tai sitten saat ne tullessasi tänne tytön nimenantojuhliin!

Nichelle: Oi että minäkin taidan olla levon tarpeessa... Ja nyt tyttökin alkoi itkemään. Me tästä lähdemme Ichiron luo sänkyyn. Kerro tutuille terveisiä ja yritä viettää kiva joulu, ystävä rakas! Laitan nyt koneen kiinni, hei vaan!

Shania: Juu, menkää lepäämään. Pikaista paranemista ja hyvää joulua... Hei hei...

Masentavan videopuhelun jälkeen Shania soittelee läheisilleen, josko joku pariskunta pääsisi illalla hänen luokseen. Isoveli Junior ei pääse, sillä he menevät iltaa viettämään Senjan sukulaisten luo. Seuraavaksi Shania soittaa siskopuolelleen Sonjalle, joka sanoo tulevansa jos ehtii. Turussa asuva siskopuoli Jill ei aio lähteä Dollywoodiin näin lyhyellä varoitusajalla. Shaniaa ärsyttää, että isosiskollaan Sineadillakin on muka joku tärkeä meno.

Shania: Pyh sanon minä! Sinead varmasti nukkuu vaan äidin luona koko päivän. Mitä menoa hänellä muka olisi? Kunhan vaan ei jaksa bussilla tulla kymmenen minuutin matkaa luokseni. No, jätin ulko-oveni auki, sillä Andersin olisi jo pitänyt tulla. Tulkoot sitten muut jos lystäävät tai olkoot helvetti sentään tulematta!

Shania pohtii kaukana Japanissa sairastavaa parasta ystäväänsä Nichelleä, missä lie kadoksissa olevaa Caitlin-parkaa ja Aidaa, joka vihoittelee hänelle varmaan ikuisesti. Synkkien ajatusten saattelemana hän vaipuu syvään uneen.

Shaaniiaa.... Shaaaniiaaa....
Shania: Caitlin?! Oletko se sinä?
Caitlin: Minähän se olen! Tule tänne!
Shania: Missä minä oikein olen?

Shania: Caitliiin!!!! Kuuletko minua?! CAITLIIIN!!!!!

Yhtäkkiä Shania löytää itsensä ihan erilaisesta paikasta kuin äsken. Caitlin seisoo jonkin huoneen perällä.

Caitlin: Arvasin, että löydät minut! Tule tänne, meidän on kiirehdittävä. Kello lyö jo yksi!

Juuri kun Shania aikoo astua huoneeseen, kääntyy koko huone oudosti hänen edessään.

Shania: Miten minä pääsen sinne?!
Caitlin: Tässä maailmassa voit kulkea mitä tahansa pintaa pitkin putoamatta. Tule rohkeasti vaan, Oraakkeli odottaa meitä!

Shania astuu varoen huoneeseen, vaikkei tiedä käveleekö hän lattiaa vai seinää pitkin.

Caitlin: Juuri noin, tule varoen sitä reunaa pitkin.
Shania: Pääsenkö todellakin uudestaan Oraakkelin luo? Liuulin jo menettäneeni ainoan mahdollisuuteni.

Caitlin: Tällä kerralla pärjäät jo paljon paremmin kuin viimeksi.
Shania: Miksen voi kysyä SINULTA suoraan, mistä löydän sinut?
Caitlin: Minä en ole laatinut tämän maailman sääntöjä.
Shania: Tuo sinun kirjakielesi... En koskaan totu siihen! Hei nyt me ihan varmasti roikumme katosta, tunnen sen päässäni!

Caitlin: Katso, niin me roikummekin.
Shania: Menemmekö jälleen Kadonneiden puulle?
Caitlin: Emme voi, paha mies voi vaania siellä.

Pian siskokset ovat perillä.

Caitlin: Tuolla Oraakkeli on!
Shania: Tuohan on joulukuusi!
Caitlin: Tietysti se on joulukuusi, nythän on joulu! Lähdetään kiipeämään!

Tytöt pääsevät Oraakkelin luo, joka on valkoinen pöllö.

Oraakkeli: Te olette myöhässä. Älä huoli, Shania. Et joudu viettämään joulua yksin. Mutta sinulla oli minulle kysymyskin.

Shania: Tällä kertaa en aikaile! Mistä voin löytää Caitlinin?
Oraakkeli: Saat ensimmäisen vihjeen. Kun seuraavan kerran seisot tähden päällä ja kuulet melua ympäriltäsi, ota kompassi taskustasi. Kun kompassin neula näyttää pohjoiseen, käänny 180 astetta.

Shania: Tähti? Kompassi? Mitä ihmettä?
Caitlin: Sait vastauksesi, ei Oraakkeli kerro enempää. Lähdetään pian!

Mutta tytöt eivät ehdi poistua, kun paikalle lentää kaksi jättimäistä sudenkorentoa, jotka alkavat repiä Caitlinia raajoillaan.

Caitlin: Shaniaa!!! Auta!!!!
Shania: Caitlin!!!! Lopettakaa mokomat otukset!! CAITLIIIIN!!!!!!

Shania kuulee kolinaa jostakin läheltään.

Shania: Caitlin?!
Anders: No valitettavasti minä vaan... Näitkö taas unta Caitlinista?

Shania kertoo Andersille Nichellen aiheuttamasta pettymyksestä ja äskeisestä unestaan. Lisäksi hän moittii miestä siitä, että tämä tuli niin myöhään.

Anders: Minä tuota... olen vähän myöhässä koska...öö... Niin! Kävin hakemassa sinulle lahjan!

Shania yllättyy iloisesti Sonjan tullessa huoneeseen.

Sonja: Hyvää joulua sisko rakas! Miksi sinulla on ulko-ovi auki?
Shania: Oi miten ihanaa, että tulit! Oraakkeli sanoikin, etten vietä joulua yksin!
Sonja: Pahoittelen, että tulin yksin. Minä ja Luna erosimme.

Kolmikko päättää aloittaa perinteiset joulukahvittelut ruokailuhuoneessa.

Sonja: Taasko sinä puhut niitä höpöjuttujasi oraakkeleista?
Shania: Ei mitään höpöjuttuja lainkaan! Oraakkeli tiesi, että luokseni tulee vieraita! Mutta olen niin kovin pahoillani siitä, ettei sinun ja Lunan juttu kestänyt.
Sonja: Luna oli jotenkin omituinen, emme tulleet kunnolla toimeen. Hei, kuulitteko? Ulko-ovi taisi kolahtaa.
Shania: Minäkin kuulin oven käyvän. Kuka siellä?

Shania ei voisi olla hämmästyneempi nähdessään tulijan!

Aida: Hei vaan ja hyvää joulua. Uskaltaako tänne tulla peremmälle...?

Shania: Aida! Ei voi olla todellista! Mitä sinä täällä teet?!

Shania näkee ensimmäistä kertaa elämässään Aidan silmissä kyyneleet.

Aida: Anteeksi, etten tuonut lahjoja... Minun joululahjani sinulle olisi anteeksipyyntö. Jos vaan otat sen vastaan... Et tietenkään ole vastuussa Caitlinin katoamisesta, minä vaan halusin purkaa kiukkuni johonkuhun.

Shania ryntää halaamaan ystäväänsä.

Shania: Oi rakas Aida! Tottakai hyväksyn anteeksipyyntösi! Oi miten ihanaa, että tulit! Nyt joulupöytämme on täydellinen, kun meitä on neljä!

Shania ryntää iloisena keittiön puolelle glögiä keittämään.

Sonja: Tule nyt Aida istumaan.
Aida: Tulen kohta, kiitos. Ihmettelen vaan tätä kuusta...

Aida: Miten Shania on hankkinut näin pienen kuusen tänä vuonna? Oi onko hänelläkin ollut niin raskasta Caitlinin takia? Ja minä typerys vaan lisäsin hänen taakkaansa vihoittelemalla kauan!

Pian kaikki ovat pöydässä.

Shania: Tällä kertaa en keittänyt joulupuuroa, koska se ei ole ollut mikään suuri menestys tässä pöydässä. Mutta en keittänyt kahviakaan, vaan glögiä tänä vuonna! Siinä on mantelilastuja purkissa ja lautasella on tänä aamuna leipomiani joulupullia. Oi että, Oraakkeli näki kaiken tämän! En todellakaan vietä joulua yksin!
Aida: Mistä ihmeen oraakkelista sinä puhut?

Shania: Minä näin tänään jo toisen unen, jossa Caitlin yrittää kertoa minulle olinpaikastaan. Me menemme aina viisaan Oraakkelin luo, joka näyttää aina erilaiselta. Kerran hän oli ollut sininen pehmonalle. Minä olen nähnyt hänet huoltomiehenä ja valkoisena pöllönä. Ja hän antoi minulle vihjeen Caitlinin olinpaikasta!

Sonja: Eivät unet mitään vihjeitä oikeasti kerro.
Aida: Mikä se vihje sitten oli?
Shania: Oraakkeli sanoi jokseenkin näin, että: "Seuraavan kerran kun seison tähden päällä ja ympäriltäni kuuluu melua, minun on otettava kompassi taskustani. Ja kun se näyttää pohjoiseen, on minun käännyttävä 180 astetta".
Anders: Siis etelään.
Shania: Mutta eihän minulla edes ole mitään kompassia! Hei, ulko-ovi taisi taas kolahtaa! Kuka tuli??!!

Nelikko odottaa jännityksellä, kuka seuraava vieras mahtaa olla, mutta ketään ei näy eikä kuulu.

Shania: Höh! Kai se oli vaan tuuli, joka ovea rämisytti. Mutta ottakaahan tästä nyt näitä tekemiäni pullia!

Aida: Minä kyllä uskon tuollaisiin mystisiin juttuihin, ne ovat jännittäviä! Ajatelkaa, jos löytäisimme Caitlinin tuollaisen univihjeen perusteella!
Sonja: Älkää nyt puhuko soopaa!
Anders: Olen Sonjan kanssa samaa mieltä.

Shania: Niin tai näin, jään odottelemaan seuraavaa unta ja toista vihjettä Oraakkelilta! Olettepas te Sonja ja Aida kuin kaksi marjaa rusettipantoinenne!
Anders: Hahah, minuakin on huvittanut katsella heitä, kun molemmilla on päässä ja kaulassa punaiset rusetit.
Shania: Ja älä Aida pelkää, että joulukuusi olisi noin ankea. Kyllä takkahuoneessa on ihan kunnon kuusi.

Aida kääntää katseensa Shanian siskopuoleen.

Aida: Sinä siis erosit juuri? Ja nimenomaan naisesta?
Sonja: Niin siinä kävi. Luna oli erikoinen kuten toivoinkin, mutta hän oli jopa minulle hieman liian erikoinen.
Aida: Tiedätkös mitä kaunotar? Minäkään en ole ihan tavallisimmasta päästä...
Shania: Aida! Et ala iskemään siskoani jouluaattona!

Koko porukka nauraa ja siirtyy hiljalleen olohuoneen puolelle, sillä illan kohokohta on alkamassa. Se on tietysti lahjojen jako. Sitä ennen Anders ottaa perinteisen valokuvan Shaniasta kuusen luona. Yleensä Nichelle on poseerannut kuvassa Shanian kanssa, mutta nyt Sonja suostuu kuvaan mukaan.

Sitten alkaa lahjojen jako.

Shania: Lahjat nyt ovat vähän mitä sattuu, koska luulin Nichellen ja Ichiron olevan täällä tänään. Mutta onneksi ostin sinulle, Sonja lahjan. Ajattelin antaa sen vaan myöhemmin. Eli tässä, ole hyvä!
Sonja: Oi kiitos!

Shania: Ja Andersille minulla on tällainen kirjekuori...
Anders: Jännittävää! Kiitos, rakas!

Shania: Tässä paketissa on vaan konvehtirasia, joka oli tarkoitettu Nichellelle ja Ichirolle yhteiseksi. Annan tämän nyt sinulle, Aida.
Aida: No kiitos. Ei olisi tarvinnut antaa mitään. Pääasia, että välimme ovat jälleen kunnossa.

Shania: Ja loput paketit ovatkin sitten minulle! oi, tämähän on iso!
Sonja: Se on minulta ja Jilliltä yhteinen lahja sinulle.

Shania: Ja mitäs tässä lukee.... Lahjan antajana on vaan kirjain "A".

Anders: Se on minulta ja pidät siitä varmasti!

Shania: Sitten täällä on enää yksi paketti, jossa lukee minun nimeni. Onko tämä joltakulta teistä? Lahjan antaja ei ole kirjoittanut tähän nimeään.

Shania käy välissä kohentamassa tulta takassa.

Shania: Malttakaa nyt siellä! Avataan kaikki lahjat yhdessä!

Shania: No niin! Joko olette valmiita avaamaan lahjat?

Anders avaa kirjekuorensa ensimmäisenä ja ilahtuu selvästi.

Anders: Jess! lahjakortti Verkkokauppaan! Suuret kiitokset rakas Jasmin!
Sonja: Kuka?
Anders: Äh, anteeksi! Minä ajattelin jostain syystä erästä serkkuani Jasminia, tarkoitin tietysti Shaniaa! "klunk"

Aida: Sopiiko, että avaan nämä konvehdit myöhemmin? Minähän tiedän, mitä paketti sisältää.

Seuraavaksi Sonja avaa Shanian lahjan.

Sonja: Oi miten upeat saappaat! Nämä ovat maksaneet maltaita! Oi kiitos, Shania!

Shania avaa Sonjan ja jillin ison paketin ja on riemuissaan.

Shania: Arabian Muumi-mukit! Ja vuoden 2015 erikoiserää! Mistä ihmeestä te tämän löysitte?!

Sonja: Jill sen hankki jostain, oli kuulemma ollut vaikea löytää. Toivottavasti pidät niistä?
Shania: Oi minä rakastan näitä! Kiitos! Soitan myöhemmin Jillille ja kiitän häntäkin!

Viimeisenä on jäljellä kaksi Shanian saamaa pakettia. Ensin hän avaa Andersin paketin ja jättää mystisen, nimettömän paketin viimeiseksi.

Shania: Oi kiitos Anders! Barbien Ken! Juuri tätä olen toivonut!

Lopuksi Shania avaa paketin, jossa ei lue antajan nimeä.

Shania: Keneltähän tämä mahtaa olla? Käsialakin on ihan outo.
Aida: Hei muistatteko sen, kun kuulimme ulko-oven kolahtavan jokin aika sitten joulupöydässä?! Joku varmasti toi tuon lahjan silloin kuusen alle!
Shania: paljon mahdollista! Nyt avaan tämän!

Shania nostaa laatikon kantta. Hänen sydämensä miltei pysähtyy. Kaikkien huoneessa olijoiden karvat kohoavat pystyyn, kun Shania kertoo laatikon sisällön.

Shania: Se on.. Se on... kompassi...
Aida: Mitä helvettiä?! Hui, olen ihan kananlihalla!

Shania ja muut ovat totaalisen hämmennyksen vallassa. Kuka kompassin toi? Ja juuri sillä hetkellä, kun Shania kertoi, ettei edes omista kompassia. Kaikki spekuloivat eri teorioita kompassin ilmestymisestä.

Shania: Joko uskotte minua ja "höpöhöpö-uniani"? Olen täysin varma, että löydämme Caitlinin pian!

Kaikesta hämmennyksestä huolimatta Shania kumppaneineen lähettää iloiset jouluterveiset kaikille lukijoilleen!

to be continued....

Tarinassa mukana: TaruisenAaveen MacFarlanen perhe vierailulla