Osa 106 Valokuvat, järki ja tunteet

On joulukuun toinen päivä ja vastavihityt Nichelle ja Ichirō ovat matkustaneet pari päivää sitten Japaniin Tokioon kahden viikon häämatkalle.
Shania on perjantaina kuvattavana. Halloweenin jälkeen järjestettiin taas perinteinen kilpailu upeimmasta naamiaisasusta ja nyt Shania arpoo voittajan äänestäneiden kesken. Palkintona on noidan naamiaisasu.

Shania on tuloksesta mielissään, sillä puku menee nostetun arvontalipun mukaan Adalian porukalle Lahteen. Ties vaikka hänen hyvä ystävänsä Roberta käyttäisi sitä joskus!

Myöhemmin samana iltana Shania, veljensä Junior ja poikaystävänsä Jarno viettävät iltaa Shanian luona televisiota katsellen. Shania ihastelee uutta viuluaan ja Jarno intoilee löytämästään vinyylilevystä.

Jarno: Siis tää plätty on Zneickersien klassikko! Täs on yks ihan mieletön biisi "Damage"! Meitsi pistää heti soimaan! Kai sä Junior oot kuullu tätä? Tää on ihan sairaan diiiiiiiiii!!!
Junior: Plääh... Jospa nyt vaan katsottaisiin tätä leffaa...
Shania: Hei, ovikello soi!

Tulija on varsinainen yllätys Shanialle ja Juniorille.

Jarno: Hei tsiigatkaas tätä, täs on meitsin isosysteri Senja!
Senja: Terve vaan kaikille! Sinä olet varmaan Shania? Jarno puhuu sinusta yhtenään.
Shania: Oi että, ihana tavata lopultakin!
Junior: Kröhöm... Iltaa vaan! Minä olen Shanian isoveli Junior! Uuh mikä ihana nainen!

Jarno: Systeri on meist kahest se fiksu ja meitsi taas ei oo!
Senja: No tiedä siitä fiksuudesta... Olenhan kuitenkin monta vuotta vanhempi kuin veljeni, täytin juuri kolmekymmentä.

Junior: Millä alalla olet?
Senja: Koodailen vaan pelejä...
Junior: Ai VAAN?! Sehän on kiinnnostavin työ mitä olla voi! Itse olen filosofian maisteri tietotekniikan alalta ja ohjelmistobisneksessä. Eli aika saman kaltaisia hommia, joskin tylsempää kuin sinulla!
Senja: Hurjan kiinnostavaapas!
Jarno: Juu meitsin systeri ei oo mikään turha mimmi, mähän sanoin et se on meist se fiksu!
Shania: Mahtavaa, että tulit yllätysvisiitille!
Senja: Jarno kylläkin kutsui minut tänne ja antoi vielä ajo-ohjeetkin.
Jarno: No ei meitsi muistanu et sä oot tulos ku meitsi löysi ihan sika mageen vinyylin!
Junior: Oi minun on saatava tuo nainen! Vieläpä noin ihanan lyhyt ja siro!

Senja: Vaikutat vielä ihanammalta tyttöystävältä kuin veljeni osasi kertoa.
Shania: Voi kiitos! Sinäkin vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa tulisin toimeen erinomaisesti.
Senja: Nyt minun täytyy kuiskata: Tuo sinun isoveljesi on todella söpö tapaus... Sattuuko hän olemaan sinkku?
Shania: Sinkku on ja näytti ihastuvan sinuun heti kun astuit huoneeseen!

6.12 vietetään itsenäisyyspäivää. Nichelle ja Ichirō ovat nauttineet nyt puolet häämatkastaan. Jacqueline Roosevelt ei viitsi järjestää perinteisiä itsenäisyyspäivän illallisiaan, koska Shania on poissa paikkakunnalta. Vastalöytynyt tytär Annika sen sijaan pyörii perheen mielessä kaiken aikaa. Luonnollisesti asiasta on kerrottu myös Shawna Simmonsin leskimiehelle Robert Tynkkyselle. Ja tottakai mies haluaa nähdä kuolleen vaimonsa kaksoissiskon; etenkin kun he kuulemma ovat täysin identtisiä! Kaiken lisäksi Shawna Simmonsin kuolemasta on päivälleen kolme vuotta. Jacqueline vie ex-vävynsä Annikan kukkakauppaan.

Annika: Päivää taas! Mitäs teille tällä kertaa saisi olla?
Jacqueline: Miten sinä tyttö kulta olet itsenäisyyspäivänä töissä? Kuljimme vaan tästä ohitse, mutten odottanut puodin olevan avoinna!
Robert: Ooh...

Robert parka on ihan hämmentynyt. Vaikka hän kuinka yritti valmistautua naisen kohtaamiseen, ei hän kuitenkaan odottanut tällaista tunnekuohua! Hän vaan tuijottaa Annikaa vaiti.

Annika: Öh... Mitä te ottaisitte? Voisin koota sinisistä gerberoista ja valkoiseksi maalatuista pähkinäpensaan oksista kauniin, isänmaallisen kimpun.
Robert: ---

Annikaa hämmästyttää tuon oudon perheen käytös joka kerta, mutta nyt hän kokee visiitin tavallista ahdistavammaksi ja yrittää vältellä katsekontaktia.

Annika: Mikähän ihme noita ihmisiä vaivaa? He puhuvat täysin outoja, käyttäytyvät minua kohtaan kuin tuntisivat minut ja nyt tuo mies vaan tuijottaa hiljaa...
Jacqueline: Minä voisin ottaa sellaisen sinivalkoisen kimpun itselleni.
Annika: Entäs teille, herra? Entäs se pinkki ruusukimppu siinä?

Robert: Sinä muistit! Tai tiedät! Pinkit ruusut olivat Shawnan lempikukkia! Tottakai minä otan niitä!
Annika: Taas tuo Shawnan nimi mainitaan... Ööh... Tiedän mitä? Anteeksi nyt kovasti, mutten tajua yhtään, mitä minusta haluatte. Mutta siinä on kimppu ruusuja, talo tarjoaa. Kunhan poistutte.
Robert: Mutta kun minä...
Jacqueline: Vaiti nyt, Robert! Oi Annika kulta, olen todella pahoillani. Emme missään tapauksessa halunneet aiheuttaa sinulle mielipahaa, päinvastoin! Olet meille niin rak... Rakentavia neuvoja antava kauppias, että siksi haluamme ostaa kaikki kukkamme täältä. Me lähdemme heti, kiitos paljon ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Shania on samaan aikaan Kokkolassa mallikeikalla. Hänellä on editorial-kuvaukset, mutta sen enempää informaatiota hän ei Veronique Rochesterilta saanut työmatkalleen. Hän on juuri saapunut kuvausstudiolle ja tapaa kuvaaja-Tommin perheineen.

Tommi: Päivää, olen Tommi Kuikka ja tässä on vaimoni Maija.
Maija: Hei vaan! Työskentelemme koko perheen voimin täällä. Tyttäremme Marjukka toimii assarina ja minä stailaan sinut.
Shania: Hauska tutustua!

Marjukka: Hei, olen Marjukka.
Shania: Shania Simmons, hei vaan.
Marjukka: Voitkin jo ottaa vaatteet pois, äitini meikkaa sinut sitten.
Shania: Minkä asun puen ylleni?
Marjukka: Et mitään, nämä ovat aika pitkälti alastonkuvaukset. Saat yllesi pientä rekvisiittaa vain.

Shania on kauhusta jäykkänä. Hän ei ikinä ole suostunut alastonkuviin! Mutta ehkä kainostelu asian suhteen on unohdettava, eihän hän ole neitsytkään enää. Hetken kuluttua Shania palaa ahtaasta wc:stä nolona itseään peitellen.

Shania: Minä tuota... Tämän karvaisen boleronko vaan saan pitää ylläni..?
Tommi: Niin olisi tarkoitus. Ainakin joissain kuvissa. Turhaan sinä upeaa vartaloasi peittelet, olet kerrassaan upea!

Tommi: Muutan vielä kameran asetuksia hieman...
Marjukka: Tuota pinkkiä jättiruusua voisi käyttää joissain kuvissa?
Maija: Kaikki on kai valmista, sitten vaan tuohon sängylle.
Shania: Öh.. Minä sitten käyn tuonne sängylle...

Marjukka ja isänsä ohjaavat Shaniaa sängyllä.

Marjukka: Tuo ruusu toimii tosi hyvin!
Shania: Onko näin nyt hyvä...?
Tommi: Näyttää kerrassaan ihanalta! Nyt vaan rentoudut, en minä pure. Ellet sitten pyydä, hahah!

Kuvaukset alkavat ja Shania yrittää parhaansa mukaan olla rentona. Kuvaaja on melko seksikäs mies, vaikka onkin Shaniaa yli parikymmentä vuotta vanhempi. Shania yrittää näyttää kohtalokkaan viettelevältä, joten hän kuvittelee kuvaajan rakastajakseen. Tekniikka näyttää tuottavan tulosta!

Tommi: Juuri noin! Upeaa! Kerrassaan vaikuttavaa! Nyt tuli taas täydellinen ruutu!
Marjukka: Iskä, kerro jos kokeillaan näiden toisten kukkien kanssa.

Tommi kuvaa Shaniaa lähes kaksi tuntia ja editorial-kuvista tulee juuri sellaisia kuin asiakas toivoikin.

Kuvaussession jälkeen Shanialla on oudon raukea ja onnellinen olo. Hän selvisi sittenkin! Suurin kiitos kuuluu ihanan ymmärtäväiselle kuvaajalle Tommille, joka teki Shaniasta niin itsevarman ylistävillä puheillaan ja suloisilla kehuillaan.

Maija: Meidän täytyy Marjukan kanssa nyt lähteä, tulee jo kiire!
Tommi: Menkää vaan, kyllä me täällä tämän huippumallin kanssa pärjäämme.
Shania: Öh, kiitos...
Marjukka: Kiitos itsellesi, olit todella hyvä! Mutta mennään nyt, äiti!

Maija ja Marjukka lähtevät studion ovesta. Tommi katsoo kaunista malliaan hymyillen hieman ilkikurisesti. Shania vastaa hymyyn hieman punastuen. Tommi astelee hieman lähemmäksi. Shanian sydän alkaa pamppailla. Tommi riisuu ruutupaitansa hitaasti yltään. Shania seuraa silmä kovana miehen jokaista liikettä. T-paidan alta vilahtavat treenatut vatsalihakset. Tommi katsoo Shaniaa syvälle silmiin. Shania siirtää hitaasti tieltä karvaboleron ja rekvisiittakukat. Sitten...

Seuraavana päivänä Sonja katselee Koirakuiskaajaa televisiosta kun joku hakkaa ovella.

Sonja: Unohtikohan Jill avaimensa vai Jacobko siellä mahtaa elämöidä..?

Tulija ei malta odottaa ovenavausta, vaan ryntää sisään vara-avaimella, jonka Sonja ja Jill ovat hänen käsiinsä luottaneet.

Sonja: Shania, mitä ihmettä?
Shania: Nyt on piru merrassa!

Shania: Tein jotakin ihan kamalaa! Ei, en voi edes sanoa sitä ääneen, niin hirvittävää se on!
Sonja: No minä olen siskosi, anna tulla nyt vaan.
Shania: No minä... Minä petin Jarnoa. Oi olen ihan sekaisin nyt!

Sonja: No miten ihmeessä siinä niin pääsi käymään? Luulin, että olit töissä eilen!
Shania: No niinhän minä olinkin, mutta jotenkin se valokuvaaja oli niin seksikäs, että se vaan tapahtui!
Sonja: Harrastit siis seksiä työkeikalla? Valokuvaajan kanssa? Tunnenko minä sen miehen? Älä vaan sano, että se kuvaaja oli Cameron von Obscura!

Shania: No ei nyt sentään kukaan mallitoimistomme vakikuvaajista! Sillä miehellä on pieni perhestudio Kokkolassa ja...
Sonja: Sanoitko "perhe"?
Shania: Kyllä. Tämä Tommi on naimisissa ja tapasin hänen vaimonsa ja tyttärensäkin eilen!
Sonja: Siis ei voi olla totta! Mahtoi nuori mies olla todella hottis, kun moiseen ukkomieheen sorruit! Eihän tuollainen käytös ole lainkaan sinun tapaistasi!
Shania: Eikä hän ollut edes mikään nuori mies tuoreine vaimoineen ja vauvoineen vaan 46-vuotias...
Sonja: Siis tämä juttu vaan hullunee! Kuinka sinä saatoit?! Keski-ikäinen äijä! Mutta en minä halua sinua tuomita. Olet siskopuoleni ja tuen sinua kaikessa.
Shania: Kiitos... nyyh...

10.12 on lauantai ja Jacqueline on kutsunut lapsensa luokseen syömään. Ruokailun jälkeen on tarkoitus vaihtaa vaatteet ja lähteä Dramaattisen studiolle, jossa Hannah von Obscura ottaa perheestä perinteisen perhepotretin ja muita ryhmäkuvia.
Shania on varsin surkeana ruokapöydässä.

Shania: Minun on kerrottava tämä teillekin. Kun olin alkuviikosta siellä kuvausmatkalla, tein jotain todella tyhmää.
Junior: Sinäkö? No kerta se olisi ensimmäinenkin! Tai oikeastaan toinen. Sen murhamiehen kanssa sänkyyn hyppääminen oli kyllä järjetön virhearvio sinulta!
Jacqueline: Ole nyt hiljaa siitä murhamiehestä! Anna siskosi kertoa, mitä tapahtui.

Shania: No hieman saman kaltainen tarina tämäkin on... Oi, tuskin saatan sanoa sitä ääneen. No, minä petin Jarnoa sen valokuvaajan kanssa.
Junior: MITÄ?!

Jacqueline: Rauhoitutaanpas nyt heti alkuun ja otetaan ruokaa lautaselle. Siinä on salaattiakin. Sitten Shania saa kertoa kaikessa rauhassa, kuinka hänelle noin pääsi käymään.
Shania: Tämä on ihan kamalaa! Enhän MINÄ ikinä tee mitään tällaista! Ja se mies oli vieläpä minua kaksikymmentä vuotta vanhempi ja naimisissa!
Junior: Siis mitä hemmettiä sinä olet sekoillut?! Nyt jotain järkeä päähän!

Shania: Ei siinä järki auttanut, olin täysin tunteiden vietävissä! Oi en enää ikinä kykene katsomaan Jarnoa silmiin!
Junior: Parasta, että tunnustat Jarnolle heti koko jutun.
Shania: Ei, en pysty! Se tuhoaisi hänet! En ole nähnyt häntä tiistain jälkeen ja hän on soitellut perääni pitkin viikkoa. Olen keksinyt älyttömiä tekosyitä, jotta olen voinut vältellä häntä. Eilen hän tuli antamillani avaimilla sisään ja piilouduin sängyn alle...

Jacqueline: Ehkä Jarnon ei tarvitse tietää.
Sinead: Suojele sen tunteita ja jätä kertomatta.
Junior: Älkää nyt jakako typeriä neuvojanne siinä!
Shania: Oi, en kykene edes syömään ja kuvattavaksi pitäisi lähteä.
Junior: Ehkä Shanian kannattaa jättää perhepotretti väliin. Hänhän saattaa hypätä valokuvaajan kimppuun kesken kuvauksen. Siis jos se kuvaaja on mies.
Jacqueline: Junior, nyt lopetat pikkusiskosi kiusaamisen tai saat itse jäädä pois kuvista! Etkö näe, miten kovasti Shania parka katuu tekoaan? Kaikki me olemme tehneet virheitä. Eikä kuvaaja ole mies. Syödään nyt niin päästään valmistautumaan kuvauksiin.

Simmonsien perhekuvat onnistuvat kaikesta huolimatta. Viralliseen perhepotrettiin tulevat jälleen mukaan myös Caitlin lapsineen. Jonathan ei Jacquelinen mukaan ole enää osa perhettä.

Siskoksista otetaan myös kuva. Kuvaan kuuluisivat myös Elaine, pikkusiskonsa Francie sekä hiljattain löydetty Annika, mutta heille ei ole kerrottu totuutta todellisista sukujuuristaan.

Seuraavaan kuvaan pääsevät velipojatkin mukaan. Juniorin lisäksi Shania on halunnut mukaan suvun tuoreimman Simmonsin, eli isänsä ja Nanan pienen poikavauvan Jonathan Junior kolmannen.

Shania haluaa poseerata veljensä ja pienen velipuolensa kanssa vielä kolmistaan.

Jäykän perheestä otetaan tietysti samalla perhekuva, sillä Jaakkokin pääsi paikalle. Jaakon äiti Helena vahtii Joakimin ja Elainen poikaa Danielia, eikä halunnut tällä kertaa kuvattavaksi. Caitlinin äitiä Tuijaa mukaan ei edes pyydetty. Tuija sekoili viime vuoden kuvauksissa kännissä ja Caitlin on saanut äidistään muutenkin tarpeekseen. Hän vaan ryyppää ja jahtaa entisiä heilojaan.

13.12 tiistaina Nichelle ja Ichirō palaavat kahden viikon häämatkaltaan. Shania on juuri saanut puhelun Nichelleltä, että he ovat kotiutuneet reissusta ja Nichelle odottaa Shaniaa hakemaan tuliaisia ja ihastelemaan häämatkalla otettuja kuvia. Juuri kun Shania on lähdössä Nichelleä tapaamaan, soittaa Veronique Rochester.

Shania: No hei, mitäs sinä?
Veronique: Meillä on varsinainen katastrofi nyt! Joudumme siirtämään suurta muotinäytöstä.
Shania: Voi ei, minkä takia?
Veronique: Liittyy jotenkin siihen debytoivaan designeriin, en ole edes varma syystä! Mutta pahoittelen kovasti, että kaikkien odottama näytös ei toteudukaan tällä viikolla.
Shania: No, ei voi mitään.
Veronique: On minulla hyviäkin uutisia. Sait ylistäviä kommentteja tärkeältä asiakkaaltamme! Ne Kokkolan studiolla otetut editorialit onnistuivat ihan nappiin. Kun näin kuvat, tiesin heti, että olit ylittänyt itsesi!
Shania: Hrmh... Niinkin voisi sanoa...

Hetkeä myöhemmin Shania ja Nichelle näkevät pitkästä aikaa.

Shania: Oi ystävä rakas, tervetuloa kotiin!
Nichelle: Halataan!

Nichelle: Meillä oli upea häämatka ja ostin vaikka mitä! Sinullekin on paljon tuliaisia!
Shania: No minä otin vallan kassin mukaan tuliaisia varten. Oi miten ihana tämä pieni, puinen temppelikin!
Nichelle: Ja katoin meille japanilaiseen tyyliin! Saat nyt kertoa kaiken siitä ukkelista, jonka kanssa hyppäsit sänkyyn!
Shania: Kerroin pääkohdat jo puhelimessa. En näe tätä Tommia enää koskaan, hänhän asuu Kokkolassa, joten jospa keskityttäisi teidän häämatkaanne!
Nichelle: No, sehän sopii. Minulla on hurjan paljon kuvia tässä koneellani!

Nichelle: Tässä on Tokiosta ostettuja ukiyo-e-puupiirroksia, pari kivipuutarhaelementtiä ja kivinen pikku-Totoro!

Shania saa kasapäin ihania tuliaisia, joita Nichelle on ostellut Tokion jännittävistä esineautomaateista. Sen jälkeen nautitaan kevyttä purtavaa japanilaiseen tyyliin.

Nichelle: Hitto että se Tokio on ihana kaupunki! Haluaisin sinne asumaan. Olen niin kyllästynyt näihin ahtaisiin asumisjärjestelyihin täällä. Ja minähän tunnen Tokiosta jo Ichirōn sukuakin, he ovat mitä ihanimpia ihmisiä!
Shania: No älä nyt hulluja puhu! Ajattele järjellä, älä tunteella.

Nichelle avaa kannettavansa ja alkaa näyttää valokuvia häämatkalta.

Nichelle: Tässä on erään kabuki-teatterin rekunstruktio, joka oli Edo-Tokyo museossa, sinne olisi päässyt sisäänkin, jos olisi tajunnut varata ajan.

Nichelle: Ja tämä ukkeli oli jokin suurmies, taisi olla joku keisari. Tai kenraali. Ties vaikka molempia, Ichirō varmaan muistaisi paremmin.

Shania: Oletteko te Ichirōn kanssa tuossa kuvassa?
Nichelle: Ai nuo kuvan ihmisetkö? Hahah!

Nichelle: Kuvassa on pienoismalli! Eli emme todellakaan ole itse kuvassa!
Shania: No ohhoh, näyttävät ihan eläviltä!

Nichelle: Tämä puolestaan on yksi Sensō-ji- temppelin ulkopuolella olevista kuvista, niitä oli kokonainen sarja. Tuon kuvassa vasemmalla näkyvän portin läpi mekin kuljimme!
Shania: Aivan ihania kuvia!

Shania: Onko tuo joku kauppa?!
Nichelle: Kyllä vain! Aivan tavallinen vaatekauppa oikeastaan. Olin lukenut joskus keväällä Dollywoodin sanomista, että Tokiossa on jossain tämän niminen kauppa ja sieltähän se löytyi heti toisena päivänä Sunshine City-ostoskeskuksesta! Minun oli pakko ostaa sieltä paita, että sain liikkeen kassin. Myöhemmin myös Harajukusta löytyi toinen ketjun liike, aika läheltä Marimekon liikettä. Ajattele, sellainenkin siellä oli.

Shania: Mikäs tuo sitten on? Onko sekin kauppa?
Nichelle: Ei, vaan kahvila!

Nichelle: Kuvassa porukka jonottaa Muumikahvilaan. Siellä oli Muumeja ihan kaikkialla! Ei tosin niin paljon kuin Buddhia...
Shania: Kyllä en muuta voi sanoa, kuin että kadehdin! Ja tarkoitan nyt koko matkaanne!

16.12 perjantaina Shanialla on keikka paikallisen huoltoyhtiön Pulin Huolto Oy:n pikkujouluissa. Ohjelmanumeron laulusta vastaa Shanialle ennestään tuntematon Marjaana ja Shanian tehtävä on säestää uudella viulullaan. Naiset puetaan lähes identtisiksi keikalle.

Kuvia pikkujoulukeikasta.

To be continued....

Tarinassa mukana: Kuvia TaruisenAaveen omalta häämatkalta Tokiosta

Ninnin: Fashionistas 23 Petite, Fashionistas 30 Tall, Petra, Ken ja Christmas giftset Barbie