keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Osa 232 Joulupeli-Matkijanärhi Osa 1

20.12. jouluvalmistelut ovat kaikkialla käynnissä, niin myös Shanialla.

Shania: No niin, pitääpäs avata nämäkin valot, jotka ensin aioin antaa Donnalle, mutta hänen kerrottuaan vihaavansa jouluvaloja, päätinkin antaa nämä Merille. Haa! Kumpikaan ei saa näitä, sillä laitan itse nämä uuteen, pieneen muovikuuseeni!

Shania: Jouluaatto on jo tällä viikolla, joten täytyyhän kuusessani olla valot. Minkäs moinen systeemi tämä valonauha onkaan..? Oih! Valot ainakin ovat kauniit, kun ne laittaa päälle.

Shania: Vaikka riennänkin kotipuoleen Dollywoodiin heti ylihuomenna, tulen takaisin kotiini aatoksi. Hmm... Ketähän kutsun tänne aattoa viettämään? Christianin tietysti, sillä hänhän on poikaystäväni. Sitten voisin kysyä Alyssalta pääsisivätkö he Merin kanssa. Ja heidän lisäkseen tietysti Donna tulee, sillä hän on täällä päin Suomea paras ystäväni.

Shania: Mikähän hoppu Donnalle muuten tuli tänään aiemmin? Hän ehti olla vaan hetken aikaa käymässä, kun jo hyppäsi autoonsa ja kaasutti tiehensä. No, kysyn sitä kohta häneltä itseltään, kun hän tulee takaisin. Toivottavasti ne kaksi muuta vierasta eivät tule ennen Donnaa! En tunne heitä niin kovin hyvin.. Ääh! Tämä kirottu kuusenvalonauha taisi mennä vain enemmän solmuun! Vai sainko sen auki?

Shania on saanut Trolliwoodin ystävältään Victorialta joulukuuseen koristeet 2 vuotta sitten.

Shania: Oi kuinka minä olin unohtanut nämä Vicin antamat koristeet..? Näihin pitäisi vaan lisätä kiinnikkeet. Mitähän Vicille mahtaa kuulua? Oi enhän minä ole nähnyt edes Lahdessa asuvaa Adalian Asunnon Robertaa aikoihin! Enkä tiedä lainkaan, mitä Dollywoodin ystävillenikään kuuluu, kuten Nicola ja muut Xara'silla, Faith, Sadie, saatikka kaikki entiset mallikollegani...

Shania ehtii jo heittäytyä haikeisiin tunnelmiin, kunnes kuulee Donnan jyskyttävän oven takana. Heti uuden ystävänsä nähtyään tajuaa Shania, mihin Donnalle niin kiire aikaisemmin päivällä tuli. Donnalla kun on ikävä tapa matkia ystäviään, etenkin Shaniaa, ja nyt Donna on kuin ilmetty kopio Shaniasta!

Donna: Morjensta vaa! Mitä sä tääl hommaat ku selkeesti näki ikkunoist et sul oli hämärä kämpppä ja nyt tääl on kaikki valot pääl?
Shania: Hommaan kuule ihan mitä lystään! Mitä itse hommaat kun TAAS olet matkinut asuani?!

Vaikka Donnalla oli aiemmin päivällä ihan eri vaatteet yllään, on hänellä nyt pinkin sävyinen villapusero ja nilkkurit, sinivalkoinen tyköistuva hame sekä valkoiset helmikorut kuten Shanialla. Vasemmassa kädessä on jopa valkoinen rannekello! Donnan huomattua Shanialla ohuen hiussuortuvan erottuvan takana auki olevista hiuksista, pyyhkäisee hän nopeasti saman tapaisen kiehkuran eteensä kiharapehkostaan.

Donna: E-e-eehän mä mitään... Miks MÄ muka jotain tyylii SUA matkisin?! Mul on kato täysin the O.R.I.G.I.N.A.L look kuule tuolt Jenkeist! Kato ku sielt mä oon kotosin!

Shania ei jaksa kuunnella Donnan inttämistä olemattomista "Jenkeistään" eikä halua muutenkaan ajatella ystävän taas kerran matkineen häntä. Puheenaiheen saa vaihtumaan nopeasti!

Shania: No katsohan nyt, laitoin valot pois: TADAA!
Donna: Ai niinku mitä?
Shania: No tietysti näin hämärällä erottuvat jouluvalot ikkunassa! 

Donna ei tällä kertaa ainakaan hoe samaa mantraa, eli vihaavansa jouluvaloja. Shania voi siis vallan hyvin näyttää Victorialta saamansa kuusenkoristeet.

Donna: Ai tällasii sä tääl touhuut. Kuka se Vic ny olikaan?
Shania: En tiedä, olenko vielä ehtinyt kertoa sinulle hänestä! Mutta hän on.. Kuulitko? Joku on selvästi oveni takana!
Donna: No älä ny vainoo tollee, ne on for sure meidän vieraat of course! Linda ja Dani!

Shania muistaa juuri tuolla hetkellä, että hehän kutsuivat yhdessä Donnan kanssa eräät Donnan ystävättäret Pietarsaaresta käymään. Sekä Donnan että Shanian puhelimiin on tullut joukko tekstiviestejä, joita kumpikaan ei ole huomannut. Hieman nolona Donna ja Shania säntäävät vastaanottokomiteaksi keittiön oven lähelle erittäin samiksina.

26-vuotias Linda Wikström on saman ikäinen kuin Donna, ja he ovat lapsuudenystäviä ja olleet samalla luokalla peruskoulussa. 19-vuotias Daniela Ståhlberg puolestaan on Lindan hyvä ystävä. Molemmat tytöt tunnetaan Pietarsaaressa rikkaiden perheiden tärkeilevinä blondeina. Mutta Donnaa kohtaakin yllätys, kun odotetut vaaleaveriköt astuvat sisään.

Linda: Hyvää iltaa! Kiitos, että saimme kutsun vierailulle.
Daniela: Minä kiitän myös kutsusta, toivottavasti uusi lemmikkini ei haittaa sinua, neiti Simmons.

Shania: Tervetuloa vaan! Tulkaahan istumaan.
Donna: Teillä onki LILAT letit?! Millon te tollaset ootte duunannu?! Ja kulmakarvatki värjätty lilal väril!! 
Linda: Saimme eilen inspiraation värjätä hiuksemme muotivärillä.
Donna: Dani, mistä ja millon sä oot hommannu KOIRAN?!

Daniela: Minä pyysin isältäni pienikokoista koiraa, jota voi kuljettaa laukussa. Hänen nimensä on Delilah, joten nimemme sointuvat kauniisti yhteen lyhennettyinä: Dani ja Deli.
Linda: Lisäksi päätimme pukeutua yhteneviin asuihin Danin kanssa, mutta niin olette näköjään tekin tehneet.

Linda ja Daniela istuvat pöytään ja Donnan päässä risteilevät kateelliset ajatukset liloista hiuksista, punaruutuisista mekoista sekä pienistä koirista.

Shania: Iik! Ei kai Deli pure tuota orkideaani? Se on eräältä tärkeältä Simonilta.
Daniela: Ei pelkoa, isäni palkkasi ammattikouluttajan Delille heti näin pentuna.
Donna: Pyh! Ei noin pieni pentu ymmärrä mitä se saa purra, se tuhoo ton Shanian kukan!

Daniela: Hän on hyvin tottelevainen jo, kuten huomaatte. Deli, EI! No niin, olkaa hyvät ja katsokaa: hän ei koskenutkaan kasviin!

Pikku Deli juoksentelee lattialla ja kiinnostuu Shaniasta.

Shania: Apua! Ota se pois! Se voi nuolla jalkojani!
Daniela: Hän ei nuole kenenkään jalkoja, siitä kouluttaja pitää huolen. Jalat ovat likaisia, hyi!

Donna yrittää saada Delin luokseen.

Donna: Delii! Kiss kiss kiss! Eiku tseh tseh tseh! Nonii kattokaa, se tykkää musta!
Shania: Jokaisen jaloissahan koira kiertää! Ihan kuin pikkuveljeni huskyn pentu Luka Dollywoodissa.

Daniela: Minä asetan hänet pian takaisin kantolaukkuun. Dollywoodista tuli mieleeni, että etkös Shania menekään sinne jouluksi? Vai ovatko nuo joulukoristeet tuossa sinun, neiti Andersson?

Donna: Siis mähän en alkas IKINÄ duunaa ite mitää koristeit! Noi on Shanian juttui, jotka se on saanu frendiltään lahjaks pari vuotta sit.

Linda: Hei tärkein seikka oli unohtua; upeat joulujuhlamme huomenna! Kai te pääsette?  Pietarsaaren Pirilössä, siinä suurimmassa kartanossa. Ja pukukoodi on yksinkertaisesti jotakin jouluista kimalteen kera! Ah, olin ihan unohtaa; näyttävä rusetti asusteena kuuluu ehdottomasti olla jokaisella!

Shania: Oi kuinka piristävää, juhlat! Ilman muuta me tulemme! Lähden Dollywoodiin perheeni luo hieman ennen aattoa, mutta palaan aatoksi tänne. Olenhan hankkinut jo uuden muovikuusenkin!
Daniela: Hienoa, että pääsette paikalle. Me joudumme nyt lähtemään, sillä Lindan isä palkkasi hieman oudon catering-asiantuntijan organisoimaan pitopalvelua, joten varmistamme, että joulujuhlista tulee täydelliset!

Linda ja Daniela lähtevät ja Donna sieppaa Shanian kannettavan mutisten samalla ärtyneenä.

Donna: HÄN on niin tottelevainen, HÄNELLÄ on ammattikouluttaja, HÄN sitä, HÄN tätä. Kaikkee roskaa, ei koiraa sanota häneks, koira on SE! Isoin kartano, upeimmat juhlat, pyh! Kirotut hienohelmat ja teeskentelijät...
Shania: Minua he eivät ärsyttäneet lainkaan, mukavia tyttöjä. Mitä sinä sillä tietokoneella puuhaat?
Donna: Kuhan kattelen yht juttuu... 
Shania: Et kai vaan lilaa hiusväriä etsi tai punaruutuista mekkoa?!

Donna ei kerro, mitä netistä katselee, mutta kovasti hän koneella kirjoittaa. Samalla tytöt suunnittelevat huomisen joulujuhliin pukeutumista.

Shania: Onneksi Linda mainitsi sen pukukoodiin kuuluvan rusetin, sillä minulle tuli heti mieleen eräs juhlamekko, jota olen kerran käyttänyt. Se on jouluinen, sillä soitin kerran Dollywoodin ostoskeskuksessa viulua se ylläni, ja eräs laulaja lauloi joululauluja. Me siis esiinnyimme siellä ja meillä oli samat mekot yllämme.
Donna: Hyvä! Kerro nyt tarkkaan, miten sä laitat sun letin ja millaset korut ja sillee.
Shania: Voin minä kertoakin mitä asusteita suunnittelen, mutta sehän on helpompaa, kun menemme makuuhuoneeni vaatekaapille ja minä näytän mekon! En kyllä tajua, miksi haluat kuulla kaiken niin tarkkaan. Ethän vaan aio matkia juhla-lookiani? Tietysti hän aikoo...

Donna vakuuttaa, ettei aio matkia Shanian juhlatyyliä. 

Koittaa 21.12. keskiviikko ja Shania valmistautuu juhliin.

Shania: Kivaa lähteä huomenna Dollywoodiin, on kova ikävä isää ja äitiä. Ja Annikaa, Pikku Junnua ja Caitlinin koko perhettä ja... No, näköjään ikävöin koko sukuani! Tämä huulipuna kruunaa kaiken ja sitten vielä ripaus tätä...

Shania: Nyt olen valmis illan juhliin! Säälittää, että Donna asuu Pietarsaaressa, ja hänen täytyy ensin ajaa tänne asti minua hakemaan ja sitten ajamme takaisin Pietarsaareen. Hitto kun omistaisin itse ajokortin! No nyt Donna tuleekin! Jännittävää nähdä, millainen asu hänellä on. Hän on varmaan laittanut oman rusettinsa hiuksiin!

Donna saapastelee sisään, eikä Shania voi kuin huokaista ääneen pettymyksestä.

Shania: Huooh... Laitoit sitten TÄYSIN saman lookin kuin minä, käsilaukkua myöten! Ja MIKÄ HELVETTI sinulla on mukanasi?!

Donna: Siis tää on mun pikku koira Da Vinci, meidän nimet sopii tosi coolisti yhteen ku tän dogin nimen lyhentää: Donna ja Da Vi!

Shania: Sen lisäksi, että matkit minun juhla-asuani täysin kampausta myöten, olet matkinut myös Jeppiksen tyttöjä!
Donna: Niit tärkeilijöit mä en matkis IKINÄ!
Shania: No sinulla kuitenkin on lilaa hiuksissa ja pieni koira! Nimesit koirankin samalla tavalla kuin Daniela. Voi voi sinun kanssasi...

Donna: Mä hommasin tän dogin yhelt kasvattajalta täält Cindy Townist.
Shania: Vai sellaista sinä eilen koneellani teit.. Miksi uroskoiralla on pinkki panta ja rusetti?
Donna: No ku... No Danin piskil oli pinkki panta kans. Ja se oli just postannu kuvan siit Delist, ni sil on pinkki rusetti siel illan juhlis. Pitihän mun laittaa Da Vi kans juhlakuntoon! Enkä mä matki mitään, Danil oli se Deli käsilaukus, ei mun dogi oo laukus vaa kainalos!
Shania: No, mennään sitten samiksina ja tuo elukka mukana...ohhoijaa...

Shania ei arvaakaan, että samiksina joulujuhliin meneminen kannattaa. Shania ja Donna ovat nimittäin koko juhlien keskipisteinä ja valokuvaaja haluaa ottaa heistä jatkuvasti kuvia. Ovathan tytöt Vikun Villit Kuviot-toimiston mallejakin, joten poseerauksessa ei tarvitse opastaa! Ja mikään ei ole Donnalle sen mieluisampaa, kuin se, että Linda ja Daniela katsovat samisten keikistelyä valokuviin kadehtien.

Tässä muutamia kuvia Shaniasta ja Donnasta joulujuhlissa. Kuvissa mukana Da Vi-koira.





Jatkuu jouluisissa merkeissä, lukijoille riemukasta aaton odotusta toivottaen...

Tarinassa mukana: Ninnin Fashionistas 157 (curvy)=Linda ja Fashionistas 178 (petite)=Daniela

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Osa 231 Donna-Sabrina (Sabotage) Mariah från NYC!

6.12.2022 oli itsenäisyyspäivä, ja ensilumi satoi perinteisen mystisesti Dollywoodiin yhdeksältä aamulla. Jonathan Simmons tuijotti vetisillä silmillään kädelleen laskeutuvaa lumihiutaletta, joka viipyi siinä hetken. Ei sulattanut käden lämpö, ei kadottanut ohi kiitävä tuulenvire hiutaletta hentoa. Jonathan oli jälleen varma, että hiutale oli jollakin tapaa osa heidän menehtynyttä esikoistytärtään Shawnaa.

Näin herkissä tunnelmissa ei alkanut itsenäisyyspäivän aamu Cindy Townissa, jossa lunta oli satanut jo marraskuun lopusta asti. Shania oli odottanut ystäväänsä Donnaa kahville jo yhdeksältä, mutta neiti suvaitsi saapua vasta kymmenen jälkeen. Ja tavalliseen tapaansa dramaattisesti.

Shania: Donna! Mikä ihme sinua taas viivytti?
Donna: Siis KOKO kaupunki! Tääl on niin dorkaa jengii, et pitäs vetää turpaan jokaista, joka tunkee MUN bemsun eteen!

Donna: Siis kelaa: joku äijä kiilas paskasella koslallaan mun bemarin kylkeen niin et lasin sirut lensi ja veriki tais lentää ja... Siis vittu! Mä nään ihan punasta ku vituttaa niin! Kiss mai ääs KAIKKI!

Shania: No kai sinä nyt näetkin punaista, jos pidät noita värikkäitä aurinkolaseja! Ja lensikö siellä siis lasi ja veri ja...
Donna: No vittu! Ei lentäny! Mä liiottelin. Mut MEINAS lentää. Ainaski OIS VOINU lentää...
Shania: Hei älä viitsi, olet taas matkinut minua. Otatin nämä pinkit hiuslisäkkeet eilen, ja nyt sinä olet laittanut pinkkejä raitoja myös. Vieläpä hiusvärillä!
Donna: Nooh... Eiks nää pari rantuu näytäkki coolilta mulla..?

Shaniaa ärsyttää Donna, jonka pitää aina saada kaikki samat asiat kuin Shanialla itselleen. Hän yrittää unohtaa koko hiukset ja keskittyy päivän teemaan.

Shania: Ajatella, Suomi on jo 105-vuotias! Minä päätin juhlistaa maamme itsenäisyyttä siten, että tänään minä käytän niitä paljon puhuttuja push-up-rintsikoita, sillä julistan omaa itsenäisyyttäni! Sitten minulla on kaulassa tämä Freedom-koru. Oli minulla jokin muukin juttu...

Donna: Ihan jees, ihan jees... Voi vittu! Arvaakohan Shania, et mä unohdin koko itsenäisyyden?! Joo, tota kato, mul on niinku tätä päivää juhlistamas... Nii! Tää sininen rotsi of course! Paitsi siis mähän kelasin sillee tän hommelin, et mä laitoin tän paidan siks, et se kuvais tän sinisen rotsin kaa mun OIKEEN isänmaan värei! Niinku muistat, mä oon syntyny Jenkeis! Nykis tietty, siis ihan keskellä Nykii! Sen jenkimmäs paikas EI VOI syntyy!

Shania muistuttaa jälleen kerran olevansa itsekin Yhdysvalloista, vaikka vanhempansa Suomeen muuttivatkin lapsikatraan tekemään. Lähes koko Shanian suku asuu Minnesotassa, ja sekös Donnaa taas pistää vihaksi. Hän lähtee kiertelemään pitkin Shanian asuntoa, jotta saisi aiheen valittaa jostakin. Shanian mainitessa toisen mumminsa asuvan Kalifornian San Diegossa, saa Donna miltei raivarin.

Donna: Siiis O.M.G.!! Ooksä tosissas? Sul on pinkki Marimekon pöytätuuki, ni sen takia sä oot kaivanu jostain komerostas tänne sohvallekki yhen sellasen tyynyn!? Tai VIELÄ pahempaa; ostanu tän??!!

Tässä vaiheessa Shaniaa vaan naurattaa Donnan puheet, sillä hän arvaa jo keskustelun jatkon ystävysten istuessa kahvipöytään.

Shania: Keitin uudet kahvit, sillä ne yhdeksäksi keittämäni olisivat ainoastaan kaunistaneet meitä, muuta iloa niistä sumpeista ei olisi ollut.
Donna: Siis täh?! Sä puhut frendi rakas ihan höpöjä. Hei onks Kokkolan puolella Marimekon Outlettii?

Shania: Tuskin on. Sitä paitsi, sekä tämä pöytäliina että tuo koristetyyny ovat Dollywoodin ajoiltani, eli pääkaupunki-seudulta ostettuja. Enkä muistaakseni ostanut niitä samaan aikaan. Siellä minulla oli katsos se valtaisa omakotitalo, jossa oli erikseen keittiö ja olohuone, ei kuten tässä pikku kaksiossa. Niin, ja minulla oli ruokailuhuonekin erikseen, keittiössä ei syöty!
Donna: Juu niin varmaan! Ja vissiin takallekkin oli joku erillinen syvennys tai jotain?

Shania: Eehei mitään syvennyksiä takalle ollut. Minulla oli erillinen takkahuone!
Donna: Nyt kyllä muija puhuu paskaa! Näytä valokuva! Voi Vittu! On niin saatanan hyvää keksii, et en mä kaipaa enää seksii.. omnom... nam nam...lisää! HEI! Eiks tuliski musta hyvä räppääjä?! "Diddidii...viitun hyyvää keeksii... dädädiu...en mää kaipaa seeksii, didididii!"

Shania: Saanko antaa pienen neuvon?
Donna: Sä tiiät kyl, sun PITÄÄ!
Shania: Älä ala räppäriksi, ystävä rakas. Minä olen tehnyt senkin virheen, jos muistat Pinkissimon..?
Donna: Mut sähän rämpytit taustalla jotain skittaa, et sä räpänny ite!
Shania: Hahah, olin kuule yhtyeen suosituin heti räppäreiden jälkeen, hiihhihii! Saa kadehtia, TAAS! Lällällää!
Donna: No lällätilää, ei sit ruveta räppää! Ja TAAS tuli riimii!

Shania: Eivätkö sovikin kauniisti pöydälle tuo TaJu Designsin hopeinen puu sekä Black Fridayn alennuksesta löytämäni lumisadepallo?

Donna: Njää... Aina sul on kaikki uutta, sama millon tulee... Mut on ne siistei kyl...
Shania: Siitä tulikin mieleeni Black Weekendin paras löytö: katsohan tuonne parvekkeelleni. Löysin pinkit jouluvalot!
Donna: Mä en tykkää yhtään ku jengi änkee joka ikkunaan jotku mauttomat vilkkuvalot!
Shania: Ai? Voi johan on harmillista, minä kun ostin... APUA! POIS SIELTÄ! HUS!
Donna: Mä jo kelasin et muija sekos! Mut tuol partsilla hyppii harakoita tai jotain.

Shania ryntää parvekkeelle lintuja häätämään ja takkia pukeva Donna suorastaan laahustaa perässä.

Shania: Kirotut linnut! Onneksi lähtivät heti, tai olisivat saaneet kyytiä tällä harjalla!

Shania: Ei voi olla totta; ne linnut ovat jälleen nokkineet nämä vaivalla laittamani kausivalot rumasti irti!
Donna: Ai millee muka rumasti? Voi vittu miten upeet nää valotkin on. Shanian on oltava siinä uskossa, et mä vihaan tällasia.

Shania harjaa parvekkeen lattialta, pöydältä sekä tuoleilta lunta pois.

Shania: Hitto että huitaisen mokomaa lintua tällä harjalla päähän, jos tulevat tänne rellestämään silloin, kun olen paikalla. Täytyy nostaa nuo valotkin takaisin ylös kaiteeseen, kunhan ehdin.

Donna: Joo. Lupas muuten Cindy Towniin ihan nollakelii täks päiväks.
Shania: Vai sellaista...

Shania: Ainakin nyt tänne ulos vielä jäätyy pystyyn, etenkin ilman takkia! Nyt äkkiä takaisin sisälle!

Shaniaa ihmetyttää, minkä takia Donna katselee parvekkeen valoja niin kovin pitkään, vaikka juuri äsken ilmoitti inhoavansa moisia.

Shania: No tuletko sinä?!
Donna: Joo joo, chillaa ny vähä! Mä kelailen miten mä voisin salaa rikkoo nää valot, siis estää, ettei ne harakat enää riko näitä! Auts! Mä urvelo möläytin koko hommelin, onneks Shania ei tajunnu!

Shanialla todellakin meni täysin ohi korvien Donnan äskeinen lipsautus. Tytöt päättävät katsella reality-sarjaa Mansion of Passion Suomi Shanian uusimmista tallenteista, sillä Big Barbiekin päättyi marraskuun lopussa Leion voittoon, jota Shania kannattikin.

Shania: No nyt keskiviikon jakso alkaa, tule katsomaan! Mitä sinä oikein puuhaat siellä keittiössä?
Donna: Eiku mä hokasin nää sun kaameet tiskit jo sillon ku mä tulin.

Donna: Mä oon kato Donna-Sabrina Mariah Andersson från New York, joten en mä pysty katteleen tällasta sotkuu.

Shania on ikionnellinen saadessaan katsoa reality-sarjaansa, sillä ihmeiden aika ei ole ohi: Donna lupaa hoitaa Shanian tiskit ja unohtaa diivailunsa hetkeksi. Vai onko Pietarsaaren drama queenilla juonet mielessään..?

Shania: Kiitos vielä kerran, olet oikea aarre!
Donna: No kai mä ny sen nään itekki peilistä, höh!? Juu ei tarvi kiittää mua ku mä duunaan nää sun jutskat! Hihii, mä löysin täältä sakset näin nopee!

Donna livahtaa sakset selkänsä takana parvekkeelle muka lintuja hätistelemään, mutta todelliset motiivit ovat muualla.

Donna: Shania ei huomaa EVER, et sen hienoi jouluvaloi on pikkasen peukaloitu, hahaa! Nyt mun ei tartte kadehtii näit vilkkujaisii enää.

Kuluu pari tuntia, ennen kuin Shania edes huomaa rakkaiden kausivalojensa pinkin hohteen hämärtyneen parvekkeellaan. Shania on ensialkuun raivoissaan viattomille harakoille ystävänsä tihutyöstä, mutta tulee sitten vain surulliseksi. Kadehtipa Donna mokomia välkkyjäisiä miten paljon hyvänsä, aiheuttaa Shanian suru Donnassa nyt ainoastaan häpeän tunteita ja itsesyytöksiä. Donna on juuri purskahtamaisillaan itkuun ja tunnustamaisillaan leikanneensa valonauhan katki, kun kantaa määrätietoinen Shania ennennäkemättömän laatikon ruokapöydälle. Tätä edes Donna ei olisi osannut aavistaa!

Shania: Ei, kyllä minun on tehtävä tämä. Muuten en pääse harmistuksen tunteesta koko itsenäisyyspäivänä eroon.
Donna: Öö... Siis O.M.G! TOISET jouluvalot?!
Shania: Kyllä vain ja superkalliit olivatkin ja mikä lie deluxe-malli. Näitä ei alennuksesta saa, kuten ne äskettäin rikkoutuneet, jotka olivat alle 5 euroa. Minun on ihan pakko laittaa nämä niiden tilalle, sillä onhan nyt itsenäisyyspäiväkin... Hitto vieköön, ettei näitä edes tehdä pinkkinä!

Shania: Niin, nämä valot olin siis ostanut lahjaksi sinulle. Valitettavasti minä nyt laitan nämä parvekkeelleni, jotta saan jonkinmoisen mielenrauhan, eikä itsenäisyyspäivä mene ihan kir... kirjaimallisesti harakoille! Vielä ne linnut saavat kyytiä, ellei muusta syystä, niin ihan vaan kostona siitä, että sinulle jos jollekin nämä hienot valot olisivat kuuluneet. Tiskasit astianikin, siinä todellinen ystävä! Nyt kyllä harmittaa jonkin verran se, ettei näitä deluxe-valoja edes saa pinkkinä, sillä Luojan kiitos ehdit juuri ja juuri tänään kertoa minulle, ettet voi sietää tällaisia kausivaloja! 
Menen etukäteen repimään ne pinkit halpisvalot pois ja alan purkaa tätä nauhaa laatikosta, jotta pimeys ei iske jälleen yhtäkkiä ja sitten näitä ei edes näe laittaa. Laitahan takki yllesi. Minäkin taidan ottaa tuon pinkin huovan tästä sohvalta harteilleni!

Shanian mentyä parvekkeelle, tuntee Donna kuin syyttävän Pirun laskeutuvan olalleen.

Donna: Donna!! MI-TÄ HEL-VET-TI-Ä?! Donna-Sabrina Mariah Andersson, MITÄ sä saatanan hullu eukko oot NY tehny??!! Menit sitte eka kusettaan Shaniaa, ettet sä tykkää jouluvaloist!!?? Ja sit ku se siitäki hommelist huolimatta, et SÄ leikkasit ne sen vanhat tuikut paskaks, ois hommannu SULLE koko Pohjanmaan COOLEIMMAT jouluvalot, ni ny sä saat FUCKIN' BIATCH ihan kuule ansios mukaan ku duunaat niit Shanian deluxe-mallin välkyttimii TASAN tonne sen frendis partsille, et katokki tarkkaan, et niist tuikuist tulee täydelliset!!! VOI VITTU ET VITUTTAA!!!! AAARGGHH!!!

Hetken kuluttua parvekkeella Shania näyttää tyytyväiseltä. Lunta on satanut jonkin verran lisää, mutta lämpötila todellakin on nollassa, eikä enää tarvitse palella niin paljon.

Shania: No niin, uudet jouluvalot ovat paikallaan!

Shania: Kiitos, että olisit auttanut valojen laittamisessa, mutta nauhan pituudesta ja 40:stä led-valosta huolimatta nämä olivat niin nopeat laittaa, ettei mennyt kuin pari minuuttia! Sinä, rakas ystäväni, olet aina niin hidas, hahhaa. Ja nämä sinulle tarkoitetut valot ovat itse asiassa paremmat kuin ne pinkit, sillä nauha itsessään on niin huomaamaton, että se tuskin kiinnostaa harakoita!
Donna: Joo... 

Shania: Katso nyt, valot ovat upeamman näköisetkin! Niissä on joku kuuden tunnin ajastin, sitten on 8 erilaista kombinaatiota, miten ledit välkkyvät!
Donna: Joo... Tos virtaboxis lukee ne kaikki jutskat... Siis vaik mä ite en huolis tällasii... Voi Vittu! Mä en kestä enää!

Donna: Tosta napist saa valkkaa minkä hommelin haluu välkkyyn... Tai sit saa ne vilkuttaan vuorollaan kaikki jutskat... Siis mä en pysty vaan istuu täs niinku ei mitään! Jos mä oisin ollu real friend, nää tuikut välkkyis mun partsil kohta, se ois upee ku disco!

Donna: Shania mä hajoon! Mun on PAKKO tunnustaa!!! Mä en tiiä miten mä tän ees kertosin, mut mun on niinku MUST! Mä oon OIKEESTI syntyny Nykin keskel, siis vahingos, ku mun porukat voitti Lotos ja oli New Yorkis matkalla! Mut muuten mä oon ihan tost Jeppiksest vaan... Mä en oo Donna-Sabrina Mariah Andersson from NYC, vaan mä oon Donna-Sabrina Mariah Andersson från Jakobstad! Yhyy!

Shania: Öö..? Entä sitten? Ei minua ystävä rakas haittaa, vaikka olisit kotoisin Kokkolan Luttulasta! Se on eräs juoppojen asuttama kerrostalo naapurikaupungin keskellä.
Donna: Mutku sul on IHAN OIKEESTI kaikki sukujuuret Jenkeis! Mä haluun kans!
Shania: Oi sinua, sukujuuriaan ei voi kukaan valita. Mutta tiedätkös mitkä voi? Hyvät ystävät!

Lopulta Donna rauhoittuu ja suostuu Shanian haluamaan itsenäisyyspäivän valokuvaan.

11.12. Shania on aikaisin aamulla hereillä, sillä edessä on kiireinen päivä ja kotopuoleen Dollywoodiinkin pitäisi lähteä perhettä tapaamaan piakkoin. Shania mietiskelee parvekkeellaan hienoja jouluvalojaan ihaillen.

Shania: Johan on satanut paljon lunta! Osa valoista peittyy kohta kokonaan lumen alle.

Shania: Luojan kiitos Donna kertoo aina rehellisesti totuuden. Onneksi hän sanoi moneen kertaan, ettei haluaisi tällaisia valoja vilkkumaan itselleen. Minä kun ajattelin antaa hänelle ne kolmannet kausivalot, jotka samaan aikaan ostin, mutta hän selvästi vihaa tällaisia. Taidan antaa ne valot Merille tai Alyssalle!

to be continued...

Tarinassa mukana: Ninnin Barbie Extra 13=Donna