Osa 155 Vuosi vaihtuu, vaihtuuko jokin muukin?

Shanian mummi Granny Steph on matkannut joulun jälkeen takaisin Minnesotaan ja vienyt pojantyttärensä Elainen ja tämän pojan, Danielin mukaansa. Toki vaan pariksi viikoksi, mutta nyt Elainen ei tarvitse kuunnella kännisen aviomiehensä Joakimin huutoa ja Granny Steph puolestaan saa kunnolla tutustua lapsenlapseensa ja lapsenlapsenlapseensa, joista vasta hiljattain sai tietää.

Isaac on paljastanut muka myöhässä tulevan joululahjansa Shanialle. Mies on vuokrannut Lapista Sindy townista mukavan viikonlopunviettopaikan neljälle; Shanian ja Isaacin lisäksi mukaan lähtevät Caitlin ja Jaakko! Caitlinin anoppi Helena hoitaa pariskunnan tyttöjä enemmän kuin mielellään.
Lomapaikka on hirsimökki nimeltä Villa Saukko.

28.12. on perjantai ja nelikko on saapunut mökille. Heti asiakaspalvelutiskillä kohdataan ongelmia.

Virkailija Eva: Niin siis teitä on neljä? Täällä lukee herra Williamsin nimellä tehty varaus kahdelle.
Isaac: Kyllä minä neljälle tämän varasin. Korostin puhelimessa, että KAKSI pariskuntaa.
Eva: No siinä se sekaannus ilmeisesti on sattunut... Kun olette painottaneet sanaa "kaksi", on harjoittelijapoikamme käsittänyt väärin ja olettanut kyseen olevan kahdesta ihmisestä.

Shania: No kai te nyt saatte asian kuntoon? Luulisi teillä olevan vapaita huoneita, sillä eihän täällä näy ristin sielua!
Caitlin: Meitsi ei jaksa tällast, ihan turhaa laitoin tän merkkimekonki päälle...

Eva selaa jotakin papereita ja löytää kaksikin huonetta, joihin ei ole varausta.

Eva: Huh, minä jo pelästyin, että lomanne menee pilalle. Herra Williamsin huone on tässä ihan asiakaspalvelun lähellä ja herra ja rouva Jäykkä voivat majoittua huoneeseen numero yksitoista. Se löytyy tuolta suunnasta, hieman kauempaa. Pahoittelen vielä kovasti tätä sekaannusta!

Pariskunnat sopivat, että matkatavarat viedään ensin omiin huoneisiinsa ja hetken kuluttua Shania ja Isaac tulevat istuskelemaan Jäykkien huoneeseen. Shania ja Isaac astuvat omaan huoneeseensa, joka on numero kaksi.

Shania: Ihan kivan näköinen, pieni huone.
Isaac: Juuri sellainen kuin toivoinkin. Pieni ja idyllinen ja seinät ovat koristeellista puuta!

Isaac heittäytyy väsähtäneenä sängylle.

Isaac: Ohhoijaa, kylläpä ramaisee! Aika hyvä sänky muuten!
Shania: Tuntuu todella pehmeältä. Mutta nyt et ala nukkumaan, lupasimme ensin käydä Caitlinin ja Jaakon luona rupattelemassa.

Sillä välin kun Isaac hieman levähtää, ovat Caitlin ja Jaakko kotiutumassa omaan huoneeseensa. Emäntä ei ole kovin tyytyväinen.

Caitlin: Meitsi kelas, et me tultas johonki fiiniin mestaan eikä tällaseen puuliiteriin! Ja tää huonekki on nii snadi, et miten tääl muka viihtyy tän viikonlopun? Kuten mä just sanoin: ihan turhaa laitoin tän uuden merkkimekon päälle!
Jaakko: No äläs nyt, emäntä kiltti. Ihan mukavahan tämä huone on. Meillä on iso koti Dollywoodissa, miksi lomamökin huoneen pitäisi olla tätä isompi? Nautitaan nyt vaan siitä, että saamme kerrankin olla ihan kahdestaan. Ei huutavia lapsia, ei minun uteliasta äitiäni perässä kulkemassa, ei Iso Arskaa vinkumassa ulos lenkille tai muutakaan. Ja Isaac on niin hieno mies, että kustansi loman meille!
Caitlin: No joo, mut kuiteski... Miten tää sohva niinku muutetaa sängyks? Ei meitsi hiffaa yhtään.

Caitlin valittaa hetken, mutta tyytyy sitten majapaikkaan. Ainakin se on heille ilmainen! Shania ja Isaac tulevatkin juuri silloin. Isaac joutuu lähestulkoon kumartumaan, ettei lyö päätään huoneen kattoon.

Caitlin: No hellureijaa pitkäst aikaa! Venaa, mä roudaan ton tuolin tai mikä toi ny on takas siihen, et toinen voi istuu siin.
Shania: No hei, heheh...
Jaakko: Ja tähän sohvasängylle voi istua toinen! Kyllä sopu sijaa antaa!
Isaac: Hmm...

Caitlin: Meitsi ei eka digannu täst huoneest, mut mun ihq mies puhu nii romanttisii, et kyl meitsi ny viihtyy.
Isaac: No viihtymäänhän tänne nimenomaan tultiin...
Jaakko: Ja ennen kaikkea revontulia ja poroja katsomaan!
Caitlin: Onks teilläki samallainen huone?
Shania: Tuota... kröhöm..

Shania ei tiedä mitä siskopuolelleen vastaisi. Jäykkien huone on kuin koirankoppi verrattuna hänen ja Isaacin huoneeseen.

Shania: Niin... Juu, ihan samanlainen on. Identtinen, ettenkö sanoisi...

Caitlin: Ois se ollu prameeta, ku ois ollu vaik hirsiseinät tai muuten vaa puuta, mut ulkoileenhan me tänne lähettiin, eiks vaan?!
Jaakko: No ilman muuta! Tänään en kyllä jaksa lähteä minnekään. Asiakaspalvelun lähellä oli pieni ravintola, käydään vaan siellä syömässä.
Isaac: Niin teemme! Emme voi mennä niitä revontuliakaan katsomaan, sillä taivas on ihan pilvessä!
Jaakko: Kiitos vielä tuhannesti Isaac! Me tarvitsimme lomaa ja kahdenkeskistä aikaa vaimoni kanssa juuri nyt kovin kipeästi.
Isaac: Ei ei ei, älä nyt turhaan kiittele olemattomasta...

Jonkin aikaa juteltuaan Shania ja Isaac päättävät palata huoneeseensa ja nelikko sopii tapaavansa tunnin kuluttua illallisella Restaurant Saukossa.

Shania: Nähdään sitten, me tästä menemme!
Isaac: Aha, no mennään sitten. Anteeksi, jäin ajattelemaan omiani..

Shania on täysin poissa tolaltaan pariskunnan poistuttua Jäykkien minihuoneesta. Matkalla heidän omaan huoneeseensa, käy Shania mesoamassa Evalle tiskillä.

Shania: Miten tämä voi olla mahdollista?! Poikaystäväni maksoi saman hinnan molempien huoneista ja siskoni huone on pelkkä vitsi?! Siellä ei ole edes puuseiniä, vaan joku ankea tapetti! Hyvä että siellä mahtui kääntymään!
Eva: Oi kun Villa Saukko on niin pieni paikka. Meillä on ainoastaan kaksitoista huonetta ja puolet niistä on isompia ja puolet niitä pienempiä. Ainoastaan huoneet 11 ja 12 olivat vapaina ja ne ovat täysin identtiset.
Isaac: Täytyy myöntää, että todella törkeää asiakaspalvelua. Ensin sekoitetaan koko varaus ja sitten kumppanini sisko miehineen saa moisen pikku luukun!
Eva: Olen kovin pahoillani, saatte illallisen veloituksetta!

Shania: Oi me emme saa antaa Caitlinin ja Jaakon nähdä meidän huonettamme!
Isaac: Mutta eihän syy meidän ole.
Shania: He haluavat ihan varmasti nähdä sen illallisen jälkeen ja sitten kuolen häpeään!
Isaac: No minkä ihmeen takia menit valehtelemaan siskollesi, että huoneemme on täysin samanlainen kuin heidän huoneensa? Jos he haluavat tulla huoneeseemme, sanon, että olemme niin väsyneitä, että menemme suoraan nukkumaan.

Illallinen sujuu hyvin ja pariskunnat huomaavat olevansa ainoat suomalaiset majoittujat Villa Saukossa. Ravintolassa istuu lähinnä japanilaisia ja venäläisiä turisteja. Luojalle kiitos, Caitlinin vatsa menee poronkäristyksestä sekaisin, eivätkä Jaakko ja Caitlin edes halua tulla katsomaan toisten huonetta, vaan painuvat nopeasti takaisin omaansa.

Koittaa lauantaiaamu ja Shania on laittamassa kenkiä jalkaansa. Hän aikoo mennä Jäykkien ovelle ja pyytää Caitlinia lenkille kanssaan, josko niitä poroja näkyisi. Isaac on vielä sängyssä. Yhtäkkiä Caitlin astuu huoneeseen sisään koputtamatta oveen!

Caitlin: Huruluiks...  Siis mitä hittoo?!
Shania: No huomenta, sisko rakas. Olin juuri tulossa noutamaan sinua aamulenkille.

Caitlin: Mitä tää ny meinaa? Teil on tällanen luxus-lukaali vaik sä sanoit eilen, et teil on samallainen huone ku mul ja Jaakol!
Shania: No minkä minä asialle mahdan, tämä nyt on tällainen.
Isaac: Älkää mesotko, haluan vielä nukkua hetken...

Caitlin: Kyl tällases huonees voiski prameilla Chanelin mekos! Miks sä jauhoit illal paskaa?
Shania: Caitlin, minä pyydän vilpittömästi anteeksi. Olisi pitänyt kertoa totuus hienommasta huoneestamme. Mutta en halunnut sinulle pahaa mieltä, koska ansaitset ainoastaan pelkkää hyvää. Ja Isaac maksoi kahdesta täysin samanlaisesta huoneesta. Tämän puljun työharjoittelija asiat oli sotkinut. En voi kuin hävetä ja olla pahoillani...

Shania: Ja voimmehan me vaikka vaihtaa huoneita päittäin? Olen siihen valmis, koska en puhunut eilen totta. Etkö halua nyt lähteä kanssani poroja katsomaan ja kuvaamaan?

Ei Caitlin viitsi pilata viikonloppulomaa murjottamalla, vaan antaa siskolleen anteeksi. Tytöt pukeutuvat lämpimästi.

Shania: En minä taida ottaa tätä lakkia nyt mukaan...
Caitlin: Meitsi ainaski jäätyy ilman pipoo! Hei mennää jo, tääl sisäl tukehtuu ulkokuteis!

Isaac: Tuokaa jotakin aamupalaa tullessanne siitä ravintolasta. Ja onnea porojen kuvaamiseen!

Ulkona Suomen Lapin maisemissa siskokset kävelevät pitkään, mutta yhtä ainutta poroa ei näy missään! Kaiken lisäksi on hyvin hämärää, vaikka pitäisi olla aamu! Lenkkipolku päättyy ja tytöt ovat pian jo Villa Saukon lähettyvillä.

Shania: Siis ei voi olla totta! Illalla ei revontulia, koko aikana ei ainuttakaan poroa tai mitään muutakaan, mitä Lapista aina vouhotetaan!
Caitlin: Ja miten helkkaris tääl voi olla näin hämärää?!

Shania: Sen täytyy nyt olla se kuuluisa kaamos. Ei tälle muuta selitystä ole.
Caitlin: Ei hitto, meitsil alko taas mahas vääntää se eilinen safka.
Shania: Voi ei, sattuuko sinuun vieläkin?
Caitlin: Pahempaa. Meitsii alko paskattaa ihan sikana!

Shania: Voi ei, mennään nopeasti mökille! Villa Saukko on ihan tässä lähellä! Caitlin, mitä ihmettä sinä nyt teet?!

Caitlin on kiskonut uuden merkkimekkonsa ylös ja hapuaa pikkupöksyjään.

Caitlin: Ny ei kerkee enää. Pakko paskoo tähän! Meitsi sai mekon ylös mut kalsarit ei tuu alas!!! Apua, auta!
Shania: Ei voi olla totta! Miten minä voin auttaa?!

Caitlin: Meitsi on nii läski et pitäs vissii ostaa uusii kalsareit. Nää ei vaan tuu alas! Pakko paskoo pikkukalsareihin, on meitsil niit matkalaukus messis. Ei hitto, ny tää merkkimekko valuu alaspäin!

Caitlin: Shania mä en kestä! Ny paska jo tulee! Eikä mikää vääkkyrä vaa tuntuu löysält kuirult! Ei apua, nyt meitsin merkkimekon helma on jo kuirupaskas!
Shania: Voi taivaan vallat ja paskan marjat sanon minä! Auttaisin jos voisin, usko pois!

Hetken kuluttua Caitlinin vatsan väänteet helpottavat, mutta henkinen tila ei. Nainen onnistui sotkemaan ulosteeseensa jo toisen mekon viikon sisään. Ja vieläpä Shanialta ja Aidalta lahjaksi saamansa merkkimekon! Eva on ihmeissään kun siskokset ryntäävät Villa Saukon tiskin ohitse ja Caitlin väännättää menemään kumarassa löysät kalsareissaan.

Eva: No, saitteko hyviä kuvia poroista?
Caitlin: Ois pitäny kuvaa se eilinen safka lautasel ni ois saatu! Ei siit pöperöst muuhunkaa ollu!
Eva: Onko jokin vialla? Mikä tuo haju on? Astuitteko poron lantaan?
Shania: Anna nyt olla vaan, kiitos!

Caitlin säntää itkien Jäykkien huoneeseen ja Shania menee masentuneena omaan huoneeseensa. Siellä Isaac on herännyt ja Jaakko on Isaacia tervehtimässä. Miehillä on selvästi hauskaa, eikä Jaakko kadehdi toisten hienompaa huonetta lainkaan.

Isaac: Aha, te tulitte! Meillä on Jaakon kanssa jo nälkä, kai toitte aamupalaa?
Jaakko: Missä Caitlin on? Menikö hän meidän huoneeseemme? Ja tuliko hienoja kuvia poroista?
Shania: Tuota.. Caitlinille sattui pieni vahinko liittyen siihen eiliseen poronkäristykseen. Hän.. No, hänelle kävi samoin kuin jouluaattona..
Jaakko: No mitä silloin tapahtui?
Shania: Mekko meni vaihtoon... Ja ei, emme saaneet kuvia saatanan poroista! Täällä kurjassa Lapissa ei elä ainuttakaan helvetin poroa!!!

Johan on kurja paikka tuo Lappi, ellei edes poroja näy! Niinpä matkaamme nyt kauas, kauas Suomesta, jotta näkisimme edes yhden. Luultavasti maailman epätodennäköisimpään paikkaan porojen kannalta; nimittäin Dubaihin!

Samaan aikaan kun Shania ja kumppanit viettävät "idyllistä" viikonloppureissuaan, kurkistamme Adalian Asunnon nykyisiin kuvioihin. Kun yritys myi auto-osastonsa pois ja Roberta ja Jiamei muuttivat pieneen asuntoon, mahdollisti tämä yrityksen pääoman kasvun reilusti. Tätä nykyä Adalian Asunto Oy on jo kansainvälinen yritys. Roberta on palkannut Arabiemiraateista Halima-nimisen kiinteistöalan asiantuntijan, jonka tehtävänä on toimittaa Robertalle kuvia ja muuta materiaalia Dubain futuristisesta arkkitehtuurista. Halima on paraikaa skype-yhteydessä työnantajaansa ja kuvasta päätellen hurjan korkealla.

Roberta: No hei! Enhän soitellut liian varhain? Paljonko aikaero on Suomen ja Dubain välillä?
Halima: Oi et todellakaan! Aikaero on ainoastaan kaksi tuntia. Minulla olisi nyt kerättynä kooste Dubain uskomattomista rakennuksista. Haluatko nähdä?
Roberta: Aivan mahtavaa! Lähetä ne heti sähköpostilla!
Halima: Selvä, palataan asiaan!

Tässä muutamia Haliman tutkimia rakennuksia Dubaissa. Burj Al Arab Jumeirah-hotelli sekä Burj Khalifa.

Kuvassa Burj Khalifa, josta Halima on kuvannut kaupunkia 124. ja 125. kerrosten näköalatasanteilta.

Dubai Mall jouluvaloineen.

Roberta on halunnut Haliman käväisevän myös Abu Dhabissa, sillä siellä vanha ja uusi arkkitehtuuri kohtaavat kaikessa loistokkuudessaan. Halima miettii tulevaisuuttaan.

Halima: Onhan täällä hienoa, mutta olen jo niin tottunut tähän kaikkeen. Hyväksyisiköhän se Roberta minut Suomeen alaisekseen..?

Myöhemmin samana päivänä Halima on käynyt bussilla Abu Dhabissa ja lähettää Robertalle kuvan, jossa perinteinen Arabi-arkkitehtuuri on verrattavissa tämän päiväiseen, niin kovin erilaiseen. Yllä Šeikki Zayedin moskeija ja alapuolella Louvre Abu Dhabi.

Halima päättää kysyä mieltään askarruttanutta asiaa pomoltaan suoraan skypessä.

Roberta: Oi loistavaa työtä, Halima! Juuri tuollaista minä kaipasin sieltä suunnalta maailmaa! Kuvasta näkee, miten arkkitehtuuri on tehnyt täyskäännöksen sipulikupoleista graafisiin linjoihin!
Halima: Heh, kiitos. Kuule, minulla olisi eräs kysymys..
Roberta: Kerro ihmeessä!
Halima: Mitäpä jos minä jatkaisin täällä tätä tehtävääni kuten on sovittu, mutta tulisin sitten sinne Suomeen töihin..?
Roberta: Olen aikonut kysyä sinua tänne töihin, mutta olin varma, ettet muuttaisi sieltä loistokkuudesta minnekään. Eli tervetuloa Adalian Asunnon Suomen-toimistoon Lahteen!
Halima: Oh, kiitos! En tiedä mitä sanoa!

31.12. on maanantai ja uudenvuoden aatto. Pinkissimolla on ollut pieni klubikeikka paikallisessa baarissa ja Shania on keikasta uupunut, kun Isaac tulee hakemaan häntä ilotulitusta katsomaan.

Isaac: No moi kulta! Oletpas sinä kauniina.
Shania: No kun minä en oikein tiennyt mitä pukea ylleni, koska en tiedä, minne olemme menossa.

Isaac: Aaron sanoi vaan, että meidän pitää mennä äitisi ja Sineadin luo, he ovat siellä meitä odottamassa. Kai me menemme jonnekin baariin.
Shania: Äh, ei huvittaisi yhtään! Olen rämpyttänyt kitaraa koko illan baarissa!

Jonkin ajan kuluttua pariskunta tapaa toisen pariskunnan Jacquelinen ja Sineadin luona.

Aaron: No hei. Miksi Isaac olet pukeutunut noin rennosti? Sanoinhan, että menemme Torni-hotellin ravintolaan.
Isaac: En minä sitä kuullut! Miksi niin hienoon paikkaan?
Shania: Voi tavaton Sinead, oletpa sinä upean näköinen!

Jacqueline: Voi miten minun tyttäreni ovat kauniina! Shania vaan saisi käyttää hieman pidempiä hameita... Mutta ihanaa, että siskokset ovat löytäneet veljekset kumppaneikseen ja että vietätte aikaa nelistään!
Aaron: Onhan tämä aika erikoien asetelma, mutta miellyttävä sellainen. Joko lähdetään?

Nelikko viettää iltaa ravintolassa ja pian alkaa olla keskiyö. Ilotulitus alkaa ja pariskunnat ovat sylikkäin.

Shania: Wau! Aika hyvinhän nuo raketit näkyvät täältä ikkunan takaa. Vaikka ikkuna hieman likainen onkin..
Aaron: Mitäs minä sanoin? Tämä on mainio paikka ihastella ilotulitusta. Ei tarvitse palella ulkona. Siellä tuuleekin niin inhottavasti.

Shania: Oho! Katsokaa, miten upea tuo oli!
Isaac: Todella hienoja!

Aaron: Sinead, minulla olisi sinulle tärkeätä asiaa.
Sinead: Niin, kerro pois vaan!

Liekö seuraava ilotulite järjestettyä vaiko sattumaa. Aaron polvistuu yhtäkkiä hämmentyneen Sineadin eteen.

Aaron: Oi ihana kultani. Minä rakastan sinua todella paljon. Sinead Sofia Simmons, tulisitko vaimokseni?
Sinead: Apua, MITÄ?! Tottakai minä tulen!

Shania: Isaac, kuulitko?! Isoveljesi ja isosiskoni menevät naimisiin!!! Jipii!! Onnea!!
Isaac: No tuota en kyllä olisi osannut odottaa! Nyt ymmärrän, miksi tyylikkäästi pukeutuminen oli Aaronille niin tärkeätä!

Raketit paukkuvat taustalla kun juuri kihlautuneet Aaron ja Sinead keskittyvät vain toisiinsa. Shania riemuitsee niin, että pikkupöksyt vilahtavat mekon helman alta. Kenties jotkut äidin neuvot olisivat tarpeen...
Vuosi vaihtuu, vaihtuiko jokin muukin? Ainakin Aaronin ja Sineadin siviilisääty! Ja ai niin, Caitlinin mekko tietysti!

RIEMUKASTA UUTTA VUOTTA 2019 KAIKILLE LUKIJOILLE! OLKOOT SE PALJON PAREMPI KUIN AIEMPI!

to be continued...

Tarinassa mukana: Kuvat Dubaista ja Abu Dhabista by Adalia
Adalian Fulla (Halima), Ninnin Made to Move Pesäpalloilija (Eva)

Osa 154 Silky Streetin jouluspecial 7

Joulukuu on ollut kylmä ja lunta on tullut paljon.

13.12. Shania ja Isaac olivat katsomassa Lucia-kulkuetta, jonka Lucia-neidoksi valittiin tyttö nimeltä Sue. Kulkueessa oli mukana kaksi Shanian uutta tuttavaa; Suen jälkeen Caterina-nimisen tytön rinnalla kulkeva Isabella, sekä heidän takanaan Allien kanssa asteleva Tinette. He tutustuivat Suuri Snadi-messuilla lokakuussa. Myös tytöt nimeltä Evelina ja Maud osallistuivat kulkueeseen.

24.12. on jouluaatto ja Shania on herännyt aamulla aikaisin, pukeutunut ja soittaa Nichellelle videopuhelun Tokioon.

Shania: Huomenta ystävä rakas! Mitä sinulle kuuluu? Minulle aivan mahtavaa!
Nichelle: No ei täällä enää aamu ole, joten sanon että päivää vaan, rakas ystävä! Mitäs tänne, meidät on kutsuttu Murakameille syömään ja aattoillaksi. Mitäs mahtavaa sinulle on tapahtunut?
Shania: No minä ja Isaac... Me olimme viime yönä ensimmäistä kertaa sängyssä! Voin kuule kertoa, että se, mitä mustista miehistä sanotaan, pitää todellakin paikkaansa, hihih!

Shania: Siis menette appivanhempiesi luo koko illaksi? Tarkoittaako tämä sitä, ettemme voi illalla tyttöjen kanssa soittaa sinulle videopuhelua? Caitlin ja Aida tulevat perinteen mukaan luokseni.
Nichelle: Valitettavasti joo. Mutta onneksi sentään me saamme jutella näin "kasvotusten" edes päivällä. Mitäs muuta olet suunnitellut täksi päiväksi? Onnea muuten yhteisen yön johdosta poikaystäväsi kanssa!
Shania: Kiitos! No Granny Steph matkusti Minnesodasta jouluksi tänne. Hän on yöpynyt vuoroin isäni luona, vuoroin Caitlinin ja Jaakon luona. Hän on niin ikionnellinen nähdessään lapsenlapsiaan sekä lapsenlapsenlapsiaan. Mummi on tänään iltapäivällä isälläni, joten ajattelin käväistä siellä. Ja usko tai älä, aion kyläillä myös äitini luona!
Nichelle: Siis mitä ihmettä?! Se kaamea Nanahan asuu isäsi kanssa, kuinka sinä heille voit mennä? Eihän mummisikaan halua nähdä koko naikkosta, joten hieman outoa, että hän yöpyy pojallaankin. Ja sinähän olet äitisi kanssa ilmiriidoissa sen Emilia-mummin tapauksen takia. Kuinka sinä nyt äitisikin luo menet?!

Shania: No viime aikoina on käynyt ilmi, ettei se Nana olekaan mikään kauhea ihminen. Hän taitaa todellakin haluta vaan onnellisen perheen isäni kanssa. Eli menen nyt ensimmäistä kertaa isälle niin, että myös hänen nykyinen vaimonsa on siellä! Ja äitini kanssa aion ehdottaa joulurauhaa ja selvittää sen Emilia-mummin asian myöhemmin. Onko kummityttöni hereillä?
Nichelle: Onhan hän... Olen vaan niin ihmeissäni, että olet menossa tapaamaan sekä äitiäsi että sitä noita-Nanaa jouluaattona!

Nichelle: Odota, käyn hakemassa Sagan, että saat nähdä hänetkin. Lahjasi hänelle tulikin jo postissa.
Shania: Oi, oletpas sinä jo paksuna, nyt kun käännyit sivuttain!
Nichelle: No kai minä nyt olen, koska lapsi syntyy alkuvuodesta!

Nichelle: Tässä tämä pikku riiviö nyt on! Ei puhu kuin tulevasta siskostaan. Vauva kuulemma on pikkusisko...
Shania: Hei pikku Saga-kulta!
Saga: Shania-tätiii!!!

Shania: Katsohan Saga, miten vanha joulukoriste minulla on täällä! Granny Steph toi tämän Amerikan maalta. Minun mummini siis. Nämä tontut ovat kuulemma kulkeneet Simmonsin suvussa iät ja ajat ja sen kyllä huomaa.
Saga: Tonttuja! Äiti tonttuja!
Nichelle: On kulta siellä tädillä hienoja tonttuja.
Shania: Hyvää joulua teille nyt ja kerro Saga iskällekin jouluterveiset minulta!
Saga: Jooo!!!!!
Nichelle: Heh, hyvää joulua Shania. Ja kerro minulta terveiset Aidalle ja Caitlinille!

Myöhemmin päivällä Shania ja Isaac menevät käymään Shanian äidin luona. Päivän ohjelmaan on tullut lisää härdelliä, sillä Isaacin äiti Sharonda on kutsunut kaikki lastensa puolisot Williamseille joulupäivälliselle. Shania on suunnitellut asian niin, että menee käymään isällään vasta tultuaan Williamseilta syömästä. Shania ja Isaac ovat saapuneet Jacquelinen luo.

Shania: Hei äiti...
Jacqueline: SHANIA?! Mitä ihmettä? Sinä tulit!
Isaac: Hyvää päivää neiti Roosevelt ja hyvää joulua.

Shanian äiti ei ole päässyt tutustumaan Isaaciin vielä, on nähnyt miehen vaan vilaukselta. Hän pitää Isaacista välittömästi.

Shania: En tullut kinastelemaan, vaan haluan joulurauhan välillemme.
Jacqueline: Oi miten se on huojentavaa kuulla!
Isaac: Isoveljeni koira on täällä! Ovatko siis Aaron ja Sineadkin täällä?
Jacqueline: Kyllä ovat. Kylpyhuoneessa puuhastelevat jotakin. He yöpyivät täällä vuorostaan.

Isaac yrittää silitellen rauhoitella Sineadin kissaa Dioria, joka vaanii lattialla liikkuvan koiran jokaista liikettä kuin villipeto silmät mustina.

Isaac: Dior-kisu, ei ole mitään hätää. Mickey on kiltti koira. AUTS!!! Mokoma katti puri minua!

Jacqueline: Voi hyvä tavaton, minulla on tässä lahjat enää Juniorille ja Senjalle. Aaron ja Sinead ottivat jo omansa. Minulle ei tullut mieleenikään, että te tulisitte!
Shania: No voi luoja sentään, emme me mitään lahjoja kaipaa! Rauha välillämme on enemmän kuin riittävä lahja!

Jacqueline haluaa ottaa kuvan pariskunnasta, sillä he ovat niin saman tapaisissa vaatteissa jälleen.

Jacquelinella, Aaronilla ja Sineadilla on ollut tarkoitus käydä Shawnan haudalla viemässä kynttilöitä ja Junior ja Senja ovat liittymässä joukkoon matkan varrelta. Myös Shania ja Isaac ovat ajatuksesta innoissaan ja haluavat mukaan.

Sinead: Junior ja Senja siis tulevat hautausmaalle mukaan? Viettävätkö he aattoillan kahdestaan?
Aaron: Älä pelkää, pieni kulta. En anna kissan kynsiä sinua.
Shania: Äiti, joudutko olemaan koko aattoillan yksinäsi?
Jacqueline: Oi en suinkaan! Kun palaamme Shawnan haudalta, jäävät Junior ja Senja tänne minun luokseni syömään ja vietämme koko illan kolmistaan. Te neljähän jatkatte haudalta Williamseille syömään.

Sinead: No mutta sittenhän kaikki menee ihan täydellisesti! Äidin ei tarvitse viettää iltaa yksin, koska me jäämme ainakin Williamseille koko illaksi ja seuraavaksi yöksikin. Mitkäs iltasuunnitelmat teillä on?

Shania: No meillä on ne perinteiset joulupuurot minun luonani ja sen jälkeen jaamme ja avaamme lahjat olohuoneessani.
Aaron: Menetkö Isaac sinäkin sinne? Jäisit nyt hetkeksi kotiin äitimme mieliksi. Olitte viime yönkin Shanialla.
Isaac: No, kai minä voin jäädä pariksi tunniksi ja menen sitten myöhemmin Shanialle. Shania, käykö se sinulle? Voisin vaihtaa eri vaatteetkin illaksi. En viihdy tässä puvun takissa juurikaan...
Shania: Ilman muuta! Minä käyn sillä välin isäni luona.

Sinead: No niin, nyt takit päälle! Junior jo soitti, missä me kuppaamme. He ovat Senjan kanssa jo Shawnan haudalla!
Jacqueline: Voi tavaton, odottakaa nyt minua!
Shania: Äiti, älä panikoi.
Aaron: Dior hei! Älä kuvittelekaan hyökkääväsi koirani niskaan!

Jacqueline, Sinead, Aaron, Shania, Isaac, Junior ja Senja käyvät porukalla Angel Face Cemeteryn hautausmaalla hiljentymässä rakkaan Shawnan haudalla. Sen jälkeen Jacqueline lähtee Juniorin ja tämän tyttöystävän Senjan kanssa kotiinsa ja Williamsin veljekset suuntaavat kotiaan kohti tyttöystävänsä Simmonsin siskokset käsipuolessaan.
Williamsien herkullisen kalkkunapäivällisen jälkeen Isaac jää hetkeksi kotiinsa ja Shania lähtee vierailemaan vuorostaan isänsä luona. Siellä joulutunnelma vaikuttaa kovin idylliseltä ja Nana tulee häntä vastaan, kun Shania on jättänyt takkinsa eteiseen.

Shania: Hei vaan kaikille, minä nyt tulin!
Nana: Oi tervetuloa kotiimme!

Shania: Pyydän todella paljon anteeksi, etten ole käynyt teillä...
Nana: Ei se mitään, en ole loukkaantunut. Pääasia että uskot, että haluan vaan teille kaikkea hyvää.
Shania: No kyllähän minä sen uskon. Ja otan vielä kerran osaa, että isoveljesi menehtyi...
Nana: Rodionin kuolemalle emme voi enää mitään, joten ei puhuta siitä.

Shania: Hei taas Granny Steph! Ja pikku Junior!
Granny Steph: Oh, my dear Shania!

Granny Stephille on kerrottu nyt kaikki Elainesta ja tämän pojasta Danielista. Stephanie on käynyt tapaamassa Elainea, tuota salattua pojantytärtään, josta ei aiemmin tiennyt. Mummi on ollut pojalleen vihainen, ettei tämä ole aiemmin kertonut, että lapsenlapsia on vielä kaksi; Elainen lisäksi tämän pikkusisko Francine. Mutta sitäkin ärtyneempi Granny Steph on ollut sen suhteen, että häneltä on niin monta vuotta pimitetty tieto Danielista, hänen neljännestä lapsenlapsenlapsestaan. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin.

Granny Steph: Missä komea poikaystäväsi on?
Shania: Isaac on kotonaan nyt, mutta hän tulee illalla luokseni.
Granny Steph: No, minä ehdin kyllä tavata Isaacin vielä muutaman kerran, before.. ennen kuin palaan Minnesotaan. Ja minä haluan viettää Elainen ja Danielin kanssa aikaa, olen niin onnellinen saatuani heidätkin elämääni!

Shania: Hei isä, anteeksi, etten ole käynyt teillä!

Jonathan: Älä tyttö-rakas pyytele anteeksi. Sinä tulit NYT, se on tärkeintä. Kaikista muista lapsistani olen kuullut, mutta Sonjaa en ole saanut kiinni.

Nana kehottaa Shaniaa istuutumaan.

Shania: Hmm.. Minäkään en ole kuullut Sonjasta mitään. Mitähän hän puuhaa? Jill lähetti meseviestin kotoaan Turusta, oli siellä joulurauhan julistamista katsomassa ja kuulemma umpijäässä.
Nana: Ulkona on melko kylmä. Tuuli pahentaa pakkasta.
Jonathan: Pitäisikö Sonjalle soittaa taas?
Granny Steph: Tee niin! Mitä jos Sonjalle on sattunut jotakin!?

Nana: Ehkä ei kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Tuskin Sonjalla mitään hätää on.

Shania: En minäkään sitä usko.. Ehkä me unohdamme asian nyt toistaiseksi ja nautimme tästä aika harvinaisesta hetkestä! Minä olen täällä ensimmäistä kertaa ja kaiken lisäksi Granny Steph on luonamme jouluna!
Granny Steph: Maybe she's right...

Yhtäkkiä huoneeseen säntäävä joulupukki pelästyttää koko porukan.

Pukki: HYVÄÄ JOULUA!
Jonathan: Miten sinä ovesta sisään pääsit?!
Pikku Junior: Joulupukkiii!!!! Iskä, sä oot ihan tyhmä! Ei joulupukit tuu ovesta, vaan savupiipusta!
Shania: Herranjestas, kuinka säikähdin!

Kun punanaamainen pukki istuutuu paikalleen lahjasäkin kanssa, leijailee huoneeseen vahva viinan löyhkä.

Pukki: Oliko täälä kilttejä lapsia? HIK!
Pikku Junior: Joo!!!!

Känninen pukki jakaa lahjoja, joista lähes jokainen on pikku Juniorille.

Pukki: Ja tässä lukee: Emmä saa tästä selvää... HIK! Rajalle toivoo Pukku...
Pikku Junior: No mulle seki on! Äläkä paisko niitä mun paketteja!!!

Koko perhe remahtaa nauruun. Pikku Junior on niin kamalan suloinen pitäessään huolta lahjoistaan.

Pikku Junior ei meinaa uskaltautua humalaisen joulupukin syliin, mutta rohkaistuu lopulta. Samalla otetaan iloisia perhekuvia muistoksi.

Joulupukki lähtee hoipertelemaan seuraavaan taloon ja Jonathan intoutuu perheen joulukuvista.

Shania saa Elainelta puhelun.

Shania: Granny Steph! Elaine soitti itkien ja taustalta kuului hänen miehensä Joakimin huutoa. Lähdetkö kanssani käymään siellä?!
Granny Steph: Oh, Dear Lord! Lähdetään heti!
Jonathan: Mitä?! Onko kyse Sonjasta? Onko hänellä jokin hätä?!
Shania: Ei mitään sellaista. Mutta saatan Granny Stephin hetken kuluttua takaisin tänne!

Shania ja Granny Steph kiiruhtavat Elainen ja Joakimin asunnolle ja pohtivat myös Sonjaa mielessään. Sonjalla ei ole mitään hätää. Hän viettää koko joulun kotonaan yhdessä tyttöystävänsä Simonen kanssa intiimeissä tunnelmissa puhelimet kiinni.

Kun Shania ja mumminsa pääsevät Elainen luo, on Joakim vihaisen oloinen ja Elainella tippa silmässä. Pieni Daniel kiiruhtaa isomumminsa luo.

Granny Steph: Elaine, mitä täällä tapahtuu?
Elaine: No mä vaan...
Joakim: Ainhan sinä jotain vaan!
Daniel: Granny Steph!!! Äiti ja iskä vaan riitelee!

Granny Steph: Oi tule tänne minun luokseni, poika-kulta!
Shania: Mistä on kyse?
Joakim: Minä lähden baariin!
Elaine: Mee, äläkä tuu takas!

Joakim häipyy, Granny Steph menee Danielin kanssa olohuoneeseen ja Shania jää juttelemaan siskolleen.

Shania: Mitä Joakim on tehnyt?
Elaine: No se vaa huutaa kaikest ja poika pelkää. Ei meijän liitost oo enää paskaakaan jäljel.
Shania: No voi surkeus! Mennään katsomaan, miten Daniel voi.

Granny Steph yrittää piristää tuoretta lapsenlapsenlastaan.

Granny Steph: Isomummin luona olet turvassa.
Daniel: Iskä AINA huutaa ja sit mutsi itkee.

Shania: Onko tätä jatkunut pitkään?
Elaine: No Joakimil on muit naisii ja se dokaa ja sillee. Nyt ku sen broidi ei enää dokaa sen kaa, ni ny se dokaa tääl himas ja mesoo mulle kaikest.

Shania: Voi hyvä tavaton sentään! Teidän on erottava, ellei moinen käytös lopu!
Elaine:Nii, kyl meitsi tietää sen...

Granny Steph: Elaine, rakas pojantyttäreni. Me teemme nyt niin, että yövymme isänne luona. Pakkaa nopeasti Danielin tavarat, niin lähdemme sinne.
Shania: Mainio idea! Ja ota jotakin lämmintä mukaan itsellesikin.
Elaine: Kiitti tosi paljo. Sit jos se äijä tulee takas himaan, ni huutakoot tääl yksin.

Kaikki kääntyy lopulta hyväksi Elainen ja pikku Danielin kannalta. Myöhemmin illalla kotonaan Shania on hyvillä mielin, kun Aida saapuu ensimmäisenä vieraana jouluillan viettoon.

Aida: No moi ja hyvää joulua!
Shania: Terve vaan ja tervetuloa!
Aida: TAAS sinä olet ostanut uuden muovikuusen! Ja olohuoneessa näkyy pinkkiä, vaikka poistit sieltä kaiken pinkin.
Shania: No ei siellä ole kuin pari tekstiiliä pinkkejä. Ja kuusen suhteen täytyy olla vaihtelua!

Seuraavaksi saapuu Caitlin kolmen tyttärensä kanssa. Tytöt ovat ruokailuhuoneessa.

Caitlin: Huruluiksista taloon ja hyvää jussii!
Aida: Vai että vallan jussia...
Shania: Oi miten kauniilta sinä näytät, Caitlin!
Katja: Shania-täti! Saahaanko me mennä leikkiin?

Caitlin: Kelatkaa, tää mekko on meitsin ikivanha ja tää mahtu päälle!

Katja: Täti! Saahaanko mä ja mun systerit mennä kattoon, mitä pukki on tuonu kuusen alle?!
Shania: No tietysti saatte!
Katja: Jee!!!

Lapset ovat lahjoista innoissaan, etenkin Katja ja Jenna. Autistinen Jonna puolestaan seuraa tilannetta hieman etäämmältä.

Ystävykset juttelevat sillä välin kun Isaacia vielä odotellaan.

Shania: No, mitenkäs teidän puolisonne suhtautuivat siihen, että heitä ei kutsuttu tänne?
Caitlin: No Jaakko on tottunu, meitsihän on ollu joka joulu tääl ilman sitä! Ei se ees oottanu mitään kutsuu!
Aida: No Milla oli aluksi hieman nihkeä, kun kuuli, että Isaac tulee. Siis että miksi talon emännän puoliso saa olla mukana, muttei meidän. Mutta hän lähtikin nyt isosiskonsa luo illaksi ja oli erittäin tyytyväinen. Kaikki siis hyvin.

Shania: Arvatkaapas mitä minä tein viime yönä?!
Aida: Noo..?
Shania: Annoin Isaacille ensimmäistä kertaa!
Aida: No jo oli aikakin! Millaista se oli? Kannattiko odottaa?
Shania: Voi KYLLÄ! Aivan kerrassaan mahtava kokemus puolin jos toisin!

Caitlin: Onks tää joulukortti Isaacilta? Eipä näy olevan. Tää on siltä kundilta, jonka kaa te etitte meitsii Jenkeis kesäl. Täs lukee et "With love: Brandon".

Shania kantaa samalla joulupuurokattilan pöytään.

Shania: Pitkästä aikaa riisipuuroa teille, olkaapa hyvät!
Aida: Jipii... Missäs väleissä olette Brandonin kanssa? Hän on kuulemma lähettänyt joulukortin.

Shania: Oi Brandon on aivan ihana! Siis ystävänä. Olemme olleet siitä saakka tekemisissä, kun tutustuin häneen. Viestittelemme aika ajoin.
Caitlin: Siis pelkkinä frendeinä?
Aida: Kyllä siinä oli kaikkea muuta kuin pelkkää ystävyyttä kesällä! Tehän ihastuitte toisiinne heti ja päädyitte vieläpä sänkyyn Emilia-mummisi luona, kun olimme jo pelastaneet Caitlinin.
Shania: No entä sitten? Minä seurustelen ja Brandon asuu Amerikassa asti. Eli vaikka olisin sinkku, emme päätyisi yhteen. Joten se siitä aiheesta ja nyt sitä puuroa lautasille!

Hetken päästä riisipuuro on syöty ja Caitlin on kummastellut suustaan löytynyttä mystistä kiveä. Tytöt siirtyvät lasten ja joulukuusen luo. Tänä vuonna Shaniasta otetaan perinteinen kuusikuva yhdessä Aidan kanssa.

Shania haluaa koko porukasta yhteiskuvan ja asettaa kameran automaatille, jotta kaikki pääsevät joulukuvaan.

Isaac saapuu. Mies on todellakin vaihtanut vaatteet; eikä mitkään sellaiset, jotka eivät herättäisi naurua.

Isaac: Hou Hou Hou!

Aida: Äläs kuule yhtään huorittele siellä, vaikka pukki oletkin, hahah! Tulkaa nyt katsomaan tuota meidän "joulupukkia"! Shania, minne te menitte? Nauran täällä yksinäni!
Katja: Mutsii alko paskattaan ja sit sen mekkoon tarttu jotenki sitä skeidaa ja nyt ne pesee sitä yhes siel.

Pian muu porukka pääsee kylpyhuoneesta ulos ja he toivottavat Joulupukin tervetulleeksi taloon.

Shania: Hei ja hyvää joulua komea pukki!
Caitlin: Hellureijaa vaan! Sori jos meitsi haisee vähä paskalta.
Jenna: Jee!!! Joulupukkiii!!!!

Jenna kääntyy pukin luota ja menee hämillään äitinsä luo.

Isaac: Oliko täällä kilttejä lapsia?
Jenna: Äiti! Miten pukki voi olla neekeri?
Katja: Hahhaa! Et sä mikään pukki oo vaan Isaac, jolla on halpa tekoparta!!!

Isaac kuitenkin toimii pukkina, uskoi hänen aitouteensa sitten kumpikaan nuoremmista tytöistä tai ei.

Isaac: Ja sitten pukilla olisi tässä kaksi pinkkiä pakettia, joissa lukee Jonna ja Jenna. Kelpaavatko nämä kenellekään?
Jenna: Joo!!! Tänne ne!

Caitlin on saanut ison paketin ja kummastelee sitä.

Caitlin: Ai näin iso meitsille? Oispa tääl uus mekko ni ei tarvis istuu täs paskan katkus.
Shania: No en minä enää mitään haista! Kunhan kuvittelet.

Isaac: Ja näihin on pukin apuri kirjoittanut nimen Aida.
Aida: Kiitos, tänne vaan!

Isaac: Hmm... Kukahan se sanoikaan, etten ole oikea pukki... Mahtaakohan hän olla kiltti lapsi lainkaan. Tässä olisi nimittäin hänelle paketti. Ainakin tässä lukee K..
Katja: Tänne se!

Isaac: Ja taas lukee nimi Shania!
Shania: Oh, näin monta lahjaa minulle...
Caitlin: No sä oot kato ollu tosi kiltti.

Isaac: Ohhoh, täällähän oli pukillekin jätetty yksi lahja!

Seuraavaksi kaikki avaavat pakettinsa.

Aida: Jee, skumppaa! Ja näin ihana nahkalaukku!

Aida: Caitlin hei, korkataanko pullo heti?
Caitlin: No totta hemmetis avataan ja vedetää kännit!

Jonna ja Jenna ovat tyytyväisiä saamiinsa pehmoleluihin.

Jenna: Tätä pupuu mä ihailin Cityshopperis, miten pukki ties?!
Jonna: Kissa. Kissa...

Shania: Oi, jo toinen ihana taulu!
Aida: Minä ostin sekä sinulle että Millalle tuon Marilyn-taulun. Kumpikin kun pidätte hänestä ja lisäksi taulu on pinkki.
Isaac: Jess! Shania, kiitos kulta! Sinä muistit nämä kiikarit!
Shania: No ethän ole juuri muusta puhunut viime aikoina.

Isaac: Nämä olivat todella kalliit. Minun varsinainen lahjani sinulle, Shania, on vielä matkalla. Et ikinä usko, miten sen kanssa kävi! Sain jo tekstarin, että paketti on noudettavissa Ärrältä, mutta sitten tuotteen myyjä Karjalasta ilmoittikin, että Karjalan kioskilla oli myyjä sekoittanut kaksi pakettia ja se sinun lahjasi meni eräälle miehelle Porvooseen! Ja Barbie Boulevard Centerin Ärrällä on nyt sen porvoolaisen miehen paketti, joka minun täytyy noutaa ja sitten lähetämme paketit toisillemme...
Aida: No olipas surkea tsägä!

Katja: Jee mä sain nää vesivärit!!!

Caitlin on avannut ison pakettinsa ja sieltä todellakin paljastuu jotakin mekon tapaista!

Caitlin: Siis onks tää niinku mikä? Mekko vai joku tunaki vai mikä? Vai oliks se tunika..?
Shania: No se on mekko, jossa puolipitkät hihat. Se ei ole mikä tahansa mekko, vaan Chanelin talvimallistoa plus-kokoisille naisille. Ostimme sen Aidan kanssa yhdessä.
Caitlin: Täh?! Siis niinku meitsille jotain nii kallist? Ei oo todellist, kiitti likat hitosti!

Shania avaa viimeisen lahjan, josta paljastuu ihastuttava kori ihonhoitotuotteita.

Shania: Oi, juuri tällaista minä tarvitsenkin! Kiitos, Caitlin!
Caitlin: Juu meitsi kelas, et sä ansaitset tollast kaikkee hemmottelupurtiloo sun muuta. Mut ny meitsi vaihtaa tän merkkimekon päälle tän paskan hajusen tilalle!

Ennen Caitlinin vaatteiden vaihtoa otetaan kuitenkin perinteinen joulukuva!

Silky Streetin väki ystävineen toivottaa kaikille lukijoille:

to be continued...

Tarinassa mukana: Kuva Lucia-kulkueesta by Ilmari Syrjälä

TaruisenAaveen Nichelle, Saga ja Nana vierailulla
Avan Elaine ja Joakim vierailulla