tiistai 14. huhtikuuta 2026

Osa 288 Kateutta kevätilmassa

 
 
Nyt katsotaan miten vietettiin messuja lauantaina 28. maaliskuuta Arcadan koulutuskeskuksessa Helsingissä. 
 
Simon on ollut näillä mukana vuodesta 2022 asti ja on vain yhden kerran joutunut jättämään messut väliin, vuoden 2024 syksyllä, kun hän oli pitkään sairaana. Simon on myös alkuvuodesta ehtinyt saada jo pari flunssaa, mutta on silti päässyt katsomaan Shaniaa sairaalaan tämän loukkaannuttua. Sen jälkeen työt ovat pitäneet Simonin kiireisenä. Simon on tuonut markkinoille aivan uusia tuotteita, kuten aina, ja suklaisista yllätysmunistaan hän on aivan erityisen ylpeä! Simon poseeraa kuvaa varten, jonka Flora ottaa.
 
Simonin standin paikka on näillä messuilla vähän vaihdellut. Yleensä se on ollut pienellä torilla ison ikkunan edessä, kuten nyt. Mutta ei aina...
 
Simon: Onneksi me emme ole nyt siellä roskisten edessä kyten viime syksynä! Se oli aika kammottavaa! Phyi!
Miriam: Joo, eihän se ollu kovin nätti paikka, mut onneks ne roskat ei sentään haissu.
Simon: Myttä tyntyi siltä, että asiakkaat karttoivat meitä sen takia. Tai eivät vain löytäneet meitä, kyn myyntiä oli tavallista vä'emmän. 
Flora: No olikos se nyt niin kamalaa? Kyllähän sinne löysi vaikka millaista porukkaa. Hohhoi...
 
Simon: No, nyt me olemme taas tällä 'yvällä paikalla, joten tylee varmasti 'yvä päivä!
Miriam: No varsinki ku mä oon täällä myyjänä eikä Lilja. Mähän on oikee mestarimyyjä! Haha!
Flora: Pitääkö täällä tosiaan istua koko päivä?
Simon: Ei. Kyllä sinä saat myös seistä jos 'älyät.
Flora: Ai? Kiitos... 
 
Messut avautuvat aamukymmeneltä, ja ensimmäisenä asiakkaana on eräs Alma.
  
Alma: Hei vaan!
Miriam: No hei... Mitä sais olla?
Alma: Hmm... Minä mietin hetken... 
Miriam: Onks siinä nyt miettimistä? Ota vaikka jätskii, siinä ku on paljon kaloreita nii se menee suoraa noihin reisiin niin ku sulla on vissiin ollu tarkotuksenaki!
Alma: Ööh... 

Alma: Voi miten herkullisen näköistä kaikki on! Täällähän on mokkapalojakin! Ja bebe-leivoksia! Ja mikä tuo ihana suklaapupu on?! Voi että! Mutta voi apua, minunhan piti laihduttaa... Tuo myyjäneiti taitaa olla oikeassa. Öö... Taidan tyytyä vain juomaan vettä tällä kertaa. 

 Miriam: No voi vittu! Ei se ostanukkaa mitää! Mitä mä muka tein väärin?

Simon tulee istumaan uuden asiakkaan viereen. Simon kun sosiaalisena seurapiiriperhosena tykkää seurustella kaikkien kanssa, muutenkin kuin myyntitarkoituksella. Alma on ollut Simonin kanssa samassa tilassa aiemminkin, nimittäin Mildredin ja Vertin häissä kesällä 2024, mutta ei tavannut Simonia silloin. 
 
Simon: Bonjour mademoiselle! 'Aittaako jos minä istyn tä'än?
Alma: Oh! No ei todellakaan! Sinä taidat olla se kuuluisa Simon Deforest, tämän kahvilan omistaja? Ja se suuri taiteilija?
Simon: No, en minä nyt tiedä syyrestä... Myttä minä olin joskys Vic Milovin bassiste, ja sitten mä olen opettanyt taidetta elävän mallin kyrsseillä... Ja sitten minä avasin oman kahvila-leipomon Trolliwoodiin. 
Alma: No oletpa tosiaan ehtinyt paljon!  
 
Alma ei tunnu tietävän, että Simonilla on aivovamma, mistä Simon on mielissään. Kerrankin joku kohtelee häntä kuin normaalia ihmistä. Simonin määritelmä normaalille on tosin hieman rajoittunut; se kuvaa aika tasan tarkkaan sellaista, joka on samanlainen kuin kaikki muut. Tai ainakin tietyiltä osin, sillä pukeutumisen ja harrastusten puolesta Simon ei ole koskaan yrittänytkään olla "normaali". Ja sellaisena oleminen on hänelle vaikeaa myös käytöksen puolesta. Simon tulee uusien ihmisten kanssa toimeen välittömästi kuin vanha tuttu, kuin olisi syntynyt viihdyttäjäksi.
 
Simon: En minä ole noin paljon e'tinyt kyin te! Onko työ ypeä läykky virkatty?
Alma: Oih! Onhan se, minun virkkaamani. Eikä minua tarvitse teititellä. Thihih!
Simon: Oi! Minäkin olen virkannyt joskys. Myttä ainoastaan myytämiä pieniä jyttyjä. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä... mitä minyllä ei oikein ole. I'ailen ja kade'din kaikkia joilla riittää taitoa ja kärsivällisyyttä noin vaativan työn tekemiseen. 
Alma: Thihih! Kiitos! 

Floraa puolestaan ei innosta mikään messuilla; ei kojut, ei ihmiset. Hänen on kuitenkin oltava mukana, sillä hänellä on tiistaisin ja lauantaisin velvollisuus auttaa Simonia töissä, kotona, tai missä tämä käykään. Floran ei kuitenkaan tarvitse hoitaa myyntihommia. Hän alkaa selailla kännykkäänsä tylsistyneenä.
 
Flora: Huoh... Tästä tulee pitkä päivä... Oho, Valtti on laittanut uusia kuvia! Mitä? Öh, hän on alasti tuossa kuvassa... ja toisessakin... Tsihih!  
 
Simon on ottanut espresson. Alma nousee ylös, ja tämän tilalle Simonin viereen tulee heti Mirjami, jolla on kirjava menneisyys elämäntapataiteilijana, ja onpa hän Simoninkin seurassa hieman sekoillut, mutta on oman Villensä löydettyään vähän rauhoittunut.
 
Simon: Kröhöm! Bonjour madame! Mitä saisi olla?
Mirjami: Hei Simon, viimeksihän nähtiin kai IPM:ssä? Ensimmäistä tapaamista et onneksi muista, kun mulla oli peruukki ja olin kännissä. Ajattelin kysäistä, voisiko kahvilassa lukea runoja? Mulla olisi riipaiseva tarina yhden nuoren tytön entisestä heilasta, mutta tosiasiahan on, ettei kenenkään perään kannata ruikuttaa. 
Simon: Hmm... Tervetylöä madame! Minä olen aika varma, että olen nä'nyt teidät jossain... Jossain... Oletteko te JuhaSusanna? 
Mirjami: Voi kiitos kohteliaisuudesta monsieur. JuhaSusannahan on nuori tyttö ja minä tällainen muuten vaan hyvin säilynyt keski-ikäinen nainen. Tunnet varmaan tyttäreni Tetan?
Simon: Ai kamala. Tuo on se rouva, joka yritti tuppautua minun taidekursseilleni tankotanssia opettamaan... Ööh, kyllä minä olen hänet tainnyt tavata myös. Ja tietysti täällä saa lykeä rynöjä! Anteeksi kyn ynö'din mainita. Enchanté madame!
 
Paikalle tulee myös Kaisla-niminen nainen, jolle Simonin kahvila on jo tuttu. Kaisla on ostanut latten sekä mansikalla ja vaniljakreemillä täytetyn croissantin, joita Simonilla on taas myynnissä noin kolmen vuoden tauon jälkeen. 
 
Kaisla: Onpas täällä kivaa olla! Nam, mitä herkkua! 
 
Alma on päättänyt käydä hakemassa latten ja on joutunut istumaan toisaalle Mirjamin vallattua hänen paikkansa. Simonin kahvila on nimittäin suosittu ja täten lähes aina täynnä. Kahvilastandille tulevat heti Kaislan lähdettyä vaalea Millie ja tumma Lupe, jotka miettivät vielä mitä tilaisivat. Mirjami vetäisee laukustaan runokirjan, ja Simonin mielenkiinto herää heti. 

Simon ei ymmärrä Mirjamin runonlausunnasta hölkäsen pölähtävää, mutta kuuntelee silti tarkkaavaisena. 
 
Mirjami: 
 
Iiven nau, ai vount ädmit 
Pat mai haart refuuses tu kvit 
 
Vaikka Simon tykkääkin runoista, niin herran huomio herpaantuu heti, kun Victoria pelmahtaa paikalle.
 
Victoria: Hellurei hyvät naiset ja herrat! Ja Simon! Hahah!
Simon: Victoria! Mitä 'elvettiä sinä täällä teet? Et'än sinä yleensä käy messyillä! Valjastat minyt aina työmään sinylle nykkejä ja ties mitä tilpe'ööriä!
Victoria: No nytpä sun ei tarvii! Aattelin tsekata nää messut kerranki ihan ite! 
Mirjami: No sullapa on hyvä draamantaju. Ootko joku taiteilija?
Victoria: No rock-laulaja, yks maailman kuuluisimmista. Että joo, voishan sen niin sanoa, et oon taiteilija. Haha! 
Mirjami: Sen kyllä huomaa.
Victoria: Ehkä tunnet mut taiteilijanimellä Vic Milov?
Mirjami: Valitettavasti on tää rock-kenre jäänyt vähälle.
Victoria: Ei se mitää, mut hauska tutustuu! Hei, sä oot se JuhaSusanna?!  
 
Mirjami vain naurahtaa Victorian väärinkäsitykselle. Hänet on ennenkin sekoitettu persvormanskitaiteilija JuhaSusannaan, jonka esitystä Simon ihaili Club Ibizalla viime syksynä. Victorialla on mukanaan kleinspitzin ja puudelin sekoituksensa Piksu, joka hyökkää heti Simonia tervehtimään. Victoria puolestaan länttäisee pöytään leluauton.
 
Victoria: Katos Simon mitä mä löysin! Menin ekaks tonne isolle torille ku en tajunnu et sä oot tääl pienel toril... Mut siel on siis tajuttomasti autoja, ja mä löysin tällasen Hot Wheelsin vuoden -56 mallisen Corvetten! Siis TASAN SAMA auto ku mul on oikeesti! Se Barbie-leffan auto! Siis mä oon ettiny tätä jo pari vuotta! Aina ku oon löytäny sen, nii se on jotenki lipsahtanu sormista, on ollu vissiin niin liukas... Hehe! NYT mulla on se! Mun Barbit saa saman auton ku mä ite!
Simon: Ouah! No sepä on vraiment trés bien!
Victoria: Eiks ookki! Sä et kyllä olis tätä bongannu, et hyvä ku tulin ite! Hah!
Simon: Saatat olla oikeassa. Minyä eivät tosiaan äytöt kiinnosta, ne ovat sellaisia kamalia säästyt... Oh, koirasi 'yppäsi minyn syliini! Ei kai tänne messyälyeelle saanyt työdä koiria? Nekin kyn ovat aikamoisia säästyttäjiä. 
 
Victoria: Ei vissiin olis saanu, hehe! Mut ei kukaan huomannu mitään, ku Piksu on niin pieni. Ne kai luuli sitä leluks ku mä kannoin sitä sylissä! 
Simon: Vai niin.  
Miriam: Toi piskin päästäminen pöydän ääreen ei kyl oo kovin hygieenistä sultakaan, bossi. 
Victoria: Nääh! Ei Piksusta mitään tartu! Teeskennellään nyt, et se on pehmolelu. Hehe!
Mirjami: Onpa suloinen. Tetan Olga-kissa on kyllä jätti tuon rinnalla.
Victoria: Oi kiitti! Piksu on tosiaan ihan syötävän söpö, ja on mulla pari syötävän söpöä kisuaki!
Simon: Hänestä ei koskaan tiedä vitsaileeko hän vai söisikö hän oikeasti lemmikkinsä.
Victoria: No haahaa!
 
Standille on tullut myös Jennie, joka on aiemminkin vieraillut täällä ja myös Simonin kivijalkakahvilassa Trolliwoodissa. Jennie nautiskelee kahvista ja pain aux raisins'sta, eli ranskalaisesta rusinapullasta. Jennie on levittänyt laukkunsa sisällön pitkin pöytää kännykkää myöten, mutta hän kuitenkin seurailee mitä ympärillä tapahtuu. Flora puolestaan ei huomaa mitään oman luurinsa ulkopuolisia tapahtumia, kunhan tuijottelee poikaystävänsä nakukuvia. Flora ei vieläkään tiedä, että hänen rakas Valttinsa nakuilee muillekin kuin hänelle. Flora on pitänyt sen verran matalaa profiilia koko seurustelustaan, ettei Simon tiedä tämän poikaystävän olevan tuttu mies; Simon nimittäin tapasi Valtin kun oli vuosina 2021-2023 suorittamassa taiteen maisterin tutkintoaan Trolliwoodin Taideakatemiassa, ja siellä Simon tapasi myös Valtin vakituisemman tyttöystävän Aimin. 

Piksu änkeää seuraavaksi Mirjamin syliin.
 
Piksu: Viu viuh!  
Mirjami: Voi pientä. 
Victoria: Hehe!
Miriam: Voi vittu, koiran perse pöydällä!
Simon: Öh... Koira saisi kyllä tosiaan pysyä poissa pöydältä.
Victoria: No sehän on puhdas ku pulmunen! Itelläski on kädet pöydällä koko ajan!
Miriam: Ei onneks sentään perse... 
 
Jennien kanssa samaan pöytään istahtaa Melissa, joka ihastuu saman tien Victorian koiraan.
 
Melissa: Oho! Onpa tuolla kiva koira! 
 
Piksu alkaa nuoleskella Mirjamin naamaa, mitä Mirjami ei pane pahakseen.
 
Piksu: Lurpsis! Lipsis!
Mirjami: Oih! Hihihi!
Miriam: Voi helvetti sentään... Kaikki tuijottaa tota huonotapasta piskii.
Simon: Khröhöm! Victoria. Ota koirasi kiinni. Missä sen 'i'na on?
Victoria: Oi, mä jätin sen autoon, ku ei Piksu kato tykkää olla kiinni ja se seuraa mua aina niin kiltisti! 
 
Mirjami nousee ylös ja alkaa lukea runoja, ja Lupe tulee lähemmäs kuuntelemaan. Piksu hyppää lattialle ja juoksee Alman syliin.
 
Victoria: Hehheh! Pahoittelen. Piksu on oikee sylikoira!
Alma: Eiii se mitään... Hui, se nuolee! No, minä tykkään kyllä koirista. 
 
Mirjami: 
 
Vii häd auor moument 
Kvaiot, prait änd reör 
Ould frends hoo faund samting moor 
Hänging in ti eör 
 
Yhtäkkiä Aino ja Jaakko ilmaantuvat Simonin selän taakse. Piksu hyppää röyhkeästi pöydälle emäntänsä kättä nuolemaan. 
 
Aino: Hei kaikille!
Jaakko: Hei!
Simon: Quoi? Aino? Jaakko? Miten mykävää nä'dä teitä taas!
Aino: Samoin, mukava nähdä pitkästä aikaa! Mutta mikäs runojenlausuntatilaisuus täällä on meneillään?
Victoria: Hysth! Just se! Kiva nähdä teitä, mut kuunnellaas nyt JuhaSusannan runoilua, ku se on persvormanskitaiteilija.
 
Mirjami:   
 
Stil if samvan äskt me 
If ai rigret vat vii bigän 
Aid sei aid live it ögein 
Zast to hould joor händ 
 
Mirjami: Ja jos joku on kiinnostunu tästä runokirjasta, niin kysykääpä multa, niin kerron mistä näitä saa.
Simon: Kiitos. Se oli, työtä... magnifique! Pakko myöntää, etten minä oikein ymmärtänyt sanoja, myttä sellaista se taide ysein on; sii'en on yseitä tylkintätapoja.
Victoria: Ai? Mä kyl tajusin ihan kaiken heti kättelyssä! Oon sit vissiin Simonia fiksumpi. Haha! 
Simon: No niinpä tieeetysti sinä täjysit aivan kaiken! Hmph! 
 
Mirjami ja Lupe menevät jo pian muualle messuhalliin, mutta Simon ei jää seuraa vaille, sillä Aino sekä juuri paikalle saapunut Elena istuvat hänen pöytäänsä.
 
Simon: Ei työ rynöilijä kyllä ollyt JuhaSusanna...
Victoria: No totta hitossa se oli! Kaksoisolentoko se sit oli? Älä yhtään yritä pelleillä siinä!
Aino: Mukavaa miten kevät on näin etuajassa, että ei ole niin kylmä kuin tavallisesti.
Simon: Äsh! Kyllä se talvi vielä e'tii tyllä takaisin.
Elena: Niinhän se usein valitettavasti on.
Victoria: Joo, mutta murkut on heränny! Ne ei tosin oo vielä lähteny pesistä kuljeskelemaan. Oon vaan tyytyväinen niin kauan ku ei näy kirppuja! Nehän hyppää etenkin kissoihin sit heti ku ne herää. 
Miriam: No kiva ku ne hyppää sit piskistä pöydälle...
 
Kukaan ei kuuntele Miriamin jurputusta, vaan juttu lentää ystäväporukassa iloisesti.
 
Simon: Kaksoisolennoista tyli mieleen, että minä näin myyten sinyn kaksoisolentosi, Jaakko!  
Jaakko: Mitäh?
Simon: Niin, viime syksynä siellä I'meellinen Pieni Maailma -messyillä, siellä oli myötinäytös. Minä istyin sinne etyriviin ja i'mettelin miten Jaakko oli siinä vieressäni... Hänellä olikin toinen nimi! En myistä mikä. Myttä se oli 'yvin 'ämmentävää. Hän näytti aivan sinyltä, ja kyylöstikin sinyltä!
Aino: No johan on erikoista!
Jaakko: On todella. Minä en ole koskaan nähnyt ketään, joka edes etäisesti muistuttaa minua.
Elena: Enkä minä.  
Simon: Jaakko, sinyn kaksoisolentosi sanoi täysin samaa! Hän sanoi, että moni on sanonyt hänen näyttävän tytyltä, myttä hän ei itse mielestään näyttänyt keneltäkään myyltä!
Victoria: Huh! Vähänkö friikkiä! En mäkään oo kaksoisolentooni törmänny, vaikka sanotaan että jokaisella on sellanen! 
Miriam: Mä näin kyl kerran mun kaksoisolennon, viime syksynä täällä... Mut en päässy tutustumaan siihen ku joku kikkarapää ja sen silaribimbo oli siinä edessä nuoleskelemassa toisiaan ku kirppuset rakit. Ups! Sanoinks mä ton ääneen? Hahah!
 
Victoria: Mitä? Onks tääl ollu jotkut nuolentasessiot? Shania kävi täällä vissiin viime syksynä, eiks niin? Haha! Mun pitäis tosiaan käydä messuilla useammin, kun aina näyttää tapahtuvan jotain!
Simon: Ei ole tapa'tynyt siis y'tään mitään!
Victoria: Älä valehtele, senkin kuolaava kirppusäkki!  
Aino: Tsihihi!  
 
Kukaan ei huomaa miten viereen ilmestyy erikoisen näköistä porukkaa. He supattavat keskenään. Lupe on tullut takaisin, ja tätä palveleva Miriam katsahtaa olentojen suuntaan, mutta ei tajua niiden olevan eläviä.
 
"Sup sup sip sip..." 
 
Miriam: Hitto, kuulinks mä jotain outoo? Olisin voinu vaikka vannoo et tuolla pöydässä on joku, vaikkei ketään näy. Äh, taisin vaan kuvitella. Joku kakara on vaan tuonu sinne pehmolelunsa.
 
Miriam unohtaa kuulemansa oudot äänet kun hänen eteensä tulla tupsahtaa komea Blondie. Miriam on nähnyt miehen aiemminkin, mutta ei ole juurikaan kiinnittänyt tähän huomiota. Nyt kuitenkin tyylikkäässä mustassa puvussa oleva Blondie laittaa Miriamin pasmat sekaisin. Myös Blondien ystävä Matthew on tullut kahvilastandille, ja tämä ojentaa kätensä kohti Victorian koiraa sitä silittääkseen. Miriam puolestaan silittäisi mielellään Blondien pitkää tukkaa... ja jotain muutakin.
 
Miriam: Siinä se on! Mun elämän mies! Se kävi täällä viime syksynäkin, mut sillä oli rönttävaatteet päällä ja arskat naamalla, nii en edes rekisteröiny miten söpö se on! Mut tossa se nyt toljottaa mua upee puku päällä suoraan silmiin ja oikeen käsi sydämellä! Oih! Se on varmaan ihastunu muhun ja tullu viemään mut kauas pois tästä kaikesta paskasta. Ööh... Mitä sais olla? Voi apua, miks mä sanon sille samaa ku kaikille muille?! Pitää nyt äkkii keksii jotain mistä se tajuais et mä oon sen elämän nainen!
Blondie: A large cappuccino with a double shot of espresso, please.
Miriam: Ööh... Yeah, you can have watevörr you want... Laardi jotain... Kysyks se nyt lattee?  
Victoria: No Simon, mitenkäs teillä niin kuin muuten menee Shanian kanssa? Shania on vielä pyörätuolissa, mutta se alotti sitten uuden uran broadcastin tekijänä. Mitäs sä siitä tykkäät?
Aino: Oi, me olimme Jaakon kanssa siinä koiranäyttelyssä, jonka Shania ja Caitlin juonsivat livenä! 
Jaakko: Se oli ihan kiva tapahtuma tosiaan. 
Simon: Ööh... Minä katsoin sen ensimmäisen lä'etyksen. En ole katsonyt sen jälkeen. 
Victoria: Miks ihmeessä et? Se koiranäyttelyhän oli hauskasti juonnettu! Caitlin etenkin pani parastaan!
Simon: Eivät minyä Caitlinin jytyt 'aittaa. Myttä Shanian jytyt joskys... 
Victoria: Niin mitä niistä?
Simon: Äh! En viitsi alkaa selittää täällä keskellä täyttä kahvilaa. Myttä sen sanon, että hänen äsyntönsä on 'yvin pinkki! Vielä pinkimpi kyin minä lyylin.
Victoria: Ai? Niin, sä vissiin kävit siellä tammikuussa?
Simon: Niin, minä yövyin siellä myytämän yön kyn Shania oli sairaalassa, koska hän e'dotti sitä 'otellin sijaan. Oli öytöä olla siellä yksin, ja sitten vielä hänellä oli äsynnössään kaikki i'an väärässä järjestyksessä, joten minä törmäilin siellä seiniin koko ajan. 
Victoria: Joten sä järjestelit kaiken siellä uusiks?
Simon: Öh... En minä viitsinyt alkaa järjestellä hänen tavaroitaan, hän olisi varmasti syyttynyt sellaisesta. On kyitenkin asioita... työtä, joista meidän pitää py'yä myö'emmin.
Aino: Asioista on aina hyvä puhua, etenkin silloin kun ollaan menossa naimisiin.
Victoria: No niin just!
Simon: Niin kai... Äh, py'elimeni soi! 

Simon ottaa luurin käteensä, ja Piksu änkeää nyt Texasista kotoisin olevan Matthew'n syliin.
 
Simon: Quand on parle du loup... on en voit la queue. Kyn py'ytään sydestä, nä'dään siitä 'äntä. Shania soittaa.
Matthew: Hi, little fella. Look at you, all curls and no worries. I bet you have the best stories, huh?
Piksu: Vuh! 
 
Shania on juuri soittamassa Simonille tärkeästä lääkärikäynnistään. Hän on nimittäin aamulla saanut tulokset kolmesta eri kokeesta. Shania on paraikaa tulossa ystävänsä Donnan ja koiransa Chanelin kanssa kaupasta Cindy Townissa. Lääkärin sijasta hänen päässään pyörii kuitenkin ihan toinen asia. Shania on nimittäin vasta vähän aikaa sitten saanut Victorialta kuvan tämän messulöydöstä, josta Shania on viestitellyt Victorialle melko vaativaan tyyliin. 

Donna: No onks sun pakko selittää joka frendille se lekurireissu ennen ku päästään sun himaan?
Shania: Simon ei ole kuka tahansa "frendi"! Laitatko sen huovan jaloilleni, minä jäädyn! Sen lisäksi kuolen kateuteen sen Vicin auton takia!
  
Simon vastaa Shanian puheluun. Mirjami on tullut takaisin kahvilaan tervehtimään Blondieta, jonka tuntee somesta ja tapaa nyt ensi kertaa. Miriam tuijottaa halaavia ystävyksiä ihmisten päiden yli. 
 
Miriam: Tuolla se komistus halailee jotain vanhaa akkaa... Ja vittu! Mähän oon paljon paremman näkönen! 
Simon: Shania, hei... Nyt on vä'än 'yönö aika... 
Shania: Moi kulta! Mitä sinne messuille kuuluu?! Et IKINÄ usko mitä lääkäri sanoi!
Simon: No, minä olen nyt töissä täällä... No kerro.  
 
Donna: Mä lähen lykkii sua eteenpäin, turhaa täs on seistä jäätymäs. 
Shania: Ne välilevyjen repeämät eivät välttämättä parane kunnolla, ellen poistata silareitani!
Simon: Ööh...
 
Club Ibizassa viime syksynä esiintynyt Dora Dooru on myös tullut kahvilaan, ja hän juttelee erään brazilialaisen sambatanssijan kanssa. Simonin puhelimen ääni on ympäristön metelin takia sen verran kovalla, että kaikki kuulevat mitä Shania puhuu, ja lisäksi Shania kailottaa luuriin, joten puhelurauhasta ei ole tietoakaan.
 
Victoria: Mitä se Shania siellä sönköttää? 
Aino: Puhui jotain silareistaan, kai?
Shania: ONKO VIC SIINÄ?! 
Jaakko: Ai mistä? Jaa... Jaa! Ai sellaista.
Victoria: Täällähän mä oon! Ai pitääks sun siis poistattaa tissis vai?
Shania: Moi Vic! Taas kerran! Juu voi olla että pitää! Haluan jo eroon tästä pyörätuolista.
Miriam: Ai painaaks bimbon tissit niin paljon et se tarvii niiden kärräämiseen pyörätuolii? Hahaha! 
Shania: Joo painaa ne! Haa-haa! Niin tuota, Vic, näin puhelimitse piti kysyä, että etkö millään myisi sitä Barbien autoa?
Victoria: Enks mä jo vastannu sulle? EN. Haha! Mä oon kuule ettiny sitä kissojen ja koirien kaa jo pari vuotta! Olisin ostanu sulle sen mintunvärisen, mut sä viestitit et ei kelpaa.  
 
Lotta ja Peppiinakin saapuvat paikalle. Lotta menee myyntitiskille, ja Peppiina tervehtii Ainoa. Simon ei juuri saa suunvuoroa Shanian ja Victorian suunsoitolta, eikä hän kyllä muutenkaan tiedä mitä tähän asiaan sanoisi.
 
Lotta: Tilaisin yhden laten, rasvattomalla maidolla, kiitos. Ja ei, en ota muuta, kiitos. 
Miriam: Ai rasvatonta maitoo? Neiti sit vahtii linjojaan vai? Niinhän ne kaikki luulee tekevänsä.
Lotta: Hmh! Mihinköhän täällä mahtuu istumaan? Mietin vielä hetken ottaisinko sittenkin jotain suolaista tai makeaa, jospa pian vapautuisi paikka.
Peppiina: Hei Aino!
Aino: Hei! Onpa ihanaa nähdä!
Shania: No kun pinkki sen olla pitää... Voi hitto, minä oikeasti KUOLEN KATEUTEEN! Voi onko Ainokin siinä?! Terveisiä täältä Cindy Townista!
Aino: Täällä messuilla ollaan Jaakon kanssa! Terveisiä! 
Victoria: Kyl sä siitä selviit. Sä varmasti löydät saman auton vielä... joskus. Hahah!
Simon: Öh, niin.  
Shania: Voi perhana sentään... Entä jos maksan 5000?!
Victoria: EI ONNISTU! Äläkä yritä syyllistää mua sillä miten kaiken pitää olla pinkkiä! Simon kerto mulle et sun kämppäs on jo nyt täynnä pinkkii! Ja kaikki on siellä ihan persiillään muutenki!  
Simon: En minä niin sanonyt!
 
Donna: Mitä vitun läppää muija ny heittää? Eiks sun pitäny kertoo LEKURIST? Ja nimenomaan SUN ÄIJÄLLES?! 
 
Äkkiä Simon yllättyy kun näkee Ellien edessään! Ellie asuu Turussa eikä yleensä käy näillä messuilla. Simonin kahvilassa Trolliwoodissa Ellie on kyllä vieraillut. Mutta erityisen yllättävää Ellien tulosta tekee se, että neidolta on vasta vähän aikaa sitten murtunut kylkiluita kovan yskinnän seurauksena. Simon tietää siitä, sillä Ellie kirjoittaa usein kuulumisiaan someen. Tämä on Ellien ensimmäinen sosiaalinen tilanne melkein kahden kuukauden sairastelun jälkeen. Ellien silmät käyvät vain nopeasti toisten silmissä, sillä hän ei harrasta pitkään silmiin katsomista. Simon taas unohtaa kokonaan puhuvansa Shanian kanssa puhelimessa. Kaikki kälättävät toistensa päälle, joten se tekee yhden ihmisen puheiden seuraamisesta erityisen vaikeaa – etenkin Simonille, jonka keskittymiskyky on muutenkin surkea. 
 
Ellie: Heips.
Simon: Ellie, sinä tylit tänne... vaikka olet sairas? 
Ellie: Aa, en ole enää sairas. Tarttuva en ole ollut viikkoihin. Kylkiluut on vaan murtuneita.
Victoria: Mitä?! Toi herra tossa just väitti ettei se koskenu mihinkään! Ai moi Ellie!
Simon: 'Iienoa nä'dä sinyt, myttä miten sinä jaksoit tänne tyllä?
Ellie: Moi Victoria. No minullahan oli se influenssa ja korona sekä keuhkoputkentulehdus. Minut vietiin Mehiläisestä ambulanssilla Turun Yliopistolliseen sairaalaan missä kaikki arvoni tarkistettiin ja sydän ultrattiin ja kuvattiin röntgenillä, kaikki on hyvin siltä osin. Vain kylkiluita on murtunut ja minulla ei ole taitoa tunnistaa kipua. Rusto sydämeni läheltä on tulehtunut ja siksi polttelu säteilee sydämen kohdalla. Kylkiluiden murtumien ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa on kivuliaimmat parantua. Mutta kovien kipulääkkeiden avulla jaksoin tulla tänne ystäväni Jennin kyydillä.
Simon: Oh horrible!
Shania: No kyllä siellä oli koskettu, vähän enemmänkin! Ja itse herralla on sänky väärin päin, ja vielä minä sen oikein päin käännän, hahaa! Mutta et siis myy autoa viidellä? Entä-ää... seitsemällä tonnilla?
Peppiina: Mitä kuuluu? Oletko ehtinyt tekemään hyviä löytöjä?
Miriam: NO?! Tuleeks sitä suolasta tai makeeta?!
Lotta: Öh, ei kiitos, en ota muuta nyt.  
Aino: A-anteeksi Peppiina, en kuule kunnolla, täällä on niin kova meteli! Ai Ellieltä on murtunut kylkiluita... Ja Shania höpöttää puhelimessa Vicin leluautosta. 

Matthew on huomannut tutut kasvot ihmisten seasta: Se on Mirjami. He tuntevat toisensa vain somesta, mutta Mirjamin aina eloisa ja lämmin persoona rauhoittaa hälyn keskellä. Heidän kätensä koskettavat lämpimään syleilyyn. ​
 
Matthew: Hello, Mrs. Mirjami! Good to see you! How have you been?
Mirjami: I'm doing great! It's lovely to see you in real life! 
 
Blondie puolestaan on nyt Ellien ja Peppiinan piirittämä ja hymyilee kohteliaasti molemmille. Ellie vain tervehtii muita onnellisena ja nauttii hetkestä. Hän kertoo sairastelustaan ja kommentoi joitain pikkutietoja kävelevänä tietosanakirjana. Elliellä alkaa täällä vasta "pää toimia", kun on ollut aika sumussa sairastelun takia.  
 
Blondie: Hello Peppiina. Hello Ellie. So nice to see you after a long time. 
Peppiina: It's very nice to see you too!
Ellie: Yes. Do you know what the longest bone in the human body is? I have recently read a lot about bones... 
 
Simon katsoo miten Ellie juttelee Blondien kanssa. Simon on tottunut olemaan kaikkien huomion keskipiste, se kaikista näyttävin ja hurmaavin olento huoneessa. Simon tietää tietysti, että kaikki eivät hänestä pidä, mutta ainakin hyvällä pukeutumisella ja kohteliaisuudella saa kunnioitusta. Ja etenkin huomiota! Nyt Simon on saanut kilpailijan. Blondie loistaa mustassa tyylikkäässä puvussaan ja sileissä vaaleissa hiuksissaan. Hän kerää ympärilleen ihailijoita kuin lämmin kännykän ruutu kerää banaanikärpäsiä; ne suorastaan liimautuvat kiinni kohteeseensa. Simon tuntee itsensä epävarmaksi, kateelliseksikin. Hän ei pysty keskittymään puheluun Shanian kanssa, ei edes omiin ajatuksiinsa; ne sinkoilevat sinne tänne ja kaikki vääntyy hänen mielessään solmuun.
 
Victoria: Siis mitä Simon tarkalleen teki siellä? Ja en myy vaikka tarjoaisit kymppitonnin!
Shania: Äääääh! Olet sinä sitten tiukka mimmi! Simon oli kääntänyt olohuoneen sohvan kohti takkaa, ruokapöydän täysin eri kohtaan, ja suuntaan. Sitten hän oli laittanut makkariin KOLME mattoa, vieläpä osittain päällekkäin... No, itse asiassa se näyttikin hyvältä, joten annoin niiden olla...
Aino: Oi, kylläpä Blondiella riittää seuraa! Hän on niin tyylikäs!
Jaakko: Aika hieno puku hänellä, kieltämättä.  
Simon: Pitäisköhän minunkin pukeutua mustaan? Mistä nuo puhuvat? Jos tämä eri värien yhdisteleminen näyttääkin ihmisten mielestä naurettavalta? Mikä matto? Pitäisi olla jotain enemmän... niin kuin tuo tyyppi. Ai jos olisikin sellainen takki, jossa olisi samanlaisia kauniita kuvioita kuin matoissani... Mutta nauraisivatko ihmiset silloin? Se olisi minusta kuitenkin kivempi kuin musta. Pitäisi teettää uusi takki niistä Libertyn kankaista, joita minulla on vaikka millä mitalla kaapissa. Keltainen takki sinisellä paisley-kuviolla! Mutta se ei olisi musta. Pitäisikö myös värjätä tukka? Miten Shanialla on niin vaalea ja sileä tukka jo valmiiksi, ja minä sain tällaisen tylsän pörrön? Tuo mies on kuin Shania, mutta koppakuoriaisena. Ja kaikki rakastavat häntä. Minä olen tylsä. Onko hyönteisillä helpompaa kuin ihmisillä? Ainakin ne osaavat keskittyä olennaiseen, kun murehtimiseen on vähemmän aikaa. 
 
Donna: Siis O.M.G! Laita se luuri jo kii! Mä en jaksa kuunnella!
Shania: Älä nyt kun lääkärikäyntini oli tärkeä! Anteeksi Vic, oletko vielä siellä?!
Victoria: No arvasinhan mä et Simon sotkis siellä! Haha!  Joo, sori, tääl on paljon porukkaa nyt.  
Shania: Kylppärissäkin oli purtilot ja putelit tyyliin väri- ja muotojärjestyksessä! Siis niinhän minäkin ne periaatteessa järjestän, mutta kun Simon oli esimerkiksi laittanut pinkin pyöreän purkin valkoisten korkeiden purkkien keskelle! Jos on valkoisia pitkiä purkkeja, eteen tulee pienemmät pyöreät, jos viisi purkkia takana, kaksi pienempää edessä, jos kolme takana, yksi edessä jne. Niin ne kuuluu laittaa!
Donna: Sä et puhu mistään lekurist!
Victoria: Kuulostaa tutulta. Tolleen se sotkee.
Aino: Ei kyllä minusta kuulosta sotkemiselta.
 
Peppiina jättää Blondien ja Ellien juttelemaan keskenään, ja Piksu hyppää pöydän kautta hänen syliinsä. Simonilla on mennyt pää aivan sekaisin tässä äänten kakofoniassa. Kahvikin on jäänyt herralta juomatta, ja se on tähän mennessä jo kylmä. 
 
Victoria: Kuulostaa Simonilta, se kun elää ihan satumaailmassa!
Peppiina: Katso Lotta miten ihana koira. Ihan tulee Lumia ikävä.
Lotta: On kyllä suloinen koira. 
Shania: Onhan Simon maksanut kylppärin ja makkarin remontin, kai hänellä on jokin oikeus muuttaa joitakin asioita, hihih! 
Victoria: Hehe! Kattokaa mun pikku kultsii ku se niin mielellään hyppii ihmisten syleihin! Niin, Simon on maksanu vielä jonkun muunki remontin... eli sun silarit! Haha! 
Simon: Ai mitä?
Shania: E-ei mitään, rakkaudella sinusta puhutaan, tsihihi! 
Simon: Jytellään myö'emmin, mon amour.   
 
Victorian koira menee pöydälle kököttämään, eikä Victorialla ole mikään kiire häätää sitä alas.
 
Victoria: Oot sä sitten aika veijari!
Miriam: Vittu mikä ämmä, päästää kusisen ja paskasen rakkinsa pöydälle, jolla ihmiset syö! Ja mä joudun sit putsaa ne jäljet!
 
Ellie haluaa ottaa yhteiskuvan Blondien kanssa. Viime hetkellä Simon hyppää taakse ja laittaa virnistäen jäniksenkorvat Blondien päähän! Blondie on mielissään Ellien ehdotuksesta ottaa selfie. Hän kuulee ääniä takaa muttei arvaa mitä tarkalleen siellä tapahtuu. Ellie näkee Simonin juuri kun räppää kuvan ja on iloinen siitä, että Turun pahin diiva pääsi tapaamaan Suomen muita ykkösdiivoja. Simonia taas hymyilyttää vahingonilosta. 
 
Simon: Hihihi! Siitäs sai mokoma törkimys kun tunki minun reviirilleni diivailemaan! 
 
Ellie tulee viimein Simonin viereen istumaan, ja Piksu tunkee hänen syliinsä. Ellie nauttii pörröisestä uudesta kaverista. Hän tulee parhaiten toimeen eläinten kanssa. Elliellä on tapana käydä syvällisiä keskusteluja omien koirien ja kaninsa kanssa ja höpöttää kaikille harakoille ja variksille mitä vastaan tulee. Nyt Ellie räpättää ihmisillekin tavallista enemmän, sillä hän on joutunut olemaan pitkään hiljaa ja eristyksissä; hänellä oli äänikin poissa yli kahden viikon ajan. Ellie vetää nyt omaa monologia ihmisen anatomiasta, sillä on lukenut viime aikoina paljon lääketieteellisiä kirjoja. Yleensä Ellie lukee niitä "kevyenä" kesälukemisena, mutta nyt aloitti aikaisemmin omien kylkiluiden ja sairastelun innoittamana. Ellie on pitänyt itseään hyvänä tieteellisen tarkkailun kohteena. Ellie papattaa siis nyt menemään melkein nopeammin kuin huutokauppameklari ja katselee ystäviä ympärillään niin onnessaan.
 
Ellie: Olen ollut pahasti sairaana, kun minulle tuli influenssa tai korona tai ehkä molemmat. Siitä minulle seurasi keuhkoputkentulehdus, mutta ennen sitä olin ilmeisesti murtanut kylkiluita yskiessä todella kovaa. Se ilmeni vasta Tyksissä...
Simon: Aivan kamalaa!
Victoria: No on todella!
Ellie: Olen lukenut sairastumisen innoittamana enemmän ihmisen anatomiasta ja keskittynyt vähän luihin. Esimerkiksi kaikista pienin luu sijaitsee korvassa, suurin luu reisiluu ja kovin luu on leukaluu sillä sen täytyy sietää suurta painetta...
Simon: Minä en tiennytkään työtä. Myttä olen iloinen, että pääsit tänne.
Ellie: Voi miten ihanaa on olla täällä ystävien kanssa pitkän rajun sairastamisen jälkeen. Uskon, että kaikkien ystävien ja tuttujen näkeminen aivan varmasti nopeuttaa minun kokonaista parantumista. Olette kaikki niin tyylikkäitäkin!
Simon: Ainakin jotkyt meistä. Vic tyli tänne van'oissa rytkyissään.
Victoria: Ai vittu, kiitti Simon! 
Ellie: Luuytimessähän tapahtuu myös pääasiallinen verentuotanto...
Simon: Vicin päässä ei kyllä veri kovin 'yvin kierrä. Minä mykä sotken, kyn itse olet oikea pikky pössy?
Victoria: No haahaa, kun sun käsitys järjestyksestä on ihan nurinkurinen!
Ellie: Mehiläisessä ja Turun Yliopistollisessa sairaalassa on kovin ystävällistä henkilökuntaa, vaikka siellä on järkyttävät paineet leikkausten takia...
Simon: Kyllä paine päässä lisääntyy kyn viettää aikaa Vicin kanssa.
Victoria: Haista sinä, fransmanni, pitkä paineinen paska, sil vu ple. 
Ellie: On uskomatonta ajatella sitä intohimoa ja uskoutumista, kun työsi on pitää ihmiset elossa. Sen innoittamana katsoinkin Yle Areenasta Elossa24h-sarjan ja arvostan terveydenhuoltoa hirmuisen paljon, useasti alkoi itkettääkin se omistautuneisuus ja empatia kaikkia ihmisiä kohtaan. 
Miriam: Voi vittu mitä paskaa mun pitääki kuunnella... 
 
Ellie huomaa, etteivät Simon ja Victoria kuuntele häntä kunnolla, joten hän siirtyy pajattamaan Blondielle, jonka kanssa kuulumisten vaihto jäi aiemmin kesken. Ellie puhuu aluksi hieman sarkastiseen ja huvittuneeseen tyyliin.
 
Blondie: Hi again Ellie! How are you doing? You look a little tired… I hope you’re okay.
Ellie: Hi, lovely to see you and you look so fabulous. I feel fantastic, just few broken ribs and my bronchi and lungs are recovering from the influenza and probably from the corona virus, which broke my ribs. This has been such a time that I don't know whether to cry or laugh. So I've done both. Both of these put a strain on the ribs, but I guess they'll get better. But how have you been?
 
Aurinko paistaa saliin siihen malliin, että Simon laittaa aurinkolasit takaisin herkkiä silmiään suojaamaan. Simonilla on ollut molemmissa silmissään iriitti eli värikalvontulehdus jo ennen aivovammaa, mikä aiheutti sen, että Simon joutuu pitämään aurinkolaseja kaikkialla missä ei voi itse kontrolloida valon määrää. Piksu istuu taas Simonin rapsutettavana. Ellie istahtaa taas Simonin pöytään, mutta Victoria vie kaiken huomion esittelemällä uutta ostostaan. Autistinen Ellie alkaa selostaa Corvetteista kuin tietosanakirjaa lukisi.
 
Ellie: Chervolet Corvetten suunnittelu alkoi vuonna 1951 projektista, jonka koodinimi oli Opel. Sen ensimmäinen malli esiteltiin yleisölle vuonna 1953 General Motors Motoraman autoshow'ssa. Auto sai yleisön kiinnostumaan ja sen valmistus voitiin aloittaa kesäkuun 30 päivä. Aluksi Corvette piti tehdä peltikoriseksi muiden Chervoletin mallien tapaan, mutta koska uusia muotteja ei ehditty valmistaa, tehtiin se lasikuitukorisena kuten Motoraman show'n autokin oli valmistettu...
Victoria: Mielenkiintoista!
Miriam: No voi vittu... 
Simon: Ääh. En minä jaksa kuunnella mitään autojuttua... Pitikin Vicin alkaa esitellä tuota leluaan.
 
Mildred on juuri saapastelemassa ohi veljentyttönsä Mimosan kanssa kun Ellie selostaa Victorialle ja Simonille kaiken tietämänsä Corvetteista.
 
Ellie: Tuo sinun autosi malli on vuodelta 1956, ja silloin Corvette sai uuden korimallin. Uusi päivitetty kori antoi ostajan valittavaksi kaksivärisen maalauksen, ja epäkäytännölliset pikalukolla irrotettavat sivuikkunat vaihdettiin tiiviimpiin veivikäyttöisiin ikkunoihin...
Simon: Huoohh! 
Mildred: Ai katos! Täs on Simonin kahvila. Mennään hakeen sulle jotai mättöö.
Mimosa: Mä haluun jäätelöö!  
 
Mildred: Moiii! Hei mä tahtosin ostaa jäden mun veljentytölle! 
Miriam: No moi. Meil on aika monta vaihtoehtoo. Olis vaniljaa, suklaata, pistaasii, vittuu... Ei ku vattuu! Mansikkaa, mango-melonii ja sit minttuu. Ja strösselii saa päälle jos haluu, lisämaksusta tietty.
Mimosa: Mä haluun tuklaajäätelön!
Mildred: Okei, otetaan sulle se suklaa sit! Ja mulle latte, kiits. Mä maksan ja meen tonne istuun ja lepuuttaan koipii, ku on pitäny marssii tääl jo nii pitkää. Mimmi oottaa täs kiltisti sitä jädee.
Miriam: Joo, tulee hetken päästä. Hitto, missä ne paprut on? Ai, tuol lattialla...
 
Miriam käy poimimassa lattialle pudonneet servietit ja käärii Mimosan jäätelön yhteen muina naisina.
 
Miriam: Ei se haittaa jos mukaan tulee vähä ylimäärästä maustetta. Saisivat pikemminki maksaa lisää sellasesta. Täs sun jäde.
Mimosa: Jee!
 
Miriam jää tuijottamaan komeaa Blondieta, joka istuu pöydässä lattekahvin kanssa, jonka englantia osaamaton Miriam on ihastukselleen erehdyksessä tuonut. Ellie lähtee ja Simon ja Victoria jäävät hetkeksi kaksistaan.
 
Victoria: Olipas se kiva luento Corvetten historiasta!
Simon: No, jos tykkää lyennöistä. Tai äytöistä.
Victoria: Kerros nyt mikä se juttu on sun ja Shanian kaa?
Simon: Mikä jytty?
Victoria: No, äh! Se mitä sä sanoit jotain Shanian puheista? Jotain mistä sä et tykkää?
Simon: Ei, kyn se oikeydenkäynnin lykkääntyminen vain stressaa. Tyntyy siltä, että koko elämä jymittää paikallaan sen takia. Se oli yksi syy miksi minä en mennyt sinne koiranäyttelyyn, vaikka minyt kytsyttiin sinne. Olin ensimmäinen, jota ne pyysivät sinne tuomariksi, vaikkei minyllä tietääkseni ole mitään pätevyyttä sellaiseen. 
Victoria: No, eiköhän se oikeudenkäynti nyt tänä kesänä sit viimein tapahdu niin pääset siitä eroon. Oh, olisit päässy tuomariks koiranäyttelyyn? Mitä ne muut syyt sit on?
Simon: No ajattele nyt; eläinparat laitetaan samaan tilaan eikä niiltä kysytä 'älyävätkö ne sosialicer. Sitten ne laitetaan järjestykseen ylkönäön perysteellä! Miten joky voikaan olla niin ylkönäkökeskeinen? Miltä ma'taa tyntyä siitä räykästä, joka jää viimeiseksi? Varmaan samalta kyin köylyn liikyntätynneillä. Minyt otettiin aina viimeisenä jöykkyeeseen, joten tiedän miltä se tyntyy! En voisi te'dä sitä millekään elävälle olennolle!
Victoria: Voi Simon, sä oot ihan hassu! Hehehe! 
 
Victorian koira Piksu hyppää Mimosan syliin ja alkaa nuoleskella niin tytön naamaa kuin jäätelöäkin.
 
Mimosa: Tätii! Tää koila kutittaa! Ja te työ mun jäätelön!
Mildred: Ei midist! Dogit parantaa mukuloiden vastustuskykyy, kato kyl mä nyt sen verran tiiän! Ja tiiän muuten aika paljonki lääketieteest, eteski ku kuulin tääl ohimennen aika litanian jonku lekurieukon esitelmästä. Jos mä skriivaanki lekurikirjan enkä seksikirjaa? Caitlin vois lähtee sellaseen paremmin messiin... Hmmm... Pitää puhuu sen kustantajan kans mitä se olis mieltä. Silleen mä ehkä saisinki paremmin huomioo; seksi on sellanen aihe mitä kaikki harrastaa, mut lääketieteel vois paremmin erottuu joukosta, ja musta tulis viel superimpi julkkis! Vai pitäiskö sittenki skriivata se bestselleri avaruusmatkailust, ku nyt puhutaan jostain kuulennostaki? Mä voisin siinäki asias ruveta kokemusasiantuntijaks, ku oon nähny kaikki Alien-leffat. Toi Simon ei etes huomaa mua vaik mä oon jo nyt sitä isompi julkkis, et kyl täs pitää nyt kunnolla repästä et saan ihmiset kadehtiin mua! 
Mimosa: Voi hittin pimpulat! Älä täti aina viitti! TINÄ te aina katehtit muita! NYT te tuu kiinni ja hae mulle uuti jäätelö! 
 
Pöytään tulee Viveca, jolla on päällään Leilan muotiputiikista ostettu luomus. Myös kaverukset Matthew ja Blondie tulevat lähemmäs, Blondie ihan Simonin viereen, eikä Simon oikein tiedä miten suhtautua tähän. Simon ei tunnista nähneensä Blondieta ennen tätä päivää, mutta Blondie puolestaan muistaa miten Simon törmäsi tähän Club Ibizalla niin että Blondie litistyi seinää vasten, ja erityisen hyvin Blondien mieleen on jäänyt Simonin kuhertelu Shanian kanssa syksyn Arcadan messuilla – se ei jäänyt näkemättä keneltäkään. Victoria jatkaa leluautonsa esittelyä, ja Simon on tällä hetkellä tyytyväinen, että Victoria vie kaikkien huomion eikä Simonin tarvitse sanoa mitään Blondielle.
 
 
Miriamia harmittaa, että Matthew seistä töröttää hänen edessään ja peittää hyvät näkymät.
 
Miriam: Oliks ton lehmipojan pakko länttästä perseensä tohon eteen?! Nyt mä en nää sitä hottista. Ääh...

Victoria jatkaa autonsa esittelyä Vivecalle, ja Flora katsahtaa viimein ylös luuristaan. 
 
Victoria: Siis mun Barbit on odottanu vuosia, että ne pääsis huristelemaan tällä! Onhan mulla niille jo muita autoja, mut nyt ne saa mun oman auton miniminän! Eiks oo jännää?
Viveca: Onhan se. 
Simon: Vic, voisitko sinä jo lopettaa työn? Kello on melkein kolme ja minä 'älyän vielä käydä kiertämässä työllä. Ajattelin, että sinä voisit tyllä minylle oppaaksi, kyn tiedät jo mitä mistäkin löytyy. 
Flora: Häh? Onko kello jo kolme? Me pääsemme siis viimein kotiin. Eihän täällä tapahtunutkaan mitään koko päivänä! 
 
Simon ja Victoria ehtivät vielä käväistä lähistöllä, ja Simon haluaa ostaa uusia kirjoja. Piksu seuraa perässä.
 
Simon: Aina minä löydän täältä Little Thingsin boutiquesta jotain ypeää! Täysin yysiä kirjoja ja 'alvalla! Maltan tyskin odottaa, että näen taas Shanian ja pääsen lykemään näitä hänen kanssaan. 
Victoria: Joo, ihan kivaa. Mutta kyllä mua vituttaa, että sä möit KAIKKI ne yllätysmunat! Mulle ei jääny yhtään! Mä kun luulin, et laittaisit mulle jemmaan yhen... tai mieluummin vaikka kymmenen. Jäin sit ihan munaa vaille!
Simon: Ja pöh! Minä voin te'dä niitä lisää milloin ta'ansa. Sesonkityötteitä on myytävä silloin kyn ne menevät par'aiten käypäksi.
Victoria: No teetkin sitten mulle uuden... tai useamman, ja pian!
Simon: Kyllä, kyllä, Vic trésor. Et'än sinä saa jäädä mynättömäksi.
 
Victoria: Mä voisin kyl heti aluks pöllii sulta tän Sherlock Holmesin. En oo lukenu näitä kirjoja vielä ollenkaan.
Simon: Ai? Minä kyn ajattelin, että sinylle sopisi paremmin tämä Dr. Jekyll & Mr. Hide. Olet niin kaksinaamainen; välillä söpö kyin pikky piski, välillä kyin iso rakki, joka 'älyää pyrrä minyltä pään irti.
Victoria: Haha! Niin se koira vastaa ku sille annetaan! 
Piksu: Vuh vuh! 

Simonin yllätysmuna tosiaan päätyi moniin koteihin. Jairus toivottaa naisystävälleen Tetalle...
 
Jairus: Munarikasta pääsiäistä rakkaalleni!
 
Ja Tetta ilahtuu ikihyviksi!
 
Tetta: Oi miten ihanaa Jairus! 
 
Suklaisesta munasta löytyy suklaapupu ja munanmuotoisia hennosti läpikuultavia hedelmäkarkkeja.

Myös Ainon ja Jaakon kotona vietetään pääsiäistä. 
 
Jaakko: Huomenta kulta, tule aamiaiselle, minulla on sinulle yllätys. 
 
Keittiössä Jaakko piilottelee jotakin selkänsä takana.
 
Aino: No mitä?! Näytä jo! 
 
Jaakko länttäisee yllätyksen Ainon eteen.
 
Jaakko: Ta-daa! 
Aino: Ei ole totta, ostit yllätysmunan Simonin kahvilasta!
 
Jaakko: Niinhän minä tein, kun tiedän miten sinä tykkäät kaikesta nätistä ja värikkäästä – hyvänmakuisesta puhumattakaan!
Aino: Ooh! 
 
Aino: Sinä mokoma, sanoit ostavasi vain muutaman rahkapullan ja croissantin!
Jaakko: Hahaha! Minun kultani saa KAIKEN parhaan! Ainakin mihin minulla on varaa...
 
Aino avaa suklaamunan, ja pieniä karkkeja valuu ulos. 
 
Aino: Oh, miten kaunista! 
 
 Jaakko: Sopiva lahja siis minun kauniille kullalleni, eikö?

 Aino: Voi Jaakko! Tämä on ihana!
 
Aino: Katso Jaakko, sisällä on myös pieni suklaapupu. 
Jaakko: Niinpä. On varmasti vaatinut paljon työtä Simonilta valmistaa tuollainen yllätysmuna. Hän mainitsikin, että sen suunnittelu prototyypistä myyntituotteeksi on kestänyt vuosia. Kadehdin kyllä Simonia siitä miten hän osaa tuollaisia taidonnäytteitä tehdä, vieläpä ruoka-aineista. 
 
Aino: Niin varmasti! Ja miten söpö tämä pupu onkaan! Oi tämä on niin ihana yllätys! 
 
Aino: Kiitos ja ihanaa pääsiäistä kulta!
Jaakko: Kiitos samoin sinulle kultaseni.

Shania lukee ja kuulee pääsiäisenä broadcastia pitäessään messujen jälkeisiä juttuja, eikä tajua mistä on kyse.

Shania: Siis mitä ihmettä?! Simon on JAKANUT MUNAA toisille naisille?! Joku yllätys josta valuu jotakin makeaa?! Paras olla kyse pääsiäismunista, grrrr... No, kyllä minä kadehdin niitäkin, vaikka pöydälläni on kihlattuni leivonnaisia, huooh...

Huhtikuu on jo pitkällä, kun käväistään Dollywoodissa katsomassa mitä Jäykän perheelle kuuluu. 

Caitlinin toinen kaksostyttö Jonna on ollut syntymästään saakka vuonna 2014 kehityksestä jäljessä. Asiaa ei huomattu heti, sillä tyttö vaikutti kasvavan samaa tahtia Jennan kanssa.

Caitlin ja tytöt Katja, Jenna ja Jonna Simmonsin residenssissä itsenäisyyspäivän illallisella 2014. Toisin sanoen lapset ovat mummolassa, vaikkei Jacqueline ole heidän biologinen mummonsa. Jonathan sen sijaan on kolmikon vaari.

Jonnan puutteet kehityksessä huomattiin silloin, kun Jenna puhui jo selvästi, eikä Jonna sanonut sanaakaan. Hän on muutenkin sulkeutunut mutta joskus aggressiivinen autisminsa takia. 

Jonna tarkkailee hiljaa sisaruksiaan ja äitiään telttaretkellä kesällä 2015.

Jonna ymmärtää kyllä puhetta, muttei pysty tuottamaan sitä, ei muulloin kuin harvoin eläinten seurassa. Vanhempien käytös tietysti heijastuu suoraan lapsiin. Vajaa 10 vuotta sitten Caitlin siepattiin miltei vuodeksi pois lastensa luota, eikä Jaakko kyennyt toimimaan yksin hyvänä isänä, vaan tarttui pulloon.

Talven 2018 kuvassa Jonna ei ole innostunut pulkkamäkeen lähdöstä äidin ollessa kateissa ja isän jo valmiiksi humalassa.

Kaiken lisäksi Jonnalla todettiin kystinen fibroosi ennen joulua 2022, jolloin hän vietti puolitoista vuotta sairaalassa. Diagnoosi ei kuitenkaan ollut täysin selvä, vaan lääkärit puhuivat tuntemattomasta autoimmuunisairaudesta. Toivoa ei ensin ollut, mutta kesällä 2024 pieni tytär taisteli tiensä sairaalasta kotiin, joskin pyörätuolissa. 

Jäykän perhe taas onnellisena 2024 ja Jonnalla oma Viiru-kissa.

Jonna on viettänyt kohta kaksi vuotta pyörätuolissa, mutta viime kuukausien aikana  perhe on huomannut tytön tilassa kohenemista; niin fyysisellä kuin psyykkisellä puolella. Huhtikuun puolivälissä Jäykkien olohuoneessa raikuvat kannustushuudot.

Jenna: Jonna sä pystyt siihen! 
Katja: Nyt vaa ylös pikkusysteri! Just noin! Hienoo Jonna!

Koko merkittävä tapahtuma keskeytyy kun Caitlin ryntää olohuoneeseen iso laatikko käsissään.

Caitlin: Ny likat pöytä tyhjäks! Pois edest kävyt ja kuusen risut!
Katja: Mutsi mitä vittuu ny?! Etsä huomaa mitä tääl tapahtuu?!

Jonna on ottanut jo pari askelta. Hän seisoo tuolinsa vierellä yrittäen saada tukea pöydästä.

Jenna: Nii kato ny mutsi! Tää on sillee niinku... IHME!
Katja: Siis etsä tajuu for real mitä me saatiin aikaan?! Kato Jonnaa! 

Caitlin: Ei meitsi kerkee ny kelaa midist ku se o hätä ny! Teidän faija on alkanu dokaa niin yyberisti, et koko perheen fyffet on kohta finito! Nyt KAIKKI KULTA tänne! Koskee joka likkaa! Se Kulta Aatamin kiesi tulee ihan just!

Tajuamatta mitä olohuoneessa tapahtuu, Caitlin komentaa kaikki istumaan ja Jenna auttaa kaksoissiskonsa takaisin pyörätuoliin. Tytöt saavat kuulla, että äitinsä on varannut ajan kultakorujen arviointiin Kultarundi-autoon, joka kiertelee pk-seudulla. Perhe tarvitsee kipeästi rahaa, sillä vaikka Jaakon äiti Helena koronaan kuollessaan jätti kaiken perintönsä ainoastaan Jaakon ja Caitlinin perheelle, on siitä jo kuusi vuotta. Caitlin rikastui kirjoittamalla ystävänsä Mildredin kanssa Suomen historian huonoimman kirjan, mutta teoksesta saadut suuret setelitkin on tuhlattu. Jenna katselee laatikon sisältöä epäuskoisena ja Katja suojelee korvakorujaan.

Katja: No en varmaan anna mun korviksii! Nää sudenkorennot on just mun lempparit!
Jenna: Miten tääki riipus on tääl? Eiks tää ollu joku arvokas lahja sulle, mutsi?

Caitlin: Meitsi kelaa et se koru on sekoboltsi Jaakkimalt! Tsiigaa Katja mist meitsi ite luopuu et saadaan fyrkkaa, nää kultaset safiiri-korvikset ja nääki sairaan mageet juhlakorvikset!
Katja: Joo joo mut en mä haluu antaa...

Jenna: Hei kato! Eiks nää sydämet oo kans sun, Katja?
Katja: Siis mitä vittuu?! Mun sälää heitetty helvettiin multa kysymättä?! Miks Jennan ja Jonnan korui ei näy ainuttakaan?!

Yhtäkkiä Jonna osoittaa äitiään. Kukaan ei huomaa. 

Caitlin: Jonna ei oo digannu koruist kauaa, eli sil on vaan jotain tyyliin muovii korut. Ja Jenna diggaa hopee helyist. Joo on tää se paska jonka meitsi sai Jaakkimalta... Meitsi muistaa sen jutskan ihan sairaan hyvin...
Jenna: Hahaa! Vaan Katja joutuu antaan korujaan!
Katja: Ei vitun vittu, mä kadehdin teitä!
Jenna: Niin sun kantsiiki. Kato ku mun ja Jonnan faija on Jaakko ja sä oot sekoboltsi-Jaakkiman äpärä, kjäh kjää!
Caitlin: SUU KII JENNA!

Jonna vain istuu hiljaa kuten aina, mutta näyttää kädellään Caitlinia. Muut riitelevät ympärillä.

Katja: Nii just vitun kakara! Turpa kii! Sä et tiiä midist yhtään mistään! Sitäpaitsi mä meen syksyl yläasteelle, sä jäät pentukouluun idiootin DJ-serkun kaa!
Jenna: Ei DJ oo idiootti! 
Caitlin: Kenest te puhutte? Ellun skidist Danielist?
Jenna: Siitä just. DJ: llä on sentään muijafrendi!

Katja: Vittuuko joku serkun muija tähän liittyy?!
Jenna: No sä oot sille kateellinen! Ihan salettii oot!
Katja: Ootsä ihan lopullisesti kolauttanu kallos?! Ai et MÄ olisin kateellinen MUN SERKUN muijalle?!?! Saatana toi ois insestii tai jotain!
Jenna: ÄSHH! EI NIIN IDIOOTTI! Ku tietty sä kadehdit DJ:tä! Siis siks ku se seukkaa Aishan kaa! Ku sä haluisit seukkaa ite! Et siis Aishan kaa, mut ylipäätään seukkaa JONKU kaa!
Caitlin: Onks Daniel muka parisuhtees?! Ton ikänen kundi! Täyttää kesäl vasta 12, huh huh... 
Katja: Mistä sä systeri muka sen tiedät et seukkaanks mä vai en?!
Jenna: No DAAAA! Et varmaan kailottais sitä ympäri Stadii! Hei mitä Jonna yrittää..?

Riitelevät perheenjäsenet huomaavat vihdoin viimein, että Jonna yrittää näyttää missä myytävää kultaa on. Nimittäin äitinsä yllä!

Caitlin: Siis niinku täh?! Ai et meitsin pitäs luopuu näist korviksist?! Mut näähän on häälahja teidän faijalt! Ja tää kaulakoru, meitsi peri tän teidän Hellu-mummilt!

Caitlinin ei auta muu kuin suostua siihen että hänkin luopuu tärkeimmistä koruistaan. Hän ei voi vaatia esikoistytärtään tekemään samoin, ellei ensin itse näytä hyvää esimerkkiä. Kaiken lisäksi koruista saatavat rahat menevät perheen yhteiseen hyvään. Kenties jokainen saa hieman omaa taskurahaakin..?

Katja: Hehee! Ny mä nousin sohvalle seisoo et mä otan sen kyyneleen fikkaan! Tuleeks mutsi aitoi kyynelii ku helyt lähtee?
Caitlin: No kyl meitsilt jotain tulee... Mut ei tää johdu koruist, ku nehän on vaa materiaa. Mut kyl se hommeli miks me joudutaan duunaa tää, ni se kyl laittaa röörit aukeen... 

Katja: Ni meilt on massit lopus ku faija ratkes taas dokaan? Kerro vaan mutsi, sä voit kyl päästää silmät kostuun meidän edes. Ja nyt ku sä luovuit koruistas, mä annan nää mun korvikset. Fair deal, okay?!
Caitlin: Juu... Ei meitsii nää helyt harmita, eikä siis meinaa kostuu jotku silmät, mut alkkarit kostuu salettii. Meitsi on nii vihanen Jaakolle, ku äijä ei osaa ratkoo ongelmii muuten ku kaatamal viunaa kurkust alas! Salettii kostuu ihan just kalsarit kuirust!

Jenna: Ei hitto mutsi sun kaa! YÄK! Miks faija sit alko taas deekuileen?
Caitlin: No se luulee et siin ja sen broideis on joku geenivirhe tai joku, ku Jaakko on ainoo kolmosist joka ei oo linnas. Se on varma et seki duunaa koht jotain rikollist, et joku delaa tai sellast.
Katja: Vittu faija on idiootti! Ei rikollisuus oo periytyvää! Hei mikä rannekoru tääl on?!
Caitlin: Handu pois sielt loodast ny! 
Jenna: Te ette ilmeisesti edes muista, kuka tänään on ollu The True Hero?! JONNA TIETTY!
Jonna: JEEEEE!
Caitlin: Täh? Meitsilt meni ny joku jutska ohi... Ei voi keskittyy ku ihan just paska tu... ooh...
"PLÖRTS!"
Caitlin: Paska tuli... Sori likat.



To be continued...
 
 
 
Tarinassa mukana:
 
Nukkekotimessut & Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat Arcadan koulutuskeskuksessa Helsingin Arabianrannassa 28.3.2026.

Doll.friends + Alma
Nanolandia55 + Mirjami, Jairus ja Tetta
Ttmpelko_Creations + Millie ja Lupe
Dolldissociation + Jennie  
Cornflower_dolls + Melissa
Merja Käyhkö + Aino ja Jaakko
Helemaridolls + Elena 
Oranssinalle ja Nalle.fjalle + Nalle, Fjalle, Hillervo Hiiri, Nallu ja Pinkkinalle Mesi 
Alma Örngott
Dario Doll Stories + Blondie
Red River Dolls + Matthew  
Dora P.V.B. + Dora ja brasialainen sambatanssija  
Xara + Mildred ja Mimosa
Leila + Viveca
Little Things by Tiina
Ninnin kasvanut Jonna Defa Lucy/Peppi Pitkätossu-hybridi 

Kiitokset Nänölle ja Merjalle nukkejenne kuvista ja teksteistä! Kiitokset kaikille kirjoitusavusta tekstin ja/tai ideoiden muodossa!

Laittakaa ihmeessä kommenttia! Toiveenne otetaan huomioon sarjan teossa 😉



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)