Osa 280 Kohtaamisia, gootteja ja kovia kokemuksia

Lauantaina 18. lokakuuta on pääkaupunkiseudulla maa jo huurteessa. Silloin vietetään Helsingin Nukkekotimessut & Old Toy Swap -leikkikalumarkkinoita koulutuskeskus Arcadassa Helsingin Arabianrannassa, ja Simon on tuonut sinne kahvilansa standin, jonka takaseinä on koristeltu väliaikaisesti samoin kuin yksi Café La Teinten seinän osa. Viime syksynä Simon ei tänne päässyt, sillä oli flunssassa. Nytkin Simon on sairastanut syksyn aikana jo pari flunssaa, mutta on parantunut viime tingassa näitä messuja varten. Simonille on tosin jäänyt lihaskipuja kovan yskän seurauksena. Lomansa kuun alussa aloittanutta Shaniaa ei Simon ole vieläkään nähnyt, sillä Shania joutui jäämään Cindy Towniin hoitamaan sairasta Diva-hevostaan, ja Simon on saanut sen kuin kasvattaa kärsivällisyyttään kihlattuaan odotellessaan. Miriam on ollut jälleen kerran oikeassa, sillä Simon on ottanut hänet mukaan messuille Liljan sijaan, ja Lilja on jätetty yksinään pitämään Trolliwoodissa sijaitsevaa kahvilaa pystyssä. Mukana on herkkuja myös henkilökunnalle, ja Miriam käyttää tilaisuutta röyhkeästi hyväkseen. 

 

Miriam: Mä kyl ahmin pikkuhiljaa melkein kaikki noi piparit, bossi ei kuitenkaan muista paljonko niitä on eikä tajuu vaikka jättäisin vaan yhen. Hihihi! 

 

Messut avataan asiakkaille aamukymmeneltä. Simon on ottanut mukaan myös henkilökohtaisen avustajansa Floran. Messuilla on Simonille varattuna samanlainen hylly, tiski ja pöydät tuoleineen kuin mitä hänellä on kahvilassaan, ja pienemmät tavarat on tuotu paikan päälle Floran autolla. Flora on joutunut avustamaan myös messustandin pystyttämisessä, mikä ei naisen mielestä kuulu lainkaan hänen toimenkuvaansa. 

 

Flora: Tuntuu aika isolta vaivalta raahata tänne kaikki nämä tavarat ja myytävät vain yhtä päivää varten. Eikä täällä edes ole ketään!

Simon: Tämä äämy on aina vä’än tällainen ’iljainen, myttä kyllä tänne ko’ta tylee tyngöstä! 

 

Miriam: Mussun… Joo, tänne alkaa kyl koht virrata asiakkaita vähä liianki kanssa. Mums…

Simon: Kylläpä väsyttää jo valmiiksi.

Flora: Jaa, nyt jo? Ethän sinä ole tehnyt vielä mitään! Ja pitääkö täällä siis tosiaan olla kolmeen asti?

Simon: Kyllä pitää. Eikä tämän ison leivosmäärän tekeminenkään mikään yksinkertainen jytty ollyt, vaikka sainkin sii’en äpyä Miriamilta ja Liljalta. No niin, nyt salissa alkaa olla väkeä sen verran, että tännekin varmasti tylee ko’ta joky. Kynpä vain pysyisin ’ereillä. Huoooh!

Flora: No voi herranen aika sentään… Olisit jäänyt kotiin ja antanut Miriamin hoitaa nämä messut!

Miriam: Siis niin ku watte fuk? Kuka toi ämmä oikeen luulee olevansa? Paree olla antamatta bossille mitään kummii idiksii joilla vaikeutetaan mun elämää.

Simon: Ääh, kyn tämä on yseämmän kyin y'den i'misen 'omma. Ja sitä paitsi minä tykkään olla i'misten ilmoilla.

 

Simon on oikeassa; pian asiakkaita alkaakin tulla. Simonin seuraan liittyy Café La Teinten virallisessa kahvilassa Trolliwoodissa muutama viikko sitten käynyt Jennie, joka istahtaa pöytään nauttimaan espressosta ja täytetystä letusta. 

 

Jennie: No hei!

Simon: Tervetylöä, mademoiselle Jennie!

Jennie: Ai, muistat minut… Sepä mukavaa! Pahoittelen, että minun piti lähteä sieltä kahvilasta vähän yllättäen viime kerralla. Jäi se kahvikin juomatta, joten päätin ottaa sen nyt, samoin tällaisen suussa sulavan näköisen letun!

Simon: Pas de probléme. Miriam!

Miriam: No mitä?

Simon: Olisit saanyt kirjoittaa sen crêpen nimen oikein ’intalistaan.

Miriam: No kun ei kukaan tajuu mikä joku kreppi on! Letun taas tuntee kaikki! 

Simon: Vai niin? Se'än nä'dään. 

 

Hetken päästä pöytään istahtaa nainen nimeltä Jatta, ja Simonilla riittää aikaa molemmille asiakkaille. 

 

Simon: Kyvitelkää nyt; työn minyn kahvilatyöntekijäni Miriamin mykään jotkyt eivät mykä tiedä mikä crêpe on! Kaikki’an sen tietävät! Eikö niin?

Jatta: Ai? Ööh…

Jennie: Aivan, ja onpa se muuten herkullista!

Jatta: Niinkö? Ai lettu? Niin, niin! Niinpä tietysti! Hehheh! 

Kello on melkein yksitoista, kun messuille ilmaantuu yllättävä vieras: Shania! Shanian hevonen on menehtynyt eilen ja viety tuhkattavaksi. Ja nyt Shania on kuin onkin saapunut Etelä-Suomeen. Hän on tullut vain pari tuntia aiemmin lentokoneella Dollywoodin lentokentälle, josta isänsä on hänet hakenut. Shania on lähtenyt samantien Helsinkiin messuille tavatakseen Simonin. Pariskunta ei ole nähnyt yli vuoteen, eikä Shania ole halunnut enää lupailla Simonille tuloajankohtaa siinä pelossa että se peruuntuisikin. Näin ollen hän on päättänyt yllättää Simonin!

Shania: Voi missähän rakkaani on? Vaikka katsoin tuota kirottua messukarttaa, en meinaa löytää hänen kahvilaansa! Mitähän Simon sanoo nähdessään minut? Entä jos hän ei ilahdukaan?!

 

Jatta on lähtenyt, ja muita asiakkaita on tullut ja mennyt, mutta Jennie nautiskelee ostoksiaan hitaasti. Miriam maiskuttelee taas piparia ja Flora istuu pöydän ääressä tylsistyneenä. Simon on vähän poissaolevan näköinen, kun Jennie yrittää jutella tälle. Simon ei huomaa edes, kuinka Shania lähestyy häntä ja vilkuttaa innoissaan kädellään. 

 

Jennie: Kappas kun vasta nyt huomasin, että meillähän on molemmilla raitaa päällä! Hehe! Siitä tulikin mieleen, että kohta on jo halloween.

Simon: Huoooh...

Shania: Oi, Simon on tuolla, kyllä jännittää! Simon! Katso kuka täällä!

Shania: Simon! Kuuletko?! Minä täällä!

 

Shania ryntää Simonin luo ja yllättää tämän täysin!

Simon: Que? Shania?!
Shania: Oi ihana rakkaani! Tässä minä VIIMEIN olen!
Simon: Niin kyin miten sinä...? Mistä sinä...?

 

Kahvilastandille on tullut siellä ennenkin vieraillut perhe. Tytär Sarah haluaisi letun, mutta Drew-äidin ja Mikael-isän mielestä tämä ei ehkä ole paras paikka lapselle. 

 

Sarah: Kan jag få en pannkaka?

Drew: Äh, kanske vi borde äta någon annanstans...

Mikael: Ja, jag tycker inte att det här är ett särskilt barnvänligt kafé.

Shania on niin innoissaan että nuolee ja nuuhkii Simonin naamaa kuin isäntäänsä ikävöinyt koira. Shania haistaa Simonissa tupakan, mutta myös miehen ominaistuoksun, joka saa naisen näyttämäänkin koiralta Simonin naaman päällä!

Shania: No lentokentältä minä! Oi kulta olen nyt tässä!

 

Myös eräs Sari on vähän järkyttynyt tästä intiimistä hetkestä melkein kahvilan tiskillä.

Sari: No jopas on... Pitääkö sitä irstailua harrastaa ihan kaikkialla ihmisten ilmoilla?

 

Miriamkin kauhistelee taustalla, ja Simon työntää Shaniaa vähän pois. 

 

Sari: Siis OMG mitä nuolentaa! Hei! Voisitteko te vaikka hankkia huoneen?! 

Miriam: Joo, mä oon samaa mieltä.
Shania: Uuh miten ihana ja komea... 
Simon: Shania... Mitä sinä teet?!

 

Simon ei saa pidettyä Shaniaa loitolla, vaan Shania alkaa nuoleskella tämän naamaa uudestaan. 

Shania: Aah, nuuhkis, muisk! Nuuhk, lurpsis, larpsis, lipiti lipiti. Mm... mi-minä nautinn... Nuuh!

Sari häipyy järkyttyneenä, ja kahvilastandille ilmaantuu lisää asiakkaita hurjaa nuolentaa kauhistelemaan. Jenniekin alkaa miettiä jo lähtöä, vaikka hänellä on kahvi ja lettu vielä ihan kesken. Ellen on tullut paikalle ystäviensä Nellin ja Katrin kanssa. Florakin katsoo ihmeissään miten tuo outo nainen nuoleskelee hänen asiakastaan julkisella paikalla. 

 

Flora: Siis mitä helvettiä? 

Ellen: Onpas siinä tapaaminen... Tuo taitaakin olla se Simonin kihlattu, ja näyttää siltä etteivät ole nähneet pitkään aikaan.

 

Pöytään on juuri istahtanut aivan Miriamin näköinen Nelli nauttimaan herkuista, jotka ystävänsä ovat tälle tuoneet. 

 

Nelli: Hei kiitos kun tilasitte mullekin! Mitäs tuolla tapahtuu?

Katri: Iloinen jälleennäkeminen näyttää olevan menossa... Ehkä vähän liiankin iloinen.

Yhtäkkiä Miriam huomaa kaksoisolentonsa. 

Miriam: Hei, doppeldankeri! Voi vittu! En oo ikinä ennen nähny ihmistä joka näyttää tasan multa, ja nyt kun se on tuol, nii mä en pääse moikkaamaan sitä ku noi pöllöt jumittaa tos tiellä!

Simon saa työnnettyä Shanian taas vähän kauemmas.

Simon: Siis... miten sinä nyt olet siinä? Oletko sinä siinä, vai kyvittelenkö minä vain?
Shania: Tsihih! Kuvittelet! No ei, olenhan minä tässä! Ja piristyin HETI kun näin sinut siinä komeana! Se minun hevoseni nimittäin nukkui eilen pois ja itkin koko päivän. Tänään tulin Dollywoodiin niin nopealla lennolla että hyvä kun istua ehdin kun oltiin perillä. Isäni haki minut kentältä ja tulin Dollywoodista bussilla. Oi kulta miten olen sinua ikävöinyt!
Simon: Ai... Minä olen pa'oillani sen Divan pyölestä... Myttä olen iloinen, että sinä olet siinä!
Shania: Kiitos rakas... Oi minäkin olen niin kamalan iloinen että olen tässä!

Simon hymyilee Shanialle silmät loistaen.

Simon: Anna kyn minä katson sinyä 'etken.

 

Paikalle tulee myös Elena-niminen nainen, joka on juuri käynyt alusvaateostoksilla ja selittää asiasta innoissaan vieressä istuville ystävilleen. Eräs mies nimeltä Blondie jäi muutamaa viikkoa aiemmin Club Ibizalla melkein Simonin vahingossa lyttäämäksi... Vaaleakutrinen Blondie saapuu kahvilastandille ja on haltioitunut paikan viihtyisyydestä. Hän on muuttanut ulkomailta töiden perässä Suomeen ja pyrkii tutustumaan paikallisiin kohteisiin. Yllätyksekseen hän näkee tutut kasvot pöytäseurueessa joukon kaunottaria. Siellä istuu herttainen Ellen, jonka hän tapasi vastikään IPM:n muotinäytöksessä. Blondie liittyy heidän seuraansa ja tervehtii heitä kohteliaasti. Hän istahtaa tumman Elenan viereen ja pian käy ilmi, että tämä on Mercedeksen paras ystävä. Ihana Mercedes! Hänen kanssaan Blondie otti yhteiskuvan IPM:ssä. Blondie nauttii nyt iloisesti höpöttävän naisen seurasta, mutta vastailee mieluiten englanniksi vaikka suomea ymmärtääkin. Elena taas on vähän hämmentynyt Blondien läsnäolosta ja höpöttää mielestään vähän liikaa ja kyselee kaikkea. Tuo Blondie todella ottaa tuon tilan haltuun, komea kuin mikä! 

Elena: Ostin sitten aivan upeat yöpaidat sieltä Atelier Tea-o-raman putiikista sekä itselleni että Mercedekselle!  

Blondie: It’s wonderful when women like to treat themselves by buying them beautiful nightgowns. I used to buy for my ex-wife as well on special occasions. Please, tell my greetings to your lovely friend Mercedes!

Elena: Joo, kerronhan minä! Tulihan aika kuuma tuolla kaupoissa ja on aika paksu tää turkki myös, hyvä että tuo kahvi on jo vähän jäähtynyt, kuuma kun on muutenkin. Hyvä, että sulla Blondie ei ole turkkia päällä vai onko tuo sun takki untuvaa? 

Blondie: Yes, it’s a light down jacket. The warmth doesn’t mind me at all, actually. Let me tell you that your fur coat looks very beautiful on you, not to mention the leather pants!

Elena: Ahaa! Ootko muuten käynyt katsomassa Leilan putiikin upeita vaatteita? 

Blondie: Yes, I was just there a little while ago and I found a gorgeous black fur hat for myself. I’ve been dreaming of one since I moved here to Finland. Leila is such a charming person. Visiting her boutique is always a pleasure. These jeans are actually made by her too. Cool, aren’t they? 

 

Blondie läpsäisee reittään ja väläyttää leveän hymyn koko pöytäseurueelle.

 

Blondie: I wanted to wear something a little more rock-inspired today.

Elena: Aivan ihanat farkut! Tää mun turkki on sieltä. Onko sulla noi aurinkolasit vahvuuksilla? Mulla on kyllä silmälasit, mutta ne ei ole nyt päässä. 

Blondie: No, these are just regular sunglasses for now. We’ll see if I start needing reading glasses soon.

Elena: Hihihi! Haluatko jakaa mansikkawienerin? 

 

Blondie katsoo Elenaa hetken yllättyneenä mutta lämmöllä. Suomalaisten suoruus jaksaa häntä jatkuvasti ihmetyttää. 

 

Blondie: How kind of you. I’d be happy to share the strawberry pastry with you. 

 

Blondie siirtyy varovasti lähemmäs Elenaa ja kohdistaa häneen kauniin hymyn. Blondie syö mansikkawieneriään ja vilkaisee seuralaistaan. Kuinka ihastuttava Elena. Niin kauniit tummat hiukset ja tuo punainen huulipuna, sopii hänelle täydellisesti. Blondie pähkäilee, suostuisivatko Elena ja Mercedes molemmat menemään hänen kanssaan kahville, jos hän sitä kysyisi.

 

Shania katsoo Simonia tarkkaan. Mies tuijottaa häntä rakastaen suoraan silmiin. Simonin pitkät ripset, hänen huolitellut kulmakarvansa... Shania on kuin olisi saanut pitkään haaveilemansa taideteoksen. 

Simonilla taas posket punoittavat, ja hänellä on muutenkin hieman epämukava olo, vaikka onkin kaivannut kovasti rakastaan – tai ehkä juuri siitä syystä.

Shania: Oi rakas, olet universumin komein olento... 
Simon: Äh, minäkö? Hihih! Öh... Minyn pitää tynnystää sinylle yksi jytty. 
Shania: Niin? Kerro! 
Simon: Niin, kyn työtä... Minä olin vä’ällä nykä’tää jyyri ennen kyn sinä tylit. Ja sitten sinä ilmestyit sii’en minyn syyliini ja aloit nyöllä minyn naamaani, niin nyt minä… öö… olen täysin ’ereillä. Ja e’kä vä’än liikaakin. 
Shania: Hihih, nyt et varmasti nukahda! Onko täällä ollut niin tylsä alku että nukutt... Miten niin liikaakin? 
Simon: No... Kyn... 
Flora: Khröhöm! 
Shania: Niin...? No, nyt ei nukuta enää! Oi minä haluaisin vain suudella sinun kasvojasi, kaulaasi, mmm... 
Simon: Niin, myttä... 
Flora: Hei anteeksi että keskeytän, mutta sinä varmaan olet se Shania? 

 

Simon kääntyy Floraan päin, ja Shaniakin tajuaa vasta nyt tuon toisen läsnäolon.

Simon: Oh, Fleur! 

Blondie ei voi olla näkemättä vieruspöydän kuhertelua ja heidän keskustelunsa saa hymyn hänen suupieliinsä. Väistämättä hänen ajatuksensa siirtyvät hänen työkolleegaansa Heleniin. Seuraan liittyy kiharatukkainen kaunotar, jota Blondie tervehtii kohteliaasti. Elleniltä ja hänen seuralaisiltaan hän kyselee päivän kuulumisia.

Blondie: I hope you’ve enjoyed your day here today. Have you found something nice for yourselves?

Ellen: Yes, we have found lots of clothes, books and nice little things for the home! 

Shania kuulee Floran äänen samalla kun tajuaa, että Simon tarkoitti luultavasti olevansa kiihottunut kun sanoi olevansa liikaakin hereillä! 

Shania: Oih... Simon haluaa LISÄÄ märkiä suudelmiani, aah, minä tunnen kyllä samoin, oih… Öh, ah-a-anteeksih... Fleur Endösö! 
Simon: Shania, tässä on Fleur Éndeseu, minyn 'enkiko'tainen ävystäjäni... Fleur, tässä on Shania Simmons, minyn ki'lattyni.

Flora ojentaa ensin kätensä, ja naiset kättelevät nopeasti ja nolosti. 

Flora: Hmm... Hauska tutustua. Vai oikein henkikohtainen ja taas sitä hiton Flöötä… Opettelisi puhumaan oikein!
Shania: Öh... Shania Simmons, livenä tällä kertaa... Samoin...

Kumpikin nainen yrittää puhua jotain toiselle, muttei oikein keksi mitä sanoisi. Flora pyyhkii vaivihkaa kätensä takkiinsa.

Shania: Kiva nähdä lahjani viimein. Siis antamani lahja, siis...
Flora: No, kappas kun ilmestyitte tänne niin yllättäen... Hyi hitto miten nihkeä käsi tuolla on! Tiedä mitä viruksia ja bakteereja siitä tarttuu, hyhhyh.
Simon: Mikä la'ja? Onko minyllä päällä... jotain...?
Flora: Kyllä, päälläsi näyttää olevan JOTAIN. Haha!

 

Shania: No Fleur on lahja minulta, tai jotain... Kuulkaahan neiti Endösö, minä ilmestyn minne haluan! Öh, minulla on teille asiaakin, mutta... Kenen päällä? 
Simon: Ai... Minä lyylin, että sinä py'yit jostain korystä tai jotain... 
Flora: No, kruununjalokivet ainakin taisivat herätä, hahah! 
Shania: Simon, rakkaani. Minä näen nyt vain sinut ja sinun kives... kivet... Silmäsi ovat kuin jalokivet siis, kröhöm!

 

  

Sillä hetkellä Shanian vanhemmat ilmestyvät messuille! Jonathan kantaa vaimonsa käsilaukkua.

Jacqueline: Voi tavaton mikä väen paljous! Missähän piilossa pariskunta mahtaa olla? 
Jonathan: Miksi he piilossa olisivat? Eiväthän he tiedä, että olemme tulossa. 

 

 

Kun Jonathan haki Shanian lentokentältä heidän Dollywoodin kotiinsa, repi Shania vain matkalaukusta pienen hygieniatuotepussukan, jonka taitteli käsilaukkuunsa yöpaidan mukana, sillä Shanialla oli kiire Simonin luokse. Shanian vanhemmat olisivat halunneet kyyditä Shanian messuille, jotta saisivat tavata Simonin. Mutta Shania ei halunnut vanhempiaan mukaan sähläämään, vaan kiirehti bussille. 

 

Jacqueline ja Jonathan ovat kuitenkin miettineet, että jää taas koko mies näkemättä jos he eivät nyt toimi, joten he ovat lähteneet Shanian perään autolla jonkin ajan päästä ihan turhia kiirehtimättä, sillä autolla pääsee paikalle nopeasti. Shanian vanhemmat eivät kuitenkaan ole ottaneet neidon matkatavaroita mukaan, sillä ajattelevat Shanian tulevan messuilta vielä takaisin heille. Nyt Jacqueline ja Jonathan näkevät viimein ilmielävänä tuon miehen, josta Shania on puhunut jo vuosia. He näkevät, että mies ei sittenkään ole vain jotain Shanian päänsisäistä fantasiaa... vaikka Shanialla kuulostaa kyllä aikamoiset fantasiat olevankin!

 

Simon: Siis mistä jalokivistä sinä py'yt?
Shania: Sinun komeista kulkusist... Komea kulkuKISSA oli tuolla messuhallin ovella kun tulin, öö...
Flora: Vai niin, pitää sitten ihan rivoja puhua asiakkaiden keskellä!
Shania: Silmiäsi ihailin, ovat kuin kovat... kivet, jotka hohtavat. Siis kuin jalokivet. Mi-mitä? Minä en rivoja ikinä...

Simon: Mitä rynöä sinä nyt yrität sepittää? 

Jonathan: Jaahas, jaahas! Täällähän se nuoripari kuhertelee kuin sammakot keväisessä lammessa! 

 

 

Shania: ISÄ?! ÄITI?! 
Simon: OH MON DIEU!

Simon pelästyy ja tönäisee vahingossa Shanian lattialle niin että mätkähtää!

Shania: Mitä helvettiä te kaksi te-ee-IIIIKH! SIMON?! 
Miriam: No siinä lattiallako te nyt aiotte panna?! 
Flora: Hahaha! Näköjään... On tainnut neidiltä jäädä alushousutkin kotiin. Hahah!

 

Simon auttaa Shanian pikaisesti tuolille ja poimii juuri lattialle pudonneet lasinsa, sitten hän katsoo hiljaisena ja punastellen Shanian vanhempia.

Jacqueline: Oh, Taivaan vallat! 
Shania: Mitä hittoa te siinä ilkutte?! En KOSKAAN liiku puolialasti ihmisten ilmoilla! Ja äiti ja isä, miten te täällä yhtäkkiä olette?! 
Jonathan: Kyllä neidin vaatetus hieman puolialastomalta näyttää! 
Simon: Ööh...

 

Blondie näkee kuuluisan Elliot Cranen istumassa yksin ja päättää mennä vaihtamaan sanaa hänen kanssaan. Hän tervehtii Elliotia ja istahtaa vapaalle tuolille.

 

Blondie: I’ve heard about your heavy life and I feel a real soul sympathy for what you’ve gone through. Where do you find the new ideas now for your songs? Are you looking for something lighter to write about or do you think the best music always has to come from the dark places?

Elliot: Umm... I just get song ideas from everyday life. They come to me in dreams sometimes, and most often they start out as poems. It's nothing fancy, really. Just what happens to me and the people around me. Being observant is important when you're writing songs, that's how you become relatable, I reckon.

 

Blondie kuuntelee mielenkiinnolla Elliotin ajatuksia ja kysyy lisää hänen näkemyksistään musiikista. Sillä aikaa Shanian vanhemmat ripittävät neitiä tämän käytöksestä ja pukeutumisesta.

Jacqueline: Me... me päätimme lähteä käväisemään messuilla!
Jonathan: Neiti, se on taas kusitauti jos hillut minihameella tai napapaidalla!
Shania: Te tulitte tänne vakoilemaan meitä! Minähän sanoin, että tapaatte Simonin kyllä! Ja isä OLE HILJAA!
Simon: Ah, teidän täytyy olla madame ja monsieur Simmons!

Flora nousee ja siirtyy kauemmas. Simon nousee ylös ja ottaa kevyesti Jacquelinen käsivarsista kiinni ja antaa tälle märän mutta nopean suukon molemmille poskille. Simon tuoksahtaa vahvasti partavedelle. Jacqueline on ihan haltioissaan nähdessään Simonin. Hän on skannannut miehen jo päästä varpaisiin ja pitää suuresti näkemästään. Hän myös ihastelee mielessään Simonin myskistä ja eksoottista hedelmien ja mausteiden sekaista hajustetta. 

Simon: Enchanté! Minä olen Simon Deforest. 

Jacqueline: Oh! Todellakin! Hahahaha! Uu, minä olen Jacqueline Simmons, ihana tavata viimein! Oi mikä mies! Siis ah mikä löytö tällä kertaa!
Shania: Äiti, Simon on varattu, heh heh... 

Shanian isä katsoo silmät pyöreinä miten vaimonsa saa tyttären poikaystävältä pusuja, ja niinpä Jonathan päättää mennä väliin ja esitellä itsensä tärkeästi. 

Jonathan: Kröhöm! Hyvää päivää! Jonathan Simmons, Yhdysvaltain ilmavoimien Kapteeni, Avantguardsin perustaja ja nykyinen kiinteistösijoittaja. Kehonrakennuksen Minnesotan osavaltion mestari vuosimallia -81! Öh... ja ennen kaikkea Shanian isä!

 

Simon: Oi! Te myös! Enchanté, monsieur Simmons!

Simon kaappaa Jonathanin syleilyynsä ja antaa tällekin poskipusut.

Jonathan: Öh... Meinasin kysyä, että mikäs se julli on miehiään, niin taitaa olla sellainen B-seksuaali kun miestäkin pussaa. Ei hätää, meidän perhe on suvaitsevainen; löytyy neekeriä sekä lesboa! 
Jacqueline: Öh, mieheni tarkoittaa, että perheeseemme kuuluu niin etnisten kuin seksuaalisten vähemmistöjen edustajia... 
Simon: Ööh... Minä käyn Shanian kanssa 'akemassa teille kahvit! Olkaa hyvät ja istykää alas, madame ja monsieur Simmons! 
Shania: Voi hyvä Luoja, haluan vajota jonnekin lattian alle… 
Jonathan: Jaahas, kiitoksia hujoppi! Ainakin löytyy pojanklopissa mittaa mieheksi! 
Simon: Niin, kaikki 198 senttiä…

 

Simon kääntyy äkkiä tiskille Shanian kanssa ja tilaa kahvit. Sillä aikaa Ateljee Sirin ompelija Eveliina ja kaavoittaja Sofia ihmettelevät kummallista kohtaamista. 

Simon: Miriam, äkkiä kahvit tänne! 
Miriam: Niin ku millaset? 
Simon: No latte ja espresso! 
Eveliina: Huh! Kuuntele tuota!

Sofia: Vaikea olla kuulematta...

Jacqueline: Oh Jonathan! Kuinka sinä julkeat käyttää N-sanaa julkisella paikalla ja NÄIN MERKITTÄVÄN MIEHEN edessä?! 
Jonathan: No eipä julli ottanut nokkiinsa!
Jacqueline: Mistä sen tiedät?! Hän vaikuttaa niin, ah niin sivistyneeltä ja kulturellilta, että tuskin hän ilmaisisi paheksuntaansa ensitapaamisella! Ja katso nyt kuinka hellästi ja suojellen hän pitelee tytärtämme! Nyt Shania on löytänyt oikean miehen! 
Jonathan: Hrmh... Saapa nähdä... Ainakin on ensimmäinen vävykokelas joka on miehen mitoissa. Siis pitkä mies! 

 

Blondie on lyöttäytynyt matkakumppaninsa Matthew'n seuraan. Heidän keskustelunsa keskeytyy, kun he kuulevat tämän intensiivisen sananvaihdon. 

 

Matthew: Well, this place is as lively as the saloons back home! 

Blondie: Does that make you homesick? Should we order some Bourbon? 

 

Simonin kahvilassa ei myydä alkoholia, mutta Blondie olettaa saavansa väkeviä mistä tahansa. Hänen huomionsa kuitenkin kääntyy vanhempaan leidiin ja tämän eleganttiin asuun. Onko se Chanelia? 

 

Elliot kuuntelee tarkkaavaisena ympärillä olevien puheita ja miettii, miten tutuilta jotkut kuulostavat. Jotkut, joita hän ei ole nähnyt vuosiin.  

Shanian vanhemmat istuvat alas odottamaan kahvia.

Jacqueline: Enkö vain ollut jälleen kerran oikeassa, kannatti lähteä Shanian perään tänne?! 
Jonathan: Tiedä olitko jälleen kerran, mutta myönnetään nyt että kerran ainakin. Pitääkin haastaa tämä leipurismies kädenvääntöön! 
Jacqueline: Et varmasti haasta! Tyttäremme suuttuu meille muuten. Minä ainakin sain kerrassaan mainion ensivaikutelman Simonista! 
Jonathan: Mutta näitkö, että hänellä oli maalia naamassa?! Meikkiä MIEHELLÄ?! Ja hänellä oli kynnetkin maalattu! 
Jacqueline: No tietenkin minä näin, enhän sokea ole! Hän on vain tyylitietoinen ja boheemi!

 

Lotta ja Peppiinakin ovat ilmaantuneet paikalle ja seuraavat tapahtumia mielenkiinnolla ja madaltavat kesken kaiken ääniään, jotteivät puheiden kohteet kuulisi heitä.

Peppiina: Näitkö Simonin ja Shanian, hänen kihlatun?

Lotta: Juu huomasin, ihan mieletön! Onkohan nuo kaksi tuossa meidän edessä kihlatun vanhemmat? Nainen on ainakin niin Shanian näköinen!
Peppiina: Vaikuttaa siltä. Miksiköhän tuo mies vilkuilee Simonia vähän altakulmain? Täällä on vähän outo tunnelma. Eikö hän pidä Simonista? Minusta hän on niin komea...
Lotta: Niin minustakin. Ehkä vaan kuvittelemme, Simon ja Shania vaikuttaa niin onnellisilta...

 

Jonathan: Vielä väkevämpää partavettä oli kuin mitä meikäläisellä! Huomasin paremmin kuin hyvin kun hujoppijulli hyökkäsi pusuttelemaan... En voi väittää, ettenkö säikähtänyt, en voi, en...
Jacqueline: Oh, hän osaa käyttäytyä kuin hieno herrasmies! Ah mikä tyyli, mikä taito, mikä.… 
Jonathan: No lopeta jo, tiedä jospa Saimon homostelee enemmän kuin välittää tytöistä? Minun mielestäni homot maalaavat silmänsä, tai trans- no mitä nyt ovatkaan! 
Jacqueline: Jonathan, darling. It's SI-mon with an "I". And the letter N is probably silent. 
Jonathan: No plaa plaa. Kunhan ei kloppi vain ole pelkän pillun perässä, että aikoo...

Simon laittaa pöydälle latten ja espresson. Simon ei ole kysynyt millaista kahvia Shanian vanhemmat haluavat, kunhan olettaa että Jacqueline ottaa latten ja Jonathan espresson. Simon on kuullut osan Jonathanin puheista ja on niin hermona, ettei ajatus oikein kulje. Muut asiakkaat ja Flora seuraavat vieressä perhespektaakkelia. Lotta ja Peppiina kuiskuttelevat toisilleen.

Simon: Ja tässä ne teidän kalyn... öö, kahvinne. 
Shania: Isä MITÄ oikein selität täällä?! Yritätkö tappaa minut nolouteen?! 
Jacqueline: Ooh, paljon kiitoksia monsieur! 
Jonathan: Jaahas, kiitos kiitos. 
Simon: Olkaa 'yvät! 

Peppiina: Katso Shanian sormusta! Ihan mieletön! 

Lotta: No todellakin! Ja näitkö miten kohtelias Simon on, tarjoilee tuolle pariskunnalle kahvia. Häntä taitaa kyllä vähän jännittää. Nuo on varmasti Shanian vanhemmat! 

 

Molemmat tytöt hymyilevät Simoniin päin ihailevasti.

Samaan aikaan Nicolan pikkusisko Paris on Simonin kahvilassa ystävänsä Lakeishan kanssa.

Paris: Sinulla alkaa olla jo huono ryhti, kun olet tuijottanut luuria niin paljon! 
Lakeisha: No oo sä hiljaa! 
Paris: Se minun "kadonnut" isosiskoni otti yhteyttä ja minun pitäisi nyt soittaa hänelle, en halua!

  

Tytöt istuvat pöytään kahvien kera. 

Lakeisha: No älä sit koodaa sille, that's it! 
Paris: Huooh... Minä nyt mietin vielä... Tämän kahvin ajan.

Simon on pyytänyt Miriamia tuomaan kahvin myös Shanialle, joka istuu pöydän ääreen. Jonathan puolestaan on ottanut Jacquelinelle tarkoitetun latten tämän nenän edestä.

Miriam: No täs ny viel matamille se latte! 
Shania: Öh, kiitos. 
Simon: Kiitos, Miriam. 
Jonathan: Kuulehan pojankloppi! Leipurismiehiä ilmeisesti? En minä mitään olympiaurheilijaa odottanutkaan. Meidän nuorimman neidin miesmaku kun on vähintäänkin... omalaatuinen! Sitä pedofiili-raiskaaja Connoriakin meikäläinen tirvaisi vahingossa turpaan kun äijä tuotiin näytille! Heh heh, senhän se ansaitsikin! 
Simon: Niin, minä olen vain boulanger... öh, leipyri siis. Ja myös myysikkö, soitin ennen bassoa Vic Miloville. Ja olen minä visyäälinen artiste myös. 
Jacqueline: Jonathan, please DON'T! 
Jonathan: Jaa että pianonpimputtajakin vielä? 
Simon: No, kyllä minä pianoakin soitan... ja mandolinea kitaran lisäksi. 
Jacqueline: Oih niinkö?! Kuinka suurenmoista! Olet varsinainen monilahjakkuus! 
Shania: Isä HILJAA! Simon tietää että olet hullu kun on kyse tällaisista tilanteista. Mutta ei sentään noin hullu! 
Simon: No, en minä nyt tiedä... Olen vain 'arrastelijamyysikkö nykyään.

Kauempana istunut Elliot länttäisee itsensä Shanian viereen.

Elliot: Hey guys! You're Shania, right? Shania Simmons? 
Miriam: Kuka toi on? 
Shania: Öö... Yes, but who...? Is it Elliot Crane?! 
Elliot: It sure is! It's been a long time no see!
Jacqueline: Hello! And who's that handsome gentleman?
Simon: Que diable? 
Shania: Like twenty years ago! How are you? 
Elliot: Hi all y'all! I'm Elliot Crane! We used to play on the same stage with Shania... a long time ago. Not quite twenty, more than ten years for sure. 
Jonathan: And another one... Piano fiddler, right… 
Elliot: Yeah, I'm a guitarist... and a songwriter. And a piano fiddler too!
Jacqueline: Oh, how wonderful is that! 
Elliot: I overheard you guys and I thought: I must know that chick from somewhere... And here she is, Shania the violinist! 
Jacqueline: Shania hasn't told me she knows so many good looking and well-behaved men! 
Simon: Nor me... 
Shania: What are you doing out here?

Elliot kietoo kätensä Shanian olalle, ja Simon huomaa tuntevansa asiasta mustasukkaisuutta.

Elliot: Well... I just ain't been here for a while, so I wanted to check out the scenery.
Miriam: Vittu ku kaikki vääntää jotai enkkuu ny...
Jonathan: Excuse me, don't tell me you three are some kind of throuple or something?!
Miriam: Ekskusi mii, do you like to have some coffee or something?
Shania: Elliot, I still have that poster of yours. With your signature and that little message, tsihih!
Elliot: Haha! I couldn't possibly answer that question, Sir. Gentlemen don't kiss and tell! Although, I may have had a threesome before, just saying... And I still have the fond memories, Miss Shania.
Simon: Mitkä helvetin ”fond memories”? Ja threesome?! Shanianko kanssa? Ja kenen muun?
Jonathan: I also thought gentlemen don't kiss! But you can be surprised...
Jacqueline: Oh, tell us all about those memories!
Elliot: Maybe I will, later!

Sillä välin kun Simon miettii miten läheinen suhde Shanialla on ollut Elliotiin ja Jonathan ihmettelee, murahtelee ja örähtelee nuorten miesten keräämälle huomiolle, ovat Paris ja Lakeisha uppoutuneina luureihinsa.

Lakeisha: No, soitat sä systerilles? 
Paris: Tuota-aa... Minä en tiedä mitä sanoisin. Minun täytyy keksiä ensin se. Mutta ei kamalasti innosta kieltämättä...

Elliot hyökkää seuraavaksi Simonin kimppuun ja halaa tätä puoliksi.

 

Elliot: Don’t you think I don’t know who you are! I remember that time we met at Vic’s studio. You’re that French Simon something, the bassist!

Elliot lausuu Simonin nimen englanniksi tyyliin ”Saimon”, mikä ärsyttää Simonia entisestään, hänen nimensähän kuuluu lausua ranskalaisittain ”SI-mo”. 

Simon: Oh, I’m surpris that you remember me, given that you were complètement drunk! 
Elliot: Nah, I was high, not drunk. And those caterpillars and that nest of hair are kinda hard to forget, even if you were drunk too. 
Simon: But I was not drunk! And my name is actually Simon, prononcé in the French way. 
Elliot: I meant it as in… Oh, forget it. And that whiff of perfume, phew! That’s the first thing that made me realize it’s you! I saw you at Club Ibiza a few weeks ago already, and I noticed the fancy blue suit and the high-density whiff! I didn’t recognize you back then, but when I came by here and saw you again, I knew instantly who you were! 
Simon: What the fuck? 
Shania: Guys, please play nice...

 

Jonathan: Sinä se olet ihmeen kiinnostunut nykynuorten ajanvietosta! Sitä ollaan niin niin haltioissaan että! Pyh sanon kaikille pimputuksille ja hippihiippareille... 
Jacqueline: Sinä olet täysin sivistymätön ja kapeakatseinen! Mehän lähdimme tänne messuille tutustumaan uusiin ihmisiin!

Elliot: Hey, we’re chill, don’t worry! You guys wanna hang out here for a bit? Like what do you usually do at this type of venue? Are there any bands playing ’round here? 
Shania: Of course we will! I don't know about bands around here. Just visiting myself too. 
Simon: I'm actually working... But maybe Miriam can 'andle this for a short while. Only if Shania wants to go. 
Shania: You don't ask me twice!

Shania ja Simon kiertelevät messuja Elliotin kanssa ja löytävät Atelier Tea-o-raman alusvaateliikkeen. Siellä on upea, vanhanaikainen peili, jota pariskunta haluaa ihastella. Simon koskee peiliin, ja Shania tekee samoin, hipaisten samalla Simonin sormenpäitä. Elliot taas istuskelee sohvalla.

Simon: Katso miten magnifique! Tämä näyttää siltä kyin se voisi olla portail toiseen maailmaan! 
Shania: What an amazing mirror! Yeah, it's look like some kind of teleport! 
Elliot: Yeah, maybe be careful with that... so you don't break it and get seven years of bad luck. 
Shania: Elliot, mirror pieces bring good luck!

 

Elliot ajattelee erikoisia asioita. 

 

Elliot: Nuo viattomat sielut eivät tiedä, että tuollainen vanha peili saattaa hyvinkin olla ikkuna toiseen maailmaan... 

 

Sillä välin kun pariskunta yrittää päästä toiseen todellisuuteen peilin kautta, pähkäilee Jonathan yhä tätä todellisuutta: Simonin meikkiä nimittäin. Jonathan ja Jacqueline herkuttelevat samalla viinereillä, sillä Simon on ennen kahvilastandilta lähtöään pyytänyt Miriamia tuomaan tuleville appivanhemmilleen mitä nämä ikinä haluavatkaan. Simon oli tarkoittanut latten Jacquelinelle ja espresson Jonathanille, ja se olisi Jacquelinelle käynytkin, mutta Jonathan otti Jacquelinen edestä erehdyksessä latten, vaikka olisi halunnut espresson tai mustan kahvin. Ja nyt kun Jacqueline on ottamassa yli jääneen kauempana hänestä olleen espresson, tajuaa hän äkkiä olevansa jo myöhässä.

Jonathan: Minä en vieläkään käsitä, että heteromies ja maalaa naamaansa! Sinä tietysti pidät sitäkin "ihastuttavan hurmaavana"?
Jacqueline: Kuulehan, se on nykyaikaa. Jos olisimme itse nuoria 2020-luvulla, sinäkin tekisit ehkä samoin. Jaahas, Jonathan joi kahvini ja tämä toinen on jo ihan kylmä. Niinpä tietysti.

 

Miriam yrittää suoristaa seinällä olevaa hintalistaa, ja miesasiakas kuuntelee Miriamin höpinöitä ihmeissään.

Miriam: Voi vittu ku tässä kävi joku ämmä nojailemas ja pudotti koko hintalistan alas seinält, ja sit viel tallas päälle! Nyt se on ihan rutus, enkä mä saa sitä enää suoristettuu! Toivottavasti bossi ei huomaa. Tosin... siitä ei kyllä oo suurta pelkoo, ku eihän se normaalisti tajuu niin ku yhtään mitään mitä ympäril tapahtuu. Paree ku ei ainaskaa vaatis enää yhtää piparii! Jottei se tajuu et mä syön ite melkein kaikki, hihih!

 

Miriam menee Shanian vanhempien taakse syömään pipareita. 

Jonathan: Mitä-äh...? Mitä piparia? Minähän sanoin, että toivottavasti ei ole meidän neidin piparin perässä vain tämä leipurismies! Ja vaimo hyvä, olet ilmeisesti unohtanut punkkarit ja rokkarit nuoruudessamme? Ja kuvitteletko tosiaan minut ilman paitaa tuo armeijan tatuointi käsivarressa ja sen kanssa sinistä maalia silmissä...? Toki tatuointikin on sininen, heh heh!
Jacqueline: No nyt kun sanoit, en tosiaankaan kuvittele...
Jonathan: Tämä tarjoilijaneiti kissan korvineen sanoi, ettei Saimon tajua mitä ympärillä tapahtuu, hän puhuu varmasti siitä aivovammasta!
Jacqueline: Oi minä ihan unohdin koko vamman! Simon vaikuttaa niin valppaalta monitaiturilta.
Jonathan: Vaikka pudotti meidän neidin sylistään?!

 

Miriam: Voi vittu, tuolta se bossi jo tulee! Nyt pitää äkkii näyttää kiireiseltä.

Miriam laittaa piparikulhon takaisin hyllylle ja kiirehtii tiskin taakse. Simon taas länttäisee pöytään keltaiset lenkkarit ja istuu alas Shanian kanssa. 

Simon: No, eipä sieltä paljon mitään kivaa löytynyt… Ja se älysvaatekäyppäkin oli poissa toiminnasta, kyn myyjä oli jossain myyällä. Melkoinen asiakaspalvelyn malliesimerkki siinä! Minä olisin voinyt ostaa vielä lisää älys’öysyjä, ja sinyllekin Shania jotain… Ja sitten se Elliot vielä antoi meille nymerönsä, että me voimme ottaa y’teyttä. Niin kyin miksi? Minä lyylin, että hän oli kyöllyt, myttä onkin ilmeisesti te’nyt yrää Y’dysvalloissa. Ja varmaan ollyt ’yymeissä koko sen ajan. Todella öytö tyyppi.
Jonathan: Alushousuja? Huumeita? Kuulkaas nuoripari! Meikäläinen ei nyt pidä kuulemastaan!
Shania: Voi isä kiltti, älä sitten kuuntele siinä!
Simon: Ja sitten hän ke'tasi vielä sanoa, että tynnisti minyt 'äjyn perysteellä! Ja kylmäkarvojen! Ja tykän! Niin kyin mitä 'elvettiä?

 
Simon jättää Jonathanin ja Shaniankin puheet välillä täysin huomiotta; hänen on vaikea keskittyä muiden juttuihin silloin kun on muuta mielessä, mikä on seurausta aivovammasta.

Jonathan: Meikäläinen ei ihmettele yhtään vaikka tunnisti siten! Partavesi vasta väkevää onkin tällä vävykokelaalla! 
Jacqueline: Jonathan, ole nyt hetki hiljaa. 
Simon: Excusez-moi? 

Shania mulkaisee isäänsä murhaavasti ja vastoin luontoaan Jonathan sulkee suunsa hetkeksi. Simon katsoo Jonathania kuin alienia ja napsauttaa sitten sormiaan. 

Simon: Miriam!
Shania: Oli se hieman outoa puhetta Elliotilta. Olenko kertonut, että olimme yhdessä keikalla kerran? 
Miriam: Ai siis mitä? 
Simon: Ai... En minä myistä. 
Miriam: Siis mitä nyt? 
Simon: Ei, kyn työ minylle ja Shanialle kahvit ja jotain 'erkkyä! Shania, mitä sinä otat? 
Shania: Vaikka espresso ja vaniljamuffinsi, kiitos! 
Simon: Kyylit kyllä mademoisellea! 
Miriam: Grrr... No joo joo. 
Simon: Ja minylle myös espresso ja vaikka mansikkamyffinsi, s'il te plait! 
Miriam: Joo… 
Simon: Ja yydet kahvit sekä joylytortyt madame ja monsieur Simmonsille! 

Simon on jo ihan varma, että Jonathan vihaa häntä. Jacquelinesta hän ei ole varma, pitääkö nainen hänestä vai esittääkö tämä vain kohteliasta ja oikeasti katsoo häntä pitkin nenänvarttaan. Simon päättää, että jälkimmäinen on oikein. Hän alkaa ajatella Shanian vanhempia mielessään kääkkinä, kuin korppikotkina, jotka ovat valmiita iskemään haaskalle kun hän tekee pienimmänkin virheen. Hetken päästä Miriam tuo Shanialle ja Simonille kahvit ja muffinsit, ja kääkille joulutortut ja uudet kahvit, jotka Simon on heille tilannut, tai pikemminkin määrännyt. Jacquelinella on nyt espresso ja Jonathanilla latte, sillä Simon on kuvitellut heidän haluavan sellaiset sillä perusteella, että näki Jonathanin aiemmin ryystävän rouvansa latten. Shania on ottanut hetki sitten takin ja kaulaliinan yltään ja isänsä on vilkuillut tytärtä siitä asti paheksuen. Simon puolestaan yrittää olla katsomatta Shaniaa. Hän ei voi olla ajattelematta miten neito aiemmin istui hänen sylissään ja nuoleskeli naamaa… Simonilla on siitä asti ollut epämukava olo, sillä se oli hänelle kiihottava tilanne, ja sellainen tunne on etenkin tässä tilanteessa viimeinen asia, mitä hän haluaa tuntea. Simon yrittää vaivihkaa asetella etumustaan paremmin, jotta kukaan ei huomaisi hänessä mitään omituista.

Miesasiakas kassalla: Hei, anteeksi? Saako täällä palvelua? 
Miriam: Ai täh? Vittu ku antaisivat mun popsii nää piparit edes rauhassa. 
Jacqueline: Voi tavaton kun tuota meidän isäntää saa taas hävetä... Minun lattenikin ryysti, mokoma... 
Jonathan: Kuules neiti, pitääkö sitä kroppaa esitellä koko kansalle vaikka jäätyisi?! Ja kuules pojankloppi, Saimon! Minä kaverilleni Jormalle kerroin huoltoaseman baarissa aikoinaan, että kyllä on meidän Shaniallakin tissit kasvaneet kun on syönyt läskisoosia! Se oli 2000-luvun alussa. Nyt on neidin tissit läskin sijasta muovia täynnä, mitäs siitä olet mieltä? Miellyttääkö hujopin silmää, häh? Miellyttääkö? 
Simon: Jorma... Hihihihii! 
Shania: Voi helvetti lopeta jo! 
Simon: Minä en tiedä mitä läskizoosi on, myttä se kyylöstää aika pa'alta. Myttä jos paras ystävä on Jorma, niin e'kä sellaiselle ei kannata selittää mitään teinityttärestään, sitä mieltä minä olen. Toisen vartalon kommentointi on myytenkin aika epäkynniöittävää, non?
Jacqueline: Juuri niin! Olen kaikesta täysin samaa mieltä! Jonathan, mitä Herran tähden sinä puhut?! Minä uskon kyllä, että nimenomaan Jorman kanssa puhuitte moisia! Etkö sinä osaa puhua normaalisti Simonin edessä?! Nimi lausutaan Si-mon, eikä tuollainen sivistynyt, kohtelias, älykäs saati sitten kaikin puolin hurmaava herrasmies halua kuulla tuollaista red neck -puhetta! Simon, minä TODELLA pidän sinusta ja ajattelen noin. 
Simon: Mykävä kyyllä, madame Simmons. Ja te ainakin osaatte läysyä minyn nimeni oikein. 
Jacqueline: Oh, tietysti! 

Jonathan säikähtää kun tuntee koko seurueen olevan häntä vastaan ja ottaa puolustusmekanisminsa käyttöön. Hän katsoo Simonia tarkkaan ja kysyy kuuluvalla äänellä vakiokysymyksensä. Vävykokelaille nimittäin.
 

Jonathan: Kuulehan julli, VÄÄNNETÄÄNKÖ KÄTTÄ?!
Simon: Sopii, myttä myö'emmin. Minä en 'älyä verta ypeisiin vaatteisiini. 
Jacqueline: Nyt Jonathan suu kiinni! Simon, tulehan tänne viereeni! 

Jacqueline tekee samoin kuin Jonathan ja ottaa käyttöön omat keinonsa kiusallisten tilanteiden varalta. Tosin Jacqueline on asiasta oikeasti innoissaan. Hän nimittäin alkaa esitellä Sineadin vauvan kuvia kännykästään. Simon vaihtaa Jonathanin kanssa paikkaa ja siirtää samalla kummankin kahvit ja herkut.

Jacqueline: Oi meidän toiseksi vanhin tyttäremme Sinead on lähettänyt paljon kuvia! Hän meni 2019 naimisiin Shanian silloisen poikaystävän Isaacin isoveljen Aaron Williamsin kanssa ja he muuttivat New Yorkiin. He saivat elokuussa tyttären, oi katso tätä kuvaa: siinä Sinead ja Aaron ovat ihanan pikku Nalahin kanssa! 

Simon: Ai? Hän on mystä? Ja hänen isänsä myös. 

Jacqueline: Kyllä vain! Onko suloisempaa lasta nähty?!
Simon: Hän on oikein söpö limainen pikky sammakko!
Jonathan: Kyllä tyttärentyttäreni on kaikkea muuta kuin sammakko! Saati limainen.
Simon: Ööh... Minä sanoin sylöinen pikky väyvä! Sellainen hän on!
Jonathan: Hrmh...
Jacqueline: Voi minä haluan päästä pian ottamaan tuon pikku sammakon syliini, hah!
Simon: Ööh... Niin, sammakot ovat sylöisiä itse asiassa.
Shania: Yäk!

 

Simon: Se vain tyli yllätyksenä minylle, että hän on mystä... En myistä onko Shania kertonyt.
Shania: Olen minä kertonut.
Jacqueline: Niin, sinullahan on perheessäsi värillisiä myös?
Jonathan: Johan meikäläinen sanoi, että Simmonsin perhe on monipuolinen kun löytyy neekeriä ja lesboakin! Eikös julli muista?
Simon: Ääh... En minä myistä työlläisiä. Anteeksi.
Jacqueline: Nyt Jonathan lopetat loukkaavat puheet ja heti!
Simon: Ööh... Sitä vain, kyn minyn äitini on vielä tymmempi kyin nyö... Ja sisko on mystä myös, myttä hänen tykkänsä on melkein syörä. Isä on vaaleai'oinen ja sinisilmäinen blond. Minä sain äidiltä mélaninen vain silmiin ja tykkään, ja sain hänen tykkäläätynsä myös. Melkein kaikki minyn syvyssäni ovat mystiä, ja minä olen ainyt sekasikiö.
Jacqueline: Oh sinä olet perinyt kerrassaan upeat silmät puhumattakaan hiuksistasi! Toivottavasti et pelästy kun sanon, että olet harvinaisen hyvännäköinen mies!
Shania: Äiti, PLEASE!!!
Simon: Hihihi! Kiitos, madame Simmons.
Jonathan: Noh noh, emäntä ottaa ihan rauhallisesti nyt... 
Jacqueline: Oi katsokaa nyt molemmat miten rakastaen vanhempansa katsovat Nalahia! Oletteko keskustelleet avioliitosta ja lapsista?

Simon vilkaisee nopeasti Shaniaa.

Simon: No, me olemme menossa naimisiin... joskys.
Shania: No tietysti. Ja olemme keskustelleet vaikka mistä, mutta se on meidän asiamme!
Jacqueline: Shania lopeta äidillesi tiuskiminen! Tottahan toki minä tiedän että aiotte naimisiin, olettehan kihloissa.
Jonathan: Kuten pitääkin olla!
Jacqueline: Älä keskeytä, isäntä hyvä... Vallan mainiota, että olette keskustelleet asioista! Oi minä voin sieluni silmin nähdä kuinka kauniita lapsia teille tulee! Oi avioitukaa pian, sillä minä rakastan olla isoäiti! Sinead on niin kaukana ja Annikan tyttäret ovat aikuisia jo, mikä harmi... Mikä järkyttävä menetys, että heidän kasvuaan ei saanut seurata!
Simon: Niin, no... me menemme naimisiin sitten kyn e'dimme.
Jacqueline: Shania saa siis lopettaa työnsä siellä pohjoisessa ja muuttaa takaisin pk-seudulle! Sitten teillä on aikaa!
Jonathan: Tyttären isältä tavataan pyytää ensin tyttären kättä! Me emme ole edes vääntäneet kättä Saimonin kanssa!
Simon: Minä en nyt aivan ymmärrä, mikä tarve teillä on esitellä omia voimianne, monsieur Simmons.
Jonathan: Pitäähän minun tietää onko tuleva vävypoikani riittävän riski huolehtimaan Shaniasta! Julli on toki hyvän mittainen, mutta vaikuttaa melko narukäsi olevan...
Shania: Ole jo hiljaa isä! Olet nolannut minut kultani edessä!
Jacqueline: Niin juuri! Nyt isäntä pitää typerät kädenvääntönsä omassa päässään!

 

Jacqueline etsii lisää tuoreimpia vauvakuvia kännykästään. Hän löytää kuvia, joissa Sinead perheineen on Jonathanin äidin luona, ja ärsyyntyy oitis Stephanie Simmonsin nähdessään. Simon pyörittelee silmiään Jonathanin puheille ja yrittää vaikuttaa kiinnostuneelta Jacquelinen kuvista ja jutuista, vaikka ei todellisuudessa jaksa keskittyä oikein mihinkään.

Jacqueline: Voi minä etsin kuvia, joissa Sinead on Aaronin ja vauvan kanssa äitini luona San Diegossa. Mutta minä nyt näytän näitäkin, joissa he ovat Minnesotassa Jonathanin äidillä. Ärsyttää kun Stephanie Simmons pällistelee keinutuolissaan typerästi nuo silmälasinsa liian korkealla! Ja on etualalla kuvassa! Sinead, Aaron ja Nalah ovat tuolla taustalla. 
Simon: Okei... 
Shania: Äiti lopeta! Granny Steph on aivan ihana! Simon, hän todella on sitä! Ja näytä nyt minullekin sitä, en tiedä onko Sinead lähettänyt minulle tuon. 

Jonathan: Emäntä voisi itse olla välillä vaiti! Meidän keskimmäinen neitimme, tai siis rouvamme... No, Sinead siis perheineen kävi ensin Rochesterissa ja sitten San Diegossa. Eikös kuvat ole tämän kuun alusta?

Jacqueline mulkaisee Jonathania ja näyttää Simonille ja Shanialle seuraavaa kuvaa, jossa Granny Steph pitää vauvaa sylissään.

Simon: Ovatko teidän molempien syvyt siis Y'dysvalloista peräisin? Sekä Simmonsit, että...? 
Jacqueline: Rooseveltit. Aivan niin. Minun vanhempani ovat Amerikan suomalaisia alun perin, nimi oli Ruuskanen aikoinaan. Minulla on kolme siskoa, ja kaikki me muutimme Minnesotasta Suomeen pk-seudulle kun vartuimme aikuisiksi. Oh, tässä kuvassa Sinead näyttää olevan ihan kauhuissaan, kun Stephanie ei pidä edes tyttöä kunnolla kiinni! Poseeraa vain kameralle, pah! 
Simon: No, kykäpä ei tykkäisi poseeraamisesta! 
Jonathan: Aivan! Leipurismies puhuu asiaa. Kyllä äitini osaa pitää vauvaa sylissään. 

 

Jacqueline mulkaisee miestään jälleen ja selaa vimmatusti kännykkäänsä. Hän näyttää vielä yhden kuvan samalta vierailulta, kerran poseeraamisesta tuli puhe. 

Jacqueline: Katsokaa nyt tuota naista! Mikä ihmeen "Sieg Heil!" tuo poseeraus on?! Minä vain en tule tuon ihmisen kanssa toimeen. Mutta miten suloinen Nalah on tässä! Yritän olla katsomatta Stephanieta...
Shania: Granny Steph vain vilkuttaa kameraan!
Simon: Minystäkin näyttää siltä kyin hän vain vilkyttäisi.
Jonathan: Niin tekee! Pojankloppi puhuu TAAS asiaa! Onko veljeni ottanut nuo kuvat?
Jacqueline: Ei tietääkseni...
Jonathan: Saimon hei, minun pikkuveljeni James asuu Winonassa Minnesotassa siis.
Simon: Ai nyt minä py'yn asiaakin?

Jonathan: No meikäläinen ei pahemmin välitä pianon pimputuksesta eikä kaiken maailman hippien kampauksista, siis moisista puheenaiheista. 

Simon: 'Yömäsin jo.
Shania: Huooh... Minulla on ikävä uncle Jamesia ja ant Carrie-Annia. Simon, mennään joskus käymään Minnesotassa Granny Stephin sekä setäni ja tätini luona.
Jacqueline: Uh! Carrie-Ann on kerrassaan rasittava nainen!
Simon: Niin... Minä en kyllä tiedä mitä siitä lentämisestä tylisi…
Jonathan: Ei muuta kuin koneeseen, ei sinun tarvitse sitä lentää, siellä on pilotit sitä varten, hahah! Minä olen sekä lentänyt että hypännyt koneesta, ennen kuin tämä meidän nuoriso on syntynyt! Kuulehan Saimon, miten vaimoni komentaa minua, mutta itse katsoo minun sukuni naisia pitkin nokkansa vartta! 

 

Samassa kahvilastandille tulee joukko nuoria naisia tummissa vaatteissa. Simon vilkuilee Shaniaa kuvien katsomisen lomassa ja yrittää ajatella rumia asioita oloaan helpottaakseen.

 

Saparopäinen tyttö: Sooki ja Griselda, kattokaa tätä! Tääl on joku kahvila! 
Sooki: Se on kato Selina pelkkä standi vaa. Kato ku se mainostaa jotai kahvilaa. Ei tääl oo myynnis ku iha vähä mättöö. 
Griselda: Mul ei kyl oo nälkä. Mut hengataa täs hetki ja mietitää sitä covenii. 
Selina: Ok, fine!

Simon: Myttä minä tarkoitin... Äh, ei mitään.

Jacqueline: Oh, kerro toki, monsieur Deforest!

Simon: Koiranpäskää kengänpo’jassa.

Jacqueline: Öh, anteeksi kuinka?

Shania: Ai on vai?! Mistä se on tullut?

Simon: No... Siis... Mitä minä sanoin? 
Shania: No että sinun kengänpohjassasi on koiranpaskaa! 
Simon: No kyviteltää nyt, kyn laittaa jalkaan oikein tres chic kengät, ja tylee sisään ovesta ja i'mettelee, että mikä täällä 'aisee? Ja sitten kyn ottaa ne kengät pois jalasta, niin 'yömää, että kädessä on päskää! 
Jonathan: Onko jullin kengässä NYT paskaa? Jos on, pese äkkiä! Leipurismies kun olet. 
Simon: En voi kyvitellä montaa pa'emman'ajyistä päskää. Paitsi e'kä 'evosen... Eih, ei sekään 'aise niin pa'alta! No, i'misen on varmasti kaikkein kammottavin 'ajy… Ei sitä nyt ole, myttä joskys on ollyt. 
Shania: Hihhihii! Voi näkisitpä äiti ilmeesi! 
Jacqueline: Öh... Tuota-aa... Minä en koskaan ole tullut vertailleeksi noita... hajuja... 
Simon: Ettekö? Vaikka teillä on lapsia?! 
Jonathan: Kyllä ihmispaska voittaa! 
Jacqueline: Niin... en siitä huolimatta... Ja onhan meillä toki lemmikeitäkin ollut, myös hevosia... Kröhöm!

Sooki tönäisee mennessään Jacquelinea, mikä sekoittaa naisen upeasti laitetun kampauksen. Griselda puolestaan pysähtyy Simonin viereen.

Selina: Hei mä putsaan kädet täs, ku tääl on tälläst desinfiointiainetta. Joku puhuu paskast tääl! 
Sooki: Hyii! Joo, hyvä idis! Ups! Sori vaa muori! Makee peruukki! 
Jacqueline: Anteeksi, mutta mitä takanani tapahtuu?! Kuka tönii tuolla tavalla?! 
Griselda: Moro bad boy! Vähäks pähee loimi sul! 
Simon: Ööh... Takkiko...? Kiitos. On teilläkin ypeä takki. Ja nyö lepakon siiven malliset lasit. Mistä ne ovat peräisin? 
Griselda: No kiits. Ne on yhest trolliwoodilaiset putiikist nimeltä Bats & Bitches. Se on vähä ku alt-tyylin putiikki. Sä näytät siltä et sielt vois löytyy sulle vaik mitä. Diggaaks energiakivist? 
Jacqueline: Mitä nyt tapahtuu?! Kuka muori? Kenen peruukki?! 
Simon: Ööh... Mistä?

Griselda: No ne on kaikkii kristallei ja muit luonnonkivii jotka rauhottaa ja parantaa energioit. Niitä voi käyttää vaik hieronnas. Mä oon ite asias hieroja ja kynsiteknikko. Voin koodaa sulle mun koordinaatit, nii saat tulla käymää. Uudet pokat saa huimii alennuksii.

Jonathan: Siinäs kuulit meidän muori! Nyt meni peruukki huonosti, hahhahhahhah!

Simon: Öh... Pitää miettiä. Kiitos.

Shania: Voi apua! Äiti älä nyt sekoa. Ja isä ei naureskele!

Griselda: Makeeta! Mä teen myös intiimihierontoi, et sano vaan mitä tarviit, nii se onnistuu! Mä osaan antaa orkun vaikka kelle! Ja hottikset kuten sä saa alennuksii!

Simon: Ööh...

Shania: Mitä helvettiä sinä puhut, nainen?! Kukaan muu ei anna sille miehelle or... orkideoita kuin minä! Hän on kihlattuni!

Griselda: Mitä tos sun toises hihas lukee?

Simon: 'Ot stuff...

Griselda: No nii, mähä tiesin! Pahat pojat on aina hottiksii!

 

Paikalle ilmaantuu pinkkitukkainen nainen ja silinteripäinen, 1800-luvun tyyliseen kostyymiin pukeutunut mies. Shania on paljon enemmän järkyttynyt naisen orkku- ja hottispuheista kuin äitinsä pilalle tönitystä tukasta ja muorittelusta. 

Selina: Hei, Candi ja Oliver tuli! Missä Samara on?
Candi: Se jäi hengaa jonku barbipöydän ääreen; se miettii viittiskö alkaa keräilee nukkei.
Selina: Ai jaa. Siitä tuli mieleen, et mulla ei varmaan oo yhtää lapsuuden barbii kunnos. Mä suttasin kaikkien naamat tusseil aikoinaa ku halusin piirtää niille uudet naamat!
Sooki: Joo, ja vähäks mä vihasin sua siitä hyvästä! Ku et sutannu ainoostaan omii barbeis, vaan mun myös!
Selina: No voi vittu, ku oon pyytäny sulta anteeks niin tuhannesti... Mä ostan sulle uudet tilalle!
Sooki: No senku näkis!
Oliver: Mitä bämät tappelee tääl, hei? Ja mitä beibikuvii tuol o? Joku vitun sukukokous menossa... Hahaha!
Shania: Mitä hiton sekoilijoita täällä yhtäkkiä marssii?!
Jacqueline: Voi hyvänen aika sentään millaista kielenkäyttöä! Aivan kertakaikkisen pöyristyttävää!
Shania: Minuakaan ei kyllä naurata YHTÄÄN! Toisin kuin isää?! Voitko lopettaa nauramisen?! Huh huh mitä messuvieraita... Grrr…

Jacqueline: Voi tavaton sentään, minä löysin onneksi niitä Kalifornian kuvia joista puhuin! Simon, tässä Sinead perheineen on minun äitini luona. Emilia-mummi asuu San Diegossa vanhusten palvelutalossa, jonka pihalla kuvat on otettu. Sun Sensation -talon seinä näkyykin kuvissa. 
Simon: Okei... 
Jonathan: Hah hah haa... Vai pitäisi meikäläisen taas olla hiljaa? Ei onnistu, kerrankin kun innostuin nuorison jutuista, hehhe! "Hottikselle orkkuja alennuksella", hohohoo! "Muorin pe-pe... kjäh kjäh... PERUUKKI!" Hah haa!

 

Simon istuu hiljaa naama punoittaen ja Jacqueline näyttää hänelle kuvaa Sineadista vauvoineen San Diegossa. 

Jacqueline: Tässä äitini siis pyörätuolissa, hän on pahasti Alzheimerin runtelema jo, mutta osaa siitä huolimatta pitää vauvaa kunnolla sylissään! Toisin kuin Jonathanin äidillä oli kuvassa... Katso Simon kuinka suloinen Nalah on äitini sylissä! Jos minä olisin kuvassa, siinä olisi peräti neljä sukupolvea Roosevelt-Simmonsin naisia.
Shania: Äiti älä hauku toista mummoani! Ja isä, PLEASE! AGAIN!
Jonathan: No meikäläinen ei naura, hyvä on. Sillä ehdolla että se emännän puhelin laitetaan jo kiinni!
Jacqueline: Ei taatusti laiteta! Katsokaa nyt Shania ja Simon MOLEMMAT YHDESSÄ pikku Nalahia! Nyt kun näin miten komea sinä olet, Simon, minä olen aivan varma että saatte upean näköisiä lapsia!
Shania: Äiti älä jaksa sinäkään...  

Simon: Huooh... 

 

Samalla kun Jacqueline näyttää Simonille seuraavaa kuvaa, mulkoilee Shania niin ikään äitiään, isäänsä sekä kahvilaan tullutta goottiporukkaa. Jonathan ja Jacqueline puolestaan mulkaisevat välillä toisiaan ja Simon istuu vakavana kädet sylissään, katse lasittuneena Jacquelinen luuriin.

Jacqueline: Tässä kuvassa tyttäremme sekä tyttärentyttäremme näyttävät kerrassaan liiankin suloisilta! Oh, voisin vaikka syödä tuon pikkuisen suihini!
Jonathan: Siitä vaan jos muori kannibaaliksi on ryhtynyt. Ja sinunko äitisi EI istu kuvissa etualalla?
Jacqueline: No EI ISTU! On se nyt kumma kun et osaa käyttäytyä!
Shania: No ettehän te osaa kumpikaan! Ja vuoron perään kehutte omaa äitiänne ja haukutte anoppianne! Emilia-mummi ei istu lainkaan etualalla, mutta joku typerä Amerikan lippu hänellä on kädessään. 

  

Nuoret naiset kailottavat melkein vieressä.

 

Candi: Kattokaa mun uutta hämissormusta!

Selina: Ooh! Meil kaikil on makeet sormukset; mul ja Sookil on nää pääkallot!

Sooki: Samanlaine hämis ku mul on kaulas!

Griselda: No mul ei oo nyt yhtään sormust. Ne jotenkin ahistaa, sama ku rannekorut. Mä pidän mieluummin tätä veripulloo kaulas.

Candi: Onks siinä oikeeta verta?

Griselda: Joo, vampyyrin verta! Hähähhää!

 

Candi: Kattokaa, sieltä se Samara tulee! Moroo!
Samara: No mitä äijät?
Selina: Kuha hengaillaa! Mite sä tarkenet nois mikroshortseis? Siis mä en tajuu! Nyt on jo pakkasta! Samara: Mä oonki lämminverine, hähää!
Griselda: Lämminverine tarkottaa et on korkee ruuminlämpö niin ku kissal, eli sillon palelee helpommin. Eli sä oot kylmäverine ku sulle ei tuu kylmä helposti.
Samara: No ihan sama se mulle! Mä pukeudun muodin mukaan enkä lämpötilan!
Sooki: No, gäijät ainaski kyylää sit sun persettä, niin ku toi kikkarapää tossa! Ja toi vanha gubbe myös!
Shania: Kikkarapää ei kyllä katso sinne päin edes! Tämä gubbe sen sijaan katsoo kuin kakara karamellia!
Jonathan: Mitäs se meidän neiti sanoo?! Kieltämättä kivat housut blondilla. Housut ilman kangasta, heheh! En tiennyt että sellaisia onkaan!
Jacqueline: Jonathan, hyi olkoon!
Shania: Minä en saa liikkua minihameella, mutta joku random muija kyllä sitäkin niukemmilla pöksyillä on kiinnostavaa katsottavaa, pyh!
Jacqueline: Ei tästä kuvien katselusta tule mitään! Te olette ihan mahdottomia! TÄÄLLÄ on ihan mahdotonta!
Simon: Mitä?
Jacqueline: Että ei tämä kuvien katselu enää onnistu!

 

Samara: Häh? Puhuuks joku musta? 

Candi: Joo, toi vanha gubbe kuolaa sua! Mut älä siitä välitä. 

Samara: Ääh... Kaikkii pervoi sitä liikkuuki... Mut vittu ku toi korsetti näyttää makeelta sulla! 

Candi: Eiks näytäkki? Mä vähän yllätyin, miten se anto mulle tissit! Ku normaalisti oon NIIN flat, et mä oon harkinnu jo silareitki. 

Samara: Älä ny mitään silareit hanki! Ainoostaan epävarmat bimbot hankkii sellaset! Sä näytät ihan sairaan hyvält sellasena ku oot! 

Candi: Ai, kiitti. Niin muute säki. 

Samara: Thihihi!

 

Miriam: Hei meinaatteks te niin ku ostaa yhtään mitään?

Samara: Öh... Joo! Kai me otetaan ainaski kahvit, mut ei viel. Meiä pitää ensi vähä miettii.

Candi: Joo, täähä on hyvä mesta kokoontuu ainaki hetkeks. Voi vittu ku meil olis joku pysyvämpi mesta, mihi perustaa coven.

Miriam: Ai niin ku mikä kaivo?

Samara: Coven on noitapiiri, eli me tarvitaan niin ku pesä jossa saadaan kokoontuu, hihi! Ku meit kiinnostaa kaikki noituus ja muut taikamaailman jutut. Diggaatsä noituudest? Tuu mukaan meiä coveniin!

Miriam: Äh, en mä tiiä... 

Candi: Tuu vaa! Täs on vaa pieni osa meiä goottipossest; meit on paljo ja me kaikki digataa vähä eri jutskist. Mä oon Candi, ja täs on mun frendi Samara. Noi kaks samannäköst bämää o Samaran pari vuot nuoremmat kaksossiskot Sooki ja Selina, ja toi lyyli, jolla on huuliläväri, on Griselda. Ja toi heebo on Oliver. Meil on aina hauskaa yhessä! Tuu mukaan!

Miriam: Mä oon Miriam. Pitää miettii viel. Onks siinä teidän covenis mukana hottismiehii?

Candi: No, toi Oliver on ainaski aika hottis, vaik se onki vähä nörtti, ku se on vampyyrinmetsästäjä, niin ku Griseldaki, ja me muut taas ollaan vampyyreit ja noitii. Ja kyl meil pari muutaki heterocismiestä saattaa olla, jos sua sellaset kiinnostaa. Suurin osa meist on kyl sinkkui, ku me ei uskota mihinkää old-fashioned perinteisiin. 

Samara: Joo! Pysyvät parisuhteet on NIIN last century!

 

Oliver heiluttelee kävelykeppiään ja tökkäisee sillä Simonia ihan yllättäen nivusiin, mikä laukaisee Simonissa syvän trauman, josta ei moni tiedä. Sen sijaan näkyvät seuraukset järkyttävät kaikkia ympärillä olijoita.

Simon: Mitä 'elvettiä?! LAKKAA 'EILYTTÄMÄSTÄ SITÄ 'ELVETIN PÄSKÄISTÄ KEPPIÄSI, TAI MINÄ KATKAISEN SEN KA'TIA! CASSEZ-VOUS, CONNARD!
Samara: No jopas... Sehän suuttu. Vähäks cringee. 

Miriam: No huh, bossi sekos...
Oliver: Ups, sori kauheesti! En mä hiffannu. 
Shania: Apua mitä ihmettä?! Oi kulta sattuiko sinuun?!
Jacqueline: Joko te häiriköt käytte kahvilan omistajan kimppuun?! Kerrassaan pöyristyttävää!

 

Simon työntää kepin pois, rauhoittuu heti ja kääntyy häpeissään Jacquelineen. 

Simon: Anteeksi... En minä yleensä, öh, syyty pienistä... Myttä työ olisi voinyt py'käistä jonkyn silmän. 
Jonathan: Mitäs nyt? Tarvitaanko täällä ojennusta nuorisoon? Täältä löytyy kaksoset: meikäläisen isot nyrkit nimittäin! 
Samara: Ootsä ok, Oli? 

Oliver: Joo... Se oli mun syytä, se oli vahinko. Hei anteeks vielä, en mä tarkotuksel! 
Samara: Et tietenkää. Ja yks karjuu ku sä olisit tyyliin murskannu sen munat! Ja toinen uhkailee sua! 
Jacqueline: Öh... E-en minä tarvitse pahoitteluja SINULTA Simon! Olen kertakaikkisen hämilläni suurin piirtein kaikesta ympärillä tapahtuvasta. 
Candi: Tunnenks mä ton gäijän? 
Shania: Minä en tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta ei ainakaan mitään hyvää.

Candi tulee Simonin luo ja laittaa kätensä tämän olalle.

Candi: Hei, mä tiiän vaan YHEN ranskalaisella aksentilla puhuvan gäijän, joka kiroilee ku seilori, pukeutuu ku pelle, ja sekoo ihan pikku jutuist. Simon Deforest, etkö ookki? 
Simon: Voi Lyöjä... Ööh... Kyllä. Ja te olette... Candi Dale? 
Candi: Hahaha! Joo! Hei kuulkaa äijät: Simon on ihan legit! Se on mun vanha kuvismaikka! Tai ei nyt nii vanha, mut mä kävin sen kursseil joskus kolme vuotta sitten. Siis NIILLÄ kursseilla! Se on nakumalli! 
Jacqueline: Oh, ihanko totta? Minähän olen koko ajan sanonut että monilahjakkuus! 
Samara: Tääh? Kerro lisää! 
Candi: Joo! Siellä se posetti ihan ilman kuteit, ja sit ku joku muu posetti, nii Simon kyttäs haukkana kaikkien piirtäjien takana ja kommentoi kovaan ääneen miten paskoi me oltiin! Hahah! Se oli ihan hilaarious! 
Samara: Siis mitä helvettii? Ai, oliks sil sit iso?! Thihihii! 

  

 

Candi alkaa levitellä käsiään naureskellen, ja Simon jähmettyy paikalleen häpeästä.

Shania: Näpit irti nyt! Se seilori on minun kihlattuni!
Selina: Näytä meille!
Candi: Nooo... Miten sen nyt ottaa? Saatto se olla vaikka näiiiin iso...
Samara: Voi apua, mä en kestä! Thihihihihii!
Jonathan: Jaahas, jaahas! Vai on se leipurismies vielä nakuillut julkisesti? No, kunhan et nakuile enää!
Shania: Nyt hiljaa kaikki! HILJAAA!

Muut tytöt kerääntyvät Simonin selän taakse hihittämään, kun Candi mittailee ilmaa ja laittaa lopuksi kämmenet lähes yhteen. Simonia hävettää niin, ettei hän osaa sanoa mitään, katselee vain jonnekin kaukaisuuteen ja toivoo voivansa kadota paikalta sillä sekunnilla. Ja näin Simonin pinna vain jatkaa venymistään. 

Candi: Saatto se olla myös näin pieni... En oo nyt iha varma, ku siit on aikaa. Koskas herra Deforest järjestää taas taidekurssei? Voisin virkistää vähä muistii.
Selina: Hei äijät, mehän voitais kaikki mennä tsekkaa se kurssi!
Griselda: Joo! Mä voin tarjoo siel intiimei energiahierontoi!
Sooki: Mä tuun kans! Mä en kyl osaa piirtää ku tikku-ukkoi, et mua pitää ehkä opettaa kädestä pitäen... Thihihii!
Samara: Mä voisin auttaa, jos malli ei pysy paikallaan, vaik pitämällä kullista kii! Rähähää!
Jacqueline: Voi Simon, nuo ihmiset saisivat pohtia VAKAVISSAAN törkeää käytöstään. Olen kovin pahoillani.
Oliver: Plääh! Ette oo bämät tosissanne!
Candi: Ollaan me! Hei, nyt mä vast tajusin... Toi Café La Teinte... Sehän on ranskaa! Onks se Simon SUN kahvila? Mä muistan ku sä joskus puhuit, et aikoisit perustaa kahvilan! Voi tsiizus, tää se on! Missä se niin ku sijaitsee oikeesti? Me tullaan ja perustetaan meiä coven sinne!
Selina: Jee! Me löydettiin viimein se PESÄ!
Shania: NYT KUKAAN EI PITELE KULLISTA EIKÄ KUKAAN SAA PESÄÄ!
Jonathan: Hahhahaa, hyvä että meidän neitikin murjaisi vitsin, hohoh!

Shania: Se EI OLLUT vitsi!
Miriam: Se coven kuulostaa kyl nii hulvattomalt, et mä voisin liittyy mukaan! Ja tietty se tulee mun duunipaikalle, jee!
Jonathan: Kröhöm! Niin, eipä tietenkään, ei. Kuulkaas neiti ja pojankloppi, me tästä muorin kanssa lähdemme, sillä gubbe tahtoo ainakin pesää! Ei haittaa vaikka muorin peruukki on vinossa, on ilmavoimien Kapteenin lupa koskettaa kul...
Jacqueline: NYT SUU KIINNI!

 

Kello on noin yksi kun Jacqueline ja Jonathan sanovat hyvästit ja suuntaavat ulko-ovelle, mutta pysähtyvät vielä hetkeksi, sillä Jacquelinella on siipalleen painavaa asiaa. Seinällä mainostetaan jo ensi kevään messuja. 

Jacqueline: Voi hyvä tavaton, minkä vuoksi sinun piti taas kerran vetää sitä typerää rooliasi jyrkkänä appiukkona?!
Jonathan: Minä en mitään roolia esitä!
Jacqueline: No kyllähän minä sinut tunnen, menin kanssasi naimisiin, kahdesti. Onko Simon mielestäsi niin huono mies Shanialle?
Jonathan: Kelpo mies tuo leipurismies. Niinhän se on, että leipä miehen tiellä pitää ja tuo hujoppi se osaa leipoa! Saimon ei myöskään ole mikään vanha kääkkä kuten Tommi ja Connor. Ja tohtii puhua suoraan, jopa meikäläiselle! Heh!
Jacqueline: No minkä ihmeen takia sinä sitten käyttäydyit noin huonosti?! Minä hyväksyn Simonin, todellakin! Mutta en minä siinä tapauksessa halua puhua ilkeitä?!
Jonathan: No en kai minä nyt sille sitä sano, että hyväksyn! Pitäähän pojanklopin nähdä vähän vaivaa tyttäremme takia, haha! 

Kellon tullessa kolme Simon alkaa korjata messuille tuotuja tavaroita pois Shanian ja Miriamin avustuksella. Flora on jossain teillä tietymättömillä, eikä Simon ole naisen katoamista edes huomannut. Simon on kovin hiljainen.

Miriam: Olipa sekoboltsii menoo! Mä en oo aikoihi nauranu näin et mahaan sattuu vieläki… Ahahahaaa! 
Shania: Kulta, oletko kunnossa? 
Simon: Tietysti. 

Shania: Miten niin tietysti? Ensin isäni oli ihan kamala ja sitten vielä kaiken maailman vampyyreitä olevinaan... Olen todella pahoillani isäni puolesta, hän ei OIKEASTI ole noin hullu kun häneen tutustuu.  

Flora ilmaantuu yllättäen paikan päälle, ja Simon on helpottunut ettei tarvitse puhua Shanian vanhemmista.

Flora: No onpas täällä sotkuista!
Simon: Mitä? Missä 'elvetissä sinä olet ollyt?!
Shania: Täällä OLI vielä paljon sotkuisempaa. Tarkoitan vieraita standilla.
Flora: Häh? Kävin kotona, kun kerran et näyttänyt tarvitsevan minua.
Simon: Kotona?! Sinyn piti ävystää minyä täällä!
Flora: No etpä tainnut edes huomata minun puuttumistani, kun et edes esitellyt minua kihlattusi vanhemmille, ihan kuin minua ei olisi ollut olemassa ollenkaan!
Shania: Mutta kyllähän me pär... Ei kun ei mitään. En sekaannu tänään enää mihinkään…

 

Miriam putsaa käsiään ja katsoo riitelyä ihmeissään.

Simon: Mitä 'elvettiä? Olisit kyllä i'an itse voinyt avata syysi!
Flora: Sitä paitsi ei ole minun hommani olla joku messuemäntä! Minun kuuluu avustaa sinua kotona ja töissä, ei tällaisessa... tällaisessa tapahtumassa jossa vilistää vaikka mitä kakaroita! 
Miriam: Vittu ku aina joku tappelee millon mistäkin syystä. Toi niin sanottu avustaja on kyl iha kauhee itteään täynnä oleva ämmä.
Simon: Minä käyn näillä messyillä jopa pari kertaa vyödessä… 
Shania: Voi Fleur, olisikin vilistänyt kakaroita... Vilisti joitain ihan muita... 
Flora: No, ihan sama, minä tulin nyt auttamaan sinut täältä kotiin, ja sitten tämän päivän hommani on siinä. 
Simon: Huooh... 'Yvä on, myttä Shania tylee mykään! 
Flora: Plääh… 
Shania: Kuulkaa neiti Fleur Endösö, ei mitään mutinaa kerran Simon sanoo että tulen. Ette ole halvimmasta päästä! Toisin kuin eräät vilistäjät täällä tänään...

 

Flora on kuskannut Shanian ja Simonin ensin kahvilaan, ja mukana on viety leivokset ja pienet messuilla olleet tarvikkeet. Miriam on mennyt kahvilaan omalla kyydillään ja auttanut siellä tavaroiden purkamisessa ja järjestelyssä Liljan kanssa. Simon ja Shania ovat viipyneet kahvilassa niin pitkään, että kello on jo seitsemän kun Flora kuskaa heidät Simonin kotiin ja lähtee matkoihinsa.

Simon laahustaa makuuhuoneeseen ja Shania tulee perässä. Simon istuu sänkyyn ja alkaa riisua takkiaan ja kenkiään, sanaakaan sanomatta. 

Shania: Simon, miten voit...? Oikeasti?
Simon: I'an 'yvin. Kyinkä niin?
Shania: Olet niin hiljainen. Pyydän vielä kerran anteeksi sitä että vanhempani änkivät messuille kyyläämään. 

 

Simon: Äsh! Minä olen tottynyt jo olemaan kaikkien vitsien ykkösko'de. Minä olen oikein po'jaton kaivo mitä vitsei'in tylee.
Shania: Isäni on oikeasti tuollainen aina, jos joku lapsensa esittelee kumppaninsa. Siis ihan joka kerta. Isän toiminnasta on nimenomaan tullut se vitsi.
Simon: No, hän vi'aa minyä jo valmiiksi, joten eipä'än tyle mitään yllätyksiä sitten… Sinyn äitisi taas... Hän kyllä pettyy pa'asti.
Shania: Siis... Sinä kun et tunne heitä, toki minäkin olettaisin samoin sijassasi. Mutta isäni näytti hyväksyvän sinut, kun oli valmis heilumaan nyrkkiensä kanssa puolestasi. Siis puhun nyt täysin totta. Äitini puolestaan näytti vallan hullaantuvan sinuun. Saatpa nähdä, että puhun totta!
Simon: Se kyllä myyttyy sitten kyn he saavat selville, ettei meille tyle lapsia, ja se jo'tyy minystä.
Shania: Oi älä mieti tuollaisia nyt. Eikä mietitä enää minun vanhempiani, ne ihmiset tulevat jo korvistani ulos. Minä olen nyt täällä, sinun luonasi. Unohdetaan kirotut vanhemmat. 

 

Simon huokaa ja katsoo lattiaa. 

Simon: Niin kai...
Shania: Mikä sinua huolettaa?
Simon: 'Etkinen... Täällä ei ole mitään sinyn tavaroitasi?! Oletko sinä menossa takaisin van'emmillesi? Sinä et 'älyäkään jäädä tänne?
Shania: No tietysti haluan! Lähdin vain niin kiireesti messuille heti saavuttuani, joten otin hammasharjan ja yöpaidan käsilaukkuun, hih! Ne matkalaukut kyllä saa vanhempieni luota tänne. Isäni saa luvan tuoda ne, kerran kehtasivat sännätä perässäni messuille sinut tavatakseen!
Simon: Niinpä tietysti, pitää sitten tavata sinyn isäsi 'eti yydestään.
Shania: Voi minä käyn hakemassa laukut pihalta tai pyydän jättämään ovesi taakse. Älä pelkää. 

 

Simon katsoo ylös Shanian rintaan. 

Simon: Ei sinyn tarvitse, kyllä hän saa tyllä... Mikä työ on? 

Shania yrittää katsoa siihen mihin Simon, mutta ei näe kuin mekkonsa yläosan sumeana. Huoneessa ei ole kaikki valot päällä, joten hämäryys ei ainakaan auta asiaa.

Shania: Mikä?! Ei kai hämähäkki?! 

 

Simon kohottaa kätensä ja tarttuu Shanian rinnuksissa olevaan pikku esineeseen. Se ei lähde heti irti, ja Simon kääntää sitä kunnes se irtoaa, ja hänen kätensä viipyy pitkään Shanian rinnalla. Shania kiljuu samalla ikään kuin kaiken varalta. 

Shania: Iiiiik! OTA SE POIS! OTA SE POIS! 

 

Simon näyttää Shanialle pienen korun. 

Simon: Mikä tämä on? Se näyttää koryltä.
Shania: Oh... Eikä?! Minun nenäkoruni?! Miten se mekossani oli?!
Simon: Hihih! Ei ole ensimmäinen kerta kyn sellainen on tippynyt sinyltä. Onneksi se ei kadonnyt kokonaan.
Shania: En ole huomannut että se on pudonnut! Ei tosiaan ole, hih! Voi kun kätesi tuntui niin kivalta, lämmin ja voimakas... Mutta tajusin sen vasta nyt, koska pelkäsin olematonta hämähäkkiä!
Simon: Oliko siinä sellainen... vastakappale? Se on kai 'ävinnyt. Myttä ei se mitään, minä ostan sinylle yyden tilalle.
Shania: Voi minulla on niitä koko joukko mukana. Eli ei tarvitse, mutta kiitos. Hihih…
Simon: Trés bien. 

 

Simon laittaa Shanian nenäkorun sekä aurinkolasinsa lasivitriinin päälle ja ottaa kaulastaan nauhan jossa on sydänriipus. 

Simon: Ai niin, yksi jytty… 

Simon kurottaa jotain sängyn alta. 

 

Sängyn alta löytyy pieni paketti, jonka Simon ojentaa Shanialle. Shania on ihan hämillään ja ottaa paketin vastaan. 

Shania: Mikä tämä on?
Simon: Sinyn syntymäpäiväla'jasi, vä'än myö'ässä kyten kaikki minyn antamani la'jat.
Shania: Oih, kiitos! Pari viikkoa sinne tänne! Sitä paitsi läheskään kaikki eivät ole olleet myöhässä. Viime jouluna saatu Barbie ja matkailuauto esimerkiksi saapuivat postissa paljon ennen joulua.
Simon: Okei... Se on 'yvä. Avaatko sinä sen?
Shania: Oh, anteeksi. Tietysti. 

 

Simon katselee hiljaisena kun Shania avaa pakettia. Shania nostaa kannen ja tuijottaa lahjaa haltioissaan. Sitten hän katsoo Simonia, jolla on kädessään sydänkorunsa. Shanian lahjapaketissa on samanlainen kultainen sydän punaisella korukivellä, mutta kultaisessa kaulaketjussa. 

Shania: Oh, eikä! Tämä... Oh, tämä on kerrassaan IHANA! Oi kiitos rakas!
Simon: Nyt meillä on samanlaiset sydämet.
Shania: Kuinka ihanan romanttista! 

 

Shania syöksyy antamaan Simonille suukkoa. Shania ehtii koskettaa huulillaan Simonin huulia, jolloin tämä perääntyy äkisti ja kaatuu sängylle. 

 

Shania vetäytyy kauemmas hämillään. 

Shania: Si-simon...? Mikä nyt...?
Simon: AIH!
Shania: Oi puraisinko sinua?!
Simon: Ei... Siis et... Selkään sattyy… tai oikeastaan kaikkiin ylävartalon li’aksiin. Ne kipeytyivät siitä kovasta yskästä.
Shania: Voi ei... Mutta sinä et halunnut että suutelen sinua. Mikä nyt on, kerro?
Simon: Tyle tänne. 

 

Simon vetää Shanian päälleen ja hapuilee tämän kasvoja kohti. Shania haluaisi vain tuntea rakkaansa joka puolella, päästä varpaisiin. Mutta häntä vaivaa miehen äskeinen säpsähdys. Shania yrittää suudella Simonia, mutta tämä väistää taas, tällä kertaa työntämällä huulensa Shanian korvan juureen, ja Shania päätyy pussaamaan ilmaa. 

Shania: Si... mmm... muiskis... mon... mmmi-mitä si… Odota. 

Silloin Simon hönkäisee Shanian korvaan: 

Simon: Minä olen ajatellyt koko päivän vain, ööh… miten sinä nyölet minyä.
Shania: Ahh... Minä... minä en haluaisi mitään muuta kuin nuolla sinua... 

 

Simon makoilee Shanian alla seksikkäästi... tai ainakin yrittäen olla sellainen. 

Simon: No? 

 

Simon yrittää pitää kiinni Shanian alaselästä, mutta hänen kätensä lipsahtaa naisen pakaralle. Shania kääntää päätään ehtien nähdä Simonin seksikkäästi puoliummessa olevat silmät ja koskettaa vuorollaan Simonin korvaa nenänpäällään. Sitten hän nuolaisee hitaalla kielen liikkeellä korvaa alhaalta ylös. Se tuntuu samettiselta. Miehen ominaistuoksun seassa tuoksuva partavesi on Shanian nenässä vastustamaton yhdistelmä. Hän hönkäisee korvaan seksikkäällä äänellä pienen "ah" ja lähtee liikuttamaan huuliaan Simonin satiinisella kaulalla. 

 

Simon: Ähm... 

Simon tärisee hieman mutta pysyy paikallaan. Miehen tärinä saa Shaniassa aikaan lämpimän aallon joka vyöryy alapäähän. Shania puristaa miehen reittä jalkojensa välissä kuin vaistomaisesti. Simon tuijottaa kattoa. 

Simon: Mitä hän oikein tekee jaloillaan? Ah, mutta kylläpä tuntuu hyvältä... Älä lopeta.
Shania: Ennn... mmh... Mutta minäh... Aih... helvetti miten ihana olet... 

 

Simon päästää Shaniasta irti ja alkaa huohottaa silmät puoliummessa. 

 

Shania nousee hieman ylemmäs. Niin, että hänen alapäänsä painautuu Simonin kalua vasten. Kenties MIKÄÄN universumin sisällä ei voisi tuntua niin hyvältä. Mutta Shania pelkää samalla vaikka onkin ylikiihottunut. 

 

Ja niin on Simonkin! Simon katoaa jonnekin haavemaailmaansa ja tuntee kehossaan kylmän varpaista selkään asti kulkevan väristyksen. 

 

Simon: Minä vain pyysin häntä vähän nuolemaan minua ja sitten minä menisin suihkuun... Mutta okei... 

 

Shania: Voi tavaton minä en kestä... Tämä on liiankin ihanaa, mutta... Mitä jos hän tekee tämän aivovammansa takia, ja sitten katuu myöhemmin? Mitä minä teen? Mitä minä… Oih Simon… 

Simon laittaa silmät kiinni ja huohottaa hiljaa. Hänen ihollaan on kylmä hiki. 

 

Shania makaa Simonin päällä jalat levällään niin, että miehen kova kalu tuntuu hänen alapäätään vasten. Shania tekee hidasta liikettä edestakaisin ja puristaa välillä Simonin reiden omiensa väliin. Hän suukottelee Simonin kaulaa ja käyttää välillä kielen kärkeään kuin leikitellen. Shania pelkää mihin tämä johtaa, mutta hän ei vaan voi lopettaa. 

Simon makoilee paikallaan Shanian alla ja pitelee pehmonallen kädestä kiinni. Hän liikkuu vain Shanian liikkeen mukana vähän edestakaisin, ja hänen tukkansa menee sekaisin. Hänellä on silmät kiinni muuten, mutta välillä hän vilkaisee kattoa. 

 

Shania nostaa päätään. Hän liikuttaa pientä nenänsä kärkeä Simonin poskella silmät suurina ja huomaa Simonin vilkuilevan välillä kohti kattoa. 

Shania: Simon... Katso minua... 

Simon kääntyy katsomaan Shaniaa naama punaisena ja silmät vetisinä. 

Simon: Yhymm...
Shania: Ha-haluatko minuaa-ah... Ha-haluatko t-tätä...? 

Simon nyökkää ja näyttää Shanialle pienen hymyn. 

Simon: Sinä olet niin 'yvä minylle… 

 

Shania pysäyttää liikkeen hetkeksi ja hyväilee kädellään Simonia kaulasta. Se tuntuu hikiseltä. Shania tekee vielä pari hankaavaa liikettä nostellen ja laskien lantiotaan. Sitten hän pysähtyy niin, että painaa koko kehollaan alapäänsä Simonin penistä vasten. Shania tärisee. Hän yrittää katsoa miestä silmiin, mutta ne ovat taas kiinni. 

Shania: Simon... Minä pelkään että… 

Yhtäkkiä Simonin kiinni olevista silmistä alkaa valua kyyneliä. 

Shania: Simon?!
Simon: Minä en ole ’yvä sinylle. 

Simon huokaa syvään. 

 

Shania nousee kämmentensä varaan nähdäkseen Simonin mahdollisimman hyvin. 

Shania: Rakas, minä en ole hyvä sinulle, sillä mitä jos tämä on hyväksikäyttöä? Jos teet näin sen tapahtuneen vuoksi? Aivovauriosi siis, ja minä käytän tätä hyväkseni… 

 

Simon tarttuu Shaniaa olkavarsista ja puristaa lujaa. Hän vääntelehtii ja hänen silmänsä tärisevät puoliksi ummessa. Sitten Simonin silmät avautuvat kuin refleksinä, ja Shania näkee niissä lähes pelkät valkuaiset. 

Shania: Voi apua, mitä hän… Miksi hän puristaa noin lujaa? Hän... Oi onko tämä sitä mitä luulen, laukeaako hän?! 

Simonin silmät kääntyvät melkein ympäri niin että iirikset katoavat kokonaan näkyvistä, ja koko mies tärisee ja yrittää turhaan taistella sitä vastaan; Simon yrittää peittää nopeaa huohotustaan, ja sen seurauksena hänen hengityksensä muuttuu vain katkonaiseksi. Hän näyttää siltä kuin olisi demonin vallassa. Simon nostaa reisiään ja puristaa Shaniaa niin että nainen melkein kaatuu, eikä Simon voi olla enää hiljaa. 

Simon: Ah… Ah… Ah… Jésus, aide-moi! 

 

Simon rentoutuu aivan yhtäkkiä ja päästää irti Shanian käsistä. Hän makaa silmät kiinni kuin kuollut, ja kuola valuu suusta. Hänen tukkansa on mennyt sekaisin, kun on hän liikkunut Shanian mukana. Hänen jalkansa roikkuvat sängyn reunan yli ja hänen kätensä ovat levällään sivuilla. Simon on täysin hikinen, ja hänen housujensa haarovälissä on märkä tahra. Paita repsottaa puoliksi auki, ja sininen kajali on valunut silmien ympäriltä pitkin naamaa. Shania kuitenkin katsoo rakastaan ihaillen. 

Shania: Oh, rakas... Se oli… kaunista. 

 

Shania huomaa käsiensä tärisevän, sillä hän on ollut jo jonkin aikaa samassa asennossa. Hän ei voi uskoa, että tällainen asia tapahtui! Hän katsoo kuolaavaa kultaansa pää kallellaan ja nousee sitten polvilleen ja siirtyy Simonin viereen makaamaan. Simon näyttää levolliselta. 

Shania on kyljellään ja ojentaa toisen kätensä Simonin yli. Hän tarttuu kiinni miehen olkapäästä ja huomaa miten hikinen Simon on. Shania puristaa olkapäästä, tosin hellästi. Hän asettaa kasvonsa miehen kaulaan kiinni, leuka tämän solisluun tienoilla ja antaa kevyen pusun hikiseen kaulaan. Sitten hän jää siihen asentoon ja puristaa jälleen olkapäästä, sitten silittää siitä, paidan päältä. 

Shania: Minä rakastan sinua. Rakastan ihan järkyttävän paljon…

 

Yhtäkkiä Simon avaa silmänsä ja katsoo sivusilmällä Shaniaa. Simon nousee hitaasti istumaan. Samassa Shanian ote irtoaa. 

Simon: Quoi?
Shania: Että rakastan sinua todella paljon. 

 

Simon katsoo jalkoväliinsä ja huomaa, että housut ovat märät edestä. Shania yrittää haroa sekaisin olevaa tukkaansa pois naamaltaan. 

Simon: Non, non, non! Laisse-moi partir! 

 

Simon kompuroi pois sängystä ja konttaa vaivalloisesti lattialla pelästyneen näköisenä. 

Shania: Mitä nyt kulta? Minne sinä nyt? 

 

Simon käy istumaan lattialle lasivitriinin eteen ja ihmettelee ympäristöä. Shania ryntää hänen luokseen. 

Simon: Minä olen i’an… i’an säästäinen!
Shania: Apua teinkö väärin?! 

 

Simon peittää naamansa käsillään ja alkaa täristä ja itkeä hervottomasti. 

Simon: Laisse-moi partir!
Shania: Mistä sinä... Kulta rakas, anna anteeksi! Minähän arvasin että se oli väärin, siksi minä kysyinkin! Simon, yhyy!
Simon: Ne me touche pas! 

 

Simon pyrkii karkuun Shanian kosketusta, mutta pysyy lattialla istuallaan. Hän ei edes tajua, että siinä vieressä kyykistyneenä on Shania, joka hänestä pitää käsillään kiinni. 

Simon: Je suis crasseux! Yhyyh!
Shania: Simon, kerro mitä voin tehdä! Tiedät etten osaa ranskaa, olenhan Shania, nyyh!
Simon: Shania? 

 

Simon katsoo Shaniaa, silmät täynnä kyyneliä. Shania perääntyy vähän.

Shania: Kuka muukaan?! Oi kulta minä pelkäsin, että teit tällaista koska sinulla on aivovamma, ja sen takia en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, ja nyt minä pilasin kaiken kun lähdin mukaan tuollaisiin puuhiin, yhyy! Olisi pitänyt sanoa, että... että... Vaikka että mennään kylmään suihkuun! Eriksemme siis!
Simon: Sinä et voi koskea minyyn. Minä olen i’an säästäinen. Anteeksi!
Shania: Tiedän, etten voi koskea sinuun, ja minun olisi pitänyt olla koskematta, mutta kun minä kysyin ja sinä halusit jatkaa ja... Mitä sinä sanoit, saastainen? 

 

Simon: MINÄ pilasin kaiken! Minä en ’älyä antaa sinylle syöpää… Ny-hyyh!
Shania: Antaa MITÄ?! Voi rakas mistä sinä nyt hourailet?! Sekin on minun syytäni, nyyh! Anna anteeksi että kosketin sinua sillä tavalla, pitäisihän minun tietää paremmin! Et ole valmis tuollaiseen, enkä minä tarvitse MITÄÄN tuollaista! Kunhan rakastamme toisiamme!
Simon: Minyllä on ollyt vaikka mitä seksitäytejä! Olisi pitänyt kertoa sinylle jo aikoja sitten… Ei olisi pitänyt ikinä syydellä sinyä. Anteeksi. Nyyh! Ainakin papillomavirus humain, se ai’eyttää naisille syöpää. Se minyllä on ollyt. Eikä se IKINÄ lä’de pois ke’osta. Enkä minä edes ajatellyt sitä ennen kyin viime kesänä, kyn se tyli mieleen pitkästä aikaa. Niisk! 

 

Simon itkee ja tärisee ja peittelee naamaansa käsillään. 

Shania: Simon mitä ihmettä?! Luulin että olet tapahtuneesta niin shokissa että... Mitä ihmeen tauteja?! Simon, katso minua! 

 

Shania yrittää ottaa kättä Simonin kasvoilta, mutta tämä ei liikahdakaan. 

Shania: Ei mikään syöpä tartu suutelemalla!
Simon: Ja chlamydia, sekin minyllä on ollyt. Ja kykä tietää mitä myytä?
Shania: No mutta eihän sekään tartu suutelemalla?!
Simon: Minyn olisi pitänyt kertoa sinylle jo vyösiä sitten, myttä en tiennyt miten sen tekisin, kyn en edes 'älynnyt kertoa sinylle miten minä tein nyörenä... niitä jyttyjä. Ja... ja jos minä olisin kertonyt sinylle seksitäydeistä, niin, niin...
Shania: Simon ota ne kädet nyt pois! 

 

Shania ei suinkaan ole sukupuolitautien asiantuntija, mutta muistaa kyllä sen verran, että pelkän syljen välityksellä ei tartu moisia tauteja. Saati sitten syöpää. Hän menee kultansa viereen lattialle istumaan. 

Simon: Silloin olisi pitänyt kertoa myös siitä menneisyyden jytystä. Ja sen menneisyyden minä 'äytäsin jo käyän sitten... Kynnes, kynnes...
Shania: Simon, ei hätää rakas! Kuuletko minua...? Minä olen tässä, sinun vieressäsi ja kaikki on ihan hyvin. Minä en edelleenkään tuomitse menneisyyttäsi, enkä kauhistu seksitauteja. Ja minä tiedän, että ne eivät tartu ainakaan suutelemalla. Sinun ei tarvitse pyydellä mitään anteeksi, päinvastoin! Ja kaikkein vähiten joku syöpä tarttuisi niin.
Simon: Kynnes Aida kaivoi sen taas esiin! Nyyh-yhyyh! Ja kyllä se papillomavirus ainakin tarttyy syytteel... ei kyn syytelemällä! Nyyh! Minä olen niin kovin pa'oillani, Shania... Anna anteeksi. 

 

Shania: Helvetin Aida! Minä vihaan häntä. Mutta pakko ajatella sitä niin, että hänen petturuutensa takia minä tiedän nyt sinun menneisyydestäsi. Sinun ei tarvitse enää pelätä sen kertomista. Ja jos joku perhoskoiravirus... Ei vaan, no joku papillon, niin JOS se tarttuu suutelemalla, niin ei mitään hätää. Oikeasti! Sitten mennään yhdessä lääkäriin!
Simon: En minä voi mennä mi'inkään lääkäriin. Minyn elämäni on pilalla. En 'älyä, nyyh... En 'älyä pilata sinynkin elämääsi. Sinyn pitäisi mennä sinne van'empiesi lyökse ja sanoa että teit 'yönön valinnan. Sitten sinä voit jatkaa elämääsi paremmin jonkyn toisen kanssa. Jonkyn joka...
Shania: Höpsistä rakas! Olet minun oma elämäni valo, sitä ei pimennä minkään valtakunnan seksitauti, ei edes hämärrä hitustakaan!
Simon: Jonkyn joka osaa räkästää sinyä oikein ja jonka kanssa sinä voit saada lapsia, ja jota ei tarvitse 'ävetä aina kyn menette y'dessä ylös. Jonkyn joka ei ole yleinen vitsien ai'e. 

 

Shania: Minun ei ole pakko saada lapsia! Muistat nyt äitini puheita. Eikä ihme... Missä minä SINUA häpeäisin?! Se on pikemminkin sinun roolisi, kun tällainen bimbo olen. Eivätkä mitkään vitsitkään kiinnosta minua, siinähän vitsailisivat. Paitsi ettei kukaan tee niin. Minä vannon. Jos joku vitsailee kustannuksellasi, hän on joko kateellinen tai Gunnar! Ja jälkimmäinen on idiootein olento maan päällä.
Simon: Minä olen vain vale'dellyt sinylle tai jättänyt asioita kertomatta. Tärkeitä asioita... jo vyösien ajan. En i'mettelisi y'tään, jos sinä 'älyäisit jättää minyt ja siirtyä jo'onkin parempaan... nyyh... elämään.
Shania: Tuskallisia asioita on vaikea kertoa. Ei niitä niin vain hölistä kahvipöydässä ohimennen. Et ole salannut etkä valehdellut mitään. Et oikeasti ole! Jos oletkin, niin luotan siihen, että kerrot siitä kun sen aika tulee. 

 

Simon vain ravistaa päätään ja peittelee naamaansa. 

Shania: Minä rakastan sinua todella paljon. Sinun täytyy vain oppia uskomaan se.
Simon: Miten sinä mykä voit antaa anteeksi sen Aida-jytynkin... nyyh... vielä kaiken lisäksi? 

Shania yrittää vakuuttaa Simonin siitä, että kaikki on hyvin heidän välillään. Shania ei kuitenkaan voi olla tuntematta aivan suunnatonta tuskaa nähdessään miten rakas Simon itkee täysin lohduttomasti. Shania ei tiedä mitä voisi tehdä, jotta Simon voisi paremmin. 

Shania: Voi minähän olen antanut sen anteeksi ajat sitten. Kuten sanoin silloin jo, minä pidin sitä täysin luonnollisena että välillenne syntyi tunteita. 

 

Simon alkaa kallistua hitaasti Shaniaan päin ja nyyhkyttää samalla, ei sano mitään. Shania haluaisi vain pitää Simonia syleilyssään ja silittää lohduttaen. Vaikka aamuun asti. Vaikka seuraavaan iltaan. 

Shania: Minä en uskalla koskettaa häntä tai hän varmasti pelästyy. Minä en kestä sitä, mitä kaikkea rakkaani joutuu pohtimaan ja mitä hän on kokenut. Varmasti kaikkea sellaista mitä minä en kestäisi. Mutta siitä huolimatta minä ottaisin ne kaikki kokemukset nyt omaan menneisyyteeni, sillä siten rakkaani voisi paremmin. 

 

Simon nojaa Shanin suuntaan jo sen verran että hänen päänsä on Shanian olalla. Simon toivookin, että Shania lohduttaisi häntä nyt. Simon jatkaa hidasta siirtymistä Shanian suuntaan kunnes hän lopulta hautaa kasvonsa Shanian kaulan juureen. 

 

Shania nostaa kätensä ylös varoen ja näkee niiden tärisevän. Hän kietoo käsivartensa hyvin hitaasti Simonin ympäri, eikä mies hätkähdä. Shania puristaa, aina vain kovempaa. Hän painaa päällään Simonin päätä vasten. Shaniankin silmät kostuvat. 

 

Simon kietoo kätensä Shanian ympäri ja antaa kyynelten valua Shanian päälle. 

Shania: Rakas, ei ole hätää. Minä olen tässä. Enkä jätä sinua ikinä. 

Simon ei sano mitään, itkee vain ja tärisee ja huohottaa samalla. Hän puristaa Shaniaa lujemmin. Shania tuntee Simonin pörröiset hiukset kasvojaan vasten, ottaa vastaan jokaisen tärinästä ja itkusta johtuvan väristyksen. Hän antaa miehen kyynelten valua valtoimenaan ylleen, sillä hän rakastaa jokaista asiaa Simonissa. Myös Shania itkee. 

 

Simonin hengitys alkaa vähitellen tasaantua ja itku vaimentua. 

Shania: Minä olen tässä. En loppuelämääni, vaan ikuisesti.
Simon: Ki-kiitos. 

 

Kuluu aikaa, kun pariskunta istuu hiljaa toisiaan syleillen. Ulkona on jo pimeää. Lopulta Simon rikkoo hiljaisuuden. 

Simon: Pitäisi mennä syi'kyyn. Minä olen i'an... i'an märkä.
Shania: Oi kulta, mene ihmeessä. Menen sitten sinun jälkeesi.
Simon: Minä en käytä kaikkea lämmintä vettä. Ja jätän sinylle pyy'keen valmiiksi.
Shania: Hih, kiitos. Kulta, sinun täytyy mennä lääkäriin, niin sitten ei tarvitse miettiä niitä tauteja.
Simon: Niin kai... Olen minä miettinyt sitä joskys myttä... Siitä ei tyllyt mitään. Tyletkö... Tyletkö sinä mykään?
Shania: Tottakai minä tulen. En edes päästäisi sinua yksin. Ilman muuta haluan olla vierelläsi siellä lääkärissä.
Simon: No, siinä täpäyksessä... Kiitos. 

Simon nojaa vielä uudestaan Shaniaan. Shania nojaa takaisin samaan aikaan ja hymyilee vienosti. 

Simon: Jos minä menen sinne syi'kyyn... i'an ko'ta.
Shania: Sopii erinomaisesti. Meillä on koko ikuisuus aikaa, jos muistat?
Simon: Myistän. Minä räkästän sinyä niin... niin kyin nyö kyy ja tä'det taivaalla räkästävät toisiaan. 

 

Simon katsoo ylös kattoikkunaan, ja hänkin hymyilee nyt. 

Shania: Hih, ne tuskin rakastavat, kun tähdet ovat jotakin räjähtäneen planeetan pölyä... Tai miten se nyt oli...? Mutta ainakin nuo kaikki tuolla ylhäällä vetävät toisiaan puoleensa. Kaikki universumissa on tasapainossa. Minä rakastankin sinua enemmän kuin universumi ylläpitää tuota tasapainoa.
Simon: No, minäkin taidan olla aika räjä'täneen näköinen... Myttä sinä olet minyn yniversymini, joka ylläpitää minyn tasapainoani. Hihih!
Shania: Oi miten kauniisti sanottu! Oi Simon, sinä olet niiiiiin ihmeellisen ihana! Tsihih! 

 

Simon naurahtaa nopeasti ja nojaa Shaniaan. 

Simon: Thih! Ainoastaan sinyn mielestäsi!
Shania: Eikös sen pitäisi riittää? Hihii!
Simon: Se riittää. 

Simon sulkee silmänsä. Shania ei halua liikahtaakaan. Hän toivoo että tämä hetki ei lopu koskaan. 

 

To be continued...

 

 

Tarinassa mukana:

 

Helsingin Nukkekotimessut & Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat 18.10.2025.

 

Dolldissociation + Jennie
Kaislabarbie + Jatta
Sanna ja Saija + Sarah, Drew ja Mikael
Sarisecrets + miniminä Sari ja Integrityn Golden Glam Queen Keeki Adaeze
Tavistellen + Ellen, Nelli ja Katri
Helemaridolls + Elena
Darimatio + Blondie
Red River Dolls + Matthew
Peppiina_Barbie + Lotta ja Peppiina
Ateljee Siri + Eveliina ja Sofia
Xara + Lakeisha ja Paris 

 

Ninnin Skipper Babysitters AA Baby Nalah-vauvana 

+ Mariannen gootit ja nimettömät asiakkaat

Kiitokset kaikille teille jotka olitte mukana inspiroimassa hahmoillanne!