Osa 279 Lokakuu, kun hevonen potkaisee. Tällä kertaa tyhjää

 

1. Huonoa vointia Trolliwoodissa ja Cindy Townissa 

On lokakuun ensimmäinen päivä kello kaksi iltapäivällä, ja Pohjanmaallakin on yhä aurinkoista ja lämmintä. Shanian loma on alkanut vihdoin viimein ja hän on saanut rakkaan hevosensa Divan Dollywoodista Cindy Towniin. Shanian isä on järjestänyt 500 kilometrin pituisen kuljetuksen. Mutta ajankohta ei voisi olla huonompi; Shania on nimittäin lähdössä huomenna Simonin luo etelään. 

Shania: Voi Diva-kulta, nyt kun viimein olet täällä, minä lähden sinne suuntaan josta sinä tulit... Täytyy heti palkata sinulle hoitaja, ohhoijaa... Kyllä se isäni osaa aina sählätä asiat! Jos hän ei aiheuta talooni vesivahinkoa, hommaa hän ainoan lemmikkini toiselle puolelle Suomea, pyh! 

Shania: Miten sinä tunnut näin oudolta...? Säikyt käteni kosketusta ja roikotat päätäsi jotenkin... No, minä soitan Simonille ja kerron viimeisimmästä kommelluksesta! Sitten kuule etsitäänkin sinulle hoitaja ja äiskä lähtee pakkaamaan loput matkatavarat!

Simon vastaa Shanian soittoon sängyssä maaten ja räkäisten nenäliinojen ympäröimänä, toppi hiestä märkänä. On keskiviikko, ja Simon ehti parantua edellisestä flunssasta sopivasti viime lauantain työpäivää ja messuhulinoita varten, mutta nyt hän on taas sairaana, yllättävää kyllä!

 

Shania: Hei kulta!

Simon: Hei... Shania... Köh!

Shania: Onko sinulla vieläkin yskä?! Kun huomenna olen siellä tähän aikaan, me menemme lääkäriin! Lentoni Dollywoodiin laskeutuu kahdeltatoista. Tuletko siis vastaan sinne saakka?! Minä kyllä mieluummin tulisin bussilla Trolliwoodiin! Sinä kulta päädyt kuitenkin jonnekin Eiran kaduille kuin koko Dollywoodiin!

Simon: No... se typerä täyti iski takaisin. En tiedä mistä se tyli, en'än minä edes ikinä käy missään. Piti jäädä töistäkin pois eilen, vaikka myyten olisin vä'intään vienyt sinne leivokset. Köh!

 

Shania: No voihan hitto... Siinä tapauksessa se on varmaan jälkitauti, ja sellainen voi olla bronkiitti tai peräti pneumonia! Eli menemme yhdessä lääkäriin.

Simon: Niin... Minä saatoin kyllä käydä y’dellä klybillä ’Elsingissä läyäntäinä… Siellä oli ’yviä esiintyjiä! Ja vä’än myytäkin. Myttä kerron sinylle siitä myö’emmin.

Shania: No höh!? Klubeilla jos jossain taudit leviävät!

Simon: Ja sitten minä saatoin käydä siellä I’meellinen Pieni Maailma -messyillä Espoossa… Siellä oli sentään myötinäytös! Ja vä’än myytäkin. Kerron lisää sitten kyn me näemme. Köh!

Shania: Sinä "saatoit käydä"?! "Ja vähän muutakin!"? Mitä ihmettä sinä nyt tarkoitat?! Saat TODELLAKIN kertoa lisää huomenna! Niin, isäni hommasi Divan Dollywoodista Cindy Towniin vaikka olen lähdössä sinun luoksesi! Hevonen tuntuu jotenkin omituiselta... Se on ihmeen vaisu ja kuitenkin säikky... 

 

Simon: Mikä sillä 'evosella on? Tosiaan, ja sitten saatoin käydä myös kirkossa. Minä osallistyin e’toolliseen ensimmäistä kertaa! Se oli lyteriläinen kirkko, ja se oli i’an yskömätöntä, miten ne päästivät minyt sinne ja antoivat osallistyä e’toolliseen, vaikka minä olen katolilainen. Siellä oli ’yvin mykävä diakoni, jonka olin tavannyt jo aiemmin. Myttä kerron siitäkin sinylle lisää myö’emmin.

Shania: Siis olet kiertänyt koko pk-seudun läpi yhtenä päivänä?! Tästä suuresta seikkailusta saamme varmasti kiittää Fleur'tä!

Simon: Ei kyn... Köh! Ei se ollyt Fleur'n syytä. Lisäksi minä saatoin läyäntäinä käydä myös vaatekäypässä… Hihihi! Myttä on e’kä ’elpompi näyttää se sinylle kyin py’yä siitä. Köhhöh!

Shania: Ja Diva on ihmeen vaisu, roikottaa päätään ja... Oi minua pelottaa mikä sitä vaivaa. Siis sen naisen tehtävä on auttaa sinua ja pitää sinut turvassa!

Simon: En täjyä mistä se flynssä nyt minyyn iski… Köh! Siis miksi se 'evonen työtiin sinylle sinne Cindy Towniin? En täjyä nyt y'tään. Minyllä taitaa olla kyymettä. 

 

Shania: No minähän kerroin miten meillä oli perheeni kanssa puhetta hevosen siirrosta synttärijuhlillani, koska löysin täältä hyvän tallin. Mutta isäni sekoili kuten AINA, ja Diva saapui tänään, kun piti tulla joskus joulun jälkeen. Isäni sählää aina! Jos ei aiheuta talooni vesivahinkoa, hommaa ainoan lemmikkini väärään päähän maata! Hei kulta, sinulla on varmasti kuumetta, sitähän tulisi jo pelkästään siitä syystä että kävisi messuilla, muotinäytöksessä, vaatekaupassa, klubilla, kirkossa ja mitä vielä, saman päivän aikana. Kun olet muutenkin siinä kunnossa, ettei voi juosta maratoneja! Minä soitan sille naiselle! Ei, minä OJENNAN häntä hieman huomenna!

Simon: No minä olen kyllä saanyt kaikki flynssät ’elposti sen jälkeen kyn jöydyin ottamaan niitä koronapiikkejä Pariisissa vyönnä 2021. Siellä ei olisi saanyt te’dä töitä myyten. Ja olin sitten jo ’eti koko kesän kipeänä. En ole varma olenko kertonyt siitä sinylle. 'Eikko vastystyskyky, se on syypää kaikkeen. Sinyn isäsi kyllä kyylöstää i'an 'yllyltä... Hihih! Anteeksi, ei pitäisi sanoa noin... Myttä en voi sille mitään. Hihihi! Onko hän 'ylly?

Shania: Ei hän muuten ole hullu, mutta silloin kun on kyse jostakin hänen lapsensa tärkeästä asiasta, niin hän haluaa miellyttää niin kovasti ettei kuuntele yhtään mitään! Niin, onhan hän sen verran hullu, että hänellä on 11 lasta, kuuden eri naisen kanssa... Muistaakseni. 

 

Simon: Ai... jaa... No ilmankos sinyllä on kokonainen läymä sisaryksiä. Hihih!

Shania: Ja kun hänelle iski keski-iänkriisi, hän sai kuningasidean maata sängyssä penis kädessään ja hänen paras ystävänsä Jorma otti kuvan siitä. No, eihän siinä sitten sen kummempaa, kuin ukot lähettivät sen kuvan kaikille niille naisille! Hänen eksilleen siis! Hän odotti kuka vastaa, että: "Ooh miten komea!" ja hän yrittäisi takaisin yhteen kyseisen naisen kanssa! Caitlinin äiti Tuija muistaakseni vastasikin! Ja saman Takalan Jorman kanssa he kuvasivat vlogia hikoillessaan vähissä vaatteissa kuntosalivehkeiden kanssa!

Simon: MITÄ?! Hän teki työn kaiken... ja hänen paras ystävänsä on nimeltään Jorma?! Jopa minä tiedän mitä se tarkoittaa... HIHIHIHIIHHII! Voi Lyöjä, Shania… 

 

Simon repeilee puhelimessa siihen malliin, että Shaniaakin alkaa naurattaa.

 

Shania: No älä muuta sano, hihhihhii! Vanhempani olivat tuolloin luonnollisesti eronneet. Saatuaan nuorimman sisarukseni Pikku Junnun isä hiljalleen muuttui takaisin normaaliksi. Tai niin normaaliksi kuin mahdollista, heh!

Simon: Sinyn isäsi tosiaan on 'ylly... Hihiihii!

Shania: Voi mikä ihme hevostani vaivaa? Nytkin se kuopii tässä maata ihan pakkomielteisesti! Diva ei ole kestänyt sitä kamalan pitkää matkaa!

Simon: Ai? Mikä sillä... köh... on?

Shania: Sen on täytynyt jotenkin stressaantua kuljetuksesta ja tämähän on sille outo ympäristö! Diva on jo niin vanha, voi kamala jos aiheutin tämän sille! Muuten, vanhemmistani puheen ollen: äitini vaati perjantaina monta kertaa, että minun on vietävä sinut näytille! 

 

Yhtäkkiä Simon saa niin kamalan yskänkohtauksen, että melkein putoaa sängystä. 

 

Simon: Köhhöh! Kröhhöh! Ooh mon Dieu, je suffoque... Öhm... Köh! Köö-hhö-höö! Kööhhö-höö-höö-kööh! 

 

Shania: Voi apua! Oletko kunnossa rakas?! Oi mitä ihmettä nyt, Diva, miksi sinä nojaat MINUUN?! Sehän on ollut toisin päin! Voi Simon ja Diva, rakkaani! Minä en kestä kun te voitte näin huonosti!

Simon: Yäääh! Ant... anteeksi. Ensin näyrättää ja sitten yskittää.

Shania: No ei tarvitse pyytää anteeksi kumpaakaan!

Simon: Mitä sinä sanoitkaan siitä 'evosesta? Minä en myistä mitään. Sniff!

Shania: Yskäsi on ihan kamala! Se voi oikeasti olla keuhkokuumetta! Silloin voi hourailla ja muistaa asioita huonosti! Voi että en kestä! Ja hevoseni vointi on huonontunut silmissä! Äsken se jo nojasi minuun! Siis minuun, hevonen! Voi teidät on saatava pian lääkäriin, molemmat! 

 

Simon: Ähh, minyllä on i'an normaalistikin 'yönö lä'imyisti. Älä minystä 'yöli.

Shania: Vai en huoli?! Juuri sinusta minä tulen huolehtimaan ja juuri sinusta haluan huolehtia! Minun on vain saatava eläinlääkäri pian kiinni, kun täytyy hommata se hoitajakin Divalle! Voi MIKSI Divan piti tulla huonovointiseksi juuri nyt?! No minun takiani tietysti, minä sen halusin eri kaupunkiin tutusta ympäristöstä, nyyh!

Simon: 'Yöle'di sinä vain siitä... Divasta. Me e'dimme näh'dä... köh! Myö'emmin.

Shania: Miten niin myöhemmin?! Minulla on lentolippukin jo ja miltei kaikki pakattuna!

Simon: Minä en jaksa tyllä sinne lentokentälle sinyä vastaan.

Shania: Simon minä OIKEASTI kuolen ikävään, mutta enemmän minä mietin sitä, että uskotko sinä enää meihin, siis jos taaskaan en tule kun on sovittu?!

Simon: Sinä olet kyllä i'a... köhhöh! 

Shania: Mitä?!

Simon: I'an... i'an... 'öpsö. Ja i'ana. 

Shania: Jos siirrän tuloani vain parilla päivällä, kunnes saan Divalle lääkkeet ja hoitajan?! Kun minä en kestä enää ilman sinua!

Simon: En minä 'älyä antaa sinylle tätä päskätäytiä. Shania, 'oida vain se Diva kyntöön. 

Shania: Ai olen ihana? Hih, höpsö olen ainakin. Tsihih... Niin, ehkä se on parasta... Sille Fleur'lle minä kyllä soitan! Että pitää huolta sinusta!

Simon: Ei Fleur tyle tänne silloin kyn minä olen kipeänä.

Shania: Yksinkö sinun pitäisi muka pärjätä?! Voi miten tämä iloinen loma nyt meni tällaiseksi, että sinä sairastat siellä yksin, minä sählään täällä sairaan hevosen kanssa ja äitinikin pettyy, kun ei näekään sinua, oivoivoi...

Simon: Hänen pitää ajatella myitäkin asiakkaitaan. Hän työ minulle kyllä ryökää ovelle. En minä tänne kyöle. Köhhöh!

Shania: Katsokin, ettet kuole! Tai eiköhän Jeesus auta elleivät muut... Voi Elämäni Valo, soitan sinulle tänään illalla. Mene nyt lepäämään! 

 

Simon: Minä olen jo sängyssä valmiiksi. Sniff! Jytellään myö'emmin, mon amour.

Shania: Hyvä! Tehdään niin rakas. Äläkä vaan lähde minnekään! Ei edes muotinäytökseen tai kirkkoon ehtoolliselle, hahah!
Simon: En minä lä'de nyt minnekään... Köh!
Shania: Bon bon mi amore and bye bye!
Simon: Hihihi… Bonbon on karkki. 

Simon moiskauttaa Shanialle suukon ja sulkee puhelun.

Shania soittaa neljään eri numeroon kunnes saa eläinlääkärin kiinni. Sekin on pieneläimiin erikoistunut.

 

Shania: On tämä nyt helvetin moinen tuppukylä kun ei eläinlääkäriä saa kiinni! No nyt sieltä soitetaan takaisin! Haloo! Kyllä, Shania Simmons täällä. Yritin saada jonkun käymään täällä Pikkulammen tallilla katsomassa hevos... Ai? Te olette erikoistunut hevosiin ja tuotantoeläimiin? No taivaan kiitos! Joudun nimittäin tälläkin hetkellä työntämään kaikin voimin hevostani pylvästä vasten, tai muuten se tuntuu kaatuvan! Kyllä, en liioittele yhtään! 

 

Ilmeisesti jo eläkkeellä oleva eläinlääkäri lupaa tulla mahdollisimman nopeasti paikalle.

 

Shania: Voi Diva... Onneksi joku Pertti Tapiola on nyt tulossa. Sama se on minulle, onko ukko eläkkeellä vai ei, kunhan pääsee tänne. Yritä rakas nyt kestää!

Eläinlääkärin korkea ikä koituu Divan pelastukseksi, ainakin toistaiseksi. Miehellä on nimittäin vuosikymmenten kokemus nimenomaan isoista eläimistä ja hänen maineensa onkin alueella vailla vertaa. Mutta sekä diagnoosi että prognoosi eivät ole sitä, mitä Shania olisi valmis kuulemaan. Diva on ilmeisesti saanut jonkin kohtauksen kuljetuksen aiheuttaman stressin seurauksena, eikä hevosen korkea ikä auta asiaa. Tohtori antaa Divalle jonkin pistoksen, joka näyttää kohentavan tamman vointia nopeasti. Mutta todennäköisesti Divan elämä ei kestä enää pitkään. Shania jää itkien Divan luo Tapiolan lähdettyä.

2. Siskosten perhemuutoksia Dollywoodissa 

Neljän päivän päästä on sunnuntai ja Shania suree sairasta Divaa Cindy Townissa. Shanian isosisko Annika on samana iltapäivänä käymässä siskopuolensa Elainen luona Dollywoodissa.

Annika: Moi sisko rakas!

Elaine: Moikka Annika!

Annika ryntää halaamaan Elainea.

Annika: Voi Ellu, meitä molempia on kohdannut valtaisa elämänmuutos!

Elaine: No älä muuta sano, mä en tajuu koko juttuu viel kunnolla. Hei aiotsä ottaa mut syliis?

Annika: Voi apua anteeksi! Kuinka sinä oletkin noin kevyt, etten edes huomannut nostavani sinua, hih!

Elaine: No enhän mä oo ikinä ollu painava, mähän olin malli. Mut kerro ny kunnolla mitä siel meidän systerin synttäreil sattu.

Annika: No yhtäkkiä sinne vain marssi kaksi kaunista tyttöä, tai naisiahan he jo ovat, ja he ilmoittivat että olen heidän äitinsä! 

Elaine: Toi kuulostaa niin absurdilta! Istu ny alas!

Annika: Istun tähän sohvalle. Niin, kyllähän minä miltei heti tajusin keitä tytöt olivat, sillä olen ajatellut heitä yli kaksikymmentäkolme vuotta! En uskonut että ikinä löytäisin heitä, joten en sitten etsinytkään. Yritin jopa unohtaa heidät, sillä he... Tai heidän isänsä, tiedät varmaan mitä tarkoitan..?

Elaine: Tietty, sut raiskattiin. Ihan sairaan kaamee stoori, et se sun feikkimutsis ei antanu tehä aborttii! Tai ei kaamee siin mieles tietenkään, ku sä synnytit niin upeet likat. Mä haluun nähä ne äkkii! Missä ne siis ny on?

Annika: Aada ja Luna lähtivät kanssamme samaa matkaa Dollywoodiin ja olivat pari päivää minun luonani. Nyt he ovat hotellissa.

Elaine: Siis se Shanian Silky Streetin talohan on ISO! Tai siis se, mis sä budjaat nykyään.

Annika: Ei olekaan kyse tilasta. Tytöt ehdottivat itse hotelliin menoa, sillä he haluavat tutustua minuun ja muuhun perheeseen kaikessa rauhassa. Nyt kun saivat selville tärkeimmän: en ole muuttanut eri maahan heitä paetakseni, saatika muuttanut sukunimeäni samasta syystä!

Elaine: Aa okei... Faija selitti jotain, et Aada muistuttaa sua ja Luna on tullu faijaansa.

Annika: Näin on asiat... Isästämme puheen ollen: hän kertoi soittelevansa kanssasi joka päivä. 

Elaine: Juu faija on ihan sairaan huolissaan ku mä jäin Danskun kaa kahestaan... Vaikee käsittää vieläkään, et Joakim eka petti, sit se aiko jättää mut ja jatkaa sen punapää-horon kaa. Mut viel se, et ne teki rikoksii!

Annika: En olisi kyllä Joakimista uskonut... Pian hän istuu vankilassa kuten veljensä!

Elaine: Kai toi tutkintavankeus on ihan yhtä ankee hommeli. Toivottavasti on! 

Annika: Taatusti on. Isä muuten haluaa auttaa sinua ja Danielia konkreettisesti, joten olette tervetulleita Simmonsin residenssiin asumaan! Missä Daniel muuten on?

Elaine: Dansku luuhaa vissiin yhen takkutukkasen likan kaa. Mut siis jos faija huolii mut ja Danskun sinne niiden lukaaliin, ni totta hitos me mennään!

Annika: Loistavaa! Kannattaa muuttaakin pois täältä asunnosta, jonka Joakimin kanssa hankitte. Ja heitä nyt tuo edesmenneen koirasi peti jo pois!

Elaine: Mä heitän jos lupaat et mä saan nähä sun tyttös nopee!

Annika: Tietysti saat!

Elaine: Mitähän Jacqueline muuten meinaa jos me muutetaan Danskun kaa sen nurkkiin?

Annika: Äitini vain iloitsee kun saa auttaa. Luota minuun sisko rakas.

3. Taidetta ja kiitollisuutta Helsingissä 

11.10. on lauantai ja Etelä-Suomessa sataa. Helsingissä erään taidegallerian aula onkin pullollaan sadetakkeja ja sateenvarjoja. Galleristi Vilma Allen on kutsunut Nicolan uuden näyttelynsä avajaisiin. Suurin kiinnostuksen kohde näyttelyssä ovat espanjalaisen Sonia Gallegon teokset.

Nicola: Kiitos paljon että kutsuit minut. Olisin toki tullut muutenkin käymään, sillä haluan kiittää sinua vielä kerran Xara'sin auttamisesta. 

Vilma: Voi enhän minä loputtomia kiitoksia tarvitse, hah! Mutta eräs asia minua kiinnostaisi! Kuulin huhun siitä kuinka sinulla, tai teillä menee!

Nicola: No Xara's on miltei entisessä loistossaan! Toki tehtävää vielä on, eikä Francine ole ollut johtajana kuin...

Vilma: No eihän minua mikään bisnes kiinnosta! Henkilökohtaisesti siis. Kuulin että treffisi komisario Koivun kanssa onnistuivat!

Vilma kehottaa kutsuvierastaan istumaan.

Vilma: Olepa hyvä ja kerro kaikki! 

Nicola: Voi me olimme viime kuun lopussa erään tuttavani kahvilassa tutustumassa toisiimme ja kävimme myös messuilla. Klaus on herrasmies, ja vaatimatonkin! Esittelin aika isoon ääneen tuttavalleni, kuinka seuralaiseni oli vallan poliisikonstaapeli, heh! Klaus toppuutteli, ettei koko kansan kuullen, hih!

Vilma: Eikös hän ole komisario? 

Nicola: On hän! Se oli hiukan noloa, että puhuin väärällä tittelillä. Mutta treffit sujuivat hienosti ja aiomme tavata pian uudelleen. Olisimme jo tavanneet, mutta työkiireet ovat vieneet molempien ajan.

Vilma: Aivan loistavaa! Odotas kun haen yhden jutun tuolta!

Vilma kävelee ison maalauksen luo ja nostaa esiin pienemmän.

Vilma: Katsohan tätä!

Vilma tuo upean Barbie-maalauksen pöytään.

Vilma: Tässä olisi aitoa Gallegoa Xara'sin seinälle!

Nicola: Ooh! Upea! Mitä taulun vuokra on kuukaudessa? Vai laadimmeko sopimuksen kaikesta taiteesta sitten kun toimitat maalaukset?

Vilma: Laadimme kyllä sitten. Mutta tämä tässä on lahja sinulle! 

Nicola hämmentyy kaikessa kiitollisuudessaan.

Nicola: Oi, minkä takia?! Minähän se tulin kiittämään sinua! Voi apua, en tiedä mitä sanoa!

Vilma: Minulle maksettiin yksityisetsivän työstä hyvin, joten siitä ei oikeasti tarvitse kiitellä. Tämän taulun haluan antaa sinulle merkiksi Xara'sin uudesta alusta ja muutenkin, sinusta on tullut minulle hyvä ystävä.

Nicola: Oi Vilma! En osaa tarpeeksi kiittää! Ja niin sinäkin olet: YSTÄVÄ MINULLE!

Taidenäyttelyssä ovat käymässä myös Annikan tyttäret Aada ja Luna, jotka ovat tutustumassa pääkaupungin nähtävyyksiin ja kulttuuriin.

Luna: Tuo lasijoutsen on niin surullinen... Se johtuu siitä, että se on yksin!

Aada: Voi mikset saman tien tee runoa siitä? "Pieni yksinäinen lintu", heh heh! Täytyy myöntää, että taide ei kyllä ole minua varten. En ymmärrä maalauksista enkä runoista tuon taivaallista! Olemme kieltämättä aika erilaisia.

Luna: Olemme toistemme vastakohtia! Ja kyllä, minä voisin hyvinkin tehdä tuosta patsaasta runon! Haluatko kuulla? 

Aada: No arvaa!

Luna: Taide on esimerkiksi sitä, että patsaan katseleminen aiheuttaa niin voimakkaita tunteita, että saa aikaan vaikkapa runon. Ja sitten jos se runo on toisen mielestä huono, se ei suinkaan tarkoita että runo olisi huonoa taidetta! Voiko se edes olla sitä, jos toinen on sydänverellään sen kirjoittanut?! Olen sitä mieltä, että huonoa taidetta ei olekaan, on vain erilaisia tulkintoja aiheesta.

Aada: Voi että sinä jaksat! En ymmärtänyt tuosta mitään. Ajattelen koko ajan vain äitiä ja sitä, että me olemme löytäneet hänet! Kaikkien niiden vuosien jälkeen!

Luna: Se on niin epätodellista... Entä jos kaikki on vain unta? Asumme yhtäkkiä Kumizaarissa Japanissa. Emme kommunikoi suomen kielellä, koska emme osaa sitä. Emme osaa sitä, koska meitä ei ole kiinnostanut opetella sitä. Meitä ei ole kiinnostanut opetella sitä, koska emme ole saaneet selville, että äitimme on muuttanut Suomeen. Me emme ole saaneet selville että...

Aada: Hiljaa nyt!

Luna: No?

Aada: No sinä jäät aina jauhamaan tuolla tavalla asioita. Tämä ei onneksi ole unta. Olemme oikeasti löytäneet äidin ja kaiken kukkuraksi äiti on ikävöinyt meitä! Ja nyt me olemme Suomessa lähellä äitiä ja tutustumme häneen ja koko sukuumme ihan kaikessa rauhassa. Ihan kuten me tutustumme tähän pääkaupunkiin nyt. Jopa tähän järjettömään taiteeseen! Ollaan nyt vain kiitollisia kaikesta.

Myös Olivia Simmons-Peters on tyttärineen taiteesta nauttimassa.

Mimosa: Äiti, tuolla on kaikkea jännää!

Olivia: Mimmi wait!

Vilma: Hyvää päivää rouva! Haluatteko kuulla enemmän jostakin teoksesta?

Olivia katsahtaa hämillään Vilmaan päin. Kuukausi sitten viisi vuotta täyttänyt tytär tapaa juosta äitiään piiloon julkisilla paikoilla, ja Mimosaa ei yhtäkkiä näy missään.

Olivia: Oh, I... I was just searching for my... Oi anteeksi, mitä sanoitte..?

Yhtäkkiä tyttö taas seisoo äitinsä vieressä.

Mimosa: Äiti, onko Shanian heppa tosi tosi kipeä?

Olivia: Mimmi! You can't play hide and seek!

Olivia tarttuu Mimosaa kädestä ja häipyy taidegalleriasta.

Olivia: Nyt tänne sieltä! Shania-serkun horse is very ss-si...sairas. On se, ihan kuten äitisi huolen takia kun juokset piiloon!

Mimosa: Ei kun tuolla oli heppa! Lasinen heppa! Tooosi iiso heppa, sellainen patsas! En minä ollut piilossa!

Olivia: Olkoon vaikka kultainen, let's go!

Vilma: Kiitos ja hyvää päivän jatkoa!

4. Tujua teetä ja sympatiaa Kokkolassa 

Seuraavan viikon keskiviikkona, 15.10. Shania on löytänyt Divan makaamasta pilttuussaan, eikä hevonen enää nouse ylös. Hysteerinen Shania pyytää eläinlääkäri Pertti Tapiolan paikalle, mutta mitään ei ole tehtävissä. Tapiola suosittelee eläimen lopettamista jo melko kylmässä Cindy Townissa. Viereisessä kaupungissa Kokkolassa on yhtä viileää, +8 astetta. Aidan luona on vieraita.

Aida: Mitäs teille kahdelle söpöläiselle tarjoillaan?

Hän ei suinkaan puhu kissoilleen, joita todellakin on nykyään kaksi. Lolita-kissa on saanut seurakseen kissan nimeltä Geisha.

Vieraat ovat Aidan poikaystävä Jiro sekä tämän sisko Suzu.

Jiro: Ei meille tarvitse mitään tarjoilla!

Suzu: Sisarushenkilö on hyvä ja pysyy hiljaa. Kyllä teetä voisi juoda.

Aida: No minä ajattelinkin laittaa vettä kiehumaan teetä varten. Voi minä en saa mielestäni sitä Shanian hommaa! Minkä vuoksi hän ei puhunut minulle MITÄÄN syntymäpäivillään, vaikka pyysin anteeksi?!

Suzu: No ethän sinä pyytänyt anteeksi ääneen! Pahoittelit onnittelukortissa.

Aida: No eikö se ole sama asia? Ostin varta vasten "Anteeksi"-kortinkin, se ei siis ollut onnittelukortti!

Suzu: Älä nyt mieti sitä, vaan anna kissoille ruokaa.

Jiro: Aida kulta, minusta se kortti ei ollut kunnon pahoittelu. Vaikka kannessa luki se "Anteeksi", sinä kirjoitit vain jotain "Lopetetaan riitely". Älä loukkaannu rakas, mutta ei se vaikuta anteeksipyynnöltä.

Aida menee pöytään istumaan.

Aida: No mutta kun...

Jiro: Ei mitään muttia enää. Ei auta kuin mennä käymään Shanian luona ja pahoitella kasvotusten. Hänhän asuu viereisessä kaupungissa.

Jiro lupaa tarjoilla teen ja ruokkia kissat, kunhan Aida lopettaa jauhamisen anteeksipyynnöstä ja Shaniasta.

Jiro: Taisin laittaa aika vahvaa teetä, hähähähäh! Voi poloiset nekot, kyllä te saatte ruokaa.

Geisha: Miuu!

Jiro: Ohhoh. Olipa Geishalla nälkä, se hotki heti puolet ruuasta!

Jiro astelee pöytään teepannu kädessään. Suzu on laittanut kupit kaikille.

Jiro: Tässä tulee nyt todella vahvaa ja mustaa jasmiiniteetä!

Aida: Kiitos kultaseni.

Suzu: Kaada tänne vaan!

Aida: Hei nyt kun katson teitä molempia siinä, minä huomaan, että olette pukeutuneet vihreään ja oranssiin!

Jiro: Ai et huomannut että olemme sisarushenkilöni kanssa samikset? Huh huh, kylläpä tulikin väkevää teetä...

Suzu: Väitätkö tosiaan, ettet huomannut näitä upeita kukkahousujani?!

Aida: No en... Sen kyllä huomasin ja huomaan tälläkin hetkellä, että potkitte koko ajan toisianne siellä pöydän alla. Hyääh! Mitä tervaa tämä tee oikein on?!

Suzu: Voi emmehän me potki, minä vain lepuutan jalkojani Jiron jalkojen päällä, heheh! 

Aida: Kyllä te potkitte toisianne kuin pikku kakarat, hih!

Suzu: Aida, jos sinä et huomaa näitä uusia housujani ilman että esittelen nämä itse, etkä myöskään tajua ruokkia kissojasi, sinulla ei ole kaikki kunnossa. Huh miten pahaa tämä tee on, anteeksi nyt vain Jiro.

Hetken kuluttua normaalisti niin ujo suutelija Jiro nousee tuolista ja kumartuu Aidaa kohti.

Jiro: Rakas, annahan vähän namia!

Aida: Mitä sinä siinä nyt... Namia vailla? Niinkö? Tsihihihih!

Aida ja Jiro alkavat maiskutella ja muiskutella nurkassa.

Suzu: LOPETTAKAA! Jiro nyt sinä pilasit tärkeän keskus-ke... kelun, hih, keskusTELUN! Aidalla ei ole kuikki kannossa! Ku-kuikki! Hahhaa!

"Muiskis maiskis nami jami"

Aida: En olekaan kunnossa vaan KÄNNISSÄ! Hihhihhii! 

"Pusi pusi muisk!"

Suzu pomppaa ylös tuolista.

Suzu: Mitääh? Hei, wouu! Hui! Huimaa kuin humalaista!? Jiro perkele! Mitä sinä menit tekemään sille teelle?!

Jiro: Terästin vähän... 

Lopulta kolmikko heiluu humalassa kaulakkain.

Suzu: Pitikö siitä teestä tehdä NÄIN vahvaa? HIK! 

Jiro: No piti! On pikkulauantai ja te aioitte juoda pelkkää teetä, heh hee!

Aida: Tuo on MAAILMAN parasta teetä! Ja minä rakastan teitä iihaan kalamasti! WUUUHUUU!

5. Avointa suolta ja skeidabägejä Dollywoodissa 

Seuraavana päivänä Shania on polvillaan hevosensa pilttuussa, muttei tunne kuinka kauran ja vehnän oljet pistelevät ihoa. Shania nyyhkyttää hiljaa otsa Divan kaulaa vasten. Hevosen harja tuntuu pehmeämmältä kuin koskaan. Silloin Diva ravistaa päätään ja Shania vetäytyy kauemmas. Diva kääntää päätään ja katsoo omistajaansa syvälle silmiin. Se asettaa päänsä Shanian syliin ja sulkee silmänsä. Shania silittää sen otsaa joka on kuin satiinia mutta tuntuu kuumalta. Silloin Diva vetää syvään henkeä ja puhaltaa sieraimistaan viimeisen henkäyksensä. Diva nukkuu pois. Shania ei koskaan unohda sitä, miltä tuo henkäys tuntuu hänen kädellään. 

Seuraava päivä on 17. lokakuuta ja perjantai. Dollywoodissa on ollut aamulla paksu usva ja vielä päivemmälläkin on kostean kalsea ilma. Caitlin ja Jaakko ovat lähdössä käyttämään Prinssi-koiraa metsälenkillä. Heillä on uudet saman merkkiset tuulitakit.

Caitlin: Hei pistä tää vessapapru tonne rotsis fikkaan! Meitsil ei oo kunnon taskui, ku muijille ei tehä sellasii, vaan äijille.

Jaakko: Täh?

Caitlin: No pitää meil olla vessapapruu ku mennään mettään.

Jaakko: Minkä takia? Minä otin kakkapusseja mukaan, täällä toisessa taskussa.

Caitlin: Ei hitsin pimpulat sä oot NERO! Nyt ku meitsii alkaa paskattaa, ei kandee juosta pusikkoon vaan voi levittää kintut keskel polkuu ja pitää tollast pussii haarois ja antaa pökäleiden paukkuu bägiin!

Jaakko: Siis mitä ihmettä sinä puhut, emäntä rakas?

Caitlin: Kuin? Meitsi ei silti snaijaa, miten noi sun skeidabägit jeesaa siihen ettei tarvi tota vessapapruu..? Kyl perse pitää sillee niinku pyyhkii anyway.

Jaakko: Voi tavaton, olisit käynyt vessassa ennen lenkille lähtöä.

Caitlin: Nii meitsi käviki. Kahesti. Mennään ny jo eteenpäin ku Prinssi venaa.

Hetken kuluttua pariskunta kävelee syksyisessä metsässä. Puut ovat jo pudottaneet miltei kaikki lehtensä. Prinssi vipeltää polulla ilman remmiä avioparin edellä.

Caitlin: Kelaa se systerin heppa sit delas eilen. Shania on ihan paskana ja tulee huomen Dollywoodiin. Ei hitto meitsi ei sais edes sanoo paska-sanaa ku heti alkaa paskattaa!

Jaakko: Emäntä kiltti, menisit lääkäriin kun sinulla on tuo jatkuva tarve kakata. 

Caitlin: Ei hitsin pimpulat, meitsi unohti kertoo yhen tärkeen jutskan joka tapahtu alkuviikost! Sillon ku sä olit siel duunihommelis Daisylandis.

Jaakko: Ne ensihoitajien koulutuspäivät olivat kyllä niin turhat. Kuten jo kerroin, meillekin tulee nyt lansseihin joku tekoäly-systeemi, kaikkea roskaa! Niin minkä sinä unohdit kertoa?

Caitlin alkaa kertomaan innoissaan alkuviikon tapahtumista ja saapastelee peräti miehensä edelle. Kohta ei olla enää polullakaan.

Caitlin: Meitsi kävi lekuris tiistaina! Kato ku meitsin vattaan sattu ja koko ajan piti hyppää kuirupaskal, siis ihan niinku sillee sairaan laihaa plöröö pukkas tulee niinku osterin perseest. Ni likat käski varaa ajan lekuriin. No meitsi sit kävi siel, se oli joku outo ämmä se lekuri. Ni kelaa...

Jaakko: Odota nyt! Meinasin kompastua kantoon! Miksi menet niin lujaa etten kuule kunnolla?!

Caitlin hidastaa vauhtia ja Jaakko ohjaa kolmikon takaisin polulle.

Jaakko: No kerro nyt! Mitä se lääkäri sanoi?

Caitlin: No se paineli meitsin masuu ja selitti jotain et meitsil saattas olla joku suoli ummes. Ja et jos kipu pahenee, se on tulehtunu ja voi räjähtää! Ja et pitää soittaa tyyliin palolaitokselle!

Jaakko: MITÄ?!

Caitlin: Meitsi kyl sano, et oma äijä on ensiapuhoitaja.

Jaakko: Siis umpisuolen tulehdus?! 

Caitlin: No nii just, joku suoli ummes. 

Jaakko: Emäntä kiltti odota nyt! PYSÄHDY!

Caitlin pysähtyy hämillään ymmärtämättä miehensä huolta. Prinssi alkaa pureskella polulla olevaa oksaa.

Caitlin: Mitä sä ny karjut ku kaureksi?! Vai mikä se ny on, kaures? Kauris?

Jaakko: Voi tavaton, sinä et ymmärrä miten vakava umpisuolen tulehdus on! Saati sitten jos se puhkeaa! Olemme töissä joutuneet paljon tekemisiin sen vaivan kanssa. Onko vatsasi yhä kipeä? Tuntuuko kipu oikealla puolella?!

Caitlin: Mitä hitsin pimpulat sä ny vauhkoot? Se kipu parani siel lekurikäynnil!

Jaakko: Siis nyt meikäläinen ei ymmärrä...

Caitlin: No meitsi lähti sit himaan sielt lekurist, ja siel oli hissi paskana. Ni meitsin piti kato landaa portait pitkin. Joka askelmal tuli sairaan iso pieru! Sit ku meitsi pääs alas asti, plörähti snadisti pöksyynki, mut se kipu loppu! 

Jaakko: No ohhoh!

Caitlin: Eiks vaan? Meitsi parani siel lekuris, vaik se ämmä antoki ihan väärän dialogin. Kato eihän se meitsin suoli voinu olla ummes ku pieruu pukkas. Aukihan se oli!

To be continued...

Tarinassa mukana: 

Xara & Nicola, Vilma, Aada, Luna, Olivia ja Mimosa