Osa 281 Aikainen appiukko alkkarit nappaa ja halloween-juhlissa kaksoisolentoja lappaa!

 

Aamu sarastaa sunnuntaina 19. lokakuuta. Shania ja Simon nukkuvat yhdessä lattialla, jossa he ovat olleet koko yön kertaakaan heräämättä. 

Silloin ilmoille kajahtaa tavallista suuremmalla volyymilla Shanian kännykän soittoääni. 

"Mä olen Red Carpet Queen, tiesithän jo sen? Mun imagoni sanelee sen millä kävelen!" 

Shania: Oääaapua?!

Simon säpsähtää hereille niin että melkein hyppää ilmaan. 

Simon: Que diable?! 

Shania konttaa kännykän äänen suuntaan, joka kuuluu jostain sängyn alta. Shania kiipeää Simonin yli hieman varomattomasti. 

Shania: Minun luurini soi! Odota, auts auts!
Simon: Aih! Mitä tapa'tyy?
Shania: Minun kirottu kännykkäni soi! Ja ristiselkääni sattuu ja... AUTS! Oih, anteeksi kulta, en tajua missä puhelin on! 

"Mä olen Red Carpet Queen! Tulipunainen, on oltava sen maton taikka astu sille e-en!" 

Simon: Aijjaijai... Mikä särky joka pyölellä... 

 

Puhelimessa on Shanian äiti Jacqueline. Simon yrittää miettiä miten onkaan päätynyt lattialle. 

Shania: Äiti, mitä...? Mitä on ta... AI MITÄH?! NYTKÖ?! Aijaijaijai... No ei mikään!
Simon: Miksi me olemme tässä... lattialla? Kykä siellä on?
Shania: Kulta, en ole ihan varma, hih!
Simon: Sinä et ole varma kykä soittaa?
Shania: Äiti, onko teidän IHAN PAKKO tulla juuri nyt? Vaikka kello onkin jo... MITÄ HELVETTIÄ?! SEHÄN ON VASTA KAHDEKSAN!? Täällä on typerä äitini, he ovat lähdössä tuomaan matkatavaroitani Dollywoodista NYT!
Simon: Quoi?! Mitä 'elvettiä nyt... Minyn pitää mennä syi'kyyn! 

Simon konttaa Shanian suuntaan niin että törmää Shaniaan, jolta lentää luuri kädestä. 

Shania: Kulta minä tarkoitin etten tiedä miksi olemme tässä lattialla, hihihihih!

Simon: AIH! 

Shania: Aijaijai! 

Shanian kännykästä kuuluu hiljaista Jacquelinen huhuilua. 

Jacqueline: Shania?! Mitä sinä nyt taas? Painoitko vahingossa mykistyksen päälle? Huuhuuu?! 

 

Shania kaatuu lattialle ja Simon jää hämmentyneenä kontalleen Shanian ylle, katsoen Shaniaa silmiin. Shania tuijottaa vain Simonia hymyillen ja rakastaen. Samalla Jacqueline lopettaa turhautuneena puhelun. 

Jacqueline: No, nähkäämme pian! Hei sitten!
Simon: Anteeksi...
Shania: Hihhihii, tajusi lopettaa mokoma eukko! Oi rakas, olet niiiiiiin komea etten voi sanoin kuvailla! 

 

Aurinko paistaa jo ikkunoista. Trolliwoodissa on tyypillisestikin outoja valoilmiöitä, joten syksykin on valoisampi kuin muualla Suomessa. Shania näyttää Simonin silmissä hehkuvan enkelin lailla siinä lattialla maatessaan. Shanian tukkakin on enkelin siipien muodossa! Simon pussaa Shaniaa nopeasti ja kevyesti otsalle. 

 

Simon nousee ylös kompuroiden ja lähtee huoneesta äkkiä. Shania jää makaamaan onnellisena lattialle, vaikka sieltä sun täältä sattuukin. Hän ajattelee Simonia ja tuntee yhä miehen äskeisen suukon otsassaan. Hän vie kätensä vaistonvaraisesti kohti alapäätään. 

Shania: Oi minun ihana kultani... Minun maailman sek... Mitä ihmettä mekossani on?! 

 

Simonilla on ollut vaikeuksia kuoriutua irti tahmaisista päällyshousuistaan, alushousuista puhumattakaan! Hän on kuitenkin käynyt pesulla niin nopeasti kuin mahdollista, ja Shania hänen jälkeensä. Simoninkin tukka on vielä kostea kun hän yrittää epätoivoisesti laittaa pöytää valmiiksi Shanian vanhempien yllätysvierailua varten. 

Shania: Oi kiitos aamutakin lainasta, tämä on kerrassaan IHANA! Ai kamala mikä niskakipu!
Simon: Ole 'yvä, chérie... Ei kyn mon amour! Onko tässä nyt tarpeeksi 'erkkyjä sinyn van'emmillesi?
Shania: Voi kulta, ei heitä varten tarvitsisi laittaa mitään tarjolle! Itse kehtaavat olla noin törkeitä että tuppautuvat aamutuimaan sunnuntaina!
Simon: Niin... Minä en täjyä miksi he 'älyävät tyllä näin aikaisin. Kaikki on i'an... i'an sekaisin. 

 

Simon raaputtaa päätään hämmentyneenä. 

Shania: En ymmärrä minäkään. Olen erittäin, ERITTÄIN pahoillani heidän puolestaan. Taas kerran...
Simon: Äh, ei se ole sinyn syytäsi. Minä mokasin kaiken... eilen.
Shania: Kuinka niin SINÄ?! Jos joku niin sinä olit järkevä.
Simon: Ensin minä annoin sinyn van'emmillesi oikein kamalan kyvän itsestäni siellä messyillä, ja sitten illallakin minä käyttäydyin i'an typerästi. Sinyn kanssasi siis. 

 

Shania: Et TODELLAKAAN antanut huonoa kuvaa itsestäsi! Ja mitä ihmettä sinä tarkoitat sillä, että käyttäydyit myöhemmin typerästi? Minä olen aina ollut sitä mieltä, että jos mies ei näytä tunteitaan, ei hän ole ihminenkään. Oletan, että tarkoitat kun itkit. Kun ME ITKIMME!? 

 

Simonia ahdistaa ja hävettää urakalla. Hän halaa itseään kietoen kätensä tiukkaan ympärilleen. 

Simon: Se... ja sitten se mitä tapa'tyi sitä ennen. Mistä se itkeminen jo'tyi siis. Enkä minä edes py'ynyt koko itkemisestä. Sekin vielä! Sinä sanoit, ettet sinä edes tarvitse mitään sellaista… Ja minylle se oli tarpeeksi vastenmielistä ja nöyryyttävää, että... että voimmeko me vain ynö'tää koko jytyn? 

 

Shania: Siis tarkoitat sitä pientä, kaunista ja intii... TOTTA KAI voimme unohtaa!
Simon: Kröhöm! Eli me siis olemme y'tä mieltä siitä, että mitään ei tapa'tynyt eilen illalla?
Shania: Rakkaani... Tiedäthän, että voit puhua minulle ihan mistä tahansa...? Minä ajattelin että... Että aivovammasi sai sinut käyttäytymään niin...
Simon: Sitä se varmasti olikin. En minä normaalisti... En minäkään tarvitse mitään sellaista.
Shania: Ilman muuta Elämäni Valo! Mitään ei tapahtunut, tulimme messuilta ja nyt heräsimme. Eikö niin? Oih sinun ei tarvitse puhua nyt mitään mistään eilisestä. Ja eihän eilen tapahtunut edes mitään? Vai mitä kultani?
Simon: Totta. Mitään ei tapa'tynyt. Ja minä olen i'an syrkeä sellaisissa jytyissä joka täpäyksessä... Kröhöm!
Shania: Sinä olet AIVAN IHANA ihan kaikessa mitä minä olen kokenut. Mutta ehkä näin hulluja unia... Heheh...
Simon: Etkä sinä edes tykännyt siitä… 

 

Ovikello soi: 

 

PLIM PLOM! 

Shania: Minä rakastin si... Aaarghh!!!!
Simon: Voi 'elvetti, nyt jo?!
Shania: Huooh... Ilmeisesti. Voi apua...
Simon: Minyn on parasta mennä avaamaan ovi... 

 

Pian istutaan jo kahvipöydässä. Simon on antanut Shanian vanhemmille poskipusut näiden tullessa ovesta sisään. Shanian vanhemmat ovat tuoneet Shanian matkatavarat, ja ne on viety Simonin isoon vaatehuoneeseen. Simon on keittänyt vierailleen kahvia, jota Jonathan juo mielellään, mutta Jacqueline ei sitä malta tehdä. Jaqcueline on jo käynyt Shanian opastuksella pikakierroksella Simonin asunnossa, niin että on vähintään kurkannut joka huoneeseen. Simon on vetänyt Jacquelinelle tuolin kuin herrasmies, mutta Jacqueline on vain kiittänyt nauraen ja jatkanut vouhotustaan. Simon on istahtanut pöytään nolon näköisenä. Hän on laittanut itselleen vain vahvan kahvin, ei mitään syötäväksi. 

Jacqueline: Oh kyllä sinä olet erityisen erinomainen isäntä Simon, niin on pöytäkin laitettu koreaksi että! Ja tämä koko keittiö: oh, kyllä huomaa että täällä asuu ammattilainen ja kaiken kukkuraksi merkki- sekä tyylitietoinen sellainen! Itse henkilökohtaisesti suosin Smegin keittiökoneita, hihih!
Simon: Niin... Öh, minyllä on täällä tosiaan paljon Smegiä. Jääkaappi ja yynikin... ja melkein kaikki pienemmät koneet.
Jacqueline: Oh minä huomasin ne kaikki, ihastuttavaa!
Shania: Joko huomasit tuon pinkin seinän? Ja patterin etenkin? Jossa tuo Raamatun jae?!
Simon: Ei kai siinä patterissa mitään jaetta ole? 

 

Simon katsoo naisten vouhotusta ihmeissään. 

Jacqueline: Oih Shania tarkoittaa tätä seinää! Minkä vuoksi yrität sekoittaa päämme jollakin "patterin jakeella", Shania? Sinun tulee asettaa sanasi selkeästi! Ja artikuloinnissakin on parantamisen varaa...
Simon: Öh... Se oli minyn syytäni. Minä olen liian pédant!
Shania: An-ta-kaaaa, pilkku, niiiin teill-le ann-ne-taan. Kelpasiko artikulointi? Pyh! Mutta katso äiti tuota jääkaapin yllä olevaa virkattua seinävaatettakin!
Jacqueline: Olehan ihmisiksi! Ja aivan, ihan kivan näköinen seinävaate...
Simon: Se mandala on minyn tekemäni... virkkaamalla. Nimeltään Sophie's Pond. Tai siis vain osa siitä; minyn oli tarkoitys te'dä siitä peitto, myttä sen keskystästä tyli liian iso, ja sitten energia loppyi sii'en...
Jonathan: Hameväen humputuksia...
Jacqueline: Ah, SINÄ olet virkannut tuon? Kuinka fantastinen! Suorastaan taidetta parhaimmillaan!
Simon: Niin... Minä 'arrastan paljon sellaisia "'ameväen 'ympytyksiä". 

 

Shania: Okei... Johan kohosi tuiki tavallinen adjektiivi ylitsevuotavaksi superlatiiviksi kun kuulit, että Simon on sen tehnyt!
Jacqueline: Jonathan, verrataanko kumpi meistä on tehnyt elämänsä aikana enemmän niin kutsuttuja humputuksia?! Hiljaa nyt! Mutta Simon, taide ei suinkaan kuulu humputuksiin!
Shania: Minua ärsyttää kun Aidankin piti hankkia tuo Chat Noir -juliste, koska Simonilla on se, grr....
Simon: Mitä? Aidalla on Le Chat Noir -jyliste? 

 

Jacqueline ihastelee Shanian aamutakkia. 

Shania: No TOTTA KAI on, koska sinulla on...
Jacqueline: Mutta mistä Shania olet saanut tämän hienolaatuisen aamutakin? Tämähän on upea!
Simon: Se on minyn. Tekotyrkistä tietenkin. Kyten tämä pitsinenkin on minyn. Myttä ne on naisille te'ty, joten 'i'at ovat vä'än ly'yet. Ärsyttää kyn mie'ille ei te'dä mitään näin ypeää.
Jacqueline: No ilmankos! Minä jo kummastelinkin, että onko Shanialla tällainen!
Jonathan: Mi-mitä...? Kuulinkohan nyt oikein?
Simon: Mitä?
Jonathan: NAISTEN aamutakki? Saimon sinullakin? Jos meikäläinen olisi hillunut Jacquelinen aamutakissa kun hänen vanhempansa Donald ja Emilia tulivat kylään, Shaniaa ei edes olisi! Eikä hänen sisaruksiaankaan!
Simon: Ai jaa... No minä en kyllä ymmärrä, miten naisten aamytakki olisi estänyt lasten tekemisen? 

 

Shania ja äitinsä istuvat alas. 

Jonathan: No sillä tavoin helpostikin, kun ei olisi alkanut avioliittokaan!
Simon: Kenen päätös se teidän avioliittonne siis oli?
Jacqueline: Jonathan älä nyt viitsi. Tiedät varsin hyvin, että olin jo raskaana kun...
Jonathan: Se oli vaimoni päätös! Kröhöm! Tietenkin. Tai minä kosin ja Jacqueline suostui.
Simon: No, onko madame Simmonsilla siis jotain naisten aamytakkeja vastaan? Koska niin minä en äsken käsittänyt.
Jonathan: Kuules leipurismies. Ei tietenkään, itsensä yllä!
Simon: Nyt minä en ymmärrä.
Jonathan: Kuinka voisit ymmärtää vanhaa kunnon aikaa kun olet pojankloppi yhä?
Simon: Niin kai sitten.
Jacqueline: Jonathan, minä varoitan sinua... 

 

Jonathan mussuttaa sitruunapiirakkaa puhuessaan kuin viimeistä päiväänsä eläisi. 

Jonathan: Ennen vanhaan tavattiin kulkea naiset naisten vaatteissa ja miehet miesten vaatteissa. Muuten pidettiin homostelijana! Nam... Perhana vie on... omnom... hyvää piirakkaa! Mitäs leipurismies sillä tarkoitti, että harmittaa kun miehille ei ole mitään yhtä noin upeaa aamutakkia? Milloinkas julli edellisen kerran on käynyt Dollmannin Gentlemen-osastolla? Kuulehan julli, väännetäänkö kättä? 

Simon: Dollmannin? Minä pykeydyn Armaniin, Gucciin, Versaceen ja Dolce & Gabbanaan ja tilaan ne käsityönä Italiasta ja Ranskasta. Ja Eden's Creationsiin, jonka pääsyynnittelijä Rolando DeMarco valmistaa minylle vaatteita ja äsysteitä ’enkilöko’taisesti täällä Trolliwoodissa. Hän ’älyäisi minyt mälliksi myötinäytöksiinsä, myttä minä en syösty olemaan kenenkään nykke. Jostain syystä tällaisia aamytakkeja on silti vaikea saada teetettyä... Monsieur Simmons, pidättekö te minyn leivoksistani? 

Jonathan: Kelpo laatua siis! Meikäläisellä ei ole vastaan sanomista! Ja nyt kun leipurismies kerran kysyy, niin pidänhän minä! Pidän hyvinkin paljon.
Simon: No miksi te sitten 'älyätte myrtää minyn ranteeni? Te 'älyätte, että minä pidän 'yöltä Shaniasta. Minyn mielestäni mies voi pitää vaimostaan 'yöltä monella tavalla, ja yksi tärkeimmistä on elannon 'ankkiminen. Minä 'arkitsin sitä teidän 'aastettanne, koska se kyylösti niin absolument 'yllyltä... Myttä minyn ranteeni on myrretty jo kerran, ja jöydyin lopettamaan työt moneksi viikoksi, joten en voi ottaa sitä riskiä enää. 

 

Jonathan ottaa lisää herkkuja. 

Jonathan: Kuules Saimon, se kädenvääntö on vaan vitsi! Pahoittelen jos otit tosissasi!
Simon: Ai? Aika 'yönö vitsi minyn mielestäni.
Shania: Isällä ei hyviä olekaan! Voinko mennä hakemaan pari My little Ponya ja näyttää äidilleni? Kun niitä ei äsken kunnolla katsottu.
Simon: Tietysti voit, mon amour.
Jacqueline: Oi kuinka kauniisti puhut tyttärellemme! Minä kyllä ajattelin näyttää teille pari vauvakuvaa, en kestä odottaa miltei jouluun että Sinead tuo pikku Nalahin näytille!
Simon: No äh, minä vain py'yn hänelle niin kyin normaalille i'miselle.
Shania: Hihih, Simon puhuu aina niin!
Jonathan: Niin pitääkin! Mutta vaimo hyvä, ei ainoatakaan vauvakuvaa nyt! Oho, johan on hyvää croissantia! 

 

Shania käväisee olohuoneessa ja tulee takaisin kahden erilaisen ponin kanssa. Jacqueline on juuri selittämässä miehille hiuksistaan. 

Jacqueline: Oi toivottavasti hiuksissani ei näy sitä pinkkiä väriä enää. Näkyykö? Olen ollut siis koko syksyn Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjassa, sillä hyväntekeväisyys on intohimoni! Ja me naiset sonnustauduimme päästä varpaisiin pinkkiin!
Shania: Ei näy pinkkiä! Mutta katsohan näitä, nyt näkyy pinkkiä!
Simon: En minä näe teidän 'iyksissänne lainkaan pinkkiä, ne ovat käyniin vaaleat aivan kyten Shanialla.
Jacqueline: Oh, kiitoksia Simon!
Shania: Katso nyt, tässä on 80-luvun poni sekä uudempaa tuotantoa!
Simon: S'il vous plait, madame Simmons... Ah, nyö ovat Pinkie Pie ja Cotton Candy! Pinkie Pie on työ joka on tässä minyn topissanikin, hän on Friendship Is Magic -piirrettyjen 'a'mo!
Jonathan: Älä vain sano, että sinäkin keräät moisia leluja!
Simon: No, en minä varsinaisesti kerää... Myttä myytämiä heistä on kyllä myyttänyt tänne äsymään! 

 

Jonathan ottaa lautaselleen jo valmiiksi toisen croissantin. 

Jonathan: Namnam... Vai että... rouskis... "heitä" on oikein asumaan "muuttanut"? Toivottavasti perit kunnon vuokraa... maiskis...
Simon: He maksavat vyökrän pelkällä olemassaolollaan! He ovat niin käyniitä, että heitä on mykävä katsella. Ja käyneys tynnetysti maksaa, eikö totta?
Jonathan: Kaikkea turhaa sanon minä. Shania saisi myydä niin poni- kuin Barbie-kokoelmansa. Nuo ovat leluja!
Simon: Öhöm... Ne ovat taidetta.
Jacqueline: Älä sinä jokaista asiaa torppaa! Nuo ovat ihastuttavia!
Jonathan: Se Gallen Kallela joka meillä on takan päällä on taidetta, ei lasten lelu!
Shania: Sinä et ymmärrä ikinä YHTÄÄN MITÄÄN! 

 

Shaniaa raivostuttaa isänsä välinpitämättömyys ylipäätään kaikkea kohtaan, josta Simon pitää. Toista ponia katsoessaan Shanian mieleen tulee yhtäkkiä perjantaina menehtynyt hevosensa. Shania pudottaa tahtomattaan ponit keittiön lattialle ja lysähtää itkien tuoliin. 

Shania: Minun... Minun ikioma hevoseni... nyyh... Uljas Diva on poissa! Sitä ei enää ole, yhyy!
Simon: Shania?
Jacqueline: Voi Shania kulta, olen niin kovin pahoillani.
Shania: Simon minä en, nyyh, e-en ke-es-tä! Yyhhyyhyyy!
Simon: Minä tiedän...
Jonathan: Ikävää, että komea hevonen menehtyi. 

 

Shania: Vai että IKÄVÄÄ?! Sniff, sinä kehtaat mussuttaa koko pöydän tyhjäksi siinä ja sanoa, nyyh, sanoa, että Divan kuolema oli IKÄVÄÄ?! SINÄ AIHEUTIT SEN KAIKEN! SINÄ! Yyhyy!
Simon: Shania, mon amour...
Jonathan: Johan minä pyysin anteeksi että järjestin Divan Cindy Towniin liian aikaisin!
Shania: No TOTTA HELVETISSÄ sinä järjestit! Teet AINA kaiken miten sattuu! Ja siitä ei ole kyse, milloin sen järjestit, vaan että sille olisi pitänyt tehdä lääkärintarkastus! Se ei kestänyt matkaa, yhyy!
Jonathan: Meikäläisen ei tarvitse kuunnella tuollaista paskaa! Painun siis tästä paskalle, niin meidän neiti saa hieman rauhoittua. Kuten minun vatsani, jota jostain syystä kivistää... Teen samalla tilaa leipurismiehen leivoksille! 

 

Jonathan häipyy vessaan. Simon nousee ylös ja kietoo kätensä Shanian ympärille. Shania nyyhkyttää Simonin hihaan. 

Simon: Itke vain, mon amour.
Shania: Si-simon, nyyh, ki-kiitos, sniff, että olet siinä. Yhyy...
Simon: Ei tarvitse kiitellä, mon amour.
Jacqueline: Voi tyttö rakas, en voi ymmärtää miltä Divan menetys tuntuu... Mutta nyt kun sinulla ei ole enää hevosesta huolta, voisit ajatella sitä lasten tekemistä. Voisit sitten hoivata lasta, eikä tarvitsisi korvata sellaista eläimellä, kuten ennen. Sinulla on edessäsi sama kuin Sineadilla, kun olette ensisynnyttäjiksi jo tuon ikäisiä. Sinunkin pitäisi siis tehdä lapsi pian, sillä täytät ensi vuonna 35, jolloin raskaus on jo geriatrinen ja alkaa olla riskialtis.
Shania: Tee ITSE se kakara niin ei ole ainakaan geriatriasta puutetta, yhyy! 

 

Simon puristaa Shaniaa tiukemmin ja painaa naamansa tämän tukkaan. 

Simon: Keskity vain 'engittämiseen.
Shania: Ku-kukaan ei tajua, nyyh, ei MITÄÄN! Mi-mi-nä-e-e-enn py-pysty heng... ittääh... yhyy!
Simon: Kyllä sinä pystyt, mon amour. Yksi 'enkäys kerrallaan.
Shania: O-okeih... nyyh, se matkah, sniff, o-lih... sille, nyyh, liih-kaah... 

 

Jonathan saapastelee kesken itkuisan session takaisin keittiöön vessassa käytyään. 

Jonathan: Anna, niin teille annetaan! Niinpä niin, sopii vallan hyvinkin lukemaan tuohon seinälle! Vaan eipä taida liittyä Raamatun jakeisiin mitenkään, ellei sitten siihen, että "Lisääntykää ja täyttäkää maa". Jakamiseen kyllä liittyy, nimittäin pillun jakamiseen! Sen verran tahmaista pyykkiä oli nimittäin kylpyhuoneessa! Ei meidän neitiä paljon Divan kunto kiinnostanut sen eläessä, kun pornoa piti päästä sinne pohjoiseen tekemään! Nyt oli tänne jullinsa luo niin hoppu niihin pornohommiin, että hyvä kun hammasharjan otti mukaansa! Ja tietysti minihameen! Kyllä taisi kalsarien mällin määrän perusteella olla leipurismiehelläkin vain pillu mielessä!
Simon: Excusez-moi?!
Jacqueline: Jonathan mitä Taivaan varjele sinä kehtaat mesota siinä?!
Shania: Mi... täh...? Isä, kuinka sinä julkeat...?
Jonathan: Aivan niin, kehtaan ja julkean kun täällä muka meikäläistä syytetään rääkyen vaikka todellisuudessa hässitään kuin jänikset!
Simon: Te voitte ajatella ja sanoa minystä mitä ikinä ta'dottekin, monsieur Simmons, myttä jättäkää Shania noiden törkeyksien ylköpyölelle, s'il vous plait! 

 

Shania: Olet todellakin hullu! Kuka isä kehtaa penkoa pyykkejämme kuin joku SAIRAS PERVO?!
Simon: Äh! Minä en edes täjynnyt, että ne vaatteet jäivät esille... Ja pitikö niitä käydä oikein tytkimässä? Hyi 'elvetti! 

Simon tulee sen verran huonovointiseksi että menee tiskialtaalle yökkäilemään.

 
Simon: Yäh! Minä taidan... oksentaa...
Jonathan: Sattui takertumaan meikäläisen takapuoleen jotain tuolla, niin totta helvetissä minä katsoin mikä se oli!
Simon: Takapyöleen? Miten... Yäh... En minä 'älyä tietää...
Jacqueline: Jonathan, tuo meni jo liian pitkälle! Pyydä VÄLITTÖMÄSTI anteeksi nuorilta!
Jonathan: No ihan viatonta se oli, luulin että tartuin vessapaperiin! Minä mitään pyykkejä ole penkonut, huomasin vain liian myöhään että kädessäni ja takamuk... että kädessäni olikin spermaiset kalsarit!
Simon: Voi Lyöjä! Minä pyörryn! Köh! Köh!
Jacqueline: Oi minä taidan pyörtyä myös!
Shania: TUKKIKAA TURPANNE MOLEMMAT! Ettekö osaa puhua muusta kuin seksistä?! Ensin äiti, kehtaat puhua geriatrisista lasten teoista, sitten isä vielä hipelöi likapyykkiä ja huutelee hässimisestä! Saan kuolla häpeään takianne! Ja sen lisäksi että Diva on kuollut, te järjestitte synttärijuhlanikin päin helvettiä! Kutsuitte ketä sattuu vieraita joita vihaan! Ja sitten vielä kehtasitte tulla messuille vakoilemaan! MINÄ VIHAAN TEITÄ!
Simon: Yöörlgh! 

 

Shanian vanhemmat häipyvät noloina. Saman päivän aikana he kuitenkin soittavat Shanialle ja pyytävät aidosti anteeksi molemmilta, ja jopa Jonathan myöntää, että överiksi meni. On jo ilta ja aika pimeää muuten, mutta kuu paistaa kattoikkunasta. Shania ihastelee Simonin antamaa korua, ja Simon miettii pitäisikö leikata pehmolelun pesulappu pois. Simon heitti aiemmin päivällä pois alushousunsa, joilla Jonathan oletettavasti pyyhki takapuolensa. 

Shania: Oi että tämä kaulakoru osaakin olla kaunis! Niin romanttinen ele sinulta, hih! Auts, minkä vuoksi niskani on niin kipeä...?
Simon: Pitäisikö leikata tästä 'Alinallesta pesyetiketti pois? Ei'än näitä myytenkään koneessa pestä, eikä ole tyllyt pestyä edes käsin...
Shania: Mitä sanoit, kulta? Pestä pyykkiä? Tähän aikaan? Ääh, antaa olla. En halua edes ajatella niitä pyykkejä, kiitos isäni... Vanhempani olivat syystäkin niin kamalan pahoillaan puhelimessa!
Simon: Miksen minä täjynnyt piilottaa niitä likaisia vaatteita siellä kylpy'yöneessä? Aargh!
Shania: No miten siinä ajassa olisi ehtinyt, kun ne pöljät tulivat kukonlaulun aikaan valittamaan ja ahmimaan leipomuksiasi!
Simon: Niin kai... Huoh... 

 

Simon kömpii sänkyyn Shanian laitellessa vielä vaatteitaan. 

Shania: Hmm... Minulla on tämäkin yöpaita mukana... Tämä on kyllä aika hieno, eikö vaan?
Simon: Minä en varmaan ikinä pääse yli siitä, että sinyn isäsi pyy'ki päskäisen perseensä minyn älys'öysyilläni! Ne olisivat e'kä olleet vielä jotenkin pelastettavissa... jotenkin. Myttä ei enää sen jälkeen. Hyi 'elvetti!
Shania: Oi yritetään nyt unohtaa koko episodi. Eikä hän onneksi ehtinyt pyyhkiä!
Simon: Ai eikö? Niin varmaan...
Shania: No totta tuokin, ehkä hän ei uskaltanut kertoa totuutta. Siis että pyyhki. Kulta, minun on pitänyt kertoa sinulle eräs asia. Se vaivaa minua jonkin verran… 

 

Simon: Nämä kaksi viimeistä päivää ovat olleet i'an täysiä catastropheja. Sinä varmasti jo kadyt tänne tylöäsi.
Shania: Niin ovat olleet, kaikki kiitos vanhemmilleni! Mutta miten ne asiat sinuun liittyisivät?! Olen ikionnellinen täällä luonasi!
Simon: No, sitä vain kyn... Äh, antaa olla. Minä olen iloinen, että sinä olet täällä.
Shania: Mitä? Kerro nyt. Minä kerron sitten vuorostani sen yhden asian, josta äsken mainitsin. Joka minua vaivaa. 

 

Simon: Kylläpä työ kyy paistaa ärsyttävästi naamaan kattoikkynästä. Pitäisi kai laittaa sinne ver'o. Äh, ei se ole mitään. Ei minyä vaivaa mikään. Minä olen onnellinen, että sinä olet täällä.
Shania: Minä olen täällä niin onnellinen kuin vain voi olla. Odota, tulen viereesi nukkumaan. 

 

Shania tulee Simonin viereen. 

Simon: Mikä se sinyn asiasi on?
Shania: Jos sinä et kerro sitä omaasi, en minäkään omaani, tsihih! No ei, kyllä minä kerron. Tai pikemminkin kysyn.
Simon: No?
Shania: Niin kamalasti kuin rakastankin sinun ominaistuoksuasi... Kulta, oletko sinä alkanut tupakoimaan...?
Simon: Äh! Valitettavasti. Minä kyn lyylin, ettei sitä 'yömäisi.
Shania: Oi kyllä minä haistan sen. En kovin voimakkaasti tosin enää.
Simon: Viime kesänä minä aloitin sen parin vyöden täyön jälkeen... vä'än kyin va'ingossa. Myttä minä yritän lopettaa koko ajan. En ole polttanyt nyt eilisaamyn jälkeen lainkaan. Ja pakko myöntää, että se on ollyt vaikeaa. Miksei Jésus parantanyt tätä vaivaa minyltä?
Shania: Eräs viisas paparazzi sanoi minulle kerran, että Jeesus ei paranna kaikkia vaivojamme.
Simon: Miksei? Vaikka niitä ryköillään?
Shania: Sen tietää yksin Hän, jolta rukoillaan. Hienoa, että yrität lopettaa. Tulehan nyt lähemmäksi sieltä, nukutaan lusikassa!
Simon: Vaikka minä 'aisen?
Shania: Oi et sinä haise! Se haju on niin vähäinen, ettei se haittaa millään tavalla. Sitä paitsi minä rakastan kaikkea sinussa. Ajattelen sen niin, että se taustalla välillä tuntuva haju kuuluu siihen, että yrität urheasti lopettaa sitä kurjaa tapaa.
Simon: Ai? 

 

Simon tulee Shanian taakse ja kietoo vasemman kätensä tämän ympäri. Oikeaa kättä hän ei laita Shanian alle vaan selän taakse, oman mahansa ympärille. Shania tuntee Simonin turvallisen lämmön kehollaan ja ajattelee olevansa maailman onnellisin olento. 

Simon: Sinä olet niin i'anan pe'meä ja lämmin...
Shania: Hihih! Oi kuinka turvallinen olo minulla nyt on. En edes muistanut miten hyvältä lähelläsi voi tuntua. Enkä puhu nyt seksistä!
Simon: Sinä olet minyn paras me'molelyni, hihih!
Shania: Oi miten kauniisti sanottu, hihih! Kiitos rakas. Se on muuten pehmolelu, hih! Hyvää yötä rakas.
Simon: Öh... Niinpä tietysti! 'Yvää yötä, mon amour. 

 

Kuluu tunteja. Simon puristaa Shaniaa vähän lujemmin, vaikka on täydessä unessa. Shania nukkuu Simonissa kiinni onnellisena ja rauhallisesti. Tosin hän näkee outoa unta, jossa jokin peikko istuu hänen niskassaan. Siitä tuntuu peräti kipua. Shania ei tietenkään unessa voi tajuta, että niskakipu on seurausta edellisen yön huonosta nukkuma-asennosta. Uni ei myöskään ole pelottava, mutta Shania yrittää viskata peikon niskastaan, sillä se todella alkaa painaa. Simon kuitenkin nukkuu keskellä sänkyä, joten Shanialla ei ole tilaa liikkua. Shania vääntelehtii heikosti unissaan, pääsemättä eroon peikosta. Yhtäkkiä otus loikkaa Shanian pepun päälle, ja se onkin Simonin vitriinin pinkki pupu! Shania tuntee miten pupu kasvaa ja kasvaa. Shania yrittää komentaa kirotun Oraakkeli-olennon tiehensä, mutta hän on mykkä. 

 

Shania häätää pupun telepaattisesti, mutta se ei auta mitään. Pupun tilalla onkin yhtäkkiä Diva! Hevonen seisoo Shanian takana uljaana harjaansa heilauttaen. Ihan kuin se hymyilisi! Shaniasta tuntuu, että Diva kertoo että sillä on hyvä olla. Yhtäkkiä hevonen vaihtaa väriä ja muuttuu yksisarviseksi! Juuri kun Shania on kysymässä minne Diva katosi, alkaa olento tökkiä Shaniaa takapuoleen pitkällä sarvellaan! Shania tuntee siis jälleen pepussaan omituisen otuksen. Silloin Shania tajuaa olevansa Rajamaailman Pääperömetsässä, sillä koko maailma muuttuu hänen ympärillään. Kello on yksi! Täytyy paeta! Pääperömetsä muuttaa yhdeltä muotoaan ja Shania tuntee jo, kuinka maailmankaikkeus puristaa häntä kasaan! Yksisarvinen tunkee sarveaan samalla yhä kovempaa hänen peppuunsa!? Eikö idiootti tajua, että nyt täytyy paeta?! 

Silloin Shania säpsähtää hereille. Simon tuhisee hiljaa Shanian selän takana. 

Shania: Apua, onko unisieppari taas pudonnut? Oi, minähän olenkin täällä! Mutta myös Simonin unisieppari putosi kerran! 

Shania tajuaa olevansa Simonilla ja nähneensä vain unta. Silloin Shania tajuaa, että hänen peppuaan todella painaa jokin. Vaikka hän on hereillä! Ja se jokin vain kasvaa kasvamistaan ja paine sen kuin lisääntyy! Ihan kuin unen otukset?! Vasta sitten Shania herää kunnolla ja tajuaa että hänen armaalla kihlatullaan on yöseisokki! 

Shania: Oih Simon, en pysty liikkumaan... Aah... Simon? Sinä puristat ja sinun... oih... Aa-ah... Voi apua, mitä minä teen nyt?! Jos annan itseni kiihottua, voi käydä kuten viime vuoden reissulla! Sitä en ole Simonille edes kertonut vielä. Voi ei, hän tuntuu niiiin... aah, niin hyvältä... 

 
Ja niin Shania yrittää olla kiihottumatta, vaikka huomaa pian lantionsa liikkuvan hitaasti edestakaisin ja alapäänsä tekevän supistavia liikkeitä itsekseen! Voi hitto mikä yö ja sen painavat otukset! 

 

Shania kokee kuun aikana monia levottomia öitä Simonin kanssa, mutta ei uskalla puhua asiasta. Aina suinkaan ei Simon nuku Shaniassa kiinni, ja usein hän löytyykin aamulla sängyn ja seinän välisestä raosta, kuten ennenkin. Toisinaan Shania huomaa, että Simon on käynyt suihkussa jo aamuyön tunteina ja mennyt takaisin sänkyyn tukka märkänä. Välillä taas Simon löytyy suihkunraikkaana keittiöstä ja aamupala on jo valmis kun Shania kömpii tukka takussa sängystä ylös ja tuntee olevansa kuin uniensa peikko.

 

Simon on saanut varattua lääkäriajan sukupuolitautitestejä varten, mutta jopa yksityiset lääkäriklinikat ovat Trolliwoodissa niin kiireisiä, että Simon joutuu odottamaan lääkäriin pääsyä pitkälle marraskuuhun. Lääkäriin pääsyä odotellessaan Simon ei ole suudellut Shaniaa suulle lainkaan, eikä Shaniakaan ole sitä yrittänyt, mutta enemmän kunnioituksesta Simonin tahtoa kohtaan kuin tautien pelossa. 

Koittaa marraskuu ja koko Suomessa on jälleen ennätyksellisen lämmintä vuodenaikaan nähden. Lunta ei ole satanut kuin Lapissa, mutta lämpöasteita sen sijaan on lähemmäs +10. Marraskuun ensimmäisenä päivänä juhlitaan halloweenia. Pohjanmaalla Kokkolassa Aida on järjestänyt halloween-bileet. Hän esittää 70-luvun hippiä.

Shanian isosisko Annika tapaa viettää lomaansa halloweenin aikoihin Pohjanmaalla, sillä sen lisäksi että Shania asuu Cindy Townissa, on Annikalla siellä sekä Kokkolassa ystäviä. Tällä kertaa keiju-kuningatarta esittävä Annika on aikeissa käydä ystävänsä Elinan naamiaisissa, mutta on tullut sitä ennen käymään Aidan bileissä.

Annika: Kiitos vielä kerran että kutsuit minutkin juhliin!

Aida: No ilman muuta kutsuin kun Shanian synttäreillä vasta tavattiin. Mahtavaa että pääsitte!

Annika ei tosiaan ole tullut yksinään bileisiin, vaan siskopuolensa Caitlinin kanssa, joka on Aidan ex bestis. Siskosten mukaan ovat lähteneet myös Annikan tyttäret Aada ja Luna. Molemmat esittävät merenneitoa.

Luna: Aada onko pakko aina pilata minun juttuni?

Aada: Hah! Onko se "pilaamista" että keskeytin nolon runosi "ISÄSTÄMME"?! Luuletko, että äiti haluaa kuulla siitä raiskaajasta sanaakaan?! Minäkään en halua kuulla koko äijän niljakkeen nimeä saatuani tietää totuuden!

Annika: Akira Sato... Akira... Sato... A-aivanko te kinaatte jostain?

Annika on jo pitkään tuijottanut tyhjyyteen.

Luna: Äiti! Sinä tiedät isämme nimen!? 

Annika: Tiedänhän minä... 

Luna: Mutta... Me luulimme että et tiennyt! Kun kasvattiäitimme Midori auttoi meitä biologiset vanhemmat löytääksemme ja kertoi syntymätodistuksessa lukevan ainoastaan äidin nimi, niin hän...

Annika: Uskomatonta, että papereissa lukee Annika Pypylä... Siis että minä olen äiti, se on uskomaton asia. Edelleen. "Isä" kohtaan oli luultavasti vedetty viiva...

Luna: Siinä luki, että: isä tuntematon. 

Annika nousee yhtäkkiä ylös sohvalta ja ilmoittaa etsivänsä Caitlinin. Tyttäret jäävät pohtimaan mitä mahtaa tarkoittaa tieto, että Annika tietää raiskaajansa nimen.

Luna: Ei ihme, että äitiä alkoi ahdistaa koko keskustelu... 

Aada: Sinä se aloitit puheet isästämme! Siitä, kuinka äitimme, siis kasvattiäitimme, sattui tietämään että meidät hylännyt äiti oli ollut parisuhteessa isämme kanssa ja tiesi mistä herra Saton löytää. 

Luna: Mutta eihän kasvattiäitimme tiennyt mitään, hän vain luuli tietävänsä, että meidät hylättiin. Akira Sato on kuin onkin isämme, mutta hän ei seurustellut Annikan kanssa.

Aada: Niin juuri! Japanin päässä ollaan täysin ulalla perheemme asioista. Sen sijasta että äiti olisi hylännyt meidät ja isämme, äitimme ei edes tuntenut isää! Äiti on vain törkeän rikoksen uhri! Toisin kuin isämme meille kertoi, tietystikin!

Luna: No eipä tietenkään isä voinut kertoa että raiskasi äidin! Mutta minä luulin, siis näiden kaikkien uusien tietojen valossa, ettei äiti edes tiennyt isämme nimeä. Mutta hän tietääkin...

Annika etsii Caitlinia luonnollisesti vessasta, mutta jotenkin siskokset onnistuvat kävelemään ristiin. Aidan poikaystävän Jiron sisko ja myös Aidan ystävä Suzu on pukeutunut eläimeksi, jota kukaan bileissä olija ei aiemmin ole kuullutkaan: siperian minikettu!

Aida: Niin onko se siperian kettu siis omakeksimäsi olento?

Suzu: Etkö tajunnut YHTÄÄN kun selitin ajat sitten siitä?! 

Aida: Näköjään en...

Suzu: Tiedät että vietän päiväni Siperiassa mammuttien jäänteitä etsien, jotta voisin eristää sen dna:n ja luoda sen uudelleen ilman mitään norsun kantasoluja. Tuo viimeisin reissuni, oi se oli elämäni kohokohta! Päädyimme retkikunnan kanssa syrjäiseen luolaan ja kompastuin pieneen pääkalloon! 

Aida: Nii-in..? Huooh...

Suzu jatkaa selitystään intohimoisesti.

Suzu: Se luola loi täydelliset olosuhteet sille, että kivikautisten pieneläinten luita oli säilynyt! Ja me tutkimme myöhemmin sen löytämäni kallon sekä oikean takakoiven luita. Ne kuuluivat pienikokoiselle koiraeläimelle ja kävi ilmi, ettei kyseistä pientä kettua koskaan tunnistettu! MINÄ siis löysin kokonaan uuden lajin ja sain nimetä sen! Näin ollen se on nyt SIPERIAN MINIKETTU! Ja TIETYSTI olen itse pukeutunut täksi eläimeksi! Se oli mitä todennäköisimmin tämän värinenkin!

Possuksi pukeutunut Caitlin saapuu takaisin olohuoneeseen ja menee karkkipussien luo.

Caitlin: Mist hiton elukast toi muija vaahtoo..? Ihan sekoboltsi sanon mä...

Annika: Caitlin! Siinähän sinä olet!

Caitlin: Älä ny systeri tollee huuda ku meitsi säikkyy!

Annika: Anteeksi. Missä oikein olit?

Caitlin: Öö... Ni siis häh? Sori kato ku meitsii sillee niinku häirii ku toi yks gimma kiekuu tos.

Caitlin valitsee Wednesday-karkkipussin sekä mansikkalonkeron. Siskokset menevät sohvalle istumaan.

Caitlin: Täs mässypussis lukee joku "werewolf teeth". Onks tää ny se elukka jota toi Aidan uus bestis esittää?

Annika: Öö... ei, ei ole sama. Ihmissusi on täysin erilainen kuin jokin esihistoriallinen kettu. Minä etsin sinua joka huoneesta äsken, missä olit?

Caitlin: Meitsi kävi pukkaan pikku pökäleet Aidan pyttyyn, hih hih... Siis niinku ei mitkää snadit, jy nou? Hehhehhee!

Annika: Eikä! Minä en käsitä miksi olet niin mustasukkainen kun Aidalla on uusi bestis?! 

Caitlin: No lähti vaa veke Dollywoodist yhtäkkii, Aida siis.

Annika: No mutta sinulla itselläsi oli uusi bestis ollut jo vuosia! Mildred siis, ja on edelleen. Eli minun mielestäni...

Aida: MITÄS TÄÄLLÄ MINUSTA PUHUTAAN PASKAA?!

Caitlin: Hui! Ei hitsin pimpulat meitsi meinas saada slaagin TAAS! Ny loppu toi säikyttely!

Annika: Voi apua, Aida kuuli että puhuimme hänestä!

Kuuli tai ei, joka tapauksessa Aida rientää pian viinakaapille ja saapastelee sieltä viskipullo kädessään.

Aida: ARVOISAT VIERAAT! KIITOS ETTÄ TULITTE BILEISIIN, MINÄ RYHDYN NYT RYYPPÄÄMÄÄN KUNNOLLA! Ihan vaan tiedoksi!

Shania on kertonut Annikalle Aidan juopottelusta, joten tämä yrittää hieman estellä.

Annika: Öh, tuota-aa... Aida hei! Jospa ei tänään ihan olan takaa oteta..?

Annikan sanat kaikuvat kuuroille korville ja hän lysähtää tuolille lannistuneena. Aida sen sijaan ryyppää viskiä minkä ehtii ja miltei makaa jo jonkin ajan kuluttua sohvalla jalat Suzun päällä. Aidan kissat Lolita ja Geisha katsovat nekin emäntänsä touhua.

Aida: Wuuuuuuhuuuuuuuu! Creepy HALLOWEEN bitches!

Suzu: Aida mitä helvettiä nyt?

Aada: Äiti, kuuletko minua? Huhuu? ÄITII?! ANNIKAA?!

Annika havahtuu tyttärensä kutsuun vasta kuultuaan nimensä.

Annika: Mitä? Apua antakaa anteeksi rakkaat tytöt! En todellakaan ole tottunut siihen että minua sanotaan äidiksi!

Silloin Aidan poikaystävä Jiro saapuu bileisiin pukeutuneena koiraksi. Sen kummempia ajattelematta mies on saanut paitansa kuvasta idean roikottaa mukanaan pehmolelua, joka on olevinaan kissan raato. Kuva Jiron paidassa on nimittäin piirretty koira, jonka mahalaukussa on syöty kissa!

Jiro: Täällähän on hyvät kemut!

Caitlin palaa taas kerran vessasta sillä hetkellä kun Jiro on juuri saapunut ja kertoo humalaiselle Aidalle miehen tulosta.

Caitlin: Huruluiksista frendi! Sun kundis tuli just äsken.

Aida: Ai-i? HIK! Kiitos rakas ystävä! Tajuathan miten kamalan rakas olet? HIK!

Caitlin hymyilee pirullisesti ja vilkuilee Suzua, jotta kuuleehan tuo mokoma eukko varmasti.

Caitlin: Siis OF COURSE meitsi tajuu! Mä tuun olee AINA ihan sika rakas sulle!

Suzu: Ainakin ihan sika...

Aida hoippuroi keittiöön miehensä perään ja olohuoneeseen jää hieman kireä tunnelma.

Caitlin: Mitä sä kettumuija sanoit? 

Suzu: Että olet sika. Vai erehdyinkö naamiaisasustasi?

Annika: Caitlin ja Sussu, olkaahan nätisti, heh...

Aada: Niin, äiti miten se isän nimi-juttu nyt menikään? Oliko sinulla suhde isään ja hylkäsit meidät kaikki kuten kasvattiäitimme ja biologinen isämme väittivät? 

Annika: Mitä ihmettä sinä puhut?! Sain tietää raskaana ollessani raiskaajani nimen, sillä Akira Sato oli leuhkinut teollaan Sake Barissa!

Silloin Jiro ja Aida säntäävät olohuoneeseen, ihan kuin mies pakenisi tyttöystäväänsä.

Aida: Vitun idiootti! Tähän huusholliin ei tulla tuon näköisenä! Etkö ymmärrä miten tärkeitä kissat ovat minulle?! Sinä kehtaat esittää kissoja raatelevaa koiraa!

Jiro: No en minä mitään pahaa tarkoittanut, otin tämän raadellun pehmokissan mukaan, sillä tätä on oikeasti koira repinyt.

Aidan kissat Lolita ja Geisha seuraavat episodia Aadan ja Lunan hellittävinä.

Aida: PAINU VITTUUN TÄÄLTÄ!

Jiro: Mutta tämä pehmolelu...

Aida: Ihan vitun sama! Siltä lelukissalta on syöty silmäkin! Kuinka voit tehdä minulle näin?! Tuollainen hirvittävä paitakin!

Jiro: Tämä paita on joku vanha, eikä tuo kuva tarkoita mitään! Tarkoitettu lähinnä huumoriksi...

Aida: Ai sinua HUVITTAA kissojen tappaminen?! ULOS!

Annika: Aida, älä nyt viitsi humalassa riidellä moisesta!

Jiro lähtee pois loukkaantuneena.

Jiro: Minä menen. Mutta luulisi sinun jo tietävän, että rakastan eläimiä!

Aida: ÄLÄ VITUN IDIOOTTI JAUHA PASKAA VAAN HÄIVY!

Suzu: En tiedä ovatko siperian miniketut syöneet oman aikakautensa pieniä kissaeläimiä, todennäköisesti! Ajatko sen perusteella minutkin ulos kuten sisarushenkilöni?

Aida: Suzu, sinulla ei ole rinnassasi kuvaa ketun syömästä kissasta, eikä mautonta eläimen raatoa mukanasi! JIRO ULOS NYT SAATANA!

Halloween kun on, olohuoneeseen on yhtäkkiä ilmestynyt joukko naukuvia ja kehrääviä kissoja! Kukaan ei kuitenkaan näe eikä kuule niitä, ainoastaan Lolita ja Geisha. Ne ovat joskus eläneet tuossa asunnossa ja päätyneet ulkona koirien kitaan. Nyt ne ovat tulleet kiittämään Aidaa, joka on heidän suuri sankarinsa!

Samana iltana Simon pitää pienet halloween-juhlat kotonaan. Simon on järjestänyt ne vain Shanian mieliksi, sillä Simon ei normaalisti juhli halloweenia, paitsi jos saa kutsun jonkun toisen bileisiin. Vaikkei Simon juhlien aiheesta perustaisikaan, on hän silti mielissään aina, kun saa syyn hassutella pukeutumisella. Flora on yhä avustanut Simonia kuskaamalla tätä töihin ja käymällä tämän puolesta tai kanssa kaupassa, sillä se kuuluu Floran toimenkuvaan Shanian paikallaolosta huolimatta. Shania on suhtautunut Floraan varsin nihkeästi, vaikkei ole naiselle valittanutkaan kuten aiemmin aikoi. Shania on katsonut Floraa pitkin nenänvarttaan ja kutsunut tätä yhä Simonin tapaan nimellä Fleur, joka lausutaan ”Flöö”. Bileiden järjestämisessä Simon ei kuitenkaan ole avustajansa apua tarvinnut, onhan hänellä Shania. Simon on keksinyt kummallekin varsin erikoisen asun. Simon leikkii tupakoilla Shanian kanssa. Hän ei ole vielä onnistunut lopettamaan tupakointia, mutta sisällä hän ei kuitenkaan ikinä noita myrkkytikkuja sytytä. 

Simon: Eikö olekin ypeä työ sinyn Rantarosvo-Kenin äsysi? Vic ja Angie ovat tylössä pian, ja he eivät varmasti tynnistä sinyä!
Shania: Hihii! Nytkö minua ei tunnista? Meinaat, että pelkät viikset ja hattu eivät riittäisi siihen, sillä en minä kyllä itse itseäni tunnista, hahaa! 

 

Simon: No, jos sinä et edes itse tynnistä itseäsi, niin miten kykään myykään?! Hihi! Testataanpas tätä yyttä rengasvaloa... Voilà! Nyt me saamme kyllä kynnön kyviä!
Shania: Otitko jo? Millainen tuli? Voi ei, enhän minä tajunnut kysyä, miten tätä savuketta pidellään oikein!
Simon: Kylläpä minyn shortsini sopivat sinylle 'yvin, mon amour. 'Yömäsit varmasti, että niiden kyviö toistyy... Mitä sinä sanoit? Minä vasta kokeilin lämppyä! Siis shortsien kyviö toistyy läykyn sisällä, jos 'yömäsit.
Shania: Ai? En huomannut, odota kun katson. Älä ainakaan NYT ota sitä kuvaa kun aion kurkkia kassejani, hihiii! 

 

Simon: Sinyn kassejasi?! Mon amour, älä nyt py'y rivoja... Ei kyn 'etkinen, py'y vain! Olet'an Trashy Barbien seyrässä! Onko Trashy Barbie nyt valmis vastaanottamaan vieraat? Hän on ostanyt oikein yyden mekonkin! Kyllä sinyn isäsi pyörtyisi, jos näkisi minyt nyt... Hihihi!  

Shania: Niin pyörtyisi, hahaa! Ja mehän olemme nyt Barbie ja Ken, emme omia itsejämme! Oho, laukku tosiaan on samaa spiraaliraitaa!
Simon: Voi 'elvetti! Minä ynö'din jotain tärkeää... Ei voi olla totta...
Shania: Ai niin, miss Trashy on enemmän kuin valmis tyttöjen saapumiseen! Mitähän he mahtavat esittää? Arvaan, että Vic on kissa ja Angie... hmm... Noita...? No, mitä?
Simon: 'Yylipynä! Minä ynö'din 'yylipynän! 

 

Shania: Siihen tämä Rantarosvo-Kentsu sanoo että: "Maalaa huulesi kirottu bitch!" Hihhihihii!
Simon: Hihih! Heillä on varmasti päällä jotain tylsää ja ennalta-arvattavaa. Kissa ja noita, todellakin. Minä tylen ko'ta takaisin. Älä aloita bileitä ilman minyä, arvon rantarosvoni!
Shania: Olen rosvo, mutta ennen kaikkea MIES! Minua eivät akat komenna!
Simon: Niin sinä sanot nyt, myttä odota vain, sillä sinä et minyä nokkelyydessä voita... tai ainakaan törkeydessä. Hihih! 

 

Simon menee makuuhuoneeseen meikkaamaan, ja jo pian Shania kuulee miten ulko-ovi avautuu, ja sitten paikalle pelmahtavatkin: 

Victoria: Ta-daa! Täs me ollaan!
Angie: No bonjour vain taloon! Oh, onko siinä minyn oma chérieni?
Victoria: Se sanotaan bonsoir, kun kello on jo yli kuusi, oh rakkaani!
Shania: Tervetuloa! Ihana nähdä teidät! Hei mutta tytöt, teidän piti pukeutuakin... Oh, hih! Kröhöm: Hohhohhoo! Tämä tumma lady ei taidakaan olla lady lainkaan! Hahahaa! Angie, sinä olet ihan kuin Simon, minä kuolen nauruun! Vic, olisit sinäkin pukeutunut naamiaisasuun...
Angie: Voi eih! Myttä minä elänkin ainaista aamyä, mon amour! Olen'an leipyri. 

 

Victoria ryntää halaamaan Shaniaa. 

Shania: Ihanat vaatteet mutta eivät naamiaisasu. Minä olen Rantarosvo-Kentsu!
Victoria: Siis hei haloo! Tässä Pinkissimon bimbo kitaransoittaja, oman elämänsä viulusti ja maailmankaikkeuden upein supermalli, Shania Simmons!
Shania: Täh...?! Eikä?! Apua, joo! Hihhihihii!
Angie: Oi, miten työllä mon amourillani nyt sytyttää noin 'itaasti? 

 

Victoria: No, missäs se toinen bimbo on?
Angie: Vai montako teitä nyt ma'taakaan siinä olla? En minä jaksa laskea, minä'än olen fiksy ranskalainen, jätän siis raskaat työt alamaisilleni!
Shania: Anteeksi kun sanoin niin tyhmästi, Vic! Minulla on tuollainen mekkokin, kyllä olin ihan tyhmä! Öö... Minulla menevät jo sekaisin kaikki bimbot... Simon tulee pian. Siis Trashy Barbie tulee, hah.
Victoria: Vai oikein Barbie? Hmm... 

 

Simon marssii keittiöön punainen huulipuna huulillaan ja silmiään siristellen sekä kulmakarvojaan yhteen puristellen. 

Simon: Mitä... 'elvettiä...?
Shania: No niin akka, kylläpä kesti sen naaman maalaus, tirsk! Katsoppa ketä saatiin kylään? Kjäh kjähhää, hää...
Victoria: No mutta hellurei vaan, arvon neito!
Shania: Caitlin sen aina sanoo! Anteeksi taas, tsihih! Tämä on niin hulvatonta ja sen lisäksi unohdan kuka olen! NYT olen vain hurja rantarosvo, tunnettu pahasta suustaan!
Angie: Oh, kykä ma'taa olla työ mademoiselle pinkissä mekossaan?
Shania: Pidä ranskalaiset näppisi erossa muijastani!
Simon: Minä tiedän kyllä kykä sinä olet, rantarosvoni, myttä nyö kaksi? MÄYTTÖMYYDEN 'YIPPYJÄ! 

 

Simon lysähtää tuoliin tuiman näköisenä. 

Angie: Mekö? Arvon neiti ei osaa edes kirjoittaa! Työllä myistiläpyllä lykee: "Mangez le matin!" Arvon mademoiselle teitittelee itseään!
Victoria: Hahahaa! Niin tekee! Tuo minun rakkaani nyt on tuollainen vähän... vähän bimbo.
Shania: Si- öö... Trashy Beibe, no joku! Minun mieheni! Leikitäänkö me nyt jo? Miksi näytät tuolta? Ilmeesi siis.
Angie: Ai mitä? Minäkö?
Victoria: Äh, mulla meni nyt tyypit sekaisin... No, tietysti sinä kultaseni, kukas muukaan?!
Shania: Sitten Vic olet parempi Shania kuin minä, sillä minulla menee ihan kaikki sekaisin! 

Angie pörröttää Simonin peruukkia ja hymähtelee huvittuneena. Simonia puolestaan ei huvita lainkaan. 

Angie: Ah, te molemmat py'ytte minystä? Sekä rantarosvo että Shania? Vai ovatko he samaa entiteettiä? Oh, mikä peryykki sinyllä onkaan, mademoiselle!
Simon: Grrr... 

  

Shania ei tajua miten ollaan paha rosvo eikä osaa esittää oikeassa vaiheessa tätä leikkiä, eikä hän myöskään tajua kuka kukin on ja milloin. Shanian pään ympärillä tanssivat kysymysmerkit piiriä kuin bimbolla ainakin. 

Shania: Mutta ethän sinä ole Vic...?
Victoria: Ei täällä ole ketään Viciä! Joko otetaan viinaa? Tai siis... öh, keitetäänkö teetä?
Shania: No sitähän minä sanoin, ei kun... Hohhohhoo, rantarosvo sanoo nyt että... Joo, ilman muuta VIINAA!
Victoria: Hei, mutta nyt... Mikäs sepustus sillä bimbolla onkaan rinnassaan? Olenhan minä joskus nähnyt jotain outoa neidin kuvissa... mutta... Näytä se!
Shania: Tämä ei meikäläistä haittaa, vaikka muijat tuijottavat toistensa tissejä, hohhoo! 

 

Simon vetää mekkonsa etumusta alemmas näyttääkseen tatuointinsa, ja Victoria ja Angie tuijottavat silmät pyöreinä. 

Simon: Tässä ne tissit. Ja tätyöinti. Kai neidit ovat tietoisia tätyöintien olemassaolosta?
Victoria: Wowsers!
Angie: Herrat ja neiti siis. Tai siis: 'errat. Ei kyn monsieurit.
Simon: Messieurs. Opettele py'ymään oikein, sinä... Mikä sinä oletkaan.
Shania: Hähäh, eikös olekin verraton rintavarustus muijallani? 

Victoria: Hähä! Joo, onhan se! Oikeen koristeltu tissivako! Nyt oot sit ikuisesti jumissa rosvos kanssa vaikka mitä tapahtuis!

Angie: Rakkaan nimi rinnassa... Ihanan romanttista... 

Simon: Äh! Otetaan nyt ne selfiet, ja sitten sitä viinaa. Toisin päin ei onnisty. Minyä ärsyttää niin, että aion vetää pään täyteen tänä iltana.
Shania: No älä nyt suutu leikistä, kulta...
Victoria: LOISTAVA SUUNNITELMA! Tai siis... Oh, miten upeaa, nyt me juomme teetä ja... juhlimme ihan hillitysti. Haha!
Shania: Yäk, teetä! Hyi, hillittyä! Sen on oltava viinaa! Raakaa viinaa, arrrw! Ei kun en ollutkaan merirosvo...
Simon: Viiniä ainakin löytyy, joten ko'ta me otamme lasilliset, arvon rantarosvoni! Ensin ne selfiet...

 

Simon siirtää rengasvalon sopivaan paikkaan, ja sitten ystävykset ottavat kuvia yhdessä ja erikseen samalla esittämistään hahmoista kertoen.

 

Angie: Oi chériet! Simon Deforest on kyylkääs sen lyökän tire’tööri, ettette ole moista ennen tavanneet! Hän pykeytyy päivittäin jöylykyyseksi ja pröystäilee ja poseeraa kaikille vastaantylijöille. Hän tykkää näyttää, miten hän on kaikkein tyylikkäin mies maapallolla, ja hän i’mettelee kovasti, miten te idiots ette ymmärrä kaikkea mitä hän teille py’yy, vaikka hän on niin syjyväsanainen, että hän osaa kirota teidät aivan maan rakoon. Hänellä on yseitä persoonia, ettekä te koskaan tiedä minkä niistä saatte vastaanne, joten kava’takaa, te onnettomat kyöleväiset! 

 

Shania: Tässä on hurja rantarosvo Ken Shaniaano, joka ryöstää mitä huvittaa! Varokaa muut jätkät ettei tämä karkea köriläs vie vaimokkeitanne, örrr! Tai varasta rannalta kaljanne tähän laukkuun, joka on tyylitietoisen rosvon ja sopii shortseihini, arrrw! Örrr, perkele, kjäh kjähhää! 

 

Victoria: No hei ja voi kun iik! Maailmankaikkeuden upein bimbo se tässä: Shania Simmons! Minä pukeudun AINA pinkkiin ja mahdollisimman tyttömäisiin hepeniin. Lyhyet hameet ovat lempiasiani! Rakastan kaikkea barbiecorea ja ihan oikeitakin Barbieita, joita minulla on talo täynnä! Rakastan ennen kaikkea poseeraamista, olenhan maailman paras supermalli! Nähdään somessa, missä esittelen tissejäni ja kerron kiusaajilleni miten heillä ei ole ELÄMÄÄ kun jaksavat minua haukkua! 

Simon: Trashy Barbie tekee mitä hän ’älyää ja milloin hän ’älyää. Hän ei välitä kenenkään mielipiteistä, eikä oikeastaan kenestäkään. Hän räkästää vain päi’teitä! Hän pitää mielellään palvelyskyntää, joka tekee mitä ta’ansa päästäkseen hänen syösiöönsä. Jos olet onnekas, saat e’kä kynniän syyköttää Trashy Barbien ’aisevia ja känsäisiä jalkoja, joilla hän sen jälkeen kävelee ylitsesi. 

 

Kännykän kamera laulaa, ja kuvia syntyy tuhottomasti. Simon suunnittelee postaavansa kaikki kuvat someen sitten joskus kun jaksaa. 

 

Simonin korvakorut ovat peruukissa kiinni, sillä vain hänen oikeassa korvalehdessään on lävistys. Shanian viikset on Simon taiteillut peruukkihiuksistaan! 

Angie on oikeasti samanpituinen kuin Victoria, mutta pitää nyt korkeampikorkoisia kenkiä. Angie toivoo, ettei Victoria hukkaa tälle lainaamaansa kihlasormustaan, jonka Victoria halusi osaksi autenttista Shania-kostyymiään. Victorialla ei ole nenälävistystä, vaan hän on liimannut nenäänsä kimaltavan strassin Shanian timanttikorua kopioimaan.

Ryhmäkuviakin piti tietysti ottaa. Tässä niistä yksi. Angielta on ryhmäkuvassa pudonnut ainakin toinen Simonin pitsisistä irtohihoista, jotka ovat tietysti Angielle liian isoja.

 

Kun poseeraukset on tehty ja kuvat otettu, kaivaa Simon esiin lempipelinsä Candy Landin ja kaataa kaikille kysymättä punaviiniä. Simon on jo pelin alussa ehtinyt vetäistä viiniä kitaansa. 

 

Simon: No niin, aloitetaanpa. Vic saa aloittaa, koska minä säälin häntä kyn hän aina ’äviää.

Victoria: MITÄH?! Itsehän sä... Ei kun sinä häviät AINA, rakkaani!

Shania: Kuulkaa, örr! Hiljaa kun hurja rantarosvo Ken Shaniaano puhuu!

Angie: Huih! Kun pelottaa! Minä olen vain pieni ranskalainen jota pelottaa ihan joka asia. Ei kyn PIKKY ranskalainen! 

 

Victorialla on vihreä nappula, Angiella sininen, Shanialla punainen ja Simonilla keltainen. Shania ei tajua tästä simppelistä pelistä hölkäsen pölähtävää, mutta luulee kuitenkin tietävänsä kaiken. 

 

Victoria: No kyllä mä aloitan kun kerran diiva käskee! Tai siis, rakkaani!

Simon: Joky pikky ranskalainen on käynyt varastamassa minyn caméekoryni ja irto’i’ani. Älä kyvittelekään, etten minä ’yömää! Milloin sinä sen teit?

Shania: Tänään ei pelata kuten yleensä, eli pariskunnat toisiaan vastaan, vaan me jätkät muijiamme vastaan, perrrkele! Minä, Ken Shaniaano ja sinä Ranskan meikkinaamapelle ja hienohelmajätkä Simon Angietto, raurrr! Me olemme tiimi ja minun hehkeä beibeni Trashy Barbie Simona pelaa sinun muijasi, yliherkän Shania Victoriellan kanssa! Ja me voitamme ämmät, örrrr! Mistä Saimon muuten olet hommannut noin upean mutta bimbon muijan? 

 

Angie: Minä’än olen Simon, joten nämä krymelyyrit kyylyvät minylle! Myijän olen 'ankkinyt katyojasta! 

Simon: Ärrh!
Angie: Shania kävi pyölestäni varkaissa!
Shania: Oikea meininki, örrr!
Victoria: Tämä kun on yksilöpeli, niin kyllä minä nyt aloitan! Bimbot saavat keksiä omat säännöt, ja minähän olen suurin bimbo kaikista!
Angie: Jahas, vai niin... Nyt on sitten minyn vyöröni.

Shania: No perrrkele, minun vuoro! 

 

Shania saa erikoiskortin jossa on tikkarin kuva, ja sillä pääsee pelissä kohtaan jossa on sama kuva, joka sattuu olemaan aika pitkällä. Simon on iloinen Shanian puolesta ja tökkäisee tämän käsivartta onnittelun merkiksi. 

Simon: Onneksi olkoon, armas rantarosvoni! 

Victoria: VOI VITTU!
Shania: Hahaaa! Minä ROSVOAN voiton, alku on niin, örrr, lupaava!
Simon: Minyn vyöröni...
Shania: Beibe hei, miksi murjotat? Nyt viinaa kitaan ja hymyä pusuhuuliin! 

 

Simonin ensimmäisessä kortissa sattuu olemaan piparminttu, jolla pääsee myös pitkälle, mutta ei ihan yhtä pitkälle kuin Shania. 

 

Simon: HAA!
Victoria: Voi saakeli!
Angie: Hmph! Millaista kielenkäyttöä minyn chérieltäni...
Shania: Hahaa, johan loppui minun naikkoseni naama väärällä pelailu!
Simon: Mitä? Minystäkö py'yt? Miten minyn naamani mykä on väärä?
Shania: Beibe come on, sinä olet murjottanut jo pitkään.
Simon: Öh... Ai se tarkoittaa sitä... No, on vä'än kyin Trashy Barbien etyoikeys myrjöttää vaikka mistä!
Shania: Jos beibe naamasi olisi väärä, en olisi ryövännyt sinua siltä rantapelleltä, joka pelkäsi meikäläistä, kjähhää!
Simon: No jaa... Kai minä voin ottaa työn ko'teliaisyytenä. Onko tykkäni 'yvin?

Shania: Kyllä on kultaseni, kuten aina! 

 

Simon sanoi tietämättään jotain, mitä Nichelle aikoinaan toisteli, ja Shania vastasi huomaamattaan ja roolinsa unohtaen aivan kuten hän Nichellelle vastaili. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Shania on johdossa, sitten tulee Simon, sitten Victoria, ja Angie pitää perää sinisellä nappulallaan. 

Simon: Ah, no sepä 'yvä. Minä tykkäsin erityisesti siitä, miten sinä armas rantarosvoni 'eitit minyt olallesi ja jylistit minyt omaksesi! 

Victoria: Hei, voisko se BDSM-pervoilu loppua nyt, niin keskitytään peliin?
Angie: Olen samaa mieltä. Me ranskalaiset olemme sivistyneitä emmekä py'y noin... Hyh!
Shania: Minä sinut kuuma gimma heitän olalleni jälleen kun ensin voitan, rrooarr!
Simon: Maltan tyskin odottaa... Grrr!

Victoria: Voi Luoja… 

 

Peliä on pelattu jo kolme kierrosta. Shania on yhä johdossa ja Victoria on mennyt Simonin ohi. Angie on yhä viimeisenä. Simon ja Victoria ovat jo kännissä. Angie juo hillitysti, ja Shania kaikkein vähiten. 

 

Angie on joukon ainut, joka osaa esittää hahmoa oikein. Simon on niin kännissä ettei jaksa keskittyä, Victoria keskittyy peliin niin, että unohtaa roolihahmonsa, ja Shania ei osaa olla kuin joku merirosvon tapainen mutta köyhä versio siitäkin. Neljännellä kierroksella Shania saa uuden erityiskortin, ja Victoria on repiä pelihousunsa. 

 

Shania: Hohhohhoo! Rantarosvo-Ken on nimensä veroinen ja RYÖSTÄÄ TEIDÄT!
Simon: Onneksi olko... olkoon, kyl... kyltäinen patsaani... Ei kyn vaimoni... Ei kyn... Hihihi!
Victoria: VOI VITUN VITTU!
Angie: Shania?! Miten sinä nyt noin py'yt, oh, mon amour...
Shania: Muijani on kännissä kuin äijät, hohoo, olen ylpeä siitä! Örr örrörrör!!!

Simon: En minä ole käns... kännissä kyin aivan un peu... HIK! 

 

Simon päätyy vuorollaan samaan ruutuun Angien kanssa. 

 

Angie: Älä tyypi minyä, senkin diiva!

Simon: Oh, anteeksi, sinä... sinä... mikä sinä sitten oletkaan! 

 

Viidennen kierroksen alkaessa Victoria tekee siirtonsa, ja Angie saa pelivuorollaan sinisen kortin, jolloin hän siirtää nappulansa siniseen ruutuun ja tajuaa jotain hämmentävää… 

 

Angie: Häh?! Minä päädyin sii'en ryytyyn, jo'on minä olisin voinyt 'ypätä edellisellä kierroksella!
Simon: Kas... Onkos siellä... silta? Ei kyn joki...
Victoria: HÄHHÄÄ! Luuserit! Simonkin olis voinu siirtyä jokea pitkin! KUMPIKAAN ei tajunnu!
Shania: Räyrr! Miten viehkeä ryöstösaaliini ei tajunnut moista?! Perrrkele! Eikä Ranskan pitsipojukaan?! Örrr...
Simon: Äh, en minä täjynnyt... Myttä me voimme 'ypätä sinne 'yppypaikalle nyt ja pelata siitä tämän kieräyksen?
Victoria: No ei vitus! Tyhmyydestä sakotetaan! Lälläslää! Hähähää!
Shania: Daami rakas, se on KIERRROSS!
Angie: Kyllä meidän sääntöjen mykään kyylyy mennä sinne minne meidän sääntöjen mykään kyylyy mennä!
Shania: Juuri niin, räyh!
Simon: Niin'än minä sanoin, rakas rantarosvoni!

Victoria: No vittu, menkää sit! Ette te kuiteskaa mua voita! Haha! Hik! 

 

Simon ja Angie pääsevät korjaamaan mokansa, mutta se ei auta, sillä Shania saa vuorollaan kortin, jossa on kaksi oranssia ruutua. Shania saa samanlaisen kortin vielä seuraavallakin vuorollaan, eikä mikään estä tätä rantarosvoa kirimästä maaliin ja kahmimasta voittoa itselleen! 

 

Shania tuulettaa voittoaan, ja Victoria on kuin maansa myynyt. Simon jäi viimeiseksi, mutta se ei häntä haittaa.

 

Shania: Hurraaa! Ken Shaniaano TEKI SEN! Auuurr, öööörräyh! Meikä jätkä VOITTI! TEIDÄT ON RYÖSTETTY HYVÄT PELITOVERIT! Ärrärrärrää!
Victoria: Ei... voi... olla... totta!
Simon: Onneksi olkoon, oi Ken! Läylämmeko me nyt Barbie Girliä?
Angie: Haha! Onnea, senkin rosvo! Taisit kyitenkin 'yijätä meitä pelissä!
Shania: Meikä rosvo päihitti ämmät ja äijän! Räh räh rää!
Simon: Otetaan lasisillisset sen kynniäksi!
Shania: Rosvo ei kerro eikä pussaa, örr, perrrkele! Armas Trashy lady, voimme laulaa vaikka Techorin "Juodaan viinaa"!
Simon: Kannatan! Jos kerrot minylle miten se menee...

Victoria: Hei, kai me pelataan nyt siitä kuka tulee seuraavaks? Mä veikkaan, et se on mä! 

 

Shania on aidosti onnellinen voitettuaan pelin, sillä se on ensimmäinen kerta hänen elämässään. Hän haluaa suudella rakastaan voittonsa kunniaksi ja sen enempiä ajattelematta syöksyy ihmisen kimppuun, jolla on tummat kutrit ja siniset kajaalit, joita Shania Simonissa niin rakastaa. Kuten kaikkea hänessä. Shania kietoo kätensä Simonin kaulaan ja antaa oikein kostean suudelman. Mutta, jokin ei täsmää...? 

 

Shania: Mmmuiskis! 

Angie: Ymhph! 

 

Simon katsoo spektaakkelia hämmentyneenä, mutta siirtää pian huomionsa muualle.

 

Simon: Hmm... Pitäisikö ottaa vielä lasillinen viiniä? Kyllä, se sopii 'yvin tä'än tailant... tilantiisiin. 

Victoria räkättää niin, että meinaa pudota tuolilta. 

Victoria: JÄHÄHÄHÄHÄÄ! Voi apua... HÄHÄHÄ! 

 

Victoria nostaa jalkansa pöydälle ja potkaisee siitä vahingossa ruokaa ja tavaraa pois. Pullo kaatuu samalla pöydälle ja sekoittaa nappuloiden järjestyksen pelilaudalla, joten Victorian toivoma pelin jatkuminen ei enää onnistu ihan hänen omasta syystään. Simon on juuri vetäissyt uuden lasillisen viiniä naamaansa. Shanian päässä aika hidastuu. Hän kuulee ympäriltään naurua ja puhetta, juuri kun pelästyy sitä, että eihän Simon vielä halua suudelmaa! Samaan aikaan Shania tuntee vieraalta tuntuvat huulet ja oudon tuoksuisen uloshengityksen, samalla kun suudelman kohde mumisee hämmentyneenä. Shania vetäytyy kauemmas ja näkee Angien mairean hymyn edessään. Angie siirtyy vahingossa pois roolistaan. 

 

Victoria: KÄKÄKÄKÄKÄÄÄ!
Simon: Tämä on kyllä nyt 'yvin 'ämmentävää... Myttä jatkakaa vain, ei minyä 'aittaa!
Shania: Öö...? A-apua... Mitä...?
Angie: Mmh... Mutta kultaseni… Oliko minulla noin hyvä valeasu?
Shania: A-angie...? No sinä olit meistä AINOA joka kuulosti roolihahmoltaan! Ja muutenkin... Oi anteeksi!
Angie: Höm... Ei se mitään. Sinä olet kyllä hyvä suutelija, täytyy myöntää. Hihih! 

Shania punastuu kaulaan saakka, mutta pitää yhä Angiesta kiinni.

 

Simon tarttuu Shaniaa kädestä ja julistaa tämän voittajaksi omalla tavallaan. Shanian viikset lähtevät vaeltamaan tämän naamalla. Samassa Shania tökkäisee vahingossa Angieta nenään, ja Victoria on taas pudota tuolilta. 

 

Shania: Kii-iitos Ang... Mitä nyt? Apua!
Simon: Sinä voitit, oi mon amour, rantarosvo! HIK! Otatko viiniä sen kynniäksi? Kai sinyn pitää olla kännissä kyn kerrot Boonelle miten ve'taat hänen vaimonsa kanssa? HIK!
Angie: AUTS! Varo vähän! Eikä Boonelle tarvitse kertoa mitään. Peliähän tämä vain on.
Shania: Simon, älä säikyttele! Mitä? Rantarosvo? Boone? Onko tämä oikeaa elämää vai leikkiä?!
Simon: Elämä on peliä. Etkö sinä sitä tiennyt?
Angie: No älkääs nyt viitsikö tehdä kärpäsestä härkästä!

Shania: E-en tiedä. Tai tiennyt...

 

Simon nousee ylös horjuvasti. 

Simon: Tanssitaanko vä'än sinyn voittosi kynniäksi, mon am... Yyyps! 

Simon menee saman tien nurin. 

Victoria: Haha! Kännissä ku käki!
Simon: Missä se Boone myyten on, kyn ei tyllyt tänne? Eikö hän... hihi! Eikö hän 'älynnyt viettää y'tään enempää aikaa pomonsa kanssa kyin oli pakko? Minä ymmärrän sen 'yviiin...
Shania: SIMON!? Oletko kunnossa rakas?!
Angie: Haha! No ei sentään. Boone vain sai paremman tarjouksen, goottibileisiin nimittäin.
Simon: Kyllä minä olen i'an kynnetty... Mikä mykä voisi olla parempaa... kyin tämä?
Shania: Simon, ethän lyönyt päätäsi?! Mitä te nyt horisette joutavia kun yksi makaa lattialla?!
Simon: Yksi... makaa... lattialla…
Shania: Tulenko sinne?! Vai pääsetkö ylös?! Tulkaa nyt auttamaan älkääkä naurako!

Victoria: Etköhän sä yhen juopon handlaa ihan hyvin itekki! 

 

Shania ojentaa kätensä Simonia kohti ja tämä ottaa niistä kiinni hihittäen kuin viimeistä päivää. 

 

Shania: Oi rakkaani...
Simon: Hihihi! Varo! Älä kyrki 'ameen alle... Minyllä ei ole 'älys'öysyjä jalassa... Hihihihi!
Victoria: Mitää?! Hähähää!
Shania: Hihih! Eikö muka?

Angie: Oh, mitenkäs työssä noin on käynyt, että minyn kaksoisolentoni lä'ti matkaan ilman älys'öysyjä?

 

Simon raahautuu ylös lattialta Shaniasta kiinni pitäen. 

Simon: Minä ynö'din! Samoin kyn sen 'elvetin 'yylipynän! Oli niin vaikea a'täytyä tä'än mekkoon, että piti ottaa älys'öysyt pois että se onnistyisi... Ja sitten minä ynö'din laittaa ne takaisin! Hihihihihii!

Shania: Ei voi olla totta! Tiedätkö mitä tuli mieleen? Se toinen kalsariepisodi, tsih! Kyllä sinun alkkarisi ovat kuuma puheenaihe, hihhihii! 

 

Shania ei tiedäkään miten kuuluisat Simonin alushousut todellisuudessa ovatkaan, sillä ne olivat pääosassa syyskuun IPM-messuilla, eikä Simon ole vielä kertonut Shanialle kyseisestä kalsariepisodista tai Darian osuudesta siihen. Myöskään Victoria ja Angie eivät tiedä siitä sen kummemmin kuin Jonathaninkaan aiheuttamasta kalsariepisodista. 

 

Victoria: Ai MIKÄ toinen kalsariepisodi?!

Angie: Niin, kertokaas nyt meillekin!
Simon: Yäh! Minä 'älyän ynö'tää sen täysin... Ja sen épisoden, joka tapa'tyi siellä messyillä syyskyyssä...
Shania: Voi kulta rakas, sinun täytyy nyt olla varovainen. Muuten levität sänkyymme paskapartikkeleita, hahhahhaa!
Victoria: Ai MIKÄ kolmas kalsariepisodi? Hähähää!
Simon: Eiii mikään!
Shania: Se episodi jätti kyllä traumoja! Isäni käyttäytyi niin törkeästi kuin vain on mahdollista! Mitä messuista?
Simon: Ei y'tään mitään.
Angie: No höh! Jo on kumma kun meille ei kerrota näitä episodeja. Ja vielä paskapartikkeleitakin... Mitä ne nyt sitten ovatkaan?

Victoria: Hähähää! Kuulostaa siltä, että Simonilla olis vaikka mitä kerrottavaa! 

 

Simon pysyy hädin tuskin Shanian sylissä vaan on valumassa koko ajan takaisin lattialle. Shanian viikset taas valahtavat neidon naamalta takaisin sinne mistä ovat tulleetkin: Simonin peruukkiin!

Simon: Voimmeko me jättää päskänjäy'ännän tä'än? Minyä väsyttää.
Victoria: Hahah! Ehkä sun olis Shania... ei kun rantarosvo mikä lie, aika viedä morsmaikkus sänkyyn nukkumaan päänsä selväks!
Shania: Voi mielellään! Paskat niistä! Hihih, kulta sinä olet niin humalassa, että jospa tulisin vain sinne keittiön nurkkaan viereesi nukkumaan?
Simon: Älä jätä minyä tänne lattialle, s'il te plait. Ne jättivät minyt aina lattialle.
Shania: Minä en IKINÄ jätä sinua. Tulen viereesi lattialle!
Simon: Ei, minä en 'älyä jäädä tänne... Mennään sänkyyn.
Shania: Ymmärrän, kultaseni. Liittyy vanhoihin asioihin...? 

Victoria ja Angie ajattelevat Simonin vain höpöttävän omiaan kännissä, mutta Shania tajuaa, että lattialle jättäminen on Simonille vanha trauma, vaikkei Shania tiedä yksityiskohtia. Shania auttaa Simonin sänkyyn Victorian ja Angien avustuksella, sillä eihän yksi nainen jaksa raahata melkein kaksimetristä miestä. Ja niin päättyy taas yksi kalsariepisodi; nolosti mutta onnellisesti. 

 

  To be continued...