Osa 58 Silky Streetin jouluspecial 2 (Alkuperäinen julkaisupäivä 22.12.2013)

Joulu on saapunut Silky Streetille. Tunnelma on silti surullinen Shawnan kuoleman takia. Vähän ennen joulua Shania on saanut postia idoliltaan muotiguru Mikki Tikiltä Jennijeen ompelimosta.

Shania: Onpa ihana kuusi ja koristeet. Oi että, Mikki on laittanut mukaan suunnittelemansa tohvelit! Piristävä yllätys koko tämä paketti.

Koittaa jouluaatto. Tytöt ovat suunnitelleet viettävänsä aattoillan Shanian luona kuten tavallisesti. Aattoaamuna käydään kyläilemässä kadun toisessa päässä Nichellellä ja Ichirōlla.

Shania: Tervehdys ja hyvää joulua.
Nichelle: Miten sinä jakselet? Murehditko vaan Shawnaa?
Shania: Yritän pysyä joulumielellä. Onpa sinun kissasi kasvanut, vastahan se oli kädelle mahtuva pallero!

Ichirō: Hou hou hou!
Shania: Huh! Ihan säikähdin Ichirōa!
Nichelle: Eikö hän näytäkin komealta joulupukin tamineissa? Minä olen tietysti pukin muori.

Aida saapuu hieman myöhässä.

Aida: Oli kyllä loistava idea tehdä veljestäni pukki! Vaikka Katja ei ole vielä vuottakaan, täytyy jouluna silti pukki olla. Sitä paitsi, Ichirōn näkeminen pukkina oli kaiken vaivan arvoista, tsihih.

Nichelle: No Katjan takiahan me tämä pukki-idea keksittiin. Muista Ichirō sitten puhua möreällä äänellä, ettei Katja tunnista sinua!
Ichirō: Muistan, muistan. Eikö Caitlinin muuten pitänyt tulla tänne Katjan kanssa?

Nichelle: He ovat kyllä tulossa. Caitlin soitti hetki sitten, ovat jo matkalla.
Ichirō: Tuleeko Jaakkokin illalla lahjojen jakoon?
Shania: Ei tule. En kutsunut häntä. Pelkään, että he alkaisivat Caitlinin kanssa riidellä siitä Jaakkimasta taas eikä sellainen tappelu sovi jouluun.
Nichelle: No nyt ovikello soikin.

Nichelle avaa oven Caitlinille ja Katjalle.

Caitlin: Sori et jouduitte venaan meitsii. Jokainen mummeli joka tuli vastaan alko lässyttää Katjalle.
Nichelle: No ei ihmekään, onhan Katja aivan ihastuttava lapsi. Ja vieläpä niin kiltti ja ikäisekseen kehittynyt.
Caitlin: Juu ei se ainakaan meitsiin oo tullu...
Shania: Hihih, kerrankin olet oikeassa.
Katja: Pukku! Pukku! Äiti, pukku!

Katja on innoissaan joulupukista, joten Ichirōn pukeutuminen ei mennyt ainakaan hukkaan.

Ichirō: Pukki lähtee nyt valjastamaan poroja ja tulee sitten illalla lahjasäkin kanssa. Muistahan Katja olla kilttinä.
Nichelle: Me lähdemme jonkin ajan kuluttua Shanian luo, tule sitten kuuden maissa sen lahjasäkin kera sinne.

Muutamaa tuntia myöhemmin tytöt ovat siirtyneet Silky Streetin toiseen päähän Shanian luo. Shania on asunut nyt jonkin aikaa yhdessä isosiskonsa Sineadin kanssa.

Nichelle: Missäs Sinead on?
Shania: Hän varmaan nukkuu vielä. SINEAD! Nyt ylös sängystä, tytöt ovat jo täällä! Minne se Caitlin ja Katjakin nyt jäivät?
Aida: Menivät kuulemma "paskalle"...

Pian koko porukka on koossa, myös vastaherännyt Sinead. Ichirō tulee vasta kuuden aikaan illalla jakamaan lahjoja.

Shania: No niin, käykäämme joulupöytään. Siitä voitte tehdä kinkkuvoileipiä kahvin kanssa.
Caitlin: Ai eiks me saada nyt puuroo?
Shania: Ette valitettavasti. Nichelle sitä vuosi sitten keitti, kun hän asui vielä täällä.

Aida: Minä olen syönyt kerran Nigeriassa durrasta tehtyä puuroa. Se oli...
Nichelle: HILJAA! Kerroit tuon jo viime jouluna.
Caitlin: Eiks Sinead syö ollenkaan?
Sinead: Ei maistu näin aamusta...

Shania: Vai "aamusta"?! Nythän on jo iltapäivä! Mitäs nukuit taas koko päivän!
Sinead: Älä jaksa.
Aida: Kiitti Shania näistä tonttulakeista muuten. Kiva että tilasit Jennijeeltä lakit minulle ja Caitlinillekin.
Shania: No tilasin sitten teille, kun Nichellellä oli jo tonttulakki ennestään eikä Sinead suostu moista päähänsä pistämään. Onhan tämä minun lakkini tietysti kaikista upein.
Sinead: No jaa...

Katja taapertaa iloisena keittiön puolelta.

Katja: Kaakka! Äiti kaakka!
Caitlin: Ei hitto Katja, justhan sä äsken paskansit!
Nichelle: Katja varmaan tarkoittaa kakkua, hänellä on piparkakkumuotteja kädessään.

Aida: Tulepas näyttämään niitä kakkumuotteja Aida-tädillekin.
Shania: Ai niin, pahoittelut muuten siitä ettei ole pipareita. Laitoin Sineadin niitä leipomaan ja tietysti homma meni pipariksi.
Sinead: Olenhan sanonut sata kertaa, etten osaa naisten hommia!

Tytöt siirtyvät olohuoneeseen katsomaan Tim Burtonin Nightmare Before Christmas-elokuvaa ja Shania esittelee ylpeänä Jennijeen ompelimossa tehtyä muovikuusta.

Shania: Tilasin sieltä nämä koristeetkin. Laittakaa leffa pyörimään, minä lisään takkaan vähän puita.

Silloin ovikello soi.

Shania: Kuka kumma siellä tähän aikaan voi olla?
Nichelle: Jospa se on joulupukkimme Ichirō!
Shania: Mutta kello on vasta viisi, hänenhän piti tulla kuudelta.

Ovella on kuin onkin joulupukki.

Nichelle: Pukki on vähän aikaisessa, mutta kyllä se meille käy!
Shania: No niin, avaahan jo niitä lahjasäkkisi nyörejä!
Katja: Pukku, pukku!

Pukki alkaa jakaa lahjoja ja ensimmäisenä paketit saavat Nichelle ja Aida.

Nichelle: Oi kiitos Ichi.. Anteeksi, herra pukki!

Pian kaikki ovat saaneet lahjansa.

Shania: Ooh! Eikai täällä ole sitä mitä luulen? Laatikko on Louboutinin!
Caitlin: Meitsi sai ihan sika ison paketin, onks tääl taas äitiysmekko?
Sinead: No tuskin ne sinulle peräkkäisinä jouluina saman lahjan ovat ostaneet!

Lahjojen jaon jälkeen pukki heittäytyy romanttiseksi.

Nichelle: Iiiik! Ichirō lopeta, täällä on lapsia! Tsihih, kutittaa!

Ovikello soi jälleen.

Nichelle: Kukahan siellä nyt on? Minä voin mennä avaamaan. Ichirō hei, pidä nyt näppisi kurissa! Pukki ja pukin muori voivat halailla sitten myöhemmin kotona...

Shania on ehtinyt käydä jo avaamassa oven ja tulija on kaikille järkytys.

Nichelle: ICHIRŌ?!?
Ichirō: Mitä HELVETTIÄ täällä tapahtuu?

Samalla sekunnilla Katja on kiskaissut pukilta parran irti.

Pertti: Hehe, tuitui tytöt...

Joulupukki onkin ollut naapurin Pertti eikä Ichirō! Nichelle kiljuu hysteerisenä ja Ichirō käy tunkeilijaan käsiksi.

Ichirō: Helvetin stalkkeri, nyt minä sinut kuristan!
Nichelle: Sinä törkeä sika, pilasit joulun! Soittakaa poliisit!
Pertti: Anteeksi, anteeksi. Kyllä minä lähden.

Parrusen Pertti heitetään ulos ja Ichirō rauhoittelee avovaimoaan takkahuoneessa.

Ichirō: Koskiko se hullu sinuun? Haluatko että kutsun poliisit?
Nichelle: En minä... Äh, ei nyt tässä mitään poliiseja tarvita.
Ichirō: Minulle tuli niin kuuma niissä pukin kamppeissa, joten riisuin ne ja menin suihkuun. Kun oli aika lähteä tänne, pukin vaatteet olivat kadonneet sohvan päältä! Se sekopää ilmeisesti hiippaili meille ja kävi viemässä ne!

Kun järkytykseltä on toivuttu, avataan lahjat.

Aida: Jeskamandeer, tohvelit! Onko tämä vitsi? Enhän minä käytä mitään jalkineita!

Shania: No on se vähän vitsikin, arvasimme että järkytyt. Ne ovat sentään Mikki Tikin suunnittelemat! Jalkineista puheen ollen, taidan avata tämän oman pakettini...
Caitlin: Ja meitsi avaa tän ison!

Caitlin: Onks tää niinku sillee kannettava potta?

Shania: No herranjestas EI! Se on tulevalle lapselle turvaistuin. Lahja kyllä meni vähän metsään, tilasimme sen jo marraskuussa. Emme vielä tienneet, että saatkin kaksoset. Mutta mitä ihmettä? Nämä todella OVAT "luputiinit"! Oi kiitos Nichelle ja Ichirō, ei minulle olisi tarvinnut näin kallista lahjaa...

Nichelle: Halusimme ostaa kunnon lahjan koska olet kokenut niin kovia tänä vuonna. Tarkoitan poikaystäviäsi ja siskoasi.
Sinead: Minä sain laukun, kiitos...
Ichirō: Ja minä lukemista ja suklaata!

Viimeisen lahjan avaa Nichelle.

Nichelle: Oi kiitos kulta, ihana taulu ja kissapatsas!
Ichirō: Taulun teksti kuvaa sinua hyvin ja halusin ostaa posliinikissan kuten viime joulunakin.

  
Silky Streetin väki toivottaa kaikille lukijoille!

To be continued...

Tarinassa mukana: Jennijeen ompelimo ja Pienen haamun kauppa

Osa 57 Ensilumi vei enkelin (Alkuperäinen julkaisupäivä 15.12.2013)

Prologi

Se oli aamu, jolloin ensilumi satoi maahan.
Miljardien uniikkien lumihiutaleiden laskeutuminen oli kuin tanssia. Tanssia, joka päättyi sillä hetkellä kun ensimmäiset hiutaleet koskettivat maata ja sulivat pois.
Se oli myös aamu, jona Shawna Simmons nukkui pois.
Kuin lumihiutale, niin kaunis ja ainutlaatuinen. Hetken kesti hänen matkansa, sitten hän olikin jo poissa. Jäljelle jäi vain suru ja muistoja.

Näin se tapahtui:

On itsenäisyyspäivän aamu. Simmonsin perhe on katsomassa Shawnaa sairaalassa.

Shawna: Isä, kun näet ensimmäiset lumihiutaleet, silloin minä olen kanssasi...
Jonathan: Lapsi rakas, mistä sinä nyt puhut?
Shania: Hei, katsokaa! Maa on yhtäkkiä valkoinen! Ensilumi on satanut täysin huomaamattamme!

Shawna: Shania rakas, lupaathan pitää huolta äidistä? Ja Juniorista ja Sineadista... Missä rakas mieheni on? Pyytäkää Robert tänne!

Shawnan mies Robert on ollut hakemassa kahvia Juniorin kanssa ja kiiruhtaa takaisin huoneeseen.

Robert: Shawna, mitä rakkaani? Kutsuit minua.
Shawna: Minulla on sinulle tärkeää asiaa.

Shawna: Tämä simpukka, jonka kahlasit minulle kesällä merestä, halkaisin sen.
Robert: Nyt en ymmärrä?
Shawna: Laita tämä toinen puoli mukaani kun lähden...
Robert: Lähdet minne?!?
Shawna: Ja tämä toinen puoli... Aina kun pidät sitä käsissäsi, olen sydäntäsi lähellä.

Ne jäivät Shawnan viimeisiksi sanoiksi. Shawna nukkui pois 6.12 kello 9 aamulla.

Robert: Shawna! Älä jätä minua! Shawna!
Jacqueline: Lapseni! Apua auttakaa! Hakekaa tohtori Alvarsson!
Jonathan: Enkelini! Oi pieni viaton enkelini! Isän pieni enkeli on poissa!

Perhe lyyhistyy kuolleen Shawnan sängyn ympärille. Rakastettu tytär, isosisko ja aviovaimo on poissa.

Reilun viikon kuluttua 15.12 järjestetään Shawnan hautajaiset. Pieneen Angel Face Cemeteryn kappeliin on kokoontunut ydinperheen lisäksi Shawnan tädit, serkut sekä ystäviä ja työkavereita.
Shawna lepää alttarilla kauniina kuin enkeli.

Kappelin aulassa Shawnan aviomies ja vanhemmat kuuntelevat surunvalitteluja. Shawnan tädit tulevat kyynelehtien paikalle.

Monica: Oh Jacqueline rakas, miten ihmeessä kaunis esikoisesi voi olla poissa?!
Marget: Robert, osanottoni.

Monican tytär Lauren juttelee serkuilleen.

Lauren: Voi teitä! Miten jaksatte?
Shania: No ei mitenkään...
Sinead: Nyyh...

Junior esittelee tyttöystävänsä tädeilleen.

Junior: Tämä tässä on McKenna.
Monica: Hauska tutustua, harmi että tapaamme näin surullisella hetkellä.
Marget: Kenenkäs tyttö sinä olet?
McKenna: Takalan Jorman.

Shanian ystävät ovat tietysti Shaniaa tukemassa ja Shawnaa muistamassa.

Nichelle: Shania kulta, miten voit?
Shania: En saanut aamulla edes piilareita silmiin kun itkettää niin.
Aida: Uskomatonta, että Shawnaa ei enää ole.

Shawnan esimies Aminat on myös paikalla.

Aminat: Osanottoni tyttärenne vuoksi. Ja te ilmeisesti olette Shawnan mies? Hän puhui teistä päivittäin.

Caitlin yrittää lohduttaa isäänsä ja siskopuoliaan.

Caitlin: Faija hei, Shawna on ny Jeesuksen huomas. Vai oliks se Jumala? Älkää tekään likat poratko, kyl hommat viel suttaantuu. Meitsi riiteli taas Jaakon kaa, joten se nyt ei sit tullu.
Shania: Snif... Mistä ihmeestä tekin nyt koko ajan riitelette?
Caitlin: No se ei usko et Jaakkima raiskas meitsin, luulee et mä halusin sitä.

Hautajaiset alkavat. Pastorina toimii tuttu isä Aurinkoinen.

Isä Aurinkoinen: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Isä Aurinkoinen: Rakkaat omaiset, sukulaiset ja ystävät. Sydämemme täyttää suru ja kaipaus Shawna Simmonsin poismenon vuoksi.
Jätämme hänet Jumalan käsiin. Me turvaudumme Kristukseen, kuoleman voittajaan, joka sanoo: "Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Isä Aurinkoinen: Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.

  
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen. 

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

 
Isä Aurinkoinen: Rukoilkaamme. Jumala, me emme käsitä, miksi Shawna Simmonsin elämä jäi näin lyhyeksi. Elämän katoavaisuus on pysäyttänyt meidät. Surun keskellä tahdomme luottaa sinuun ja rukoilemme: ole läsnä kaipauksessamme. Me kiitämme sinua kaikesta hyvästä ja kauniista, mitä hänessä saimme. Shawna Simmonsia kutsuttiin Enkeliksi, nyt hän on yksi taivaan enkeleistäsi.

Isä Aurinkoinen: Ole lähellä Robert Tynkkystä sekä Jonathan ja Jacqueline Simmonsia.

Ole lähellä koko perhettä, isovanhempia ja kaikkia omaisia sekä ystäviä heidän surussaan. Me ylistämme sinua pyhän kasteen lahjasta, kiitämme armostasi, joka antaa meille turvan ja kantaa yli kuoleman rajan.

Isä Aurinkoinen; Tässä toivossa jätämme hänet sinun käsiisi. Me turvaudumme Jeesukseen Kristukseen, joka on ylösnousemus ja elämä.

Isä Aurinkoinen: Uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan siunaamme Shawna Simmonsin odottamaan ylösnousemuksen päivää.

Isä Aurinkoinen: Shawna Simmons, maasta sinä olet tullut,
maaksi sinun pitää jälleen tulla.
Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä."

Siunauksen jälkeen on kukkalaitteiden laskun aika. Simmonsin perhe astelee alttarille ensimmäisenä.

Jonathan: Rakas pieni enkelimme. Isi tässä... Snif. Nämä enkelinsiivet lennättäköön sinut Jumalan luo. Snif... Rakkaan tyttäremme muistoa kunnioittaen: isi, äiti, Junior, Sinead ja Shania.

Toisena arkun luo menee murheen murtama Robert.

Robert: Vaimo kulta, toin sinulle tämän simpukan puoliskon, ihan kuten toivoit! Lasken sen sydämesi päälle. Jonakin päivänä me vielä näemme... Byääääh!

On Caitlinin vuoro:

Caitlin: Shawna, kuulet sä? Meitsi täs, sun puolisysteri. Tai systeripuoli... Sun tarttee nyt vaan lepää. Jaakolt kans terveisii ja tietty Katjalt.

Seuraavaksi serkku ja tädit kunnioittavat vainajaa.

Monica: Shawnan muistoa kunnioittaen: Marget Roosevelt, Monica Pakarinen perheineen ja Barbara Roberts perheineen.

Vuorossa on Simmonsien perhelääkäri Alvarsson.

Tohtori Alvarsson: Shawna Simmonsin muistolle: Tyrone Alvarsson ja yksityissairaalan henkilökunta.

Shawnan esimies on vuorossa.

Aminat: Rakas Shawna, lepää rauhassa. Muistoasi kunnioittaen: Clinic Vinyl Face:n plastiikkakirurgikollegat sekä esimiehesi.

On Nichellen ja Ichirōn vuoro.

Nichelle: Aamun tullen sydän sammui.
Loppui vaivat maalliset.
Kauniit muistot meille jäivät.
Suru suuri sanaton.
Shawnan muistolle: Nichelle MacFarlane ja Ichirō Murakami

Viimeisenä arkun luo astelee Aida.

Aida: Minä halusin tuoda sinulle jotain erityistä, niinpä ostin taulun. Tämä teksti on todella kuvaava: Joskus huomaa että on saanut pitää enkeleitä vieraanaan.
Kunnioittaen: Aida Murakami

Kaikki hiljentyvät vielä hetkeksi.

Miehet lähtevät kantamaan arkkua hautausmaalle.

Hetkeä myöhemmin Shawna lepää Angel Face Cemeteryn hautausmaalla.

Jacqueline: Shawnan hautakiven on oltava kaunis, kaunein koko hautausmaalla.
Jonathan: Vain parasta enkelillemme.

 

Epilogi
Siitä lähtien joka vuosi, aina ensilumen aikaan, Jonathan Simmons astui kuistille. Hän ojensi kätensä vastaanottamaan tanssivia hiutaleita. Hän ajatteli, että ensimmäinen lumihiutale joka laskeutui hänen kädelleen ja viipyi hetken, oli hänen tyttärensä.
Jonathan sai lohtua siitä, että ainakin kerran vuodessa hän pääsisi näin lähelle tytärtään.

Kukaan ei osannut selittää sitä, ehkä kyse oli ilmastonmuutoksesta. Siitä asti kun Shawna Simmons kuoli, ensilumi satoi aina itsenäisyyspäivänä, ja ensimmäiset lumihiutaleet tulivat yhdeksältä aamulla.

To be continued...

Tarinassa mukana: Pienen Haamun kauppa ja Jennijeen ompelimo 
Avasundin Palm Beach Steven
Ninnin vintage Fashion Queen, vintage Bubblecut, Top Model Barbie ja Summer, Fashion Royalty Adele, Preferably Pink Silkstone ja Fashion doll bedroom case

Paljon kiitoksia Avasundille hienosta arkusta, kasvojen maalauksesta ja asuista!